Maailma fiktion armoilla

Kuva I.

Maailma fiktion armoilla

Kuten tiedämme, niin runoilijat sekä varsinkin historialliset suuret sedät kuten Ptolemaios ovat kautta aikojen olleet niitä kaikkein parhaita tietolähteitä, vaikka tieto ei ehkä ole ollut niin kauhean hyvin dokumentoitua tai se on ollut keksittyä. Kun lahjakas ihminen alkaa keksiä erilaisia asioita, niin muut eivät ehkä huomaa sitä, että tarina on keksitty.

Mikäli mietimme sellaista asiaa kuin merikäärmeet (1), niin tietenkin meidän pitää huomioida se, että merikäärmeet ovat oikeasti maailman vaarallisimpia eläimiä, tai ainakin ne ovat maailman myrkyllisimpiä eliöitä. Joten sen takia niistä varmaan kerrotaan erittäin paljon tarinoita, joissa käärmeen kokoa on liioiteltu, ja itse mietin, miten joku entisajan merenkävijä on kuvaillut esimerkiksi kohtaamistaan merikäärmeen kanssa, joka on ehkä kolmen metrin pituinen, mutta jonka myrkky tappaa tuhansia ihmisiä yhdellä puremalla.

Kun esimerkiksi laivaan tuli työharjoittelija, joka ei ollut merta vielä nähnytkään, niin hänelle piti selittää selkokielellä se, että jos hän näkee meressä sellaisen mukavan sinertävän käärmeen, niin silloin saattaa edessä olla kuolema. Joten oli paljon yksinkertaisempaa selittää, että vaikka laivan vieressä oleva yksilö oli pieni, niin sen suurempi lajitoveri oli aina lähellä tai että käärme kasvoi kokoa, kun sitä uhattiin (2). Tuolloin sitten ainakin toivottiin, että kaveri ymmärsi sen, että noita outoja käärmeitä ei saanut lähteä kutittamaan.

Kuva II.

Merimunkki

Liioittelu on monien juttujen A ja O. Kun ihminen kohtaa esimerkiksi jonkun oudon kalan ja kertoo siitä jonkun jutun, niin seuraavan henkilön pitää aina laittaa vähän paremmaksi. Eli lopulta on kalan silmien väli metrin verran. Samasta syystä on kerrottu tarinoita merimunkeista (3) tai vastaavista olioista. Noiden tarinoiden takana saattaa toki olla varhaiseen sukelluspukuun pukeutunut henkilö, joka on saattanut oikeasti olla kalju. Toinen versio on se, että tällä merimunkilla olisi liitopuku, ja hän olisi hypännyt jostain ilmapallosta, mitä olisi vedetty rannan lähellä purjelaivalla. Ja ehkä kuvassa keskellä oleva esine olisi tämän miehen varusteita varten tarkoitettu säiliö tai sitten se olisi vara happipullo, tai se saattaisi olla jonkinlainen syvyyssukellus kapseli. En muuten tiedä kuinka tunnettu sukelluspuku oli 1600-luvulla.

Tai sitten toinen vaihtoehto on se, että kun esimerkiksi kalastajat olivat jäämässä kiinni salakuljetuksesta, niin silloin syyllinen kuvailtiin siten, että sitä eivät viranomaiset saisi koskaan kiinni. Eräs versio sitten merimunkin tarinan alkuperästä on se, että merellä tai veneessä ollessaan munkit olivat mukavia miehiä, kun heillä ei sotilaita ollut ympärillään, ja sitten kun päästiin maihin, niin he lähtivät heti tekemään ilmiantoa siitä, mitä heille kerrottiin. Ja 30-vuotisen sodan aikaan saattoivat luterilaiset kertoa näitä tarinoita, koska halusivat osoittaa, että eivät olleet katolisia, ja tuolloin suurten ideologioiden aikaan tietenkin jokainen halusi osoittaa vihaa ja halveksuntaa katolisen kirkon kannattajia  kohtaan. Ja ehkä siksi noita tarinoita merimunkista kerrotaan.

(1)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merik%C3%A4%C3%A4rmeet

(2)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merihirvi%C3%B6

(3)
https://en.wikipedia.org/wiki/Sea_monk

Kuva I.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f2/Sea_snake.jpg

Kuva II.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d6/Japetus_Steenstrup_sea_monks-1-.png/400px-Japetus_Steenstrup_sea_monks-1-.png