Neuvostoliitto sekä YYA elävät edelleen.

Neuvostoliitto oli oikeastaan eräänlainen Platonin ideaalivaltion muunnelma, missä jokaisella toimijalla on oma karsina. Valtiota johtavan filosofien ryhmän paikalla oli tietenkin toveri kommunistisen puolueen pääsihteeri, sotilaiden paikalla taas oli salainen poliisi eli turvallisuuspalvelu. Tuon palvelun tehtävä oli tuhota valtion vihollisia, ja tietenkin perustyöläiset eli helootit, joiden tehtävä oli tuottaa valtiolle tuotteita, joita se tarvitsi. Turvallisuuspalvelun työntekijä oli siis ase käskijänsä kädessä. Jos tuo käskijä käski tätä alaisteen tehdä jotain, niin alaisen piti tehdä mitä käskettiin. 

Mikäli alainen osoitti mitään kritiikkiä, niin silloin hän kapinoi. Se mikä sitten vapautti alaisen eli sotilaan moraalisesta vastuusta oli tietenkin se, että hän noudatti vain saamaansa käskyä. Hän oli saamansa käskyn äärimmäinen välittäjä. Sotilas joka puolusti valtiotaan vastavallankumouksellisia voimia vastaan.

Kun turvallisuuspalvelun virkailijat lähtivät tehtäviinsä, niin he eivät suinkaan mitään kritiikkiä saamaansa tehtävää kohtaan osoittaneet. He olivat valtion palvelijoita, jotka palvelivat itseään parempia filosofeja, ja tietenkin heidät oli kohotettu tavallisen kansan yläpuolelle. Jos alempi kritisoi esimerkiksi turvallisuuspalvelun työntekijöitä oli se samalla valtion johdon auktoriteetin kyseenalaistamista. 

Juuri tämä asia, että valtion johtajaa sekä hänen edustajaansa eli sotilasta tai turvallisuuspalvelun virkailijaa ei saanut kritisoida varmasti upposi johonkin johtamisesta pitävään henkilöön. YYA-Suomen malli perustui siihen, että "idänsuhteet olivat ylitse muiden". Siis valtionpäämieheen ja hänen päätöksiinsä kohdistuva kritiikki olivat tietenkin kritiikkiä ulkopolitiikkaa sekä idänsuhteita vastaan. Ja ulkopolitiikka perustui siihen, että nimenomaan valtionpäämiehellä, joka oli Suomen tapauksessa Kekkonen oli nimenomaan hyvät henkilökohtaiset suhteet Neuvostoliiton johtoon. 

Siis jos lähtisimme kutsumaan valtion johtajia kuninkaiksi, niin tässä mallissa toveri NKP:n eli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri oli kuninkaiden kuningas. Hän oli hahmo johon häneen tukeutuvat valtionpäämiehet voivat vedota. Eli kun mellakkapoliisi pamputti mielenosoittajaa Prahassa, niin Prahan johto saattoi sanoa, että "iso paha Neuvostoliitto käski heitä tehdä noin". Ja jos Neuvostoliittoa ei toteltu, niin silloin se saattoi miehittää maan. 

Neuvostoliiton perintö elää edelleen. Se elää niissä miehissä jotka YYA-Suomen aikaan pitivät valtaa. Ja tuo perintö näkyy osittain vieläkin esimerkiksi joissakin lehtikirjoittelussa, missä valtion johtajan tai tiettyjen hänen alaistensa kantaa asioihin ei saa kyseenalaistaa. Siis milloin pääsemme eroon YYA-Suomesta sekä Neuvostoliitosta? Vastaus on se, että Neuvostoliitto on kuollut vasta kun viimeinen Neuvostoliittolainen on kuollut. Samoin YYA Suomi lakkaa olemasta vasta kun viimeinen YYA-suomalainen on kuollut. Nuo asiat elävät niissä ihmisissä jotka ovat ne henkilökohtaisesti nähneet sekä kokeneet. 

YYA-Suomi oli asia, jota kannatettiin aikoinaan melko laajasti. Eli tietenkään nykyään ei kukaan voi edes ajatella olevansa joku suomettunut päätoimittaja, joka poisti juttuja jotka eivät häntä itseään tai Kekkosta miellyttänyt. Itse muistan sen ajan kun Neuvostoliitto hajosi. Silloin TV täyttyi ihmisistä, joilla ei oman käsityksensä mukaan ollut mitään tekemistä itsesensuurin sekä suomettumisen kanssa, mutta mieleen vain tulee se, että missä ne lehtijuttuja sensuroivat päätoimittajat sitten oikeasti olivat? 

En oikein jaksa uskoa, että Kekkonen nyt joka kerta on soittanut päätoimittajalle, kun hänestä on jotain kirjoitettu, mitä hän ei halunnut lukea. Tai mistä esimerkiksi Kekkonen sai tietää jostain YYA-hengen vastaisesta jutusta ennen kuin se on julkaistu? Siis varmaan tuossa itsesensuurissa oli mukana myös muita ihmisiä kuin yksin Kekkonen. Ihmisten haluttiin ajattelevan, että jos Kekkonen lähtisi pois virastaan, niin seuraaja ei enää osaisi miellyttää Neuvostoliiton johtoa. Ja jos Neuvostoliiton johto ei pitäisi jostain asiasta, niin se ampuu välittömästi ydinaseella tuota pettymyksen aiheuttajaa. 

Eli melko kypsän kuvan tuo käsitys antaa Neuvostoliiton johdosta. Tuolloin tuo tilanne voidaan siirtää esimerkiksi jonkun koulun pihalle. Mitä itse tuumisit, jos joku 12-vuotias lataa toista turpiin jos toisella on eriävä mielipide jostain asiasta? Osoittaisiko tuo asia oikeasti kypsyyttä vai olisiko tuo lyöjä ehkä kuitenkin ainakin vähän lapsellinen? 

Vaikka haluamme uskoa toisin, niin YYA-Suomi elää edelleen. Se elää niissä ihmisissä, jotka silloin olivat nuoria päättäjiä, ja jotka kasvoivat siihen uskoon, että Neuvostoliitto on ikuinen sekä stabiili asia. Kun valtiot kuolevat niin niitä kannattavat aatteet elävät edelleen. Valtiot on siis rakennettu tietyn asian ympärille, eli niiden tehtävä on ollut aina suojella niiden kansalaisia. Mutta sitten aina joskus valtion johdon ideologia muuttuu sellaiseksi, että se ei voi sietää mitään vastaväitteitä. Tuolloin valtion johto kadottaa kyvyn kuunnella ihmisiä, mikä aina lopulta kostautuu. Vladimir Putin on mies joka kasvoi Neuvostoliitossa. Häntä opetettiin pitämään Neuvostoliittoa itsestäänselvyytenä sekä sen olemassaoloa asiana, jota ei edes kannata kyseenalaistaa. 

Kun Neuvostoliitto hajosi, niin silloin tietenkin yksi maailman suurimmista valtioista pyyhkiytyi pois. Mutta sitä valtiota kannattava ideologia jäi elämään niissä miehissä sekä naisissa, jotka olivat tuolloin keskitason johtajia, ja ideologiat ovat asioita jotka luovat valtioita. Siis ihmisellä pitää olla tahto palvella valtiota, jotta hän voi toimia valtion laitoksessa. Neuvostoliitossa asenne valtion johtoon oli sellainen, että valtiota johtavat viisaat miehet, joiden päätösvaltaa ei saanut missään nimessä kyseenalaistaa. Mitään valtionvastaista kritiikkiä ei koskaan sallittu, ja kaikki jotka syntyivät neuvosto-yhteiskunnassa olivat omassa lokerossaan, jossa heidän oletettiin kiltisti tottelevan kaikkea mitä viisas mies ja hänen kuuliaiset edustajansa sanoivat, ja jos ihminen sanoi jotain vastaan, niin silloin hän koki valtion edustajien vihan. 

Vladimir Putin kasvatettiin uskomaan että valtion johto on viisaiden miesten ryhmä, joka ei koskaan edes kaipaa mitään kritiikkiä, ellei se kohdistu valtion johtajien vihamiehiin. Valtion johtajan vihamies oli ihminen jonka kritisointi eli pilkkaaminen sekä alistaminen olivat suorastaan kansalaisvelvollisuuksia. Siis valtion johtaja on viisain mies mitä koskaan voi valtiossa elää, on asenne millä pääsee pitkälle tuossa valtiossa. Ja sitten yhtenä päivänä Putin nousi valtaan. Hän pääsi siihen asemaan, mitä häntä opetettiin palvelemaan ilman mitään kritiikkiä. Miksi valtion johtajan päätöstä pitää kritisoida, kun hän tietää kaiken aina vähän muita paremmin. 

Oikeastaan Neuvostoliitto oli rakennettu samaan malliin kuin Platonin ideaalivaltio. Siellä ei kukaan ihminen saanut edes ajatella, että valtion johto tekee virheitä. Valtion johtaja oli mies joka oli erehtymätön, virheetön sekä kaikkivoipa. Turvallisuuspalvelun eli sisäisten sotilaiden tehtävä oli tuossa valtiossa totella esimiehen käskyjä eikä suinkaan esittää mitään kritiikkiä. Miksi mitään kritiikkiä pitää esittää, kun kaikki asiat on aina ajateltu valmiiksi?

Neuvostoliitto ei tuhoutunut kun se hajosi. Putin varmasti on ajatellut johtavansa aivan samaa valtiota, jossa hän syntyi ja kävi koulunsa. Mutta jotain on kuitenkin periaatteessa lopullisesti muuttunut. Se joku on asenne häneen. Venäjää on alettu pikkuhiljaa pitää normaalina valtiona, eikä sillä enää ole voittamattomuuden sädekehää.

Kun toinen on kaukana tapahtumapaikalta, niin hänelle on helppoa valehdella. Kaukainen sekä voimakas hahmo tarjoaa loistavan selkänojan johon jokainen voi nojata, ja jolle voidaan kertoa totuus niin, kuin se palvelee omaa itseä kaikkein parhaiten. 

Mutta edelleen on ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa olla rähmällään Venäjän edessä. Venäjän johto on kuin ylhäinen sekä kaukainen herra. Kukaan tavallinen ihminen ei pääse tapaamaan tuota ylhäistä ja kaukaista herraa, ja kysymään sitä mitä tuo kaukainen herra on oikeastaan käskenyt. Eli tämä paikallinen toimija voi sitten väittää mitä tahansa. 

Ja itse olen tässä juuri kysynyt hiljaa itseltäni, että onko esimerkiksi Ukrainan sotaan lähdettäessä Putinille kerrottu, että siellä Ukrainan separatistien alueella Ukrainan poliisi pamputtaa noita separatisteja. Eli koska epäillään alaisten valehdelleen Putinille sodan kulusta, niin miksi he eivät valehtelisi myös sodan syistä. 

Eli toisen kengän kiillottaminen ei kovin paljoa rasita, ja kun on toista itseänsä yläpuolelle kohotettua tahoa kohtaan kuuliainen, niin se sitten varmasti palkitaan. Kaikkein paras asia tietenkin on se, että tuo taho, jonka kenkiä kiillotetaan elää jossain kaukana. Ja tieto sinne kulkee vain niiden kautta, jotka saavat tavata tuota ylhäistä sekä kaukaista herraa. Kun sitten tuo kaukainen herra kysyy jotain, niin hänen huomionsa voidaan kääntää pois varsinaisesta ongelmasta aloittamalla pieni sota jossain muualla, kuin siellä missä itsellä on ongelmia. Tuolloin sota on mukava keino saada valtion johtajan huomio käännetyksi pois omasta persoonasta. 

Energiariippuvuus sekä sekasorron pelko ovat asioita, joiden takia osa haluaa Putinin pysyvän vallassa

Yllä olevassa kuvassa on valaistu tie. Koska tuota tietä valaistaan kirkkaasti, niin emme näe kovin helposti sitä, mitä on tien ulkopuolella. Eli kirkas valo peittää alleen muut mahdolliset reitit, ja tätä tietä voidaan käyttää mallina esimerkiksi myös maamme NATO-keskusteluun sekä moniin muihin keskusteluihin. Kun yhtä mallia toitotetaan sekä hehkutetaan, niin silloin me emme ehkä edes huomaa vaihtoehtoja. Eli kirkas yhden mallin valaisu peittää muut mallit alleen. Eli NATO-asiassa on otettu sellainen kanta, että maamme on siihen liityttävä, vaikka jouluna tilanne oli toisin. Silloin vielä suuri osa ihmisistä taisi vastustaa NATOa. Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. 

Mutta yhden tien tai yhden ratkaisun malli on tietenkin ollut vallitseva monissa muissakin päätöksissä, mitä olemme vuosikausia tai jopa vuosisatoja tehneet. Yksi noista valaistun tien mallin mukaan tehdyistä päätöksistä on ollut maamme sitominen Venäjän toimittamaan halpaan maakaasuun sekä öljyyn. Kun aikoinaan tuota halpaa energiaa hehkutettiin, niin ei edes yritetty miettiä sitä, että mitä tapahtuu, jos joku päivä emme onnistukaan miellyttämään Venäjää? Kun maamme energiaratkaisuja tehtiin, niin maamme sidottiin Venäjän maakaasuun sekä öljyyn. Eikä edes yritetty rakentaa mitään vaihtoehtoista energianlähdettä, koska on luotettu Venäjän suopeuteen. 

Ja nyt talouspakotteet ovat aiheuttaneet sen, että maidemme välisissä suhteissa on tapahtunut muutos. Siis emme enää ole miellyttäneet Putinia. Samoin se että mitä Putinin jälkeen tulee on suuri arvoitus. Mutta historiaa tarkastellessa, voimme olla varmoja siitä, että Putinin väistyessä vallasta, mikä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, koska kukaan ei elä ikuisesti, on Venäjällä edessä kaaos tai ainakin valtataistelu, mikä varmasti vaikuttaa tuon maan kykyyn tai haluun vastata kansainvälisistä sopimuksista, joissa Venäjä on osallisena. 

Mitä me teemme, jos emme saa energiaa Venäjältä? Tai mitä teemme siirtymä-ajalla joka kestää uuden energian toimitustavan tai uusien energianlähteiden käyttöönotossa? Tai mitä teemme, jos Venäjä ei halua tai pysty toimittamaan energiaa? 

Suomen energiariippuvuus Venäjästä on asia, mitä vasta nyt käydään läpi. Samoin ihmisiä pelotellaan sillä, että heidän pitää joutua säännöstelemään yksityisautoilua, tai että kun Putin sitten lopulta jää syrjään, niin seurauksena on kaaos sekä valtava pakolaistulva. Sekä tietenkin valtavia taloudellisia vaikeuksia. 

Suuri illuusio on se, että talouspakotteilla ei ole mitään vaikutusta. Talouspakotteiden vähättely on tietenkin suurta muotia. Mutta talouspakotteiden eli oligarkkien maksuliikenteen katkaisemisella voidaan estää Venäjän viranomaisia ostamasta oligarkkien kanssa esimerkiksi mainostilaa jostain sosiaalisen median palveluista. Eli sillä voidaan estää ainakin osittain Venäjän taholta tuleva informaatio-vaikuttaminen. 

Mitä NATO vaatii vastineeksi, jos Suomi liittyy tuohon puolustusliittoon? 

Suurin osa syistä, joilla Putinin mahdollista tukemista perustellaan on vakaus. Samoin maamme NATO-jäsenyyttä vastustetaan sillä verukkeella, että Putin hyökkää Suomeen jos jätämme NATO-hakemuksen, ja NATO ei pikkusormeaan nosta, koska sen ei ole pakko tehdä sitä. Siis tietenkään maahamme ei välttämättä ole hyvä tuoda pysyviä NATO-tukikohtia tai NATO-joukkoja, mutta jotain NATO meiltäkin vaatii. Ja NATOsta huolimatta pitää Suomen silti huolehtia omasta puolustuksestamme. Mutta olisi niin sanotusti "kiva" että joku seisoisi tuolloin meidän kanssamme. 

Mutta onko tuo mitä NATO vaatii ehkä tiedusteluasema, jolla voidaan tarkkailla Pietarin sotilastelakan toimintaa? Tai ehkä laitos joka valvoo Venäjän tutkien toimintaa. Siis varmasti meidän pitää muistaa se, että NATO on kahden kauppa. NATOlla varmaan on myös vaateita Suomea kohtaan, emmekä me voi aina lähteä siitä, että me saamme vain etuja. Eli jos jotain haluamme saada, on meidän oltava valmiita myös antamaan jotain. Tai sitten Unkari tyrmää meidän hakemuksemme, kuten ehkä jossain on laskeskeltu. Mutta NATO on nyt asia mikä on pöydällä. 

On mukavaa huomata, että olemme päässeet eroon vanhasta YYA-Suomesta, ja voimme nyt ilman pelkoa keskustella avoimesti myös NATOsta, vaikka on sanottu, että NATO ei ehkä puolusta uusia jäsenmaitaan. Tuollaiset kommentit ovat kuin suoraan Kremlin listalta. Tarkoitus on saada ihmiset pelkäämään, mikä sitten antaa pontta toisen osapuolen aggressioille. Siis miksi Bidenin lausunto missä hän nimittää Putinia epädiplomaattisilla termeillä on aiheuttanut kauhean reaktion? Onko tuo Putin sitten käyttänyt niin diplomaattisia äänenpainoja, että hänen voidaan katsoa ajavan vakaata ja kestävää kehitystä?

Mutta miksi joku sitten liittyy NATOoon, jos se jättää esimerkiksi Baltian yksin? Puolustus- eli sotilasliittojen toiminnan perusta on se, että ketään sen jäsentä ei jätetä, jos vihollinen hyökkää. Jos liiton jäsen jää ilman tukea, niin se merkitsee liiton uskottavuuden katoamista. Se mitä aggressiota suorittavat tahot haluavat on se, että muut uskovat että vastarinta on turhaa. Tuolla tavalla luodaan tappiomielialaa, ja armeija joka on asennoitunut siten, että vihollinen voittaa on jo puoleksi voitettu armeija. 

Me emme voi rakentaa puolustustamme jonkun muun varaan. Mutta oikean sodan syttyessä on apua mukava saada. Samoin emme voi rakentaa puolustusta sellaisen varaan mitä ei ole olemassa. Jos Euroopassa olisi EU:hun perustuva puolustusvaihtoehto, niin silloin meidän kannattaisi ehkä panostaa siihen. Mutta tuota järjestelmää ei vielä ole tai se ei ole NATOn veroinen. Joten ainakin minun mielestäni myös EU:n keskinäistä puolustusyhteistyötä kannattaisi lähteä kehittämään. 

 Joten eiköhän lähdetä miettimään sitä, mitä tämä pirujen maalaaminen seinille mahtaa tällä kertaa tarkoittaa. 

1) Jos ajatellaan että Putinin jälkeen Venäjälle tulee kaaos, niin silloin meidän pitää muistaa että kaaos tulee ennemmin tai myöhemmin. Putinin hallinto on korostetusti ankkuroitunut hänen persoonaansa, ja Putinin väistyessä on seurauksena joka tapauksessa pakolaisaalto sekä kaaos. Joten Putinin vallassa olo vain lykkää väistämätöntä. Tai sitten Putin saattaa ehkä siirtää valtaansa muille. Mutta se miten hänen sitten käy on taas asia erikseen. 

Kovat poliisitoimet sekä kaiken oppositiotoiminnan ja kritiikin tukahduttaminen ovat asioita, jotka aiheuttavat kostonhalua, ja se sitten saattaa kohdistua Putiniin. Eikä ole niinkään selvää, että vaikka Putin jonkun lähipiiristään nimeäisi seuraajakseen, niin että tuo seuraaja joka on ehkä hyvinkin samanikäinen Putinin kanssa olisi kovin pitkään vallassa. Historiasta voimme ottaa sen verran opiksi, että diktaattorin kuolemaa seuraa lähes aina valtataistelu, joka voi olla hyvin verinen, ja jossa ei kostoa tai vastakostoa kaihdeta. 

2) Suomen riippuvuus Venäjän energiasta on hyvin tunnettua. Ja tietenkin meidän pitää voida vähentää tuota riippuvuutta, vaikka silloin pitäisi ryhtyä vähentämään pakkokeinoin yksityisautoilua. Yksityisautoilu on maassamme tabu, ja missään nimessä pyhän lehmän käyttöä ei saa rajoittaa, kun se on jokaisen oma asia. Venäjälle sitten tietenkin olisi kaikkein mukavinta, että se voisi jatkossakin myydä öljyä ja kaasua Suomeen. Jos maailma irtoaa fossiilisista polttoaineista, niin silloin tietenkin esimerkiksi Venäjä menettää suurimman tulonlähteensä. 

Ja joidenkin ihmisten mielestä se, että ainakin osa  ydinvoimaa tai uusiutuvia energianläheteitä kritisoivista kirjoituksista, kuten esimerkiksi tuulivoiman kustannukset veronmaksajille on nostettu esiin siksi, että joku haluaa jatkaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Siis sähköautoista ei ole löytynyt kuin vikoja, aurinkopaneelit nostavat Maapallon lämpötilaa sekä tietenkin tuulivoima on valtavan kallis investointi. Mutta jos haluamme ottaa uusia energianlähteitä käyttöön, niin silloin meidän vain pitää tehdä ne investoinnit mitä nuo uudet energianlähteet vaativat.  

Luonnonrikkauksien ongelma on siinä, että jos niitä on paljon, niin silloin niiden hyödyntäminen on halpaa. Ja halpa energia tietenkin tuotetaan polttamalla kivihiiltä, öljyä sekä maakaasua. Se mikä tässä on sitten ongelma on se, että kun maapallon ilmasto alkaa lämmitä, niin seurauksena on asioita, jotka maksavat moninkertaisesti sen, mitä esimerkiksi maksaisi se, että lähdetään investoimaan uusiin energianlähteisiin. 

Keskitetyn energiaratkaisun ongelma on siinä, että jos ainoaan keskuslaitokseen tulee ongelma, niin silloin koko sähkön tuotanto katkeaa.

Ehkä tulevaisuuden energiantuotanto perustuu verkotettuun hybridimalliin. Siinä useat kymmenet tai jopa sadat tai tuhannet pienet yksiköt tuottavat virtaa suurelle kokonaisuudelle. Eli kaikkia munia ei laiteta tuolloin samaan koriin vaan energian tuotanto jaetaan useiden yksiköiden kesken. Ja tuolloin ei yhden energiantuottoyksikön toiminnan keskeytyksellä ole niin suurta merkitystä, kuin jos valtavaan keskuslaitokseen tai sen toimintaan tulee keskeytys. 

Yksi mielenkiintoisimmista uusista energianlähteistä ovat pien- tai lähiydinvoimalat, jotka tuottavat toki vähemmän tehoa kuin suuret keskusyksiköt. Mutta jos energiaa tuotetaan useilla kymmenillä tai jopa sadoilla pienillä ydinvoimaloilla ei edes usean ydinreaktorin huolto- tai muu sähköntuotantoon kohdistuva katko vaikuta energiantuotantoon yhtä paljon kuin yhden suuren voimalan sammuttaminen. 

Yksityisautoilu kun sattuu tukemaan huoltovarmuutta. Tai sitten tietenkin jos emme osta energiaa Venäjältä, niin se saattaa kohottaa hiilidioksidin tuotantoa. Siis lähdetäänkö tällaisissa lausunnoissa siitä, että maakaasu tai öljy oikeasti ovat hiilidioksidivapaita polttoaineita, jos niitä poltetaan Venäjällä? Siis ainakin oman tietoni mukaan maakaasu sekä öljy ovat hiilivetyjä, joiden polttaminen tuottaa joka tapauksessa hiilidioksidia poltetaan sitä Suomessa tai muualla. 

Se mikä sitten on myös asia, mistä ei juurikaan olla puhuttu on se, että mistä me saamme sitten energiaa siirtymäkauden ajaksi? Siis varmaan Venäjän etu olisi se, että Suomi jatkuvasti ostaa sen öljyä sekä maakaasua. Ja jos sitten ajatellaan että ostamme sähköä, niin mistä me tiedämme missä Venäjä tuota energiaa sitten tuottaa? Onko tuotantolaitos joku Tshernobyl tyyppinen ydinvoimala vuodelta 1956, vai ehkä joku kaasuvoimala jossain kaukana Siperiassa, jossa kukaan ei pääse näkemään sitä ruskeaa savua, joka nousee tuon voimalan piipusta. 

3) Taloudelliset vaikeudet jotka seuraavat Venäjän aggressiivisesta toiminnasta ovat kamalia. Venäjän kohdalla syy tähän nopeaan siirtymiseen talouspakotteisiin on se, että tuo maa on kasannut itselleen vaikeuksia jo hyvin pitkään. Se että emme olisi lähteneet mukaan pakotteisiin olisi kuitenkin vielä pahempi signaali, ja se vaikuttaisi todella haitallisesti maamme länsikauppaan. 

Talouspakotteiden vaikutukset oligarkkeihin saattavat vaikuttaa vähäisiltä. Mutta se että oligarkkien tilejä pannaan kiinni saattaa estää esimerkiksi Venäjän informaatiovaikuttamista. Eli tuolloin estetään Venäjän viranomaisia sekä heihin yhteydessä olevia oligarkkeja ostamasta esimerkiksi mainostilaa länsimaisesta mediasta, kuten alussa kirjoitin. 

Siis meidän maassamme taloudelliset näkymät ovat huonot. Taloussäästäminen tietenkin yleistyy, eikä se että ihmiset varastoivat rahaa tileilleen ole hyväksi kaupalle. Säästämisen ongelma kansantalouden kannalta on se, että kun rahaa varastoituu tileille, niin silloin on vaara siitä, että raha lähtee liian nopeasti liikkeelle, mikä aiheuttaa inflaatiota. 

https://www.economist.com/science-and-technology/developers-of-small-modular-reactors-hope-their-time-has-come/21808321

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/miten-suomen-k%C3%A4visi-jos-energiahana-ven%C3%A4j%C3%A4lt%C3%A4-suljettaisiin-professori-yksityisautoilua-saatettaisiin-joutua-s%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6stelem%C3%A4%C3%A4n/ar-AAVFFNF?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=a4260ec8d78f4094885498a925727240

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/varoitus-ven%C3%A4j%C3%A4n-romahduksesta-sekasorto-l%C3%A4hes-varma-suomen-tulee-varautua-ennenn%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4n-pakolaisvirtaan-ven%C3%A4j%C3%A4lt%C3%A4/ar-AAVC7Zf?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=ffded93e58714612b436c6f29f1157a7

https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/vitsauksia-kuin-ilmestyskirjassa-nyt-tuli-ensitietoja-ven%C3%A4j%C3%A4n-sodan-talousvaikutuksista-suomelle/ar-AAVBPwW?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=ce0cf5944dbb4afaa1716710ec1f2c11

NATO ja sen ennaltaehkäisevä vaikutus

On ällistyttävää miten maamme politiikan kulmakivi eli puolueettomuus sekä hyvät idänsuhteet ovat muutamassa hetkessä muuttuneet NATO-henkiseksi asiaksi. Siis emme enää luota Putinin hyvään tahtoon, eivätkä maamme idänsuhteet enää ainakaan Putinin valtakaudella tule palaamaan entiselleen, mikä ehkä saattaa sitten myös avata uusia ennennäkemättömiä ovia turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, mikä ei ole ennen ollut tavallisten ihmisten asia ollenkaan. Mutta kuten tiedämme, niin NATO olisi ennen kaikkea ennaltaehkäisevä voima, eikä sitä olisi tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi hyökkäyssodassa, ellei joku maa sitten joudu vihamielisen aggression kohteeksi. 

Eli onko meidän maassamme lähtökohtana se, että haluamme sotaa vai haluammeko ehkä sitä, että meillä on sellaiset takuut, ettei maahamme hyökätä? Vai pitäisikö meidän ehkä ottaa käyttöön YYA-Suomesta tutut toimintamallit, joissa saisimme joka aamu kuulla, että kuinka loistava mies Putin on. Muistakaa että Putin on vanhemmiten muuttunut ehkä jotenkin vainoharhaisemmaksi kuin ennen eikä hyökkäys Ukrainaan ole osoitus mistään vakaasta kehityksestä Venäjän puolella. Eli meidän maamme tarvitsee turvatakuut, ja tietenkin vahva itsenäinen puolustus on sen kulmakivi. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että joka tapauksessa kriisin sattuessa olisi apu tervetullutta. 

Siis ennaltaehkäisevyys tarkoittaa sitä, että viholliselle annetaan niin kova sekä konkreettinen pelote, että se ei uskalla hyökätä. NATO jäsenyyttä pitää tietenkin tutkia, ja silloin tutkimus pitäisi tehdä aidosti niin, että se täyttää tutkimuksen kriteerit. Siis kaikissa asioissa on hyviä ja pahoja puolia. Me emme siis voi pelkästään saada niitä paljon puhuttuja rusinoita. Meidän on myös tehtävä joitakin myönnytyksiä. Toisin sanoen jos haluaa jotain saada, niin on myös pakko antaa.

Mikäli myös muiden kuin tasavallan presidentin kantaa kysytään, niin kaikilla on oikeus oman kantansa muodostamiseen. Eli jos halutaan tietää vain tasavallan presidentin kanta asioihin, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan häneltä, ja jos muiden kantaa asioihin ei tarvitse kuunnella, niin miksi näitä muita edes vaivataan asioilla. Tai ehkä sellaiset mukavat paimenkirjeet, missä ihmisiä varoitellaan ottamasta kantaa asioihin ovat muisto YYA-Suomesta, missä ulkopoliittisen linjan sekä Neuvostoliiton kritisoiminen tekivät ihmisestä epähenkilön. Kuitenkin meidän pitää muistaa se, että lopulta Eduskunta ratifioi NATO-jäsenyyden, jos sen aika joskus tulee. 

Toki NATO-jäsenyys ei toteutuisi muutamassa päivässä, mutta sitten me voimme suoraan kysyä, että olisiko tuolloin kuitenkaan sellainen rako, että Putin uskaltaisi hyökätä Suomeen. Siis skenaarion mukaan Venäjä aloittaisi välittömästi suuren luokan operaation maatamme vastaan, jos maamme nyt sitten päättää hakea NATO:n jäsenyyttä. Ja koska maamme ei vielä ole tuolloin NATO:n jäsen, niin NATO ei tulisi meidän maamme avuksi, jos Venäjä nyt päättää hyökätä. No ehkä voimme jossitella asioista. Mutta nyt elämme tilanteessa, missä ei ole olemassa kaikin puolin hyviä ratkaisuja. Kun moitimme muita maita siitä, että ne poimivat rusinoita pullasta, niin meidän pitää varoa ettemme kärähdä samasta toiminnasta. 

Emme voi yksinkertaisesti vain saada pelkkää hyvää, vaan myös ikäviä asioita on tulossa joka tapauksessa. Mutta jos sitten lähdetään miettimään esimerkiksi erilaisia paimenkirjeitä, niin silloin meidän pitäisi muistaa, että me elämme periaatteessa parlamentaarisessa demokratiassa, jossa jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Siis demokratiaan kuuluu se, että päätöksistä keskustellaan muuallakin kuin jossain pimeissä kabineteissa. Jos ihmisten mielipidettä johonkin asiaan kysytään, niin tietenkin kaikilla on oikeus tuo mielipide ilmaista. 

Mikäli mitään muuta kuin oma mielipide ei haluta kuulla, niin silloin tietenkin tuo asia voidaan jättää kysymättä tai sitten kuten YYA-Suomessa toimittiin, niin ihmiselle ilmoitettiin ensin mitä mieltä presidentti Kekkonen oli asiasta. Ja sitten vain oletettiin että tuo henkilö kuuliaisesti hoki mitä Kekkonen oli sanonut. Tai sitten seurauksena oli julistaminen epähenkilöksi. Mutta tuolloinkin olisi kohteliasta kertoa presidentin kanta asioihin ennen kuin mielipidettä mistään asiasta kysytään.