Olemmeko aliarvioineet muitakin tahoja kuin vain Venäjän?

Ydinterrorismi on muuttumassa todelliseksi uhaksi.  

Hakkerit ovat iskeneet Israelia vastaan sen käyttämässä Red Alert sovelluksen rajapinnassa, ja esittäneet tekaistun varoituksen siitä, että ydinaseita on tulossa. Tuo järjestö, joka on tämän iskun takana on tietenkin esiintynyt kansalaisaktivisteina. Mutta todellisuudessa kyseessä on ilmeisesti ryhmä, joka on kaukana kansalaisaktivismista. Kuitenkin tuo viesti tuo ihmisten mieliin atomiaseiden sekä niiden terrorikäytön kauhun. Siis onko atomiaseiden käytön uhka esimerkiksi terroristien taholta oikea? 

Vastaus on "kyllä". Ydinvoimaloita on alettu toimittaa maihin, jotka eivät ehkä halua tai kykene vastaamaan niiden turvallisuudesta. Nimittäin esimerkiksi Venäjän ydinvoimalahanke Burkina Fasossa saa aikaan ajatuksen, että esimerkiksi korruptoituneet virkamiehet voivat tuollaisessa valtiossa päästää vaikkapa Hamasin tai jonkun muun Lähi-Idän jihadistien edustajia ydinlaitoksiin. Samoin tuon ydinvoimalan turvallisuus saatetaan jättää Wagner PMC:n käsiin, jolloin yksityiset tahot voivat päästä käsiksi noiden voimaloiden polttoaineeseen. 

Samoin korruptoituneet venäläiset upseerit voivat myydä ydinkärkiä tai niiden valmistamiseen tarvittavaa tietotaitoa. Myös esimerkiksi Iranin lahjoittamat lennokit, joita Venäjä käyttää Ukrainassa saavat aikaan ajatuksen siitä, että haluaako Iran vastineeksi teknologiaa, jolla voidaan tuottaa ydinaseita. 

"Suoraan hermoon. Hakkeriryhmä AnonGhost väittää olevansa ryhmä haktivisteja, mutta ryhmän toiminnassa ei ole kansalaisaktivismia edes nimeksi." (Mikrobitti.fi/Hakkerit iskivät Israelia vastaan karmealla varoituksella: ”Ydinpommi tulossa”)

Jälkiviisaus on parasta viisautta. Eli maailma oli sinisilmäinen Venäjän, Hamasin sekä monen muun asian, kuten Pohjois-Korean ydinaseohjelman kanssa. Joten toistuuko vastaava sinisilmäisyys esimerkiksi Kiinan kohdalla? 

Hamas onnistui uskotella maailmalle, että se on muuttunut maltillisemmaksi. Kuitenkin tuo hiljaiselo on paljastunut ainoastaan keinoksi laajentaa asevarastoja, minkä hyökkäykset Israeliin ovat osoittaneet.  Samalla tavoin Putin uskotteli maailmalle aikoinaan, että hän aikoo muuttaa Venäjän. Eli hän sääti lakeja, joiden mukaan esimerkiksi hyökkäyssota on rikos. Putin sai ujolla hymyllään maailman unohtamaan sen, että hän oli KGBn sekä FSBn agentti sekä sortovallan edustaja. 

Samoin valtavat kaasu- ja öljymäärät, joita Putin ja hänen edeltäjänsä myivät pilkkahintaan yhdessä halvan työvoiman kanssa vauhdittivat länsimaisten toimijoiden uskoa Putinin vakuutteluihin siitä, että hän haluaa muuttaa Venäjän. Tuolloin ei kukaan edes uskaltanut sanoa, että on mahdollista, jotta Venäjä katkaisee kaasun ja öljyn toimitukset, jos asiakas ei satu Kremliä miellyttämään. 

Energiakiristys on erittäin hyvä ase, jolla naapurit saadaan sellaiseen kuriin, että ne miellyttävät Kremliä. Häiriö kaasun toimituksessa voidaan perustella putken huoltotoimenpiteillä, jotka päättyvät heti, jos valtio muuttaa politiikkansa Kremlin mieleiseksi. 

Eli jälkeenpäin voidaan sanoa Putinin taktiikan olleen sen, että hän tekee joukosta valtioita riippuvaisen Venäjän öljystä sekä erityisesti maakaasusta. Ja sitten hän voi sen jälkeen säädellä tuon valtion saaman kaasun määrää, ja jos painostuksen kohteena olevan valtion politiikka ei miellytä, niin silloin voidaan kaasun ja öljyn toimitukset keskeyttää esimerkiksi kaasuputkessa olevaan häiriöön vedoten. Ja sitten tuon häiriön kesto riippuisi siitä, että kuinka kauan sillä kestää sorvata politiikkansa sellaiseksi, että se miellyttää Kremlin johtoa. 

Tuo asia sitten sai länsimaiset toimijat hyppimään riemusta. Mutta Ukrainan sota on osoittanut, että erikoisoperaatiot eivät ole rikoksia tai että lait ovat asioita, joiden yli on liian helppo kävellä Lakikirja yksin ei takaa yhtään mitään. Ja lakeja on helppo muutella hyvinkin nopeasti. Samoin esimerkiksi kansainvälisiä sopimuksia voidaan solmia rajattomasti. Eikä mikään takaa sitä että sopimuksia edes yritetään noudattaa. 

Kiina antaa samanlaisia signaaleja kuin Venäjä. 

Mutta jos ajatellaan että Kiina on ehkä uusi Venäjä, niin olemme ali- tai väärinarvioineet tuon valtion, joka on varustautunut uusilla sekä tehokkailla aseilla, sillä aikaa kun maailma on tuijottanut Venäjän tuomiopäivän torpedoita sekä uusia ohjuksia, joilla Putin on yrittänyt saada aikaan kunnioitusta itseään ja Venäjää kohtaan. Jos Kiina on uusi Venäjä, niin se ei varmaan ole ainakaan kovin hyvin salannut aikeitaan, sekä haluaan ottaa Neuvostoliiton paikka kansainvälisessä politiikassa. Joten jos katsomme signaaleja, joita Kiina antaa, niin voimme olla aivan varmoja siitä, että tuossa maassa on menossa suuri militarisoitumisen kausi, joka voi johtaa vakaviin konflikteihin. 

Kiina on yksipuoluejärjestelmä, joka on tällä hetkellä tiukan kansallismielinen, ja joka tukahduttaa opposition erittäni tehokkaasti. Tuollaisessa järjestelmässä korruptio jyrää, ja varomaton puhe voi aiheuttaa vaikeuksia. Samoin joku voi esimerkiksi kostoksi tai ihan kiusan vuoksi tehdä jonkun Kiinassa operoivan yhtiön johtajan nimiin blogin, jossa arvostellaan Kiinan johtoa. Ja tuo voi aiheuttaa viisumin sekä yritysluvan menetyksen sekä investointien katoamisen johonkin Kiinan byrokratiaan. 

Tai sitten kyseinen henkilö jolle tällainen pila on tehty voi joutua jopa fyysisen uhan eteen, eli hänet saatetaan pidättää ja Kiinassa se voi olla hyvin ikävä kokemus. Kiinassa valtion vastaisiin puheisiin sekä kirjoituksiin suhtaudutaan hyvin kielteisesti, joten esimerkiksi blogi, joka käsittelee Kiinan ihmisoikeuksia muusta kuin valtion eli Kiinan kommunistisen puolueen hyväksymästä näkökulmasta voi aiheuttaa myös ulkomaalaisille vaikeuksia, jos siinä näkyy heidän nimensä. 

Kiina haluaa kasvattaa vaikutusvaltaansa, ja sen takia me emme voi ummistaa sen toimilta silmiämme. Jos yritämme tyynnytellä itseämme samalla tavoin kuin teimme Putinin kohdalla, niin silloin tietenkin toistamme saman virheen. Eli annamme joko Kiinan tai itsemme johtaa meitä harhaan. Putinin kohdalla olemme uskoneet tai uskotelleet itsellemme, että olemalla hiljaa emme herätä tuota karhua, joka onneksemme ei ole ollut aivan sellaisessa iskussa, kuin mitä se on halunnut meidän uskovan. Kuitenkin Kiina on antanut samanlaisia signaaleja kuin Venäjä, joten tuotakin asiaa pitää huomioida. Kiina ei varmasti pane Ukrainan konfliktia tai Hamas iskuja pahakseen, vaan se varmaan nauttii siitä, että länsimaiden huomio on muualla kuin Kiinan tavassa kohdella uiguureja. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009922776.html

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/hakkerit-iskivat-israelia-vastaan-karmealla-varoituksella-ydinpommi-tulossa/557f6b6b-655b-443a-bb5a-45aa26528a95

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/onko-kiina-uusi-venaja-silloin-oltiin-sinisilmaisia/57036926-3a7d-46ea-a448-821c190b4e3d

Miksi venäläiset eivät erota Putinia?

 

Kuva: Yahoo.com

Taas on uutisissa nähty se, mitä kutsutaan Putinin paradoksiksi. Kaikki ihmiset toivovat mutta samalla myös pelkäävät Putinin kaatuvan. Putin on vanha tuttu toimija, joka on ainakin omien sanojensa mukaan tuonut ihmisille onnea, Venäjälle kunniaa sekä kavereilleen rahaa. Ja tietenkin aivan kuten kaikki muutkin diktaattorit, on V. Putin ankkuroinut kaiken toiminnan itseensä. Eli jos toimija haluaa tehdä bisnestä Venäjällä, niin silloin hänen kannattaa olla kaveri Putinin kanssa sekä voidella koneistoa pienillä tipeillä. 

Mutta vaikka me tiedämme että esimerkiksi idänkauppa sekä liiketoimien onnistuminen riippuu siitä, kuinka paljon lahjuksia jaetaan, niin jostain syystä me myös pelkäämme Putinin kaatumista. Nimittäin Putinin seuraaja voi olla aivan yhtä jyrkkä kaikissa asioissa, kuin Putin itse. Samoin Putin on tunnettu toimija, jota on kyllä osattu liehitellä. Mutta uuden presidentin kanssa tilanne on aina jännittävä, koska uudella presidentillä on aina oma lähipiirinsä jonka miellyttäminen voi olla vaikeaa. 

Samoin me pelkäämme sitä, että Putin käyttää ydinaseita Ukrainassa. Mutta hänen poistuttuaan on edessä hyvin ikävä puhdistus. Ja miksi uskon näin? Aina kun valta on Venäjällä vaihtunut on edessä ollut puhdistus. Puhdistus tulee myös Putinia seuraamaan. Mutta sitten se mitä me myös pelkäämme on se, että mitä tietoja esimerkiksi suomalaisista tai ruotsalaisista yrittäjistä on tallennettu FSB:n arkistoon. Me pelkäämme sitä, että joku läheisemme paljastuu ihmiseksi, joka on tuottanut tuotteita vankityöllä, tai tiennyt että hänen yhteisyrityksensä tuottaa tuotteita vankiloissa, joihin on sijoitettu Putinin vastustajia. 

Putinin pikaista eroa tuskin on odotettavissa, tai sitten Putin voi saada potkut jo viikon päästä. Siis se miten tiedotusvälineissä pohditaan Putinin tulevaisuutta riippuu vähän siitä, ketä ollaan tällä kerralla haastateltu. Ja asia tietenkin on niin, että jos ajatellaan taloudellista mahtia sekä halpaa energiaa, niin niiden turvin Putin voi koettaa murtamaan länsimaiden rintamaa. Putinilla on paljon mitä tarjota niille, jotka suostuvat häntä tukemaan, eli jos on Venäjän korruptiohallinnon kaveri, niin sieltä liikemies saa sitten paljon kilpailuetua, jos vain tämä Ukrainan konflikti saadaan unohdettua. Mutta kuten tiedämme, niin ainakin toistaiseksi on Ukrainan sota ollut hyvin esillä tiedotusvälineissä, vaikka pienestä väsymisestä on kuitenkin ollut merkkejä.

Ja juuri tähän Vladimir Putin saattaa pyrkiä. Hän saattaa yrittää pitkittää sotaa, jotta maailman huomio saadaan kääntymään pois tuosta Ukrainan tilanteesta, ja sitten kun maailman tiedotusvälineiden huomio kääntyy pois, niin hän jatkaa vanhaan hyvään malliin. Venäjällä on tietenkin jonkinlaista tyytymättömyyttä, mutta riittääkö se Putinin kaatamiseen? Kas siinä vasta hyvä kysymys. Nimittäin vaikka kukaan venäläinen ei mielessään kannata sotaa, niin kuitenkin sota on tuossa maassa yhteinen asia, ja koska siellä kaikki media toimii valtion valvonnassa, niin silloin ei kukaan saa myöskään tietoa siitä, mitä missäkin tapahtuu. 

Tai kaikki tieto siitä mitä missäkin tapahtuu on Kremlin suodattamaa. Ja tuo tiedon suodatus takaa sen, että juuri kukaan ei uskalla sanoa mitään, mikä ei tue Kremlin politiikkaa. Samoin se että miehet lähtevät sotaan sekä noudattavat määräyksiä on niitä tekoja, joilla Kremliä tuetaan. Siis teot ovat niitä asioita, jotka ratkaisevat. Ei se mitä sattuu kenelläkin päässä liikkumaan. Mitä se ketään kiinnostaa, mitä toinen sattuu ajattelemaan, jos nuo ajatukset eivät muutu teoiksi tai niitä ei kukaan tuo toisten tietoon. 

Venäjällä tuon asian voi tietenkin ymmärtää. Nimittäin se että ihminen joka puhuu Putinia vastaan saatetaan leimata lännen agentiksi. Se saattaa aiheuttaa sen, että joku Hersonin veteraani tai sellaisena esiintyvä hakkaa tuollaisen Putinin vastaisia kommentteja ladelleen henkilön sairaalakuntoon, kun toinen on uskaltanut sanoa pahan sanan hänen presidentistään. 

Jo muinaisissa valtioissa kuten Kreikassa ja Roomassa tiedettiin, että sota on loistava keino saada aikaan kansallista yhtenäisyyttä. Kun ulkoiset viholliset uhkasivat Roomaa tai jotain muuta valtiota, niin se takasi sen, että kansa seisoi yhtenäisenä keisarinsa takana. Ja keisarin toimia ymmärrettiin loputtomasti, vaikka hän riistäisi kansaansa miten paljon tahansa. Ulkoiset viholliset olivat Barbaareja, jotka uhkasivat sivistyneiden kreikkalaisten sekä roomalaisten elämäntapaa, ja siksi kaikkien oli yhdessä tuettava keisaria sekä tehtävä uhrauksia, jotta barbaarit eivät tuhoa suurta valtiota. 

Myös Putinin propaganda nojaa tuohon malliin. Kremlin mallin mukaan Länsimaat ovat demokratian rappeuttamia maita, jotka yrittävät tuhota Venäjän sekä sen kulttuurin. Siksi Venäjä tarvitsee vahvaa johtajaa. Ja tietenkin kaikkien slaavilaisten kansojen äiti on "rodina". Ja muut slaavilaiset kansat vain odottavat sitä, että ne pääsevät liittymään suureen Venäjään. Eli kyseessä on oikeastaan Venäläinen versio kansallissosialismista. Koska Neuvostoliitto soti aikoinaan Hitleriä vastaan, niin meidän on vaikea ajatella venäläisiä natseina. 

Mutta kuitenkin esimerkiksi "Pamjat"-liike sekä Venäjän  johdon ideologia siitä, että maailma muuttuu väistämättä Venäjän hallitsemaksi kokonaisuudeksi voidaan kuitenkin rinnastaa natsismiin. Ja Putinin keino tuon tavoitteen saavuttamiseksi on tietenkin armeija. Hän ilmeisesti haluaa ainakin palauttaa Neuvostoliiton. Tai luoda uuden version tuosta valtiosta, joka aikoinaan hänelle antoi niin paljon hyvää. 

Ulkoisten vihollisten avulla saadaan aikaan liikekannallepano sekä voidaan perustella sensuuria. Vaikka ihmiset kuinka vihaisivat Putinia, niin he kuitenkin ovat venäläisiä. Ja sota sitten tietenkin on myös loistava keino tapattaa omia vihamiehiä. Kukaan ei varmaan ihmettele, jos joku Putinin vastustaja räjähtää kappaleiksi Ukrainalaisten kranaattitulessa Hersonissa tai muualla vastaavissa paikoissa. Eli sodan avulla voidaan suorittaa myös poliittinen puhdistus. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/viestit-ven%C3%A4j%C3%A4lt%C3%A4-kylm%C3%A4-suihku-putinin-kaatumista-odottaville-is%C3%A4nmaallinen-henki-on-vallannut-alaa/ar-AA13FUbN?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=276ce35ff32a4dbe8183bb0099a2a99a

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Venäjä kieltää ulkomaiset laitteistot ja sovellukset, mikä kertoo Venäjän johdon valmiudesta kuunnella kansaa

Hyvästi Venäjä, ehkä tapaamme sitten Vladimir Putinin sortokauden jälkeen. Ehkä silloin vielä kävelen Nevski Prospektia pitkin, ja käyn katsomassa Kremlin muuria. Mutta ennen Putinin eroa en varmaan sinne mene, enkä usko että kenenkään muunkaan joka on Kremliä arvostellut kannattaa sinne edes yrittää lähteä. 

Vladimir Putinilla oli mahdollisuus viedä Venäjä demokratiaan, mutta hän ei sitten omannut valmiuksia tai halua tehdä noita tarvittavia uudistuksia. Vaan hän keskitti vallan itselleen, ja muutti Venäjän jälleen takaisin valvontayhteiskunnaksi eli uudeksi Neuvostoliitoksi. 

Hyvästi Venäjä, ehkä tapaamme sitten Putinin kauden jälkeen. Sitä ennen ei niillä jotka ovat häntä arvostelleet ole asiaa tuohon outoon punaisen hämärän maahan, joka on palannut samaan kaavaan, kuin mitä se noudatti sata vuotta sitten. 

Venäjä menee kiinni. Sen valtiollinen johto on ilmoittanut että mitään ulkomaisia sovelluksia tai laitteita ei enää saa käyttää tuossa maassa. Se kertoo siitä miten Venäjän johto osoittaa valmiuttaan keskustella asioista rakentavasti. Tai siis rakentava keskustelu tietenkin kuuluu Venäläisten perusoikeuksiin, kunhan vain muistaa ettei Venäjän valtiota tai mitään muutakaan, mikä liittyy Vladimir Putiniin sekä erääseen suuremoiseen virastoon tai mihinkään, mikä omaa mitään valtiollista auktoriteettia. Venäjän johto siis omaa valmiuden kuunnella vain sitä, mitä se sattuu haluamaan kuulla. 

Ja jälki on sen mukaista. Putinin alaiset eivät uskalla kertoa tuolle mustan vyön judokalle, että mitä oikeasti tapahtuu. Ja sen takia venäläinen näkemys esimerkiksi sodan kulusta Ukrainassa saattaa hiukan poiketa siitä, mitä siellä on satelliittikuvien ja muiden tietojen mukaan tapahtunut. Siis tässä vaiheessa voimme yrittää ymmärtää Venäjän johtoa sekä sen ajattelutapaa. Venäjän kansan velvollisuus on olla isänmaallista sekä noudattaa viisaan miehen nimeltään Vladimir Putin käskyjä, ja jos ihminen ei niitä kykene noudattamaan, niin mitä varten hän enää sitten on olemassa? 

Itse olen kyllä joskus tai oikeastaan melko usein miettinyt sitä, että kuka on Vladimir Putinille kertonut, että hän on ainoa oikea johtaja suurelle Venäjän maalle? Siis jos kansan velvollisuus on totella viranomaisia, joiden tehtävä on totella valtion johtajaa, niin ketä valtion johtaja sitten tottelee? Siis tietenkin on hieno ajatus poistaa Internet, sosiaalinen media sekä kaikki muut kanavat, joissa joku voi haukkua esimerkiksi valtion edustajia. Tuolloin ihmisen tarvitsee kuulla vain sitä, mitä hän haluaa. Eikä kritiikille ole sijaa tuossa isänmaallisessa maassa, jota johtaa miehistä isänmaallisin. 

Keksikö Putin ihan itse sen, että hän voisi olla loistava elinikäinen presidentti Venäjälle? Vai kertoiko joku hänen lähipiiristään tuon asian hänelle? Eli miten hän uskoo että väkivalta, sensuuri, sekä pelkoon perustuva hallinto ovat oikea tapa hallita valtiota?

Putin saattoi olla miellyttävä ja mukava mies kun hän nousi valtaan. Hän saattoi oikeasti ajaa uudistuksia, mutta sitten jostain syystä tuo mies päätti, että hän on ainoa oikea johtaja Venäjälle, ja sen jälkeen hän on muuttunut oikeastaan uudeksi Staliniksi tai Tsaariksi. Se että Putin on ehkä vedättänyt joukkoa ihmisiä ei tarvitse hävetä. Huijarin yksi parhaista keinoista ihmisten vaientamiseen on se, että he häpeävät sitä että ovat tuollaista ihmistä uskoneet. 

Putin on käyttänyt järjestelmällistä väkivaltaa oman asemansa ylläpitämiseen, ja joskus mietin että onko ajatus tästä elinikäisestä presidentin asemasta Putinin itsensä? Siis keksikö hän itse sen, että hän olisi ainoa oikea presidentti tai tsaari tuolle valtiolle. Vai tuliko aloita tästä elinikäisestä pestistä Kremliin joltain hänen lähipiiriinsä kuuluvalta? 

Meillä lännessä on totuttu siihen, että valtiovalta puhuu pääsääntöisesti totta. Joten olemme ehkä odottaneet sitä myös Putinilta. Eli jos palaamme Putinin miellyttävyyteen sekä huumorintajuun sekä uudistusvalmiuteen, niin nyt meidän pitää muistaa että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Me voimme hyvin unohtaa entisen Putinin, ja keskittyä kohtaamaan tämä uusi mies, joka on melko pelottava, ainakin niiden mielestä jotka ovat hänelle velkaa. 

Mutta meistä muista tuo Putinin johtamistapa vaikuttaa hiukan narsistiselta. Miten aikuinen mies voi kuvitella tai ajatella että koko muu valtio ja kansa ovat olemassa vain häntä itseään varten? Siis ketä varten tuo suuri johtaja sitten kuvittelee olevansa olemassa? Siinä vasta kiperä kysymys jokaisen pohdittavaksi. Siis jos putin kuvittelee toimivansa kansansa hyväksi, niin kuka hänelle kertoo, mikä on kansalle hyväksi?

Mutta mitä jos näin tehtäisiin vaikka esimerkiksi USAssa tai Suomessa?

Siis mitä jos esimerkiksi meidän maamme pääministerin tiedonsaanti olisi oikeasti jonkun Suojelupoliisin erittäin salaiseksi merkittyjen raporttien varassa? Tai mitä jos USAn presidentti saisi kaiken tiedon CIAn "Top secret, Eyes Only" materiaalin kautta? Eli hän ei vilkaisisi mitään normaaleja uutisia vaan kaikki tieto mitä hänelle annettaan olisi jossain mapeissa, mitä hänen alaisensa kirjoittavat, ja joita ei kukaan viitsisi mitenkään verrata mihinkään julkiseen lähteeseen?

Tai mitä jos vaikka uutistenlukija kävisi maassamme aamulla kysymässä pääministeri Sanna Marinilta sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä mitä he haluavat mistäkin asiasta kerrottavan? Tuollainen tiedonvälitys ei välttämättä ole sellaista, että se täyttää sitä oikean tiedon määritelmää. Ihan oikeasti muuten maan johtaminen vaatii aivan oikeaa tietoa. Siis tiedon jonka mukaan päätöksiä tehdään pitää olla sellaista, että sitä voidaan hyödyntää. Jos teemme päätöksen jonkun mielikuvitukseen perustuvan romaanin mukaan, niin silloin varmasti päätös on väärä. On aivan sama tehdäänkö päätös keksityn raportin vai Aku Ankasta saadun tiedon mukaan tulos on molemmissa tapauksissa yhtä tuhoisa. 

Mitä jos vertaamme Venäjän tilannetta vuoteen 1917?

"Leben ist tand, wir sind die Hölle von Helgoland" (Elämä on merkityksetön, me olemme helvetti  Helgolandin)". sanotaan saksalaisen merirosvon laulussa. Se että oma elämä oli merkitystä vailla, teki aikoinaan Klaus Störtebeckeristä Itämeren pahamaineisimman merirosvon. YYA-Suomessa vaikeneminen toi kultaa. Oli kunniakasta olla hiljaa sekä totella mitä muiden ylentämät johtajat sanoivat. Mutta aina välillä edessä oli tilanne, missä esimerkiksi jollain keskusteluun osallistuvista ei ollut kaverinaan suurta johtajaa, joka kertoi mistä sai puhua. 

Ja sitten tuo onneton jolle ei oltu annettu nuotteja tai sanoja sanoi vahingossa jotain mitä ei olisi pitänyt sanoa. Siitä sitten seurasi titteli "pösilö", mikä tarkoitti sitä että henkilö ei osannut mukautua viralliseen kantaan. Mutta olen joskus kysynyt hiljaa itseltäni, miten henkilö joka ei ole mitenkään voinut saada tietää virallista kantaa olisi sen voinut edes tietää. Kun ihminen ei enää osaa miellyttää muita, niin lopulta hän löytää oman tyylinsä. Siitä ei ehkä kovin moni pidä, mutta uskoisin että ainakin joku saattaa hyvinkin erikoisista mielipiteistä jopa joskus pitää. 

Pelko on asia, mikä lamaannuttaa, mutta sama asia myös voimaannuttaa. Jos ihminen kokee että hänen elämällään ei ole mitään väliä, niin hän varmaan ryhtyy kapinoimaan. Venäjällä valtion vastaisesta agitaatiosta voi saada 15 vuotta vankeutta, ja tuomion jälkeen tuosta rikoksesta tuomitun oli melkein mahdotonta saada työtä. Valtionvastaisen agitaation pykälää on Neuvostoliitossa sekä ilmeisesti myös Venäjällä käytetty surutta kilpailijoiden raivaamiseen oman uran edestä. 

Ihminen helposti haukkuu esimerkiksi valtion edustajia, ja jos hän sitten saa tuosta teosta 15 vuoden tuomion, tai ehkä hän on haukkunut Putinia parikin kertaa, jolloin hän saisi 30 vuoden tuomion. Se että oma elämä on siltä erää pilalla saa aikaan yhden asian. Nimittäin ihmisen toivo tuolloin on se, että valtiovalta vaihtuisi. Kun ihminen vapautuu vankilasta tuon agitaatiorikoksen jälkeen, niin uskoisin että poliisi sanoo että henkilö on ollut 30 vuotta vankilassa, mutta syytä tietenkään ei kerrota. Eli tuomiostakin kerrotaan vain se, mikä on poliisin sekä FSB:n kannalta kaikkein paras vaihtoehto. 

Venäjä on palannut vuoteen 1917. Se on sulkenut rajansa sekä lyö oppositiota kaikella millä se vain voi lyödä. Pelko sekä kova rikoslaki, jossa Kremlin vastainen puhe tai kirjoitus tuovat välittömästi 15 vuoden vankeustuomion voi vaikuttaa tehokkaalta keinolta pitää kansa kurissa. Tuo asetelma missä oppositio tukahdutetaan täysin on asia, mikä varmaan vaikuttaa Putinin lähipiiristä melko hienolta. Mutta sitten meidän pitää muistaa, että pelolla on rajansa. 

Se mikä vuonna 1917 sai aikaan vallankumouksen oli pelko. Meistä jokainen sanoo tai tekee joskus asioita, joita ei pitäisi tehdä. Ja vaikka tuollaisessa paikassa missä ihmisen pieninkin sana tai ele, mikä voidaan tulkita valtion johtoa vastustavaksi toiminnaksi. Tai sitten joku voi tehdä esimerkiksi tekaistun ilmiannon tai lainata kaverinsa sosiaalisen median tunnuksia, ja julistaa Putinin vastaisen kommunikean esimerkiksi VK:ssa eli Venäjän Facebookissa. 

Se mikä sitten sai ihmiset aikoinaan kaatamaan Tsaarin voi toistua venäjällä. Jos ihminen kokee että hänen elämällään ei ole mitään arvoa, koska pieninkin lipsahdus voi viedä vankilaan, niin hän ei ehkä enää uskalla tehdä muuta kuin ryhtyä kapinoimaan avoimesti valtion auktoriteetteja tai niinä itseään pitäviä ihmisiä vastaan. En usko että kukaan ihminen olisi muuten ryhtynyt kapinoimaan, ellei hänen oma elämänsä olisi jotenkin mennyt piloille. Saattoi olla niin, että ihminen ei vain enää jaksanut luovia ja kuunnella jotain latteuksia sekä toistaa niitä kaikille. 

Mitä jos Putin käyttää ydinaseita Ukrainassa?

 

Mitä jos Putin päättää käyttää taktista ydinasetta Ukrainassa? Eräissä toimintamalleissa on esitetty, että silloin NATO voisi käyttää vastaavaa ydinasetta Venäläistä sotilastukikohtaa vastaan. Ongelma tässä sitten on se, että suurimmassa osassa ydinaseita sekä niiden käyttöä koskevista skenaarioista globaali maailmanlaajuinen ydinsota alkaa juuri näin. Ensin tehdään näytön vuoksi isku taktisella, nopeasti liikuteltavalla aseella, kuten "Iskander" ohjuksella. 

Siitä seuraa vastaisku, johon sitten vastataan samalla voimalla. Tuon jälkeen ydinaseita aletaan käyttää toisen osapuolen suurkaupunkeja vastaan, josta sitten seuraa iskujen ja vastaiskujen kierre. Sen jälkeen tilanne Maapallolla alkaa näyttää varsin huonolta, ja vaikka ydinaseiden massa-iskua ei tapahtuisi, niin silti miljoonia ihmisiä kuolisi. Siis mitä varten meidän pitää huolestua esimerkiksi Joe Bidenin lausunnoista ja niiden vetämisestä takaisin? 

Ydinasepolitiikka on merkillinen asia, ja sen tähden esimerkiksi Kiinan sekä lähellä Australian rannikkoa olevien  Salomonin saarten lähentymistä ei hyvällä katsota. Kiina voi tuolta Salomonin saarilta tarkkailla Australian rannikolla olevien sukellusveneisiin yhteyttä pitävien radioasemien toimintaa tai jopa sijoittaa uusia hypersoonisia ohjuksia Salomonin saarille. Eli sen takia tämän suhteellisen pienen saariryhmän suhteet eivät ole USA:n, Australian sekä Britannian kannalta mitenkään yhdentekeviä. 

Ja Kiina varmasti ymmärtää tilaisuutensa tulleen, eli se varmasti tulee kahmimaan uusia etuja maailmanpolitiikassa. Samaa tietä tietenkin kulkee myös Intia, joka ei varmaan pahastu jos senkin arvovalta hiukan kasvaa. Kumpikin maa voi tietenkin tukea Venäjää Ukrainan sodassa, mutta se tietenkin on maksullista tukea. Nuo maat varmaan vaatisivat jotain vastineeksi antamastaan tuesta. Ja tietenkin Venäjän huono menestys merkitsee sitä, että nuo maat varmaan haluavat osingoille jos Venäjän arvovalta kokee tappion Ukrainassa. Eli miksi ne tukisivat Venäjää, kun ne voivat kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa? 

Venäjällä ja myös muualla maailmalla on totuttu siihen, että Venäjän sekä sen edeltäjän Neuvostoliiton toimia tarkastellaan ikään kuin sormien läpi, koska ydinaseiden käytön pelossa Venäjää sekä myös muita ydinaseita varastossaan pitäviä valtioita kohdellaan silkkihansikkain. Mutta kuten tiedämme, niin maailma on muuttumassa. Olisitteko voineet kuvitella, että esimerkiksi YYA-Suomessa olisi Venäjän toimet tuomittu tai aseita toimitettu Venäjän viholliselle? 

Uskon että tämä asia missä myös ydinasevaltio kohtaa pakotteita panee miettimään uudelleen monia asioita, joista on totuttu pitämään kiinni ja joita on pidetty itsestäänselvyyksinä. Kansainvälisessä politiikassa nimenomaan USA on ollut se "paha poika", joka pommittaa siviilejä sekä käyttää omankäden oikeutta. Mutta nyt myös Venäjän toimia on alettu arvostella uuteen sävyyn. 

Mutta kuten tiedämme, niin maailma on hyvin kummallinen paikka. Ja vaikka esimerkiksi Macron puhuu mielellään diplomaattisesta ratkaisusta Ukrainassa, niin miten kestävä tuo ratkaisu sitten olisi. Ja mikä on sitten diplomatian takaraja? Vaikka valtiot nyt sitten saadaan pakon edessä sopimaan kiistansa, niin esimerkiksi Mariupolin pommituksissa koetut asiat eivät hetikään unohdu. 

Eikä kukaan voi vaatia että esimerkiksi oman kodin tai perheenjäsenen kuolema annetaan anteeksi ainakaan suoralta kädeltä. Vain se joka kokee vääryyttä voi antaa omalta osaltaan vääryyden anteeksi. Mutta sitä ei kuitenkaan saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Eli vaikka presidentit kättelisivät, niin silti yksilöiden viha jää elämään. 

Eli pelko on siinä, että kriisi jää itämään ja leimahtelee myöhemmin erilaisina väkivaltaisuuksina. Mutta ydinkysymys on aina se, että mitä kun toinen on käyttänyt voimaa ensin, ja esimerkiksi media toistelee vain sitä, mitä valtion johto sattuu sanomaan. Koska kritiikkiä ei ole, niin silloin valtion johto saattaa ajatella, että se voi jatkaa toimiaan miten haluaa. Ja ehkä kyse opposition vaientamisessa on siitä, että valtion johto on jollain tavoin kypsymätön tai narsistinen. Eli oma etu menee tuolloin yhteisen edun edelle, ja silloin tietenkään tavallisilla ihmisillä ei ole mitään merkitystä. 

Mutta tavalliset ihmiset tietenkin tukevat valtion johtoa, joka jakaa heille leipää ja sirkushuveja. Ainakin niin Roomalaiset ajattelivat. Gladiaattori-show ja ilmainen hampurilainen takasivat, että Rooman keisari sai tehdä mitä huvitti. Mutta jos sitten ei enää ollut show'ta ja leipää, niin silloin ihmiset havahtuivat siihen, että keisari oli julma tyranni, joka kidutti ja tappoi säälittä vihollisiaan. Eli niin kauan kun ihmiset muistivat kiitellä sekä kumarrella keisaria, oli hänelle nakkikioski pystyssä ja ihmisiä hemmoteltiin erilaisilla herkuilla. Mutta jos keisari sitten suuttui, niin elämä muuttui niin, että kioskilta loppuivat nakit ja tilava toimisto vaihtui Circus Maximuksen areenaksi, missä tuo keisarin mielen pahoittaja syötettiin leijonille. 

Eli jos tuon mallin siirrämme nykypäivään, niin malli olisi seuraava. Niin kauan kun on hyviä filmejä televisiossa,  tavaraa hyllyssä ja ruokaa pöydässä, niin kukaan ei välitä että ovatko vaalit vapaat vai eivät. Ja vasta kun leipä ja elokuvat ovat loppu, eikä Bemariin saa enää renkaita, niin silloin aletaan miettiä että kannattasiko sitä johtajaa joskus vaihtaa. Mutta vaikka ihminen ajattelee olla hiljaa ja myötäilee johtajia, niin joku saattaa olla hänelle kateellinen sekä soittaa nimettömän puhelinsoiton viranomaisille. Silloin viranomainen joka on tottunut työskentelemään mielivaltaisesti yksinkertaisesti pidättää henkilön ja kyyditsee tämän vankilaan. 

Eli vasta kun ihminen menettää jotain, niin hän huomaa että maailma on muutakin kuin elokuvia sekä leipää pöydässä. Eli ihminen aktivoituu poliittiseksi vaikuttajaksi vasta kun hän kokee vääryyttä. Vasta silloin kun on tehty niin sanottu väärä tai tekaistu ilmianto, niin silloin ihmisen sisäinen radikalismi aktivoituu. Joten tästä voidaan tehdä sellainen päätelmä, että niin kauan kuin kriisit eivät kosketa omaa itseä, niistä ei paljon puhuta tai kirjoiteta. Ukraina ei ole maailman ainoa kriisi, ja muuallakin on enemmän tai vähemmän unohdettuja sotia, joissa kuolee jatkuvasti ihmisiä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ranskan-macron-tilannetta-ven%C3%A4j%C3%A4n-kanssa-ei-tule-k%C3%A4rjist%C3%A4%C3%A4-verbaalisesti/ar-AAVxPTD?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=6fc632ae3b7a4ce1ec9e32b03d5060b3