Pitäisikö Ahvenanmaa militarisoida vai ei?

Pitäisikö Ahvenanmaa militarisoida vai ei?

 Ahvenanmaan demilitarisointi on ollut maassamme asia, josta ei ole puhuttu kovin paljon. Tai ainakaan siitä ei ole keskusteltu muuten kuin vain toteamalla tuon alueen olevan demilitarisoitu alue tai sotilaallinen tyhjiö. Ihan miten vain tuo demilitarisointi on ymmärretty. Ja tietenkin meidän pitää muistaa, että demilitarisointi on ollut osa Ahvenanmaalaisten identiteettiä. Ahvenanmaalaisilla on tietenkin kotiseutuoikeus, jonka mukaan heidän ei tarvitse käydä armeijaa, ja muutenkin tuolla alueella on hyvin laaja itsemääräämisoikeus. Tuon oikeuden historia juontaa juurensa siihen, kun Suomi itsenäistyi, niin myös Ruotsi havitteli Ahvenanmaata, ja kun nuo alueen oikeudet taattiin, niin Ahvenanmaa liittyi silloin Suomeen. 

Nuo erillisoikeudet myönnettiin koska pelättiin, että Ruotsi haluaa tulla valvomaan Ahvenanmaan ruotsinkielisten etua, ja liittää Ahvenanmaa Ruotsiin.  Tuolloin 1917-18 oli Ruotsi todella vahva Suomeen verrattuna, ja silloin oli myös ihmisiä, joiden mielestä Suomen olisi pitänyt liittyä Ruotsiin, mutta kuitenkin saimme pitää itsenäisyyden. Voidaan tietenkin aina kysellä, että olisiko Ahvenanmaan erioikeudet toteutuneet, jos tuo alue olisi liittynyt aikoinaan Ruotsiin? 

"Ahvenanmaan itsehallinto ja kotiseutuoikeus pohjautuvat vuonna 1921 Kansainliiton tekemään kompromissipäätökseen, jossa maakunnan hallinto annettiin Suomelle edellyttäen, että se takasi paikalliselle väestölle sen ruotsin kielen, kulttuurin, paikalliset tavat ja itsehallintojärjestelmän". (Wikipedia/Kotiseutuoikeus)

Mutta nyt sitten Matti Vanhanen on tuonut esille sen mahdollisuuden, että Ahvenanmaa militarisoidaan. Se että Ahvenanmaan demilitarisointia tarkastellaan ei ole mitenkään mahdotonta. Siis aina pitää ottaa huomioon toimintaympäristön muutos. Mutta sitten kuitenkin meidän pitää muistaa se, että vaikka ainoa stabiili asia maailmassa on muutos, niin on asioita, joita voidaan tehdä hiukan toisin. Ja Vanhasen käyttämä sanamuoto tuo jotenkin mieleen Kremlin. Vanhanen ei ole toki ensimmäinen, joka on ottanut Ahvenanmaan demilitarisoinnin puheeksi. Ahvenanmaan sotilaallisesta tyhjiöstä keskusteltiin ensimmäisen kerran Koiviston aikaan. 

Eli hän toivoo että Ahvenanmaa tekisi aloitteen suomalaisten joukkojen sijoittamisesta sen alueelle. Tuolloin voisi ehkä tuo sotilaallinen tyhjiö täyttyä. Monissa skenaarioissa Venäjä aloittaisi sotatoimet Ahvenanmaan miehityksellä, koska sen kautta se voisi esimerkiksi valvoa merialueita sekä sen erikoisjoukkoja kuljettavat helikopterit voisivat toimia tehokkaasti. Nuo joukot voisivat hakea esimerkiksi pudonneiden pommikoneiden miehistöjä sekä Ahvenanmaa voisi toimia hätälasku- sekä tukikoneiden tukikohtana. 

Vaikka mikään ei ole muuttamatonta, niin Vanhasen pyyntö Ahvenanmaalle aloitteesta lähettää suomalaisia joukkoja Ahvenanmaalle voidaan verrata Kremlin malliin. 

Mutta ehkä Venäjä on sitten tuollaiset suunnitelmat haudannut, kun ajatellaan sen menestystä Ukrainan sodassa. Mutta kuten tiedämme, niin Vanhasen puheet voidaan tulkita komenteluksi. Tai sitten se voi osoittaa, kuinka nopeasti maamme on lähdössä kohti NATOa. Tässä NATO-keskustelussa on sellainen piirre, että monet huippuluokan poliitikot eivät ole päässeet kovin hyvin esiin. Ja se saattaa aiheuttaa painetta herättää huomiota tuollaisilla lausahduksilla, jotka tuovat erittäin hyvin mieleen erään venäläisen poliitikon käsityksen siitä, miten asioita pitäisi hoitaa. Eli tuolloin vain pyydetään jotain toista lähettämään pyyntöjä, joita sitten vain toinen noudattaa. 

Eli halutaan tuoda itseä esiin tällaisen tärkeäksi koetun puolustuspoliittisen näkökohdan yhteydessä. Oli miten oli, niin joka tapauksessa tuo "Vanhasen toive aloitteesta Suomen joukkojen sijoittamisesta Ahvenanmaalle" voidaan ehkä tulkita myös eräänlaiseksi kopioksi siitä, miten Putin hoitaa asioita. Ehkä vielä joku näkee tilaisuuden siihen, että järjestetään kansanäänestys siitä, että lakkautetaanko Ahvenanmaan kotiseutuoikeus. Tuolloin ollaan osoitettu se, että osaamme ottaa Vladimir Putinista oppia. Mutta kuten tiedämme, niin Ahvenanmaan demilitarisointi aiheuttaa välillä vakavaakin keskustelua. Ja joidenkin mielestä se on kuin tarjoaisi maakuntaa tarjottimella. 

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000008772151.html

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008774517.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahvenanmaan_maakunta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kotiseutuoikeus

Voiko Ruotsi pysyä pois NATO:sta, jos maamme liittyy siihen?

Ensimmäistä kertaa historiassa olemme antaneet sotilaallista tukea sotaa käyvälle maalle, jonka nimi on Ukraina. Ja ensimmäistä kertaa historian aikana olemme keskustelemassa oikeasti siitä, mitä etuja sekä haittoja NATO-jäsenyydestä maallemme olisi. Jos ajattelemme sitä että meidän on aina tehtävä joku ratkaisu näissä asioissa, niin emme voi tehdä kaikkia asioita aina kuin joku toinen maa. Ruotsi on tietääkseni itsenäinen maa aivan kuten myös Suomi. Mutta maillamme on pari pientä eroa. Ensimmäinen näistä pienistä eroista on se, että Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä. 

Toinen asia sitten on se, että Baltian maiden itsenäistyttyä Ruotsilla on melko yhtenäinen itsenäisten sekä myös NATO:oon kuuluvien maiden linja Venäjän ja sekä Ruotsin rannikon välillä. Joten meidän maantieteellinen sijaintimme aiheuttaa sen, että meille NATO merkitsee eri asioita kuin Ruotsille. Jos Venäjä esimerkiksi sattuu aloittamaan sotatoimet Ruotsia vastaan, niin silloin meidän pitää kysyä, että voimmeko oikeasti luottaa siihen, että Venäjä ei yritä hyökätä Ruotsiin maamme läpi? Samoin Ruotsilla on suurempi sotateollisuus kuin Suomella, joten sen takia Ruotsi on eri asemassa kuin Suomi myös välineiden saatavuuden kannalta. 

Siis meidän pitää NATO-päätöstä tehdessämme muistaa se, että millaista sodankäyntitapaa Venäjä harjoittaa, eli vaikka meidän maahamme sitten suunnattaisiin ydinaseita, niin onko sillä sitten lopulta mitään sen suurempaa eroa esimerkiksi siihen nähden, jos vaikka maatamme pommitettaisiin raskailla aseilla. Eli emme kai me odota, että Venäjä ei noita aseita meihin joka tapauksessa kohdista. Vaikka ydinaseet ovat periaatteessa erityistapaus, jonka käytöstä päätöksen tekee valtionpäämies, niin ne ovat aseita siinä missä muutkin aseet. 

Jos valtiolla on ydinaseita, niin silloin aina on mahdollista, että se käyttää näitä aseita. 

Eli jos ydinaseita on hankittu varastoon, niin silloin on aina riski siitä, että niitä käytetään. Puheista sekä doktriineista huolimatta on aina mahdollisuus että joku painaa ensin nappia. Enkä usko että kukaan tosissaan uskoo kaiken maailman julistuksia siitä, että ydinaseiden ensikäytöstä pidättäydytään joka tilanteessa. Jos omat joukot joutuvat alakynteen, niin silloin ydinaseiden sekä kemiallisten aseiden käyttö voi käydä jonkun komentoportaaseen kuuluvan mielessä. Ja tehokkaampi noista vaihtoehdoista on tietenkin ydinase, jolla tilanne voidaan pyyhkiä pois sekunnissa. 

Tuolloin ydiniskun kohde saattaa menettää huomattavan osan joukoistaan joko itse iskuissa tai sitä seuraavassa säteilysairaudessa. Tuolloin iskun kohteelle ei jää muuta keinoa kuin yrittää tuhota vihollisen taisteluvarusteita, ja silloin ydinaseen käyttö on "edullinen vaihtoehto". Sitten seuraa iskujen sekä vastaiskujen sarja, joka laajenee ehkä sitten maailmanlaajuiseksi ydinsodaksi. 

Suurin osa ydinaseiden käyttöä koskevista skenaarioista alkaa siitä, että joku asevoima jää alakynteen taistelussa. Silloin alakynteen jäänyt asevoima päättää estää vihollisen hyökkäyksen jatkumisen tuhoamalla etenevät panssarimuodostelmat ydinkärkiohjuksella. Tuo isku saattaa aiheuttaa sen, että konventionaalinen iskuvoima katoaa täysin kartalta, kun satoja tai jopa tuhansia tankkeja sekä ammuksia tuhoutuu muutamassa sekunnissa. Samoin omat joukot kohtaavat äärimmäisen voimakkaan radioaktiivisen laskeuman, mikä aiheuttaa leukemiaa sekä mittaamatonta kärsimystä. 

Siitä sitten seuraa kosto, eli vastapuoli ampuu esimerkiksi sotilastukikohtaa omalla ohjuksellaan, ja sitten seuraa iskujen ja vastaiskujen kierre, ja lopulta käyttöön otetaan pitkän matkan strategiset ydinaseet. Se mikä tässä skenaariossa vetää muita maita mukaan ydinsotaan on se, että joku osapuoli saattaa vahingossa ampua kolmannen maan kaupunkeja. 

Ydinaseet saattavat tuhota esimerkiksi merivoimien viestiasemia tai GPS-laitteiden tukiasemia, jolloin sukellusveneet sekä etäisissä ohjustukikohdissa palvelevat miehet eivät saa tärkeitä viestejä siitä, että pitääkö heidän avata tuli tai onko heidän esikuntaansa enää olemassa tai missä heidän laivansa nyt sattuu olemaan. Tuolloin esimerkiksi alentunut paikannuskyky, tai kova väsymys ja stressi saattaa saada ohjusten käyttäjät merkitsemään maalit väärin, ja sitten saattaa ydinohjus iskeä kolmannen maan miljoonakaupunkiin. 

Ydinsodassa myös konventionaaliset aseet kuten täsmäpommeja käyttävät lentokoneet tukevat ydinaseita, eli myös näitä aseita käyttävät joukot pyrkivät alentamaan vastustajan iskukykyä eli rintaman lähelle tuotuja ydinaseita vastaan ainakin koetetaan hyökätä. Eli niiden laukaisulaitteisiin sekä itse raketteihin voidaan kohdistaa myös esimerkiksi konventionaalisia panssarintorjunta-aseita tai tykistön tulta.