Perhonen joka kuvitteli olevansa Zuangzi.

"Zhuangzi uneksii olevansa perhonen" (Wikipedia, Zuangzi)

Taolaisten filosofien listassa on mielenkiintoinen nimi tai aihe nimeltään Zuangzi. Yllä olevan kuvan nimi on Zuangzi uneksii olevansa perhonen, vai kuvitteleeko perhonen olevansa Zuangzi? Siinä vasta kysymys, eli koko Zuangzin filosofian ajatus tai yksi pääajatuksista on siinä, että kaikki maailman roolit voidaan kääntää ympäri. Voin siis kysyä että kuvitteleeko perhonen olevansa Zuangzi, vai kuvitteleeko tai uneksiiko Zuangzi olevansa perhonen? Tai ehkä emme tiedä mitä kalat meistä ajattelevat, mutta tietävätkö kalat mitä me niistä ajattelemme? 

Tuosta yllä olevasta kuvasta on saatettu vetää monenlaisia johtopäätöksiä ja sille on saatettu kehittää mitä ylevimpiä tai muuten erikoisia selityksiä Yksi niistä on se, että Zuangzi sai käyttöönsä FPV-dronen ja sitten sen ja virtuaalitodellisuuslasien kautta sai kokea osittain sen, miltä tuntuisi olla perhonen. Ehkä joku alien olisi sen voinut Zuangzille antaa kokeiltavaksi, tai sitten jossain nykykiinassa asuu poika tai mies nimeltään Zuangzi. 

Tai sitten tuolle maalaukselle voidaan antaa myös sellainen sisältö, että Zuangzin olisi kannattanut jossain vaiheessa varoa hiukan mitä hän sanoo. Eli jos mestari Zuangzi on unissaan tai vasta herättyään soperrellut asioita, joita hän ei ehkä ole toivonut muiden saavan tietää, niin se että hän on nuo ajatukset esittänyt voi olla kiusallista. Siis kuvasta voidaan ajatella että mestarin parta on kuin joki. Jos hän sanoo jotain, niin silloin hänen ajatuksensa valuvat kohti alempia toimijoita. Eli hänen oppilaansa tai henkilöt jotka ovat olleet hänen lähellään tuon uneksimisen ajan voivat levittää noita sanoja jonnekin, ja ne saattavat aiheuttaa ongelmia ainakin niille, jotka asioita eteenpäin välittävät. 

Kiinalaisessa filosofiassa on hyvin tärkeää kenen oppilas on kyseessä. Noita filosofien ajatuksia jotka ovat lähtöisin joltain tunnetulta mestarilta työstetään sukupolvien ajan. Siis mestari on henkilö joka panee ajatusketjun alulle, kirjoittaa ajatuksensa muistiin. Ja sen jälkeen hänen oppilaansa ottaa nuo kirjoitukset käsiteltäväkseen, ja kehittää niissä olevia ajatuksia eteenpäin. Siis filosofiassa ylipäätään oppilaan ja opettajan eli mestarin välinen suhde ei ole sellainen kuin mitä me ehkä käsitämme meille tutun oppilas- ja opettajasuhteen olevan. 

Filosofiassa oppilaan ja opettajan välillä voi olla sukupolvien väli. Kun opettaja eli mestari on kirjoittanut ajatuksensa muistiin, niin hän sitten asettaa nuo ajatuksensa eli muistiinpanonsa jonnekin. Ja sitten ehkä satojen vuosien päästä oppilas ottaa nuo tekstit tarkasteltavakseen. Hän tarkastelee niitä, poimii asioita omiin muistiinpanoihinsa sekä teksteihinsä. Ja sitten muokkaa noita ajatuksia uudelleen, ja tuo muokkaus tekee hänestä uuden mestarin. 

Idea on siinä että ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta. Tai ei ole olemassa puhdasta valhetta. Kaikki mitä näemme, kuulemme tai haistamme sekä maistamme on itseasiassa oman kokemuksemme kautta tulevaa informaatiota. Se pidämmekö siitä mitä aistimme tuovat meille riippuu siitä miten tulkitsemme havaintojamme. Me näemme kuvia joissa on ihmisiä, jotka tekevät asioita. Me näemme asiat oman kokemusmaailmamme ja ajattelumme kautta. Siis me voimme aivan hyvin ajatella ihan itse mitä näemme kuvissa. 

Tai voimme kysyä kaverilta sitä mitä hän näkee kuvassa. Sen jälkeen voimme myötäillä ystäväämme tehdäksemme häneen hyvän vaikutuksen. Eli sen kautta sitten voimme välttää riitoja, ja voimme lähteä hänen kanssaan elokuviin. Hän voi sitten kertoa sen, mitä elokuvaa hän haluaa katsoa, ja sitä kautta voimme siirtää oman mielipiteemme sekä ajattelumme kaverille. Tai voimme lukea jostain lapusta kuinka joku maalari on kuvaillut työtään. Tai ehkä voimme pyytää tekoälyä tekemään noita asioita. Eli tuolloin voimme näyttää tekoälylle kuvaa, ja se sitten kertoo kuvan nimen. Tuolloin tietenkin saamme tietää sen, mitä tuo kone tai maalauksen tekijä on maailmalle kertonut kuvasta. 

 https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Zhuangzi

Kun kerran olimme jotain mieltä asioista, niin niitä mielipiteitä ei muka voi muuttaa

Kun ihminen muodostaa mielipiteitään, niin hän tekee sen sillä hetkellä saatavilla olevan tiedon mukaan. Kun ihmiseltä kysytään mielipidettä, niin hän voi joko kertoa sen rehellisesti. Tai sitten hän voi kertoa muunnettua totuutta eli valehdella. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa valheen takana olla pelko seurauksista. Eli jos yksilöä pelottaa että hänen oikea mielipiteensä aiheuttaa hänelle kohtuutonta haittaa, niin hän voi kertoa kyllä valheita. Tuolloin hän eli valheen kertoja perustelee valheen ainakin itselleen sillä, että hän miellyttämällä toista, niin hän selviää ikävistä seurauksista. On olemassa ihmisiä sekä yhteisöjä, joiden jäsenet eivät kykene tai halua kuulla mitään muuta kuin niitä asioita, kuin mitkä myötäilevät heidän omia näkemyksiään. He ottavat vastaan vain sitä tietoa, mikä sattuu heitä itseään miellyttämään. 

Tuolloin saattaa joku pitää parempana kertoa kuulijakunnalle sitä, mitä he haluavat kuulla. Ja tuloksena saattaa olla katastrofi. Eli kuinka monta poliittista uraa on tuhoutunut sen vuoksi, että poliitikon suosion on kerrottu olevan todellista korkeampi? Tai kuinka monta kertaa esimerkiksi sotaretki on mennyt päin seiniä, koska sotaretken päättäjälle on annettu väärää tietoa vastapuolen osaamisesta? Syy tällaiseen väärän tiedon levittämiseen saattaa olla halu suojella omaa asemaa. Eli ei haluta kertoa, että joku asia voi epäonnistua, vaan halutaan tukea toisen saamaa väärää kuvaa tilanteesta. Se että väärää tilannekuvaa halutaan tukea voi johtua siitä, että jotain asiaa on valmisteltu pitkään.

Eli esimerkiksi sotaretkeä voidaan verrata johonkin taloprojektiin. Jos jotain suurta ja mahtavaa on suunniteltu vuosikausia, niin varsinkin viime hetkellä paljastuvan virheen tuominen vaatii todella suurta rohkeutta, varsinkin jos esimies on kovin koleerinen sekä antaa helposti potkuja. Jos esimerkiksi vuosikausia valmisteltu suurtyöllistäjä osoittautuu sudeksi jo syntyessään eli sen tuote on vanhentunut, niin uskaltaako kukaan tuota asiaa tuoda esille viimeisessä kokouksessa ennen esimerkiksi tehtaan rakentamisen aloittamista? Ajatelkaa itse tilannetta, missä ehkä pienellä paikkakunnalla on tehty työtä suuren tehtaan eteen, ja asiaa rummutettu vuosikausia. 

Sitten aivan loppumetreillä huomataan, että tuo konsepti on vanhentunut. Kuka tuo tuon asian viimeiseen palaveriin? Tuo asia pitäisi olla kaikkien tiedossa, mutta mitä lehdistökin sanoo, jos tuo konsepti tulee kaatumaan? Eli pilaako tuolloin henkilö kaikkien ilon, vai antaako asian vain unohtua? Tai sitten tietenkin mitä jos johtaja ja kunnan johtaja sekä valtuusto eivät halua kuulla vastaväitteitä? Tai mitä jos tuleva tehdas ja sen pyörittäminen vaatii erityisosaamista, jota ei paikallisilla ole? Tuolloin kaikki työpaikat menevät jonnekin muualle? 

Eli mitä jos kaikki vain käyvät töissä tuolla kunnassa, ja asuvat muualla. Ja mitä jos tehdas sitten vielä tuottaa itse oman sähkönsä. Tuolloin kunnan tuloksi jäävät maasta saadut verot. Eikä tehtaan väki ehkä edes käy kunnassa syömässä, jos he vaikka asuvat tunnin matkan päässä työpaikaltaan naapurikunnan alueella. Mutta uskaltaako kukaan tuota asiaa tuoda esiin, jos uuden tehtaan rakentamista on valmisteltu vuosia, ja luvatkin on jo ehditty hakea? 

Mielipide muodostetaan kuitenkin saadun tiedon perusteella. Tuon tiedon pitäisi sisältää rehellisen sekä vääristelemättömän kuvan siitä, mitä missäkin maailman kolkassa tapahtuu. Jos saatu tieto on väärää, niin silloin tietenkin päätös, mitä tuon tiedon mukaan on tehty on väärä. Samoin mielipide, joka muodostetaan väärän tiedon pohjalta on sellainen, että sen muuttaminen ei ole mitenkään noloa. Siis jos teen väärän päätelmän, niin minun pitää kysyä aina itseltäni, että miksi tein tuon päätelmän tai muodostin mielipiteeni siten, että se osoittautui vääräksi? Jos olen tehnyt tiedon sillä perusteella, että joku muu on antanut minulle väärää tietoa, niin silloin en itse ole vastuussa siitä, että tein väärän päätöksen. 

Tai sitten joskus saattaa käydä niin, että joku antaa tahallaan väärää tietoa, ja silloin kannattaa miettiä, miksi joku antaa tietoa, jonka hän tietää vääräksi? Siis väärän tiedon jakaminen saattaa johtua esimerkiksi pelosta. Jos ihminen pelkää, että hän joutuu mielipiteensä takia vaikeuksiin, niin hän ehkä mieluummin kertoo valheita kuin totuuden. Ehkä meille länsimaisille ihmisille mielipiteen seurauksena tulevat ikävyydet ovat vieraita asioita. Mutta esimerkiksi Venäjällä tai Kiinassa kyllä tunnetaan mielipiteen takia vangitseminen. 

Jos puhutaan esimerkiksi jostain Venäjällä tehdystä mielipidetiedustelusta, niin voidaan kysyä että onko tuo ihmisten jakama tieto oikeaa? Eli puhuvatko ihmiset totta, kun he vastaavat kyselyyn siitä, että onko Vladimir Putin hyvä presidentti vai ei? Siis jos he puhuvat totta, niin he voivat saada esimerkiksi FSB:n agentit ovelleen. Joten miksi he valehtelisivat? Ehkä he eivät halua menettää työpaikkojaan tai että heidän talostaan katkaistaan lämmin vesi. Tai ehkä he vain katoavat joskus tulevaisuudessa esimerkiksi mielisairaalaan, jos he eivät ole sanoneet, että Putin on maailman paras ja lämpimin presidentti. Vai uskaltaisitko Venäjällä sanoa olevasi eri mieltä, kuin mitä valtiovallan edustajat ovat? 

Tai ovatko esimerkiksi mielipiteen ilmaisun takia tulevat ikävät seuraukset oikeastaan myöskään esimerkiksi Suomessa niin vieraita kuin niiden halutaan olevan. Eli kuinka moni on saanut sitä paljon puhuttua isällistä avokämmentä, kun hän on ollut eri mieltä esimerkiksi isovanhemman kanssa? Tai kuinka moni on jätetty vaille joululahjoja, kun hänen mielipiteensä ovat loukanneet vanhempaa ihmistä? Tietenkin on tiettyjä mielipiteitä, joiden jälkeen kannattaa kyllä ainakin keskustella vakavasti, ja nuo mielipiteet liittyvät esimerkiksi rasismiin, sekä kovaan väkivaltaan. 

Eli jos nuoren mielipiteissä vilahtelee termejä, joissa hyväksytään esimerkiksi kansanmurha tai muu vastaava asia kuten sormien katkominen mikäli toinen ei miellytä jotain muuta, niin noista mielipiteistä pitää silloin keskustella vakavasti. Mutta jos toinen osapuoli ei kykene kuuntelemaan toista, eikä keksi muuta vastausta kuin väkivalta, niin silloin kyllä ehkä kannattaa keskustella siitä, että kannattaisiko tuollaiseen toimintaan puuttua. Siis jos ihmisen mielipiteitä ei haluta kuunnella, niin miksi niitä edes kysytään? Tai jos ihmisen on oltava jotain tiettyä mieltä tietyistä asioista, niin miksi noita ainoita sallittuja mielipiteitä ei sitten kerrota etukäteen. 

Mutta jos oman mielipiteen kertominen saa aikaan huutoa sekä noitavainoja, niin silloin ehkä vastapuoli ei ole sillä tasolla, että se haluaa mitään edes kuulla. No oli miten oli, niin kuitenkaan vastapuoli ei ehkä tuollaisen kohtauksen jälkeen ole oikeutettu kuvittelemaan että isällisen avokämmenen naamaansa saanut henkilö hänestä kauheasti pitää. 

Isälliseen avokämmeneen voidaan verrata esimerkiksi myös poliisin pamppua, joka on heilunut jonkun mielipiteen yhteydessä. Eli jos halutaan näitä äskeisiä kirjoituksia verrata YYA-Suomeen sekä Venäjän sisäpolitiikkaan, niin ihmisen pois-sulkeminen yhteisöstä, kun hän on arvostellut valtion isää, sekä poliisin käyttämiä kovia otteita voidaan verrata isälliseen avokämmeneen sekä eräissä yhteisöissä esiintyvään tapaan sulkea henkilö pois joukosta, jonka mielipide tai arvot- eli näkemykset erilaisista asioista eivät ole miellyttäneet joukon johtajaa. 

Mutta jos teen päätöksen väärän tiedon pohjalta, niin kenen on vastuu? 

Vastuu on sillä ihmisellä joka antoi minulle väärää tietoa. Sitten voimme lähteä siitä, että jos en ole lukenut kaikkia asiaan liittyviä asiakirjoja, niin silloin olen itse syyllinen siihen, että tein virheen. Siis nyt puhutaan virheestä eikä sen seurauksista. Virheellä voi toki olla hyvin vakavat seuraukset, vaikka se perustuisi väärään tietoon, enkä siitä itse olisi vastuussa. Eli tässä sitten oli pieni kertaus virheeseen sekä virheen filosofiaan. Jos ajattelemme virhettä filosofian sekä ihmisyyden näkökulmasta, niin me kaikki teemme joskus virheitä. Ei ole olemassa ihmistä, joka on virheetön tai joka ei tekisi virheitä. Se että olemme tehneet virheitä ei tarkoita ettei noita virheitä voi korjata. Virheen korjaaminen on se syy, miksi tietyillä ihmisillä on tietty koulutus. Sanotaan että melkein kuka hyvänsä osaa ohjata lentokonetta. 

Mutta syy miksi lentokapteeneilla on koulutus tehtäväänsä ovat sellaiset tilanteet, missä tapahtuu jotain odottamatonta. Tai melkein kuka tahansa osaa nousta lentokoneella ilmaan, mutta sillä laskeutuminen on sitten vähän toinen juttu. Jostain luin joskus että lentämisen vaikein osa on laskeutuminen. Aivan samalla tavoin autoilun vaikein osa on auton sovittaminen parkkiruutuun. Eli ajon lopettaminen on se kaikkein vaikein hetki, ja aina välillä käy niin, että jopa kokeneen kuljettajan ohjaama auto jää vinoon parkkiruutuun. Silloin ei auta kuin ajaa vähän takaisin, ja sitten ohjata auto uudelleen ruutuun, niin että se jää suoraan. 

Sitten kun puhutaan siitä että miten tilanne sekä ympärillä olevan infrastruktuurin sekä toiminnan muutos vaikuttaa mielipiteeseen, niin silloin meidän pitää muistaa se, että muutos on asia, minkä takia me kaikki joudumme muuttamaan aina välillä mielipiteitämme. Jos joku olisi 1980-luvulla tullut kertomaan minulle, että meidän pitää vähentää hiilidioksidipäästöjä, niin silloin en olisi ehkä koko asiaan reagoinut, tai ehkä olisin pitänyt tuota henkilöä vähän ahdistuneena tai muuta vastaavaa. Autoiluun liittyy monia muitakin suuria virheitä, joista yksi on lyijyn käyttö bensiinin lisä-aineena, jolla polttomoottorin venttiileitä pidettiin kunnossa. 

Tuota päätöstä käyttää lyijyä bensiinin lisä-aineena pidetään maailmanhistorian suurimpana ekokatastrofina. Mutta 1980-luvulla lyijyllistä bensiiniä suositeltiin käytettäväksi autoissa, ja katalysaattoria ei edes ollut. Tuolloin ei kukaan edes puhunut mitään hiilidioksidista, ja autoissa ratkaisivat lähinnä tehot. 1980-luvulla olisin sanonut henkilölle, joka kehottaa vähentämään hiilidioksidia, että hänellä on fobia. 

Mutta nykyään mielipiteeni tästä asiasta on muuttunut, ja olen sitä mieltä että meidän pitää vähentää hiilidioksidipäästöjä. Eli olen muuttanut mielipidettäni asioista siksi, että ympäristö on muuttunut. Toki voin sanoa puolustuksekseni, että olin peruskoulussa tuolloin 1980-luvulla, eikä silloin edes puhuttu hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta ympäristöön. Ainoa ongelma oli tuolloin se, että nakuttiko moottori vai ei. Eli moottorin nakutus tarkoittaa että polttoaineen ja ilman seos syttyy sylinterissä ennen kuin mäntä on ylä-asennossa. 

Kuten tiedämme niin esimerkiksi ympäristö-asioista keskusteltaessa on usein mainittu sana "ahdistus". Me varmaan kaikki jotka olemme keskustelleet esimerkiksi maanpuolustuksesta tai jostain muusta asiasta, joka herättää uskomattoman paljon voimakkaita mielipiteitä, niin silloin me unohdamme että meidän pitäisi pysyä aiheessa. Eli kansainvälisellä turvallisuudella eikä ympäristönsuojelulla ole mitään tekemistä esimerkiksi kenenkään puhujan henkilökohtaisen terveydentilan kanssa. 

Kun keskustellaan jostain teemasta, niin se mitä muuta puhujan päässä liikkuu ei pitäisi liittyä tuohon teemaan mitenkään. Siis jos muodostetaan mielipiteitä esimerkiksi NATOsta tai sähköautoista, niin sillä mitä muuta tuon puhujan mielessä liikkuu ei pitäisi liittyä mitenkään noihin asioihin. Esimerkkinä asioista, jotka eivät liity toisiinsa ovat aurinkokunnan planeettojen määrä sekä NATO-keskustelu. 

Siis tietenkin esimerkiksi omassa aurinkokunnassamme voi olla vaikka 50 tuntematonta planeettaa, mutta kun puhutaan NATO:sta, niin silloin keskustelun pitäisi olla rajattu koskemaan NATOa. Siis NATO kannattavat sekä vastustavat mielipiteet pitäisi löytää NATOa koskevista asiakirjoista, eikä esimerkiksi astronomien vuosikatalogista. Siis jälkimmäinen varmaan pitää sisällään myös todennettua tietoa, mutta tuon tiedon sisältämä informaatio on kuitenkin erilaista kuin mitä NATOa käsittelevät asiakirjat pitävät sisällään. Eli tieto voi olla oikeaa, mutta se käsittelee tilanteeseen nähden väärää aihetta. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Platonilaisen ideaalivaltion kritisoimista

Platonin ideaalivaltiossa on alunperin kolme tasoa. Ylimpänä ovat filosofit, jotka tekevät kaikki päätökset. Filosofien alla ovat sotilaat, jotka puolustavat valtiota, ja alimman yhteiskuntaluokan muodostavat helootit jotka tekevät työtä valtiolle. Tuossa valtiossa ei koskaan saisi kritisoida sitä, mitä ylempään yhteiskuntaluokkaan ja yhteiskunnallisen tasoon kuuluva sanoo tai päättää. Siis jos itse kukin sattui kohoamaan ylempään tasoon, niin silloin hänelle varmaan sopi tämä malli erittäin hyvin. 

He voivat sanoa tai käskeä muita tekemään mitä huvittaa, eikä siitä sitten käskyn antaja varmaan kovin paljon rasittunut. Mutta ongelma on siinä, että mitä kun tuossa mallissa nuo ikävät tehtävät kasaantuvat sitten aina alimman ryhmän päälle. Ja vaikka kuinka tehtävät pitäisi voida tehdä, niin aina joskus yhdelle toimijoista kasaantuu todella paljon tehtäviä. Siis jos me ajattelemme muutosta, niin järjestelmän ylimmällä portaalla istuva ei varmaan näe mitään tarvetta muuttaa yhtään mitään. 

Mutta jostain syystä alempaan luokkaan kuuluvat aina kokevat uudistukset tarpeelliseksi. Vaikka ajatellaan että ihmisten ei pitäisi ehkä ajatella kovin paljon, niin tietenkin eteen tulee enemmin tai myöhemmin tilanne, missä ihmisten on pakko käyttää myös omia aivojaan. Siis esimies saattaa antaa liikaa tehtäviä tai muuta sellaista. Ja jos tehtäviä ei vain pysty tekemään, niin silloin lopulta pitää myös alaisen uskaltaa sanoa että "en vain nyt ehdi". Tai sitten hän voi tehdä tehtävät aina ilman sen suurempaa kritiikkiä johtajaa sekä valtiota kohtaan. 

Vaikka valtiota johtaa vanha ja viisas mies, joka lupaa kaikille sotilailleen syytesuojan. Niin vanha ja  viisas mies ei elä ikuisesti. Seuraava valtiota johtava vaha ja viisas mies saattaa olla sitä mieltä, että joku asia mitä hänen edeltäjänsä tekee onkin ollut kiellettyä. 

Jos ajatellaan että valtiota johtavat filosofit antoivat joitain käskyjä sotilaille, niin tietenkin he tekivät päätökset käyttäen sitä tietoa, mitä heillä sillä kerralla oli. Ja mitä jos filosofille oli valehdeltu? Sotilaat saattoivat eristää  filosofeja ihmisistä, ja sitten saattaa käydä niin, että joku sotilaista tai tiedon tuojista oli valehdellut tai antanut väärää tietoa koska oli käsittänyt asian väärin. Ja tuolloin tuloksena oli varmasti fiasko. 

Tuossa järjestelmässä alin ylemmän tason toimijoista piti yhteyttä ylimpään alemman tason miehistä. Ja se teki varsinkin alimpien sotilaiden sekä alimpien filosofien asemasta välillä ikävän, koska he joutuivat välittämään sekä tottelemaan ylempien käskyjä. Ja sitten kun käskyjen seuraus saattoi olla ikävä, niin nuo alimmat miehet joutuvat ikävään välikäteen myös silloin kun käskyjen noudattaminen  johti katastrofiin.

Ei kai kukaan tahallaan ottanut esimerkiksi suurta tappiota taistelukentällä omiin nimiinsä. Voitot ovat mukavia asioita, ja kaikki haluavat olla voittajien puolella. Voittajille löytyy aina kavereita. Mutta jos seuraa tappio niin silloin ei kukaan tule päätä silittämään. Eli jos tehdään tappioita, niin liittolaiset katoavat, ja tappion kärsinyttä saa lyödä kuin vierasta sikaa. 

Yhteiskuntaluokat  Platonin mukaan:

1) Ylimpänä ovat filosofit

2) Keskellä sotilaat

3) Alimpana helootit

Platonin valtion todelliset yhteiskuntaluokat: kaikissa kolmessa tasossa on kolme alatasoa

1) Filosofit

-Filosofiset filosofit, jotka määrittelivät mitä filosofia on

-Sotilas-filosofit jotka opettivat muta filosofeja

-Helootti-filosofit jotka työskentelivät filosofien ja kenraalien rajapinnassa

2) Sotilaat

-Filosofiset sotilaat jotka toimivat poissa ihmisten silmistä

-Sotilas-sotilaat eli lähi-esimiehet jotka komensivat sotilaita tehtävissä

-Helootti-sotilaat jotka hajottivat mellakoita sekä kohtasivat vihollisen taistelussa. 

3) Helootit

-Filosofiset helootit jotka tekivät siistiä toimistotyötä eli piirsivät taloja sekä linnoituksia yms. 

-Sotilas-helootit jotka toimivat lähi-esimiehinä

-Työläishelootit jotka tekivät käytännön työt. 

Tässä sitten joku kysyi aikoinaan että ketä tuo sotilaiden joukko puolusti? Puolustiko se oikeastaan vain filosofeja vai koko valtiota? Tai miten joku filosofi oikeastaan osoitti olevansa filosofi? Oliko hänellä ehkä mittava kirjallinen tuotanto tai ehkä mittava määrä todisteita siitä, että hänen ominaan esittämät ajatukset olivat hänen omiaan? 

Siis tietenkin kuka hyvänsä varmaan saattoi sanoa olevansa filosofi, ajatusten Tonava tai sitten vain kiinnostunut filosofiasta. Mutta miten filosofi osoitti olevansa filosofi, joka loi itse omat ajatuksensa? Lapsikin osaisi kyllä toisen tekstejä kopioida. Joten kai filosofin piti edes itse tuottaa omia ajatuksiaan, ja osoittaa kritiikkiä myös omaa itseään sekä sitä mallia kohtaan, mitä hänet oli kasvatettu palvelemaan sekä pitämään itsestään selvänä. 

Sotilaat olivat tietenkin tärkeä osa valtion järjestyksen valvonnassa sekä puolustaessaan valtiota tai filosofeja. Mutta sotilaan asema on siitä erikoinen, että hän voi aina vedota siihen, että filosofi antoi käskyn tehdä jotain. Ja kun sotilas sitten kavereineen mätki pampulla ihmisiä, niin he tietenkin noudattivat esimiehen käskyjä. 

Tuon takia voidaan sanoa että jokaisella Platonin ideaalivaltion tasolle onkin muodostunut kolme alatasoa, joissa ovat siis filosofi-helootit. lähi-esimies helootit sekä "duunari-helootit". Sotilaan kohdalla taas nuo tasot olisivat "upseeri-sotilaat" eli filosofisotilaat. Sotilas-sotilaat eli ne jotka antavat käskyjä miehille. Sekä helootti-sotilaat jotka hakkaavat mielenosoittajia pampulla, ja käyvät taistelukentällä taistelemassa vihollista vastaan. Siis ylemmän tason miehistä alin piti yhteyttä alemman tason miehistä ylimpään.

Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä tuleekin sitten filosofien kolme tasoa. Filosofi-filosofit, jotka päättävät mitä on filosofia. Filosofi-sotilaat jotka päättävät kenestä tehdään filosofi, ja jotka opettavat muita filosofeja. Ja sitten vielä joukon jatkona ovat helootti-filosofit, jotka opettavat tavallisia ihmisiä, käyvät kertomassa filosofien päätöksiä kansalle sekä toimivat kansan sekä toimivat esimerkiksi filosofien sekä ylempien sotilaiden rajapinnassa. Tuo paikka ei ollut ehkä aivan niin kiitollinen ja hyvä, kuin mitä ihmiset ajattelevat. Eli siellä helposti syyt epäonnistumiseen vieritettiin käskyt tai tiedon antaneen filosofin niskoille. Ja sitten tuon helootti-filosofin asema saattoi käydä tukalaksi. 

Kuva: https://www.italianbreaks.com/greek-temples-in-sicily/

Onko meillä oikeus valita?

Onko meillä oikeus valita?

Kun ajatellaan ihmisen oikeutta tehdä valintoja sekä siitä, miten paljon tietoa voi netistä saada, ja kuinka se sotkee ihmisten elämää, kun se kaikki tieto on niin pinnallista, niin silloin voimme kysyä, että mitä kertoo vaalimainoksessa olevat teksti “Esko Ehdokas, ihmisten puolesta, ja numero “XXX”? Kertooko se paljon tämän ehdokkaan ajamista asioista?

Joskus aina itse olen kohdannut tilanteita, missä joku kertoo, miten se, että ihmiset ajattelevat asioista jollain tavalla sotkee päätöksentekoa sekä aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Silloin olisi ihan hyvä kysyä, että onko tuo henkilö itse se, jonka päätökset ovat kaikkein parhaita, ja onko hän sitten niin paljon meitä muita parempi kaikessa, että hänellä pitää olla oikeus ajatella meidän muiden puolesta? Se että toinen tekee päätöksiä esimerkiksi parlamentissa ei tarkoita sitä, että hän ajattelee ihmisten puolesta. Jokainen meistä kyllä saa ihan itse käyttää omia aivoja, kun lähdemme tekemään jotain asioita.

Eikä esimerkiksi ylinopeussakko varmaan ole edes tarkoitettu tuntumaan mukavalta asialta. Kuitenkin kun sanotaan, että jossain kokouksessa on sovittu jonkun toisen ihmisen asioista, niin olisi hyvä mainita sekin että onko henkilö ollut kokouksessa paikalla. Eli jos vaikkapa vajaavaltaista henkilöä koskeva päätös on tehty niin, että vain edunvalvoja on ollut paikalla, niin silloin ei ole oikein sanoa, että tuon henkilön kanssa on sovittu jotain. Oikea sanamuoto olisi, että “edunvalvojan kanssa on sovittu”, mikä kertoo siitä, että henkilön oma tahto on jyrätty tai sitä ei edes olla koskaan kuultu.

Edunvalvoja on muuten nykyisin käytetty termi entisestä virkaholhoojasta, ja tuon termin tarkoitus on muistuttaa siitä, että edunvalvojan tehtävä on valvoa asiakkaan eli vajaavaltaisen henkilön etua. Tuolla edunvalvontaa harjoittavalla henkilöllä on nykyään oltava oikeustieteen maisterin tutkinto, ja hänen tehtävänsä on kohdella asiakastaan eli vajaavaltaista henkilöä, kuten asianajajan tulee päämiestään kohdella, eli hän toimii päämiehelleen asianajajan ominaisuudessa sekä hoitaa tätä tehtävää  kuten asianajajan ammattiaan tulee harjoittaa, eli hän ei saa vain hyväksyä päämiehensä syrjimistä eikä huonoa palvelua, vaan myös toimittava päämiehen asianajajana sekä valvottava tämän etua oikeudessa.

Valinnasta sekä ihmisen oikeudesta tehdä päätöksiä on tehty tutkimuksia sekä kirjoitettu enemmän tai vähemmän kansantajuisia kirjoituksia jo antiikin kreikasta lähtien. Ja edelleen keskustellaan siitä, että on oikeastaan se paljon puhuttu vapaus valita? Eli onko se sitä, että ihminen valitsee hyllystä sen tuotteen mitä hän haluaisi, vai sitä että ihminen valitsee kalleimman tuotteen? Vai onko se sitä, että ihminen valitsee sen tuotteen, mikä tuo kaupalle sen kaikkein suurimman voiton?

Mikähän mahtaa olla kaupan etu tuossa asiassa? Kun ajatellaan markkinointia puhtaasti psykologian kannalta, niin olisi varmaan paikallaan kertoa se, että psykologisen markkinoinnin tarkoitus on uskotella ihmiselle se, että hän tekee itse omat päätöksensä. Todellisuudessa esimerkiksi niin sanottu “terveellinen ruoka” on kallista, koska se näyttää hyvältä. Samoin “reilun kaupan banaani” on todella kallista verrattuna siihen vieressä olevaan banaaniin. Mutta tiedättekö, miksi näitä banaaneja myydään niin mukavalla paikalla? Syy on siinä, että tämä banaani näyttää hyvältä.

Kun mietitään markkinointia, niin silloin aina pitää huomioida se, että ihmiset kulkevat tiettyä tietä kaupan sisällä, ja silloin tuotteiden sijoittelulla on merkitystä. Jos ihmisellä on kiire, niin silloin hän kulkee jotain tiettyä tietä, ja tuon ihmisen takia kassoille on sijoitettu tiettyjä tuotteita. Eli toivotaan että myös tuollainen kiireinen henkilö ostaisi jotain vielä, kun hän saapuu kassalle. Ihmisillä on oikeus valita vapaasti monista asioista, mutta kuitenkin hänen valintaansa rajoittaa tarjonta. Hän voi valita vain niistä tuotteista, joita on hyllyssä tai sitten lähteä keräämään sieniä metsästä.

Kun tuotteita sijoitellaan hyllyyn, niin silloin tietenkin ne tuotteet mistä kauppa saa parhaan tuoton sijoitetaan ihmisten silmien korkeudelle. Silloin ne ikään kuin hyppäävät ihmisen tajuntaan. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä ostotapahtumasta miellyttävä. Eli markkinoinnin asinatuntija tekee aina niin, että hän muistaa markkinoida kokonaisuutta. Jopa arkiset ruokakaupat tehdään miellyttäviksi, jotta ihmiset voisivat niissä käydä.

Jos ajatellaan sitä miten me ihmiset hukumme informaation tulvaan, kun jokaisen ihmisen pitää sanoa jotain sekä ajatella jotain, niin voimme kysyä suoraan, että miksi meidän ei ennen ole pitänyt käyttää omia aivojamme? Eikö meidän pitänyt ennen lukea mainoksia, joita tuli postiluukusta sekä tehdä vertailuja hinnoissa? Onko tämä nyt aivan uusi tilanne, että ihmisten pitäisi ryhtyä lukemaan kotisivuja, kun he valitsevat niitä jotka tekevät päätökset heidän puolestaan? Tätäkin asiaa voidaan yhdessä lähteä miettimään.

Mietteitä peilistä sekä Nietzschestä

Mietteitä peilistä sekä Nietzschestä

Peili

Tämän kirjoituksen liitteenä on kuva peilistä, missä on pieni halkeama. Miksi tässä peilissä on halkeama? Missään muussa peileistä, joita tuossa tilassa oli ei ollut tuota halkeamaa. Joten onko joku kohdellut tätä peiliä jotenkin kaltoin, tai ehkä luullut sitä joksikin tabletiksi tai vastaavaksi tietokoneeksi, jota sitten on painettu hajalle, kun siitä ei näy kuin oma kuva, tai mistä minä tietäisin, miksi tässä peilissä on halkeama? Haljennut peili voi olla vaikka kuinka syvällinen viesti siitä, että olen jotenkin erityinen, tai ehkä se kuvastaa sitä, kuinka kaksijakoinen ihminen olen. Sitä en tiedä, miksi tuo naarmuinen tai haljennut peili päätyi eteeni, mutta sitä tässä mietin, että onko peilillä jokin kauhean syvällinen merkitys?

Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi arkiajattelun poikkeaminen filosofisesta ajattelusta todetaan siten, että arkiajattelussa riittää se, että katson peilissä olevan halkeaman ulottuvan peilin päästä päähän, mutta jos ajattelen erästä kauan sitten tekemääni tehtävää, missä vertaan filosofista ajattelua arkiajatteluun, niin tietenkin kirjoitukseen pitää saada aina vähän enemmän pituutta, kuin vain ajatellen, että onko joku halkeama peilissä vain sattumalta siihen tullut. Filosofisessa ajattelussa pyritään selvittämään sitä, että miksi esimerkiksi peilissä on halkeama?

Humoristisesti voidaan kysyä, että onko tuo jokin salainen viesti tai ehkä merkki siitä, että jotain outoa tulee tapahtumaan. Tai ehkä kyse on siitä, että tämä halkeama kuvastaa sitä, että omassa panssarissa, jonka olen luonut omaksi turvakseni maailman pahuutta sekä kolkkoa kohtelua vastaan on jokin lohkeama. Enkö ole kyennyt pitämään pitkän aikaa tarkasti varjeltua stoalaista ulkokuorta tyynenä ja rauhallisena, vaan olen antanut sen hajota ihmisten edessä.

Olen siis ollut muuta kuin se, mikä nousee stoalaisuuden ylipapin johtavan yli-ihmisiä sekä heidän ajatteluaan tutkineen teoreetikko Nietzschen kirjoituksissa muiden yläpuolelle, ja katsoo heitä kuten yli-ihmisen ainakin omasta mielestään tuleekin tehdä. Se mitä muut asiasta ajattelevat on sitten asia erikseen.

Nietzschen oppeja noudattamalla saadaan aikaan paljon vihaa sekä kaunaa, mikä purkautuu erilaisten vallankumousten sekä muun väkivallan muodossa. Se mikä tuossa teoriassa erityisesti aiheuttaa kiihtymystä sekä myö kritiikkiä on se, että yli-ihmisen ei tarvitse huomioida ketään muuta koko maailmassa, mikä sitten tekee hänestä ainakin erittäin vihatun. Ja se estää tehokkaasti toteuttamasta tätä hyvin epämiellyttävää mallia käytännön elämässä.

Nietzsche ja moraali eli hänen terioitaan ei pitäisi koskaan edes yrittää soveltaa käytäntöön.

Tuon miehen oppien mukaan moraalisesti sekä kaikin puolin muutenkin ylevä ihminen nousee johtamaan joukkoa. Hän siis nousee vallitsevan moraalin yläpuolelle, ja kuvittelee että mikään laki tai moraali ei häntä sido. Tuon ajattelutavan takia tätä teoriaa kritisoidaan erittäin kiivaasti, koska sen nimissä on esimerkiksi on oikeutettua polkea toisen ihmisen oikeudet maan rakoon sekä muuttaa toinen arvottomaksi lihan palaksi.

Voi millainen pettymys olenkaan ollut itselleni, kun en ollutkaan se yli-ihminen, mikä osaa sekä tietää kaikesta kaiken. Olen vain kuolevainen ihmispoloinen, joka ei vain kykene olemaan sitä, mitä joku suuri Nietzsche sanoi yli-ihmisen olevan. No tämä tekstin osa oli armotonta itseruoskintaa, mikä on tarkoituksellisesti tehty naiiviksi sekä narsistiseksi, mutta sekin tuli tässä mainituksi, että olen vain ihminen.

Ehkä Nietzsche teki tuon teoriansa oikeastaan varoitukseksi siitä, mitä johtajan palvonta sai aikaan. Tai niin olen itse asiasta joskus ajatellut, kun hänen kehittämäänsä malliin, missä yli-ihmisellä olisi ehdoton valta sekä auktoriteetti olen tutustunut. Se mitä hän oikeasti ajatteli on tietenkin jäänyt historian hämärään.

Siitä mitä filosofia on? Eli onko se vain sitaatteja tai ehkä mahdollisuutta esitellä omia ajatuksia? Niin kuka tietää vastauksen?

Filosofia on merkillinen asia. Siinä pyritään verbaalisesti todistamaan joitakin asioita. Ja yksi asia tietenkin on erityisen tärkeää, ja se on se omien aivojen käyttö. Ei ole olemassa vain yhtä sekä oikeaa ratkaisua mihinkään pulmaan. On olemassa yhtä monta käsitystä sekä tapaa lähestyä ongelmia kuin on ihmisiä. Se että ihminen osaa toistaa jonkun suuren filosofin ajatuksia, ja laittaa sitaatit kohdalleen ei tee hänestä filosofia. Se että ihminen osaa sekä uskaltaa haastaa myös suuria nimiä tekee hänestä filosofin.

Kuka vain osaa kopioida Nietzschen ajatuksia, mutta hänen nimeään ei kuka vain osaa kirjoittaa, joten miksi kaikilla filosofeilla sekä tunnetuilla ajattelijoilla ja tieteenharjoittajilla on niin oudot nimet. Itse huomasin, että tarvitsen tekstinkäsittelyohjelman saadakseni tuon nimen menemään oikein, eli miten ihmeessä tuon miehen fanit ovat osanneet hänen nimensä kirjoittaa oikein? Tai ehkä heillä  kotikielenä oli aikoinaan saksa. Eli en tiedä, että onko hänen nimensä sitten saksankielisistä helpompi kirjoittaa.