 | |
Aina alussa kaikki järjestelmät ovat kaoottisia. Kun esimerkiksi eduskunnassa aletaan keskustella erilaisista asioista, niin on paljon ihmisiä jotka eivät ole koskaan oikeasti edes ajatelleet koko asiaa. Esimerkiksi vielä viime jouluna NATO oli asia, mitä "pidettiin avoimena", mutta kaikki turvallisuuspoliittiset päätökset tehdään sen mukaan mikä on vallitseva turvallisuuspoliittinen tilanne. Ja turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut melko nopeasti. Eli olemme tilanteessa, jossa voimme todeta, että "tämä tuli vähän äkkiä".
Jos ajatellaan että keskustelun alussa on eduskunnassa kaaos, niin se tietenkin on aina aivan luonnollista. Kun ihmiset muodostavat kantansa johonkin asiaan, niin heidän pitää tietenkin keskustella siitä. Siis yksittäisten edustajien kautta muodostetaan eduskuntaryhmän kanta asioihin. Ja kun tuota kantaa muodostetaan, niin silloin alussa on aina kaaos. Eli jokaisella voi olla aivan oma mielipide asioista, ja sitten myöhemmin tuo mielipide sitten yhdistetään muihin mielipiteisiin, ja sen kautta muodostetaan ensin eduskuntaryhmien sekä sitten myös eduskunnan kanta asiaan.
Siis me emme vain saa NATOlta, vaikka me niin ehkä haluaisimme uskoa. Meillä pitää myös olla jotain tarjolla. Siis me emme voi lähteä hakemaan NATO:n jäsenyyttä ja luetella sitten sellaisia reunaehtoja, että me emme halua NATO-joukkoja tai sen tiedustelulaitteita omalle maallemme, ja sitten ryhtyä lisäilemään sitä mitä me emme halua pitkin neuvotteluja. Jos lähetään siitä, että haemme NATO-jäsenyyttä, niin silloin meidän pitää muistaa kaksi asiaa.
Ensinnäkin meidän pitää muistaa oma kansallinen etumme. Ja sitten meidän pitää muistaa että muillakin mailla on oma kansallinen etunsa, mikä sitten tarkoittaa että meidän pitää myös jossain antaa periksi. Emme siis voi saada mistään pullasta pelkkiä rusinoita, vaan myös ikäviä asioita on joka tapauksessa edessä.
Toisaalta jos aiomme käyttää USA:n tarjoamia välineitä, niin meidän pitää silloin myös muistaa miltä me näytämme USA:n valtiollisen johdon silmissä. Siis USA:n valtiollinen johto vastaa omille esimiehilleen sekä he ovat amerikkalaisten äänestäjien valitsemia. Joten sitäkin asiaa pitäisi varmaan vähän miettiä, kun lähdetään tekemään päätöksiä.
Meille ei ehkä nyt ole tarjolla täydellisiä ratkaisuja, ja jos NATO sitten esimerkiksi edellyttää meitä liittymään UKUSAn kaltaisiin sopimuksiin eli elektronista valvontaa sekä muuta tiedusteluyhteistyötä koskeviin sopimuksiin, mikä tuo alueellemme elektronisia tiedustelulaitteita sekä muita tiedusteluvälineitä, niin ehkä tuokin asia olisi sellainen mitä meidän pitäisi miettiä. Siis NATO ei ole pelkkiä panssarivaunuja, ohjuksia sekä monitoimihävittäjiä. Se on myös tiedusteluyhteistyötä. Ja tuon tiedustelun kohteena voisi olla esimerkiksi Pietarin laivastotelakka.
NATO-keskustelu maamme eduskunnassa on sekavaa. Siis kun tätä toimintaa tarkastellaan kaaosteorian näkökulmasta, niin me voimme todeta että kaikki järjestelmät lähtevät muotoutumaan kaaoksen kautta. Ja sosiaalinen kaaosteoria on oikeastaan vain alkuperäisen universumia koskevan kaaosteorian muunnos. Alussa kaikki järjestelmän jäsenet kertovat mielipiteitään, jotka voivat olla hyvinkin pelkistettyjä. Siis aina alussa järjestelmän osaset eli ihmiset kyselevät toisiltaan, että mitä meiltä he ovat siitä asiasta, mistä tullaan seuraavaksi päättämään. Ensin nuo mielipiteet ovat mustavalkoisia eli kyllä tai ei-tyyppisiä lausuntoja. Sitten tämän jälkeen ryhdytään rakentamaan perusteluja mielipiteelle, ja tässä vaiheessa tietenkin perehdytään tietoon, mitä päätökseen liittyy.
Tärkein asia tietenkin on se, että meillä on myös oma, uskottava maanpuolustus, jota myös vastaisuudessa rakennetaan niin, että tänne ei ole ilman lupaa tulemista. Mutta kuten monesti olen kirjoittanut, niin sodan syttyessä olisi mukava että myös apua tulisi miesten ja materian muodossa.
Siis silloin arvioidaan mitä hyvää tai mitä huonoa jossain asiassa on, eli laitetaan vaakakuppiin lappusia joissa lukee kyllä ja ei kantoja puoltavia asioita, ja sitten se puoli jossa on enemmän edullisia asioita voittaa. Mielipide on siis asia, joka kehittyy kuin molekyyli. Ja kun sitten asiaa eli sosiaalisessa mielessä päätöstä aletaan niin sanokaamme muotoilla, niin silloin tietenkin oma mielipide pitää perustella. Tuon perustelun jälkeen jos menemme esimerkiksi tekemään NATOn jäsenhakemusta, niin silloin tietenkin meillä tai valtiomme edustajilla pitää olla sellainen hakemus, mikä voidaan NATO:ssa hyväksyä.
Eli tuon hakemustekstin pitää silloin sisältää muutakin kuin vain tekstin "me halutaan NATO:oon, kun teillä on niin komeat vehkeet". Tai ehkä seuraava esimerkki kuulostaisi vielä paremmalta. "Me halutaan NATOoon kun Ruotsikin on siellä". Siis kun Suomi tekee päätöksiä NATOsta, niin meidän pitää muistaa se ihan oma etumme myös siinä asiassa. Me emme voi lähteä aina tekemään päätöksiä siten, että seuraamme Ruotsia. Kun katsomme karttaa, niin Ruotsin asema siellä on hiukan toinen kuin Suomen. Eli jos Ruotsi ja Venäjä ryhtyvät käymään toistensa kurkkuun kiinni, niin me olemme silloin ikävässä välikädessä.
Ydinaseet ovat siis maassamme tabu. Se mikä meidän pitää käsittää on se, että ne ovat tehokkaita, ja siksi niitä on myös hankittu monen maan arsenaaliin. Se mikä ydinaseissa "viehättää" on se, että nuo aseet ovat tehokkaita, sekä hyvin julmia aseita. Ydinaseella voidaan tuhota suuri määrä vihollisen varusteita ja miehiä kerralla, ja niiden avulla voidaan pyyhkiä tilanne taistelukentältä hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ja se että niitä on jonkun maan varastossa tekee niiden käytöstä mahdollisen.
Venäjän kohdalla ydinaseiden ongelma on siinä, että tuossa maassa on kehitetty korostetusti ydiniskuvoimaa, ja konventionaaliset aseet on jätetty vähän hunningolle. Jos Venäjän konventionaalinen sotavoima ei sitten kykene ratkaisemaan tilanteita, niin silloin Venäjälle jäävät vain ydinaseet, joilla se voi vaikuttaa kansainväliseen politiikkaan. Eli tuolloin ei olisi mitään "törmäyssuojaa", jos Venäjän asevoimat joutuvat sotaan, vaan valtiolle jäävät vain ydinaseet.
Jos sanotaan että NATO tuo ydinaseet maamme rajojen sisäpuolelle, niin silloin se voi tarkoittaa aivan mitä hyvänsä. Eli se voi tuoda ydinaseita kuljettavien ja käyttävien lentokoneiden varalaskukenttiä, pysyviä tukikohtia mihin voidaan tuoda ydinaseita hyvin nopeasti tai sitten se voi tarkoittaa esimerkiksi ydinkranaattien tai tykillä, ohjuksella tai lentokoneesta ammuttavien monikäyttötaistelukärkien tuomista kriisitilanteessa maahamme, mutta sitten tietenkin meidän kannattaa tuoda myös se ajatus että maahamme ei rauhan aikana tuotaisi taktisia ydinkärkiä esille neuvotteluissa.
Siis NATOoon liittyminen on kahden kauppa, missä kyse on sopimuksesta. NATO siis voi myös haluta jotain myös Suomelta, vaikka sitä sitten ei niin kauheasti haluta tuoda esiin. Mutta jos sitten lähdemme tekemään NATOn jäsenhakemusta, niin tietenkin meidän pitää uskaltaa silloin tuoda oma näkökulmamme asioihin esille. Siis NATOssa ei osata reagoida mitenkään, jos edustajamme istuvat kokoushuoneessa tuppisuina, eivätkä osaa avata suutaan jostain asiasta, mikä saattaa olla hyvinkin tärkeä meille.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/rikka-purra-mtv-n-uutisextrassa-nato-prosessi-eduskunnassa-on-sekava-t%C3%A4st%C3%A4-merkillisest%C3%A4-kokonaisuudesta-syntyy-suomen-kanta/ar-AAVLTkC?ocid=msedgntp&cvid=32f704d48a6c45caaa07a47c70ea2e11
Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_F-35_Lightning_II
https://fi.wikipedia.org/wiki/UKUSA-sopimus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.