Ammatillisen sekä korkeakoulutuksen ongelmista

 

Yllä: Aalto-yliopiston kampusta Otaniemessä

Ammattikoulua on taas kritisoitu YLE:n uutisissa. Ja itse olen sitä mieltä että tuo kritiikki, mikä on suunnattu ammatilliseen koulutukseen ei ole aivan aiheetonta.  Jo silloin vuonna 1991, kun itse kävin ammattikoulua tuota paikkaa pidettiin lähinnä koulupudokkaiden päivähoitopaikkana. Eli opettajat olivat ainakin omalla linjallani "hiukan" innottomia, ja ylipäätään paikan henki oli se, että siellä ollaan kun ei muualle päästy. Ammatillisen koulutuksen ongelma on se, että se ei itsessään motivoi. Tuota koulutusta pidetään vain sellaisena tienä, joka tarjoaa Kelan työttömyysturvan, eikä sitä itsessään pidetä kovin motivoivana. 

Ongelmia tietenkin tulee aina välillä siitä, että ammattikouluissa ei ole oikeastaan mitään sellaisia perinteitä kuin lukioissa. Eli tuossa paikassa vain ollaan, koska muutakaan tietä työelämään ei ole löytynyt. Joskus olen kuullut että opettajilla on sellainen asenne tuota työtään kohtaan, että he eivät halua edes nähdä opiskelijoiden valmistuvan, tai että opettaminen on heille ollut vain joku vaihe, josta he sitten lähtevät heti pestin loputtua etsimään uusia haasteita. 

Samoin osa opiskelijoista ei ehkä edes viitsi käydä koulussa, ja sitten kun ei mitään opita, niin silloin tietenkin ihminen suuttuu ja turhautuu. Tuo suuttuminen sekä turhautuminen näkyy joissakin tapauksissa sellaisena toimintana, missä vihaa sekä turhautumista puretaan sellaisiin, jotka haluavat käydä tuota koulua. Eli jos ei jonkun opiskelijan  todistusta korista pitkä rivi nollia, niin silloin hän on ilonpilaaja, jota kannustetaan jättämään koko opiskelu, jotta muut saavat sitten pelata rauhassa korttia luokassa. Tietenkin ammatillista osaamista arvostetaan, mutta kysymys on sitten siitä, että missä tuo arvostus oikeastaan näkyy? 

Näkyykö se muuna kuin nimilistana jossain paikallisessa lehdessä? Tai näkyykö ammatillisen koulutuksen arvostaminen siinä, että henkilö saa kannustavia työtehtäviä? Vai näkyykö ammatillisen tutkinnon arvostus siinä, että työhaastattelussa tuoreelle asentajalle sanotaan suoraan. että miksi ottaisimme sinut, koska diplomi-insinöörejäkin on saatavilla? Tai että hänet sitten laitetaan jonkun puliukon työpariksi, joka vain rähisee sekä ärhentelee? 

Ehkä tuollainen asia saa henkilön menemään sinne aikuislukioon, ja lopulta valmistumaan esimerkiksi asianajajaksi tai tekniikan tohtoriksi. Eli varmaan kaikki tietävät miten mukava paikka esimerkiksi ammattikoulu voi olla, jos siellä on paljon tuota railakasta ja aitoa elämää viettäviä ihmisiä. Se että muutama opiskelija sitten vetää koko ryhmän mukaansa kaiken maailman kokeiluihin varmasti on hyvin ikävä asia. 

Mutta sitten tietenkin me voimme vähän haukkua myös korkeakouluja. Ensisijainen kysymys, mikä koskee kaikkea opiskelua on se, että ketä varten ihminen opiskelee? Hän tekee opintonsa siksi, että saisi myöhemmin parempaa. Se mikä tekee korkeakoulusta haastavan on se, että siellä opiskelijalta odotetaan tiettyjä taitoja, joista tärkein on tiedon etsimisen taito. Jos opiskelija ei hallitse tuota taitoa, niin hän on hukassa. Samoin korkeakouluopiskelu vaatii kypsyyttä sekä ajanhallintaa. Myös pieni budjetti vaatii sitä, että opiskelija joutuu tekemään erilaisia valintoja rahankäytön suhteen. Eli koskaan ei saa kuvitella, että niitä paljon puhuttuja osa-aikatöitä sitten olisi oikeasti tulossa. Tai nuo työt saattavat olla niin pätkätyön luonteisia, että niiden varaan ei omaa budjettia voi rakentaa. 

Samoin jos korkeakouluun tulevan henkilön oma elämänhallinta on hukassa, niin silloin myös opiskelu on vaikeaa. Eli jos tärkein asia elämässä on biletys, niin sillä voi saada paljon kavereita. Ongelma on vain siinä, että bilettämällä ei opiskelija voi valmistua. Joten jos rumasti sanotaan, niin bileiden takia ei esimerkiksi Aalto-Yliopistoon kannata tulla ainakaan opiskelemaan, eli anteeksi vain jos olen joitakin ihmisiä kohtaan vähän töykeä. 

Jos ihminen haluaa oikeasti valmistua insinööriksi, niin hänen pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka se ehkä ärsyttää joitakin muita ihmisiä. Mikäli opiskelijalla on huume- tai alkoholiongelmia, niin silloin kaikki asiat ovat vähän vaikeita. Mutta ei kai kukaan oikeasti tule korkeakouluun siksi, että pääsee kaupan kassalle istumaan? 

 Mutta se asia on kuitenkin otettava huomioon, että korkeakoulu rakennetaan tiettyjen muiden opintojen päälle. Eli jos joku asia on unohtunut esimerkiksi lukio- tai peruskouluopinnoissa, niin se varmasti kostautuu korkeakoulussa. Opiskelijalta vaaditaan kriittistä asennetta, sekä myös kykyä analysoida sekä tuottaa oikeakielistä tekstiä. Ja jos tuo taito on hukassa, niin silloin myös opiskelija on vähän hukassa, eli myös tukea voi noihin asioihin saada, mutta se vaatii opiskelijalta oma-aloitteisuutta. 

https://yle.fi/uutiset/74-20001737

Kuva https://www.aalto.fi/en/aalto-university/history

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Miksi juuri pienissä maissa on parhaat yliopistot tai parhaat oppilaitokset?

Jos halutaan kehittää korkeaa teknologiaa sekä huippuluokan osaamista, niin silloin tietenkin tarvitaan erittäin tehokasta koulutusjärjestelmää. Tuo tarve korostuu erityisesti pienten maiden kohdalla, joilla ei ole esimerkiksi suurta määrää öljyä jota voidaan viedä ulkomaille. Öljyn ja maakaasun myynti ulkomaille tuo tietenkin suuren määrän rahaa, mutta sen ongelma on siinä, että valtion koulutustaso kärsii. Ja jos ajatellaan että kaikki palvelut, kuten lääkärinpalvelut sekä muut asiat ostetaan ulkomailta ostopalveluina, niin se merkitsee erittäin ikävää asiaa. 

Nimittäin tuolloin valtion oma koulutustaso sitten putoaa, koska jos ihmiset eivät halua viettää aikaa koulun penkillä, niin se tietenkin kostautuu koulutuksen alenemisena. Ja mitä jos tuolloin ei jostain syystä enää tulekaan ulkomaisia lääkäreitä tai insinöörejä jotka tekisivät noita töitä, kuka sitten pitää esimerkiksi terveydenhuollon pyörimässä. 

Pienten maiden tarve panostaa erityisesti korkeaan teknologiaan on tietenkin monella tavoin nähtävissä siinä, miten esimerkiksi koulutukseen panostetaan. Jos maamme olisi samanlainen kuin Venäjä, niin saadaksemme valuuttaa riittäisi se, että poraisimme öljyä ja maakaasua. Tuolloin meidän ei tarvitsisi kehittää koskaan mitään uutta. Ja riittäisi että myymme luonnonvaroja. Mutta tuo luonnonvarojen myynti ei tuo ainoastaan hyviä ja kauniita asioita. Tai se ei vain lisää kasvihuonekaasujen määrää tai kohota Maapallon keskilämpötilaa. Luonnonvarojen siunaus ja kirous on siinä, että ne tuovat valtiolle paljon rahaa, mutta niihin liittyy ansa tai piilevä vaara. 

Tuo vaara on se, että esimerkiksi omat puolustusvoimat jäävät jälkeen kehityksestä, koska saadakseen kaikkein moderneinta teknologiaa, pitää valtiolla olla mahdollisuus osallistua noihin ohjelmiin. Eli tietenkin siviili-infrastruktuuri voi tulla toimeen ulkomailta ostetuilla varusteilla kuten tietokoneilla sekä verkkolaitteilla. Mutta kriisin syttyessä nuo ulkomailta tuodut välineet ovat siitä ikäviä, että niiden käyttö voidaan estää. Tai jos ulkomailta tuodut komponentit vaikka sattuvat hajoamaan, niin silloin ei kriisin edessä voidakaan tilata varaosia jostain toisesta maasta. 

Mutta paraskaan komponentti ei ole mitään, jos siinä ei ole ohjelmistoja joita se pyörittää. Tietojärjestelmä koostuu kahdesta pääosasta. Fyysistä laitteista sekä ohjelmistoista eli immateriaalisista järjestelmistä. Immateriaalijärjestelmät ovat niitä asioita, mitä varten tietojärjestelmiä hankitaan. Tietenkin monimutkaiset järjestelmät vaativat erittäin tehokkaita tietokoneita. Mutta jos ajatellaan ekologisesti niin immateriaalijärjestelmien luominen ei periaatteessa vaadi ollenkaan luonnonvaroja, ja ohjelmointi kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin kaikki muutkin asiat mitä tietokoneella tehdään. Ja samaa konetta voidaan käyttää moniin asioihin. 

Siis jos haluamme luoda korkeaa teknologiaa, niin meidän pitää silloin satsata koulutukseen. Jos haluamme kehitellä ohjelmistoja sekä muita vastaavia asioita, niin meillä pitää olla sellaisia osaajia, jotka osaavat ja haluavat kehitellä noita tuotteita. Siis ohjelmistojen kehittämisen tärkein pääoma ovat ihmiset, jotka kehittelevät uusia ratkaisuita sekä muotoilevat vanhoja ratkaisuita siten, että ne sopivat nykypäivän toimintaan. 

Mutta siis palataan taas sitten alkuun sekä kysymykseen siitä, miksi pienissä maissa on parhaat koulut? Pienen maiden on pakko panostaa laatuun sekä teknologiaan, minkä luominen sekä käyttäminen vaativat korkeaa koulutustasoa. Pienillä mailla ei ole luonnollisestikaan niin paljon mitään luonnonvaroja, että ne voisivat lähteä kilpailemaan isojen maiden kanssa. Joten niiden pitää keksiä vaihtoehtoisia tuotteita niille tuotteille, joita kilpailijat myyvät miljoonia kappaleita, ja joita ne voivat valmistaa miljoonien ihmisten voimin. 

Eli pienillä mailla ei ole mahdollisuutta lähteä valmistamaan esimerkiksi miljoonien ihmisten voimin joulupukki-nukkeja. Vaan noiden nukkejen valmistus pitäisi jotenkin automatisoida. Tai sitten palkkakustannukset kohoavat valtavan korkeiksi. Siis tietenkin koneistamisen sekä automaation edut korostuvat maassa, missä ei ole kovin paljon työvoimaa tarjolla. 

Samoin miljoona-armeijat eivät hyödy niin paljon automaatiosta sekä roboteista kuin pienet armeijat. Jos ajatellaan esimerkiksi kauhistuttavimpia aseita, mitä historia tuntee kuten kaasu-aseita. Niin niiden kehittämisen filosofia on se, että kemiallisten aseiden avulla voi pieni joukko asevoimien komentoon asetettuja miehiä hallita suurta joukkoa alaisia. 

Samaa filosofiaa jatkaa esimerkiksi Isaac Asimov kirjassaan "Alaston Aurinko". Linnunradan pelätyin ase eli robottien massa-armeija on tietenkin helpommin perusteltavissa kuin esimerkiksi hermokaasu. Nimittäin robotteja voidaan aina käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin vain aseena. Robotit voidaan esimerkiksi laittaa töihin vaaralliseen ympäristöön sekä ne voivat korvata ihmiset erilaisissa huonosti arvostetuissa töissä. Esimerkiksi hoitotyössä robotti voi jakaa lääkkeitä, jotta hoitajille jää enemmän aikaa toimia potilaiden parissa sekä toteuttaa potilaiden tahtoa. 

Eli tuolloin potilaiden henkilökohtaiset eli spesifiset tarpeet huomioidaan ihmisten toimesta sekä yleisluonteiset ruutiini tehtävät teetetään roboteilla. Mutta toki sama robotti voisi etsiä onnettomuuden uhreja tai toimia rintamalla sotilaana. Siis ohjelmisto tai ohjaajan tahto merkitsevät sitä, mitä robotti voi tehdä. Jos ihminen kehittää tuotteita, niin hänen pitää kyllä käsittää se, että hänen tekelettään voidaan käyttää moniin asioihin, joista osa on asetekniikka. Jos mietitään esimerkiksi konekivääreitä, niin tietenkin voidaan sanoa, että uhrin kannalta on aivan sama käyttääkö konekivääreitä robotti vai ihminen. Osuma sattuu aivan yhtä paljon riippumatta siitä käyttäkö asetta kone vai ihminen. 

Mutta kuten tiedämme niin ei ole olemassa vaaratonta tuotetta. Ihminen eli Homo Sapiens kun nimittäin on väkivaltainen laji. Ja meillä on pitkät perinteet toisten Homo Sapiensien rusikoinnissa. Ja siksi joukko maailman älykkäimpiä ihmisiä kehittelee toinen toistaan hirveämpiä aseita. Tuon kehityksen filosofia on siinä, että jos kehitetään hirveitä aseita, niin se pelottaa muita olemaan hyökkäämättä omaa valtiota vastaan. 

Ja yliopistot ovat osa valtiota. Ne tuottavat työntekijöitä valtiolle eivätkä kenellekään muulle. Siis valtio on se, joka päättää siitä kuka pääsee ja kuka ei pääse yliopistoon. Valtio tietenkin valitsee ne jotka sitten pääsevät kehittämään valtion käyttöön varattuja asioita, joista yksi on koulutus. Valtion tehtävä on puolustaa sen kansalaisia, joten sen takia pitää aina huomioida se, että valtiolla on oikeus myös tuhota vihollisensa. Ja myös tuohon asiaan järjestetään koulutuksia. 

Yliopiston vaikutus yhteiskuntaan

Yliopiston vaikutus yhteiskuntaan

Yliopiston tehtäviin kuuluu tieteellisen työn tekeminen sekä valvominen ja myös uusien tiedemiesten sekä toimihenkilöiden kouluttaminen että myös vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa. Tuo viimeisin asia on tietenkin sellainen, että ilman vuorovaikutusta emme voi olla missään valtiossa, koska olemme aina jollain tavoin tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ja siksi yliopistojen sekä niiden työntekijöiden on ymmärrettävä, että heillä on vastuu siitä, mitä heidän tuotteensa mitä ovat tiede sekä osaajat tekevät liike-elämässä sekä muualla-

Mikäli ajatellaan esimerkiksi sitä, että ihmisellä on jokin tutkinto, niin yleensä ainakin osassa suuryritysten sekä muiden yhteiskunnan kannalta keskeisten tehtävien haussa on yleensä otettu huomioon se, että millainen koulutus tuolla hakijalla on. Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin osa yliopistoissa opiskelleista asettuu melko keskeisille sekä näkyville paikoile yhteiskunnassa, ja sitä kautta voidaan ajatella, että heidän valinnoillaan on paljon enemmän merkitystä, kuin mitä me haluamme uskoa.

Nimittäin jos esimerkiksi 30 000 henkeä työllistävän yhtiön johtaja on jotain mieltä jostain asiasta, niin silloin häntä varmasti myös kuunnellaan eri tavalla, kuin tavallisia ihmisiä, ja heidän saamansa näkyvyys on todella suurta. Ihmisillä on tapana uskoa, että suuren yhtiön johtaja on aina ammattilainen, joka pyrkii tekemään päätöksiä, jotka perustuvat tutkittuun sekä hyödylliseksi todettuun tietoon. Ja tuolloin pitää muistaa se, että se joka opettaa toiselle, mitä tarkoittaa “hyödyllinen sekä oikeaksi todettu tieto” on vastuussa siitä, että hänen oppilaansa osaa sekä tekee työtä, niin että sitä voidaan pitää hyvän tavan sekä oman ammattikunnan etiketin, säädösten sekä hyväksyttyjen toimintatapojen mukaisena. Mikäli tätä asiaa tarkastellaan yliopistojen kannalta, niin silloin tietenkin on huomioitava se, että yliopisto on laitos, mikä sertifioi tutkinnon.

Eli sen tehtävänä on valvoa sitä, että kun henkilö tuottaa tietoa, mikä voi olla esimerkiksi pro-gradu-tutkielma, niin silloin tietenkin hänen pitää myös osoittaa hallitsevansa alansa tieto- että ,myös käytännön puoli sekä siihen liittyvät moraalis- eettiset kysymykset. Jos näiden asioiden kanssa on ongelmia, niin seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. Vai mitä pidätte sellaisesta henkilöstä, joka päästää esimerkiksi jäteöljyä suoraan vesistöön, koska se on halvempaa?

Jos taas pohditaan sitä, että henkilön mielestä lakia saa rikkoa niin paljon kuin haluaa, kunhan siitä ei jää kiinni, niin silloin saattaa hyvin suuri vesialue saastua erittäin pahasti, ja tuon takia roskaamiseen sekä muuhun vastaavaan asiaan ei saa suhtautua leväperäisesti. Mikäli moraalisesti epäilyttävä henkilö pääsee esimerkiksi suuren yhtiön johtoon, niin hän voi saada suoraan sanottuna paljon ikäviä asioita aikaan. Ja miettikää samalla mitä tapahtuu, jos ihminen, jonka mielestä tarkoitus pyhittää keinot voi päästä lääkäriksi.


Tuolloin esimerkiksi syöpäpotilas voi jäädä hoitamatta, kun lääkäri vain syöttää hänelle fentanyyli kapseleita, joista tulee oikein hyvä olo. Eli kun sytostaatin eli syöpälääkkeen jättää antamatta, niin silloin potilas ei enää koe huonoa oloa, mutta ei hän kyllä sitten lähde paranemaan. Eli nämä kapselit eivät varmaan syöpää paranna, mutta niiden avulla voi oikein hyvin esimerkiksi pyytää testamenttia syöpätutkimukseen, eli jollekin rahastolle, minkä haltija tämä lääkäri on annetaan potilaan omaisuus, joka leijuu pilvissä valtavien kipulääke annosten ansiosta, eikä edes tajua mitään, kun hänelle annetaan kynä käteen, ja tuota pyyntöä perustellaan sillä, että potilas voi näin auttaa muita välttämään sitä kohtaloa minkä itse on kokenut. Ja sitten lääkäri nostaa rahat, kun kukaan ei näe tätä asiaa.

Mutta opiskelijoidensa kautta yliopistolla on vaikutus yhteiskuntaan. Jos yliopiston opettaja on leväperäinen, niin silloin hän saattaa päästää henkilön, joka ei ole sopiva hoitamaan tehtäviään työhön, millä on suuri vaikutus. Vaikka yliopiston opiskelija ei koskaan nouse 30 000 ihmisen esimieheksi, niin silloinkin hänen teoillaan sekä sanoillaan on vaikutusta. Ihmiset luottavat siihen, että akateemisesti koulutettu henkilö antaa oikeaa sekä tutkittua tietoa, mutta huomioi myös moraalis-eettiset näkökohdat keskusteluissaan.

Eli esimerkiksi hänen on huomioitava oma asemansa myös silloin, kun ihmisten mielipide ikään kuin tempaisee mukaansa. Tuolloin on suuri houkutus lähteä seuraamaan intuitiota sekä painostusta, ja lähteä jakamaan mielipiteitä, joilla saattaa olla suuri vaikutus. Ikävä kyllä mielipiteellä saattaa olla joissain tilanteissa olla sellainen vaikutus, että se aiheuttaa jollekin ihmiselle mielipahaa. Samoin mielipiteen esittäminen faktaan perustuvaa tietoa vastaavana asiana on erittäin ikävä tapa keskustella asioista. Kun ihminen lähtee tekemään asioita, niin hän voi tehdä monta asiaa väärin.

Jos ajatellaan että esimerkiksi sitä, että toisen ihmisen haukkuminen sekä nimeäminen takana päin vaikkapa alkoholistiksi tai mielisairaaksi voi olla mukavaa, niin tuollainen asia sitten merkitsee sitä, että tämän pilkan kohteen saattaa olla lopun elämää vaikeuksia saada työtä tai ystäviä. Suurin osa ihmisen ystävyyssuhteista muodostuu lapsuudessa, ja jos noita suhteita ei ole, niin niitä on myöhemmin vaikeaa lähteä tekemään. Samoin lapsuudessa tapahtuva nimeäminen hulluksi saattaa aiheuttaa sen, että henkilö kantaa aiheetta sellaista leimaa, mikä ei ole aiheellinen. Eli sillä millä ei ole ehkä tarkoitus olla suurta merkitystä saattaa olla todella laaja-alainen merkitys myöhemmässä elämässä, vaikka emme ehkä sitä haluaisi.

Mikäli mietitään esimerkiksi saamelaisia, niin kuinka moni saamelainen on tietämättään jäljitellyt eräitä sketsejä jonkun talon pihalla? Tuolla tarkoitan tilannetta, missä niin sanottu city-saamelainen, joka saattaa olla esimerkiksi huostaanotettu on saattanut “kavereiden” yllytyksestä tehdä noita asioita, joita eräät suuret viihdetähdet ovat esittäneet. Tuolloin saattaa käydä niin, että esimerkiksi henkilö, joka on liian nuori tajutakseen sitä, mitä hänen käsketään tehdä, on tehnyt sellaista, mistä häntä pilkataan sitten lopun elämää.

Mutta tuolloin olivat asiat toisin, eikä rasismia ollut muuta kuin ulkomaalaisiin kohdistuvassa halventavassa käytöksessä, joka oli ehkä silloin helpommin määriteltävissä rasistiseksi toiminnaksi. Kuitenkin jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi natsien rotu-oppia aletaan ihannoida, sekä puhtaasti rasistista materiaalia jakaa suuressa päivälehdessä tai tunnetun tietokirjojen kustantajan toimesta tehdään rasistinen teos, jota kaupataan totuutena, niin silloin ollaan melko kaukana siitä, mitä kutsutaan moraaliseksi tai eettiseksi näkemykseksi.

Jos ajatellaan sitä, että tietoa polarisoidaan, niin tärkein sekä yleisin tapa toimia on se, että yksinkertaisesti vain näytetään lukuja, jotka tukevat omaa kantaa. Kun esimerkiksi EU:sta puhutaan kriittisesti, niin silloin tietenkin näytetään vain se, miten paljon EU meille maksaa, eli mitään tuloja ei sieltä päin ole tulossa. Eli vain miinukset näytetään, ja toinen sarake, missä on plussat on jätetty pois.

Samoin kun keskustellaan esimerkiksi saastuttamisesta, niin silloin tietenkin mainitaan mielellään USA sekä sen toimintatavat. Mutta sitten unohdetaan se, että suurimmat saastuttajat taitavat olla oikeasti jossain kauko-idässä, eli miten esimerkiksi Kiina sekä Intia saastuttavat, ja sitten kun puhutaan siitä, miten saasteita pitää käsitellä, niin totta kai kaikki haluavat vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta keinoja siihen ei sitten tahdo löytyä millään. Ei kai normaalia ihmistä pakoteta luopumaan city-maasturista, johon hän on sijoittanut suuren määrän rahaa. Tuolloin on helppoa niputtaa kaikki hiilidioksidi samaan raporttiin, ja toki maatalouden päästöt ovat samalla tavalla tärkeitä kuin lomamatka lentäen tai citymaasturilla ajelu.

Yleisin tapa toimia näissä asioissa on se, että tietenkin päästöt sekä ilmastonmuutos hyväksytään, kun vesisateessa kävellään Tammikuussa. Mutta mitä kukaan voi yksin tässä tehdä. Joten jatketaan samaan malliin, ja sitten asiat voidaan taas laittaa tärkeysjärjestykseen. Kansallinen etu sekä ihmisten työpaikat tulevat aina ensin, ja sitten aletaan puhua ilmasto hysteriasta. Tuolloin löytyy tutkimus, jonka mukaan tulivuori sylkee enemmän hiilidioksidia ilmaan kuin mikään citymaasturi, ja sitten voidaan muistuttaa, että oikeasti ilmasto aktivistit vain peittelevät omaa köyhyyttään.

Tässä käytän esimerkkinä juuri citymaasturia, joka on todella kallis sijoitus. Se miksi valheellinen uutinen on asia, mihin uskomme johtuu siitä, että me haluamme uskoa johonkin asiaan. Kukaan joka on ostanut citymaasturin ei varmasti halua kuulla, että on tehnyt huonot kaupat, tai että hänen ostamansa tuote on vaarallinen ympäristölle, joten hän varmasti mielellään lukee artikkeleita, jotka tukevat hänen mielipidettään. Eli hän haluaa uskoa ympäristön muutoksen olevan vain satua.

Ja ainahan aktivismi aiheuttaa sen, että ihminen ei saa koskaan töitä, kun hän ei pomoa miellytä. Toisaalta ilmastonmuutos on sellainen asia, että sitä ei ole olemassakaan, kun kahtena viikkona vuodessa on lunta. Samoin jos lämpötila on vaikka puoli astetta viileämpi kuin edellisenä vuotena, niin silloin tietenkin tämä asia laitetaan lehden kanteen, ja sitä kautta sitten voidaan taas lähteä kuluttamaan kuten aina ennenkin.

Syntymätön lapsi ei äänestä, ja sitä kautta ajatellen voidaan muistella sitä, että millaiset kannatusluvut saadaan sitten seuraavissa vaaleissa, jos uskalletaan sanoa, että ilmastonmuutos räjähtävästi sanottuna on pelkkää sontaa, kuten populismiin kuuluu, ja sitä kautta voidaan todeta, että ehkä joskus tulevaisuudessa kehitetään teknologia, joka poistaa hiilidioksidin ilmasta. Tuolloin saadaan taas sitten tukea omalle kannalle asioihin, ja ihmiset varmasti haluavat uskoa, että he ovat tehneet oikean valinnan ostaessaan citymaasturin.

Eli se mikä on oikein ja väärin on hyvin helppoa vääristää vetoamalla ihmisten tunteisiin. Ja jos näennäis tieteellisen tutkimuksen ovat tehneet henkilöt, joiden nimen eteen lisätään kirjaimet “Dr.”, niin se tekee tutkimuksesta sellaisen, että ihmiset uskovat sitä. Kuka on koskaan tarkistanut sitä, että onko jollain henkilöllä oikeasti oikeutta käyttää tietteliä “tohtori”?.

Ja jos esimerkiksi valheellinen uutinen tukee jonkun ihmisen mielipidettä, niin silloin hän mielellään esittelee tuota artikkelia työpaikallaan, ja sitä saatetaan uskoa sekä jakaa monella tavalla, eikä kukaan edes ole kiinnostunut siitä, miten nuo tiedot on saatu, tai että onko lähdeluettelo edes tehty oikeista lähteistä? Se että joku “UCLA:n tutkimus todistaa, että ilmastonmuutos on pelkkää potaskaa” on riittävä syy lähteä toistamaan tuota asiaa ympäriinsä. Ja muistakaa sitten että myös Donald Trump uskoo näin. Ja onko kukaan koskaan edes vilkaissut lähdeluetteloa, saatikka kokeillut niitä linkkejä, ennen kuin lähtee tekemään johtopäätöksiä jostain asioista.

Kuva:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/52/Helsingin_yliopiston_p%C3%A4%C3%A4rakennus.jpg/250px-Helsingin_yliopiston_p%C3%A4%C3%A4rakennus.jpg

Yliopisto ei halua mulkeroita opiskelemaan

Yliopisto ei halua mulkeroita opiskelemaan

Mulkero on ihminen, joka ei koskaan halua tehdä mitään uutta. Tai oikeastaan hän näkee kaikessa mitä ollaan tekemässä jotain negatiivista, tai sitten kaikki asiat pitää tehdä jollain tietyllä tavalla. Tai sitten kaikki asiat pitää sovittaa siihen miten tuo herra tai rouva nyt omat menonsa haluaa järjestää. Tuollainen ihminen on hyvin ikävää seuraa, jos hän sattuu olemaan omassa opiskelijaryhmässä. Eli kun työtä tehdään jonkin projektin parissa, niin silloin tietenkin mulkeron oma vapaa-ajan työ tai harrastus on silloin se, minkä mukaan kaikki asiat pitää tehdä, ja siinä sitten oma perheen perustaminen on kaikkein tärkein asia, mitä hän sattuu koskaan ajattelemaan.

Meillä muilla tietenkään ei ole edes olemassa sellaista kuin yksityiselämä. Mitä me sillä tekisimme, kun me muutenkin joutilaina kotona makaamme, kun emme saaneet niitä siivousalan paikkoja, ja kesätöitä oli myös tarjolla niukasti. Joten jouduimme opiskelemaan saadaksemme opintotukia. Nytt sitten kun olen alumni yliopistossa, ja sitä kautta sitten valmistunut tietojenkäsittely-alalle, niin mieleeni tulee se, että olisin ehkä voinut valita toisin, ja päästä vaikka jonkun oikean mulkeron alaiseksi, joka sitten teettää minulla niitä mukavia siivousalan töitä, joita olisi ehkä tarjolla kolmeksi päiväksi vuodessa. Ja loput sitten viettäisin mukavasti loikoillen ANSIOSIDONNAISTA PÄIVÄRAHAA nauttien.

Tietenkin mulkeron pääasiallinen työ on ilmeisesti joku kaupan kassa, kun me muut sitten jouduimme käymään koulua, koska emme saaneet niitä kaupan kassan paikkoja, joita kauan sitten lähdimme etsimään. Joten ainakin itse jouduin suorittamaan sellaisen tradenomin tutkinnon, mitä jotkut muut eivät olisi lähteneet tekemään, kun hoito- ja siivousalalta löytyy työtä.

Tässä sitten mieleen tulee sellainen asia, että mulkero kuitenkin aina muistaa saapua juhliin, ja muutenkin mielellään ilmeisesti häntä kiinnostaa julkinen esiintyminen, kun aina jos joku tekee haastatteluja, niin silloin mulkero saapuu kuvaan kertomaan, kuinka hän ei mitään ole oppinut, ja miten tietojenkäsittely on niin kauhean huono ammatti, kun ne jotka sen tutkinnon ovat suorittaneet sekä valmistuneet tulevat työpaikalle pelaamaan tietokoneella, ja tarjolla olisi varmaan ollut monia muitakin ammatteja, joissa olisi varmaan saanut palvella oikeaa yhteiskuntaa. Hänellä sitten varmaan on mielessä se hoitoala, mitä on nyt viimeaikoina mainostettu lehdistössä. Tuolla henkilöllä varmaan oli sitten hyvät hyvät suhteet hoitoalalle, kun sieltä niitä töitä on tulossa.

Mutta tietenkin hän on varmaan myös sopiva tuolle alalle, mihin kaikki me muut emme ole sopivia. Itse ainakin olen kuullut, että en ole mitenkään erityisen sopiva sairaanhoitaja, joten silloin varmaan itse olen joutunut tekemään muita valintoja, koska ehkä en olisi tuolle alalle tullut valituksi. Ehkä olisin myös silloin parempi ihminen, jolla olisi pidempi ja paksumpi, kun ehkä olisin saanut sitten tehdä kaiken maailman siivoustöitä, koska varmaan olisin myös joutunut esimerkiksi asuntoni maksamaan. Tässä vain sössötän sitä, että itse olen kohdannut tiettyjen asioiden takia sellaista käytöstä menneisyydessäni, että eräillä henkilöillä on ollut sellainen tapa, että kun minä tulen sisään huoneeseen, niin silloin tulee eräs henkilö paikalle ja osoittaa peukalolla ovea sanoen “ehkä”, mikä tarkoitti että minun on poistuttava paikalta.


Samoin eräillä henkilöillä oli tuolloin kauan sitten tapana aloittaa kaikki repliikit sanalla “varmaan”, ja silloin aloin hiukan hiiltyä, kun tällaisten henkilöiden kuin minä piti poistua paikalta. Koska olen hieman tällainen, niin jouduin itsekkäästi valitsemaan ammatin, missä kaikki muutkin ovat hiuka”tällaisia”, mikä varmasti aiheutti viimeisen ristiretken itseäni vastaan, kun ilmeisesti kaikki muut ihmiset maailmassa ovat venyttäneet opiskeluja, ja hakeneet niille jatkoaikaa, jotta voivat vapaammin vielä harkita sitä, mitä he haluavat tehdä elämässään, ja itse menin tyhmänä valmistumaan neljässä vuodessa. Siinä kyllä sitten tuli itku, kun en saanut edes enää mennä vessoja pesemään, tai en saanut sanoa, että olen tässä gradua ja muutamia kursseja vailla valmis.

Enkä saanut kävellä antiikki-nahasta tehdyssä takissa esiintymään televisiossa ja kertomaan, että tässä olisi tärkeintä osaaminen, ja kuinka minä olisin halunnut olla jonkun ylilääkärin boytoy, mikä sitten tekee hänen vaatevarastossaan jotain viikkausta tai vastaavaa. Enkä koskaan saa työskennellä esimerkiksi tapahtuma-asemalla, mikä ilmeisesti on tapaturma-aseman oikea nimi katsomassa, kun onnettomuuden ja tappeluiden uhreja tuodaan paikalle. Enkä saanut tulla kotiin kertomaan, millainen helvetti voi ihmistä odottaa, jos hän ei ole valmistunut, enkä voinut edes pilata kenenkään joulua kertomalla solkenaan kuinka lääkäri teki sitä ja tätä, ja miten minulla sitten on vaitiolovelvollisuus kaikesta muusta paitsi omasta työstäni, joten olisi parempi, että lapset eivät sitä kuulisi.

Sitten voisin itkeä pientä palkkaa sekä sitä, että kuinka uupunut olen. Nyt joudun sanomaan häpeillen, että olen tradenomi sekä alumni joka on tehnyt sen, mitä aikoinaan lupasin.

https://yle.fi/uutiset/3-11081426

Kuva:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4c/Mop%2C_three_different_mop_handles.jpg