Toivooko Kiinakin Ukrainaan loputonta sotaa?

"”Koelaboratorio”. Kiina ei hae lyhyttä voittoa Ukrainassa, vaan rakentaa pitkän aikavälin strategista asetelmaa, jossa Yhdysvaltojen vaikutusvallan heikentyminen, Euroopan riippuvuus vakaudesta ja Ukrainan sodan jäädyttäminen mahdollistavat Kiinan etenemisen omalla reviirillään, arvioi Jarno Limnéll. ”Sota Ukrainassa ei ole Kiinalle vain eurooppalainen sota – se on koelaboratorio, jossa testataan sääntöpohjaisen maailman kestävyyttä, lännen poliittista tahtoa ja suurvaltojen pelotetta.”KUVA: Svet Jacqueline/ZUMA Press Wire" (Uusi Suomi)

Kiinan suhde Venäjän sotaan on erilainen, kuin mitä sen toivoisi olevan. Nimittäin Kiinassa pelätään Putinin voittoa, mutta vielä enemmän ilmeisesti pelätään, että Putin häviää sodan. Siis voidaan ajatella että Kiinan etu olisi samanlainen kuin Putinin itsensä. Tuolloin Kiinan johto voisi toivoa sodan jatkuvan ikuisesti, koska se hyödyttää Kiinan taloutta. Kun Venäjän talous on kiinni Ukrainan sodassa, niin Kiina varmasti toivoo, että se voisi kerätä rusinat pullasta. Ja tietenkin Kiinan johto hyötyy siitä, että Venäjä ostaa Kiinasta erityisesti droneja, joiden avulla se voi suorittaa operaatioita Ukrainassa. 

Samoin Ukrainan operaatio varmasti auttaa Kiinan johtoa kääntämään maailman huomion pois esimerkiksi siitä, kuinka tuo maa ikään kuin liittää alueita sen naapureilta itseensä sekä hankkii jalansijaa esimerkiksi Australian lähivesiltä. Kiinan hallitus varmaan ei halua että Venäjä suoraan häviää aloittamaansa hyökkäyssotaa, mutta sitä eivät ehkä kaikki muutkaan halua. Jos Venäjän johto haluaa jättää tehtävänsä, niin tuo maa saattaa joutua sisällissotaan. Ja silloin on vaarana se, että Venäjän ydinaseet joutuvat esimerkiksi Iranin käsiin. 

Venäjän asevoimien konventionaalinen suoritus ei ole aivan paras mahdollinen. Ja jos sanotaan että Venäjän asevoimat ovat tällä hetkellä niin sanotusti romuna, niin sillä tarkoitetaan sitä, että varsinkin koulutetut sotilaat alkavat loppua tuosta maasta. Jos venäläinen sotilas saa kaksi päivää koulutusta sekä käydä kerran ampumaradalla, niin se ei ehkä aivan riitä nykyaikaisessa sodassa selviämiseen. Mikäli Venäjän asevoimat jatkavat kaatuneiden sekä haavoittuneiden korvaamista näillä pikakoulutuksen saaneilla miehillä, niin sen toiminta saattaa olla lamaannuksissa. Pikakoulutetut sotilaat ovat tietenkin asia, joka näyttää paperilla hyvältä, mutta nuo miehet eivät ehkä kykene suoriutumaan kaikista tehtävistä, joihin he saattava joutua. 

Mutta siis miten pitkään tuo toiminta voi olla lamaannuksissa ratkaisee sen, että miten uhkaava Venäjästä voi tulla. Jos suuri osa Venäjän asevoimien ammattisotilaista on kaatunut Ukrainassa, niin saattaa olla, että Venäjän asevoimilla ei ole enää kohta kouluttajia. Jolloin sen riippuvuus ydinaseista kasvaa. Ydinaseiden käyttö on aina mahdollista, jos noita aseita on varastossa. Putin tietää aseidensa pelotearvon, joten hän varmasti ottaa ydinaseistaan kaiken irti. Suurin syy siihen, miksi länsi toimii kuten se toimii johtuu siitä, että täällä pelätään Venäjän ydinaseita. Mutta vaikka Venäjän asevoimat rapautuu, niin Ukraina on osoittanut sen, että Kremlin tahto suorittaa operaatioita on ratkaisevampaa, kuin se että suoriutuuko asevoimat niistä. Eli uhka on edelleen olemassa, vaikka suuri osa Venäjän asevoimista on kiinni Ukrainan operaatiossa. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/a/d368e0a4-2d97-4e80-8c84-e045470c0205

https://www.verkkouutiset.fi/a/spekulointi-venajan-iskulla-narvaan-on-kultti-ilmio/#245d210e

https://www.verkkouutiset.fi/a/yli-kolme-vuotta-sotaa-taistelukoulutus-ei-emme-ole-kuulleet-siita/#51891d32

Onko meillä oikeus valita?

Onko meillä oikeus valita?

Kun ajatellaan ihmisen oikeutta tehdä valintoja sekä siitä, miten paljon tietoa voi netistä saada, ja kuinka se sotkee ihmisten elämää, kun se kaikki tieto on niin pinnallista, niin silloin voimme kysyä, että mitä kertoo vaalimainoksessa olevat teksti “Esko Ehdokas, ihmisten puolesta, ja numero “XXX”? Kertooko se paljon tämän ehdokkaan ajamista asioista?

Joskus aina itse olen kohdannut tilanteita, missä joku kertoo, miten se, että ihmiset ajattelevat asioista jollain tavalla sotkee päätöksentekoa sekä aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Silloin olisi ihan hyvä kysyä, että onko tuo henkilö itse se, jonka päätökset ovat kaikkein parhaita, ja onko hän sitten niin paljon meitä muita parempi kaikessa, että hänellä pitää olla oikeus ajatella meidän muiden puolesta? Se että toinen tekee päätöksiä esimerkiksi parlamentissa ei tarkoita sitä, että hän ajattelee ihmisten puolesta. Jokainen meistä kyllä saa ihan itse käyttää omia aivoja, kun lähdemme tekemään jotain asioita.

Eikä esimerkiksi ylinopeussakko varmaan ole edes tarkoitettu tuntumaan mukavalta asialta. Kuitenkin kun sanotaan, että jossain kokouksessa on sovittu jonkun toisen ihmisen asioista, niin olisi hyvä mainita sekin että onko henkilö ollut kokouksessa paikalla. Eli jos vaikkapa vajaavaltaista henkilöä koskeva päätös on tehty niin, että vain edunvalvoja on ollut paikalla, niin silloin ei ole oikein sanoa, että tuon henkilön kanssa on sovittu jotain. Oikea sanamuoto olisi, että “edunvalvojan kanssa on sovittu”, mikä kertoo siitä, että henkilön oma tahto on jyrätty tai sitä ei edes olla koskaan kuultu.

Edunvalvoja on muuten nykyisin käytetty termi entisestä virkaholhoojasta, ja tuon termin tarkoitus on muistuttaa siitä, että edunvalvojan tehtävä on valvoa asiakkaan eli vajaavaltaisen henkilön etua. Tuolla edunvalvontaa harjoittavalla henkilöllä on nykyään oltava oikeustieteen maisterin tutkinto, ja hänen tehtävänsä on kohdella asiakastaan eli vajaavaltaista henkilöä, kuten asianajajan tulee päämiestään kohdella, eli hän toimii päämiehelleen asianajajan ominaisuudessa sekä hoitaa tätä tehtävää  kuten asianajajan ammattiaan tulee harjoittaa, eli hän ei saa vain hyväksyä päämiehensä syrjimistä eikä huonoa palvelua, vaan myös toimittava päämiehen asianajajana sekä valvottava tämän etua oikeudessa.

Valinnasta sekä ihmisen oikeudesta tehdä päätöksiä on tehty tutkimuksia sekä kirjoitettu enemmän tai vähemmän kansantajuisia kirjoituksia jo antiikin kreikasta lähtien. Ja edelleen keskustellaan siitä, että on oikeastaan se paljon puhuttu vapaus valita? Eli onko se sitä, että ihminen valitsee hyllystä sen tuotteen mitä hän haluaisi, vai sitä että ihminen valitsee kalleimman tuotteen? Vai onko se sitä, että ihminen valitsee sen tuotteen, mikä tuo kaupalle sen kaikkein suurimman voiton?

Mikähän mahtaa olla kaupan etu tuossa asiassa? Kun ajatellaan markkinointia puhtaasti psykologian kannalta, niin olisi varmaan paikallaan kertoa se, että psykologisen markkinoinnin tarkoitus on uskotella ihmiselle se, että hän tekee itse omat päätöksensä. Todellisuudessa esimerkiksi niin sanottu “terveellinen ruoka” on kallista, koska se näyttää hyvältä. Samoin “reilun kaupan banaani” on todella kallista verrattuna siihen vieressä olevaan banaaniin. Mutta tiedättekö, miksi näitä banaaneja myydään niin mukavalla paikalla? Syy on siinä, että tämä banaani näyttää hyvältä.

Kun mietitään markkinointia, niin silloin aina pitää huomioida se, että ihmiset kulkevat tiettyä tietä kaupan sisällä, ja silloin tuotteiden sijoittelulla on merkitystä. Jos ihmisellä on kiire, niin silloin hän kulkee jotain tiettyä tietä, ja tuon ihmisen takia kassoille on sijoitettu tiettyjä tuotteita. Eli toivotaan että myös tuollainen kiireinen henkilö ostaisi jotain vielä, kun hän saapuu kassalle. Ihmisillä on oikeus valita vapaasti monista asioista, mutta kuitenkin hänen valintaansa rajoittaa tarjonta. Hän voi valita vain niistä tuotteista, joita on hyllyssä tai sitten lähteä keräämään sieniä metsästä.

Kun tuotteita sijoitellaan hyllyyn, niin silloin tietenkin ne tuotteet mistä kauppa saa parhaan tuoton sijoitetaan ihmisten silmien korkeudelle. Silloin ne ikään kuin hyppäävät ihmisen tajuntaan. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä ostotapahtumasta miellyttävä. Eli markkinoinnin asinatuntija tekee aina niin, että hän muistaa markkinoida kokonaisuutta. Jopa arkiset ruokakaupat tehdään miellyttäviksi, jotta ihmiset voisivat niissä käydä.

Jos ajatellaan sitä miten me ihmiset hukumme informaation tulvaan, kun jokaisen ihmisen pitää sanoa jotain sekä ajatella jotain, niin voimme kysyä suoraan, että miksi meidän ei ennen ole pitänyt käyttää omia aivojamme? Eikö meidän pitänyt ennen lukea mainoksia, joita tuli postiluukusta sekä tehdä vertailuja hinnoissa? Onko tämä nyt aivan uusi tilanne, että ihmisten pitäisi ryhtyä lukemaan kotisivuja, kun he valitsevat niitä jotka tekevät päätökset heidän puolestaan? Tätäkin asiaa voidaan yhdessä lähteä miettimään.