Miksi Pia Ristikankareen juttu on jatkuvasti pinnalla?

Jokaisella sukupolvella on oma kauhujuttu. !950-luvun suomalaisille noita kauhujuttuja olivat Tulilahden sekä Kyllikki Saaren murhat. !960-luvulla Bodomin kolmoissurma sekä 1970-luvun liftarityttöjen murhat sekä sitten myöhemmin 1989 Jammu Siltavuoren tekemät kaksi pikkutyttöihin kohdistunutta murhaa. Mutta jos sitten yksittäisistä tapauksista pitäisi nostaa esiin se “uusi Kyllikki Saaren tapaus”, niin yksikään muu tapaus ei ole aiheuttanut niin paljon julkisuutta kuin 7.10.1988 kadonnut Pia Ristikankare. 

Tuolloin 15-vuotias Pia Ristikankare oli kiistellyt veljensä kanssa TV-ohjelmasta ja sitten poistunut talostaan. Sen jälkeen häntä ei olla nähty. Ristikankareen tapaus on hyvin merkillinen, sillä tunnollinen sekä ahkera kiltti tyttö ei liikkunut kenenkään tietämän mukaan missään vaarallisissa piireissä. Pia Ristikankareesta on tehty useita juttuja lehtiin, ja joskus poliisi on ilmeisesti ajatellut olevansa lähellä rikollista, mutta sitten todisteita ei vain ole löytynyt. Mikäli Pia Ristikankareen murhaaja on sarjamurhaaja, niin hän tuskin katuu tekoaan. 

Ja se ikuinen kysymys koko tapauksessa on se, että miksi Pia Ristikankare katosi? Oliko katoaminen jonkun toisen suunnittelema,  eli oliko Pia matkalla tapaamaan jotain tuttavaansa, ja sitten oli käynyt huonosti. Mikäli tuota viimeisen illan nahistelua tarkastellaan, niin voidaan kysyä, että oliko Pia todellisuudessa hermostunut jostain, joka hän ei ollut kertonut kotonaan? Pia Ristikankare on ollut noin 38 vuotta kadoksissa. Hänestä on kirjoitettu paljon enemmän kuin muista vastaavista tapauksista. Eli miksi media on niin kiinnostunut tuosta katoamisesta, joka ei vain suostu ratkeamaan. Epäiltyjä on ollut ainakin yksi tai kaksi henkilöä, joiden puhelimia on kuunneltu, ja eräs Volvo, jonka takakontissa on saatettu kuljettaa ruumista eivät ole tuoneet kuitenkaan ratkaisua tuohon katoamiseen. 

Mutta avoin kysymys on se, mikä tekee Pia Ristikankareesta kuolemattoman samalla tavalla kuin Kyllikki Saaresta tuli kuolematon sen jälkeen kuin hän oli ensin kadonnut ja sitten löytyi murhattuna. Aivan kuten Kyllikki Saari oli periaatteessa aivan tavallinen uskovainen tyttö, niin myös Pia Ristikankare oli periaatteessa uskossa. He olivat molemmat niin sanottuja “lahkolaisia”, tai niin ainakin minä olen käsittänyt. Mutta miksi juuri nuo katoamiset ovat niin pinnalla. 

Esimerkiksi kuuluisasta Bodomin kolmoissurmasta kirjoitetaan huomattavasti vähemmän kuin juuri Kyllikki Saaresta sekä Pia Ristikankareesta. Joten herää lisää kysymyksiä, joista yksi on se, että miksi juuri nuo kaksi rikosta ovat niin “suosittuja” aiheita? Liittyykö näihin tapauksiin jotain sellaista, mikä ei ole yleisesti tiedossa, mutta joka saa median kirjoittelemaan niistä todella paljon. Mikään muu juttu ei ole noussut uudelleen pinnalle lähes 40 vuotta myöhemmin kuin Pia  Ristikankare. Sen jälkeen on tapahtunut nuorten naisten ja tyttöjen katoamisia, mutta osa niistä on sivuutettu ikään kuin olankohautuksella. Mukana on erittäin raakoja tapauksia, joissa tekijää ei olla saatu selville. 

Esimerkiksi vuonna 2011 tapahtunut Karoliina Kestin katoaminen sekä myöhemmin löytyminen hukkuneena erään lammen lähellä sekä Sari Liinaharjan tapaus vuodelta 1987 ovat luonteeltaan hyvin paljon samanlaisia kuin Kyllikki Saaren tapaus. Karoliina Kesti kuoli hukkuneena, ja hänen kuolemaansa ei liity rikosta. Mutta kuitenkin eräät yksityiskohdat kuten esimerkiksi skootterin hylkääminen sekä käsilaukun ja avainten jättäminen skootterin kanssa samaan paikkaan, ja sitten myöhemmin hukkuminen likolampeen ovat asioita, joita ehkä joskus kannattaisi tarkastella.

Eli jos Karoliina Kesti oli pelännyt jotain, niin miksi hän oli mennyt melko lähellä tietä olevan mutta samalla melko syrjäisen Likolammen lähelle? Sekä jättänyt avaimet, käsilaukun sekä puhelimen vartioimatta?  Sari Liinaharja katosi ja löytyi useiden kuukausien kuluttua eräästä tienristeyksestä. Rikosta ei ole voitu sulkea pois. Molemmat tytöt olivat kadoksissa ennen löytymistään. Se miksi Karoliina Kesti oli toiminut kuten oli toiminut on arvoitus. Sari Liinaharjan tapauksessa hän oli myös toiminut vastoin tervettä järkeä. Hän oli lähtenyt erittäin voimakkaaseen lumipyryyn, ilman tietoa mahdollisesta kyydistä kotiin. Mutta ehkä joskus palaan noihinkin juttuihin. 

https://yle.fi/a/74-20237790

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karoliina_Kestin_katoamistapaus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sari_Liinaharjan_kuolemantapaus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Piia_Ristikankareen_katoaminen

Me emme saa ajatella, että joku tietty ryhmä tekee ihmisestä automaattisesti hyvän ja toinen ryhmä taas tekee toisesta pahan.

"Jason Arday puhui The Times Higher Education -median järjestämässä konferenssissa Birminghamissa 28. marraskuuta 2024 Kuva: Alamy/All Over Press" (YLE)

Cambridgen entinen sosiologian professori Jason Arday kuoli 41 vuotiaana. Poliisin mukaan tapaukseen ei liity rikosta. Jason Adray oli sosiologian professori. Arday oli syntynyt vuonna 1981, ja sitten hän oli sen jälkeen päässyt Cambridgen sosiologian professoriksi. Kyseinen professori sai ilmeisesti huomiota persoonallisesta ulkonäöstään. Ja sitten tuo mies kärähti plagioinnista sekä ansioluettelon paisuttelusta. Seurasi ikävää kirjoittelua lehdissä. Ardayta syytettiin siis aivan aiheesta. Hän lähti pois tuosta yliopistosta. Seurasi ikävää rasistista kirjoittelua. 

Seuraavaksi sitten Arday päätti lopulta elämästään. Ardayn tapaus on sellainen, missä syytä löytyy tietenkin järjestelmästä, joka päästi hänet professoriksi, vaikka hänen ansionsa eivät olleet riittäviä, mutta eikö Ardaylla itsellään ole myös vastuu siitä, että millaisia ansioita hän haluaa esitellä, ja millaista virkaa hän haluaa hakea. Samoin jos hän on plagioinut toisten töitä, niin varmasti hänellä on myös tuon asian kohdalla vastuu siitä, mitä hän oli tehnyt. Sanotaan että ihmisten olisi pitänyt syyttää Cambridgen yliopistoa, eli organisaatiota, joka hänet päästi tuohon asemaan. Niin syytetään järjestelmää, mutta samalla unohdetaan, että järjestelmät koostuvat ihmisistä. Ihmiset tekevät virheitä. Jos sitten ajatellaan sitä, miten herkkiä asioita nämä etniset kysymykset ovat. 

Niin aina välillä kohtaamme tilanteita, joissa valitsijat tekevät vääriä valintoja, koska he pelkäävät saavansa rasistin leiman, jos he sitten hylkäävät ihmisen siksi, että hänen ansioluettelonsa ei ole tarpeeksi hyvä. Ja juuri tällaisessa tapauksessa on vaarana se, että valintakynnystä lasketaan, koska nuo valintaa tekevät henkilöt antavat esimerkiksi ihonvärin vaikuttaa valintaan. On helpompi olla suurpiirteinen, ja katsoa läpi sormien, kun kohdella tuota henkilöä tasa-arvoisesti. Jos Cambridgen professorit olisivat estäneet Ardayn valinnan, niin heidän toimintansa olisi varmasti saanut aikaan syytteitä rasismista. 

Juuri tällainen asenne on ikävää. Kun henkilöä juntataan johonkin asemaan esimerkiksi median voimalla, niin silloin tietenkin voi asia muuttua sellaiseksi, että joku muu kuin varsinaiset tieteelliset ansiot ratkaisevat valinnassa. Syy tähän kyseiseen väärään valintaan on siis Cambridgen yliopiston professoreilla, jotka tekivät väärän valinnan. Syy siihen miksi he tekivät väärän valinnan jää sitten vailla vastausta. 

Eli oliko median yliherkkä suhtautuminen syynä siihen, että Cambridgen yliopiston työntekijät eivät ehkä katsoneet tai tarkastaneet Ardayn valintaa tarpeeksi tarkasti. Siis juuri tällaiset viranhoitoon kuulumattomat asiat, kuten vähemmistöön kuuluminen, tai esimerkiksi se millaista paitaa kukin sattuu käyttämään eivät saisi vaikuttaa valintoihin. Kun joku boheemi sekä etniseen vähemmistöön kuuluva henkilö hakee virkaa, niin hän voi helposti muuttua ikään kuin tuhkimotarinaksi. Tällaisessa tapauksessa omien epäilysten esiin tuominen voi olla erittäin vaikeaa. 

Ihmiset näkevät edessään rastafarin, jonka elämäntapa ja rento asenne ovat ainakin ulkoapäin hienoja asioita. Ja tuollainen ulkonäkö sitten saa aikaan sen, että tuon henkilön ansioihin ei kiinnitetä huomiota. Hän on tähti jo saapuessaan. Seuraavaksi me varmaan taas kerran muistamme, että emme saisi ensivaikutelman tai stereotypioiden vaikuttaa mielipiteisiimme. Kun tähti tulee paikalle, niin kysymykset voivat muuttua sellaisiksi, että niissä käsitellään aivan muuta kuin viranhoitoa käsitteleviä kysymyksiä. Sellaiset kysymykset kuten polttaako tuollainen professori pilveä eli käyttääkö hän kannabista voidaan aina sivuuttaa rasistisina. 

Mutta toki tietyt asiat varmaan antavat aiheen epäillä sitäkin asiaa. Se, että löytyikö Ardayn verestä kannabista ei ole ainakaan omaan silmääni hypännyt. Joten kannabiksen käyttöä koskeva epäilys olisi tässä tapauksessa johtunut omista ennakkoluuloistani. Eli en suoraan halua häntä syyttää huumeiden käytöstä, koska siitä ei ole julkisessa sanassa mainintaa. Voisin kuitenkin sanoa, että jos itselläni olisi vastaavalla tavalla kammatut hiukset, niin olisin varmaan huumetesteissä. Mutta koska olen valkoinen ja hetero en voisi syyttää poliisia rasismista. 

Kun Cambridgen yliopisto päätti aloittaa tutkinnan Ardayn pätevyydestä, niin hän irtisanoutui välittömästi. Tuo teko voidaan tulkita syyllisyyden tunnustamiseksi. "Plagiointikohun myötä Ardayta ja hänen valintaansa arvostettuun professuuriin ovat arvostelleet sekä Britannian oikeisto että vasemmisto." (YLE).

Ardayn tapaus oli hyvin poikkeuksellinen. Se sai laajasti huomiota sekä oikeiston että vasemmiston piireissä. "Esimerkiksi poliittisesti oikealle kallellaan oleva brittimedia The Telegraph nimitti Ardayta ”monimuotoisuuden kansikuvapojaksi”.(YLE)

"Toisaalta vasemmalle kallistuvassa The Guardianissa mustat tutkijat ovat olleet huolissaan siitä, että Ardayn tapauksen jälkeen rasistiset tahot leimaisivat kaikki mustat tutkijat lähtökohtaisesti epäpäteviksi."(YLE)

"Plagioinnista Ardayta alkoi syyttää filosofian tutkija Nathan Cofnas, joka väitti löytäneensä lukuisia plagioituja kohtia Ardayn vuonna 2015 julkaistusta väitöskirjasta." (YLE)

"Cofnas erotettiin Cambridgen Emmanuel Collegesta vuonna 2024 sen jälkeen kun hän väitti blogipostauksessaan, että saavutuksiin ja kykyyn perustuvassa yhteiskuntajärjestelmässä Harvardin yliopistossa olisi ”lähes nolla” mustaa professoria." (YLE)

Juuri tämä yleistäminen oli syy siihen, että noita syytöksiä ei ehkä otettu aivan todesta. Ja liika yleistäminen sai tietenkin kaikki muutkin takajaloilleen. Cofnasia voitiin tuon lausunnon perusteella syyttää rasismista. 

"Toinen Ardayn kriitikko oli emeritusprofessori David Harris, joka on kirjoittanut muun muassa ”kriittisestä rotuteoriasta”." (YLE) 

"Kriittinen rotuteoria on yhdysvaltalaisessa oikeustieteellisessä keskustelussa 1970-luvulla syntynyt tutkimus, jossa tarkastellaan kriittisesti mekanismeja, joilla rotukäsitykset ja rasismi yhteisöllisinä rakenteina vaikuttavat oikeuskäytäntöön. Teorian mukaan sosiaaliset ongelmat ovat usein sidoksissa syrjiviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tämän vuoksi yhteiskunnallisia laitoksia, kuten oikeusjärjestelmää tai koulua, tulisi tutkia rasismin kannalta." (Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)

"Liverpoolin John Moores -yliopisto, jossa Arday kirjoitti väitöskirjansa, totesi Ardayn syyttömäksi plagiointiin selvitettyään asiaa."(YLE)

"Kuitenkin myös tiedemaailmaa käsittelevän Times Higher Education -julkaisun toimittaja Jack Grove oli alkanut tutkia Ardayn mahdollista plagiarismia jo yhdeksän kuukautta ennen Cofnasin julkaisuja." (YLE)

"Hän löysi Ardayn väitöskirjasta laajoja, puutteellisesti lähdeviitteistettyjä otteita esimerkiksi kasvatussosiologi Paula Zwozdiak-Myersin julkaisuista."(YLE) Olisiko Grovea uskottu, jos hän olisi ollut professori? 

Ja sitten kriittiseen rotuteoriaan. 

Kriittinen rotuteoria siis tarkoittaa sitä, että kun vähemmistöä syrjitään työelämässä, niin he muuttavat gettoihin asumaan. Ja sitten tuossa ympäristössä rikos muuttuu ikään kuin yhteisön hyväksymäksi toiminnaksi. Eli rasistinen suhtautuminen saisi aikaan kostonhalun, joka ilmenee esimerkiksi varasteluna ja vastaavana toimintana. 

Mutta siis yksi kriittisen rotuteorian kompastuskivistä on se, että siinä rotu sekä poliittinen näkemys sekä sijoittuminen poliittisella kentällä käsitetään samana asiana. Ihmiset muutetaan stereotyypeiksi, joiden näkemykset ovat täysin yhdenmukaisia. Siis oman käsitykseni mukaan myös mustat voivat olla oikeistolaisia ja valkoiset voivat olla marxilaisia. Ja myös mustien joukossa on ryhmiä, jotka suhtatuvat toisiin mustiin alentuvasti. 

Esimerkiksi Tippu Tip oli itsekin musta, mutta hän oli Afrikan mahtavin orjakauppias. Eli ihonväri ei taannut mitenkään sitä, ettei Tippu Tip voinut myydä toista mustaa orjaksi. Tippu Tip oli arabialais-afrikkalainen. Ja ehkä hän oli jotenkin ensin itse alistettu tai halveksittu, koska hän ei kokenut mitään syyllisyyden tuntoa siitä, kun hän myi ihmisiä orjiksi. Voidaan sanoa, että Tippu Tip oli mallioppimisen kautta oppinut sen, että heikompia sai kohdella miten huvittaa. Mutta se ei tee hänen teoistaan yhtään hyväksyttävämpiä. Mutta ehkä jonkinlainen rasismi tai eristäminen olisivat asioita, jotka auttaisivat ymmärtämään hänen tekojaan, sekä estämään vastaavien tekojen toistumisen. 

"Kriittinen rotuteoria kehittyi 1970-luvulla, kun Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen vaatimukset afroamerikkalaisen väestön oikeuksien puolesta alkoivat täydentyä uusilla vaatimuksilla, jotka koskivat diskursseja eli tapoja, joilla asioista puhutaan. Kriittisen rotuteorian teoreetikot, kuten Richard Delgado ja Jean Stefancic, katsoivat, että liikkeen oli aika ylittää liberaalin yhdenvertaisuuden vaatimukset, missä kaikkien yhdenvertainen kohtelu oli ihanteena. Ihmistä ei tullut tarkastella yksilönä vaan ryhmänsä edustajana. Kriittinen rotuteoria pohjautuu osittain kriittiseen teoriaan, jota kehittivät 1920-luvulta lähtien niin sanottu Frankfurtin koulukunta. Koulukunnan keskeisiä taustavaikuttajia olivat esimerkiksi Karl Marx ja Sigmund Freud, joiden ajattelua he yhdistelivät omiin teorioihinsa."(Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)

"Kriittisen rotuteorian mukaan rotu on sosiaalinen konstruktio eli kulttuurinen luokitus, jota käytetään ei-valkoisten ihmisten alistamiseen" (Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)

New Yorkerin artikkelin mukaan tuon ehkä jossain määrin huuhaata olevan teorian akateeminen ulkoasu tekee siitä poliittisen lyömäaseen. Keskeinen ajatus tässä kriittisessä rotuteoriassa on se, että ihmistä ei saisi käsitellä pelkästään yksilönä. Vaan häntä pitää tarkastella rotunsa tai jonkun muun ominaisuuden kautta. Eli ensin pitää ajatella sitä, että ihminen kuuluu johonkin ryhmään, ja vasta sen jälkeen häntä aletaan käsitellä yksilönä. Ihonväri ei tee kenestäkään automaattisesti oikeistolaista tai vasemmistolaista. Ihonväri saattaa yllyttää etniseen vähemmistöön kuuluvaa syyttämän poliisia rasismista, kun hänet tavataan taskut täynnä crack kapseleita. Hän saattaa syyttää poliisia siitä, että hänet otettiin kiinni rasistisin perustein. 

Se mistä tuota teoriaa kritisoidaan on se, että sen takia jokaisen valkoisen amerikkalaisen pitäisi jatkuvasti kokea syyllisyyttä siitä, että hänen esi-isänsä olivat rasisteja. Eurooppalaisten pitäisi tuon näkemyksen mukaan painaa päätään siksi, että joku meidän esi-isämme oli 150 vuotta sitten toiminut Afrikassa tavalla, jota ei voi katsoa inhoa tuntematta. 

Pahimmillaan tuo ajatus poikii toisen hyvin vaarallisen ajatuksen. Eli sen että mustien olisi taustansa takia saatava niitä niin sanottuja lisäpisteitä. Tai että mustien pitäisi sen takia sitten saada helpotuksia jokaisessa asiassa. Ja tietenkin me suomalaiset olemme erittäin hyväksyviä jokaisessa asiassa. Jokainen amerikkalainen valkoinen poliisi on rasisti, ja me tietenkin toivotamme kaikki ihmiset tervetulleiksi. Siis muistelen tässä esimerkiksi sitä, miten lehdistö nosti erittäin voimakkaasti esiin ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset. 

Ihmisiä ei siis käsitellä yksilöinä vaan heidät laitetaan aina johonkin ryhmään. Meillä ulkomaalaistaustaiset ovat perineet romanien aseman. Ihmiset eivät ole näissä malleissa yksilöitä. He ovat ensisijaisesti ryhmänsä jäseniä. Kun kohtaamme esimerkiksi tiettyjä kirkon piireistä eronneita ääriryhmiä, niin heidän näkemyksensä mukaan heidän ei tarvitse kuunnella muita kuin omia mielipiteitään. Kaikki jotka ovat eri mieltä näiden ihmisten kanssa huudetaan hiljaiseksi. Kriittisen rotuteorian suurin heikkous on se, että sen mukaan valkoiset ovat pahoja ja rasistisia.

Kun taas mustat ovat hyviä, eli tuo teoria muuttaa ihmiset stereotyypeiksi, jotka käyttäytyvät kaikki samalla tavalla. Etninen rasismi on muuttunut sosiaalis-ekonomiseksi rasismiksi. Siinä köyhiä syrjitään heitä estetään pääsemästä jonnekin yliopistoihin. Tai jos he kokevat onnistumisen elämyksiä, niin heitä kutsutaan nousukkaiksi. 

Mikäli USAssa musta professori hylätään virastaan, niin ensisijaisesti ajatellaan että hylätty oli nimenomaan musta professori. Suomessa taas häntä ei hylättäisi minkään ulkoisen seikan takia. Hänen töitään vain katsotaan kaksin tai kolmin kertaisin suurennoksin. Jokaista pilkkua viilataan sekä joka asiasta pyydetään lisäselvityksiä. Joka paikassa kuiskittaisiin sitä, miten paljon häntä on missäkin autettu, ja jokainen hänen tekemänsä rike, kuten karkin varastaminen kaupasta tai kävely punaisia sekä ylinopeussakot sekä mahdollinen päihtymyspidätys eli käynti Kisahallin putkassa otetaan esille. Samoin jokainen lääkärintodistus sekä muut vastaavat asiat käydään tarkasti läpi. 

Kriittinen näkemys muuttuu samalla hetkellä kielteiseksi. Valintaan kriittisesti suhtatuvilla on tietenkin argumenttina rikollinen tausta. Henkilön tekemiä rikoksia ei luetella. Hänet erotetaan sakkolapun takia. Samoin esimerkiksi skitsofrenia on asia, mikä kautta esimerkiksi peliteoreetikko John Nashia arvioidaan. Hänen työtään ei edes osata arvioida ilman, että tuota hiukan kiusallista asiaa ei mainita. Ihmisten pitää muistaa, että tuo diagnoosi on kaiken loppu. Eli Nash muuttuu tuolloin ensisijaisesti skitsofreenikoksi eikä peliteoreetikoksi. Ja kaikkia hänen töitään pitää arvioida siten, että arvioija muistaa ensin skitsofrenian ja sitten vasta työ saa merkityksen. 

"Helen Pluckrose ja James A. Lindsay arvostelevat kriittistä rotuteoriaa teoksessaan Cynical Theories (2020). Pluckrosen ja Lindsayn mukaan kriittinen rotuteoria kuulostaa itsessään rasistiselta kuvatessaan valkoiset luonteenominaisuuksiltaan epämoraalisina. Teorian mukaan ainoastaan valkoiset ihmiset voivat olla rasisteja, sillä rasismi on ylivaltaa ja ennakkoluuloja. Siksi vain ei-valkoisilla ihmisillä on oikeus puhua rasismista, ja valkoisten tehtävänä on kuunnella. ”Värisokeus” eli tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin ja länsimaalainen suvaitsevaisuus ovat tapa kieltää rakenteellisen rasismin olemassaolo. Pluckrosen ja Lindsayn mukaan kriittinen rotuteoria tässä hylkää periaatteen yksilöiden tasa-arvosta." (Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)

Kriittinen rotuteoria poistaa myös yksilön vastuun teoistaan. Se uppoaa varsinkin tiettyihin ihmisiin. He voivat syyttää omasta kehnosta asemastaan muita. Ja tietenkin noiden getto-yhteisöjen johtohahmot korostavat mielellään sitä, kuinka toivoton heidän yhteisönsä asema on. He ovat siis niitä yhteisönsä puhemiehiä ja äänitorvia, joiden asema on puun ja kuoren välissä. Toisin sanoen he ovat  huonoista parhaita. Kriittinen rotuteoria käsittelee ihmisiä etnisen ryhmän jäseninä. Mutta siitä voidaan kehittää kriittinen yhteiskuntateoria, jonka mukaan ihminen on ensisijaisesti jonkun muun kuin etnisen ryhmän jäsen. Hän voi olla esimerkiksi taloudellisen ryhmän jäsen, sosiaalis-ekonomisen tai uskonnollisen ryhmän jäsen. Eli ensisijaisesti ihminen on aina arvioitava jonkun muun asian kuin itsensä ja tuottamansa tiedon tai muun asian kautta. 

"The New Yorker julkaisi vuonna 2021 artikkelin jonka sisältämän tarinan mukaan heinäkuussa vuonna 2020 oikeistolainen aktivisti ja journalisti Christopher Rufo esitti, että kriittisen rotuteorian akateeminen sävy tekee siitä tehokkaan poliittisen työkalun. Hän esitti tulkinnan, jonka mukaan nykypäivän rasisminvastaisesta koulutuksesta johtaa linja kriittisen rotuteorian ja kriittisen teorian kautta marxilaisuuteen. Oikeistolaisen televisiokanavan haastattelussa syyskuussa 2020 Rufo väitti kriittisen rotuteorian tunkeutuneen liittovaltion hallitukseen ja uhkaavan amerikkalaisia arvoja. Haastattelun seurauksena presidentti Trump värväsi Rufon ja hänet palkattiin myös oikeistolaiseen ajatushautomoon. Myös Helsingin Sanomat on viitannut The New Yorkerin lehtiartikkeliin Rufosta, ja väittää artikkelissaan kriittisen rotuteorian osakseen saaman laajan kritiikin olleen vain Rufon keksimä tappelu." (Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)

On ihmisiä joiden tapana on yrittää saada aikaan suurin mahdollinen kohu. TV-kanavien oikeisto- tai vasemmistolaisuus ovat aina asioista, joista voidaan keskustella. Todellisuudessa tuo Kriittinen rotuteoria antaa lyömäaseen sekä vasemmistolle että oikeistolle. Oikeisto voi väittää että mustat kerjäävät tuon rotuteorian kautta lisäpisteitä. Ja vasemmisto voi väittää että oikeisto sitten painaa mustien osaamisen maan rakoon. Seuraavaksi sitten voimme sanoa, että myös mustat voivat olla oikeistolaisia. Ja valkoiset voivat olla vasemmistolaisia. 

Teorian mukaan vain valkoiset ovat rasisteja. Mustat oikeistolaiset voivat syyttää valkoisia vasemmistolaisia rasistiseksi roskajoukoksi. Eli tuolloin etninen eli perinteinen rasismi muuttuu segregaatioksi eli niin sanotuksi taloudelliseksi rasismiksi, joka ilmenee asenteena, että "ei näiltä seuduilta kuitenkaan yliopistoon päästä". 

Maailmassa ei siis ole tuon mallin mukaan muita kuin mustia tai valkoisia ihmisiä. Mustat eivät siis ole keskenään rasistisia, vaan heidät nähdään ikään kuin möykkynä samalla tavoin kuin valkoiset ovat möykky. Kaikki ovat vain kollektiivisesti samaa mieltä olevia ryhmiä. Rakenteellinen rasismi tarkoittaa sitä, että kun ihminen syntyy johonkin etniseen ryhmään, niin tuon ryhmän asenne esimerkiksi kolutukseen periytyy. Kun vanhemmat eivät ole käyneet koulua niin asenne koulunkäyntiin on se, että se on turhaa. Tuolloin sosiaaliset ongelmat alkavat kasaantua. Ja kun joudutaan tekemisiin lain kanssa, niin se on sitten lopullinen niitti unelmille, joten seuraavaksi tämän yksinkertaistetun malliin mukaan kyseinen henkilö muuttuu sitten huumekauppiaaksi. Eli emme ole rasisteja. Me vain lähtökohtaisesti kuvaamme itse mustien tai maahanmuuttajien tekemiä rikoksia antaumuksella.

Meillä Suomessa vammaiset, mielenterveyspotilaat sekä kaiken maailman saamelaiset sekä romanit ovat olleet samassa asemassa kuin mustat miehet ovat olleet USAssa. Kun tuomitsemme herkästi sen mitä USAssa tehdään, niin samalla unohdamme omat asenteemme. Mielenterveyspotilas on automaattisesti joku Veikko "Jammu" Siltavuori. Ja se tietenkin oikeuttaa kohtelemaan kaikkia joilla on joku mielenterveysdiagnoosi samalla tavalla kuin me kohtelisimme omissa jutuissamme tuota maamme kuuluisinta pedofiiliä. Pedofilia oikeuttaa tuon näkemyksen mukaan ampumaan tuon halveksittavan olennon. 

Se että isä hakkaa lastaan remmillä takapuolelle koko suvun katsellessa vieressä ei ole mitenkään tuomittavaa. Isä vain käyttää tuolloin "vanhemman oikeutta" kurittaa lastaan. Kun henkilö tuomitaan pahoinpitelystä jossa on 9 yhtä vastaan tilanne, niin asiaa ei juurikaan käsitellä julkisuudessa. Häntä ei halveksita samalla tavalla kuin Jammu-Setää. Tuo mahdollisesti huumejengin järjestysmiehenä toiminut henkilö ei olisi arkaillut hakata tai murhata lasta. Hän on saattanut hakata jopa satoja lapsia tai surmata heitä. Mutta halveksimme kaksi tyttöä surmannutta Jammu-Setää siksi että hän on pedofiili. 

Jos amerikkalainen poliisi ampuu mustan miehen, niin se päätyy maassamme lehteen. Samoin kaikki jotka uskaltavat sanoa jotain kielteistä tuosta toiminnasta kohtaavat pari pesäpallomailan iskua. Jos et ole samaa mieltä kansallisen rintaman kanssa, niin saat kokea sen nahoissasi. Lähtökohtaisesti silloin syy on amerikkalaisen poliisin. Jos meillä joku skinhead potkii mustan, niin silloin lähtökohtaisesti syyllinen on tuo musta mies tai nainen. Hän on ulkomaalainen, tunkeilija tässä maassa, ja hän on vienyt työpaikan joltain kansalliseen vastarintaan kuuluvalta. Lehdissä näytetään kuinka järjestäytyneen oikeiston kovat kung-fu potkut sinkoavat vastustajat seinästä läpi. Noiden tahojen kurinalaisuutta kehutaan estoitta. Siis amerikkalainen joka ampuu tai hakkaa mustan miehen on rasisti, kun taas suomalainen joka tekee saman tempun puolustaa vain maataan tai oikeuttaan mielipiteeseen. Tai sitten hän saa loputtomasti ymmärrystä teolleen. Hän voi valittaa vaikka huomenna kohtelustaan. 

Meillä poliisi käyttää aina harkintaa sekä pyrkii puheen avulla selvittämään tilanteen. Lehdissä kuittenkin puhutaan enimmäkseen siitä, miten poliisi käyttää voimaa alaikäisiin sekä kehitysvammaisiin. Etälamaaja on varuste, jonka käytön on tarkoitus sijoittua tilanteeseen, jossa lyömä-ase eikä pippurisumutin ole riittävän tehokas. Mutta pistooli on taas liian kova varuste. Etälamaajan käyttöön voi kuolla, kuten olemme saaneet huomata. Samalla kuitenkin voidaan kysyä että olisiko tuo etälamaaja jäänyt käyttämättä, jos vastassa olisi ollut ei vammainen henkilö. Joillekin ihmisille tuollainen tilanne muuttuu niin sanotusti näytön paikaksi. 

Suomessa lapset, vammaiset sekä vajaavaltaiset ihmiset kohtaavat rasismiksi rinnastettavaa toimintaa. Heidät saatetaan poistaa paikalta kovia otteita käyttäen. Heitä saa pysäytellä miten huvittaa. Varmaan kotiväkivalta on laissa kiellettyä. Mutta kun lapset eivät kuulemma muuten opi. Eikä ole pelkoa siitä, että he haastaisivat ketään oikeuteen. Meillä lainsäädäntö on kohdallaan. Asenteissa saattaa kuitenkin löytyä hiukan korjaamista. Mutta kun ihmiset reagoivat liian voimakkaasti, niin se aiheuttaa tilanteen, missä huomio siirtyy pois olennaisesta. Eli myös vähemmistöön kuuluva voi olla rikollinen. Ei jokaista mustaa miestä pidätetä ilman syytä. Eikä jokainen valkoinen ole Proud Boisien jäsen. Eikä jokainen rasismin vastustaja ole muuten liberaali. Ihminen voi pitää puheita rasismia vastaan, ja ajaa perjantaisin perheensä lumihankeen umpikänissä riehuessaan. 

https://yle.fi/a/74-20241177

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kriittinen_rotuteoria

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tippu_Tip

Miksi asioista tiedotetaan pienin palasin?

Espoossa poliisi käytti etälamautinta erääseen kehitysvammaiseen henkilöön, joka kuoli tuon lamauttimen käytön aiheuttamaan vammaan. Miksi asiasta kertovassa jutussa ei heti aluksi mainittu tätä asiaa? Espoon Rinnekodissa asuva ilmeisesti noin 50 vuotias henkilö oli aiheuttanut häiriötä, ja yksikköön oli kutsuttu virkavalta hätiin. 

Sitten pihalla poliisi oli päättänyt käyttää kehitysvammaiseen häiriön aiheuttajaan etälamautinta, ja seurauksena kyseinen henkilö oli kuollut. Kun tuota tapausta arvioidaan, niin professorin mukaan poliisi voi käyttää etälamaajaa myös kehitysvammaiseen, joka vaarantaa joko poliisin tai sivullisten turvallisuutta. Mutta siis oliko tuolla pihalla silloin joku toinen, jonka turvallisuutta poliisin piti suojella. Vai oliko poliisi ehkä sitten kokenut tuon kehitysvammaisen henkilön jotenkin vaarantavan heidän tai hänen omaa  turvallisuuttaan. 

Siis oletettavasti poliiseja oli tuossa tilanteessa kaksi, vaikka nykyään ilmeisesti on tullut tavaksi partioida yksin. Siis tietenkin kun tapauksesta tehdään tutkinta, niin siinä käydään läpi se, mitä tuossa hätäpuhelussa oli sanottu. Oliko poliisilla tiedossa se, että epäilty on kehitysvammainen? Tuon kuolleen henkilön lähiomainen oli ollut aikaisemmin huolissaan omaisestaan, joka oli ollut rauhaton sekä puhunut puhelimessa sekavia. Mutta siis sekavuuteen pitäisi varmaan suhtautua vakavasti.

 “Noin 50-vuotias kehitysvammainen mies oli käyttäytynyt epätyypillisesti ja puhunut omaiselleen puhelimessa sekavasti. Mies ei kuitenkaan vaikuttanut omaisen mielestä aggressiiviselta.” (YLE)

“Onko oikein, että poliisi käyttää etälamautinta kehitysvammaiseen?”(YLE)

“– Kyllä poliisi voi käyttää etälamautinta myös kehitysvammaiseen henkilöön mutta viimesijaisena keinona, toteaa rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen.”(YLE)

“Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki sanoi eilen Ylen A-studiossa, että poliisi ei käytä etälamautinta lapsiin, vanhuksiin ja raskaana oleviin naisiin.” (YLE)

Voidaan kuitenkin sanoa, että hämärässä tai muuten huonossa näkyvyydessä voi olla vaikeaa todeta, että minkä ikäinen henkilö on, tai onko hän ehkä mahdollisesti vanhus tai raskaana. Jos kädessä on esine, joka muistuttaa esimerkiksi ampuma-asetta, niin silloin voidaan kyllä sanoa, että vaihtoehdot voivat olla vähissä. Jos poliisi ampuu luodin henkilöön, niin joku melko varmasti kuolee. Jos poliisi käyttää etälamautinta, niin vammautumisen riski on pienempi. Mutta jos hän odottaa hiukan liian kauan tai tekee hätiköiden päätöksen, niin seuraavaksi edessä on jonkun henkilön vammautuminen. 

“Rinnekodit kertoo tiedotteessaan selvittävänsä nyt tapahtumienkulkua osaltaan ennen poliisitehtävää ja sen aikana. Rinnekodit tiedottaa asiasta lisää, kun selvitys tapahtumienkulusta on riittävän pitkällä.” (YLE)

“Poliisi kertoi tiistaina käyttäneensä etälamautinta poliisitehtävän yhteydessä perjantaiyönä 14. elokuuta. Poliisin mukaan henkilö käyttäytyi aggressiivisesti ja paikalla olleita kohtaan.”(YLE)

Henkilöstö oli soittanut poliisille saman henkilön aggressiivisen käytöksen takia jo aiemmin torstaina. Perjantaina aamuyöllä miehen väkivaltainen käytös oli jatkunut.”(YLE) 

“Rinnekodin henkilöstö soitti hätäkeskukseen myös perjantaina, koska sama henkilö käyttäytyi aggressiivisesti.” (YLE)

Miksi henkilön käytös oli aggressiivinen? Samoin herää mielenkiintoinen kysymys siitä, että keitä muita tuon Rinnekodin asumisyksikön pihalla oli? Jos henkilökuntaa ei ollut paikalla, niin olivatko Rinnekodin asukkaat ehkä olleet grillaamassa pihalla? Jos henkilökunta totesi jo aikaisemmin miehen käyttäytyneen väkivaltaisesti, niin miksi he eivät soittaneet esimerkiksi hänelle kyytiä jonnekin psykiatrian päivystykseen? 

Tuota miestä oli käyty edellisenä päivänä rauhoittamassa poliisin toimesta. Ja sitten toisen kerran tuo henkilö oli sitten saanut osuman etälamauttimesta. Voidaan olettaa että tuo henkilö oli saanut päävamman tuossa tapauksessa, kun hän oli kaatunut. Usein kehitysvammaisilla on kommunikaatiovaikeuksia. Jos he kohtaavat jotain kuormittavia tai uhkaavia tilanteita, niin kehitysvammainen saattaa menettää täysin puhekykynsä. Tai hän saattaa suistua täysin raiteiltaan. Mutta mikä sitten on se paljon puhuttu kuormittava tilanne? 

Onko se ehkä joku konflikti hoitajien tai toisten asukkaiden kanssa? Tai onko tuo konflikti ehkä tapahtunut asukkaan ja jonkun ulkopuolisen välillä? Ja tietenkin on tärkeää selvittää, että onko tuo konflikti väärinkäsitys tai niin sanottu riita. Eli myös väärinkäsitys voi aiheuttaa stressiä. Mutta aina on mahdollista, että taustalla on aito riita. Tai tietenkin esimerkiksi joku häiriö-soitto voi aiheuttaa tuollaista kuormitusta. Joten aina on mahdollista, että joku ulkopuolinen on huudellut tuolle uhrille yms. Mutta sitten tietenkin voidaan aina kysyä, että miksi tuon käytöksen syytä ei lähdetty selvittämään? 

https://yle.fi/a/74-20241792

https://yle.fi/a/74-20241855

https://yle.fi/a/74-20241832

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/pkpH0ooqm9

Siis onko poliisin aseenkäyttö muuttunut?

Heti aluksi sanon sen, että mallioppiminen on ollut asia, jonka takia näemme lapsissa itsemme. Samoin se millä tavalla poliisi on esiintynyt nuorten edessä paljastuu, kun seuraava poliisien sukupolvi saapuu virkaan. Eli mallioppimisen äärimmäinen malli on niin sanottu “Lucifer efekti”. Tuo efekti tarkoittaa sitä, että jos lasta on esimerkiksi pahoinpidelty kotonaan, niin kun hän itse muuttuu perheen pääksi, niin hän kuvittelee että kotiväkivalta on oikeutettua, koska sitä on käytetty häntä itseään vastaan. Samoin se miten poliisi on käyttäytynyt yksilöä kohtaan ilmenee viimeistään silloin, jos tuo yksilö päätyy poliisin virkaan. Eli poliisina toimiessaan ihminen toimii muita kohtaan siten, kuin poliisi on häntä kohtaan toiminut. Siis näinkö poliisi on käyttäytynyt tuota poliisia kohtaan, joka osoittaa autoonsa “tunkeutuvaa” henkilöä aseella silmien väliin. 

No niin Tampereella aseella toista osoittanut poliisi oli liikennevalvonta tehtävissä. Ilmeisesti hänet on siirretty toisiin tehtäviin. Hän ei ollut kyttäämässä MC-miehiä. Eli toisin sanoen hän oli ilmeisesti valvomassa ajonopeuksia. Kun joku sivullinen oli vetänyt oven auki, niin poliisi oli tähdännyt tätä henkilöä pistoolilla keskelle otsaa. Sekä Tuusulassa, että Tampereella oli autossa yksi poliisi. Yksi syistä miksi partiossa on aina ollut kaksi henkilöä on se, että kahta poliisia on vaikeampi lahjoa. Toinen syy on se, että jos toiselta mieheltä palaa hermot, niin toinen voi ehkä tulla väliin. 

Sekä sanonut sanoja, joita ei ehk olettaisi poliisin suusta kuulevan. Tässä sitten Espoossa oli poliisi käyttänyt etälamaajaa, ja 5000 voltin sähköisku oli surmannut tuon voimankäytön kohteen. Joten miten tällainen asia on päässyt tapahtumaan? Onko poliisin toimenkuva muuttunut siten, että aseita ja voimaa käytetään yhä herkemmin, ja jos käytetään niin miksi sitä käytetään? 

Onko maamme muuttunut niin paljon siitä, kun itse olin nuori? Vai onko ehkä joku asia kuten kovien rikosten korostaminen tehnyt sellaista jälkeä, että poliisi vetää aseen yhä useammin esille? Kun puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka jokaisen suomalaisen tulisi saada kaappiin oma reserviläis rynnäkkökivääri, niin silloin unohdetaan se, että osa ihmisistä vain ei halua tai osaa käyttää asetta, kuten sitä pitäisi käyttää. Aseet ovat välineitä, joiden omistajalta pitäisi ainakin vaatia tiettyä asennetta esimerkiksi päihteisiin. Ja väärissä käsissä esimerkiksi reserviläis harrastukseen  tarkoitettu ase muuttuu käteväksi auktoriteetiksi. Poliisin oman auktoriteetin pitäisi perustua laitoksen auktoriteettiin, sekä siihen että hän on valtion edustaja. Siis henkilökohtaisia asioita ei pitäisi hoitaa poliisin puvussa. Mutta poliisi ei ole eri ihminen virassa ja viran ulkopuolella. 

Mutta miten tämä vaikuttaa poliisiin? Poliisi siis ei voi lähteä siitä, että jos jossain on ase, niin henkilö jolla tuo ase on, ei sitä voisi käyttää myös väärin. Mutta siis onko tällaisella asialla sitten mitään tekemistä poliisin voimankäytön kanssa? Siis lähteekö poliisin kouluttaja siitä, että vastassa on automaattisesti henkilö, jolla on ase sekä huumeita veressä? Ja toisaalta jos tuollaisessa tilanteessa tehdään virhearvio, niin seuraukset voivat olla kamalia. Kun nuori poliisi lähtee partioon, niin hänelle tietenkin pitää kertoa riskeistä, joita hän ehkä tulee kohtaamaan. Ja joka kerran jokaisen poliisin oli hän nuori tai vanha pitäisi saada tukea omaan työhönsä. 

Poliisit voivat suojella partiokaveriaan tilanteessa, joka on karannut jotenkin käsistä. Välillä siis myös poliisilta palaa pinna. Kun poliisi on yksin epäillyn kanssa, niin silloin ei ainakaan tule kukaan väliin jos pinna sattuu palamaan. Mutta siis jos poliisi sattuu tulemaan yöllä vastaan, niin ainakin itse kokisin turvallisemmaksi sen, että siellä olisi joku toinen poliisi. Jos joudun pimeällä kujalla kahdestaan poliisin kanssa, tai tilanteeseen missä poliisi käskyttää minut maahan, niin jos olisin kahden jonkun poliisin kanssa, niin silloin pelottaisi vielä enemmän. Poliisi voi suojella toista poliisia, mutta jos hän ampuu jonkun tai potkii epäillyn, niin hän voi silloin kyllä itse keksiä verukkeita toiminnalleen. Jos toinen poliisi on paikalla, niin silloin ainakin on mahdollista, että toinen poliisi rauhoittaa tilanteen. Jos pidätetty kuolee tuollaisessa tilanteessa, niin se miten paljon syytteitä poliisi saa ei häntä enää lohduta. Ja jos joku nappaa esimerkiksi poliisin aseen tilanteessa, jossa hän on tullut yksin ehkä hälytykseen, niin se että asiasta kirjoitetaan lehteen tai kehitetään ajatuksia siitä, kuinka partiokaveri olisi ehkä suojellut tuota poliisia ei tuo asetta takaisin. Ja tietenkin yksin liikkuva poliisi on helpommin lahjottavissa kuin kaksi. 

Mutta jos tuo perehdytys annetaan väärin, niin silloin ihmisen mieli ikään kuin virittyy näkemään aseita lähes jokaisen mummon käsilaukussa, ja tietenkin jokaisen ihmisen vaatteissa voi olla siis joku automaattipistooli. Kun poliisi lähtee partioon niin hänellä on tietyt toimintavelvoitteet, eli yksi niistä on se, että hänen tulee suojella sivullisia. Poliiseja on lähes aina kaksi, ja heillä on tietyt toimintavälineet. Näiden välineiden tehtävä on tehdä antautumisesta sellaista, että se ei ole noloa, tai esiintymishaluinen alkoholisti ei koe menettävänsä kasvojaan tuossa tilanteessa. Mutta siis jos poliisi on yksin, niin se laskee tietenkin henkilön kynnystä tehdä vastarintaa. Jos nuori poliisi jätetään asemalle, koska vanhempi poliisi ei häntä halua mukaansa, niin se on valtava pettymys. Jos toinen odottaa ulkona, kun toinen menee hoitamaan hälytystä, niin silloin ei kyllä kyseessä ole mikään ainakaan lähtökohtaisesti ohjesääntöön tai turvallisuusnäkökohtiin perustuva toiminta. 

Lähtökohtaisesti partiossa on siis kaksi poliisia, vaikka yks voisi ehkä selvittää suurimman osan tavallisista tehtävistä. Mutta jos pahin tapahtuu, niin yksi liikkuva poliisi on ehkä avuton. Mutta sitten kun puhutaan etälamaajista, niin tarkoitus on ollut se, että etälamaajaa käytetään silloin, kun kyynelkaasu ei enää riitä. Jos vaihtoehtona on ampuma-ase, pamppu tai mahdollisesti karatepotku, niin kuitenkin etälamauttimen käyttöä voidaan pitää ehkä noita vaihtoehtoja parempana voimankäyttö mallina. Mekaaniset välineet kuten pamppu voivat aiheuttaa vakavia sisäelinvaurioita sekä murtaa luita. 

Pahimmillaan seurauksena on aivovaurio. Mutta jos etälamautinta käytetään sydänvikaista henkilöä vastaan, niin tuo neuromuskulaarinen lukitsija voi saada sydämen pettämään. Mutta siis houkutteleeko tuo etälamaaaja poliisia käyttämään voimaa entistä herkemmin? Vai onko jossain muualla ollut syy tähän ilmeisesti hyvin ikävällä tavalla esiin tulleeseen poliisin voimankäyttöön? Onko se että poliisin toimintaa on kommentoitu aikaisemmin sellaisella asenteella, että kaikki mitä poliisi tekee on oikein saanut aikaan asenteen, että aseet vedetään helpommin esille, ja niitä käytetään entistä helpommin. 

Ja kun jo lapsena ihminen saa sellaisen käsityksen, että pelkkä epäilyttävä käytös ikään kuin oikeuttaa virkavaltaa käyttämään aseita, niin tietenkin tuo asia saattaa vaikuttaa poliisimiehen asenteeseen. Samoin ihminen käyttäytyy siten, kuin muut ovat häntä itseään kohtaan käyttäytyneet. Eli omalla esimerkillään poliisi vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä tuon laitoksen palvelukseen tulee. Jos poliisi opettaa muille, että “painu V***” on se tapa millä poliisi kehottaa ihmisiä olemaan häiritsemättä heidän työtään. Samoin jos jokaisessa tehtävässä on ase esillä, sillä osoitellaan toisia silmien väliin, ja lopulta ainoa asia mikä kiinnostaa, on se, että koska partio on valmis seuraavaan tehtävään, niin varmaan seuraavaksi tuo asenne sitten aiheuttaa tilanteita, joissa poliisi muuttuu ikään kuin väkivaltaiseksi. 

https://yle.fi/a/74-20241565

https://yle.fi/a/74-20241613

https://yle.fi/a/74-20241570

https://yle.fi/a/74-20241657

Kun näet väärin pysäköidyn auton, niin mitä sinä teet?

 

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/ZI3X2ETuYK

Voidaanko vaalitulos syrjäyttää?

Periaatteessa presidenttiä ei rajoita mikään siinä asiassa, kun hän nimittää hallitustunnustelijan. Perinteisesti tämä hallitustunnustelija on vaalit voittaneesta puolueesta. Mutta siis tämän säännön ohittaminen on erittäin helppoa. Muiden puolueiden pitää vain pysyä poissa yhteistyöstä eniten ääniä saaneen, eli vaalit voittaneen puolueen kanssa. Niin sitten voidaan suoraan ajatella, että joku vähemmän ääniä saaneista puolueista olisi hallituksen muodostajan asemassa. Tuolloin vaaleissa eniten ääniä saanut puolue voidaan sulkea pois hallitusyhteistyöstä yksinkertaisesti kieltäytymällä tuosta koalitiosta. Ja vaikka puolue olisi voittanut vaalit, niin jos se ei saa enemmistöä taakseen, niin se ei kykene muodostamaan hallitusta. 

Juuri tällainen etukäteen tapahtuva puolueen poissulkeminen tai eristäminen politiikasta on saanut esimerkiksi äärioikeistolaisten puolueiden suosion kasvamaan. Oppositiosta tai jostain nurkasta on helppoa kertoa miten vääriä asioita hallitus tekee. Ja kun oma sanoma perustuu ismeihin, eli poliittisiin iskulauseisiin, niin ihmiset näkevät nuo äärioikeiston puolueet mahdollisuutena. Kun asiat sanotaan selvästi niin se vetoaa ihmisiin. Ihmiset pitävät suorasta puheesta, ja demokratian kummallisuus on siinä, että ihmisten ei tarvitse välittää siitä, miten puolue aikoo mitäkin lupaustaan noudattaa. 

Tai siitä että voiko jotain lupausta noudattaa? Riittää että ihmiset uskovat tuohon lupaukseen, tai oikeastaan voidaan sanoa, että demokratian kannalta on aivan sama, miksi joku antaa jollekin puolueelle äänensä. Vaikka puolueen kärkihahmo oli Hermanni Pelle, niin sillä ei ole mitään väliä. Riittää että puolue saa ihmiset merkitsemään sen ehdokkaiden numeroita vaalilippuihin. Vain annettu ääni merkitsee jotain. Eikä kukaan koskaan kysy, että miksi joku ääni on annettu. 

Eli demokratiassa riittää se, että jonkun ehdokkaan numero on vaalilpussa. 

Rydman sekä demokratia ovat joidenkin mielestä varmaan hiukan yhteensopimaton yhdistelmä. Eli tässä kirjoitan siitä, kuinka ministeri Rydmanin mielestä mahdollinen ensi vuoden vaalitappio tai tappio SDPlle voidaan jättää huomiotta, jos oikeiston rintama sitten sitoutuu omaan vaaliliittoon, jossa kieltäydytään hyväksymästä SDPn voittoa. Ja tietenkin Rydmanilla on oikeus sanoa näin. Syy miksi muut puolueet ovat olleet hiljaa näistä asioista on se, että kun Rydman laukoo mielipiteitään, niin muut puolueet sekä Rydmanin puoluetoverit voivat seurata sivusta, miten ministeri Rydmanin lausunnot ottavat kipinää. kun Rydman laukoo mielipiteitä, niin hän kantaa niistä vastuunsa. 

Mutta siis kun äänestämme vaaleissa, niin silloin käytämme demokratiaan kuuluvia oikeuksiamme vaikuttaa siihen, mitä päättäjiä parlamenttiin pääsee. Mutta kun käymme jossain vaaliuurnalla, niin olemmeko oikeastaan koskaan edes viitsineet vilkaista puolueiden vaaliohjelmaa? Kun menemme koppiin, niin äänestänkö tuttavaa tai ehkä henkilöä, jonka asuinpaikka on sama kuin minulla? Eli tiedänkö sitten sitä, millaista linjaa tuon henkilön edustama puolue sitten oikeasti on sanonut ajavansa? 

Ja sitten seuraavaksi meidän pitää muistaa sekin asia, että hallitusohjelmat ovat ainakin olleet maassamme konsensuksia, eli se tarkoittaa sitä että tällä hetkellä on mahdotonta ajatella, että mikään puolue yksin voisi muodostaa muuta kuin vähemmistöhallituksia. Hallitusohjelmat sorvataan hallitukseen pyrkivien puolueiden kesken siten, että ne ovat “realistisesti hyväksyttäviä”. Juuri tuon hallitusohjelman kohdalla kohtaamme tilanteen, missä osa puolueista on tehnyt parempia ja osa taas huonompia ratkaisuja. 

Kun puolue istuu hallituksessa, niin sen pitää tehdä päätöksiä, jotka koskevat koko äänestäjäkuntaa. Tai siis nuo päätökset koskevat koko kansaa, riippumatta siitä että käyvätkö kansalaiset äänestämässä vai eivät. 

Demokratian kannalta vain sillä äänellä, mikä äänestyskopissa annetaan on merkitystä. Kun sitten puhutaan siitä, mikä on äänestäjän rooli yhteiskunnassa sekä erityisesti vaikuttamisessa, niin silloin me puhumme siitä, että äänestäjät päättävät siitä, kuka pääsee eduskuntaan. Se mitä tuo henkilö sitten tekee eduskunnassa on hänen ja hänen puolueensa asia. Suhteellinen vaalitapa tarkoittaa sitä, että puolueen johtava ehdokas, eli ääniharava saa koko listalle annetut äänet. Ja sitten jos listalla on kahdeksan nimeä, niin seuraava saa 7/8 listalle annetuista äänistä sitä seuraava saa 6/8 jne.. 

Maassamme siis äänestetään listoja eikä henkilöitä. Eli voimme periaatteessa vaikuttaa ainoastaan siihen, että millä listalla olevia nimiä pääsee läpi. Tuon suhteellisen vaalitavan tarkoitus on ollut estää kansankiihottajien pääsy eduskuntaan. Mutta tuon vaalitavan yksi ongelma on siinä, että suosittu ehdokas vetää muita ylöspäin. Jos yksi listan ehdokkaista on erittäin suosittu, eli vaalien tapauksessa hän saa paljon ääniä. 

Niin hän vetää muita ylöspäin. Ja juuri sen takia tämä D’Hondtin menetelmän nimellä kutsuttu äänten laskentamalli aiheuttaa sen, että listalta saattaa päästä eduskuntaan ihmisiä, joilla ei ole yhtään ääntä. Se että ihmisten ei tarvitse ajatella kuin sitä, että kuinka mukava mies tai nainen joku on riitää äänen saamiseen. Ja siis kuinka moni on tuolla kopissa sitten ajatellut, millaista ohjelmaa tuo puolue on edes ajatellut noudattaa. Eli äänestämme ihmisiä siksi, että he ovat niin mukavan tuntuisia. 

Ja sitten tietenkin edessä ovat kovat realiteetit. Jos talous on kuralla, niin silloin rahaa ei ole. Nykyään trendinä on ollut se, että seuraavia hallituksia sidotaan edellisten hallitusten tekemiin päätöksiin. Kun päätös on tehty, niin sitä tuskin enää lähdetään seuraavassa hallituksessa muuttamaan. Ja esimerkiksi tiettyjen rakennusprojektien kuten tehtaiden sekä muiden vastaavien projektien ajoitus niin, että ne ovat puoliksi valmiita, kun hallitus vaihtuu estää tai tekee noiden projektien pysäyttämisen mahdottomaksi. Kun luvat on annettu, niin niitä ei enää voida perua. Tai peruuttamisesta syntyy kohtuutonta haittaa kaikille. 

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/E8KenT9vFw

Kovaa peliä Tuusulassa.

Tuusulassa poliisi kiilasi mopoilijan joka pakeni paikalta 90 km/h. Mopoilijalta oli katkennut kädestä useita luita. Sekä hän oli saanut todella pahoja vammoja. Mopo oli siis rankasti viritetty. Ja poliisi oli lähtenyt perään, koska mopossa ei ollut kilpeä. Samalla tavalla on ilmeisesti toimittu muutamissa muissakin tapauksissa. Joista yksi on eräs Max Muranen. YLEn jutusta saa sellaisen kuvan että Tuusulan mopopoika oli Max Muranen. Mutta siis kun tuota asiaa sitten tarkastellaan vähän pidempään, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa sama kaava toistuu useiden henkilöiden kohdalla. 

Ajetaan vähintään kaksi kertaa sitä nopeutta, kuin mitä mopo saa kulkea. Ja sitten vielä ilman kilpiä. Poliisia paetaan siis oman hengen uhalla. Ja juuri tuo kaahaaminen sitten saa aikaan kysymyksiä siitä, että mitä mahtaa noiden nuorten päässä liikkua. Miksi he ovat sitten toimineet kuten ovat toimineet? Kenen idea on ollut lähteä ajamaan poliisin kanssa kilpaa? Tuusulan tapausta kutsutaan poliisin liioitellusti toiminnaksi. 

YLEn jutussa 14.8. kerrotaan Max Murasesta, joka on ollut siis aikaisemmin vastaavassa tapauksessa. Seuraavassa osassa saattavat Murasen sekä Tuusulan tapaukset mennä ristiin. Siis poliisi ei kiilannut Max Murasta. Vaan hän kaatui metsäisellä tiellä matkalla Lahdesta kotiin. Tuusulassa poliisi siis kiilasi 90 km/h kulkevaa mopoa aiheuttaen vammoja. 

 Max Murasen tapaus meni siis näin: Kun poliisi kiilasi mopon joka kulki 80 km/h ja ilman kilpiä, niin mopo kyllä oli laiton. Se kulki liian kovaa, ja siinä ei ollut lainmukaista kilpeä. Kulkuvälinettä kuljettanut 16-vuotias poika oli siis liikkeellä laittomalla ajoneuvolla. Poliisi ajoi tuota mopoa takaa 80 km/h tuntivauhtia kevyen liikenteen kaistalla sekä lopulta kiilasi hänet pois tieltä jossain syrjäisellä metsätiellä. Takaa-ajo kesti noin 6-7 minuuttia eli se alkoi 23.05 ja päättyi 23.11. Poliisin toimintaa on sekä kritisoitu että puolustettu. Siis syytä pysäytykseen oli, mutta oliko se että poliisi ajoi tuota poikaa takaa kevyen liikenteen väylällä perusteltua? Oliko poliisi epäillyt ehkä huumeita? 

Toki olisi varmaan mukavaa jos tuo nuori mies oikeasti kertoisi syyn siihen, miksi hänellä ei ollut tunnuskilpeä mopossaan? Eli miksi tuo kilpi oli pitänyt ottaa irti? Ehkä tuo poika kertoo joskus syyn tuohon toimintaan. Tapauksessa vaarantui ihmisen henki.Mutta miksi tuo poika ei sitten painanut jarrua ja pysähtynyt? Mikä sai hänet kiihdyttämään noin 80 km/h nopeuteen tiellä, jossa vastaan voi tulla ihmisiä tai esimerkiksi koiria? 

Pelkäsikö poika jotain? Eli oliko hänelle ehkä kerrottu jotain “totuuksia” siitä, mitä tapahtuu poliisilaitoksella, tai oliko joku ehkä pelotellut jollain asialla, joka sai pojan vaarantamaan itsensä sekä muiden hengen. Siis olisiko ollut aiheellista pysähtyä. Siis äskeinen on pelkkää spekulointia, mutta käytöksestä voidaan päätellä, että poika ei ehkä jostain syystä luottanut poliisiin. Vai keksiikö joku muita syitä siihen, että henkensä kaupalla lähdetään kaahaamaan pitkin kevyen liikenteen kaistaa? 

Nyt kun tapauksesta on kulunut noin viikon verran aikaa, niin poliisin toimintaa on siis sekä puolustettu, mutta esimerkiksi poliisin toimintaa esimerkiksi ajamalla mopoilijaa takaa väylällä jossa olisi voinut olla kävelijöitä sekä pyöräilijöitä. Poliisi sitten kiilsi tuon nuoren ojaan, ja seuraavaksi hänet sitten vietiin putkaan. 

Tuolla putkassa neljä tuntia istuttuaan kyseinen nuori tapasi sosiaalityöntekijän, joka sitten päätti kiireellisestä sijoituksesta. Nuoren vanhempiin kun ei saatu puhelimitse yhteyttä. Heidän kännykkänsä olivat äänettömällä. Aamulla nuoren miehen isä oli ihmetellyt, miksi poika ei ollut kotona. Ja hätääntyneenä sitten lähtenyt soittelemaan tuttaville. Siis poliisi ei kiireiltään ehtinyt käydä pojan kotona, kun kiireelliselle sijoitukselle piti löytää tilaa omasta työjärjestyksestä. Siis mitä tästä opimme? 

Itse olen joskus kuullut, että ainakin joskus ennen kiilaaminen tai auton poikittain ajaminen mopon eteen on ollut pysäytyksissä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Eli jos mopo ei pysähdy, niin se sitten pysäytetään. Mutta nopeudet eivät ole olleet tuota 80 km/h luokkaa. 

https://yle.fi/a/74-20240883

Pojan kotona olisi varmaan kannattanut käydä katsomassa sitä, miltä siellä näyttää. Ja kertomassa siitä, että poika on kunnossa. Se mitä sitten tähän takaa-ajoon tuli, niin oliko poliisi ehkä epäillyt huumeita tai vastaavaa, kun oli niin kovaa lähtenyt ajamaan? Eli jos joku kaahaa henkensä kaupalla, niin siihen kyllä pitäisi olla joku syy. YLEn jutun mukaan tuo poika oli ennenkin ajanut kilvettömällä mopolla, ja mieleen tulee se, että eikö hänelle ole kerrottu siitä, että tuo on kiellettyä. Kilvettömällä mopolla ajaminen on siis vastoin lakia. Mutta samalla myös esimerkiksi mopon virittäminen siten, että sillä pääsee 80 km/h kertoo siitä, että konetta on kiristetty melko paljon. Eli pelkäsikö poika korttinsa puolesta? Mutta onko kortin vieminen ollut sitten niin pelottava asia, että pitää kaasutella henkensä kaupalla? 

Vai miksi piti lähteä ajamaan niin päättömästi? Tuollaisen virittämisen kohdalla on vaarana se, että rengas hyppää pois vanteelta. Samalla kun puhutaan siitä, miten poliisi suhtautuu mopon virittämiseen, niin mopopoikien takaa-ajot ovat joskus olleet melko erikoista katsottavaa. Mopolla on ajettu pakoon esimerkiksi jalankulkuteiden betoni rappusissa olevia ramppeja pitkin. Ja sitten poliisi-setä on kaasuttanut autolla perässä. Seurauksena oli varmaan jonkinasteisia vaurioita autossa.

Eli onko tällainen mopopoikien perässä ajelu sekä pysäytys-yritys hinnalla millä hyvänsä jotenkin sidoksissa poliisien arvovaltaan.Vai onko heillä oikeasti joku perustelu syy olettaa, että mopopoika oli tekemässä asioita, joita voidaan pitää suhteutettuna riskiin ja vahinkoon.Eli oliko jostain tullut ehkä vihje jostain huumeista?  Jos mopopoika sitten sattuu pääsemään pakoon, niin poliisi kokee sen ikään kuin arvovaltatappiona. Tai ehkä he sitten he voivat pelätä huumekuriirin pääsevän karkuun. Siis poliisikin on vain ihminen. 

Takaa-ajoa koskevan säännöstön mukaan takaa-ajon ja siinä mahdollisesti syntyvien vahinkojen tulee olla suhteessa siihen, mitä epäillään. Ja jos esimerkiksi lennokkaan takaa-ajon aikana sattuu syntymään vahinkoja kuten poliisiautosta saattaa pudota pakoputki, niin silloin kannattaa kehitellä joku meriselitys moiselle tapaukselle. Siis syyksi takaa-ajoon kannattaa keksiä joku kovan luokan rikos, koska aivan pikkujutusta ei kannata lähteä autoa rikkomaan. Tai vaarantamaan sivullisia. Se mitä poliisi ja mopoilija sanovat jälkikäteen on sitten ehkä aivan eri asia kuin mitä he ajattelivat takaa-ajon aluksi. 

https://yle.fi/a/74-20240334

https://yle.fi/a/74-20240335

https://yle.fi/a/74-20240883

https://yle.fi/a/74-20240161

https://www.reddit.com/r/mennytjanyt/s/w7hfNL724w