Puolustusvoimat löivät USA:n merijalkaväen harjoituksissa

Maamme puolustusvoimat on juuri tehnyt sen, mitä sen pitikin. "Cold Respose"-harjoituksessa meidän poikamme osoittivat että mikään ei ole ennalta voitettu. Eli USAn kuuluisa merijalkaväki hävisi 100-0 meidän asevelvollisillemme. Joten ei kun vain itseä onnittelemaan. Siinä osoitettiin että meidän miehemme eivät kuvia kumartele. Eikä noiden varusmiesten tarvitse nyt ainakaan kuunnella, että "ottakaa mallia USA:n merijalkaväestä". Tai ehkä merijalkaväki olisi toiminut toisin, jos olisi ollut oikea tilanne. Mutta jos tämä olisi ollut oikea tilanne, niin merijalkaväki olisi ollut vainaa. 

Eli uutta tilaisuutta ei oikeassa tehtävässä olisi tullut. Vaikka toisella on maine, niin mitään voittoja ei ole ennalta määrätty, vaan kaikki pelit pitää pelata loppuun asti. Eli sijoituksia ei ole jaettu etukäteen, ja sen nämä maamme miehet ovat nyt osoittaneet. Ehkä tämä viesti meni perille myös Putinille. 

Ja onhan Suomen asevoima osoittanut ennenkin hyvää kykyä puolustaa omaa maataan, joten ehkä tämä asia taas voidaan huomioida myös NATOn puolella. Olemme myös menestyneet hyvin kyberhyökkäysten torjunnassa, ja elektroninen sodankäynti varmaan lisääntyy edelleen jatkossa, koska satelliitteihin perustuvia paikannusjärjestelmiä häiritsemällä voidaan esimerkiksi täsmäaseiden kohdentamista sekä tarkkuutta häiritä. Mutta palataan taas USAn merijalkaväkeen. 

Hyvin se meni, eli tarvittiin vain pieni herpaantuminen tarkkaavaisuudessa, niin johan sitten romahtivat jopa maailmankuulut merijalkaväen joukot. Aina silloin tällöin tapahtuu niin, että esimerkiksi erikoisjoukkojen miehet lähtevät joko harjoitus- tai oikeaan tehtävään hiukan väärällä asenteella tai antavat muuten pään täyttyä ajatuksista, jotka eivät liity tehtävään. Ja sitten seuraa katastrofi, eli joku pizzaseurue voittaa "maailman parhaat" tai maailman kuuluisimmat. 

Se miksi näin pääsee tapahtumaan saattaa joskus liittyä siihen asenteeseen, eli varusmiestä tai ehkä kouluttamatonta sissiä ei muka tarvitse pelätä, ja sitten se vain tapahtuu. Eli juuri tällaista tilannetta varten järjestetään kansainvälisiä sotaharjoituksia. Ammattisotilaiden ongelma on joskus se, että he ovat monesti hiukan liian kaavamaisia, ja sitten tulee tilanne, missä joku luovuutta käyttäen pääsee tekemään valtavaa tuhoa.  

Meidän asevoimamme saattavat olla varusmiehistä koostuvia joukkoja. Mutta nuo joukot tarvitsevat tietenkin itsetuntoa sekä tunnetta osaamisestaan siinä missä muutkin sotilaat ja siviilit. Eli meidän pitää opetella puhumaan myös asevelvollisista siihen sävyyn, että he kokevat olevansa tärkeitä osasia koneistossa, joka ehkä joskus joutuu maatamme puolustamaan. Jos kaikki palaute mitä varusmies saa on negatiivista, niin hän saattaa kokea olevansa jopa komppanian murheenkryyni tai riippakivi. Ja tuolloin tietenkin hän saattaa kehittää sellaisen ajatuksen, että hän on oikeasti pelkkä painolasti, sekä sitten lopettaa palveluksen. Siis positivismin avulla voidaan saada hyvää jälkeä aikaan. Eli myös onnistumisia on mukava lukea. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008769246.html

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/puolustusvoimien-joukko-l%C3%B6i-maailmankuulun-yhdysvaltain-merijalkav%C3%A4en-nato-sotaharjoituksessa/ar-AAWuAwo?ocid=msedgntp&cvid=4e06c7d8523b4d2a88d3af3c92c49ead

Miksi Ukraina on niin vaikea asia?

Vladimir Putin sekä Ukraina määrittelevät voiton varmaan eri tavoin. Ja se varmaan on aivan selvä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ole sujunut kuten pitäisi. Koska Putinin konventionaalinen iskuvoima ei ole ollut riittävä, ei Venäjällä ole muuta kuin ydinaseet sekä ehkä biologiset sekä kemialliset aseet, joilla se voi vaikuttaa Eurooppaan. Mutta koska ydinseiden käyttö aiheuttaa valtavasti ongelmia, niin ne ovat jokaisen ydinaseita hallussaan pitävän maan viimeinen voimankäyttökeino. 

Mutta sitten se miten Putinin epäonnistuminen Ukrainassa vaikuttaa Eurooppaan sekä sen tilanteeseen. Putin on joillekin tahoille tarjonnut selkänojaa, johon he voivat luottaa. Eli koska "iso paha Putin suojelee meitä", niin kukaan ei ole uskaltanut sanoa vastaan esimerkiksi osalle äärioikeistoa. Ja onhan Venäjä ollut se "varma sijoitus" jonka pussiin kannattaa pelata, ja jos on kiltti, niin Vladimir antaa palkinnon. Mutta jos sitten Vladimirin asevoimat eivät onnistu, niin silloin ollaan kaikki rahat sijoitettu väärään hevoseen, ja se merkitsee Putinin lupaamien etujen menetystä. 

Jos Putin ei voi tarjota kuin ydinasein tapahtuvaa suojelua, niin silloin varmaan ainakin jokainen itseään kunnioittava taho sanoutuu irti hänestä. Eli rotat jättävät hyvin helposti uppoavan laivan, kuten sanonta kuuluu. Kaikille on selvää, että ainakin suuri osa Putinin arvovallasta perustuu asevoimiin. Ja jos asevoimat sitten eivät kykene saavuttamaan tavoitettaan, niin on ainakin osa Putinin arvovallasta mennyttä. 

Toki Kiina ja Intia voivat tarjota Venäjälle sotilaallista tukea. Mutta miksi ne haluaisivat asettua 70-vuotiaan Putinin taakse? Putin saattaa olla virassa vielä 20 vuotta, mutta hänen jälkeensä on taas Venäjällä tilaisuus muuttaa itseään. Ja jos Putinin jälkeen valtaan nousee taho, joka on esimerkiksi istunut vankilassa poliittisista syistä, niin se saattaa vaikeuttaa maiden välisiä suhteita. Varsinkin jos joku valtio on voimakkaasti tukenut Putinin valtaa. Mutta sitten taas palataan siihen kysymykseen, että miksi Intia ja Kiina eivät itse pyri osingoille kakusta, joka jää ehkä Putinin hallinnon romahdettua. Tai ehkä FSB syrjäyttää hänet. 

Kun Putinia ajatellaan ikääntyvänä miehenä, niin hän saattaa muuttua arvaamattomaksi, ja silloin turvallisuuspalvelu saattaa ainakin yrittää syrjäyttää hänet, koska hän ei enää voi tai halua suojella FSB:n työntekijöitä. Ja vaikka Putin jatkaisi Venäjän johdossa seuraavat 15-20 vuotta, niin  kuitenkin me kaikki tiedämme, että ainakin osa Putinin suuruutta ja arvovaltaa on taakse jäänyttä elämää. 

Ja ehkä meidän pitäisi miettiä sitä, että vaikka nyt toivoisimme Putinin jatkavan, niin kuitenkin hän ei varmaan ikuisesti tuossa vallankahvassa jatka. Eli pitää ajatella myös sellaista mahdollisuutta, että hänen seuraajansa ei ehkä ole asioista samaa mieltä kuin Putin. Ja vallansiirron takia saattaa olla järkevää miettiä suhtautumista siihen, miten Putin toimii maailmalla. 

Siis voiko Putin vielä voittaa? Hänellä on miljoonia reserviläisiä, mutta millaiset taisteluvalmiudet näillä ihmisillä sitten on, on aivan eri asia. Jos reserviläinen on käynyt armeijan joskus 10-15 vuotta sitten, ja sen jälkeen viettänyt aikaa pääasiallisesti kapakassa ja polttaa tupakkaa ketjussa, eikä muutenkaan ole kuntoaan hoitanut, niin silloin hän ei ehkä ole sellainen toimija, josta olisi muuta kuin maalitauluksi. Siis kuinka suuri osa noista veteraaneista on edes käynyt lenkillä armeijan jälkeen? 

Toki Putin voi vielä voittaa, mutta minkä hinnan hän siitä sitten maksaa? Jos ajatellaan että Ukrainassa on Venäjän asevoimien iskukykyisin joukko. Palkkasotilaat jotka harjoittelevat säännöllisesti sekä osaavat käyttää aseitaan, niin en tiedä miten joku reserviläisten joukko tekisi Putinin kannalta parempaa jälkeä kuin nämä palkkasoturit. Tietenkin Putin voi muutamia satoja tuhansia tai jopa miljoonia miehiä uhrata Ukrainassa, mutta se varmasti tekee silloin lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin muihin. Siis minkä hinnan Putin on valmis maksamaan? 

https://yle.fi/uutiset/3-12374252

Nyt meidän kaikkien pitää olla hereillä ettei piru vie meitä.

Meitä kaikkia taluttavat Piru ja Enkeli. 

Yllä on Hugo Simbergin taulu "Tienhaarassa". Tuossa taulussa on kuvattuna se, että meitä kaikkia vie aina välillä piru. Siis kun kävelemme maan päällä, niin silloin meitä ohjaavat piru ja enkeli. Piru tarjoaa helpon vaihtoehdon eli esimerkiksi sosiaalisen median kohdalla mahdollisuuden pilkata ja trollata muita. Ja kun kulkija katsoo kohti jokea, niin pirulla näyttää olevan paljon enemmän väkeä puolellaan kuin enkelillä. Piru vetoaa kulkijaan sanomalla, "katso kaikki muutkin tekevät noin". 

Ja jos kuulut enemmistöön, niin saat sitten sortaa vähemmistöä. Mutta pitää huomioida se, että Piru saa kaikki asiat näyttämään isommilta kuin mitä ne ovat. Hän saattaa vedota suureen määrään veneitä, mutta unohtaa sanoa että hän on vain määrännyt kaikki veneet liikkeelle samaan aikaan. Tai että hän on pakottanut ihmisiä ihmisiä jonottamaan veneisiin koko aamun. Eli hän on myynyt matkan, joka sitten ei pidä palautus tai vaihto-oikeutta. Ja siinä sitten on Pirun omassa satamassa pitkä komea sekä näyttävä jono ihmisiä, jotka odottavat pääsyä toiselle rannalle.

Enkeli taas tarjoaa hiukan vaikealta näyttävän, mutta kuitenkin rakentavan vaihtoehdon. Ja yhteiskunnallisesti rakentava vaihtoehto on se, että ihmiset toimivat sillanrakentajina toisiaan kohtaan. Kun puhumme yhteiskunnasta, niin meidän pitää muistaa se, että ihminen on aina yksilö. Kun sanotaan että esimerkiksi demokratia on puhtaasti hyvä asia, niin se ei ole totta. Demokraattinen diktatuuri on erittäin julma asia. Tuolloin enemmistö kansasta sortaa vähemmistöä vedoten siihen, että koska olemme demokratia, niin meidän ei tarvitse huomioida vähemmistöjä. 

Kukaan ei ole automaattisesti hyvä tai paha, koska hän on tiettyyn ryhmään kuuluva. Ja meitä kaikkia koskee yksi sääntö. Me tiedämme tai meidän pitäisi tietää että se, että olemme vastuussa kaikesta mitä teemme. Emme voi syyttää piruja jos rikomme toista vastaan. Mutta kuitenkin meillä on osittain oikeus syyttää omia asenteitamme siitä, jos teemme jotain mitä joudumme katumaan. Silloin meidän täytyy muistaa se, että ainakin perustat meidän asenteisiimme rakennetaan silloin kun olemme lapsia. Vanhempamme opettavat meille mikä on muita kohtaan oikein tai mikä on väärin. 

Yhteiskunnan perustoimija on yksilö. Yksilön toiminta voi ohjata hyvinkin suuren joukon toimintaa, varsinkin jos yksilö on kunnioitettu toimija. Nuoret ovat yksilöinä hyviä kohteita kaiken maailman vaikuttamiselle. Nuoret voidaan helposti huijata välittämään esimerkiksi valtiollista propagandaa. Tai heidät voidaan pakottaa avaamaan sosiaalisen median tilejä ihmisille, joiden ei sosiaalista mediaa pitäisi käyttää. 

Vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat usein poliittisesti sekä yhteiskunnallisesti aktiivisempia kuin enemmistöön kuuluvat. Itse olen sitä mieltä että syy tuohon saattaa johtua siitä, että vähemmistöön kuuluva kohtaa enemmän negatiivisia asioita, joita hän haluaa muuttaa kuin enemmistöön kuuluva nuori tai vanha henkilö. Tahto muuttaa asioita tekee ihmisestä yhteiskunnallisesti aktiivisen. Vähemmistöön kuuluva voidaan helposti vaientaa, mutta lopulta tarve saada oma ääni kuuluviin ylittää sosiaalisen paineen sekä pelon siitä, että julkaisemisesta on jotain seurauksia. 

Vapaa julkaisu paljastaa asioita, joita emme haluaisi nähdä. Mutta me tiedämme että esimerkiksi pahoinpitely voi jäädä ilmoittamatta, jos pahoinpitelyn uhri ei usko siitä olevan itselleen hyötyä. Ja tuollaiset asiat padottavat vihaa ihmisiin.  

Nuorten kohdalla pitää muistaa että he ovat joku päivä päättäjiä meidänkin maassamme. 

Kun puhumme esimerkiksi nuorista, niin meidän pitää muistaa yksi asia. Nuorten vaikutusmahdollisuudet meidän yhteiskunnassamme ovat rajalliset. Eli nuoret eivät voi äänestää ikänsä vuoksi, ja siksi heidät on helppo työntää sivuun kun päätöksiä tehdään. Mutta ongelma tässä mallissa on se, että nykypäivän nuoret ovat joku päivä tulevia päättäjiä, ja siksi meidän pitää todella tarkasti miettiä sitä, millaisia arvoja sekä asenteita heille nyt opetamme. 

Nuoret ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. He tekevät omia päätelmiään asioista, vaikka emme ehkä ole velvollisia kuuntelemaan heidän mielipiteitään. Vaikka haluamme olla yhteiskuntia, niin meidän pitää käsittää se, että yhteiskunnat koostuvat yksilöistä. Yksilöt muodostavat massoja, ja suuri joukko yksilöitä saattaa muuttaa koko valtion suunnan. Eli nuorille on opetettava että kaikilla äänillä, mitä hän laittaa uurnaan on merkitystä. Ja ne opit ja asenteet mitä kotona opetamme välittyvät nuoruudesta aikuisuuteen. Niiden kanssa sopii olla vähän varovainen. 

Nimittäin nämä opit sekä asenteet ovat asioita, jotka sitten ohjaavat tulevaisuuden päättäjien valintoja. Jos opetamme nuorillemme että heidän pitää pysyä vaiti, niin he alkavat sitten käyttäytyä valtion johtajina samalla tavalla kuin me heitä opetimme. Kun ajatellaan nuorten asenteiden muokkautumista, niin aina silloin tällöin puhutaan siitä, kuinka vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa. Mutta kun sitten lähdemme miettimään tuota asennetta, niin silloin meidän pitää muistaa, että meidän nuoremme käsittelee kaikkia asioita siten, kuin me olemme heitä opettaneet niitä käsittelemään. Ja varsinkin sosiaalisen median aikaan meidän pitää muistaa, että kaikella mitä teemme voi olla odottamattoman suuri merkitys. 

Ja jos opetamme että vanhempi henkilö on automaattisesti auktoriteetti, niin kun nuoremme pääsee tiettyyn ikään, niin silloin hän alkaa automaattisesti vaatia sitä että hän saa osakseen samaa kunnioitusta kuin mitä hän on meidän ikäluokallemme antanut. Jos olemme antaneet hyvää esimerkkiä, niin asia on varmaan aivan oikein. Mutta jos sitten esimerkiksi joku kadulle potkittu nuori on löytänyt "paikan" joidenkin pultsarien luota, niin silloin voi auktoriteettikuva jotenkin kieroutua. Eli hylätyn nuoren kohdalla vanhempien paikan saattaa ottaa esimerkiksi alkoholistien joukko. 

Mikäli ajattelemme sitten niitä nykyhetken nuoria tulevaisuuden päättäjinä sekä valtiollisella että kansainvälisellä tasolla, niin meidän pitää opettaa heitä tukemaan demokratiaa. Ja se mikä sitten on myös muistettava on se, että jos demokratia epäonnistuu tai pettää jonkun nuoren, niin silloin diktatuuri tai diktatuurin kaipuu valtaa tuon alueen. 

Yhteiskunnassa ei ole merkityksettömiä toimijoita. 

Kun demokratia epäonnistuu niin silloin se antaa diktatuurille tilaisuuden. Diktatuurien kannattajat lupaavat ihmisille yksinkertaisia asioita, kuten järjestystä sekä tietenkin voimaa. Sen takia demokratian vastavoimat käyttävät tilaisuuden hyväkseen heti, jos demokratian voimat käyttävät asemaansa jonkun oikeuksien polkemiseen. Eli kun ihminen kokee olevansa väärin kohdeltu demokraattisen järjestelmän nimissä toimivan organisaation tai sen edustajien taholta, niin hän saattaa tarjota apuaan esimerkiksi jollekin diktatuurivaltiolle, koska haluaa kostaa yhteiskunnalle. 

Usein kysytään miksi meidän pitää sallia sellaisetkin mielipiteet, jotka ovat yleisen moraalin sekä jopa lain vastaisia? Joidenkin ihmisten mielestä meidän pitäisi tukahduttaa eli poistaa sellaiset mielipiteet, joita ei voida hyväksyä, ja noita mielipiteitä ovat esimerkiksi rasismi sekä muut vastaavat asiat. 

Mutta jos emme salli rasistista kirjoittelua, vaikka se onkin kuvottavaa, niin silloin menemme vaaralliselle tielle. Nimittäin rasismi ja muu radikalismi voidaan poistaa esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, mutta rasismin peittely ei poista tuota asiaa itsessään. Syy rasistiseen kirjoittamiseen voi olla henkilökohtainen riita, jolloin henkilö ei ehkä ajattele kirjoituksensa surauksia. Eli esimerkiksi se että ihastuksen kohde valitsee toisen henkilön voi purkautua kirjoituksena mitä ei voida hyväksyä. 

Se miten esimerkiksi oma nuori suhtautuu ulkomaalaisiin voi johtua siitä, että joku mahdollisesti paljonkin vanhempi henkilö on tullut nuoren elämään, ja tarjoaa niitä "yksinkertaisia totuuksia" siitä, kuinka joku ulkomaalainen on vienyt hänen työpaikkansa etc. Ja siinä mielipiteitä vaihdetaan kaljapullot kädessä, ja kiihotetaan toinen toista olemaan avoimen ulkomaalaisvastainen. Tuollainen asenne kertoo kuitenkin suuresta vihasta. Vihakirjoitukset paljastavat ihmisen jolla on tarve vahingoittaa toisia. Ja tuollaista ihmistä pitää kuunnella vaikka se ei ole aina mukavaa. Nimittäin ihminen joka on vihaa täynnä pitää päästä purkautumaan, ennen kuin hän tekee asioita joita hän katuu lopun ikänsä. 

Ulkomaalaisvastaisuutta käytetään joskus hyväksi, kun nuori halutaan eristää entisistä kavereistaan. Tuolloin hänet laitetaan hakemaan turvaa jostain pilottitakkimiesten joukosta kirjoittelemalla halventavasti jostain etnisestä joukosta. Tuolloin saattaa käydä niin, että tuollainen vihaa täynnä olevien henkilöiden joukko tekee asioita, joita sitten puidaan pitkään oikeudessa. 

Rasistinen kirjoittelu on oire siitä, että joku tarjoilee nuorisolle rasistista mallia kadulla. Jos ajatellaan että ulkovaltojen toimijat olisivat tuollaisten "mielipiteiden" takana, niin silloin tietenkin he tarjoavat sellaista mallia, että "meidän maassa ei tuollaista tarvitse sietää". Siis muistakaa että mikään kansallisuus ei tee ihmisestä hyvää tai pahaa. Eikä ketään saa syrjiä kansalaisuuden takia. 

Nuoret ovat kokemattomuutensa takia helppoja kohteita monille ihmisille, jotka haluavat hyväksikäyttää heitä. Saattaa olla että esimerkiksi FSB:n virkailija pyytää nuorta avaamaan sosiaalisen median tilin omalle nimelleen, ja siirtämään tuon käyttäjätunnuksen sitten FSB:lle. Eli nuoren pitää käsittää, että vaikka hän saattaa tuntea itsensä pieneksi, niin hänen teoillaan voi olla suuri vaikutus siihen, millainen kuva Suomesta syntyy.

Syy vihakirjoitteluun pitää aina löytää. Siis miksi joku kirjoittaa ihmisvihaa täynnä olevia kirjoituksia, vaikka tietää että niistä voi olla seurauksia?

Sitten kun nuori kärähtää rasismista sekä vihakirjoittelusta, niin hän voi sanoa että "me vain pelleiltiin", mutta syy tuollaiseen "pelleilyyn" pitää löytyä.  Ja todellisuudessa koko nuoren päivä saattaa mennä erilaisten rasististen ajatusten esittelyyn. Tuolloin olisi varmaan hyvä keskustella siitä, minkälaisissa piireissä nuori ylipäätään liikkuu. Mutta myös syy tuollaiseen kirjoitteluun pitäisi löytyä. Siis miksi henkilö kuluttaa tuntikausia päivässä jakamalla rasistisia mielipiteitä. Eli jos kaikki rasistinen keskustelu ajetaan jonnekin yksityisille servereille tai suljettuihin vertaisverkkoihin, niin silloin esimerkiksi tuollaisten ryhmien jäsenyys on helpompi salata. 

Muistakaa sitten myös sellainen asia, että kaikki mielipiteet voivat muuttua. Siis vaikka nuori olisi alaikäisenä matkalla kohti katuojaa, niin tuolloin ei ole vielä myöhäistä lähteä muuttamaan nuorta, jotta hän ei joudu tielle, mitä hän katuu myöhemmin. 

Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Tieteen politisoituminen on ollut kautta aikojen ongelma, ja samoin ongelmia tieteen harjoittamiseen ovat tuoneet erityisesti erilaisten johtavien talouden sekä teiteen tekemisen laitosten johtajien sitominen valtiovaltaan. Siis älkää ymmärtäkö minua väärin, en tarkoita sitä, että tieteen harjoittajien pitäisi nostaa itsensä lain yläpuolelle, tai vaikka he olisivat tämän tehneet, niin kuitenkaan epähumaania tai paremminkin sanoen epäeettistä tieteen harjoittamista ei hyväksyä eikä sitä saa koskaan tukea. Mutta sitten lähdetään pohtimaan sitä, mitä tarkoittaa sana “epäeettinen”?

Epäeettiseen tieteen harjoittamiseen kuuluu sitten monia asioita, joista ei olla yksimielisiä. Esimerkiksi atomipommit tai asetekniikka kuuluvat sarjaan epähumaanit asiat, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että eikö tiedemiehen tule palvella valtiota, missä hän asuu parhaan kykynsä sekä taitonsa mukaan. Ja tällöin tietenkin voidaan sanoa, että atomipommilla oli aikoinaan niin sanottu moraalis- eettinen tilaus, koska maailma oli sodassa, ja vastassa oli aate, jonka mukaan ihminen menetti kansalaisoikeutensa, jos hän sattui syntymään perheeseen, missä harjoitettiin tiettyä uskontoa.

Adolf Hitler jatkoi aikoinaan jo inkvisition aikaan tutuksi tulleita perinteitä, joiden mukaan ihmiset, jotka vastustivat jotain vallitsevaa näkemystä asioista sai polttaa roviolle. Inkvisition aikaan ihmiset uskoivat maan olevan litteä, ja se siitä. Jos tuota asiaa nyt sattui sitten joku vastustamaan, niin seurauksena oli oikeudenkäynti, mikä saattoi johtaa kuolemantuomioon, ja vaikka Galileo Galilei osoitti havaintojen avulla sen, että kiertoliikettä tapahtui muidenkin kappaleiden kuin vain Maan ympärillä, mikä tarkoitti sitä, että Maa ei ole enää maailmankaikkeuden keskus, niin hänen päälleen langetettu  kirkonkirous purettiin vasta muutamia vuosia sitten. Eli tämä tapaus sitten osoitti sen, kuinka vaikeaa ihmisten on myöntää olevansa väärässä.

Natsit sekä heitä tukevat tahot kehittivät aikoinaan sellaisen ajatuksen, että tietty uskonto tekisi jostain ihmisistä toisen alla olevan olennon. Natsi-Saksa on hyvä esimerkki siitä, mihin tieteen politisoituminen saattaa johtaa. Tuolloin uskonto määriteltiin syyksi surmata ihmisiä. Kun natsit sanoivat juutalaisia roduksi, niin he tekivät omasta mallistaan epätieteellisen. Kuitenkin tuon epätieteellisen mallin arvostelu toi eteen tilanteen, missä henkilö lähetettiin keskitysleirille.

Mutta eipä Hitler yksin  tätä mallia kehittänyt. Hän käytti hyväkseen vuosisatoja kestäneitä ennakkoluuloja saadakseen ihmiset uskomaan sitä, että juutalaiset olisivat kaiken pahan alku ja juuri. Hän käytti vain tilaisuutta hyväkseen ja syyllisti erään vähemmistön saadakseen valtion talouden kuntoon takavarikoimalla näiden syyllistettyjen ihmisten omaisuuden.

Tuon politiikan kehittäjiltä  oli sellainen asia unohtunut, että uskonto ei ole siis muuta kuin yksi politiikan muoto. Eli se että sanomme jotain asiaa uskonnoksi, ei muuta sitä asiaa, että kyseessä on oikeastaan vain politiikan tai aatteen muoto, eikä kyseessä ole karkeasti ajatellen muuta kuin muunnelma teemasta, että onko joku sosiaalidemokraatti.

Yleensä keskusteluissa puhutaan siitä, että ihminen jolla ei ole jotain teknistä laitetta on jotenkin tyhmä. Tuolloin lähdetään liikkeelle siitä mallista, missä jonkin laitteen omistaminen samaistetaan älykkyysosamäärään. Se mikä teki eurooppalaisista olevinaan älykkäämpiä kuin muut johtui siitä että eurooppalaiset surmasivat muita tehokkaammin, ja tuhovälineisen kuten ydinaseiden avulla on vielä nykyäänkin joillakin ihmisillä tapana kohottaa omaa arvostusta maailmassa,

Maailma on uskomaton paikka. Se että ihmiset tekevät teorioita sekä luovat uutta saa aikaan sen, että kehitys menee eteenpäin. Samalla unohdetaan se, että kehitys ei ole vain fyysisten laitteiden tai tietokoneohjelmien valmistamista. Kehitys on myös sitä, että kehitetään toimintamalleja sekä sekä muutenkin muutetaan tapaa ajatella, mikä tekee kehityksestä myös virtuaalista. Virtuaalinen kehitys tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jatkuvan kasvun periaatteesta taloudessa luovutaan. Vai kuinka monta tietokonepeliä, pelikonsolia sekä kamerakännykkää ihmiset nyt sitten ylipäätään ostavat?

Tai ehkä joku niitä hajottaa kovin usein, mutta lopulta sitten käy niin, että markkinoilla ei ole vain ole enää tarvetta uusille tuotteille. Syy miksi tässä tätä mallia olen käynyt läpi johtuu siitä, että jatkuvan kasvun talous on yksi ikään kuin uskontoon verrattava malli, miten asioita hoidetaan, tai on hoidettu tähän asti. Mutta miten sitten toimitaan, kun markkinoilla ei ole tarvetta uusiin välineisiin.