Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Tieteen politisoituminen on ollut kautta aikojen ongelma, ja samoin ongelmia tieteen harjoittamiseen ovat tuoneet erityisesti erilaisten johtavien talouden sekä teiteen tekemisen laitosten johtajien sitominen valtiovaltaan. Siis älkää ymmärtäkö minua väärin, en tarkoita sitä, että tieteen harjoittajien pitäisi nostaa itsensä lain yläpuolelle, tai vaikka he olisivat tämän tehneet, niin kuitenkaan epähumaania tai paremminkin sanoen epäeettistä tieteen harjoittamista ei hyväksyä eikä sitä saa koskaan tukea. Mutta sitten lähdetään pohtimaan sitä, mitä tarkoittaa sana “epäeettinen”?

Epäeettiseen tieteen harjoittamiseen kuuluu sitten monia asioita, joista ei olla yksimielisiä. Esimerkiksi atomipommit tai asetekniikka kuuluvat sarjaan epähumaanit asiat, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että eikö tiedemiehen tule palvella valtiota, missä hän asuu parhaan kykynsä sekä taitonsa mukaan. Ja tällöin tietenkin voidaan sanoa, että atomipommilla oli aikoinaan niin sanottu moraalis- eettinen tilaus, koska maailma oli sodassa, ja vastassa oli aate, jonka mukaan ihminen menetti kansalaisoikeutensa, jos hän sattui syntymään perheeseen, missä harjoitettiin tiettyä uskontoa.

Adolf Hitler jatkoi aikoinaan jo inkvisition aikaan tutuksi tulleita perinteitä, joiden mukaan ihmiset, jotka vastustivat jotain vallitsevaa näkemystä asioista sai polttaa roviolle. Inkvisition aikaan ihmiset uskoivat maan olevan litteä, ja se siitä. Jos tuota asiaa nyt sattui sitten joku vastustamaan, niin seurauksena oli oikeudenkäynti, mikä saattoi johtaa kuolemantuomioon, ja vaikka Galileo Galilei osoitti havaintojen avulla sen, että kiertoliikettä tapahtui muidenkin kappaleiden kuin vain Maan ympärillä, mikä tarkoitti sitä, että Maa ei ole enää maailmankaikkeuden keskus, niin hänen päälleen langetettu  kirkonkirous purettiin vasta muutamia vuosia sitten. Eli tämä tapaus sitten osoitti sen, kuinka vaikeaa ihmisten on myöntää olevansa väärässä.

Natsit sekä heitä tukevat tahot kehittivät aikoinaan sellaisen ajatuksen, että tietty uskonto tekisi jostain ihmisistä toisen alla olevan olennon. Natsi-Saksa on hyvä esimerkki siitä, mihin tieteen politisoituminen saattaa johtaa. Tuolloin uskonto määriteltiin syyksi surmata ihmisiä. Kun natsit sanoivat juutalaisia roduksi, niin he tekivät omasta mallistaan epätieteellisen. Kuitenkin tuon epätieteellisen mallin arvostelu toi eteen tilanteen, missä henkilö lähetettiin keskitysleirille.

Mutta eipä Hitler yksin  tätä mallia kehittänyt. Hän käytti hyväkseen vuosisatoja kestäneitä ennakkoluuloja saadakseen ihmiset uskomaan sitä, että juutalaiset olisivat kaiken pahan alku ja juuri. Hän käytti vain tilaisuutta hyväkseen ja syyllisti erään vähemmistön saadakseen valtion talouden kuntoon takavarikoimalla näiden syyllistettyjen ihmisten omaisuuden.

Tuon politiikan kehittäjiltä  oli sellainen asia unohtunut, että uskonto ei ole siis muuta kuin yksi politiikan muoto. Eli se että sanomme jotain asiaa uskonnoksi, ei muuta sitä asiaa, että kyseessä on oikeastaan vain politiikan tai aatteen muoto, eikä kyseessä ole karkeasti ajatellen muuta kuin muunnelma teemasta, että onko joku sosiaalidemokraatti.

Yleensä keskusteluissa puhutaan siitä, että ihminen jolla ei ole jotain teknistä laitetta on jotenkin tyhmä. Tuolloin lähdetään liikkeelle siitä mallista, missä jonkin laitteen omistaminen samaistetaan älykkyysosamäärään. Se mikä teki eurooppalaisista olevinaan älykkäämpiä kuin muut johtui siitä että eurooppalaiset surmasivat muita tehokkaammin, ja tuhovälineisen kuten ydinaseiden avulla on vielä nykyäänkin joillakin ihmisillä tapana kohottaa omaa arvostusta maailmassa,

Maailma on uskomaton paikka. Se että ihmiset tekevät teorioita sekä luovat uutta saa aikaan sen, että kehitys menee eteenpäin. Samalla unohdetaan se, että kehitys ei ole vain fyysisten laitteiden tai tietokoneohjelmien valmistamista. Kehitys on myös sitä, että kehitetään toimintamalleja sekä sekä muutenkin muutetaan tapaa ajatella, mikä tekee kehityksestä myös virtuaalista. Virtuaalinen kehitys tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jatkuvan kasvun periaatteesta taloudessa luovutaan. Vai kuinka monta tietokonepeliä, pelikonsolia sekä kamerakännykkää ihmiset nyt sitten ylipäätään ostavat?

Tai ehkä joku niitä hajottaa kovin usein, mutta lopulta sitten käy niin, että markkinoilla ei ole vain ole enää tarvetta uusille tuotteille. Syy miksi tässä tätä mallia olen käynyt läpi johtuu siitä, että jatkuvan kasvun talous on yksi ikään kuin uskontoon verrattava malli, miten asioita hoidetaan, tai on hoidettu tähän asti. Mutta miten sitten toimitaan, kun markkinoilla ei ole tarvetta uusiin välineisiin.