Ukrainan presidentti Zelenskyi piti tänään puheen maamme eduskunnalle.

Ukrainassa tapahtui tänään taas sotarikos eli isku rautatieasemalle tappoi sekä haavoitti monia siviilejä. Tietenkin Zelenskyi sanoi mitä hänen odotetaan sanovan, eli hän tuomitsee teon sekä pyytää maailmalta aseita puolustaakseen maataan. Suomi on sitten asettunut rintamaan Ukrainan kanssa, mikä tietenkin on maamme kannalta erittäin mielenkiintoinen sekä toivottu ele, joka osoittaa sitä, että haluamme eroon perinteisestä YYA-Suomeen kuuluvasta hyssyttelystä sekä Venäjän johdon nuoleskelusta. Samoin me osoitamme että me olemme osa sitä länsimaista käsitystä vapauksista sekä liberalismista, minkä puolesta me ja meidän isovanhempamme ovat tehneet työtä. 

Maamme veteraanit taistelivat vapaan Suomen puolesta, ja me voimme tehdä paljon asioita myös muiden maiden hyväksi. Ja jos sitten ajatellaan että Venäjän joukot tuhoavat kaupunkeja sekä murhaavat siviilejä, niin en usko että aseeton ja passiivinen vastarinta on asia, mitä kannattaa edes ajatella, ellei sitten lähdetä siitä että väestö menee seinää vasten, ja sitten joku palkkasotureiden tai palkkamurhaajien joukko ampuu heidät. 

Siinä voisi tietenkin myötätuntoa tulla oikein olan takaa, mutta siitä ei noille murhatuille varmaan suurta iloa olisi. Mutta ongelma on siinä, että Venäjän taktiikka on muuttunut. He eivät enää yritä vallata alueita, vaan pommittavat ilmavoimilla sekä tykistöllä kaikkia asuinkeskuksia, ja yrittävät tällä tavalla saada vastarinnan murenemaan. Siis aseeton sekä passiivinen vastarinta voisi ehkä tulla kysymykseen, jos vastustaja sitten kunnioittaisi jotain sodan lakeja, mutta jos tilanne on se, että aseettomia siviilejä ammutaan säälittä, niin en kyllä itse oikein uskoisi että mitään aseetonta vastarintaa voidaan tai kannattaa harjoittaa. 

Venäjä on ilmeisesti ulkoistanut tuon operaation Wagner Groupille sekä ulkomaisille palkkasotureille, jotka ovat kuitenkin menestyneet melko heikosti. Eikä esimerkiksi myöskään Putinin Spetsnaz- joukoista ole ollut sellaista hyötyä, kuin mitä pitäisi. Ja se ei ole kovin hyvä asia ainakaan Putinin kannalta. Jos sitten operaatio ei mene kuten sen pitäisi, niin miten sitten käy noiden palkkasotureiden palkkojen, tai jos he ehkä haavoittuvat, niin miten nuo haavat selitetään palkkasoturin kotona. 

Mutta pahin asia Venäjän kannalta on sitten se, että jos Putinin joukot floppaavat, niin kuka sitten enää pyytää Venäjältä yhtään mitään apua. Eikä myöskään siviilikohteiden säälimätön tuhoaminen varmaan ole muutenkaan hyvää mainosta tuolle miehelle, joka johtaa Venäjää rautaisella otteella. 

Se että maallemme on ennen ollut joku erityissuhde Venäjään on mennyttä. Nykyään olemme vain yksi Venäjän rajanaapureista. Eli sen takia meidän pitää tietenkin vahvistaa omaa puolustustamme, mutta samalla osoittaa halua auttaa myös muita, jos Venäjän uhka sitten alkaa muuttua todelliseksi tai konkreettisemmaksi kuin mitä se tällä hetkellä on. Jos sitten ajatellaan että esimerkiksi Venäjän ympärille muodostuu Venäjän vastainen sotilasliitto, jonka jäsenet kuuluvat NATO:oon, niin aina on mahdollista että se aiheuttaisi ydinaseen suuntaamisen meihin. 

Mutta toisaalta taas sitten voidaan aina myös kysyä, että onko ehkä meihin jo suunnattu ydinaseita, koska niiden käyttö voisi tulla kyseeseen suurten tappioiden kohdalla. Ydinaseet ovat loistava tapa uhata muita maita. Ja siksi niitä on hankittu monen maan varastoon. Meidän pitää käsittää, että Venäjällä on Kauko-Idässä sekä muualla naapureita, jotka ehkä vain odottavat tilaisuuttaa päästä jakamaan Venäjän luonnonvaroja. Ja jos Venäjän asevoimat eivät kykene tilannetta hallitsemaan, niin joku Venäjän Kauko-Idän naapureista voi käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja ryhtyä toimiin jotta se pääsisi käsiksi Siperian öljyyn ja kaasuun. 

Siperian luonnonvarat varmaan kiinnostavat monia. Joten mitä jos Venäjä tulee hajoamaan siksi, että Siperia kokee, ettei se saa tarpeeksi huomiota Moskovasta? 

Ja jos esimerkiksi puhutaan siitä, että Venäjä ehkä tulee hajoamaan, niin silloin meidän pitää muistaa esimerkiksi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian hajoaminen. Samoin voimme muistella sekä Tshekkoslovakian, Jugoslavian että Neuvostoliiton hajoamista. Tuon hajoamisen sai aikaan se, että ihmiset ajattelivat ettei keskusvalta ehdi tai halua jakaa kaikkea hyvää valtiossa tasaisesti kaikkien kesken. Tuloerot esimerkiksi Itävallan sekä Unkarin välillä olivat suuret, ja esimerkiksi se että Itävaltalaisten eli saksaa puhuvien osuus valtion korkeimmissa viroissa oli yli-edustettu sai aikaan sen, että Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen tuo valtio repesi kahtia. 

Se että osa kansasta koki, etteivät he saaneet osaansa vaan että toinen osa kansasta vei leijonanosan valtion tuloista sai aikaan prosessin joka johti valtion hajoamiseen. Ja Venäjällä tuo separatismi on oikeastaan jatkunut Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien. Venäjän ongelma on aina ollut sen valtava koko, ja se että Siperia on niin harvaan asuttu verrattuna Venäjän Euroopan puoleiseen osaan saa aikaan sen, että keskusvallalta ei löydy niin paljon aikaa Vladivostokin kuin Pietarin ongelmien hoitoon. 

Ja se merkitsee sitten ongelmia. Eli tyytymättömyys on aina aiheuttanut valtioiden hajoamista, ja se että Siperian öljystä ja kaasusta saatavista tuloista suuri osa menee muiden kuin siperialaisten taskuun tarkoittaa varmasti asiaa, mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä. Ja nuo Siperian rikkaudet kyllä kelpaavat varmasti monelle muullekin kuin vain Putinille. Eli myös Kiina sekä muut Venäjän rajanaapurit varmaan pitäisivät ajatuksesta, että niiden kautta kulkisi tuo kaasu, josta sitten voisi periä mukavia läpikulkumaksuja. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/suomella-voi-olla-suuri-vaikutus-yksi-asia-zelenskyin-puheessa-yll%C3%A4tti-suomessa-asuvan-ukrainalaisen-presidentin-kaiman-volodymyrin/ar-AAW0Bt3?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=e04d2ad7ce4c4758bf235362e7db908f

Alussa kaikki päätöksenteko on kaoottista, mutta sitten se muuttuu koordinoiduksi.

 

Lockheed-Martin F-35 (Wikipedia/Lockheed Martin F-35 Lightning II)

Aina alussa kaikki järjestelmät ovat kaoottisia. Kun esimerkiksi eduskunnassa aletaan keskustella erilaisista asioista, niin on paljon ihmisiä jotka eivät ole koskaan oikeasti edes ajatelleet koko asiaa. Esimerkiksi vielä viime jouluna NATO oli asia, mitä "pidettiin avoimena", mutta kaikki turvallisuuspoliittiset päätökset tehdään sen mukaan mikä on vallitseva turvallisuuspoliittinen tilanne. Ja turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut melko nopeasti. Eli olemme tilanteessa, jossa voimme todeta, että "tämä tuli vähän äkkiä". 

Jos ajatellaan että keskustelun alussa on eduskunnassa kaaos, niin se tietenkin on aina aivan luonnollista. Kun ihmiset muodostavat kantansa johonkin asiaan, niin heidän pitää tietenkin keskustella siitä. Siis yksittäisten edustajien kautta muodostetaan eduskuntaryhmän kanta asioihin. Ja kun tuota kantaa muodostetaan, niin silloin alussa on aina kaaos. Eli jokaisella voi olla aivan oma mielipide asioista, ja sitten myöhemmin tuo mielipide sitten yhdistetään muihin mielipiteisiin, ja sen kautta muodostetaan ensin eduskuntaryhmien sekä sitten myös eduskunnan kanta asiaan. 

Siis me emme vain saa NATOlta, vaikka me niin ehkä haluaisimme uskoa. Meillä pitää myös olla jotain tarjolla. Siis me emme voi lähteä hakemaan NATO:n jäsenyyttä ja luetella sitten sellaisia reunaehtoja, että me emme halua NATO-joukkoja tai sen tiedustelulaitteita omalle maallemme, ja sitten ryhtyä lisäilemään sitä mitä me emme halua pitkin neuvotteluja. Jos lähetään siitä, että haemme NATO-jäsenyyttä, niin silloin meidän pitää muistaa kaksi asiaa. 

Ensinnäkin meidän pitää muistaa oma kansallinen etumme. Ja sitten meidän pitää muistaa että muillakin mailla on oma kansallinen etunsa, mikä sitten tarkoittaa että meidän pitää myös jossain antaa periksi. Emme siis voi saada mistään pullasta pelkkiä rusinoita, vaan myös ikäviä asioita on joka tapauksessa edessä. 

Toisaalta jos aiomme käyttää USA:n tarjoamia välineitä, niin meidän pitää silloin myös muistaa miltä me näytämme USA:n valtiollisen johdon silmissä. Siis USA:n valtiollinen johto vastaa omille esimiehilleen sekä he ovat amerikkalaisten äänestäjien valitsemia. Joten sitäkin asiaa pitäisi varmaan vähän miettiä, kun lähdetään tekemään päätöksiä. 

Meille ei ehkä nyt ole tarjolla täydellisiä ratkaisuja, ja jos NATO sitten esimerkiksi edellyttää meitä liittymään UKUSAn kaltaisiin sopimuksiin eli elektronista valvontaa sekä muuta tiedusteluyhteistyötä koskeviin sopimuksiin, mikä tuo alueellemme elektronisia tiedustelulaitteita sekä muita tiedusteluvälineitä, niin ehkä tuokin asia olisi sellainen mitä meidän pitäisi miettiä. Siis NATO ei ole pelkkiä panssarivaunuja, ohjuksia sekä monitoimihävittäjiä. Se on myös tiedusteluyhteistyötä. Ja tuon tiedustelun kohteena voisi olla esimerkiksi Pietarin laivastotelakka. 

NATO-keskustelu maamme eduskunnassa on sekavaa. Siis kun tätä toimintaa tarkastellaan kaaosteorian näkökulmasta, niin me voimme todeta että kaikki järjestelmät lähtevät muotoutumaan kaaoksen kautta. Ja sosiaalinen kaaosteoria on oikeastaan vain alkuperäisen universumia koskevan kaaosteorian muunnos. Alussa kaikki järjestelmän jäsenet kertovat mielipiteitään, jotka voivat olla hyvinkin pelkistettyjä. Siis aina alussa järjestelmän osaset eli ihmiset kyselevät toisiltaan, että mitä meiltä he ovat siitä asiasta, mistä tullaan seuraavaksi päättämään. Ensin nuo mielipiteet ovat mustavalkoisia eli kyllä tai ei-tyyppisiä lausuntoja. Sitten tämän jälkeen ryhdytään rakentamaan perusteluja mielipiteelle, ja tässä vaiheessa tietenkin perehdytään tietoon, mitä päätökseen liittyy. 

Tärkein asia tietenkin on se, että meillä on myös oma, uskottava maanpuolustus, jota myös vastaisuudessa rakennetaan niin, että tänne ei ole ilman lupaa tulemista. Mutta kuten monesti olen kirjoittanut, niin sodan syttyessä olisi mukava että myös apua tulisi miesten ja materian muodossa. 

Siis silloin arvioidaan mitä hyvää tai mitä huonoa jossain asiassa on, eli laitetaan vaakakuppiin lappusia joissa lukee kyllä ja ei kantoja puoltavia asioita, ja sitten se puoli jossa on enemmän edullisia asioita voittaa. Mielipide on siis asia, joka kehittyy kuin molekyyli. Ja kun sitten asiaa eli sosiaalisessa mielessä päätöstä aletaan niin sanokaamme muotoilla, niin silloin tietenkin oma mielipide pitää perustella. Tuon perustelun jälkeen jos menemme esimerkiksi tekemään NATOn jäsenhakemusta, niin silloin tietenkin meillä tai valtiomme edustajilla pitää olla sellainen hakemus, mikä voidaan NATO:ssa hyväksyä. 

Eli tuon hakemustekstin pitää silloin sisältää muutakin kuin vain tekstin "me halutaan NATO:oon, kun teillä on niin komeat vehkeet". Tai ehkä seuraava esimerkki kuulostaisi vielä paremmalta. "Me halutaan NATOoon kun Ruotsikin on siellä". Siis kun Suomi tekee päätöksiä NATOsta, niin meidän pitää muistaa se ihan oma etumme myös siinä asiassa. Me emme voi lähteä aina tekemään päätöksiä siten, että seuraamme Ruotsia. Kun katsomme karttaa, niin Ruotsin asema siellä on hiukan toinen kuin Suomen. Eli jos Ruotsi ja Venäjä ryhtyvät käymään toistensa kurkkuun kiinni, niin me olemme silloin ikävässä välikädessä. 

Ydinaseet ovat siis maassamme tabu. Se mikä meidän pitää käsittää on se, että ne ovat tehokkaita, ja siksi niitä on myös hankittu monen maan arsenaaliin. Se mikä ydinaseissa "viehättää" on se, että nuo aseet ovat tehokkaita, sekä hyvin julmia aseita. Ydinaseella voidaan tuhota suuri määrä vihollisen varusteita ja miehiä kerralla, ja niiden avulla voidaan pyyhkiä tilanne taistelukentältä hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ja se että niitä on jonkun maan varastossa tekee niiden käytöstä mahdollisen. 

Venäjän kohdalla ydinaseiden ongelma on siinä, että tuossa maassa on kehitetty korostetusti ydiniskuvoimaa, ja konventionaaliset aseet on jätetty vähän hunningolle. Jos Venäjän konventionaalinen sotavoima ei sitten kykene ratkaisemaan tilanteita, niin silloin Venäjälle jäävät vain ydinaseet, joilla se voi vaikuttaa kansainväliseen politiikkaan. Eli tuolloin ei olisi mitään "törmäyssuojaa", jos Venäjän asevoimat joutuvat sotaan, vaan valtiolle jäävät vain ydinaseet.

Jos sanotaan että NATO tuo ydinaseet maamme rajojen sisäpuolelle, niin silloin se voi tarkoittaa aivan mitä hyvänsä. Eli se voi tuoda ydinaseita kuljettavien ja käyttävien lentokoneiden varalaskukenttiä, pysyviä tukikohtia mihin voidaan tuoda ydinaseita hyvin nopeasti tai sitten se voi tarkoittaa esimerkiksi ydinkranaattien tai tykillä, ohjuksella tai lentokoneesta ammuttavien monikäyttötaistelukärkien tuomista kriisitilanteessa maahamme, mutta sitten tietenkin meidän kannattaa tuoda myös se ajatus että maahamme ei rauhan aikana tuotaisi taktisia ydinkärkiä esille neuvotteluissa. 

Siis NATOoon liittyminen on kahden kauppa, missä kyse on sopimuksesta. NATO siis voi myös haluta jotain myös Suomelta, vaikka sitä sitten ei niin kauheasti haluta tuoda esiin. Mutta jos sitten lähdemme tekemään NATOn jäsenhakemusta, niin tietenkin meidän pitää uskaltaa silloin tuoda oma näkökulmamme asioihin esille. Siis NATOssa ei osata reagoida mitenkään, jos edustajamme istuvat kokoushuoneessa tuppisuina, eivätkä osaa avata suutaan jostain asiasta, mikä saattaa olla hyvinkin tärkeä meille. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/rikka-purra-mtv-n-uutisextrassa-nato-prosessi-eduskunnassa-on-sekava-t%C3%A4st%C3%A4-merkillisest%C3%A4-kokonaisuudesta-syntyy-suomen-kanta/ar-AAVLTkC?ocid=msedgntp&cvid=32f704d48a6c45caaa07a47c70ea2e11

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_F-35_Lightning_II

https://fi.wikipedia.org/wiki/UKUSA-sopimus

NATO ja sen ennaltaehkäisevä vaikutus

On ällistyttävää miten maamme politiikan kulmakivi eli puolueettomuus sekä hyvät idänsuhteet ovat muutamassa hetkessä muuttuneet NATO-henkiseksi asiaksi. Siis emme enää luota Putinin hyvään tahtoon, eivätkä maamme idänsuhteet enää ainakaan Putinin valtakaudella tule palaamaan entiselleen, mikä ehkä saattaa sitten myös avata uusia ennennäkemättömiä ovia turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, mikä ei ole ennen ollut tavallisten ihmisten asia ollenkaan. Mutta kuten tiedämme, niin NATO olisi ennen kaikkea ennaltaehkäisevä voima, eikä sitä olisi tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi hyökkäyssodassa, ellei joku maa sitten joudu vihamielisen aggression kohteeksi. 

Eli onko meidän maassamme lähtökohtana se, että haluamme sotaa vai haluammeko ehkä sitä, että meillä on sellaiset takuut, ettei maahamme hyökätä? Vai pitäisikö meidän ehkä ottaa käyttöön YYA-Suomesta tutut toimintamallit, joissa saisimme joka aamu kuulla, että kuinka loistava mies Putin on. Muistakaa että Putin on vanhemmiten muuttunut ehkä jotenkin vainoharhaisemmaksi kuin ennen eikä hyökkäys Ukrainaan ole osoitus mistään vakaasta kehityksestä Venäjän puolella. Eli meidän maamme tarvitsee turvatakuut, ja tietenkin vahva itsenäinen puolustus on sen kulmakivi. Mutta samalla meidän pitää muistaa, että joka tapauksessa kriisin sattuessa olisi apu tervetullutta. 

Siis ennaltaehkäisevyys tarkoittaa sitä, että viholliselle annetaan niin kova sekä konkreettinen pelote, että se ei uskalla hyökätä. NATO jäsenyyttä pitää tietenkin tutkia, ja silloin tutkimus pitäisi tehdä aidosti niin, että se täyttää tutkimuksen kriteerit. Siis kaikissa asioissa on hyviä ja pahoja puolia. Me emme siis voi pelkästään saada niitä paljon puhuttuja rusinoita. Meidän on myös tehtävä joitakin myönnytyksiä. Toisin sanoen jos haluaa jotain saada, niin on myös pakko antaa.

Mikäli myös muiden kuin tasavallan presidentin kantaa kysytään, niin kaikilla on oikeus oman kantansa muodostamiseen. Eli jos halutaan tietää vain tasavallan presidentin kanta asioihin, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan häneltä, ja jos muiden kantaa asioihin ei tarvitse kuunnella, niin miksi näitä muita edes vaivataan asioilla. Tai ehkä sellaiset mukavat paimenkirjeet, missä ihmisiä varoitellaan ottamasta kantaa asioihin ovat muisto YYA-Suomesta, missä ulkopoliittisen linjan sekä Neuvostoliiton kritisoiminen tekivät ihmisestä epähenkilön. Kuitenkin meidän pitää muistaa se, että lopulta Eduskunta ratifioi NATO-jäsenyyden, jos sen aika joskus tulee. 

Toki NATO-jäsenyys ei toteutuisi muutamassa päivässä, mutta sitten me voimme suoraan kysyä, että olisiko tuolloin kuitenkaan sellainen rako, että Putin uskaltaisi hyökätä Suomeen. Siis skenaarion mukaan Venäjä aloittaisi välittömästi suuren luokan operaation maatamme vastaan, jos maamme nyt sitten päättää hakea NATO:n jäsenyyttä. Ja koska maamme ei vielä ole tuolloin NATO:n jäsen, niin NATO ei tulisi meidän maamme avuksi, jos Venäjä nyt päättää hyökätä. No ehkä voimme jossitella asioista. Mutta nyt elämme tilanteessa, missä ei ole olemassa kaikin puolin hyviä ratkaisuja. Kun moitimme muita maita siitä, että ne poimivat rusinoita pullasta, niin meidän pitää varoa ettemme kärähdä samasta toiminnasta. 

Emme voi yksinkertaisesti vain saada pelkkää hyvää, vaan myös ikäviä asioita on tulossa joka tapauksessa. Mutta jos sitten lähdetään miettimään esimerkiksi erilaisia paimenkirjeitä, niin silloin meidän pitäisi muistaa, että me elämme periaatteessa parlamentaarisessa demokratiassa, jossa jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä. Siis demokratiaan kuuluu se, että päätöksistä keskustellaan muuallakin kuin jossain pimeissä kabineteissa. Jos ihmisten mielipidettä johonkin asiaan kysytään, niin tietenkin kaikilla on oikeus tuo mielipide ilmaista. 

Mikäli mitään muuta kuin oma mielipide ei haluta kuulla, niin silloin tietenkin tuo asia voidaan jättää kysymättä tai sitten kuten YYA-Suomessa toimittiin, niin ihmiselle ilmoitettiin ensin mitä mieltä presidentti Kekkonen oli asiasta. Ja sitten vain oletettiin että tuo henkilö kuuliaisesti hoki mitä Kekkonen oli sanonut. Tai sitten seurauksena oli julistaminen epähenkilöksi. Mutta tuolloinkin olisi kohteliasta kertoa presidentin kanta asioihin ennen kuin mielipidettä mistään asiasta kysytään.