Kun lapsi viedään koulukotiin, niin se tietenkin johtuu usein vanhempien välinpitämättömyydestä. Usein meillä Suomessa noihin laitoksiin viedyt lapset leimataan suoraan rikollisiksi. He ovat tuon logiikan mukaan vastuussa siitä, mitä heidän vanhempansa ovat tehneet. Vai onko taustalla pelko siitä, että "isi" on käyttänyt esimerkiksi alaikäisen prostituoidun palveluita? Tietenkin kun puhutaan esimerkiksi päihde- tai muista vastaavista ongelmista, niin silloin nuo ongelmat ovat sellaisia, että ainakin jossain tapauksissa voidaan suoraan kysyä, että miten on mahdollista että sitä ei olla koskaan huomattu? Eli eikö suku ole edes käynyt vilkaisemassa, miten tuossa talossa eletään?
Tai mistä tuollainen jatkuvasti parin promillen humalassa pyörivä vanhempi on saanut rahaa tuohon rypemiseen? Se miten sitten nuo huostaanotettavat lapset valitaan on asia, mikä ei varmaan ole täysin yhteneväinen. Kouluissa on välillä lapsia ja nuoria, joilla on esimerkiksi näkyvä imppaus- tai muu päihdeongelma, ja silloin vain levitellään käsiä, eikä asialle voida mitään. Kun lapsi ja nuori varastelevat kaupoista, juovat alkoholia sekä käyttävät lääkkeitä ja huumeita, niin silloin voidaan suoraan kysyä, että miten kotona ei tuollaista toimintaa muka olla huomattu?
Eikö pari viikkoa päällä olleet T-paidat, parturin välttely, vaatteiden leikkely sekä monet muut vastaavat asiat, kuten partakoneella tapahtuva hiusten leikkaaminen, ajantajun heikkeneminen. Eli se se, että kun nuori painuu vessaan, niin hänellä kestää 2-3 tuntia tuon asian hoitamiseen ole olleet asioita, jotka saavat vanhemmat huolestumaan? Samoin onko esimerkiksi normaalia että 14-15 vuotias nuori viettää ulkona aikaansa ja palaa kotiin noin klo 2 yöllä, tai istuskelee autossa 30-40 vuotiaan vieraan miehen kanssa?
Huumeiden käyttö, imppaaminen sekä jatkuva ryypiskely varmasti ovat asioita, joista sitten näkyvät kaikessa henkilön käytöksessä. Huumeet ja lääkkeet aiheuttavat impulsiivista käytöstä sekä kykenemättömyyttä hillitä itseään. Eli huumeiden käyttäjät saattavat huudella ihmisille mitä sylki suuhun tuo. Tai heitellä ohikulkijoita kivillä yms. Jos esimerkiksi kahdesta lapsesta toinen kuuluu johonkin katujengiin, niin miten on mahdollista, että toinen lapsi ei tuosta asiasta ole mitenkään tietoinen? Eli miksi vain toinen lapsi otetaan joskus huostaan? Ehkä toisella lapsella on niin rakantavat sekä sosiaaliset harrastukset, että hän voi jäädä kotiin, jossa toinen lapsista taas oleskelee jossain ostoskeskuksessa pitkin yötä.
Ja sitten Auerin tapausta.
Usein tällaiseen Auerin tapauksen kaltaiseen tapaukseen liittyy pelko siitä, että murhaaja saattaa ajatella, että lapset tunnistavat hänet. Se saattaa aiheuttaa myös ongelmia noiden lasten elämässä. Murhaaja voi suoraan kysellä heidän olinpaikkaansa koulukavereilta.
Tietenkin sosiaaliviranomaisilla on asioista vaitiolovelvollisuus, mutta samalla meidän pitäisi kysyä sitä, että miten esimerkiksi Auerin lasten kohdalla tuota vaitiolovelvollisuutta on noudatettu? Eli lasten nimet tai sukunimi kyllä ovat kaikkien tiedossa. Sitten tietenkin voidaan kysyä, että onko vaitiolovelvollisuuden tarkoitus oikeasti suojella noita lapsia vai vanhempia? Seksirikosten kohdalla laki ei ainakaan täysin toteudu, koska me kaikki tiedämme, että Suomen ja EUn lait ovat voimassa vain EUn ja Suomen alueilla. Eli rikkaat ja kunnolliset voivat helposti matkustaa esimerkiksi Pattayalle ja käyttää siellä hyväksi tyttöjä ja poikia. Jos Thaimaan lait eivät tuota toimintaa kiellä, niin siitä ei sitten ketään voida syyttää.
Tämäkin asia on sellainen, että rikkaat ja kuuluisat voivat suoraan kiertää noita säädöksiä erittäin helposti, kun köyhät ja likaiset miehet kuten "Jammu-setä" joutuvat harrastamaan näitä asioita naapurissaan. Usein tuollaisissa tapauksissa lapsia syyllistetään erittäin voimakkaasti. Ja jotkut vetoavat puolison mustasukkaisuuteen, kun he kieltäytyvät tapaamasta tuollaista lasta, joka on tapauksessa kuitenkin ollut uhri. Eli lasten syyllistäminen on maassamme helppoa.
He eivät itse saa ajaa omia asioitaan, eikä heillä ehkä ole edes tietoa siitä, että millainen kohtelu on laillista ja mikä ei ole laillista. Maassamme lääkärien kuten gynekologin lausuntoihin pannaan todella paljon painoa, varsinkin jos se sattuu puoltamaan syyttäjien näkemyksiä. Psykiatrien lausunto taas voidaan tuolloin sivuuttaa, ja se mitä tietenkin pitäisi varmaan katsoa on se, että onko nuori mahdollisesti ollut jotenkin ahdistunut. Eli jos nuori kokee väkivaltaa, niin se saattaa aiheuttaa myös ahdistusta. Samoin kotona sattunut murha voi kyllä olla ahdistava kokemus.
Anneli Auer on taas otsikoissa, ja tällä kerralla kysytään sitä, että onko Auerin lapset vieroitettu suvustaan sillä aikaa, kun he ovat olleet sijaisperheessä. Se mitä tämän kysymyksen sisältö käsittää on tietenkin se, että ovatko nuo lapset saaneet tavata muita sukunsa jäseniä? Ovatko he viettäneet viikonloppuja sukunsa jäsenten luona, sekä ovatko he päässeet tasavertaisesti esimerkiksi leikkimään tai muuten harrastamaan asioita esimerkiksi serkkujensa kanssa? Kutsutaanko noita lapsia toisten lasten kummeiksi? Ja onko heidän kohtelunsa tasavertaista muiden kanssa? Tietenkin kysymys siitä, että jos vieroitusta on tapahtunut, niin kenen toimesta tuo vieroitus omasta suvusta on tapahtunut. Onko jossain ehkä joku lähestymiskielto?
Onko määräys olla tapaamatta omia sukulaisia tullut poliisilta, syyttäjältä vai sijoitusperheeltä? Vai onko Auerin tai edesmenneen Jukka S. Aallon suvulta tullut ilmoitus siitä, että lasten ei nyt enää tarvitse tulla käymään? Vai onko kyseessä yksinkertaisesti se, että joku on käsittänyt että tuollainen kielto on ollut voimassa?
Auerin perheen tapaus on ollut melko paljon uutisissa, ja erityisesti se miten tässä tapauksessa on toimittu, eli tapausta on palautettu pari-kolme kertaa käräjäoikeuteen sekä Aueria on syytetty lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sen jälkeen tuo tuomio on kertaalleen purettu, mutta syyttäjä on taas päättänyt viedä syytteen takaisin oikeuteen, ja tällä hetkellä sitten keskustellaan siitä, miten nuo ilmoitukset tuosta hyväksikäytöstä on oikeastaan saatu. Eli kuten kaikki muistavat, niin Auer on saanut aikoinaan syytteen miehensä Jukka S. Lahden surmasta, ja sitten tuo edelleen pimeänä ollut henkirikos on edelleen aika ajoin uutisissa.
Myöhemmin Auer sai syytteen lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja siitä sitten hän on joutunut vankilaan. Tapaus Auer on siis pyörinyt noin 20 vuotta Suomen oikeusistuimissa. Se miten tähän seksirikoskäräjöintiin pitäisi taas kerran suhtautua on taas lukijasta itsestään kiinni. Kuitenkin Auerin lasten tapaus varmaan saa aikaan mietteitä siitä, että mikä on kenenkin osapuolen oikeusturva? Eli lasten edun nimissä tapahtunut huostaanotto on usein aivan lain mukaan menevä prosessi. Mutta sitten kuitenkin huostaanoton jälkeiset tapahtumat ovat usein sellaisia, että niitä ei sitten olla ajateltu mitenkään. Me kaikki olemme nähneet sen, mitä esimerkiksi rikollisten lapsiin ylipäätään maassamme suhtaudutaan. Samoin koulu- ja sijoituskodeissa oleviin lapsiin suhtaudutaan usein jotenkin syrjivästi.
Eli lapset sijoitetaan asumaan usein kauas kotoaan, mikä tietenkin on oikein esimerkiksi tapauksissa, joissa kyseessä on jenginuori. Kun etäisyys mahdollisesti päihdeongelmien tuhoamaan kotiin ja siihen vanhaan kaveripiiriin saadaan tarpeeksi pitkäksi, niin silloin pelko pudota takaisin siihen "porukkaan" on ainakin teoriassa pienempi. Mutta sitten kun keskustellaan siitä, mitä muuta tuohon sijoitukseen sattuu milloinkin kuulumaan, niin voidaan kysyä että kuuluuko siihen esimerkiksi jonkinlainen keskusteluterapia, tai kuuluuko siihen uusi kaveripiiri, jonka avulla saadaan rakennettua uutta pohjaa elämälle? Eli kutsutaanko sijoituslapsia sitten esimerkiksi koulukavereiden kotiin, saavatko he tuoda koulukavereitaan sijoituskotiin, tai saavatko nuo koulukaverit omilta vanhemmiltaan luvan käydä noissa sijaiskodeissa?
Vai istuvatko nuo lapset ehkä siellä sijaiskodissa jatkuvasti sisällä keskenään? Eli käyvätkö he ollenkaan missään koulussa tai kodin ulkopuolella? Jos sitten puhutaan kaiken maailman käytöshäiriöistä, niin silloin meidän pitäisi ymmärtää sitä, että kun lapsi viedään satojen kilometrien päähän kotoaan, ja siellä vastassa ovat täysin uudet ihmiset, niin hän varmaan tietenkin pelkää tuota uutta ympäristöä. Jos huostaanottoon tai sitä edeltävään elämäntilanteeseen liittyy traumaattisia asioita tai tapahtumia, niin meistä kukaan ei voi olettaa sitä, että nuori olisi kovin aurinkoinen tai muuten sosiaalinen.
Samoin jos lapsi tai nuori näkee esimerkiksi tilanteen, jossa häntä seuraa murhaajaa muistuttava henkilö, niin hän saattaa ahdistua sekä haluta paeta esimerkiksi mielisairaalaan. Mikäli henkilö joka on murhaajan oloinen sattuu vain astumaan ulos kaupasta, ja kävelee tuollaisen todistajan perässä, niin hän saattaa joutua paniikkiin. Jos murhaaja on toiminut asunnossa, jossa on muita ihmisiä, niin mikään ei estä häntä esimerkiksi etsimästä noita lapsia, jotka ovat mahdollisia tapausten todistajia käsiinsä. Hän saattaa oikeasti soitella kouluihin ja kysellä lasten osoitteita. Samoin murhaaja saattaa lähestyä noiden lasten koulukavereita, ja kysellä asioita, jotka eivät ole soveliaita. Noistakin asioista pitäisi uskaltaa kertoa poliisille tai opettajille.
https://yle.fi/a/74-20205533












