Poikamiehiä ja vakoilijoita.

"Vakooja-Veikon henkilöllisyyttä selvitettiin muun muassa tiedusteludokumenttien avulla. Kuvakollaasi: Malena Holmström" (YLE)

Eräänä päivänä vuonna 1951 eräs "Veikko"-niminen mies tapaa kohtalonsa Norjan rajalla. Hän on yrittänyn toverinsa Seppo Hännisen kanssa yrittää Neuvotoliiton rajan ilman lupaa. Ja muutamia metrejä ennen turvaa venäläisten luoti osuu "Veikkoa" selkään. "Veikko" oli orpopoika, joka ryhtyi CIAn vakoojaksi Kylmän Sodan aikaan. Tuo orpopoika tapasi kohtalonsa Norjan rajalla, kun venäläisten rajavartijoiden laukaukset osuivat häntä selkään muutamia metrejä ennen valtakunnan rajaa. Tuolloin 1950-luvulla CIAn huippusalaiset vakoilumatkat alkoivat aina Norjasta, ja noita tiedustelijoita ohjeistettiin palaamaan takaisin juuri Norjan kautta, koska pelättiin että suomalaiset rajavartijat sekä poliisi olisi luovuttanut nuo miehet Venäjälle, jos heidät olisi saatu kiinni, tai sitäkin pelättiin että Venäläiset olisivat ampuneet rajan yli. 

Se olisivatko venäläiset kunnioittaneet Suomen rajaa tuolloin suomettumisen ja YYAn vuosina on sitten suoraan sanottuna arvailujen varassa. Tuolloin 1950-luvulla vakoilu oli arka aihe. Jotkut suomalaiset entiset sodan ajan kaukopartiomiehet toimivat tuolloin vakoojina, joiden tehtävä oli viedä ja noutaa Murmanskin tukikohtien läheisyyteen sijoitettuja kameroita, joiden avulla Neuvostoliiton laivaston sekä ilmavoimien koneita kyettiin kuvaamaan. Saattaa olla että noissa operaatioissa kuunneltiin myös puhelinlankoja. Ja mieleen tulee kysymys, että miksi "Veikkoa" ammuttiin selkään eikä jalkaan? 

Eikö KGB halunnut kuulustella tuota miestä? Eli kuuliko tuo "Veikko" jotain sopimatonta, eli jotain jonka takia hänen piti kuolla? Vai tunnistiko "Veikko" ehkä äänen peruteella jonkun, joka ei voinut antaa hänen kertoa tarinoitaan KGBn tai silloisen NKVDn kuulusteluhuoneessa? Hän olisi ollut arvokas vanki, jota olisi voitu käyttää kiristykseen. 

Sanotaan että Murmanskin sekä Kuolan alue oli tuolloin huonommin vartioitu kuin Porkkalan Parenteesi, eli vuokra-alue joka palautettiin Suomelle 26.1.1956.

 Myös Porkkalassa oli salaisia välineitä, mutta Murmanskiin oli helpompi matkata. CIA värväsi noihin operaatioihin sekä saksalaisia että myös suomalaisia, jotka olivat tunteneet tuon maaston. Osa noista henkilöistä oli mukana siksi, että he kokivat velvollisuudekseen vastustaa kommunismia, mutta osa lähti mukaan ilmeisesti myös seikkailun halusta. Osaa taas suututti tuolloin maamme hallituksen myötämielisyys entistä vihollista kohtaan. Osa värvätyistä saattoi olla Saksan puolella taistelleita ukrainalaisia. Osa noista miehistä oli ilmeisesti ainakin jossain määrin sekaantunut juutalaisten murhaamiseen. 

Samoin mukaan saatettiin värvätä myös nuorempia henkilöitä. Monia suomalaisia oli kuulemma katsottu mukaan, mutta usein perhesuhteet olivat ongelma. Perheellisten miesten oli vaikeaa poistua tehtäviin huomaamatta, ja samalla tietenkin pelättiin sitä, että vaimo tai lapset olisivat vahingossa kertoneet noista vakoiluretkistä, joista ainakin Jukka Rislakin kirjojen ja lehtijuttujen mukaan maksettiin melko hyvin. Suomalaiset tunsivat seudut, ja toisin kuin norjalaiset, niin suomalaiset saattoivat esiintyä esimerkiksi vienankarjalaisina. 

"CIA:n arkistoista löytyi tietoja samankaltaisista operaatioista missä Seppo Hänninen ja Veikko olivat mukana. Valitettavasti kiinnostavimmat tiedot oli salattu mustaamalla tekstiä. Kuva: CIA" (YLE)

"Salmin lastenkoti löytyy edelleen Saarijärveltä. Kuva: Hannamari Vallila / Yle

"Veikko" oli ilmeisesti omien tarinoidensa mukaan kasvanut Salmin lastenkodissa. 

Salmin lastenkodin lista löytyi lopulta Mikkelistä, kansallisarkistosta. Kuvasta on sumennettu ihmisten sukunimet yksityisyyden suojan vuoksi. Kuva: Hannamari Vallila / Yle

Alla lainaus YLEn jutusta.

****************************

"Osaa listan lapsista ei löydy myöhemmistä arkistoista tai väestötietojärjestelmästä. Listasta ei löydy ketään, joka olisi kadonnut syksyllä 1951. Yksikään lapsi ei vastaa kaikkia saatuja johtolankoja."

Mitkä Seppo Hännisen kertomista vihjeistä ovat totta, mitkä vakoojatoveri Veikon sepitettä?

Yllättäen saapui uusi vihje. Saarijärveläisen Tavailan perheen sukulaisen vihjeen perusteella löytyi henkilö, joka vastasi kaikkia Veikon johtolankoja.

Tässä siis oli vihdoin Hännisen kuvauksia vastaava Veikko, mutta tämä Veikko ei kuitenkaan kuollut vuonna 1951. Hän eli Saarijärvellä elämänsä loppuun asti.

Lopulta pöydällä olikin pelkkä pino kysymyksiä ja vakoojamaailmaan kuuluvia todennäköisyyksiä. Joku toinen lastenkodissa kasvanut oli voinut käyttää Veikon identiteettiä peiteoperaatiossa.

Näyttääkin siltä, että etsinnässä löydettiin oikea Veikko, jonka henkilötietoja operaatiossa käytettiin - mutta ei samaa ihmistä, joka ammuttiin Norjan ja Neuvostoliiton rajalle. Vai ammuttiinko?

https://yle.fi/a/74-20167334?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

****************************

Mikäli kaikkia lapsia ei löydy myöhemmistä tietokannoista, niin onko tuota Salmin lastenkotia käytetty ehkä tekaistujen henkilöllisyyksien luomiseen. Eli se että jotkut noista Salmin lastenkodin lapsista ei ole ollut olemassa muuta kuin syntymätodistuksina on ilmeiseen mielenkiintoinen yksityiskohta. Jos lastenkotia on käytetty tuohon toimintaan, niin kuka on ollut tuosta toiminnasta vastuussa, ja koska tuo toiminta on alkanut? Yleensä tekaistuun henkilöllisyyteen perustuva soluttautuminen tapahtuu siten, että ensin luodaan joku henkilöllisyys tai etsitään lapsena kuollut henkilö, jonka kuolema voidaan salata. Ja sitten joku soluttautuja ottaa tuon henkilöllisyyden käyttöönsä. 

Tuo henkilöllisyys valitaan siten, että kyseistä kuollutta henkiöä ei kaivata. Tuollainen syvällinen peite voidaan luoda esimerkiksi silloin jos agenttia halutaan soluttaa syvälle turvallisuusviranomaisten sisäpiiriin. 

Vakoilukirjallisuus ruokkii salaliittoteorioita. Tarinan mukaan KGBllä oli ohjelma nimeltään "Paminjashik eli matkaaja". Tuon ohjelman tarkoitus oli soluttaa länsimaisiin yhteisöihin lapsia, joista myöhemmin kasvatetaan täydellsiä amerikkalaisia sekä brittejä, ja tarkoitus olisi ollut saada tuolllainen agentti solutettua CIAn tai MI6n sisäpiiriin. Ohjelman alkuunpanija saattoi olla Berija. Tuohon operaatioon määrätyt lapset saattoivat olla lapsia, jotka oli otettu huostaan esimerkiksi natseilta. Jos tuo operaatio on todellinen, niin tuon peitetarinan luominen pitää aloittaa erittäin nuorena, jotta henkilö voidaan valita sellaisiin tehtäviin, mitä oikeuttavat hänet pyrkimään sellaiseen asemaan, että hän kykenisi vuotamaan tärkeää sisäpiirin tietoa KGBlle. 

Myöhemmin toimittajat alkoivat selvittää tuon "Veikon" henkilöllisyyttä. He löysivät tapauksen joka muistuttaa tuota Norjan rajalla kuollutta "Veikkoa", mutta he eivät ole täysin varmoja, onko kyseessä sama henkilö. Se että tuo "Veikko" oli jotenkin ristiriitainen hahmo, kuten esimerkiksi asuinpaikan tai kotipaikan valehtelu tai vääristely,  sekä hänen muut tietonsa tai niiden olemattomuus saavat aikaan kysymyksen, että oliko tuo "Veikko" ehkä Vienasta tai jopa Ukrainasta kotoisin. Ja oliko hänen taustansa sellainen, että häntä ei voitu ehkä mitenkään esitellä. Jos hänen vanhempansa olivat neuvostokansalaisia, niin hän on saattanut asua kaukana Ukrainassa tai Valko-Venäjällä, mikä saattaa liittää hänet "Rona" tai "Galitsian" SS-divisiooniin. Mutta siis voi olla että "Veikko" on oikeasti se mies joka ammuttiin Norjan rajalla 1950-luvulla. 

Orpolapset olivat kuulemma erittäin haluttuja juuri tähän työhön. Varsinkin jos heihin ei pidetty yhteyttä kotoa, niin silloin heidän katoamisensa olisi ollut helposti peitetehtävissä. Mutta kun katsomme tuota vakoilua suuremmasta perspektiivistä, niin suuri osa vakoojista sekä muista erittäin salaisia tehtäviä suorittavista miehistä sekä naisista on juuri niitä, joihin ei kotoa pidetä yhteyttä. Se takaa operaattorin vaitiolon sekä sen, että hänen perhettään ei voida kiristää. Samalla tavalla myös esimerkiksi huippusalaisiin koelento- ja muihin ohjelmiin valitaan helposti poikamiehiä, joiden olisi mukavampi olla hiljaa asioista, joiden ei tahdota joutuvan asiattomien tietoon. 

https://yle.fi/a/74-20167334?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Asiantuntijat suhtautuvat vielä varauksella tekoälyyn.

 

Chat GPT tekoäly voi antaa hyvin vaikuttavan kuvan itsestään. Mutta sen suuri ongelma liittyy nimenomaan suurten abstraktien kokonaisuuksien hallintaan. Eli ainakaan itse en sille vielä antaisi opinnäytetyötä tehtäväksi. Se mikä tekee ihmisestä vielä toistaiseksi ylivoimaisen tekstipohjaisen abstraktion käsittelyssä on se, että ihminen osaa yhdistellä kuvia sekä sanoja tehokkaammin kuin tekoäly, Mutta meidän pitää muistaa että tekoäly kehittyy. Eli vaikka nyt emme ehkä kykene rakentamaan tekoäly, joka osaa tehdä esimerkiksi yliopistotasoisen gradun, niin esimerkiksi runoja tekoäly voi kyllä tehdä vaikkapa maalauksia tai muita vastaavia asioita. 

Tuolloin kuitenkin ihminen määrittelee parametrit, mitä tekoälyn pitää käyttää, ja esimerkiksi ihminen voidaan valita samantyyppisellä “saksi” työkalulla, mitä käytetään kuvan käsittelyssä, ja sitten vain tuo objekti nimetään vaikka ihmiseksi, ja sen jälkeen tekoälylle kerrotaan kuinka monta tällaista muotoa pitää taulusta löytyä. Toinen tapa on se että tekoäly tunnistaa itse avain muodot joukosta maalauksia, ja sitten vain yhdistää nuo muodot yhteen, ja se voi esimerkiksi laskea tietyn muotoisten objektien määrän keskiarvon, kun se luo kuvaa. 

Chat GPT on pilottikokeilu tekoälystä, joka etsii tietoja useista lähteistä, ja luo sitten kustomoidun kotisivun sille esitetystä hausta. Tietenkin tuo tekniikka on vielä lapsenkengissään. Mutta Chat GPT on rakennettu koekäyttöön. Sen tarkoitus on kartoittaa niitä ongelmia, joita tekoälyssä tällä hetkellä on. Ja Chat GPT on siis väline jonka avulla hankitaan tietoja siitä, mitä ohjelmoijien pitäisi tulevaisuudessa tehdä toisin, kun he kehittävät uusia parempia tehokkaampia tekoälyyn perustuvia sovelluksia. 

Kuitenkin Chat GPT:n ongelma on siinä, että ihminen on kerännyt tietoa koko elämänsä ajan. Chat GPT voi käyttää vain niitä tietokantoja, mitä käyttäjät tai ohjelmoijat ovat sille antaneet. Ihmisellä on paljon hiljaisia muistoja, joiden merkitystä hän itse ei tiedä, tai joista hän ei koskaan puhu. 

 Kun Chat GPT lähtee tekemään kotisivua annettujen parametrien mukaan, niin sillä ei ole mitään hiljaisia muistoja. Kun tekoäly rakentaa esimerkiksi esseen, niin se valitsee joukon kotisivuja, ja tuo valinta tapahtuu usein Google- tai muiden hakukoneiden antamien tulosten pohjalta, ja yksinkertainen tekoäly vain kopioi kappaleita eri sivuilta. 

Tuolloin ensimmäisestä hakutuloksesta tulee ensimmäinen kappale. Toisesta hakutuloksesta tulee toinen kappale, ja niin edelleen. Eli tekoäly vain sijoittaa kappaleita sopivalta näyttäviltä sivuilta peräkkäin. Ja se tekee sitten niistä välineistä epäluotettavia. Nimittäin tekoäly ei tiedä oikeasti mitä kappaleissa sanotaan, mikä sitten saa aikaan sen, että sivujen sisältö voi olla aivan jotain muuta, kuin mitä esseessä pitäisi olla. Saattaa olla että esimerkiksi tekoäly osaa tehdä abstrakteja eli ns. kuvitteellisia novelleja, mutta esimerkiksi tieteelliseen kirjoittamiseen siitä ei vielä ole. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Nuoliammuksista sekä niiden käytöstä

   

Yllä video FBI:n ballistisesta testistä, missä käytetään nuoliammusta. Filmi ei liity Butshan tapaukseen, mutta siinä demonstroidaan miten haulikolla ammuttavat nuoliammukset vaikuttavat kohteeseen. Eli nuo nuolet ammutaan ballistiseen geeliin, jossa niiden uppoamista voidaan helposti testata. 

Butshan kaupungissa on uhrien vartalosta löydetty nuoliammuksen nuolia, jotka läpäisevät myös kypäriä sekä luotiliivejä. Nuo nuolet ovat ilmeisesti ammuttu 122 mm tykillä, jossa on käytetty alla olevan lehtijutun mukaan erittäin harvinaista ammusta. Nuoli- eli flechette ammukset eivät ole varsinaisesti kiellettyjen ammusten listalla, mutta niiden käyttö siviilialueella ei ole mitenkään suositeltavaa, tai ainakin Amnestyn mukaan noiden sirpaloituvien ammusten käyttö muualla kuin taistelualueella pitäisi kieltää. 

Siis lain mukaan nuoliammuksia käyttävät kranaatit ovat yksi sirpaleammusten alatyypeistä, joita on kehitelty jo pitkän aikaa. Ja tykistön käyttö siviilien asuma-alueella aiheuttaa lähes aina siviili-uhreja. Nopeasti etenevät nuoliammukset lävistävät seiniä tehokkaasti. Ja juuri nuoliammusten läpäisyvoima saa aikaan sen, että niitä kehitellään jatkuvasti. Nuoliammuksen läpäisyteho johtuu sen pienestä läpimitasta, ja sen avulla voidaan lisätä monien aseiden tuli- tai läpäisyvoimaa. 

Nuoliammuksia voidaan ampua tykistöllä tai niitä voidaan asentaa esimerkiksi rakettien kärkeen, niin että ne joko kaikki suuntautuvat eteenpäin. Tai sitten nuolet voidaan suunnata kärjessä niin, että ne leviävät ympäriinsä kuten muissakin sirpaleammuksissa. Mutta myös kivääreillä sekä pistooleilla sekä konepistooleilla voidaan ampua noita alikaliiberisia luoteja. Tuolloin nuoliammus on asetettu eräänlaiseen tukirakenteeseen, joka muistuttaa lyijytäytekynässä käytettävää tukea, jonka läpi lyijy syötetään. Nuoliammuksissa tuo tuki pysyy paikallaan sekä vakauttaa ammusta sen kulkiessa läpi aseen piipun. Kun ammus on tullut ulos putkesta, niin tukirakenne irtoaa. 

Nuoliammuksia on käytössä monissa eri kaliiberin aseissa, ja esimerkiksi 9mm. sekä 7,63 mm. aseista voidaan tehdä tehokkaammin luodinkestäviä liivejä läpäiseviä, jos niissä käytetään näitä flachette ammuksia. Saattaa olla että myös venäläisillä sekä ukrainalaisilla joukoilla on käytössään näitä kivääriin sekä vaikkapa Makarov-pistooliin sopivia ammuksia, joilla lisätään näiden ehkä hiukan vanhentuneita kaliibereja käyttävien aseiden tehoa, ja vaikuttavuutta esimerkiksi luodinkestäviä liivejä käyttäviin vihollisiin. 

Suurikaliiberisissa tarkkuuskivääreissä sekä esimerkiksi 20mm konetykeissä käytettävät nuoliammukset lisäävät noiden aseiden läpäisytehoa. Yhdessä pienten onteloammusten kanssa voidaan myös esimerkiksi 20mm. konetykkeihin sekä 50 kaliiberin Barrett-kivääriin lisätä panssarintorjunta-kapasiteettia. Tuolloin voidaan käyttää kaksoisammusta, jossa onteloammuksen takana on nuoliammus. Ja jos tällaisia ammuksia joutuu vääriin käsiin, niin ne voivat olla todella kuolettavia. Näiden ammusten päätyminen esimerkiksi terroristien käsiin on erittäin vakava asia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/video-n%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-millaisia-luotiliivinkin-l%C3%A4vist%C3%A4vi%C3%A4-pieni%C3%A4-nuoliammuksia-ven%C3%A4j%C3%A4-k%C3%A4ytti-siviileihin-butshassa-yksi-ammus-sinkoaa-ymp%C3%A4rilleen-8000-nuolta/ar-AAWzNvG?ocid=msedgntp&cvid=6587b74603474e07a2ff93d09d2d1d94

https://fi.wikipedia.org/wiki/Flechette

Kun operaatio menee pieleen, niin silloin inhottavat todistajat halutaan pois päiviltä.

Kun sotilasoperaatio menee pieleen, niin silloin tietenkin pöytä pitää siivota. Eli operaatioon liittyviin julmuuksiin syyllistyneet henkilöt ovat aina ikäviä todistajia. Ja siksi heidät usein surmataan, jotta "kunniallisia sotilaita" ei sekoitettaisi rikollisiin. Monet SS-miehet jotka olivat aikoinaan ottaneet osaa juutalaisten massamurhaan kokivat sodan lopulla lopun omien tovereidensa käden kautta, koska noiden sotarikollisten kanssa ei haluttu antautua. 

Samoin toiset rikolliset saattavat joskus surmata omiaan, koska nämä ovat liian tunnettuja, ja heidän kauttaan sitten voisivat sotarikosten tutkijat päästä noiden vähemmän tunnettujen rikollisten jäljille. Joten tunnettujen sotarikollisten on vaiettava, jotta he eivät pääse nimeämään esimerkiksi muita rikollisia. 

Putinin säädättämät lait veteraanien halventamisesta seuraavasta 15 vuoden vankeusrangaistuksesta ovat todellisuudessa asia, mitä voidaan käyttää ainakin sotarikoksia tai sodan yhteydessä tapahtuneiden rikosten tutkinnan estämisessä tai manipuloinnissa. En tiedä onko noiden lakien alkuperäinen tarkoitus ollut sulkea ihmisten suut esimerkiksi Tshetseniassa tapahtuneista rikoksista kuten siviilikohteiden tulituksesta, mutta noiden veteraanien kunniaa suojaavien lakien soveltuvuus suiden tukkimiseen on varmaan kaikkien tiedossa. 

Kun ajatellaan Ukrainan sotaa, niin Venäjän joukot ovat koostuneet palkkasotureista. Ja jos sitten ajatellaan että henkilö haavoittuu Ukrainassa, niin hän saattaa kotona kertoa asioita, joista siellä ei haluta tietävän. En tiedä että tietävätkö kaikki Venäjän puolella taistelevien tai siviilien ampumista harjoittaneiden kotiväki tietoinen, että henkilö on siellä Ukrainassa tekemässä sankaritöitä Venäjän johdolle, mutta en usko että kaikkien noiden henkilöiden edes toivotaan palaavan kotiin. 

Hylätystä kenttäsairaalasta väitetään löytyneen ilmeisesti omien tappamiksi joutuneita venäläisiä, jotka kertovat karua kieltään sodan lainalaisuuksista. Tuo koulu mikä on ollut kenttäsairaalana on täysin tuhottu, ja syy tähän tuhoon eli kaiken polttamiseen voi johtua siitä, että venäläiset haluavat peittää jälkensä sekä niiden ihmisten henkilöllisyyden, jotka ovat tuossa sairaalassa olleet. Eli he eivät vieneet omia haavoittuneita mukanaan, ja saattaa olla että heidät on surmattu. Syy on siinä, että nuo mahdollisesti haavoittuneet henkilöt olisivat ehkä tienneet mistä lupa esimerkiksi Butshan kaltaisiin murhiin on tullut. 

Kun operaatio menee myttyyn, niin kaikkien ei enää haluta pääsevän kotiin, koska kukaan ei halua todisteita sotarikoksista, mitä on ehkä itse ollut tekemässä tai käskemässä. Kun ajatellaan että esimerkiksi tshetseeneistä koostuvat poliisiosastot ovat olleet tekemässä ilmeisesti suurta osaa näistä siviileihin kohdistuvista väkivallanteoista, niin tietenkin jos operaatio nyt sitten epäonnistuu, niin nuo tshetseenit ovat olleet varmaan myös soveltuvia syntipukkeja toimintaan, mistä heitä epäillään.  

Eli saattaa olla että Venäjän asevoimien johto on ajatellut, että se panee vähemmistöjen edustajat yhdessä joidenkin syyrialaisten palkkasoturien kanssa tekemään rikoksia siviileitä vastaan. Ja sitten kun venäjä on nyt lähtenyt poistumaan noilta alueilta, niin silloin tietenkin nuo tshetseenit sekä syyrialaiset on helppo surmata, koska he ovat suorittaneet varsinaisen rikollisen toiminnan. 

Saattaa olla niin, että nuo samat miehet ovat kunnostautuneet vastaavissa operaatioissa useissakin Putinin sodista, ja siksi he ovat saaneet sitten tietoja, joita kukaan ei halua leviteltävän. Siis tuolloin noudatettaisiin vanhan "Isä Aurinkoisen" eli Josif Stalinin toimintatapaa, jota on myös esimerkiksi Adolf Hitler niin menestyksellisesti kopioinut omaan malliinsa. 

Siinä mallissa ensin vähemmistöön kuuluvat henkilöt suorittavat likaisen työn, eli esimerkiksi siviilien massamurhan. Ja sen jälkeen nuo samat murhaajat teloitetaan, jotta kukaan ei saisi tietää mistä käsky tuohon siviilien murhaan on tullut. Samoin nuo Pohjois-Afrikasta sekä jostain Etelä-Amerikasta mahdollisesti värvätyt palkkasoturit saattavat olla sellaisia henkilöitä, joita ei sitten kotona enää kaivata.

Joten heidät sitten on myös helppo vaientaa jossain kaukaisen tehtaan pihalla, ja syytteessä lukee tietenkin "aiheeton siviilien ampuminen". Tuota tekniikkaa hyödynsi myös Stalin, joka väitti ampujiensa toimineen omasta aloitteestaan.  Mutta kuten tiedämme, niin palkkasoturit ovat hyvää tykinruokaa. Jos he kuolevat, niin noita miehiä ei ehkä kaivata kotona. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008736911.html

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/mtv-aavekyl%C3%A4ss%C3%A4-ukrainassa-hyl%C3%A4tyss%C3%A4-kentt%C3%A4sairaalassa-ehk%C3%A4-omien-tappamia-ven%C3%A4l%C3%A4isi%C3%A4-eiv%C3%A4t-vieneet-haavoittuneita-mukanaan/ar-AAW3Mf0?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=78ed2092d0324d21af79fe7cdcec7d84

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Ja nyt Ukrainan sotilaiden epäillään teloittaneen vangittuja venäläissotilaita

Tässä sitten tämän päivän toivottavasti viimeinen ikävä uutinen tuolta kaukaa Ukrainasta. Nyt Ukrainan sotilaiden epäillään teloittaneen vangittuja venäläisiä sotilaita, ja sitten tietenkin koska asioista pitää uutisoida tasapuolisesti, niin sitäkin on käsitelty suurin kirjaimin mediassa. Tällaisessa tapauksessa olisi mukavaa taas tietää, ketä tuolla on teloitettu, ja ovatko teloittajat ehkä sitten provosoituneet mahdollisesti kun he ovat nähneet venäläisten tekoja. Tai onko joku noista teloitetuista ehkä tunnistettu siviilien ampujaksi? 

Tai siis kukaan ei taas tiedä muuta, kuin että Ukrainan asevoimien sotilaat ovat ampuneet vangittuja venäläisiä tai venäjän armeijan univormussa olevia sotilaita sen jälkeen kun nämä ovat laskeneet aseensa. Mutta onko tuolle teloitukselle sitten ollut muuta syytä kuin viha tai halu kostaa sitä, mitä nuo teloituksen suorittaneet miehet ovat tehneet? 

Siis ketä ovat teloitetut ja ketä sekä missä tehtävissä teloittajat ovat olleet. Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin nämä kovan luokan sotarikokset, mitä Venäjän asevoimien univormua käyttäneet miehet ovat tehneet saattavat aiheuttaa sen, että kumpikin osapuoli saattaa joutua koston sekä vastakoston kierteeseen, joka voi jatkua vuosia sodan jälkeen. Ja yksi sotarikosten tarkoitus on ilmeisesti ollut pitää osapuolet erillään toisistaan. 

Rikokset siviilejä vastaan ovat tuomittavia asioita, ja jos sitten ajatellaan että miehet löytävät esimerkiksi omia tuttaviaan joukkohaudoista, niin silloin alkaa varmasti kosto käydä mielessä. Ehkä meidän pitää muistaa se, että rikos on aina rikos. Mutta joku motiivi rikokseen pitää löytyä. Sotarikosten tutkiminen on vaikeaa sekä rankkaa työtä. Se että ne on tehnyt henkilö, joka on ehkä jossain päin sankari, tekee tuosta työstä vielä vaikeampaa kuin normaalista murhatutkinnasta. 

Kun puhutaan tutkimuksesta, niin silloin esimerkiksi väkivaltaisia tekoja tehneitä pitäisi päästä kuulustelemaan. Eli heitä ei sen vuoksi saisi ampua, vaikka mieli tekisi. Tekijäporras on se, mihin voidaan jotenkin päästä käsiksi, ja sitten tutkijat yrittävät heidän kauttaan saada selville, kuka on käskyn antanut. Mutta kuitenkin aina tällaisessa tapauksessa voi käydä niin, että joku vihapäissään saattaa ampua tuollaisia sotarikollisia. 

Ei ole aivan ensimmäinen kerta, kun sotarikollinen on ammuttu palasiksi ennen kuin hänet saadaan kuultavaksi, ja noiden vihan vallassa tehtyjen tappojen takana epäillään monesti olleen niitä, jotka ovat antaneet käskyn tai kehotuksen tehdä rikoksia. Tuollainen asia sai aikaan sen, että esimerkiksi natsien metsästyksestä tunnetun Simon Wiesenthal keskuksen johtajaksi Simon Wiesenthalin vetäytymisen jälkeen valittiin mies, jolla ei ollut henkilökohtaista suhdetta keskitysleirivankeihin tai vartijoihin. 

Nimittäin keskitysleirivangit olivat kertoneet nimettömistä puhelinsoitoista, joissa kerrottiin miten heidän sukulaisiaan oli murhattu keskitysleirillä. Eli noiden puhelinsoittojen tarkoitus oli ilmeisesti saada nuo vangit murhaamaan joitakin tunnettuja entisiä natseja, ja motiivi saattoi olla se, että noiden natsien haluttiin pysyvän vaiti jostain asiasta. Wiesenthalin tarkoitus ei ollut surmata natseja, vaan saattaa heidät oikeuteen. Ideana oli se, että natsit kertoisivat kuka heitä suojeli. Eli kuka järjesti esimerkiksi Franz Staglin työpaikan VW:n tehtaalla Brasiliassa, vaikka tuo mies oli etsintäkuulutettu kuolemanleirin komentaja. 

Arvata saattaa, että monen ihmisen mielestä Wiesenthal tuhlasi vain aikaansa kaivelemalla vanhoja asioita, ja ehkä esimerkiksi Franz Stagl ja Adolf Eichmann sekä 1200 muuta oikeuteen saatettua entistä keskitysleirin vartijaa olivat niitä ihmisiä, joiden mielestä vanhoja ei pitäisi kaivella. Mutta Wiesenthalin tapaus osoittaa sen, että nimenomaan vanhoja rikoksia pitää ja kannattaa kaivella. Eli sotarikos ja massamurhat eivät vanhene koskaan. Eikä kukaan varmaan oikeasti voi tuollaisia kokemuksia antaa anteeksi. 

Ja me kaikki tiedämme, että sotarikoksia ei tee yksi ihminen. Vaikka kuinka vihaisimme esimerkiksi Ratko Mladićin kaltaisia ihmisiä, jotka suorittivat Srebrenican verilöylyn kaltaisia toimia, joissa tuhansia siviilejä ammuttaan, niin silloin meidän pitää muistaa että vaikka hän oli komentaja, jonka alaisuudessa noita tekoja tehtiin, niin silti myös hänen alaisensa olivat vastuussa teoistaan. Siis yksin komentaja ei tapa 7000 ihmistä vaan hänellä on aina avustajia. Ja sama koskee kaikkia muitakin vastaavia tekoja. Siis johtaja yksin ei ole teoistaan vastuussa, vaan myös alainen tekee rikoksen ampuessaan siviilejä. 

Miksi sitten otan tuon Srebrenican tapauksen vuodelta 1995 esille? Syy tähän on se, että nämä Ukrainassa tapahtuneet teot ovat saman tapaisia, kuin mitä tapahtui Jugoslavian sodassa 1990-luvulla, ja ehkä niiden tarkoitus oli sama. Ja mieleen tulee se, että onko noista Jugoslavian tapauksista otettu oikein kunnolla oppia, kun on samaa metodia käytetty myös Ukrainassa?

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/nyt-ukrainan-joukkoihin-kuuluvien-ep%C3%A4ill%C3%A4%C3%A4n-teloittaneen-vangittuja-ven%C3%A4l%C3%A4issotilaita/ar-AAVX5I5?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=46f7f5e56eb140e3b555b25c2144975e

https://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Stangl

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratko_Mladi%C4%87

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sobib%C3%B3rin_tuhoamisleiri

https://fi.wikipedia.org/wiki/Srebrenican_joukkomurha

https://fi.wikipedia.org/wiki/Treblinka

https://fi.wikipedia.org/wiki/Simon_Wiesenthal

Kuka on pomo?

 Kuka on pomo?

Kun kolme ihmistä istuu ravintolassa, ja tutkijan pitää selvittää se, kuka heistä on johtaja, niin silloin tietenkin kannattaa katsoa juomia. Nimittäin viinilasi kuvastaa aikuisuutta sekä myös sitä, että henkilö on muita ylempänä, ja sitä kautta voidaan ajatella, että johtaja paljastuu hyvin nopeasti. Johtajan salaisuus on siinä, että hänen valtansa perustuu verkostoon, missä hänen lähimmät alaisensa ovat myös itse johtajia.

Kun johtajuutta esimerkiksi jengissä verrataan johtajuuteen armeijassa, niin silloin pitää muistaa se, että jengeissä saattaa vaatteiden käytöllä sekä esimerkiksi sillä miten johtajaa lähestytään samanlaiset hyvin tiukat säännöt, joiden rikkomisesta saattaa tulla erittäin kova rangaistus. Yksi noista rangaistuksista on se, että henkilö suljetaan jengin ulkopuolelle, mutta samalla voidaan sanoa, että tuolla pääsee vain se, jolla on hyvin lyhyt historia siinä jengissä. Kun taas sellainen, joka voi jotain todistaa saattaa kohdata hyvin kolkon kohtalon.

Kun jengin johtajan asemaa uhataan tai hän kokee olevansa jotenkin loukattu, niin silloin hän saattaa tokaista, että "yhtenä päivänä joku sai sata tikkiä naamaansa, kun kaatui vaikka rapuissa". Ja se sitten on alaisille merkki siitä, että sääntöjä rikkonut saa nenilleen. Jengeissä esimerkiksi pomoa ei saa ehkä koskaan suoraan puhutella, vaan kaikki lähestyminen pitää suorittaa jonkun muun henkilön kautta.

Johtajan asema omassa ryhmässään on aina se sama. Se että johtaja työskentelee jossain virallisessa yhtiössä tai alamaailman organisaatiossa ei muuta hänen asemaansa miksikään. Eli johtajalla on valta heittää alainen pois joukosta, mikäli hän sattuu niin haluamaan. Kuitenkin kun vertaillaan jonkun normaalin yhtiön johtajan asemaa esimerkiksi Al Caponen asemaan, niin yksi asia kuitenkin on eri tavalla, ja se on se, että Capone ampui erotettavat surutta, kun taas jostain yhtiöstä erotetut menevät tietenkin työvoimatoimistoon.