Tähän otsikkoon voidaan vastata, että kaikissa sopimuksissa on kaksi puolta, joiden etu pitää sopimistilanteissa sovittaa yhteen. Kun keskustellaan esimerkiksi työmarkkinoista, niin tietenkin on olemassa tahoja jotka ajavat työnantajien sekä työntekijöiden etua. Mutta aina välillä kohtaamme mielenkiintoisen kysymyksen, ja se kuuluu näin, että ketä varten nuo ihmiset oikeastaan ovat?
Siis kaikki etujärjestöissä työskentelevät ovat tietenkin ainakin omissa lausunnoissaan puolustamassa työväen tai oman eturyhmänsä etua, mutta miten sitten esimerkiksi ammattijärjestön toimistossa työskentelevän ihmisen etu poikkeaa muiden ihmisten edusta? Jos ammattijärjestöjen toimistossa työskenteleville tulee riitoja oman esimiehen kanssa, niin kuka silloin noita riitoja ratkoo?
Rivijäsenet maksavat noiden virkailijoiden palkat, mutta sitten tietenkin meidän pitää kysyä itseltämme, että kuka on se, jonka etua nuo virkailijat ajavat? Jos ajatellaan työnantajapuolta, niin EK eli Elinkeinoelämän Keskusliitto varmaan ilmoittaa ilolla ajavansa yhtiöiden sekä yrittäjien etua. Mutta tuolloin unohdamme sen, että yritysten etu ei ole aina aivan sama. Jos ajatellaan että työntekijän irtisanominen on liian helppoa, niin silloin esimies voi käyttää asemaansa väärin. Jos taas irtisanomisen suoja on liian kova, niin silloin "mätä omena" voi pesiytyä yhtiöön.
Siis sääntöjä pitää olla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pitää muistaa se, että kummallakin puolella saattaa olla ihmisiä, joilla on vain oma etu mielessään. Ja vaikka jonkun vanhan tutun kanssa on asioita sovittu suusanallisesti. Mutta jos yhtiötä kehitetään siten että sen kokoa kasvatetaan, niin vastaan tulee tilanne, jossa täysin tuntematon ihminen istuu työhaastattelussa. Ja tuolloin pitää jokaisen asian mitä kummaltakin osapuolelta vaaditaan löytyä paperista.
Puhutaan että keskusjärjestöt ja erityisesti työnantajapuoli haluaa siirtyä paikalliseen sopimiseen. Mutta tuossakin mallissa on vaaransa. Kuka tulee töihin yhtiöön, jossa irtisanominen tapahtuu aina kun esimies sattuu haluamaan? Ja kuka esimerkiksi vuokraa työvoimaa yritykseen, jossa työsuhteen voi lopettaa milloin työnantaja haluaa sen lopettaa. Työehto- ja työsopimuksessa on määritelty se, mikä asia oikeuttaa työnjohtajan tai työnantajan edustaja purkaa työsuhde. Jos työntekijä tekee noita asioita, jotka oikeuttavat työsuhteen irtisanomiseen eli purkamiseen, niin silloin työntekijän kustannuksella voidaan palkata uusi työntekijä.
Mutta paikallisessa sopimisessa on yksi asia, mikä ei ehkä aina tule esiin. Suurilla kansainvälisillä toimijoilla on mahdollisuus palkata lakimiehiä laatimaan työsopimusten tekstejä. Mutta esimerkiksi pienillä ja keskisuurilla yrityksillä saattaa mennä todella suuria summia lakimiesten palveluihin, jos he sitten teettävät sopimuspohjia lakimiehillä. Ja työsopimuksia luetaan todella tarkasti varsinkin irtisanomistilanteessa.
Saattaa olla että pienyrityksen etu voi vaikuttaa samalta kuin jonkun miljoonien liikevaihdolla varustetun suuren ja kaikkien tunteman toimijan etu. Mutta sitten kun ajatellaan että vastakkain esimerkiksi työvoimaa rekrytoitaessa ovat suuri sekä kansainvälisesti tunnettu yritys sekä pieni keuruulainen perheyritys, niin silloin tietenkin esimerkiksi tilanteessa, missä joku jää eläkkeelle on edessä uuden työntekijän hankkiminen. Ja silloin saattaa keuruulaisen pienen tai keskisuuren yrityksen ilmoituksen vieressä komeilla suuren kansainvälisen yrityksen vastaava ilmoitus.
Niin tietenkin jos ajatellaan että suuri määrä yrityksiä tuo kilpailua, ja alentaa kuluttajahintoja sekä pitää tuotteen laadun hyvänä, niin silloin voidaan myös huomioida sitä, että suuret kansainväliset yhtiöt tukahduttavat pienet toimijat alleen. Taloudelliseen darwinismiin kuuluu sellainen käsitys, että jos yhtiö ei kykene toimimaan, niin se poistuu konkurssin kautta markkinoilta. Mutta sitten tullaan yhtiöiden omistajien etuun, joka on se, että yhtiöiden tuotto on mahdollisimman suuri.
Eli tuotantohinnat painetaan mahdollisimman alas, ja niistä saatava voitto taas maksimoidaan. Tuolloin voidaan raa'asti sanoa että pieni määrä toimijoita takaa tuotteen menekin, ja samoin mahdollistaa voittojen maksimoinnin. Suuren kansainvälisen toimijan on myös mahdollista sijoittaa tuotanto eri maihin kuin missä asiakkaat ovat. Ja myös Internetin kautta tapahtuva myynti sekä markkinointi auttavat pitämään tuotantopuolen kustannukset alhaisina.
Mutta esimerkiksi keuruulaisen pienyrityksen ongelma saattaa olla se, että noissa yhtiöissä vaikkapa luottamusmies saattaa olla yrittäjän kaveri. Se ei ehkä kuulosta pahalta, mutta jos sitten tulee riitoja, niin tuo henkilökohtainen suhde vaikuttaa aina siihen, miten noita riitoja ratkotaan. Samoin jos yhtiössä on voimakas "me" henki, niin se tietenkin näkyy esimerkiksi vuokratyöntekijöiden sekä muiden määrä-aikaisessa työsuhteessa olevien syrjintänä.
