Kumpi on sinusta parempi Demokraatti tai Republikaani?

Kumpi on sinusta parempi Demokraatti tai Republikaani?

Kumpi on sinusta parempi Demokraatti tai Republikaani? Siinä’ vasta pulma meille kaikille. Tuo kysymys voidaan muuttaa muotoon kumpi on mielestäsi parempi bändi Kiss tai WASP? Jos ihminen haluaa kommentoida esimerkiksi päivän politiikkaa, niin hänen kyllä pitää sitten muistaa pari asiaa. Tärkein niistä on se, että se miten päätös vaikuttaa elämään nähdään sitten kun päätös on tehty. 

Eli ennen kuin mitään asiaa on tehty, ja päätöstä lähdetty panemaan toimeen, niin mitään asioita ei voi koskaan ennakoida ennen päätöksen toimeenpanoa. Toinen on se, että tunteet vaikuttavat aina siihen, mitä päätöksiä me teemme. Ja jos emme tuota asiaa myönnä, niin silloin meihin on paljon helpompi vaikuttaa kuin jos myönnämme sen, että teemme päätöksiä sen mukaan mikä näyttää meistä paremmalta. 

Me kaikki haluamme olla älykkäitä, mutta samalla annamme tunteiden vaikuttaa itseemme enemmän kuin haluamme myöntää. Se mikä sitten tekee esimerkiksi USA:n Demokraateista meille mieluisampia kuin Republikaaneista johtuu siitä että Demokraattien nimestä tulee mieleen “pehmoilu” sekä aito demokratia. Kun taas Republikaaneista tulee mieleen edustuksellinen demokratia sekä kovat arvot. Tuo jälkimmäinen kohta tulee siitä, että koska meille “Demokraatti” merkitsee pehmeitä arvoja, niin silloin Republikaani merkitsee taas Demokraatin vastakohtaa eli kovia lakeja. Mutta onko asia niin? 

Oikeastaan meidän aivomme kehittävät tuon induktiona syntyneen päätelmän ihan itse, ja tämän jälkeen taas sitten aivomme kehittävät mielellään kuvan siitä, että Republikaani on rasistinen valkoisen ylivallan kannattaja, ja tätä päätelmää luodessa emme varmaan edes ole tavanneet yhtään Amerikkalaista Demokraattia tai Repiublikaania, vaan meidän aivomme luovat nuo kuvat aivan itsenäisesti, koska haluamme vaistomaisesti tukea omaa käsitystämme asioista. Todellisuudessa meille annetun mallin mukaan  aikoinaan USAn sisällissodan aikaan Republikaanit vastustivat orjuutta ja Demokraatit taas kannattivat tuota asiaa. Ja kuitenkin unohdamme sen, että kaikkialla on yksilöitä. 

Sitten kun olemme kauniisti luoneet jonkun stereotypian esimerkiksi noista ihmisistä, niin saatamme havaita että Demokraatti ja Republikaani voivat olla aivan yhtä rasistisia, eli emme ehkä käsittäneet aivan sitä, että jokainen meistä voi olla rasisti riippumatta poliittisesta kannasta. Tai mistä tiedän että onko ihmisen poliittinen kanta sitä mitä hän sanoo sen olevan, jos hän ei ole minkään puolueen jäsen? Tai rasisteja ei tarvitse varmaan lähteä USA sta etsimään, vaan heitä sitten kyllä löytyy lähempääkin. 

Jussi Halla-Ahon sanoin: Kansa ei aina äänestä älykkäästi. Mutta mitä tarkoittaa sitten älykäs äänestäminen?Se että ihminen äänestää sitä, ketä me pidämme parempana, mutta miten sitten valitsemme sen, kuka on missäkin kohdassa parempi?  Me kaikki haluamme äänestää vapaana tunteista kuunnellen järjen ääntä, mutta sitten kuitenkin olemme täysin tunteidemme vallassa. Ja se tekee nimenomaan äänestämisen kaltaisista tilanteista hyvin erikoisen. Me kaikki tiedämme että Maapalloa uhkaa ilmaston lämpeneminen, mutta sitten me kohtaamme tilanteen, missä meidän pitää luopua jostain. 

Silloin me saatamme äänestää henkilöä, joka puhuu mitä sattuu, mutta hänen puheensa vain sattuvat sopimaan siihen tilanteeseen, että olemme juuri ostaneet uuden nelivetomaasturin tai varanneet etelän loman. Silloin tietenkään me emme varmasti halua sitä, että nuo meidän mielestämme upeat asiat ovat niitä, jotka aiheuttavat saasteita sekä kohottavat hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Samaan aikaan ihmiset miettivät sitä, että miten he sitten saavat rahaa ruokaan, mikä ei ehkä ole kaikille se aivan pienin juttu. 

Toki sitten taas tulee eteen se, että mitä jos vastakkain ovat oma työpaikka sekä toimeentulo ja globaali ilmasto-ongelma? Mitä jos ikää on vasta 50 vuotta? Voisinko sitten vaihtaa työpaikkaa? Eli mikä on se hinta mikä yksilön pitää maksaa tällaisesta asiasta?

Samoin kun katsomme erilaisia muita politiikkaan sekä muuhun jokapäiväiseen elämään liittyviä kysymyksiä, niin silloin kohtaamme tilanteen, että joku meistä saattaa haukkua sellaista ihmistä, jonka arvo- tai ajatusmaailma ei ole samanlaista kuin omamme “tyhmäksi”. Itse muistan joskus ala-asteella kuulleeni että joku on tyhmä, koska hän pitää WASP-nimisen rockbändin tekemästä musiikista. Tuolloin mieleeni tulee se, että tuollaisista makuasioista ei voida kiistellä. Ja näistä päätöksistä sekä niiden perusteista voidaan kirjoittaa vaikka kuinka paljon. 

USA on hajaantuneempi kuin koskaan ennen

 USA on hajaantuneempi kuin koskaan ennen

Demokraattien ja Republikaanien kannatus on noin 50%-50%, mikä tarkoittaa sitä että USA on jakaantunut keskeltä kahtia. Samalla se kertoo siitä että kuinka pieni ero noilla puolueilla oikeastaan on. Eli nykyään on isojen kysymysten kuten aseenkannon sekä muiden vastaavien kansalaisten oikeuksien kohdalla oikeastaan sama ketä siellä lähdetään äänestämään. Mitään eroa ei sen kautta uskota tulevan, vaan nytkin ainoa ero Trumpin ja Bidenin kampanjoissa on se, että toinen lupaa laittaa talouden kuntoon ja toinen lupaa lisäksi kovia otteita Kiinan suhteen.

Syy miksi Demokraattien sekä Republikaanien kannatus on niin lähellä toisiaan johtuu siitä, että nuo puolueet kopioivat toistensa teemoja kampanjoita varten. Eli jos joku teema on tuonut toisen puolueen ehdokkaalle loistavasti ääniä, niin silloin tuo teema kopioidaan oman puolueen ehdokkaan vaaliteemaksi. Eli koskaan ei noissa vaaleissa ole vain yhtä teemaa, vaan vaalikampanjat ovat oikeastaan koottu niistä teemoista, joita esivaaleissa on pidetty esillä. Tuolloin viimeiseen taistoon lähteneiden ehdokkaiden kampanjat kootaan niistä teemoista, jotka ovat tuoneet eniten kannatusta esivaalien ehdokkaille missäkin osavaltiossa. Se mikä tekee tästä asiasta mielenkiintoisen on se, että kun vaalikampanjan taktiikkaa luodaan, niin silloin tuo ehdokas tai hänen tiiminsä käyvät läpi niitä osavaltioita, joissa hän ei voi saada tukea, ja jotka sitten pudotetaan pois.

Ja sitten ne osavaltiot joista ehdokas voi saada tukea, ja joista saa paljon valitsijamiehiä otetaan paremmin käsittelyyn. Vaaliteemoja on monenlaisia, ja jos presidentti ajattelee antavansa Texasilaisille jotain esimerkiksi lupaamalla karjan kasvattajille paljon hyvää, niin hän tietenkin katsoo silloin saavansa ääniä myös muista osavaltioista, missä karjankasvatus on tärkeä elinkeino. Mutta samalla hän myös saattaa menettää jonkun toisen osavaltion kuten jonkun osavaltion missä “vihreitä aatteita” kannatetaan esimerkiksi siksi että noissa osavaltiossa matkailu on tärkeä elinkeino. Sitten vielä pitää muistaa se, että vaikka öljy- ja kivennäis teollisuus eivät enää ole suuria työllistäjiä niin ne ovat suuria tukijoita kampanjoille.

Se mikä sitten taas saattaa lohduttaa ihmisiä, jotka saattavat vielä uskoa demokratiaan on se, että tuo tasainen tulos saa aikaan sen, että presidentti ei ehkä uskalla lähteä liikkeelle kaikkein rohkeimmilla esityksillä, mitä hän ehkä voisi muuten esittää. Nimittäin se että kahden puolueen eli Demokraattien sekä Republikaanien kannatus on niin lähellä toisiaan saa aikaan sen, että jos presidentti tekee pienenkin virheen, niin se saa ratkaisevat äänet luisumaan vastustajan leiriin.

Tuolloin voidaan puhua ehkä noin alle prosentin kannatus eroista, ja silloin pienikin virhe saa aikaan sen, että toinen ehdokas saa sitten ne paljon puhutut valitsijamiehet taakseen. USA n vaaleissa nimittäin ehdokas saa kaikki osavaltion valitsijamiehet, ja sen takia hän ei oikeastaan koskaan tiedä sitä, että kuinka suuri ero hänellä todellisuudessa on ollut vastapuoleen nähden. Se että äänet menevät näin tasan saa aikaan sen, että ulkomaiden on vaikea lähteä ennakoimaan sitä, kenestä tulee Valkoisen Talon isäntä. Tuolloin on vaikea myös lähteä rakentamaan suhteita tuleviin presidentteihin henkilökohtaisella tasolla ennen kuin he ovat päässeet Valkoiseen Taloon.

Mutta kuten olemme huomanneet niin juuri tämä äärimmäisen pieni ero kannatuslukujen suhteen saa aikaan sen, että äänestyslippujen lasku kestää aina vain kauemmin. Samoin presidentin pitää olla myös varovainen ollessaan virassa, koska jos hän tekee siellä pahoja virheitä, niin silloin hän saattaa vahingossa pelata seuraavan presidenttikauden vastapuolelle, ja se että USA ssa on presidentin virka mahdollista saada vain kahdeksi kaudeksi saa aikaan sen, että kahdeksan vuoden jälkeen sitten taas valta vaihtuu. Silloin pitää tietenkin olla uudet ehdokkaat, ja vaikka edellisessä vaalissa olisi ollut omassa leirissä maailman paras ehdokas, niin seuraavaksi tilanne voi olla katastrofi, kun sitä parasta ehdokasta ei sitten sillä kertaa ole saatavilla.

Työelämässä jokaisessa toimistossa saattaa istua Donald Trump

   

.

Työelämässä jokaisessa toimistossa saattaa istua Donald Trump

Donald Trump on tosielämän tarina sosiaalisesta adaptaatiosta sekä Lucifer-efektistä. Eli hän kohtelee muita kuten johtajat ovat häntä itseään kohdelleet. Kun hän on nuorena mennyt liike-elämän palvelukseen, niin hän on sitten saanut omalta pomoltaan palautetta työstään. Ja sitä kautta hän on oppinut miten pomon pitää puhua sekä millä tavalla pomon pitää kohdella alaisiaan. Työelämän koulu on saanut Trumpin päähän sellaisen ajatuksen, että hän toimii täysin oikein, kun hän karjuu ihmisille ja tekee kaikista ympärillään olevista hulluja. 

Eli hän on terve, tehokas, mutta samalla myös “hieman rasittava”. Trump on liike-elämässä oppinut nuo arvot mitä hän noudattaa tuolla Valkoisessa Talossa. Eli tässä juuri muistan sen, että oman sukupolvemme lapset oppivat noita samoja arvoja mennessään työelämään, missä potkut annetaan karjumalla täydellä volyymillä päin naamaa että “olet erotettu”. Trump on siis hankkinut kannuksensa maailmassa missä tärkeintä on tehdä mahdollisimman paljon rahaa, ja sitä kautta sitten tuoda tulosta omalle yritykselle. Ja yrityksen tarkoitus on tehdä voittoa sen omistajille. Joten jos ihminen epäonnistuu, niin hän saa lähteä, on se miten Trump on asiat käsittänyt. Eli alainen on vastuussa johtajalle siitä, että työt tehdään hyvin. 

Mutta en tästä häntä itseään kuitenkaan syytä, koska nuo käytös ja johtamismallit mitä hän noudattaa on hänelle joku opettanut. Ja ne jotka ovat tätä esimiehen mallia Trumpiin käyttäneet ovat vastuussa siitä, että hän soveltaa niitä muihin. Trump on sellaisessa maailmassa kasvanut sekä oppinut johtamaan, missä ei heikkoutta tai virheitä sallita, ja se mikä tästä asiasta on jäänyt sanomatta on se, että Trump on esimerkki siitä kuinka ihminen saavutettuaan tietyn aseman alkaa tahtomattaan toimia sillä tavalla, kuin vastaavassa asemassa olevat ihmiset ovat häntä kohtaan toimineet. 

Donald Trump on mies, josta olen sanonut että hän on täysin terve, mutta se mitä hän on tuonut ihmisten eteen on se, mitä liike-elämän johtajat ovat. Trump ei ole itse keksinyt omia johtamismallejaan, vaan ne on hänelle opetettu pitkän elämän aikana, joten hän varmasti on yksi suurimmista esimerkeistä mitä tarkoittaa sosiaalinen adaptaatio. Sosiaalinen adaptaatio eli sosiaalinen mukautuminen on ihmiselle rakennettu malli, missä hän kopioi muiden tapoja toimia sekä käyttäytyä itseensä, ja koska ilmeisesti bisnesmaailmassa on tapana käyttää kovaa ja tehokasta kieltä siihen, että henkilö saa itsensä ymmärretyksi on henkilöitynyt Donald Trumpin tapaan käyttäytyä sekä se näkyy kaikissa hänen toimissaan. 

Trump on nuoresta pitäen ympäröity johtajilla eli pomoilla, jotka ovat opettaneet häntä käyttämään valtaa sekä puhumaan alaisille tietyllä tavalla. Mutta kun he ovat tätä tehneet, niin silloin he ovat unohtaneet sen, mitä kutsutaan Lucifer-efektiksi. Tuolloin ihminen jota on tietyllä tavoin kohdeltu alkaa kohdella muita samalla tavalla kuin miten häntä itseään on kohdeltu työelämässä. Eli tässä vaiheessa voin sanoa myös sen, että esimerkiksi kauppakorkeakoulussa opetetaan kyllä sitä, mitä oikeuksia johtajilla on, mutta samalla unohdetaan se, että johtajat siirtävät oman toimintamallin suoraan seuraavan sukupolven johtajille. 

Yksittäisen ihmisen tekemiä rikoksia emme voi koskaan estää täysin

Yksittäisen ihmisen tekemiä rikoksia emme voi koskaan estää täysin

Yksin toimiva rikollinen on vaikeasti tavoitettavissa oleva henkilö. Olipa rikos esimerkiksi taskuvarkaus tai murha, niin yksin toimiva rikollinen jää usein kiinni siitä, kun hän puhuu asiasta jollekin tai sitten yrittää myydä varastamaansa omaisuutta jollekin henkilölle, joka sitten tekee asiasta ilmoituksen. Jos rikollinen toimii yksin, niin hän todennäköisesti saa suunnittelemansa teon tehtyä, koska jos hän ei itse tästä mahdollisesta rikoksestaan puhu etukäteen, niin silloin virkavallan on mahdotonta häntä paikallistaa ennen kuin hän alkaa toimia. 

Väkivalta on aina väkivaltaa oli se psyykkistä tai fyysistä. Mikäli yksittäinen ihminen perustelee tekemänsä rikoksen poliittisilla tavoitteilla, niin silloin tietenkin kysyisin, miksi hän kuvittelee ajavansa omaa tai ehkä ryhmän mitä hän kuvittelee edustavansa tekemällä rikoksia. Poliittista rikollisuutta on suora joko omaisuuteen tai ihmisten henkeen kohdistuva terrori, jossa pommeja räjäyttämällä tai muuten vastaavaa toimintaa harjoittamalla pyritään vaikuttamaan poliitikkojen päätöksiin. Tai sitten lievin muoto poliittisesta rikollisuudesta ovat graffitit, joiden sanoma on poliittinen. 

Jos ajatellaan että teko olisi suoranaisesti poliittinen, niin silloin niitä pitäisi seurata tai edeltää jonkinlainen kommunikea, jonka avulla terroristin mahdolliset taustavoimat pyrkivät saamaan huomiota teolleen sekä erityisesti teon motiiville, mikä voi olla esimerkiksi jonkin alueen itsenäisyys. Tuollaisella alueella missä on poliittista väkivaltaa, on yleensä myös seinäkirjoituksia, joissa kerrotaan äärijärjestön olemassaolosta sekä sen tavoitteesta, ja myös uhkaillaan niitä jotka toimivat tuota järjestöä vastaan. 

Eli kaikki jotka eivät tue ääriryhmää ovat sitä vastaan. Ääriryhmien johdossa on aina ihmisiä joiden elämän täyttää terrori, ja noille ihmisille kaikkein vaikein asia on se, että joku päivä väkivaltaisuudet loppuvat. Samoin on ihmisiä jotka toimivat organisoidun rikollisuuden jäseninä. Tuollaiset ihmiset saattavat naamioida omia tekojaan poliittisten päämäärien nimissä tehdyiksi teoiksi. 

Poliittista väkivaltaa ovat poliittisista syistä tehdyt pahoinpitelyt nimettömät puhelinsoitot, ja kaikki muu terrori, mihin kuuluvat esimerkiksi perheenjäsenistä otetut valokuvat, missä on kiikaritähtäimen ristikko. Tuolloin tarkoitus on usein saada henkilö vaikenenmaan tai muuttamaan kantaansa johonkin asiaan, mikä liittyy uhkailuun. Se mikä sitten saa ihmiset liittymään ääriryhmiin on se, että he kokevat etteivät voi muuten vaikuttaa asioihin. 

Yleensä äärijärjestö antaa itsestään sellaisen kuvan, että sillä on valtava määrä kannattajia, ja valtava verkosto sekä resurssit käytössään. Samoin tuollainen äärijärjestö varmasti kehittää myös sellaisen kuvan, että sen toimintaan on sekaantunut myös viranomaisten edustajia. Eli he tietävät aina sen, kuka on kirjoittanut sellaista, mikä ei heitä miellytä. Ja sellaista mikä ei noita järjestöjä tai niiden jäseniä miellytä on todella paljon. 

Tuolloin ääriryhmä lähtee siitä, että joku sitten myy tämän heidän kohteeksi valitsemansa henkilön. Periaatteessa ääriryhmä lähtee aina samalla tavalla liikkeelle kuin joku poliisi. Sen jäsenet esittelevät mielellään esimerkiksi aseitaan tai muuta voimaansa, sekä myös vihjaavat siitä kuinka heillä on viranomaisia puolellaan. Periaatteessa moni ääriryhmä kuten IRA ovat oikeastaan vain tavallisia katujengejä, joiden jäsenet kyllä mielellään esittelevät poliittisia päämääriään. Kuitenkin noiden päämäärien toteuttaminen voi olla hyvin vaikeaa. 

Miksi kahvia torilla juovat miehet ovat niin vaikea asia?

 Miksi kahvia torilla juovat miehet ovat niin vaikea asia?

Kun me kävelemme torille, niin siellä on aina joitakin miehiä lippalakki päässään juomassa kahvia sekä syömässä pullaa. Se mikä noissa ihmisissä kiinnostaa poliitikkoja on se, että heitä on paljon. Jos tuolle ryhmälle myy oman asiansa hyvin, niin silloin se saattaa tuoda poliitikolle ääniä.

Kahvia torilla juovista miehistä, jotka mielellään käyttävät lippalakkia saa helposti sellaisen kuvan, että heillä ei ole merkitystä. Mutta asiasta voidaan tietenkin aina nähdä sellainen puoli, että noilta ihmisiltä voi aina saada ääniä kun seuraavat vaalit tulevat. Sen takia tuo torilla kokoontuvan kansan tapaaminen oli ennen erittäin tärkeä osa poliitikon elämää. Kun noille ihmisille saatiin oma asia esitettyä hyvin, niin silloin saattoi joku jopa laittaa sen poliitikon oman henkilökohtaisen ehdokasnumeron äänestyslippuun. 

Mutta vaalien ongelma on siinä, että vaikka torilla tavataan ihmisiä, niin noita ihmisiä pitää sitten vielä motivoida käymään vaalipaikalla. Jos äänestys ei kiinnosta, niin silloin ei myöskään valta vaihdu tai tarinamme keskeinen poliitikko ei saa itseään läpi.  Kun poliitikko sitten lupaa jotain, niin hänen täytyy ymmärtää se, että kaikille ei voi aina luvata kaikkea. Valtiolla on aina liian vähän resursseja, kun niitä lähdetään jakamaan. Eli jostain syystä valtion rahoilla oli se sitten Euroja, Ruplia tai Taalereita on aina paljon käyttökohteita. Tuo raha voidaan laittaa uusien hävittäjien hankkimiseen, noiden lippalakkia käyttävien miesten sosiaaliturvaan tai tieverkon uusimiseen. 

Mukana tietenkin ovat myös kirjaston sekä muiden vastaavien kohteiden rakentamiseen tarvittavat rahat, ja ainahan joku kohde kuten paikallinen museo vaativat korjaamista. Eli rahalle kyllä löytyy käyttöä, jos sitä vain sattuu olemaan. Ja se mistä rahat kaikkiin niihin tärkeisiin kohteisiin saadaan on sitten aivan toinen asia, eli mahdollisuuksia ovat verojen korottaminen, terveydenhuollosta tai kirjastoista säästäminen tai sitten voidaan vaikka kohteisiin budjetoida sakkotuloja. 

Mutta sakoista saatavien tulojen kohdalla voidaan sanoa että se on sitä epävarmaa tuloa, eli ihmisten täytyy ajaa ylinopeutta tai vastaava jotta häntä voidaan sakottaa. Kirjastojen kohdalla ongelma on sitten se, että joku saattaa siellä sitten piipahtaa lukemassa lehden, ja varmaan myös sitten illemmalla pitää kaupassa käydä, ja silloin pitää myös noilla lippalakkia käyttävillä miehillä olla rahaa, jotta he voivat maksaa ostoksensa. Eli mitä jos vaikka verottaja ryhtyy verottamaan yrityksiä? Yrittäjä maksaa yleensä 24% arvonlisäveroa eli ALV tä jokaisesta myymästään palvelusta tai tuotteesta, jos hänen tuotteensa kuuluu yleisen ALV n piiriin. Tuolloin lähes neljännes tuotteesta saatavasta tuotosta menee suoraan valtiolle. 

Samoin hän maksaa tuloveroa aivan kuten muutkin ihmiset. Ja myös yritykset kuuluvat tuloveron piiriin. Miten sitten saadaan houkuteltua veronmaksajia maahamme, jos verot ovat kovin suuret? Tietenkin yrityksiä kaivataan lähes jokaisessa maakunnassa, koska niiden ajatellaan tuovan verorahoja valtion sekä samalla myös kuntien taskuun. Ja ehkä sitten myös joku noista miehistä saa sitten myös töitä jostain noista yrityksistä. 

Mikäli politiikkaa ajatellaan, niin silloin pitää tietenkin politikon saada jostain rahoitusta omalle vaalikampanjalleen, ja sen takia hänen pitää houkutella myös ihmisiä antamaan rahaa itselleen. Tuolloin saattavat vastakkain joutua yritysten sekä suurpääoman sekä äänestäjien edut. Eli superrikkaita on maassamme varsin vähän, mutta siivoojia ja muita pienituloisia on paljon, mikä tarkoittaa sitä että poliitikon pitää tasapainoilla sekä suurituloisten rahoittajien että äänestäjiensä välillä. Ja vain äänestyslippuun kirjoitettu numero ratkaisee sen, että pääseekö ehdokas vaaleista läpi. 

Mutta kuten tiedämme niin nykyään tilanne on toinen, ja internet sosiaalisella medialla tai ilman tuo politiikkaan sellaisen aspektin, että nimenomaan massoihin vaikuttaminen on tärkeää. Tuolloin ehdokas saattaa marssia Mikkelin torille, tavata ihan oikeita torilla käyviä ihmisiä, ja sitten jakaa tuota filmiä Facebookissa tai omilla kotisivuilla, joiden osoitteita voi sitten lähettää pitkin sosiaalista mediaa, jolloin kyseessä on niin sanottu median hybridikäyttö.

Tällä tavoin ehdokas voi sitten todistaa sen, mitä hän on sanonut tai jättänyt sanomatta. Tuolloin vaikka sosiaalista mediaa ei saisi käyttää vaaleissa, niin silti sinne voidaan pyytää kampanjaan osallistuvaa väkeä laittamaan linkkejä noiden poliitikkojen kotisivuille. Eli jokainen toimii tuolloin yksityishenkilönä, ja jos sitten sinne jaetaan samalla jotain musiikki- tai muita houkuttimia, niin silloin taataan ehdokkaan näkyvyys. 

ALV: https://yrityksen-perustaminen.net/arvonlisavero/

https://yle.fi/uutiset/3-11626068

Valtiot eivät voi velkaantua loputtomasti

 Valtiot eivät voi velkaantua loputtomasti

Kun valtio korjaa omaa tasettaan velkaa ottamalla, niin silloin talouden toimintamekanismi on aivan sama kuin jos valtion paikalla olisi yksityinen ihminen, eli jossain tulee raja sille, että voiko valtio saada sitä lainaa vai ei? Lainojen ongelma on aina se, että ne pitää maksaa takaisin tietyn ajan kuluttua, ja jokaisesta lainasta minkä valtio ottaa pitää aina maksaa korkoa. Sen takia ei valtion taloutta voi oikeasti elvyttää loputtomasti lainoja ketjuttamalla, vaan joku muu tulonlähde pitää silloin löytyä. Ja kaikkein vaivattomin tapa olisi hankkia tänne ulkomaisia veronmaksajia, jotka tuovat meidän valtiomme kirstuun niitä verorahoja. 

Toinen tapa on ottaa lisää lainaa, mutta sitten takaajien löytyminen sellaisessa tilanteessa voi olla hiukan hankalaa. Koska jos valtio takaa toisen valtion lainoja, niin silloin se vaatii aina takauksen kohteelta sitä, että lainan takaajana toimivaa valtiota kohdellaan silkkihansikkain. Ja jos sitten Venäjä esimerkiksi sattuu Suomen lainan takaamaan, niin silloin se kyllä myös valvoo luottonsa erittäin tarkasti. Suurvallat takaavat kyllä mielellään pienten maiden lainoja, mutta ne vaativat myös erilaisia myönnytyksiä tuota “ystävällisyyttään” vastaan. 

Jos taas takaajana toimii joku pienempi valtio, niin silloin sekin vaatii myönnytyksiä, ja sen pitää myös saada varmat takuut siitä, että laina myös maksetaan takaisin. Takaajana toimiminen sekä sijoittaminen valtion alueelle ovat täysin vapaaehtoista toimintaa. Ja jos valtion velka jää maksamatta, niin silloin se vaikuttaa myös siihen, miten valtio saa takauksia seuraaviin lainoihin tai miten sijoittajat tulevat tekemään bisnestä sen alueelle. 

Valtion luottokelpoisuus on yhdessä demokratia-indeksin kanssa niitä asioita, joita seurataan tarkoin silloin kun valtion alueelle halutaan perustaa yhtiöitä. Eli jos joku öljysheikki sitten sattuu haluamaan sijoittaa omia rahoja johonkin yhtiöön, niin hänen pitää saada takuut siitä, että tuo sijoittaja saa rahansa takaisin. Suurten populistien ongelma on siinä, että heidän maassaan nationalistinen ajattelutapa saa aikaan sen, että ulkomaisten sijoittajien investointeja on kansallistettu, mikä tarkoittaa sitä että sijoittajat ovat menettäneet rahansa. 

Valtiontalouden mekanismit eivät ole aivan sama asia kuin esimerkiksi yksityisen oikeushenkilön taloudelliset mekanismit, koska valtio ei ensinnäkään voi laittaa esimerkiksi omia kansalaisiaan ulos sen alueelta jos heillä menee huonosti. Tai sitten valtion pitää neuvotella jonkun muun valtion kanssa siitä, että voiko se siirtää huomattavan joukon omia kansalaisiaan jonkin toisen valtion alueelle. 

Valtion pitää huolehtia myös siitä että yhteiskunnan vähäosaiset saavat leipänsä. Toki nuo ihmiset voidaan työllistää esimerkiksi kaupunkien puhtaanapitolaitoksen palvelukseen, mutta se ei tuo valtiolle oikeastaan yhtään lisää rahaa, koska tuo puhtaanapitolaitos maksetaan verorahoista. Joten jos työllistäjä on valtio, niin silloin henkilön kohdalla verotulot ovat nolla. Jos valtio ei huolehdi vähäosaisista, niin silloin tuloksena on sisäinen levottomuus, ja pitää palkata lisää poliiseja, mikä ei sitten taas tuo niitä tuloja tuonne valtioiden kassaan. 

Samoin valtion pitää myös huolehtia terveydenhuollosta sekä infrastruktuurista ylipäätään, ja se tietenkin vie erittäin paljon varallisuutta. Tässä tietenkään en huomioinut puolustusmenoja, koska niihin varattu budjetti on aina jotenkin erillään muista asioista.  

Yksityiset pankit eivät ehkä aivan mielellään lähde valtioita rahoittamaan, koska aina on olemassa sellainen riski, että valtio tai sen johto päättää ettei sen tarvitse maksaa velkojaan takaisin. Se mistä sitten haetaan rahaa on silloin hieman ongelmallista, koska veloilla pitää kansainvälisellä kentällä toimittaessa olla takaajia, jotka takaavat myös sen ottamat lainat. Suomen ongelma on siinä, että meillä ei ole mitään luonnonvaroja tai muuta vastaavaa, joita voimme suoraan lähteä myymään maailmalle. Tai siis meillä on luonnonvaroja, mutta emme voi myydä niitä kilpailukykyiseen hintaan, jos haluamme lähteä kilpailemaan esimerkiksi Venäjän kanssa esimerkiksi raakapuun myynnissä ulkomaille. 

Joten valtiontalouden ongelmien ydin on se, että mistä saadaan rahaa korjaamaan katetta? Me voimme korjata valtiontalouden alijäämää ottamalla lisää lainaa, tai me voimme myydä infrastruktuuria kuten osuuksia VR stä tai sitten kerätä valtavat määrät veroja, koska vaikka meillä on koronavirus epidemia, niin emme tietenkään voi lähteä siitä, että mitään muuta kuin koronan vastaisia toimia ei tarvitse tehdä. Meillä ei ole sellaista infrastruktuuria että me voimme sitä lähteä suoraan myymään, ja vaikka valtio sitten myisi sen virastotaloja, niin silti tuo rahan hankinta on kertaluonteista toimintaa. 

Oletteko ajatelleet kuinka paljon korona vaikuttaa meihin kaikkiin? (Voisiko etelänmatkan tehdä virtuaalisesti?)

Oletteko ajatelleet kuinka paljon korona vaikuttaa meihin kaikkiin? (Voisiko etelänmatkan tehdä virtuaalisesti?)

Voisiko muuten etelänmatkan tehdä virtuaalisesti? Siis me menisimme solariumiin, laittaisimme VR-lasit silmille, ja kuulokkeet korville, jolloin me voisimme kokea esimerkiksi Copacabanan upeat rannat ilman lentoa tai ahtautta. Tuollainen virtuaalimatka esimerkiksi jonnekin Brasiliaan voisi olla se, mikä kohottaa solariumin liikevoittoa, ja ehkä tällaisesta ekologisesta virtuaalisesta matkailusta tulee sitten se paljon puhuttu “köyhän miehen” etelänreissu. 

Ehkä seuraavaksi etätyö laajenee virtuaaliseen matkailuun tai virtuaaliseen squashiin. Tuolloin henkilö ottaa vain VR-lasit kasvoilleen sekä käteen virtuaaliset mailat, jotka reagoivat virtuaaliseen palloon kuin oikeaan tilanteeseen. Tuolloin henkilö voisi urheilla esimerkiksi omassa kotonaan tai kotitalon kellarissa, ja ehkä sitten jäisi joku tartunta pois. Tällaisessa tapauksessa voisi laitteistossa olla interaktiivinen tekoäly, joka myös keskustelee tämän pelaajan kanssa, jolloin hänen ei tarvitse vaivata ketään muuta. Interaktiivinen tekoäly voisi tehdä myös virtuaalisen kapakka reissun mahdolliseksi. Tuolloin henkilö voisi vaikka istua omalla sohvallaan, ja VR-laitteiden avulla luoda itselleen oman kapakkatunnelman. 

Me olemme sitten siinä tilanteessa että korona jatkaa kulkuaan ja se mikä ehkä muuttuu oletusarvoiseksi työelämässä on etätyö. Etänä tehtävä työ on asia mikä tietenkin säästää yritysten rahaa, koska silloin toimitiloja ei enää tarvita, mutta samalla tietenkin työmatkojen määrä vähenee. 

Sama vaikutus korona epidemialla on myös lomamatkoihin. Itse voisin hiukan huvittuneena mutta samalla vakavalla mielin kehittää esimerkiksi solariumiin sellaisen virtuaalisen lomamatkan, missä henkilö makaa ruskettumassa UV-valojen alla Virtuaalilasit kasvoillaan ja kuulokkeet korvillaan, katsoen filmiä missä näytetään kuvia hiekkarannasta missä henkilö voi toteuttaa omat unelmansa rantalomasta, mutta tämä kokemus tietenkin on vain virtuaalinen. Tuolloin sitten voi jokainen meistä kokea minimaalisella budjetilla sen Havaijin loman, mihin eivät rahat riittäneet. Tuollaista liike-ideaa voisi tietenkin kokeilla, ja sitä kautta varmaan tulisi uusi villitys, eli tee virtuaalimatka mihin maailmankolkkaan haluat. Tuollaista asiaa kannattaa miettiä, jos haluaa hyödyntää uusinta tekniikkaa monialaisesti. 

https://yle.fi/uutiset/3-11632492