Oligarkkien vaikutusvalta on maassamme yllättävän vähän tunnettu asia. Tai se että venäläiset sijoittavat valtavasti rahaa esimerkiksi kiinteistöihin sekä erityisesti korkean teknologian yrityksiin on varmasti kaikkien tiedossa. Samoin venäläiset sijoittivat paljon rahaa myös vähittäiskauppaan, mikä on tuonut valtavan määrän länsivaluuttaa Venäjän valtiolle. Yhteen aikaan uutisissa oli paljon juttuja siitä, kuinka venäläiset ostivat maata erityisesti strategisesti tärkeistä kohteista. Oligarkit voivat toimia myös välittäjinä esimerkiksi hybridivaikuttamisessa.
Hybridivaikuttaminen on paitsi netissä tapahtuvaa trollaamista, sotilaallisella voimalla uhkailua, niin se on myös taloudellista vaikuttamista. Eli valtiolle voidaan tarjota keppiä sekä porkkanaa, kuten olen usein kirjoittanut. Jos jonkun valtion johto on mieliksi Venäjälle, niin se saa halpaa maakaasua. Mutta jos valtion johto ei miellytä venäjää, niin sitä uhkaillaan. Samoin oligarkit voivat hankkia esimerkiksi mediataloja FSBn sekä oman itsensä omistukseen, ja näin vaikuttaa siihen, miten Venäjää käsitellään tiedotusvälineissä.
Valtio-opin professori Ruostesaari on Helsingin Sanomien artikkelin mukaan sanonut, että maamme eliitti meni liian pitkälle suhteessaan venäläisten oligarkkien kanssa. Tuossa asiassa Ruostesaari on aivan oikeassa, ja kuten olemme nähneet, niin jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin meidän pitää myös kysyä, että "miksi me tai maamme liikemiehet menivät niin pitkälle noiden oligarkkien kanssa"?. Siis aina kun jotain on tapahtunut, niin pitää myös kysyä että miksi niin pääsi tapahtumaan?
Syy tähän prosessiin mikä johti oligarkkien aseman vahvistumiseen myös suomalaisessa liike-elämässä voidaan kiteyttää siihen, että me olimme aina luottaneet siihen, että maamme on Venäjän tai sen edeltäjän Neuvostoliiton erityisessä suojeluksessa tai että meillä on muuten joku erityisasema Venäjän sekä lännen välillä. Tai ehkä meillä joskus on ollut tällainen asema.
Kun Neuvostoliitto hajosi, niin ihmiset uskoivat, että KGB oli kadonnut. Se ei kadonnut yhtään minnekään. Tuo mahtava turvallisuuspalvelu vain loi nahkansa ja otti uuden nimen. FSB saattaa olla vaarallisempi kuin KGB. koska sillä on käytössään kehittyneempää teknologiaa kuin edeltäjällään. Eli tekoäly sekä tietoverkot ovat asioita, joiden voimalla FSB voi valvoa tehokkaasti koko yhteiskuntaa. Ja ehkä meidän olisi pitänyt tuolloin 1990-luvun lopulla aavistaa, että oligarkit ovat jotenkin sidoksissa FSBhen sekä sen kautta Putinin hallintoon. Ja rumasti sanoen länsimaat ovat aseistaneet Venäjän sekä nostaneet Putinin valtaan, koska ovat ostaneet Venäjältä nimenomaan halpaa maakaasua sekä öljyä, pönkittääkseen maan taloutta.
Mutta kuten tiedämme tai muistamme, niin 1990-luvun lopun Venäjää pidettiin suurena mahdollisuutena. Villinä Itänä jonne meni kaikki kaupaksi, mitä sinne vain haluttiin tarjota. Ja jos bisnes pyöri niin, että yhteisyrityksen suomalainen jäsen hoiti tavarat maamme rajojen yli Venäjälle, ja siellä paikallinen toimija eli oligarkki sitten hoiteli tavarat vähittäismyyntiin, niin se takasi hyvät tulot. Tuolla paikallisella toimijalla oli tietenkin kaikki tieto siitä, mitä Venäjällä tarvittiin, ja sitten vain liiketoimet pystyyn.
Tietenkään kukaan ei edes uskaltanut huomauttaa tuosta oligarkkien ehkä hyvinkin mutkikkaasta suhteesta Venäjän valtioon sekä turvallisuuspalveluun. Se mitä ei kukaan koskaan huomannut, koskien tietenkin myös itseäni, oli se että tuollainen yhteisyritys saattoi kanavoida Venäjän tiedustelun tai turvallisuuspalvelun rahoituksia niille poliitikoille, jotka ovat olleet Venäjälle mieleisiä valintoja. Mutta eipä ryhdytä tekaisemaan salaliittoja, vaan puhutaan siitä, mitä nuo oligarkit ovat maahamme tuoneet, ja mitä he ovat ehkä unohtaneet mainita.
Yksi noista asioista on se, että jos yhteisyritys tai sen Suomeen rekisteröity tytäryhtiö avaa tilin suomalaisessa pankissa, niin FSB voi noiden rahojen avulla sitten suorittaa operaatioitaan läntisessä Euroopassa. Eli tuolloin rahojen alkuperää ei voida jäljittää Venäjälle, ja sen takia esimerkiksi hotellihuoneiden hankkiminen kenttämiehille käy helpommin kuin jos maksajana olisi Venäjän valtio tai varat tulisivat venäläisestä pankista.
Oligarkit toivat Suomeen valtavasti tuloja, mutta sitten heiltä saattoi unohtua sellaisia asioita kuin se, että FSB saattoi pyytää joskus pientä palvelusta. Nuo palvelukset eivät ole sellaisia, että niistä voisi kukaan kieltäytyä, ja yksi niistä liittyy nimenomaan saari- tai maakauppoihin. FSB voi noiden kauppojen avulla hankkia asuntoja, joista voidaan tarkkailla esimerkiksi joitakin lentokenttiä, lentoreittejä tai meriliikennettä.
Samoin esimerkiksi saariin voidaan sodan sytyttyä tuoda sotilaita, mutta ehkä into tällaisiin visioihin on vähän laskenut Ukrainan sodan sekä siinä saadun kehnon menestyksen takia. Mutta kukaan ei voi odottaa ikuisesti, että hyvä tuuri jatkuu.
Venäjällä mitään merkittävää ei tapahdu ilman FSBn lupaa. Joten jos oligarkki mielii jatkaa liiketoimiaan, niin hänen pitää totella FSBn käskyjä. Eli jos oligarkki vastaa FSBn tarjoukseen sanalla "ei", niin silloin saattavat seuraukset olla vakavat, ja hän saattaa joutua jopa vankileirille tai saada oudon sydänkohtauksen. Tuon asian ymmärtäminen varmasti auttaa asiaa, jos joku haluaa tehdä yhteistyötä oligarkkien kanssa.
Meillä on edessämme joka tapauksessa jossain vaiheessa tilanne, missä Putinin seuraaja astuu virkaansa. Vaikka esimerkiksi Venäjään kohdistettavat talouspakotteet eivät ehkä vaikuta Putiniin itseensä, niin ne vaikuttavat Venäjän varakkaaseen yläluokkaan. Ja ehkä se etteivät esimerkiksi varakkaat venäläiset saa aina uutta kännykkää tai päivityksiä puhelimeensa voisi auttaa siihen, että valtaan voimakkaasti ankkuroitunut Putin voidaan saada pois vallasta. Tai ainakin pakotteet hiukan hillitsevät FSBn kykyä suorittaa teollisuus- ja muita vakoilu-operaatioita.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008769226.html
