Kun puhdistat ikkunoita, niin muista että näkökulma muuttuu.

Kun ikkunat puhdistuvat, niin sisään tunkee kirkasta terävää ja satuttavaa valoa. 

Alvar Aalto tai John Steinbeck sanoi, että ikkunat kannattaa pitää likaisina, jotta valo pääsee pehmeämmin sisään. Tuosta sanonnasta puhutaan usein monella tavalla. Mutta mitä se siis iha oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että luodaksemme uuden puhtaan näkökulman tai näkemyksen asioista, meidän pitää uskaltaa hävittää se entinen suodatin, jolla suodatetaan tieto, joka on meille liian vaikeasti käsiteltävässä muodossa. Siis lika toimii suodattimena, joka suodattaa asioita siten, että me voimme kiinnittää huomiota vain siihen, mistä haluamme pitää kiinni. Tuo mistä haluamme pitää kiinni ei ole ehkä aivan sitä, mitä todellisuus on. Kun me pesemme ikkunoita, niin meidän pitää peittää hetkeksi näkymä, johon olemme tottuneet. 

Siis meidän pitää käyttää saippuaa, jotta saamme lian pois. Ja sitten edessämme on uusi, kirkas näkymä. Mutta tuo terävä uusi valo saattaa sattua silmiin. Tai sitten me voimme ehkä käsittää asian niin, että me olemme kiinnostuneempia ikkunassa olevasta liasta, kuin siitä mitä ikkunan takana tapahtuu. Me emme siis ole kiinnostuneita tapahtumista, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta ikkunan likaisuuteen voimme itse vaikuttaa. Eli oliko vähän outo tapa lähestyä asioita. Toisaalta jos emme ole koskaan edes nähneet puhdasta ikkunaa, niin emme tiedä miltä ikkunan takana oleva maisema näyttää ikkunan takana. Siis sitä mitä tuon lauseen sanoja on tarkoittanut ei varmaan tiedä kukaan. 

Mutta kun sitten puhumme siitä mitä meidän pitäisi tietää tai ymmärtää,  ja mitä meidän ei pitäisi tajuta, niin kohtaamme sellaisen asian kuin tunteet. Tunteet ovat osa ihmisyyttä. Kun puhumme tekoälystä, niin kohtaamme asian, jota emme koskaan ehkä ole ennen kohdanneet. Me kohtaamme tunteettoman koneen, rakenteen joka kykenee yhdistämään tietoa monella tavalla, ja joka kykenee jopa näyttämään tunteita, joita koneella ei kuitenkaan koskaan ole. Tekoäly on väline jonka pelätään vievän töitä erityisesti journalisteilta, joiden työ on ennen ollut raportoida asioista puolueettomasti. Mutta voiko olla olemassa puolueetonta journalismia? Journalisti on vain ihminen. 

Mutta ihminen ei koskaan ole puolueeton. Ihminen ei koskaan ole ilman tunteita, ja tunteiden kautta vaikuttaminen on erittäin ikävä mutta tehokas tapa vaikuttaa ihmiseen, joka pystyy vaikuttamaan kaikkiin muihin ihmisiin. Mutta voimmeko me välttää sitä, että me ikään kuin alamme niputtaa asioita erittäin ikävällä tavalla? Siis me emme varmaan ajattele koskaan sitä, että ihminen joka näkee nääntyviä lapsia Gazassa saattaa globalisoida nuo lapset ja heidän kärsimyksensä johonkin pyssyn heiluttajiin, ja juuri se on se, mitä hänen halutaan tekevän. 

Samoin holokausti eli natsien julma, juutalaisiin kohdistunut kansanmurha globalisoidaan helposti myös nykyjuutalaisiin sekä Israelin asevoimiin. Samoin tuo globalisaatio aiheuttaa sen, että jokainen juutalaiseen kohdistuva rikostutkinta voidaan nimittää antisemitistien salaliitoksi. Eli oliko mafia-pomo Meyer Lanskyyn kohdistunut rikosepäily antisemitistien salaliitto? Tai kohdistuiko natsien vaino vain juutalaisiin? Globalisaatio väärällä tavalla tehtynä on äärimmäisen vaarallista. 

Siis pääosa Saksan keskitysleireillä surmatuista oli juutalaisia, mutta myös muita ryhmiä oli joukossa. Toisen maailmansodan jälkeen kuitenkaan ei koskaan selvitetty sitä, että mitä Stalin teki GULAGissa. Eli Stalin ei koskaan joutunut samalla tavalla vastuuseen teoistaan, kuin Hitlerin esikunta. Syynä tähän oli se, että Stalin oli voittajien puolella. Hän valitsi puolensa oikein. Ja juuri Hitlerin julma holokausti sai ihmiset sulkemaan silmänsä punaisesta terrorista. Tietenkin GULAG oli kaikkien tiedossa, mutta noita Stalinin leirejä vähäteltiin. 

Mielestäni tuo vainoaminen sekä järjestelmällinen murhaaminen kohdistui myös romaneihin, homoseksuaaleihin sekä ihmisiin, joita natsihallinto ei voinut sietää kuten vammaisiin, toisinajattelijoihin ja muihin ihmisiin, jotka poikkesivat massasta. Kommunistien vainot taas kohdistuivat uskonnon harjoittajiin, taiteilijoihin sekä oikeastaan kaikkiin, joita punaisen terrorin jäsenet eivät voineet sietää. Yksi diktatuurin tärkeimmistä tuntomerkeistä on se, että siellä yksilöllisyys poistetaan täysin. Massoja on helppo käsitellä, massoja on helppo lähettää kuolemaan, ja siksi diktaattori inhoaa massasta poikkeavia ihmisiä.Diktaattorin mielestä ihminen on vain välttämätön paha, väline jolla hän toteuttaa omaa ajatusmaailmaansa. 

Mutta kummasta välitämme enemmän ikkunasta joka on likainen, vai noista kärsivistä ihmisistä? Sitä voimme sitten kysyä omalta peilikuvalta, joka niin mielellään meitä katseli kun pesemme kasvojamme. Me kaikki ymmärrämme Ukrainan tukemisen tärkeyden. Mutta koska tämä on filosofinen kirjoitus, jossa on tarkoitus tarkastella asioiden negatiivista puolta ja rikkoa tabuja, niin lukekaa myös seuraava luontaisesta narsismista kertova kappale. 

Me kaikki toivomme Ukrainan sodan päättymistä. Mutta miten me sitten saamme tuon sodan päättymään? Yksi tapa on jättää Ukraina aivan yksin, ja toivoa että Venäjä voittaa tuon maan nopeasti. Noin saadaan ikävä tilanne pois mielestä ja sota pois päiväjärjestyksestä. Se teemmekö tuolloin oikein tai voimmeko sen jälkeen katsoa peiliin on sitten vähän eri asia. Mutta oliko niin, että syvällä narsistisen mielemme syövereissä toivoimme Venäjän nopeaa voittoa, koska silloin meidä ei tarvitsisi ottaa kantaa Ukrainan puolustus sotaan.

Se mitä tuo asia saa aikaan on sitten se, että Venäjä kääntää kärjen Suomeen ja Baltiaan. Samalla tavalla, jos juku antaa kiristäjälle rahaa, niin hän yllyttää tätä jatkamaan sekä kiihdyttämään toimintaansa. 

Samalla tavalla voimme kysyä että kummasta välitämme enemmän Maapalloa kohti tulevasta asteroidista vai jääkiekko-ottelun tuloksesta? Vastaus on että jääkiekko kiinnostaa enemmän kuin joku asteroidi. Vaikka varmaan jokainen meistä tietää mitä meidän kannattaisi huolehtia enemmän. 

Me kohtaamme joka päivä erilaista vaikuttamista. Vaikuttamisen tarkoitus on saada meidät tekemään asioita, josta joku sitten hyötyy. Kun me kohtaamme vaikuttamista, niin paras tapa saada omat näkökulmamme asioista menemään läpi on olla miellyttäviä. Toinen tapa on herättää sääliä, mikä on sitten säälittävää. Mutta säälillä saa ostettua ymmärrystä. 

Me heikot ja köyhät emme vain kykene vastustamaan vastapuolta, ja siksi meidän pitää vain myöntyä siihen, mitä muut haluavat. Jos panemme vastaan, niin emme ehkä ole säälittäviä. Mutta jostain syystä me kohtaamme sellaisen ilmapiirin, että tiettyjen ihmisten mielipiteiden vastustaminen on säälittävää. Tuolloin toisen ihmisen mielipide painetaan maan rakoon sanomalla sitä säälittäväksi. Ja tietenkään mitään omaa tietojen etsintää tai kouluttautumista ei voida sallia. Ääriryhmät tietenkin omivat monia aatteita kuten kansallisen perinnön sekä kulttuurin itselleen. 

Kun kouluja pommitetaan, niin silloin pyritään hävittämään kansallinen perintö. Eli pommituksella ja muilla tuhotoimilla, joka kohdistuu kouluihin sekä älymystön eli taiteilijoiden sekä professorien ja tutkijoiden vainoamisella on aina sama merkitys. Kansan historia sekä kulttuuri pyritään tuhoamaan noiden toimien kautta. Eli kun “einsatzgruppen” yksiköt murhasivat ihmisiä jossain Puolan metsässä, niin noiden ampumisten tarkoitus oli surmata Puolan kansan sydän. Näiden ihmisten pelättiin aiheuttavan hankaluuksia keskitysleireillä. Sama logiikka ajoi myös Stalinia hänen toimissaan. Hän halusi tuhota Venäjän historian sekä korvata sen puolueen ja häntä itseään miellyttävällä versiolla historiasta, jonka mukaan kommunistit olivat yksinomaan hyviä ja tsaari oli paha. 

No, ehkä tsaari oli julma sortaja, mutta ne taiteilijat, kauppiaat sekä monet muut eivät olleet myöskään nähneet tsaarin vallassa mitään hyvää. He saattoivat taistella punaisessa kommunistisessa armeijassa tsaarin kannattajia vastaan. Nuo henkilöt saattoivat olla tsaarin poliittisen poliisin Ohranan uhreja. Mutta he eivät välttämättä taistelleet nostaakseen valtaan uutta tsaaria, jolla oli isot viikset, ja joka poltti piippua ketjussa. Kuitenkin heidät pidätettiin tuon ketjupolttaja-viiksimiehen käskystä. Heidät haettiin nahkatakkia käyttävien miesten toimesta ja sitten kun he astuivat kahden nahkatakkia käyttävän miehen välissä mustaan autoon, niin he eivät ehkä koskaan nähneet kotiaan. 

Heidät oli ilmiantanut joku joka ei vain voinut sietää toisen menestystä. He eivät voineet sietää kiiltäviä lattioita, kirjailtuja paitoja tai kirjailtuja pöytäliinoja. Nuo miehet jotka suorittivat pidätyksiä olivat teknokraattien luomuksia. He ajattelivat olevansa vain osa koneistoa. Noiden miesten ajattelutapa oli peräisin suoraan pimeältä keskiajalta. Keskiajalla ajateltiin että vaikka ihminen olisi pidätyksen jälkeen todettaisiin syyttömäksi tekoon, josta häntä oli syytetty, niin hänet silti saatettiin kiduttaa kuoliaaksi. “Oli jumalan tahto että pidätys tapahtui, ja jotain pahaa tuo raukka oli kuitenkin tehnyt”.

Eli vaikka henkilö oli syytön vastavallankumoukselliseen propagandaan ja sen levittämiseen, niin tietenkin hän oli jotain pahaa tehnyt. Turvallisuuspalvelu oli erehtymätön, ja ilmiantaja ei vain osannut pukea sanoiksi sitä, miten tuo pidätetty oli toiminut vasta-vallankumouksen hyväksi ja yrittänyt työntää erehtymätöntä toveri Stalinia pois vallasta. Vai miksi hän muka oli ottanut yhteyttä tuohon mahtavaan turvallisuuspalveluun, jonka jäsenet valittiin suurista keskinkertaisuuksista, eli he eivät tehneet mitään omasta halustaan. Kaikki turvallisuuspalvelun jäsenet noudattivat vain käskyjä, he eivät koskaan kyseenalaistaneet mitään, harjoittaneet jonninjoutavia filosofioita. He vain tepastelivat jonkun ilmiannetun kotiovelle, ja sitten vain konepistooli päin naamaa. Tietenkin pidätetty oli vaarallinen, eihän konepistoolia olisi muuten tarvittu. 

Ja kun sitten tuo ilmiantaja seisoi naama virneessä heiluttamassa tuolle kansan viholliselle, niin hän tunsi olevansa todellinen supermies tai nainen. Hän saattoi vielä ilmiantaa monia muitakin, ja sitten ehkä hänet jopa kutsuttaisiin GPUn tai NKVDn järjestämälle ilmiantokurssille, jossa hän voisi sitten kehittää vaikka naapurin emännän halkopinosta suuren agitointi välineen. Joskus tosin ilmiantaja saattoi myös muuttua kansan viholliseksi, kun joku sitten näki hänen piirtäneen puolueen jäsenkirjaan rivoja kuvioita. Ja sitten tuo onneton saattoi olla onnekas, ja päästä katsomaan revontulia jonnekin kauas Siperiaan. Tai sitten mikäli hän sattui asumaan Pietarissa eli Leningradissa, niin hänen elämänsä päättyi Bolšoi Domin eli “Ison talon” kellarissa, missä hänet ammuttiin muitta mutkitta. 

Kun sitten muutamme asiat miellyttäviksi, niin voimme tietenkin peittää tiedosta sen osan, mikä ei miellytä vastapuolta. Eli tuolloin vältämme konfliktin puhumalla vain sitä, mitä vastapäätä istuva henkilö haluaa kuulla. Ja juuri silloin teemme virheen, jota voidaan pitää anteeksiantamattomana tai jopa rikollisena tekona. Tuolloin muutamme tietoa siten, että se on helppo niellä, mutta samalla unohdamme asiat, joita emme halua tai tai uskalla katsoa. 

Se mitä me emme uskalla tai halua muuten katsoa saattaa olla se, mikä ehkä voisi vapauttaa meidät kaikki jostain pelosta. Se ehkä avartaa näkemyksiä siitä, miten asioista pitäisi puhua. Se saattaa poiketa siitä, miten niistä toivoisi puhuttavan. Meidän on vaikea myöntää virheitä, joita itse teemme. Me olemme riippuvaisia tiedosta, jota me saamme mielipiteitä muodostettaessa. Kun me teemme jonkun päätöksen, niin silloin teemme sen sillä tiedolla ja kokemuksella, jota jokaisella meistä sillä hetkellä on. Tiedon määrän lisääntyessä tai toiminnan laadun muuttumisella on sellainen merkitys, että joskus kauan sitten tehty päätös saattaa muuttua vääräksi. Se että Daavidin Linko on maailman paras IT-ohjus ei tarkoita että hyväksymme kansanmurhaa. Jos tuo järjestelmä on jo maksettu, niin kaupan peruuntuessa Israel ei ehkä halua palauttaa rahoja. Samalla taas Venäjä rajojen takana aiheuttaa jatkuvasti huolta meissä kaikissa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meyer_Lansky

Siis mistä tunnistaa disinformaation tai propagandan?

 

 

Propagandan yksi tuntomerkeistä on se, että siinä jaetaan yksipuolista tietoa. Tietenkin esimerkiksi ihan oikeaa tietoa pyritään leimaamaan propagandaksi. Tai oikeastaan propagandaa voidaan pitää myös esimerkiksi valheen yhtenä muotona. Ja tässä heti aluksi sanon, että disinformaation eli valheen levittäminen erittäin vaarallista. Mutta jos esimerkiksi nyt sattuu käymään niin, että henkilö jakaa jonkun disinformaatiolinkin, niin silloin siihen pitää suhtautua kuin öljyvahinkoon. Eli sitä ei tarvitse eikä saa salata. Salaaminen on asia, mikä varmasti auttaa propagandan leviämistä, mutta jos sen myöntää, niin silloin se katkaisee valheen siivet. 

Siis jos ihminen uskoo valhetta, jonka tekemiseen on käytetty parhaita mahdollisia asiantuntijoita sekä välineitä, niin hän ei ehkä ole tyhmä. Hän on ollut ihminen, joka on uskonut hyvin tehtyä sekä valmisteltua valhetta. Mutta tuohon asiaan palaamme myöhemmin. Varsinkin sosiaalisessa mediassa voidaan monia asioita leimata valheeksi. Eli jos haluamme kikkailla termeillä, niin valtion kertomia valheita nimitetään usein propagandaksi. 

Kun taas kun yksityinen ihminen kertoo muunneltua totuutta, niin hän valehtelee. Joskus taas poliittisista syistä kerrottua valhetta nimitetään propagandaksi. Sotilaallisissa operaatioissa väärän tiedon levittämistä nimitetään INFO-OPS (Informaatio-operaatioiden) tai PSY-OPS nimellä. Mutta meidän pitää muistaa se, että propagandan tekijä on oikeastaan klassinen huijari, joka pitää ihmisten manipuloinnista. Hänestä on mukavaa, kun ihmiset tekevät mitä hän haluaa. Esimerkiksi Venäjällä propagandan tehoa lisää se, että ei ole olemassa kuin suodatettua tietoa. Samoin se että virallisen tiedon eli propagandan epäilijöitä trollataan armotta vaientaa vastaväitteet hyvin tehokkaasti. 

Saattoi olla että esimerkiksi Josef Goebbels koki ylemmyyttä manipuloidessaan tavallisia ihmisiä vihaamaan naapureitaan sekä muuttaessaan tavalliset saksalaiset natsiaatteen palvelijoiksi. Se mikä propagandassa uppoaa ihmisiin on usein se, että se tarjoaa helpon sekä yksinkertaisen selityksen kaikille asioille. Ja ratkaisuksi se tarjoaa voimaa sekä asetta. Eli Goebbels hiveli ihmisten ylemmyyden tuntoa sekä tarjosi heille keinon vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Hän valitsi uhriksi juutalaiset, jotka olivat suuri, jotenkin näkyvä sekä yhtenäinen vähemmistö. Ja sitten hän tarjosi ei-juutalaisille eli "arjalaisille" asemaa herrakansana. 

Hän asetti arjalaiset konepistooli kädessään seisomaan kiveä hakkaavien juutalaisten viereen, ja ampuma-aseesta tuli aseman symboli. Mutta miksi Goebbels otti nimenomaan ampuma-aseen propagandansa välineeksi? Ampuma-asetta voidaan helposti kontrolloida. Se antaa vallan tunteen, mutta tuota valtaa voidaan kontrolloida. Jos taas ajatellaan venäläisten armeija-propagandaa, niin se tarjoaa nimenomaan maskuliinista "kung-fu"-ampuma-ase-tyyppistä yhdistelmää. Eli esimerkiksi VDV-joukkojen opettamia kiertopotkuja voi käyttää mukavasti myös nakkikioskilla auktoriteettina, tai niiden avulla voi tempaista vihamiestä turpiin. 

Tässä yhtenä päivänä mieleeni tuli erään suomalaisen veteraanin sanat, "minulla ei ollut mitään propagandakoulutusta". Noin olisi varmaan sanonut myös Hitlerin propagandaministeri dr. Josef Goebbels sekä hänen alaisensa dr. Franz Six. Yksi propagandistin kaikkein parhaista tempuista on uskotella että häntä ei ole olemassakaan. Sitten kun ihminen on uskonut propagandaan, niin häntä leimataan tyhmäksi. Joten jos haluat välttyä siltä, niin älä käytä sosiaalista mediaa, koska voit tulla huijatuksi. Siis jos ajatellaan että kun ihminen taistelee jotain vastaan, niin hänen kannattaa varustautua tiedolla. 

Siis propagandaan käytetään usein trikkikuvia, joten jokainen voi ihan itse käydä katsomassa, mihin hyvä kuvan käsittelijä pystyy esimerkiksi Photoshopin sekä sen "Open Source"-version GIMPin avulla. Samoin kannattaa vähän vilkaista esimerkiksi sitä, kuka propagandaa oikeastaan tekee. Eli näiden äsken mainittujen "Wanhojen starojen" biografiat saattavat kiinnostaa ihmisiä erittäin paljon. He ovat koulutukseltaan tohtoreita, jotka käyttivät osaamistaan ihmisten manipuloimiseen. Joten ilmeisesti nykyäänkin propagandaa tekee ihminen, joka on erittäin hyvin koulutettu. 

Propaganda on oikeastaan yksi markkinoinnin muodoista. Siinä ihmistä houkutellaan ensin avaamaan joku kotisivu, ja sitten hän näkee "suuria paljastuksia", joita hän levittää. Propagandan tekijä haluaa ihmisten ajattelevan näin, että jos ihminen jakaa tuon linkin, niin hän on tyhmä, disinformaation levittäjä, joka on uskonut ties mitä. 

Siis propagandisti on huijari, jonka paras ase on saada ihmiset vaikenemaan. Eli on noloa tulla huijatuksi tohtorikoulutetun informaatioteoreetikon toimesta, jolla on käytössään viimeinen tieto neurologiasta. Joten propagandaa tehdään yleensä kaksivaiheisen mallin mukaan. Tuolloin esimerkiksi ensin koulutetaan jotain asevoimien henkilökuntaa siten, että he eivät vain huomaa että propagandisti on korkeasti koulutettu ammattilainen, joka tekee työtään erittäin hienostuneiden välineiden avulla. Ja tietenkään esimerkiksi Josef Goebbels ei ollut yksin työssään. Hänellä oli apunaan suuri joukko psykiatrian sekä psykologian, markkinoinnin sekä lääketieteen asiantuntijoita, jotka osasivat vaikuttaa ihmiseen todella tehokkaasti. 

Eli hän voi käyttää vaikkapa näyttelijöitä, jotka esittävät kersantteja tai muita alempia sotilashenkilöitä, ja propagandan läpimenoa tehostetaan slangilla tai murteellisella esityksellä. Koska ihmiset eivät osaa varoa tällaista tapaa, niin silloin he eivät ehkä edes huomaa kyseenalaistaa saamaansa tietoa. 

Ja sitten tietenkin tuo varsinainen propaganda, mikä kohdistetaan lehtimiehille tehdään nuorten eli mielellään alaikäisten toimesta. Tuolloin ei kukaan edes uskalla epäillä propagandaa, jota tehostetaan esimerkiksi näyttämällä nukkeja tai lasten ruumiita sekä itkeviä ihmisiä. Vaatii todella suurta rohkeutta väittää vastaan, kun ihmiset tietävät mitä he näkevät. Ja he näkevät sitä mitä heille halutaan näyttää.  

Disinformaatio eli väärän tiedon tarkoituksellinen levittäminen on asia, josta länsimaissa on oikeastaan vaiettu hyvin pitkään. Valehtelu on rumaa sanotaan, ja siksi meille kerrotaan että länsimaat eivät valehtele, tai että sosiaalista mediaa ei kannata käyttää, koska siellä levitetään vain disinformaatiota. Siis ovatko jotkut pelargonioiden hoito-ohjeet jotain vaarallista disinformaatiota? Oletettavasti ne ovat vain informaatiota, joka voi jonkun mielestä olla hyvinkin turhaa sekä aikaa vievää toimintaa, kun senkin ajan voisin käyttää toisin eli pelata squashia tai olla muuten sosiaalinen. Sosiaalisen median ongelma on siinä, että siellä voi oikeasti tyriä oikein kunnolla. 

Mutta jos sitten sattuisimme jakamaan propagandalinkin, niin tehty mikä tehty. Me kaikki olemme ihmisiä, joten varmaan me voimme tuon asian kyllä sitten myöntääkin. Eli jos myönnämme uskoneemme propagandaan, niin myönnämme ettemme ole virheettömiä. Meitä on silloin huijattu, mutta kuten tiedämme ehkä historiasta, niin jokaisessa huijarissa asuu Ruben Auervaara. Ruben Auervaara oli aikansa "paras" huijari. Hän oli tunne-elämältään kypsymätön, ja hänen salainen aseensa oli se, että hän sai uhrinsa häpeämään asemaansa. Auervaaralle huijaaminen oli peliä, jossa hän ikään kuin koki hallitsevansa tilannetta ja olevansa uhrinsa yläpuolella.

Koska uhrit ilmeisesti häpesivät sitä, että olivat kutsuneet Auervaaran kotiinsa harrastamaan seksiä, niin hän sai ihmisten suut pysymään kiinni. Samoin osalle disinformaation tekijöistä propagandan tekeminen on tapa huijata muita. Se on kuin näyte siitä, että he ovat toisen yläpuolella. He saattavat käyttää tuntikausia aikaa jonkun valokuvan muokkaamiseen, jotta toinen saadaan näyttämään jotenkin herkkäuskoiselta, ja sitten vain juostaan mediaan kertomaan kuinka tyhmä joku on, kun on uskonut parissa päivässä PhotoShopilla käsiteltyjä kuvia. 

Urheilu on tietenkin paikka, missä me emme ole tekemässä mitään sellaista kuin lukemassa kirjoja, joiden avulla voisimme lukea lakimiehiksi, kun Vladimir Putin aikoinaan teki. Kirjat edustavat länsimaista hapatusta, ja jos niitä sattuu joku lukemaan, niin silloin hän voisi vaikka vahingossa huomata, kuinka esimerkiksi Vladimir Putin säädättää lakeja suojaamaan omaa asemaansa valtion johdossa. 

Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin esimerkiksi Ukrainan sota on tuonut uuden asian ihmisten tietoisuuteen, ja tuota asiaa kutsutaan nimellä propaganda tai valtion levittämä disinformaatio. Tai oikeastaan valtion levittämä disinformaation, joka tunnetaan nimellä INFO-OPS, (Informaatio-operaatiot) tai PSY-OP (Psykologiset-operaatiot). 

Nämä termit eivät ole siis oikeasti synonyymejä, eli jälkimmäisiin operaatioihin saattaa kuulua esimerkiksi hallusinaatioita aiheuttavien kemikaalien käyttö, mutta yleisesti ottaen molempiin operaatiomalleihin kuuluu sotilaiden sekä siviilien mielipiteen muokkaaminen omalle puolelle myönteiseksi. Eli tähän kuuluu sodan lapsiuhrien esittely yms. toiminta, jonka tarkoitus on herättää vihaa vastapuolta kohtaan. Samoin vastapuolen voimia pyritään vähättelemään sekä väittämään että vastarinta on turhaa. Siis kukaan ihminen maailmassa ei ole turvassa propagandalta, joka on siis näiden operaatioiden yhteisnimi. 

Propagandan tuntomerkki on se, että siinä jaettu tieto on jotenkin yksipuolista. Tai siinä ei kerrota aivan kaikkea. Jos ajatellaan esimerkiksi Ukrainan sotaa, niin siihen ei ehkä osallistu oikeastaan Venäjän asevoimien parhaimmistoa, vaan palkkasotureita joita ei ehkä kotona edes kaivata. Tai sellaista kuvaa Venäjän johto haluaa esittää. 

Energiariippuvuus sekä sekasorron pelko ovat asioita, joiden takia osa haluaa Putinin pysyvän vallassa

Yllä olevassa kuvassa on valaistu tie. Koska tuota tietä valaistaan kirkkaasti, niin emme näe kovin helposti sitä, mitä on tien ulkopuolella. Eli kirkas valo peittää alleen muut mahdolliset reitit, ja tätä tietä voidaan käyttää mallina esimerkiksi myös maamme NATO-keskusteluun sekä moniin muihin keskusteluihin. Kun yhtä mallia toitotetaan sekä hehkutetaan, niin silloin me emme ehkä edes huomaa vaihtoehtoja. Eli kirkas yhden mallin valaisu peittää muut mallit alleen. Eli NATO-asiassa on otettu sellainen kanta, että maamme on siihen liityttävä, vaikka jouluna tilanne oli toisin. Silloin vielä suuri osa ihmisistä taisi vastustaa NATOa. Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. 

Mutta yhden tien tai yhden ratkaisun malli on tietenkin ollut vallitseva monissa muissakin päätöksissä, mitä olemme vuosikausia tai jopa vuosisatoja tehneet. Yksi noista valaistun tien mallin mukaan tehdyistä päätöksistä on ollut maamme sitominen Venäjän toimittamaan halpaan maakaasuun sekä öljyyn. Kun aikoinaan tuota halpaa energiaa hehkutettiin, niin ei edes yritetty miettiä sitä, että mitä tapahtuu, jos joku päivä emme onnistukaan miellyttämään Venäjää? Kun maamme energiaratkaisuja tehtiin, niin maamme sidottiin Venäjän maakaasuun sekä öljyyn. Eikä edes yritetty rakentaa mitään vaihtoehtoista energianlähdettä, koska on luotettu Venäjän suopeuteen. 

Ja nyt talouspakotteet ovat aiheuttaneet sen, että maidemme välisissä suhteissa on tapahtunut muutos. Siis emme enää ole miellyttäneet Putinia. Samoin se että mitä Putinin jälkeen tulee on suuri arvoitus. Mutta historiaa tarkastellessa, voimme olla varmoja siitä, että Putinin väistyessä vallasta, mikä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, koska kukaan ei elä ikuisesti, on Venäjällä edessä kaaos tai ainakin valtataistelu, mikä varmasti vaikuttaa tuon maan kykyyn tai haluun vastata kansainvälisistä sopimuksista, joissa Venäjä on osallisena. 

Mitä me teemme, jos emme saa energiaa Venäjältä? Tai mitä teemme siirtymä-ajalla joka kestää uuden energian toimitustavan tai uusien energianlähteiden käyttöönotossa? Tai mitä teemme, jos Venäjä ei halua tai pysty toimittamaan energiaa? 

Suomen energiariippuvuus Venäjästä on asia, mitä vasta nyt käydään läpi. Samoin ihmisiä pelotellaan sillä, että heidän pitää joutua säännöstelemään yksityisautoilua, tai että kun Putin sitten lopulta jää syrjään, niin seurauksena on kaaos sekä valtava pakolaistulva. Sekä tietenkin valtavia taloudellisia vaikeuksia. 

Suuri illuusio on se, että talouspakotteilla ei ole mitään vaikutusta. Talouspakotteiden vähättely on tietenkin suurta muotia. Mutta talouspakotteiden eli oligarkkien maksuliikenteen katkaisemisella voidaan estää Venäjän viranomaisia ostamasta oligarkkien kanssa esimerkiksi mainostilaa jostain sosiaalisen median palveluista. Eli sillä voidaan estää ainakin osittain Venäjän taholta tuleva informaatio-vaikuttaminen. 

Mitä NATO vaatii vastineeksi, jos Suomi liittyy tuohon puolustusliittoon? 

Suurin osa syistä, joilla Putinin mahdollista tukemista perustellaan on vakaus. Samoin maamme NATO-jäsenyyttä vastustetaan sillä verukkeella, että Putin hyökkää Suomeen jos jätämme NATO-hakemuksen, ja NATO ei pikkusormeaan nosta, koska sen ei ole pakko tehdä sitä. Siis tietenkään maahamme ei välttämättä ole hyvä tuoda pysyviä NATO-tukikohtia tai NATO-joukkoja, mutta jotain NATO meiltäkin vaatii. Ja NATOsta huolimatta pitää Suomen silti huolehtia omasta puolustuksestamme. Mutta olisi niin sanotusti "kiva" että joku seisoisi tuolloin meidän kanssamme. 

Mutta onko tuo mitä NATO vaatii ehkä tiedusteluasema, jolla voidaan tarkkailla Pietarin sotilastelakan toimintaa? Tai ehkä laitos joka valvoo Venäjän tutkien toimintaa. Siis varmasti meidän pitää muistaa se, että NATO on kahden kauppa. NATOlla varmaan on myös vaateita Suomea kohtaan, emmekä me voi aina lähteä siitä, että me saamme vain etuja. Eli jos jotain haluamme saada, on meidän oltava valmiita myös antamaan jotain. Tai sitten Unkari tyrmää meidän hakemuksemme, kuten ehkä jossain on laskeskeltu. Mutta NATO on nyt asia mikä on pöydällä. 

On mukavaa huomata, että olemme päässeet eroon vanhasta YYA-Suomesta, ja voimme nyt ilman pelkoa keskustella avoimesti myös NATOsta, vaikka on sanottu, että NATO ei ehkä puolusta uusia jäsenmaitaan. Tuollaiset kommentit ovat kuin suoraan Kremlin listalta. Tarkoitus on saada ihmiset pelkäämään, mikä sitten antaa pontta toisen osapuolen aggressioille. Siis miksi Bidenin lausunto missä hän nimittää Putinia epädiplomaattisilla termeillä on aiheuttanut kauhean reaktion? Onko tuo Putin sitten käyttänyt niin diplomaattisia äänenpainoja, että hänen voidaan katsoa ajavan vakaata ja kestävää kehitystä?

Mutta miksi joku sitten liittyy NATOoon, jos se jättää esimerkiksi Baltian yksin? Puolustus- eli sotilasliittojen toiminnan perusta on se, että ketään sen jäsentä ei jätetä, jos vihollinen hyökkää. Jos liiton jäsen jää ilman tukea, niin se merkitsee liiton uskottavuuden katoamista. Se mitä aggressiota suorittavat tahot haluavat on se, että muut uskovat että vastarinta on turhaa. Tuolla tavalla luodaan tappiomielialaa, ja armeija joka on asennoitunut siten, että vihollinen voittaa on jo puoleksi voitettu armeija. 

Me emme voi rakentaa puolustustamme jonkun muun varaan. Mutta oikean sodan syttyessä on apua mukava saada. Samoin emme voi rakentaa puolustusta sellaisen varaan mitä ei ole olemassa. Jos Euroopassa olisi EU:hun perustuva puolustusvaihtoehto, niin silloin meidän kannattaisi ehkä panostaa siihen. Mutta tuota järjestelmää ei vielä ole tai se ei ole NATOn veroinen. Joten ainakin minun mielestäni myös EU:n keskinäistä puolustusyhteistyötä kannattaisi lähteä kehittämään. 

 Joten eiköhän lähdetä miettimään sitä, mitä tämä pirujen maalaaminen seinille mahtaa tällä kertaa tarkoittaa. 

1) Jos ajatellaan että Putinin jälkeen Venäjälle tulee kaaos, niin silloin meidän pitää muistaa että kaaos tulee ennemmin tai myöhemmin. Putinin hallinto on korostetusti ankkuroitunut hänen persoonaansa, ja Putinin väistyessä on seurauksena joka tapauksessa pakolaisaalto sekä kaaos. Joten Putinin vallassa olo vain lykkää väistämätöntä. Tai sitten Putin saattaa ehkä siirtää valtaansa muille. Mutta se miten hänen sitten käy on taas asia erikseen. 

Kovat poliisitoimet sekä kaiken oppositiotoiminnan ja kritiikin tukahduttaminen ovat asioita, jotka aiheuttavat kostonhalua, ja se sitten saattaa kohdistua Putiniin. Eikä ole niinkään selvää, että vaikka Putin jonkun lähipiiristään nimeäisi seuraajakseen, niin että tuo seuraaja joka on ehkä hyvinkin samanikäinen Putinin kanssa olisi kovin pitkään vallassa. Historiasta voimme ottaa sen verran opiksi, että diktaattorin kuolemaa seuraa lähes aina valtataistelu, joka voi olla hyvin verinen, ja jossa ei kostoa tai vastakostoa kaihdeta. 

2) Suomen riippuvuus Venäjän energiasta on hyvin tunnettua. Ja tietenkin meidän pitää voida vähentää tuota riippuvuutta, vaikka silloin pitäisi ryhtyä vähentämään pakkokeinoin yksityisautoilua. Yksityisautoilu on maassamme tabu, ja missään nimessä pyhän lehmän käyttöä ei saa rajoittaa, kun se on jokaisen oma asia. Venäjälle sitten tietenkin olisi kaikkein mukavinta, että se voisi jatkossakin myydä öljyä ja kaasua Suomeen. Jos maailma irtoaa fossiilisista polttoaineista, niin silloin tietenkin esimerkiksi Venäjä menettää suurimman tulonlähteensä. 

Ja joidenkin ihmisten mielestä se, että ainakin osa  ydinvoimaa tai uusiutuvia energianläheteitä kritisoivista kirjoituksista, kuten esimerkiksi tuulivoiman kustannukset veronmaksajille on nostettu esiin siksi, että joku haluaa jatkaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Siis sähköautoista ei ole löytynyt kuin vikoja, aurinkopaneelit nostavat Maapallon lämpötilaa sekä tietenkin tuulivoima on valtavan kallis investointi. Mutta jos haluamme ottaa uusia energianlähteitä käyttöön, niin silloin meidän vain pitää tehdä ne investoinnit mitä nuo uudet energianlähteet vaativat.  

Luonnonrikkauksien ongelma on siinä, että jos niitä on paljon, niin silloin niiden hyödyntäminen on halpaa. Ja halpa energia tietenkin tuotetaan polttamalla kivihiiltä, öljyä sekä maakaasua. Se mikä tässä on sitten ongelma on se, että kun maapallon ilmasto alkaa lämmitä, niin seurauksena on asioita, jotka maksavat moninkertaisesti sen, mitä esimerkiksi maksaisi se, että lähdetään investoimaan uusiin energianlähteisiin. 

Keskitetyn energiaratkaisun ongelma on siinä, että jos ainoaan keskuslaitokseen tulee ongelma, niin silloin koko sähkön tuotanto katkeaa.

Ehkä tulevaisuuden energiantuotanto perustuu verkotettuun hybridimalliin. Siinä useat kymmenet tai jopa sadat tai tuhannet pienet yksiköt tuottavat virtaa suurelle kokonaisuudelle. Eli kaikkia munia ei laiteta tuolloin samaan koriin vaan energian tuotanto jaetaan useiden yksiköiden kesken. Ja tuolloin ei yhden energiantuottoyksikön toiminnan keskeytyksellä ole niin suurta merkitystä, kuin jos valtavaan keskuslaitokseen tai sen toimintaan tulee keskeytys. 

Yksi mielenkiintoisimmista uusista energianlähteistä ovat pien- tai lähiydinvoimalat, jotka tuottavat toki vähemmän tehoa kuin suuret keskusyksiköt. Mutta jos energiaa tuotetaan useilla kymmenillä tai jopa sadoilla pienillä ydinvoimaloilla ei edes usean ydinreaktorin huolto- tai muu sähköntuotantoon kohdistuva katko vaikuta energiantuotantoon yhtä paljon kuin yhden suuren voimalan sammuttaminen. 

Yksityisautoilu kun sattuu tukemaan huoltovarmuutta. Tai sitten tietenkin jos emme osta energiaa Venäjältä, niin se saattaa kohottaa hiilidioksidin tuotantoa. Siis lähdetäänkö tällaisissa lausunnoissa siitä, että maakaasu tai öljy oikeasti ovat hiilidioksidivapaita polttoaineita, jos niitä poltetaan Venäjällä? Siis ainakin oman tietoni mukaan maakaasu sekä öljy ovat hiilivetyjä, joiden polttaminen tuottaa joka tapauksessa hiilidioksidia poltetaan sitä Suomessa tai muualla. 

Se mikä sitten on myös asia, mistä ei juurikaan olla puhuttu on se, että mistä me saamme sitten energiaa siirtymäkauden ajaksi? Siis varmaan Venäjän etu olisi se, että Suomi jatkuvasti ostaa sen öljyä sekä maakaasua. Ja jos sitten ajatellaan että ostamme sähköä, niin mistä me tiedämme missä Venäjä tuota energiaa sitten tuottaa? Onko tuotantolaitos joku Tshernobyl tyyppinen ydinvoimala vuodelta 1956, vai ehkä joku kaasuvoimala jossain kaukana Siperiassa, jossa kukaan ei pääse näkemään sitä ruskeaa savua, joka nousee tuon voimalan piipusta. 

3) Taloudelliset vaikeudet jotka seuraavat Venäjän aggressiivisesta toiminnasta ovat kamalia. Venäjän kohdalla syy tähän nopeaan siirtymiseen talouspakotteisiin on se, että tuo maa on kasannut itselleen vaikeuksia jo hyvin pitkään. Se että emme olisi lähteneet mukaan pakotteisiin olisi kuitenkin vielä pahempi signaali, ja se vaikuttaisi todella haitallisesti maamme länsikauppaan. 

Talouspakotteiden vaikutukset oligarkkeihin saattavat vaikuttaa vähäisiltä. Mutta se että oligarkkien tilejä pannaan kiinni saattaa estää esimerkiksi Venäjän informaatiovaikuttamista. Eli tuolloin estetään Venäjän viranomaisia sekä heihin yhteydessä olevia oligarkkeja ostamasta esimerkiksi mainostilaa länsimaisesta mediasta, kuten alussa kirjoitin. 

Siis meidän maassamme taloudelliset näkymät ovat huonot. Taloussäästäminen tietenkin yleistyy, eikä se että ihmiset varastoivat rahaa tileilleen ole hyväksi kaupalle. Säästämisen ongelma kansantalouden kannalta on se, että kun rahaa varastoituu tileille, niin silloin on vaara siitä, että raha lähtee liian nopeasti liikkeelle, mikä aiheuttaa inflaatiota. 

https://www.economist.com/science-and-technology/developers-of-small-modular-reactors-hope-their-time-has-come/21808321

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/miten-suomen-k%C3%A4visi-jos-energiahana-ven%C3%A4j%C3%A4lt%C3%A4-suljettaisiin-professori-yksityisautoilua-saatettaisiin-joutua-s%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6stelem%C3%A4%C3%A4n/ar-AAVFFNF?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=a4260ec8d78f4094885498a925727240

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/varoitus-ven%C3%A4j%C3%A4n-romahduksesta-sekasorto-l%C3%A4hes-varma-suomen-tulee-varautua-ennenn%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4n-pakolaisvirtaan-ven%C3%A4j%C3%A4lt%C3%A4/ar-AAVC7Zf?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=ffded93e58714612b436c6f29f1157a7

https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/vitsauksia-kuin-ilmestyskirjassa-nyt-tuli-ensitietoja-ven%C3%A4j%C3%A4n-sodan-talousvaikutuksista-suomelle/ar-AAVBPwW?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=ce0cf5944dbb4afaa1716710ec1f2c11

Ideaali-ihmisen määritelmä riippuu siitä, kuka määrittelijä on

Eräiden ihmisten mielestä ideaali-ihminen tyytyy osaansa sekä on hiljaa asioista jotka eivät hänelle muka kuulu. Itse kyllä hiukan haluan kyseenalaistaa tuota mallia. Siis missä vaiheessa ihmisen osa yhteiskunnassa määräytyy? Tapahtuuko se ehkä heti syntymän jälkeen? Vai pitääkö sitten ihmisen kuitenkin hiukan varttua, jotta hän voisi tuntea vastuun tekemistään päätöksistä? Vai kykeneekö esimerkiksi 3-vuotias varmasti hoitamaan esimerkiksi presidentin tehtäviä. 

Ja sitten tietenkin meidän kaikkien pitäisi hieman miettiä sitä, mikä asia ei kuulu meille. Yhteiskunta on meidän kaikkien paikka. Me kuulumme yhteiskuntaan haluamme sitä tai emme. Tietenkin voimme lähteä kohti kaukaisia saaria, ja ehkä sieltä Mikronesiasta löytyy saari, jossa ei ole ketään. Siellä meidän ei tarvitse huomioida ketään muuta kuin oma itsemme. Mutta muussa tapauksessa joudumme kuuntelemaan muita. Ihmisellä voi olla mielipide myös sellaisista asioista, joihin hän ei itse kykene vaikuttamaan. Ja yksi noista asioista tietenkin on vapaa tiedonvälitys. Vapaa tiedonvälitys takaa sen, että jaettu tieto on vapaasti saatavissa, mikäli ei eteen tule mitään sen suurempia poikkeuksia. 

Tämän jälkeen  me voimme tietenkin miettiä esimerkiksi sensuurin tarvetta. Eli jos tiedotusvälineissä tai mediassa saisi jakaa vain sitä tietoa, mitä valtion johto pitää oikeana, niin silloin me olemme matkalla kohti tilannetta, missä esimerkiksi tieto olisi sellaista, että sen tarkoitus olisi miellyttää jotain itseään auktoriteettina pitävää henkilöä. Silloin me kohtaamme tilanteen, missä henkilö ikään kuin syyllistyy siihen, että hänelle annettava tieto on sensuroitu kaikilta muilta paitsi niiltä osin, kuin se sattuu tukemaan hänen omia mielipiteitään sekä asenteitaan. Tuolloin ihminen joutuu eristykseen todellisuudesta. 

Siis hän ei ole hullu vaan hänelle jaetaan tietoa, mikä ei ole totta. Ja sen takia ihminen joka on esimerkiksi suljetun tiedon varassa on vaarassa joutua tilanteeseen, missä hän yliarvioi itsensä sekä kaikki muutkin. Väärä tieto voi olla kohtalokasta, ja jos henkilö uskoo väärään tietoon niin siitä tulee vielä kohtalokkaampaa. 

Ja kaikkein kohtalokkain asia on sitten se, että jos korkein päättäjä sattuu saamaan vääristelyä tietoa. Jos henkilö toimii väärin, niin aiheutetun vahingon laajuus on suoraan verrannollinen siihen arvoon mikä henkilöllä on. Mikäli rajaton yksinvaltias saa väärää tietoa, niin silloin vahingon laajuus on myös rajaton. Rajaton valta mahdollistaa rajattoman virheen. Ja me kaikki tietenkin teemme päätöksen sen tiedon varassa, mitä meillä milloinkin sattuu olemaan. Mikäli saamamme tieto on väärää, niin teemme varmasti väärän päätöksen. 

Jos emme voi tai halua tarkastaa tietoja useista lähteistä, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä meitä voidaan vedättää esimerkiksi väärennetyllä eli keksityllä raportilla. Ja tuolloin riski on erittäin suuri. Nimittäin jos ihmiset eivät uskalla kertoa, jos huomaavat että joku on menossa päin seiniä, niin silloin heidän toimintansa voi olla yhtä vahingollista kuin tarkoituksellinen sabotaasi. 

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Finlandia-palkintoja ja kotona kirjoitettua kritiikkiä

 

Finlandia-palkintoja ja kotona kirjoitettua kritiikkiä

Me kaikki suuret kotikriitikot olemme tottuneet melko erikoisiin asioihin, kun luemme kirjoja sekä kuuntelemme musiikkia, mistä emme aina itsekään pidä. Teemme näitä asioita, koska haluamme vaikuttaa älykkäiltä siinä seurassa, missä yleensä vietämme aikaa, ja siksi saattaa olla niin, että luemme jonkun taidepalkinto-ehdokkaan kirjan, jotta voimme keskustella siitä henkevästi, jos joku työpaikalla sattuisi nyt kysymään näistä asioista. Samoin kuuntelemme musiikkia, jota emme varmasti ostaisi mistään, siksi että kun ilmaiseksi saa, niin sitä pitää sitten kuunnella. Kun Teräväisen Pentti alkaa soittaa listahittejä, sekä päälle pölöttää, kuten “Turo’s hevi gee” aikoinaan asian ilmaisi, niin en viitsi vaihtaa kanavaa, koska siihen kuluu liikaa aikaa sekä energiaa, ja silloin tietenkin korviin tulee asioita, joita en edes viitsisi muuten kuunnella. 

Ja yksi näistä asioista ovat tietenkin päivän puheenaihe, eli “Maustetytöt”-nimisen bändin naispuolisten perussuomalaisten muusikoiden esittämien kappaleiden sikermä, joissa jonkun afrikkalaisen valtion pienet pojat haluavat mitä haluavat, eli kappale lienee “Tein kai lottorivini väärin”, mikä ehkä loukkaa joitakin ihmisiä(1). Tästä bändistä sanoisin sen, että tällainen musiikki, missä käsitellään kansallemme rakkaita asioita, eli pillereitä ja viinaa sekä rasismia on ennenkin myynyt suomessa, joten siksi ehkä tämäkin bändi kyseisistä asioista laulelee. Joten nyt heidät sitten on itketetty, kun sanoitukset ovat loukanneet jonkun ihmisen herkkää hipiää. 

Mutta jos sitten halutaan asiasta puhua, niin tietenkin muusikko itse olisi se oikea kohde, jos hänen halutaan muuttavan joitain kohtia sanoituksissa. Eikä aina tarvitse asioista puhua takana päin, eikö olisi joskus parempi sanoa asioista suoraan sille, johon halutaan vaikuttaa, eikä aina jossain takanapäin kuiskutella jonkun muun korvaan.

Jos taas puhutaan siitä, että esimerkiksi vanhan ajan suomalaisissa rock kappaleissa kuten Eppu Normaalin kappaleessa “Tuhansien murheellisten laulujen maa”(2) on kohtia, jotka voivat suututtaa tai loukata jotain ihmisiä. Kun tarkastellaan suomalaisen musiikin aiheita, eli kansallisia juomatapoja sekä muita asioita, niin  Eppu Normaali sekä Freud, Marx, Engels&Jung ovat näitä asioita käsitelleet omissa kappaleissaan, joista tunnetuimmat ovat äsken mainitun lisäksi “Baarikärpänen”(3), “Afrikka, sarvikuonojen maa”(4) sekä “Drai vodkaa”(5) ja “Buuri Johannesburgista”(6). Kyseiset kappaleet ovat liitteenä tekstin alla. 

Ihme ettei niistä kappaleista ole mitään sanottu. Joten onko tämä nyt liian rankka aihe naismuusikoiden käsiteltäväksi, vai miksi tätä asiaa on käsitelty niin kauhean suurella volyymillä julkisuudessa? Näissäkin kappaleissa on asioita, jotka voivat loukata jonkun herkän ihmisen tunteita, joten ehkä näistäkin asioista voisi joku mainita, kun alkaa kirjoittaa asioista, joiden käsitteleminen on joistakin ihmisistä todella vaikeaa. 

Viina, huumeet, naiset sekä rasismi ovat aina ennekin myynee ainakin Suomessa. Ja mistä tiedän muuten että kuunteleeko tai lukeeko kukaan kulttuuri-raatien jäsenistä heille annettuja äänitteitä tai kirjoja?

Silloin tällöin mietin, että mitä varten tämä kappale on päästetty ulos tuotannosta, koska tuollaisten asioiden kohdalla tuotanto-yhtiön pitäisi kyllä kantaa vastuu siitä, mitä ilmeisesti alaikäiset artistit esittävät. Eli kun puhutaan rasismista sekä siitä, miten tietyt sanoitukset loukkaavat jotain ihmisryhmää, niin silloin meidän pitää hieman miettiä sitä, että pitäisikö kappaleet kuunnella loppuun tai kokonaan, ennen kuin niistä lähdetään tekemään mitään videoita, ja sitten toiseksi kuka kantaa tuotannosta vastuun? Jos puhutaan siitä, että joku yhtye on “epäkaupallinen”, niin uskoisin että kyseessä on vain oikeastaan sellainen mainoskikka, millä saadaan lisää samanlaista tavaraa ulos.

 Eli tällä tarkoitan, että on olemassa tuotantoa, millä kosiskellaan aloittelevia muusikoita johonkin tuotantoyhtiöön. Se siitä sitten, eli kappaleet mitä esitetään kannattaisi kuunnella, vaikka ne olisivat kovin hyvin tehtyjä. Tässä sitten lopuksi voisin palata siihen asiaan, mikä koskee kaiken maailman raateja, ja se on se, että kuunteleeko kukaan noista raadeissa istuvista ihmisistä oikeastaan sitä musiikkia tai lukeeko kukaan heistä noita kirjoja, joita raatien arvioitaviksi lähetetään? Onko joskus sitten käynyt niin, että raatien jäsenet lähettävät arvioita lukemalla kirjojen takakannen tekstit, ja siitä sitten on tehty suuri kulttuuritapahtuma.  

(1)

https://www.youtube.com/watch?v=9ljq16G060s

(2)

https://www.youtube.com/watch?v=bPS3EIgynLk

(3)

https://www.youtube.com/watch?v=g3qTk8M_nXE

(4)

https://www.youtube.com/watch?v=stKoA4cOURw

(5)

https://www.youtube.com/watch?v=T82h9WidX7Q

(6)

https://www.youtube.com/watch?v=-VQarlzsTAU

Onko meillä oikeus valita?

Onko meillä oikeus valita?

Kun ajatellaan ihmisen oikeutta tehdä valintoja sekä siitä, miten paljon tietoa voi netistä saada, ja kuinka se sotkee ihmisten elämää, kun se kaikki tieto on niin pinnallista, niin silloin voimme kysyä, että mitä kertoo vaalimainoksessa olevat teksti “Esko Ehdokas, ihmisten puolesta, ja numero “XXX”? Kertooko se paljon tämän ehdokkaan ajamista asioista?

Joskus aina itse olen kohdannut tilanteita, missä joku kertoo, miten se, että ihmiset ajattelevat asioista jollain tavalla sotkee päätöksentekoa sekä aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Silloin olisi ihan hyvä kysyä, että onko tuo henkilö itse se, jonka päätökset ovat kaikkein parhaita, ja onko hän sitten niin paljon meitä muita parempi kaikessa, että hänellä pitää olla oikeus ajatella meidän muiden puolesta? Se että toinen tekee päätöksiä esimerkiksi parlamentissa ei tarkoita sitä, että hän ajattelee ihmisten puolesta. Jokainen meistä kyllä saa ihan itse käyttää omia aivoja, kun lähdemme tekemään jotain asioita.

Eikä esimerkiksi ylinopeussakko varmaan ole edes tarkoitettu tuntumaan mukavalta asialta. Kuitenkin kun sanotaan, että jossain kokouksessa on sovittu jonkun toisen ihmisen asioista, niin olisi hyvä mainita sekin että onko henkilö ollut kokouksessa paikalla. Eli jos vaikkapa vajaavaltaista henkilöä koskeva päätös on tehty niin, että vain edunvalvoja on ollut paikalla, niin silloin ei ole oikein sanoa, että tuon henkilön kanssa on sovittu jotain. Oikea sanamuoto olisi, että “edunvalvojan kanssa on sovittu”, mikä kertoo siitä, että henkilön oma tahto on jyrätty tai sitä ei edes olla koskaan kuultu.

Edunvalvoja on muuten nykyisin käytetty termi entisestä virkaholhoojasta, ja tuon termin tarkoitus on muistuttaa siitä, että edunvalvojan tehtävä on valvoa asiakkaan eli vajaavaltaisen henkilön etua. Tuolla edunvalvontaa harjoittavalla henkilöllä on nykyään oltava oikeustieteen maisterin tutkinto, ja hänen tehtävänsä on kohdella asiakastaan eli vajaavaltaista henkilöä, kuten asianajajan tulee päämiestään kohdella, eli hän toimii päämiehelleen asianajajan ominaisuudessa sekä hoitaa tätä tehtävää  kuten asianajajan ammattiaan tulee harjoittaa, eli hän ei saa vain hyväksyä päämiehensä syrjimistä eikä huonoa palvelua, vaan myös toimittava päämiehen asianajajana sekä valvottava tämän etua oikeudessa.

Valinnasta sekä ihmisen oikeudesta tehdä päätöksiä on tehty tutkimuksia sekä kirjoitettu enemmän tai vähemmän kansantajuisia kirjoituksia jo antiikin kreikasta lähtien. Ja edelleen keskustellaan siitä, että on oikeastaan se paljon puhuttu vapaus valita? Eli onko se sitä, että ihminen valitsee hyllystä sen tuotteen mitä hän haluaisi, vai sitä että ihminen valitsee kalleimman tuotteen? Vai onko se sitä, että ihminen valitsee sen tuotteen, mikä tuo kaupalle sen kaikkein suurimman voiton?

Mikähän mahtaa olla kaupan etu tuossa asiassa? Kun ajatellaan markkinointia puhtaasti psykologian kannalta, niin olisi varmaan paikallaan kertoa se, että psykologisen markkinoinnin tarkoitus on uskotella ihmiselle se, että hän tekee itse omat päätöksensä. Todellisuudessa esimerkiksi niin sanottu “terveellinen ruoka” on kallista, koska se näyttää hyvältä. Samoin “reilun kaupan banaani” on todella kallista verrattuna siihen vieressä olevaan banaaniin. Mutta tiedättekö, miksi näitä banaaneja myydään niin mukavalla paikalla? Syy on siinä, että tämä banaani näyttää hyvältä.

Kun mietitään markkinointia, niin silloin aina pitää huomioida se, että ihmiset kulkevat tiettyä tietä kaupan sisällä, ja silloin tuotteiden sijoittelulla on merkitystä. Jos ihmisellä on kiire, niin silloin hän kulkee jotain tiettyä tietä, ja tuon ihmisen takia kassoille on sijoitettu tiettyjä tuotteita. Eli toivotaan että myös tuollainen kiireinen henkilö ostaisi jotain vielä, kun hän saapuu kassalle. Ihmisillä on oikeus valita vapaasti monista asioista, mutta kuitenkin hänen valintaansa rajoittaa tarjonta. Hän voi valita vain niistä tuotteista, joita on hyllyssä tai sitten lähteä keräämään sieniä metsästä.

Kun tuotteita sijoitellaan hyllyyn, niin silloin tietenkin ne tuotteet mistä kauppa saa parhaan tuoton sijoitetaan ihmisten silmien korkeudelle. Silloin ne ikään kuin hyppäävät ihmisen tajuntaan. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä ostotapahtumasta miellyttävä. Eli markkinoinnin asinatuntija tekee aina niin, että hän muistaa markkinoida kokonaisuutta. Jopa arkiset ruokakaupat tehdään miellyttäviksi, jotta ihmiset voisivat niissä käydä.

Jos ajatellaan sitä miten me ihmiset hukumme informaation tulvaan, kun jokaisen ihmisen pitää sanoa jotain sekä ajatella jotain, niin voimme kysyä suoraan, että miksi meidän ei ennen ole pitänyt käyttää omia aivojamme? Eikö meidän pitänyt ennen lukea mainoksia, joita tuli postiluukusta sekä tehdä vertailuja hinnoissa? Onko tämä nyt aivan uusi tilanne, että ihmisten pitäisi ryhtyä lukemaan kotisivuja, kun he valitsevat niitä jotka tekevät päätökset heidän puolestaan? Tätäkin asiaa voidaan yhdessä lähteä miettimään.

Draama myy aina hyvin

Draama myy aina hyvin

Terve epäily on asia, mikä varmasti on kannattavaa. Nimittäin se että uskaltaa epäillä jotain tekee ihmisestä ihmisen. Se että ihminen miettii asioita myös silloin, kun se ei ole hänen oman mukavuutensa kannalta ehkä paras tai edes toiseksi paras vaihtoehto on kuitenkin asia, mikä osoittaa järkevyyttä.

Kun ajatellaan sitä, mitä sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan, niin silloin tietenkin on kaikkein parasta edes katsoa netistä, että onko jostain tapauksesta olemassa mitään muuta kuin se yksi lähde, joka saattaa olla useisiin paikkoihin jaettu kirjoitus jostain asiasta. Se miksi tietyt nyyhkytarinat uppoavat ihmisiin johtuu siitä, että me kaikki haluamme nähdä jostain syystä elämän nurjaa puolta. Haluamme kuulla jostain syystä siitä, kuinka ihminen on pelastunut huumehelvetistä tai vastaavasta paikasta, ja sitten saanut elämänsä takaisin kohdalleen.

Nyyhkytarinat tuovat lukijoita

Noilla jutuilla saadaan varmasti julkisuutta sekä paljon tykkäämisiä, ja muistakaa että esimerkiksi sosiaalisen median kanssa pitää olla varovainen. Nimittäin se mikä tuo paljon Facebook- tai muita kavereita on jokin dramaattinen tarina, jossa ihminen selviää jostain helvetistä, ja sitten tapaa mukavan tytön tai pojan ja ratsastaa sitten kohti auringonlaskua kuin joku Lucky Luke. Ja tulos on aina yhtä upea. Toki tuollaiset hollywood-loput ovat ilmeisesti melko kaukana ihmisten arjesta.

Mutta aina silloin tällöin mieleeni tulee se, kuinka esimerkiksi vieroituksesta kertovista tarinoista kirjoitetaan kirjoja. Tässä sitten voisin kysyä, että mistä kukaan tietää, että onko tuollainen kirjoittaja oikeasti ollut missään vieroituksessa? Tai onko häntä edes olemassa? Ihmiset kirjoittavat kaiken maailman fiktioita, mutta missä menee se raja, että onko joku asia sopivaa käsitellä juuri sillä tavalla kuin sitä on käsitelty? Kuka vain voi kirjoittaa omasta päästään tarinoita, joita kaupataan sitten omina sekä todellisina asioina.

Eli onko fiktiota oikein kaupata todellisuutena? Kun ajatellaan esimerkiksi sotaromaaneja, niin niissä on usein faktaa sekä fiktiota sekaisin. Tai oikeastaan aina kun puhutaan trillereistä, on kyseessä kirjoituksen laji, missä kehyskertomus saattaa tulla suoraan televisiosta, mutta sitten päähenkilö toimii fiktiivisessä ympäristössä tai fiktiivisissä tehtävissä. Noista kirjoista ei juurikaan puhuta, ja se minua hiukan ihmetyttää. Eli onko oikein kirjoittaa romaaneja, joissa oikeasti täysin tekaistuja tarinoita kaupataan todellisuutena?

Onko oikein esittää romaania todellisena kokemuksena?

Esimerkiksi väärennettyjä Saksan keskitysleireiltä pelastuneiden päiväkirjoja on ilmeisesti ainakin yritetty julkistaa aitoina kokemuksina. Tuolloin ihmiset ovat muka löytäneet jonkun vanhan kirjan, mikä pitää sisällään “aidon pelastuneen tarinan”. Todellisuudessa he ovat itse joissain tapauksissa kirjoittaneet kirjan itse, jotta saisivat rahaa tuosta tarinasta, eli itse koettu myy hyvin. Tietenkin aina välillä vastaan kuulemma tulee myös aitoja päiväkirjoja, mutta ainakin osassa tapauksista kyseessä on oikeastaan romaani, jota kaupataan aitona päiväkirjana.


Samoin aikoinaan ihmeteltiin esimerkiksi sitä, miten Henri Charriére oli saanut kirjoitetuksi kirjan Papillon tuolla Ranskan Guyanassa. Tietenkin kirja vaikuttaa aluksi aidolta, ja se pitää sisällään tekstiä, mikä on kyllä aidon tuntuista “katujätkän” kirjoutusta, mutta silti mieleen tulee pieni epäilys siitä, että onko tuo mies oikeastaan ollut tuolla Pirunsaarella? Nimittäin se että hän niin mielellään kuvailee sitä, kuinka hän menee vankilaan setelit peräsuolessaan, ja sitten kirjan kieliasu on merkillinen, eli eikö  kustannustoimittaja puuttunut tuohon kirjoitukseen?

Moderoinnista sekä siihen liittyvistä myyteistä

Moderoinnista sekä siihen liittyvistä myyteistä

Tekoäly voi mullistaa moderoinnin

Tekoäly mikä perustuu siihen, että tunnettujen ihmispetojen kirjoituksista tehdään tietokanta, jota algoritmi vertaa ihmisten kirjoitteluun sosiaalisessa mediassa voi mullistaa nettiturvan. Eli tuo tekoäly hälyttää viranomaiset automaattisesti tai lähettää viestin moderaattorille.

Moderointi on oikeastaan sellaista työtä, että siihen on alettu kiinnittää huomiota vasta sosiaalisen median nousun myötä. Ennen sosiaalisen median aikaa oli tapana yksinkertaisesti lyhentää tekstejä toimittajien toimesta, ja samalla tietenkin lehtien toimitus saneli yksinkertaisesti sen, mitä ihmiset saivat sanoa mediassa, mikä tietenkin karsi erilaisia ikäviä asioita. Mutta samalla saattoi käydä niin, että myös toimittajan oma poliittinen tai uskonnollinen kanta saattoi vaikuttaa siihen, miten moderointi suoritettiin.

Kuitenkin uskoisin että lehdistöllä oli melko neutraali- sekä samalla korkea moraali noiden moderointien kanssa, vaikka tietenkin esimerkiksi ulkopolitiikkaa koskevaa kirjoittelua saatettiin karsia sen takia, että se vaaransi idän suhteita, tai sitten oli muuten kiusallista luettavaa politiikan tai talouden johtajille. Mutta kun ajatellaan sosiaalista mediaa, niin mikään ei oikeastaan ole muuttunut, paitsi että harhaanjohtavaa tietoa on ollut enemmän liikkeellä kuin koskaan ennen.

Kun tiedon määrä nousee, niin myös harhaanjohtavan tiedon määrä kasvaa

Tai oikeastaan sanoisin  että harhaanjohtavan tiedon määrä on suoraan suhteessa siihen tietomäärään, mitä netissä kulkee. Eli kun tiedon määrä nousee, niin samalla harhaanjohtavan tiedon määrä nousee, mikä on aivan luonnollista. Kun sitten puhutaan moderoinnista sekä siitä, kuinka ihmiset uhkailevat toisiaan sekä julkaisevat aineistoa, mitä ei voida pitää sopivana tai laillisena, niin joskus olen ajatellut, että esimerkiksi kidutus- tai eläinrääkkäystä kuvaavien videoiden tarkoitus voisi olla sellainen, että ihmiset ikään kuin ajetaan pois sosiaalisesta mediasta esittelemällä oikealle yleisölle sellaista materiaalia, mikä saa suurimman osan ihmisistä oksentamaan.

Tuolloin esimerkiksi trollaaja tekee joukon sosiaalisen median tilejä ja hankkii omaan sosiaalisen median verkkoonsa toimittajia, joille estoitta kaupataan huumeita sekä esitellään kaikkea muuta materiaalia jonka tarkoitus on yleensä järkyttää noita ihmisiä. Ja sitä kautta saadaan aikaan esimerkiksi lehtijuttuja, missä käsitellään huumekauppaa sekä sitä, millainen synnin pesä sosiaalinen media on. Tuolla tavoin saadaan aikaan se, että ihmiset alkavat vetäytyä sosiaalisesta mediasta.

Mitä salattavaa ihmisillä on?

Mutta mitä salattavaa ihmisillä on? Sosiaalinen media on paikka, missä toisen kirjoituksen näkee suoraan. Eli siellä sitten saattaa paljastua asioita, joita kukaan ei haluaisi mahdollisesti toisen näkevän. Yksi niistä on se, että joku toinen kirjoittaa trollaajan itsensä puolesta sosiaalisen median tekstejä. Olisi vähän noloa, jos suosittu sekä sanavalmiina tunnettu bloggaaja tai sosiaalisen median tilin käyttäjä olisikin maksanut jollekin muulle siitä, että tämä pitää henkilön puolesta hänen Facebookiaan sekä Twitteriään.

Tällaisia asioita kannattaa aina ajatella, kun lähtee katsomaan jotain sosiaalisen median käyttäjää sekä tämän motiiveja. Sosiaalisen median ongelmana on se, että jos siellä vaikka sattuu joku julkaisemaan esimerkiksi runon, ja toinen vetää sen Googlen kenttään, niin seurauksena saattaa olla se, että runo paljastuu kirjasta kopioiduksi. Tai sitten joku kommentissaan paljastaa sen, että kyseinen runo oli kopioitu jostain kirjasta. Eli kuka vain osaa kopioida toisen tuotoksen. Tekoäly, mikä vertaa kirjoituksia paljastaa myös tuollaisen kopioinnin, jos kirja vain löytyy internetin tietokannoista.

Mutta oikeastaan kun ajatellaan moderaattoreita, niin he tarvitsisivat koulutuksen. Se tarkoittaa sitä, että heidän pitäisi kyetä tunnistamaan vaarallinen henkilö, että sitten voidaan hänelle soittaa apua. Tuolloin tekoäly voisi auttaa asiaa. Eli tekoäly tarvitsee matriisin, mikä kerätään tunnettujen ihmispetojen kirjoituksista, ja sitten tuo väline voisi verrata kirjoituksia tuohon matriisiin, joka voi joko itsenäisesti lähettää tiedon vaarallisesta henkilöstä viranomaisille, tai ilmoittaa asiasta moderaattorille kuten alussa kirjoitin.

Maailma fiktion armoilla

Kuva I.

Maailma fiktion armoilla

Kuten tiedämme, niin runoilijat sekä varsinkin historialliset suuret sedät kuten Ptolemaios ovat kautta aikojen olleet niitä kaikkein parhaita tietolähteitä, vaikka tieto ei ehkä ole ollut niin kauhean hyvin dokumentoitua tai se on ollut keksittyä. Kun lahjakas ihminen alkaa keksiä erilaisia asioita, niin muut eivät ehkä huomaa sitä, että tarina on keksitty.

Mikäli mietimme sellaista asiaa kuin merikäärmeet (1), niin tietenkin meidän pitää huomioida se, että merikäärmeet ovat oikeasti maailman vaarallisimpia eläimiä, tai ainakin ne ovat maailman myrkyllisimpiä eliöitä. Joten sen takia niistä varmaan kerrotaan erittäin paljon tarinoita, joissa käärmeen kokoa on liioiteltu, ja itse mietin, miten joku entisajan merenkävijä on kuvaillut esimerkiksi kohtaamistaan merikäärmeen kanssa, joka on ehkä kolmen metrin pituinen, mutta jonka myrkky tappaa tuhansia ihmisiä yhdellä puremalla.

Kun esimerkiksi laivaan tuli työharjoittelija, joka ei ollut merta vielä nähnytkään, niin hänelle piti selittää selkokielellä se, että jos hän näkee meressä sellaisen mukavan sinertävän käärmeen, niin silloin saattaa edessä olla kuolema. Joten oli paljon yksinkertaisempaa selittää, että vaikka laivan vieressä oleva yksilö oli pieni, niin sen suurempi lajitoveri oli aina lähellä tai että käärme kasvoi kokoa, kun sitä uhattiin (2). Tuolloin sitten ainakin toivottiin, että kaveri ymmärsi sen, että noita outoja käärmeitä ei saanut lähteä kutittamaan.

Kuva II.

Merimunkki

Liioittelu on monien juttujen A ja O. Kun ihminen kohtaa esimerkiksi jonkun oudon kalan ja kertoo siitä jonkun jutun, niin seuraavan henkilön pitää aina laittaa vähän paremmaksi. Eli lopulta on kalan silmien väli metrin verran. Samasta syystä on kerrottu tarinoita merimunkeista (3) tai vastaavista olioista. Noiden tarinoiden takana saattaa toki olla varhaiseen sukelluspukuun pukeutunut henkilö, joka on saattanut oikeasti olla kalju. Toinen versio on se, että tällä merimunkilla olisi liitopuku, ja hän olisi hypännyt jostain ilmapallosta, mitä olisi vedetty rannan lähellä purjelaivalla. Ja ehkä kuvassa keskellä oleva esine olisi tämän miehen varusteita varten tarkoitettu säiliö tai sitten se olisi vara happipullo, tai se saattaisi olla jonkinlainen syvyyssukellus kapseli. En muuten tiedä kuinka tunnettu sukelluspuku oli 1600-luvulla.

Tai sitten toinen vaihtoehto on se, että kun esimerkiksi kalastajat olivat jäämässä kiinni salakuljetuksesta, niin silloin syyllinen kuvailtiin siten, että sitä eivät viranomaiset saisi koskaan kiinni. Eräs versio sitten merimunkin tarinan alkuperästä on se, että merellä tai veneessä ollessaan munkit olivat mukavia miehiä, kun heillä ei sotilaita ollut ympärillään, ja sitten kun päästiin maihin, niin he lähtivät heti tekemään ilmiantoa siitä, mitä heille kerrottiin. Ja 30-vuotisen sodan aikaan saattoivat luterilaiset kertoa näitä tarinoita, koska halusivat osoittaa, että eivät olleet katolisia, ja tuolloin suurten ideologioiden aikaan tietenkin jokainen halusi osoittaa vihaa ja halveksuntaa katolisen kirkon kannattajia  kohtaan. Ja ehkä siksi noita tarinoita merimunkista kerrotaan.

(1)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merik%C3%A4%C3%A4rmeet

(2)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merihirvi%C3%B6

(3)
https://en.wikipedia.org/wiki/Sea_monk

Kuva I.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f2/Sea_snake.jpg

Kuva II.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d6/Japetus_Steenstrup_sea_monks-1-.png/400px-Japetus_Steenstrup_sea_monks-1-.png

Mies ja usva

Kuva I

Mies ja usva

Adolf Bockin (1890-1968) tauluissa kuvataan usein laivoja sumussa. Noita tauluja leimaa rauhallisuus sekä samalla salaperäisyys, eli mieleen tulee se, että mitä varten nuo miehet on pantu soutamaan venettä, ja samalla ikään kuin yllättäen veneen takana on laiva. Jostain syystä tämänkaltaisten taulujen viesti on se, että mitä siellä oikeastaan tapahtuu?

Miksi vene on lähetetty merelle? Kun puhutaan veneessä olevista miehistä, niin mitä he oikeastaan ovat tekemässä, tai miksi tuo laiva vaikuttaa samalla sekä oikeasti rauhalliselta, mutta mieleen tulee myös jotain uhkaavaa, eli tuollainen äänetön purjealus voi päästää maihin vaikka mitä miehiä. Ovatko he kenties laskemassa maihin jotain, mikä loukkaa  puolueetonta maata? Eli ovatko nuo ihmiset oikeasti jotain salakuljettajia tai ehkä agentteja tai muuten vain salaa liikkeellä?

Ehkä he tuovat maihin vähän savukkeita? Ajatus tuntuu makaaberilta, koska Bock kuoli keuhkosyöpään, joten symboloiko valkea sumu sekä laiva kuolemaa, joka tulee hakemaan miehiä? Eli ovatko nuo miehet veneessä matkalla kuoleman laivaan?

Kukapa tietää mitä Bock on ajatellut maalatessaan näitä tauluja, joissa toistuu sama teema, eli purjealus, vene sekä sumu, joka peittää jotain. Jos nuo miehet lasketaan maihin jossain luodolla sumussa, niin heillä ei ehkä ole kyllä mitään hyviä aikeita mielessään. Mutta ajattele itseäsi, jos olet ehkä itse tehnyt jonkinlaisen rikoksen. Eli onko taulun viesti se, että joku näkee aina, vaikka kuinka haluat peittää tekosi.

Tai ehkä tuo sumu merkitsee muistoa. Muistoa jostain lapsuudesta, sekä pienen pojan unelmasta kirjoittaa nimensä historiaan. Ehkä pojan pöydällä on ollut tuollainen laiva, jota hän sitten sai katsoa tarkasti joka päivä, ja ehkä hän mielessään kuvitteli itsensä seitsemän meren kuninkaaksi.Adolf Bockilla oli varmasti paljon kuvausaiheita, kun hän oli niin paljon matkustellut, ja samalla tuo mies sitten myös kirjoitti kirjan matkastaan kaukomaille.

Se mitä Bockin kirjasta on jätetty pois on varmasti kiinnostanut joitakin uteliaita ihmisiä, Ja uskoisin että hän on hienotunteinen näitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa hän teki matkansa. Enkä itse kyllä varmasti olisi kaikkia asioita kertonut siitä, mitä tuo mies oli nähnyt noiden miesten tekevän, koska liika levittely saattoi katkaista pari hammasta, jos paljastusten kohde olisi saanut tietää juoruista. Eli tätä tänään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Bock

Kuva I

https://d2mpxrrcad19ou.cloudfront.net/item_images/425872/8683982_fullsize.jpg

Lyhytproosan merkitys kirjailijan elämässä

Lyhytproosan merkitys kirjailijan elämässä

Olen kirjallisesti aktiivinen ihminen, joka tekee orjatyötä sosiaaliselle medialle. Sen varmaan jokainen meistä on joskus kuullut. Tiedättekö muuten että tämä orjatyö on sellaista, missä voi ainakin olettaa kohtaavansa ihmisiä, jotka voivat olla myös hienotunteisia muita kohtaan? Ja mitäpä sillä on väliä, mitä orjatyötä satun tekemään, jos en muuten työtä saa? Eli onko minusta mukavaa mennä sellaiseen työhön, missä saa tehdä oikeaa työtä kolme päivää vuodessa?

Tai ehkä itse lähden tästä jollekin työvoima kurssille tekemään oikeita työhakemuksia, ja työllistämään sellaisia ihmisiä, jotka voivat katsella sitten työhakemusta, ennen kuin olen sen lähettänyt. Ja tuon hakemuksen sitten joka tapauksessa joudun lähettämään, vaikka kuinka kulmat kohoilivat vieressäni olevan henkilön silmien päällä. Samoin mieleeni tulee se, että kuinka monta kertaa työnhakija on kohdannut tilanteen, missä hänelle nauretaan päin naamaa tai ainakin takanapäin katsotaan alentuvasti, kun toinen on lähettänyt jotenkin huvittavan hakemuksen työpaikkaan.

Oletteko koskaan kuulleet sanaa “sadan sanan essee” ? Tai oikeastaan tässä pitäisi varmaan puhua enemmänkin termistä, koska kyseessä on enemmän kuin yksi sana. Tämän takia meidän pitää muistaa se, että monesti sana on enemmän kuin mitä sen ehkä haluaisimme olevan.

Sadan sanan esseen merkitys on siinä, että kirjailija sen kautta oppii sekä uskaltaa kirjoittaa tekstiä, mitä hän ei koskaan ole mitenkään erityisesti miettinyt. Eli hän yrittää esimerkiksi minuutissa luoda esseen millä on jonkinlainen sisältö. Ja vasta kun ihminen on tämän taidon oppinut, niin hän voi sanoa että hän on jonkinlainen kirjoittaja.

Kirjoittamisen ongelma sitten on se, että jos kirjoittaja haluaa muiden tietävän mitä hän on asioista mieltä, niin silloin hänen pitää hylätä yksi asia, mitä me muut ehkä pidämme loistavana tapana lähestyä asioita. Hänen pitää muistaa se, että elämä on kehittymistä, eikä aina käy niin, että itse kykenee luomaan tekstiä vapaasti, ilman että siinä olisi jonkinlaisia kirjoitus- tai asiavirheitä.

Tuolloin ainakin itse joudun häpeillen myöntämään, että joskus jopa minä teen virheitä kirjainten sekä sanamuotojen kanssa. Olen siis erehtyväinen ihminen, joka on kuvitellut, että osaa kaiken mahdollisen. Ja olen ollut väärässä. Kaiken aikaa löytyy sitä ja tätä korjattavaa, mikä ei omasta mielestä ehkä ole suotavaa.

Jos joka kerran mietin sitä, miten asian ilmaisen, niin silloin en varmaan mitään tekisi. Tai ehkä kävisin jossain mitä kutsutaan työksi. Silloin tällöin mietin, mitä kaikkea kivaa voisi oikeassa työssä sitten tehdä, paitsi kuunnella esimerkiksi sitä, miten monta asiaa en sillä kertaa ole tehnyt. Mutta tietenkin tällaisia asioita voidaan käsitellä myös alentuvasti.

Tuolloin eteen voi tulla alentavasti hymyilevä työnjohtaja, joka sanoo, että “Pentti” voi ottaa tuon tehtävän, jota en osaa hoitaa, ja sanoo että voin mennä loppupäiväksi koppiin istumaan, koska en työtä osaa tehdä, ja aamulla sitten voin lähteä etsimään uutta työtä. Siinä on mukava istua, ja  miettiä sitä, että miten monta kertaa minusta on takana sanottu, että mitään työtä en osaa tai halua tehdä. Joten sen takia näitä kirjoituksia teen. Tai ehkä olisi kannattanut tehdä jotain muuta, koska silloin voisin tuntea olevani todellinen alainen niille, jotka voivat komennella muita sekä nauraa minulle takanapäin.

Mies faaraoiden välissä.

Mies faaraoiden välissä. 

Taiteilijan pitää aina saada inspiraatio jostain, joten joskus olen miettinyt, että onko esimerkiksi František Kupkan kuvaama faaraoiden katu ollut oikeasti olemassa. Siis tarkoitan niitä kuvia, joissa on kuvattu faaraoita, mitkä on kuvattu kasvot toisiaan vasten, jotka muodostavat ikään kuin kadun, mihin mies on ikään kuin jäänyt loukkuun.  Mieleen tulee se, että onko Kupka ehkä saanut ohjeet siitä, miten nuo maalaukset pitää tehdä. Se mitä taiteilija sanoo kuvissa olevan saattaa olla varsin eri asia kuin se, mitä niissä todella on. Tai mitä taiteilija itse niissä näkee saattaa poiketa siitä, mitä muut näkevät.  
Noista faarao tauluista tai niiden sarjakuvan ruutujen kaltaisesta esityksestä  tulee mieleen se, että  ovatko ne sitten niin sanottuja tilaustöitä, jotka on ehkä tilattu sarjakuvien ruuduiksi? Eli jos ajatellaan niitä sarjakuvan ruutuina, niin vain tekstit puuttuvat noista kuvista, jotka ovat erittäin korkeatasoista grafiikkaa. Käytän tässä tekstissä näistä kuvista yhteisnimeä "Faaroiden-” tai “Sfiksien  katu” . 

Tuon kadun rakentaminen ei ehkä ollut niin vaikeaa, kuin mitä voidaan ajatella, koska tietenkin sitä varten voitiin tuoda paikalle kaikki egyptin faarao-patsaat mutta tämä on vain pohdintaa.  Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, miten paljon esimerkiksi taideaarteita on lähtenyt Egyptistä kohti Britanniaa sekä Ranskaa, niin aina välillä mieleeni tulee se, että onkohan sieltä viety esimerkiksi sfinksejä esittäviä patsaita paljonkin pois, ilman että paikallisille olisi ilmoitettu yhtään mitään. Yhtenä päivänä lähdin matkalle kohti Egyptiä, missä ajattelin tutustua vanhoihin aarteisiin sekä historiallisiin paikkoihin.  Oikeastaan tuo matka oli matka kaupunginkirjastoon, missä katselin kirjoja, jotka kertoivat siitä, mitä arkeologit olivat löytäneet tuosta oudosta valtakunnasta. Samalla katsoin eräitä tauluja, joiden aiheena oli egyptiläisille niin rakkaat faarao ja sfinksi. Sfinksi oli eräänlainen hybridi-eläin, ja sen kuvio oli myös eräässä Faarao Akhenatenia esittävässä kaiverruksessa, missä sfinksi ikään kuin katsoo Akhenatenia ylepyttä tuntien. Siis miksi sfinksi on ylpeä tuosta faaraosta? 

Siinä hyvä kysymys. Saattaa olla niin, että esimerkiksi sfinksi on ollut oikeastaan neuvonantaja, joka kuiskaa asioita faaraon korvaan. Ja siksi hänet kuvataan esimerkiksi hybridi-eläimenä, jotta kukaan ei kykenisi häntä esittämään. Sfinksi-hahmo saattaa olla kehittynyt läpi Egyptin historian, joten sen takia voisin ajatella, että käyttäisin myös tietyistä faaraota esittävistä patsaista nimitystä sfinksi. Oliko sfinksi oikeastaan vain jokin järjestelmä tai koulutustapa, mikä takasi sen, että Faarao palveli Egyptiä hyvin, joten mieleen tulee se, että onko Egypti tarkoittanut jotain henkilöä, joka on käyttänyt jotain nimeä? Mikäli faarao on kasvanut täydessä eristyksessä, niin silloin tietenkin hänelle on saatettu opettaa, että sfinksi on käsky, jota pitää noudattaa, tai tulee itku. Eli sfinksi on ollut jonkinlainen mies.

Jos ajatellaan, että Faarao käveli katua pitkin, jossa hän näki vain muita faaroita kun hän lähti matkalle kohti Egyptin johtajuutta, niin mieleen tulee se, että sijaitsiko tuo tarunhohtoinen sfinksien katu ehkä Marokossa, missä vuorilla on talvella lunta. Eräs taiteilija on maalannut kuvan siitä sfinksien kadusta, mitä aikoinaan arkeologit etsivät, ja he perustelivat uskoaan tähän katuun sillä, että faarao on niin tärkeä olento muinaisen Egyptin uskonnolle. Hän oli enemmän kuin ihminen, eli jumalten edustaja maan päällä Nuo faaraota esittävät patsaat, joita Kupka oli kuvannut  olivat tietenkin ihmisten tekemiä, ja niiden tekoon oli käytetty kiveä, missä oli paljon kvartsia, mikä tietenkin tekee niistä todella upean näköisiä. Päinvastoin kuin Gizan sfinksi, nämä taulujen patsaat oli tehty tummasta ja kovasta kivestä. 

Syytä tähän ei olla selvitetty, mutta jostain syystä sen epäiltiin liittyvän Faaraon tai jonkun muun suuren virkamiehen virkaanastujaisiin, koska sfinksit ikään kuin vartioivat sekä tarkkailivat ihmistä, joka käveli niiden välistä. Mutta miksi siis ne oli tehty? Ajatellaanpa että sfinksien katu, jota Kupka on kuvannut olisi olemassa, niin silloin nuo patsaat voisivat olla siirrettäviä. Kun faarao oli tietyssä iässä, niin hänen piti silloin lähteä koulutukseen, ja siksi kouluttajien piti kätkeä henkilöllisyys sekä paikka missä koulutus tapahtui, koska faarao oli täydellinen yksinvaltias, mikä tarkoitti sitä, että hän saattoi sitten lähteä kostamaan. Jos nuo patsaat olivat siirrettäviä, niin silloin hän ei kykenisi jäljittämään koulutuskeskusta, koska katu olisi purettu. Eikä kukaan voisi huutaa mitään faaraolle, joka kulki täydessä eristyksessä. Mieleen tulee se, että onko faarao ehkä kutsunut kouluttajaansa sfinksiksi?Kukaan ei tee muutamaa tuhatta patsasta ilman mitään pätevää syytä, joten kai tähänkin rakennelmaan oli joku pätevä syy.

 Sitä että sfinksi on kiehtova asia ei pääse yli eikä ympäri, mutta ennen kuin tämä sfinksien vartioima katu tai sola oli paljastunut hiekasta, niin vain suuren pyramidin edessä oli sfinksi. Tähän outoon olioon egyptiläisillä oli varmasti kunnioittava suhde, koska se että sellainen oli rakennettu koko maan suurimman pyramidin eteen korostaa tuon olion voimaa sekä ainutkertaisuutta.  Se mikä tästä sfinksien tiestä teki ihmeellisen oli se, että eräs tsekkiläinen taidemaalari oli sen kuvannut muutamissa maalauksissa, jotka muistuttivat minun mielestäni sarjakuvalehden ruutuja. Kyseinen taiteilija oli nimeltään Kupka, ja hän oli maalannut joukon sfinksi aiheisia tauluja, jotka olivat kuin sarjakuva. 

Kyseiset sfinksit joita oli löydetty olivat kuin suoraan Kupkan tauluista, ja noilla sfinksi-maalauksilla on sellainen yhteinen piirre, että vaikka ne on maalattu erikseen, niin ne muodostavat  kokonaisuuden, joka voidaan laittaa kuin sarjakuvaksi, missä mies kävelee pimeässä yössä pitkin sfinksien muodostamaa käytävää, ja kaikkialla on rauhallinen tunnelma. On yö ja mies ikään kuin lähtee illalla tai yöllä kävelemään tuota sfinksien muodostamaa katua pitkin. Miksi hän lähtee tuolle matkalle on merkityksetöntä, vai onko siinä sittenkin merkitystä? 

Miksi hänellä ei ole mitään kantamuksia, ja hienot vaatteet päällään? Onko tuo mies esimerkiksi heitetty ulos jostain juhlista, tai eikö hän vain ole saanut seuraa? Samoin kun katselen noita tauluja, niin mietin sitä, että onko niissä jokin koodi. Kuvissa on rauhallinen mutta samalla odottava sekä jossain määrin uhkaava tunnelma, mikä johtuu siitä, että vaikka on yö, niin Egyptissä on erittäin kuumat päivät, ja mieleeni tulee se, että mitä jos vaikka tuo mies menee liian pitkälle, ja sitten aurinko alkaa polttaa häntä. 

Noissa Kupkan maalaamissa tauluissa on sellainen ajatus, että kun noita kuvia katsotaan sarjakuvana, niin aluksi kävellään aavikolla, mutta sitten lähdetään nousemaan kohti vuoristoa, missä on kylmä sekä jotenkin miellyttävämpi olla. Ja tuon linjan päässä alkaa häämöttää suuri patsas, joka on ikään kuin kaikkien faarao patsaiden  johtaja. Mitä Kupka ajatteli, kun hän maalasi nuo taulut? Tuo mies on yksi kaikkien aikojen suurimmista taiteilijoista, ja hänet tunnetaan modernistina sekä abstraktin taiteen koulukunnan alkuunpanijana. 

Hän aloitti muotokuvia tekemällä tai miten hänen uransa alkuaikojen loistavia kuvia voidaan ajatella, joten silloin tällöin mietin sitä, että onko taiteilijan  tarkoitus ollut näyttää sitä, että hän osaa työnsä, ja mitään yksityiskohtia ei olla piirretty vahingossa. Taiteen tutkijan tehtävä on löytää taiteesta yksityiskohtia, joita niissä ei pitäisi olla, ja kun ajatellaan suuria mestareita kuten Rubens sekä Van Gogh, niin heillä on ollut sellainen tapa, että nämä taiteilijat maalaavat muotokuvaan silmään kiillon, mikä osoittaa että he ovat huomioineet kyseisen yksityiskohdan, vaikka kuvassa olevan henkilön silmä on maalattu mustaksi. Samoin Kupka on mestarillisen hyvä maalari, ja hän varmasti osasi tehdä taidetta. Mutta kun ajatellaan Kupkan muuta tuotantoa, niin niissä sitten on sellainen aspekti, että hän teki bakteeriviljelmiä käyttäen kuvioita, joissa bakteerit liikkuivat niille annetun ravinteen muodon mukaan, ja joskus aina mietin sitä, että onkohan tuo suuri nero lahjoittanut tuollaisen taulun esimerkiksi Adolf Hitlerille. 

Nimittäin taidetta ei milloinkaan tehdä turhan takia. Tai ainakaan kukaan ei koskaan vakuuta tai osta taidetta miljoonien tai jopa miljardien eurojen edestä, jos taiteella ei ole mitään merkitystä. Saadakseen selville sen, mitä taiteilija haluaa teoksillaan viestiä, täytyy taiteen tutkijan paneutua myös kohdehenkilön elämänkertaan. Eli millainen mies tai nainen tämä taiteilija on, tai millaisia tauluja tuo maalari on maalannut ? Samoin siihen kannattaa kiinnittää huomiota, että onko jossain kohdassa taiteilijan uraa tapahtunut suuria muutoksia, jotka voivat liittyä siihen, mitä taiteilija on kokenut elämässään. Kun taiteilijan kausi vaihtuu, niin silloin siihen on jokin syy, ja mikä tämä syy sitten on, on asia, mikä varmasti kiinnostaa myös muita. 

Tietenkin taiteilija on sellainen avoin sekä kokeileva ihminen, joka mielellään kokeilee uusia asioita, mutta joskus kun katson esimerkiksi juuri Kupkan sfinksejä, niin silloin mielessäni on sellainen ajatus, että onko nuo taulut maalattu tilauksesta, joka tarkoittaa sitä, että onko ne tehty esimerkiksi jonkun sarjakuvan ruutujen malliksi? Joten onko Kupka sitten tehnyt ne jollekin, joka harrastaa näitä asioita? 

Taide on vapaata, ja siinä saa käyttää aivan omaa päätä, kun tekee kirjoituksia. Ja myös esittävä taulu on kirjoitusta, siinä ihminen siirtää paperille tai kankaalle asioita, joita hän ajattelee. Kyky muuttaa ajatus kuvaksi vaatii mielen sekä käden äärimmäisen tarkkaa motorista yhteistyötä, mikä sitten näkyy vanhan- sekä myös nuoremman ajan mestareiden töissä. Toisin kuin arkeologien työtä rajoittaa se, että heidän pitää toimia aina tieteellisen työn periaatteiden mukaan, niin taiteilija voi maalata aivan mitä häntä huvittaa. Samoin kirjailija voi kirjoittaa melkein mitä hänen päähänsä sattuu milloinkin tulemaan. 

Mieli on siis taiteilijan työkalu, ja itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi suuri filosofi Platon saattoi oikeastaan esittää olevansa vain joku kirjailija, joka kirjoitti puhdasta fiktiota, ja ehkä hän sitten esitti Atlantiksen olevan joku vanhan ajan tieteistarina, ja ehkä hän sitten ateenalaisena on halunnut osoittaa isänmaallisuuttaan kaikille, jotta ei olisi joutunut napit vastakkain Solonin hallinnon kanssa, koska siitä asenteesta, mikä Solonilla oli valtaan kertoo se, että sana “soolo” tulee hänen nimestään.

Tuollaisen asian kun muistaa, niin silloin menee huomattavasti paremmin jakeluun se, että vaikka ihminen on kuollut, niin hän henkensä elää ikuisesti, kuten esimerkiksi Sokrateen tapauksesta voimme muistaa. Jos Ateenan johto ei olisi Sokratesta tuominnut kuolemaan, niin häntä ei ehkä edes kukaan muistaisi. Joten väkivaltaan turvautuminen teki Sokrateesta kuuluisan. Tässä muuten mieleen tulee sellainen asia, että jos ihminen on kirjoittanut jotain, ja hänet tuomitaan sen takia kuolemaan tai pitkään vankeusrangaistukseen, niin silloin hänet varmasti muistetaan, ja joku tutkija lähtee miettimään sitä, että mitä noissa kirjoituksissa sitten oli? Sokrateen nimi muuten viittaa siihen, että kyseessä oli ehkä spartalainen.

Tuo tapaus oli oikeusmurha, ja siitä tietenkin ottivat Ateenan viholliset kaiken irti. Spartassa tuo mies olisi tietenkin vapautettu, ja kukaan ei koskaan ollut kuullut viisaan Sokrateen kirjoittavan yhtään mitään, joten todisteita ei tässä tapauksessa ollut. Niin ainakin spartan miehet sanoivat. Siihen kiinnitettiin huomioita, että Spartassa pääsi jokainen joka oli kelvollinen sotaväen palveluun kansalaiseksi. Tuolloin unohdettiin niiden ihmisten kohtalo, joita ei kelpuutettu armeijaan, mutta mitäpä pienistä, kun saatiin vähän trollata suurta ideologista vihollista. Ateenassa nimittäin täysin oikeutettuja kansalaisia oli vain satakunta henkeä, eikä tuossa kaupungissa ollut enää oikeaa demokratiaa. Oli vain joukko falangin päälliköitä, jotka valitsivat itsensä milloin mihinkin virkaan. 

Kuitenkin muistin samalla myös oudon varoituksen, että Sfinksi syö ihmisen, jos hän ei tiedä vastausta Sfinksin kysymykseen. Eli nykykielellä ihmisen joka tuotiin suuren Sfinksin eteen piti saada koulutus, mihin kuuluivat nuo oikeat vastaukset, ja jos koodisana oli väärä, niin silloin henkilö oli huijannut, jolloin edessä oli itku. Mutta sitten jos taas ajatellaan sitä, että sfinksi syö ihmisen, niin voidaan ajatella hyvin ikävää asiaa, mitä juuri kukaan ei ole koskaan miettinyt tarkasti, ja se on se, että kun ihminen kävelee pitkin sfinksien välistä kujaa, niin silloin hän ikään kuin muuttuu sellaiseksi, miksi Sfinksi haluaa hänen muuttuvan. 

Kun hän kävelee noiden patsaiden välistä kujaa, niin silloin tietenkin hän imee noista rakenteista energiaa, mikä muuttaa hänet sellaiseksi, kuin mitä faarao oli. Tämä tietenkin on sellainen asia, mikä voi tuntua lähinnä mustan magian joltain muodolta. Kuitenkin jos kivien sisällä olevat kristallit voivat varastoida sähköä, ja sitä kautta vaikuttaa ihmisen hermoston toimintaan. Ja ne vangitsevat faaraon tilaan missä hän kuvittelee muiden ajatuksia omikseen. Eli se voi kuvata vain koulutuksen etenemistä.