Kun syytöntä syytettiin koska ihmiset olivat epäluuloisia

Kuva (Wikipedia/J'accuse)

Roman Polanski on tunnustanut olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista tytöistä Mutta kuten tiedämme, niin ohjaajan oma elämä sekä hänen työnsä pitää erottaa toisistaan. Ehkä Polanski kokee jotenkin yhteenkuuluvuutta Alfred Dreyfusin kanssa, joka vuonna 1895 tuomittiin elinkautiseen syyn takia, jolle hän ei itse voi mitään. Eikä myöskään Roman Polanski voi mitään omalle hyvin kiusalliselle sekä leimaavalle ja samalla myös kielletylle sekä tuomittavalle taipumukselleen. 

 Roman Polanskin uusin elokuva käsittelee Ranskan armeijan kapteeni Alfred Dreyfusin syytettä, tuomiota sekä tuomion todistamista vääräksi. Kaikki alkoi kun Ranskan tiedustelun palveluksessa ollut siivooja löysi Saksan suurlähetystöstä kirjeen, missä kaupattiin sotasalaisuuksia. Tuosta jutusta sitten tuomion sai kapteeni Alfred Dreyfus. 

Dreyfusin tapaus oli sikäli merkittävä, että se aiheutti kysymyksen, mitä olisi tapahtunut, jos Dreyfus ei olisi ollut upseeri? Olisiko ollut niin, että Dreyfus olisi unohtunut Pirunsaarelle, koska ketään ei olisi kiinnostanut tutkia tapausta uudelleen? Ja kuinka monta Dreyfusin tapauksen kaltaista asiaa olikaan sattunut Ranskan armeijassa sitä ennen?

Siis me kaikki varmaan tiedämme Émile Zolan kirjoittaneen kuuluisan artikkelinsa, joka alkaa sanoilla "J'Accuse""Minä Syytän". Siinä artikkelissa tai avoimessa kirjeessä joka oli osoitettu ranskan Presidentille syytettiin muutamaa kenraalia oikeuslaitosta, tuomaria, syyttäjiä sekä myös erilaisia käsiala-ja muita asiantuntijoita siitä, että he antoivat väärän todistuksen juutalaisen kapteeni Dreyfusin tapauksessa, ja hänet todettiin syylliseksi maanpetokseen, eli Dreyfusin väitettiin välittäneen tärkeitä tietoja Saksan keisarilliselle tiedustelulle. Juutalaisuus oli siis ilmeisesti syy, miksi Dreyfus sitten joutui Pirunsaarelle. 

Tuossa kirjeessä noita kenraaleja sekä käsialatutkijoita syytettiin siitä, että he tekaisivat todisteita Dreyfusia vastaan, ja sitten muuta listassa mainittua joukkoa siitä, että he sallivat tämän. Eli ihmiset olivat niin antisemitismin sokaisemia, että he uskoivat kaiken mitä Dreyfusista sanottiin. 

En tässä viitsi käydä läpi Dreyfusin tapausta, vaan sitä lähestymistapaa mikä tässä elokuvassa ainakin arvioiden mukaan on. Eli päähenkilö tai se mies joka ottaa Dreyfusin tuomion ja tapauksen uudelleen tutkintaan on samalla tavoin epäluulon sekä rasismin ja muukalais- sekä juutalaisvihan läpitunkema kuin muukin yhteiskunta. Siis tässä kirjoituksessa myös antisemitismi tarkoittaa rasismia.  Ranska oli tuolloin 1800-luvulla hyvin rasistinen yhteiskunta.  Me kaikki olemme vain ihmisiä, me kaikki jotka olemme maan päällä olemme alttiita vaikutuksille, ja me kaikki olemme epäluuloisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin me muut. Me emme koskaan saa ajatella että kaikki vähemmistöön tai enemmistöön kuuluvat ovat samanlaisia. Kaikki ihmiset ovat yksiöitä. Ja yksilöt tekevät rikoksia. Mutta miksi he tekevät rikoksia? 

Ihminen joka tunnustaa olevansa rasisti kykenee muuttumaan. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan tiedosta olevansa rasisteja. He saattavat pitää itseään jatkuvasti muiden yläpuolella olevina henkilöinä. Eivätkä he näe asioissa mitään korjattavaa. Heille toisen alistaminen on itsestään selvää toimintaa. Eli tuolloin 1800-luvun asevoimissa upseerit pitivät itseään alaisiaan parempina. Ja jos alainen sattui olemaan juutalainen tai muuten erilainen, niin silloin tuo esimies oli tuplaten parempi kuin alainen. Ja tuolloin tietenkin myös esimies oli aina oikeassa. Dreyfusin kaltaista alaista kohtaan hän oli tietenkin kaksin verroin oikeammassa kuin muihin nähden. 

Vain se että ihminen käsittää olevansa epäluuloinen, rasistinen sekä vain ihminen tekee mahdolliseksi sen, että hän vapautuu siitä paineesta, jonka yhteiskunta luo. Ihmisen pitää muistaa, että toisen rasismia on helppo käyttää hyväksi. Kun ihminen havaitsee sen, että hän on ollut rasisti, puolueellinen, ja puutteellinen, niin hän on itselleen vihainen. 

Eli vain myöntämällä nämä asiat voi ihminen vapautua rasismista. Rasismi on asia, mikä ajaa ihmisiä tekemään asioita, jotka eivät ole muuten moraalisesti hyväksyttäviä. Koska Dreyfus oli juutalainen, niin hän oli erilainen kuin muut. Ja varmaan 1800-luvun armeijassa ei erilaisuus ollut asia, mihin kannustettiin, koska vielä nykyäänkin armeijassa arvostetaan ihmistä joka muuttuu osaksi massaa. 

Koska Ranskalainen yhteiskunta oli hyvin rasistinen, niin se loi samalla myös otollisen ilmapiirin sille, että upseerit myivät yhden omistaan tuomareille. Dreyfus sopi tuohon rooliin kuin nakutettu, koska hän oli erilainen. Koska yhteiskunta oli antisemitistinen, niin siksi ihmiset halusivat uskoa, että Dreyfus oli syyllinen vakoiluun sekä maanpetokseen. Ja halu uskoa ajoi ihmiset tekemään asioita, joita voidaan pitää oikeusmurhana. 

Kapteenina Dreyfus oli alempi upseeri, ja sen takia hän kelpasi varsin hyvin syntipukiksi. Hänen puolustuksensa jyrättiin lehdistön tai oikeastaan antisemitistisen lehdistön toimesta. Eli eräs antisemitistinen päivälehti varmasti kertoi pidätyksestä suureen ääneen. Oikeudessa viisi käsialatutkijaa tutki todisteita. Kaksi heistä sanoi että Dreyfus ei kirjeitä ollut kirjoittanut ja yksi sitten myöhemmin perui syyttäjää tukevan lausuntonsa. Siis alkuun kolme tutkijaa viidestä oli sitä mieltä, että Dreyfus oli syyllinen, eli oikeudessa enemmistö tutkijoista oli sitä mieltä, että Dreyfus oli kirjoittanut raskauttavan kirjeen.

Tuolloin sanottiin, että kyseessä oli armeijan kunniasta, ja kuten alla liitteenä olevalta Wikipedian sivulta voitte lukea, niin sotasalaisuuksia kaupitellut henkilö oli majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházy, joka oli ilmeisesti kuitenkin vähemmän mieluisa epäilty kuin Dreyfus, joka oli hiukan rahvaanomainen tähän majuriin verrattuna. Merkille pantavaa on se, että vastavakoilun tapausta hoitanut virkailija Hubert Joseph Henry oli myös majuri, ja ehkä Esterházy oli antanut hänelle vinkin siitä, että hän tunsi erään Dreyfusin, eli koska Saksan sotilasattasea Maximilien von Schwartzkoppen oli nimittänyt tykistöä koskevien tietojen myyjää nimellä "mokoma roisto D". Ja Dreyfus sopi tuon takia syytetyksi. 

Tuolloin Ranskan turvallisuuspalvelu oli päätellyt, että  Maximilien von Schwartzkoppen oli käyttänyt tietoja kaupitelleesta henkilöstä hänen nimensä oikeaa alkukirjainta. Mutta koska tuo yhteiskunta oli antisemitistinen, niin syyte meni läpi. 

Se miten tapausta ajettiin varmaan herättäisi nykyään huomiota. Mutta kuten tiedämme, niin aina kun puhutaan esimerkiksi armeijan kunniasta, niin silloin pitää kysyä että "kenen kunnia on tällä kertaa kyseessä"? Onko kyse sitten esimerkiksi kenraalin, majurin henkilökohtaisesta vai koko laitoksen kunniasta? Muistaakseni esimerkiksi sitä ei koskaan paljastettu, että miten nuo tykistöä koskeneet salaiset asiakirjat olivat päätyneet Esterházyn haltuun. Eli oliko tuo mies vain pyytänyt noita papereita kenraalilta? 

Tässä muuten voidaan sanoa, että myös Esterházy on saattanut itse kohdata syrjintää taustansa takia. Hän oli unkarilaista aatelissukua tai sen ranskalaista haaraa. Eli vaikka sanotaan, että uhkapelivelat sekä muuta huvitukset ajoivat Esterházyn velkoihin, niin miksi hän petti maansa? Johtuiko se että hän oli jäänyt yksin? Eli oliko asia niin, että jos kadetit tai upseerit eivät saaneet juutalaisia pilkattavaksi, niin hätätilassa kiusaamisen kohteeksi kelpasivat upseerit, joilla oli ulkomaalaisperäinen nimi. Esterházy oli myös erikoinen ihminen, koska hänen nimensä oli erilainen kuin muilla. 

Myöhemmin on todistettu, että Esterházy oli vakooja. Mutta mitä me oikeastaan olemme oppineet tällaisista tapauksista? Aina on ihmisiä jotka tekevät rikoksia. Ja osa noista ihmisistä ovat varsin loistavia kerjäämään anteeksiantoa ja heillä on taito saada muut näkemään asiat niin, että he ovat uhreja. Jos ihminen tekee virheen, niin vaatii rohkeutta tunnustaa tuo virhe omalle itselle. Se mikä meitä ajaa virheisiin on epäluulo. Tai siis kyvyttömyys tunnistaa se, mikä on aiheellista ja mikä on aiheetonta epäluuloa. 

Ihmisten pitää tietenkin olla jonkin verran epäluuloisia, mutta se että antaa yleisen mielipiteen vaikuttaa asioihin niin, että syytön joutuu kärsimään menee liian pitkälle. Mutta jos meidät kasvatetaan nuoresta pitäen pitämään asiaankuulumattomia ennakkoluuloja totena, niin silloin me menemme varmasti halpaan. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfred_Dreyfus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dreyfusin_tapaus

https://fi.wikipedia.org/wiki/J%E2%80%99accuse%E2%80%A6! (J'accuse)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Walsin_Esterh%C3%A1zy

https://fi.wikipedia.org/wiki/Roman_Pola%C5%84ski?msclkid=255255aab03611eca3f9101d71f60109

Me olemme itsellemme vihaisia siksi, että annoimme miellyttävän miehen vedättää meitä.

Me kaikki muistamme miellyttävän sekä huumorintajuisen Vladimir Putinin, joka oli mielessämme jo johdattanut Venäjän kohti länsimaiseen demokratiaan vievää tietä. Ja sitten yllättäen kävikin niin, että Putin teki niin sanotusti “oharin”. Hän ei pitänyt lupauksiaan jäädä pois virastaan, ja silti me uskoimme häntä. Me halusimme tuolloin uskoa, että Venäjällä ei ole enää mellakkamillisin linjoita, pamppuja sekä yöllisiä pidätyksiä. Meillä lännessä on ollut tapana että valtiovaltaan on voitu luottaa. Mutta sitten kävi niin hassusti että Putin päätti valehdella meille. Hän tietenkin haluaa palauttaa Neuvostoliiton. Ja monesti hänen toimintaansa on verrattu Neuvostoliittoon. 

Mutta Putinilla on jotain mistä Neuvostoliitto voi vain unelmoida. Hänellä on käytössään internet, jonka avulla voidaan ihmistä valvoa 24/7. Siis kuten tiedämme, niin internet on vapauden sekä demokratian uusi synonyymi. Mutta tuota suurta välinettä voidaan käyttää hirvittävällä tavalla väärin. Jos ajatellaan esimerkiksi internetin sensurointia, niin silloin tietenkin me toimimme vastoin demokratian pelisääntöjä. Mutta sitten tietenkin meidän pitää muistella sitä, että mitä jos joku trollaa tai lähettelee tappouhkauksia tai muuta vastaavaa? 

Demokratia sekä sananvapaus on meille kaikille hyvin tärkeä asia. Mutta mitä jos esimerkiksi sananvapautta käytetään ihmisten terrorisointiin? Internetin keskustelupalstat eli sosiaalinen media on asia, mikä voi tuoda monia asioita ihmisten tietoon. Mutta ihmisten ongelmana on se, että suuri määrä tietoa pitää aina sisällään joko subjektiivista tai täysin keksittyä tietoa. 

Tunteet ovat asia, jolla propagandaa myydään vastaanottajalle. Tunteisiin vetoava materiaali saa aikaan sen, että propagandistia vastaan on vaikea väitellä. 

Misinformaatio on tarkoituksettomasti tai tarkoituksellisesti levitettyä väärää informaatiota. Ja disinformaation on tarkoituksellisesti levitettyä väärää tietoa. Yleensä disinformaatio on asia, mikä on misinformaation takana. Eli disinformaatio jota myös propagandan nimellä kutsutaan toimii siten, että ensin tuo disinformaatio annetaan jollekin ulkopuoliselle toimijalle jota kutsutaan välimieheksi. Tuo välimies voi olla esimerkiksi journalisti, ja propagandan tekijä kertoo likaisen tarinansa tuolle välimiehelle. Ja vannottaa tätä olemaan vaiti omasta henkilöllisyydestään. 

Näin saadaan oma henkilöllisyys peitettyä, ja tietenkin esimerkiksi kuvat sodan runtelemista leikkipuistosta sekä päiväkodista tekevät tarinasta todenmukaisemman. Samoin tunteet tulevat silloin mukaan, eikä esimerkiksi väitteen kiistäminen ole niin helppoa. Eli kun näytetään avuttomia uhreja, niin silloin ihminen joka väittää vastaan vaikuttaa kylmältä ja tunteettomalta. 

Välimies sitten alkaa levittää tuota valhetta. Ja se mikä tässä mallissa on tärkeää tietää, on se että välimies yritetään saada häpeämään sitä, että hän on uskonut valhetta. Eli ammattimainen valehtelija joka vaikuttaa mukavalta mieheltä on vedättänyt jotain toimittajaa julkaisemaan perättömiä väitteitä. Idea on se, että välimies ei uskalla tai kehtaa kertoa sitä, että on uskonut valheeseen. Ja se tietenkin vaikeuttaa väärän tiedon korjaamista. 

Me kritisoimme NSA:ta eli USA:n Kansallista Turvallisuusvirastoa siitä, että se kohdisti elektronista valvontaa tavallisiin ihmisiin. Me emme tuolloin muistaneet tai halunneet ajatella sitä, että aivan tavalliset ihmiset käyttävät internetiä vaikuttamisen kanavana sekä propagandan ja trollien levittämiseen. Siis jos ajatellaan trollaamista sekä psykologista sodankäyntiä, niiin ainakin noiden asioiden takia nettiä kyllä pitäisi valvoa tarkemmin.  Siis periaatteessa myös Vladimir Putin on aivan tavallinen ihminen, vaikka hän onkin Venäjän presidentti. 

“On häpeä olla väärässä”. Näin saadaan ihmiset olemaan hiljaa siitä, että heitä on vedätetty.

Olimme väärässä sen suhteen että Putin purkaisi Neuvostoliiton. Putin palautti käytännössä Neuvostoliiton takaisin, vaikka alue tietenkin on vielä vain Venäjä. Me emme tietenkään koskaan voi myöntää sitä, että Putin valehteli meille ja me uskoimme häntä. Hän oli meitä ovelampi sillä kerralla. Mutta voimme ottaa asioista opiksi. Kun Putin hyökkäsi Ukrainaan, niin meidän maailmamme tuhoutui, Mies jonka piti tuoda vakautta muuttui muutamassa sekunnissa epävakaaksi ihmiseksi, joka aivan yllättäen lähetti tankit Ukrainaan. 

Samalla yleinen mielipide kääntyi siihen suuntaan, että jokaisen ihmisen pitäisi rynnätä kertaamaan. Ja jokaisen “Pentin” kaapista pitäisi löytyä kahden viikon muona, reserviläis ase sekä panoksia. Samoin reserviin kuuluminen on sitten ollut “in”. Ja se on asia, mikä varmasti pistää silmään. Heiluri heilahti kerralla ääripäästä toiselle. Äskeinen rauhanliike muuttui välittömästi utopiaksi. 

Auktoriteetit sekä johtajat ovat avain kohteita informaation avulla tapahtuvalle vaikuttamiselle. 

Kun ajatellaan tilannetta vielä muutamia kuukausia sitten, niin silloin NATO:oon haluavia pidettiin sotahulluina, ja muutenkaan ei maanpuolustukseen suhtauduttu mitenkään muuten rakentavasti, kuin että presidentti on jotain mieltä asiasta, ja sitten jos joku on eri mieltä, niin hänen kannattaa vain olla aivan hissukseen tai sitten hän saa kokea koko ihmiskunnan vihan. Siis kuka tavallisilta ihmisiltä oli mitään kysynyt, kun puhuttiin esimerkiksi maanpuolustuksesta tai maanpuolustusta varten kehitetyistä välineistä. 

Jos ajatellaan aseita ylipäätään, niin itse en ole kovin humaaneja aseita vielä nähnyt. Ja epähumaanit aseet ovat pelotteita, joiden taakse sitten voidaan kätkeytyä. Ydinaseet ovat murskaavia voimankäytön välineitä, ja aina kun niitä on olemassa, niin on riski siitä, että niitä myös käytetään. Sotilaan velvollisuus on puolustaa maataan, ja luoda pelote jonka avulla estetään vihamielinen eskalaatio valtiota kohtaan. 

Kaiken maailman lennokit olivat vain murhaamista varten, eikä niistä edes sopinut puhua. Ja Ukraina tietenkin romahti tuolloin puheissa 96 tai 48 tunnissa Venäjän edessä. Mutta sitten tosipaikan tullen kävi niin, että Ukraina pitää edelleen pintansa, ja että droneja ei saatu ammuttua alas, vaikka sitä ennustettiin todella ponnekkaasti. Dronet ovat väärissä käsissä vaarallisimpia välineitä, mitä ihminen on koskaan luonut. Ja siksi niitä hankitaan. 

Ja siis vaikka esimerkiksi drone-koneiden toiminta olisi paperilla helppo lamauttaa, niin jostain syystä ne vain ovat erittäin tehokkaita välineitä. Ja sodan julma maailma on sellainen, että vain tehokkaat, pelottavat sekä epähumaanit aseet ovat niitä, joilla sodat voitetaan sekä vastapuolen tahtoon voidaan vaikuttaa negatiivisesti. Mutta tietenkin sota Ukrainassa päättyy joskus, ja sen jälkeen taas lähdetään miettimään sitä, että miten seuraavan kerran maailman pitäisi toimia? Pitäisikö sotaan mennä mukaan vai ei? 

Voi kuinka minua niin ravistaa

Voi kuinka minua niin ravistaa

Kun katselen erilaisia tilaisuuksia, ja niissä puhuttuja asioita, niin aina täytyy muistaa se, että mielenrauha täytyy säilyttää. Eli kun joku lähtee kertomaan jotain sellaista, mikä sattuu loukkaamaan omaa itseä, niin sen ei tarvitse näkyä päältä. Nimittäin on olemassa sellainen ikävä asia, mitä sanotaan huomiointi kyvyksi. Yleensä se liittyy siihen, että itse sattuu olemaan tilaisuudessa sekä huomaa, että joku osanottajista sitten tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä epämukavilta, niin jos sattuisi katsomaan hieman taaemmas, niin siellä sitten seisoo joukko tällaisen henkilön tovereita valmiina tekemään muusia jokaisesta, jonka naama ei satu miellyttämään.

Maailma on täynnä ihmisiä, joiden miellyttäminen on jotenkin maan tapa. Se että ihminen on jostain syystä kääntynyt jotain suurta tähtöstä vastaan saa aikaan sen, että jotkut pitävät toisen haukkumista sopivana asiana. Eli kaikki jotka ovat eri mieltä sen tahon kanssa, jota halutaan miellyttää nimetään ainakin epäsopiviksi, ja sen jälkeen sitten lähdetään pyytämään esimiestä paikalle, kun toisen ihmisen musiikkimaku ei satu miellyttämään.

Esimies on ihminen, joka aina pelastaa tilanteen, ja tekee jostain toisesta ihmisestä onnellisen haukkumalla alaisen toisen edessä sekä antamalla tälle potkut. Sen jälkeen voimmekin lähteä suoraan kohottamaan kulmakarvoja tämän henkilön kirjoitusten sekä muun elämäntyylin edessä, ja pyytää vaikka hänen vanhempiaan ojentamaan sellaista ihmistä, joka on osoittanut moista julkeutta, ja sanonut jotain sellaista, mitä muut eivät ole sanoneet.

Tai hän on sitten ehkä löytänyt jonkun asian, mitä voi lähteä penkomaan, ja kun se sitten ei satu tukemaan jonkun ihmisen maailmankuvaa, niin silloin pitää hakea pesäpallomaila ja kouluttaa toista pitämään suunsa kiinni. Jos penkomisen tulokset eivät sitten satu miellyttämään tutkimuksen tilaajaa, niin silloin tietenkin pitää tutkimuksen tekijä naulata ristiin ihmisten edessä. Jokainen meistä tekee virheitä, se on aivan selvä. Mutta vaarantaako se virhe sitten esimerkiksi ihmiselämää on taas toinen asia. Eli kaikki virheet eivät tätä tee, koska niillä ei ole käytännön merkitystä jokapäiväisessä elämässä.

Toisaalta voidaan sanoa, että esimerkiksi suurenergiafysiikan tutkimuslaitoksessa saattaa ruuvi, mikä putoaa hiukkaskiihdyttimeen aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Jos kiihdytin nostaa ruuvin nopeuden 0,25% valonnopeudesta ja ruuvi osuu kiihdyttimen seinään, niin silloin seurauksena on valtava räjähdys koska ruuvin kineettinen energia on tuolloin niin valtava, että se aiheuttaa suurta tuhoa. Mutta tuolloin ruuvin pudottanut henkilö on syyllinen, eikä siitä voida syyttää ihmistä, joka ei ole edes käynyt tuossa keskuksessa.

Mutta joillakin ihmisillä on sellainen näkemys, että kaikki teksti mitä kirjoitetaan pitää olla lainattu jostain muusta kirjoituksesta. Tuolloin kukaan ei saa itsenäisesti tehdä mitään uusia asioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän ihmeellisiä. Kaiken pitää olla jonkun suuren filosofin sanomaa, jos ihminen haluaa tehdä jotain muuta kuin Aku Ankkaa.

Eihän se käy, että toinen ihminen kirjoittaa tai sanoo, jotain mitä ei olla sanottu tätä ennen. Jokaisessa kirjoituksessa pitää lukea sellainen sana kuin suurmies ym. sen jälkeen kun teksti on kirjoitettu. Silloin tällöin kyllä itse mietin, että kuka on tämä ym? Eli ketkä ovat ne niin sanotut “ynnä muut”? Ovatko he sitten ne jotka ovat käyttäneet tätä suurmiestä lähteenä, vai miksi joissain teksteissä on lähteeksi merkitty ym?

Yleensä yksi henkilö aloittaa todella mukavalta kuulostavan huumoripitoisen keskustelun, ja sitten muutama proteiinipitoista ruokavaliota käyttävä henkilö seisoo ovella, ja ikään kuin boostaa tuota mielipidettä. Kun sitten puhutaan siitä, mitä noissa tilanteissa pitää huomioida on se, että jos ovella seisoo joitakin muskelimiehiä, niin silloin tietenkin kannattaa katsoa se, että onko noita ihmisiä missään muuten seisomassa tuolla kaupungin keskustassa. Sekä se että mitä argumenttia he sitten haluavat käyttää noissa vitseissään. Asia nimittäin on niin, että jos ihmisellä on jokin hyvin jyrkkä mielipide asioista, mitä hän haluaa tuoda esiin, niin silloin hänellä varmaan on joku syy tähän mielipiteeseen.

Ja jos sinulle aletaan kirjoittaa vastauksia kansan päivälehdessä, niin silloin olet työntänyt kepin jonnekin erittäin arkaan paikkaan. Kun ihmiselle vastataan esimerkiksi kirjallisesti, niin silloin tietenkin vastauksen sävy kertoo siitä, että miten häneen suhtaudutaan. Jos vastaus sisältää sellaisia kommentteja kuin “ei tietenkään”, ja kirjoitus sattuu koskemaan esimerkiksi ydinaseiden sijoittamista Kuolan niemimaalle, niin asiaan saattaa tietenkin liittyä sellainen aspekti, että henkilö on saanut Venäläisiltä jotain sellaista tietoa, mikä ei ole julkista, eli hänellä sattuu olemaan silloin yhteyshenkilö tai tietolähde venäjän asevoimien esikunnassa.

Tai sitten joku muu syy saa tuon ihmisen olemaan varma siitä, että toinen on väärässä. Jos ajatellaan tuota sanamuotoa, niin on olemassa sellainen asia, että onko hänellä jotain sellaista tietoa, mitä muut eivät ole saaneet. Ja ainakaan itse en ole kuullut venäläisten kertovan kovin avoimesti siitä, mitä he noilla varusteilla, mitä esimerkiksi Kuolan niemimaalle on varastoitu aikovat tehdä.

Jos sitten käytetään sellaisia argumentteja kuin ydinsukellusveneen hinta, niin niitä ei varmaan aivan huvin vuoksi olla tehty. Tai en ainakaan itse usko, että esimerkiksi Komulaisen ravintolaksi tulee kovin moni noista Typhoon tai Delta-luokan ohjus-sukellusveneistä pääsemään. Ja ilmeisesti tällainen teknologia ei kovin julkista tai halpaa ole. Mutta tästä asiasta kirjoitan ehkä joskus myöhemmin.Tässä alkaa aamun hetki olla takana, ja täytyy lähteä kohti uusia seikkailuja, koska jokainen päivä on minulle uusi seikkailu.

Mietteitä peilistä sekä Nietzschestä

Mietteitä peilistä sekä Nietzschestä

Peili

Tämän kirjoituksen liitteenä on kuva peilistä, missä on pieni halkeama. Miksi tässä peilissä on halkeama? Missään muussa peileistä, joita tuossa tilassa oli ei ollut tuota halkeamaa. Joten onko joku kohdellut tätä peiliä jotenkin kaltoin, tai ehkä luullut sitä joksikin tabletiksi tai vastaavaksi tietokoneeksi, jota sitten on painettu hajalle, kun siitä ei näy kuin oma kuva, tai mistä minä tietäisin, miksi tässä peilissä on halkeama? Haljennut peili voi olla vaikka kuinka syvällinen viesti siitä, että olen jotenkin erityinen, tai ehkä se kuvastaa sitä, kuinka kaksijakoinen ihminen olen. Sitä en tiedä, miksi tuo naarmuinen tai haljennut peili päätyi eteeni, mutta sitä tässä mietin, että onko peilillä jokin kauhean syvällinen merkitys?

Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi arkiajattelun poikkeaminen filosofisesta ajattelusta todetaan siten, että arkiajattelussa riittää se, että katson peilissä olevan halkeaman ulottuvan peilin päästä päähän, mutta jos ajattelen erästä kauan sitten tekemääni tehtävää, missä vertaan filosofista ajattelua arkiajatteluun, niin tietenkin kirjoitukseen pitää saada aina vähän enemmän pituutta, kuin vain ajatellen, että onko joku halkeama peilissä vain sattumalta siihen tullut. Filosofisessa ajattelussa pyritään selvittämään sitä, että miksi esimerkiksi peilissä on halkeama?

Humoristisesti voidaan kysyä, että onko tuo jokin salainen viesti tai ehkä merkki siitä, että jotain outoa tulee tapahtumaan. Tai ehkä kyse on siitä, että tämä halkeama kuvastaa sitä, että omassa panssarissa, jonka olen luonut omaksi turvakseni maailman pahuutta sekä kolkkoa kohtelua vastaan on jokin lohkeama. Enkö ole kyennyt pitämään pitkän aikaa tarkasti varjeltua stoalaista ulkokuorta tyynenä ja rauhallisena, vaan olen antanut sen hajota ihmisten edessä.

Olen siis ollut muuta kuin se, mikä nousee stoalaisuuden ylipapin johtavan yli-ihmisiä sekä heidän ajatteluaan tutkineen teoreetikko Nietzschen kirjoituksissa muiden yläpuolelle, ja katsoo heitä kuten yli-ihmisen ainakin omasta mielestään tuleekin tehdä. Se mitä muut asiasta ajattelevat on sitten asia erikseen.

Nietzschen oppeja noudattamalla saadaan aikaan paljon vihaa sekä kaunaa, mikä purkautuu erilaisten vallankumousten sekä muun väkivallan muodossa. Se mikä tuossa teoriassa erityisesti aiheuttaa kiihtymystä sekä myö kritiikkiä on se, että yli-ihmisen ei tarvitse huomioida ketään muuta koko maailmassa, mikä sitten tekee hänestä ainakin erittäin vihatun. Ja se estää tehokkaasti toteuttamasta tätä hyvin epämiellyttävää mallia käytännön elämässä.

Nietzsche ja moraali eli hänen terioitaan ei pitäisi koskaan edes yrittää soveltaa käytäntöön.

Tuon miehen oppien mukaan moraalisesti sekä kaikin puolin muutenkin ylevä ihminen nousee johtamaan joukkoa. Hän siis nousee vallitsevan moraalin yläpuolelle, ja kuvittelee että mikään laki tai moraali ei häntä sido. Tuon ajattelutavan takia tätä teoriaa kritisoidaan erittäin kiivaasti, koska sen nimissä on esimerkiksi on oikeutettua polkea toisen ihmisen oikeudet maan rakoon sekä muuttaa toinen arvottomaksi lihan palaksi.

Voi millainen pettymys olenkaan ollut itselleni, kun en ollutkaan se yli-ihminen, mikä osaa sekä tietää kaikesta kaiken. Olen vain kuolevainen ihmispoloinen, joka ei vain kykene olemaan sitä, mitä joku suuri Nietzsche sanoi yli-ihmisen olevan. No tämä tekstin osa oli armotonta itseruoskintaa, mikä on tarkoituksellisesti tehty naiiviksi sekä narsistiseksi, mutta sekin tuli tässä mainituksi, että olen vain ihminen.

Ehkä Nietzsche teki tuon teoriansa oikeastaan varoitukseksi siitä, mitä johtajan palvonta sai aikaan. Tai niin olen itse asiasta joskus ajatellut, kun hänen kehittämäänsä malliin, missä yli-ihmisellä olisi ehdoton valta sekä auktoriteetti olen tutustunut. Se mitä hän oikeasti ajatteli on tietenkin jäänyt historian hämärään.

Siitä mitä filosofia on? Eli onko se vain sitaatteja tai ehkä mahdollisuutta esitellä omia ajatuksia? Niin kuka tietää vastauksen?

Filosofia on merkillinen asia. Siinä pyritään verbaalisesti todistamaan joitakin asioita. Ja yksi asia tietenkin on erityisen tärkeää, ja se on se omien aivojen käyttö. Ei ole olemassa vain yhtä sekä oikeaa ratkaisua mihinkään pulmaan. On olemassa yhtä monta käsitystä sekä tapaa lähestyä ongelmia kuin on ihmisiä. Se että ihminen osaa toistaa jonkun suuren filosofin ajatuksia, ja laittaa sitaatit kohdalleen ei tee hänestä filosofia. Se että ihminen osaa sekä uskaltaa haastaa myös suuria nimiä tekee hänestä filosofin.

Kuka vain osaa kopioida Nietzschen ajatuksia, mutta hänen nimeään ei kuka vain osaa kirjoittaa, joten miksi kaikilla filosofeilla sekä tunnetuilla ajattelijoilla ja tieteenharjoittajilla on niin oudot nimet. Itse huomasin, että tarvitsen tekstinkäsittelyohjelman saadakseni tuon nimen menemään oikein, eli miten ihmeessä tuon miehen fanit ovat osanneet hänen nimensä kirjoittaa oikein? Tai ehkä heillä  kotikielenä oli aikoinaan saksa. Eli en tiedä, että onko hänen nimensä sitten saksankielisistä helpompi kirjoittaa.

Moderoinnista sekä siihen liittyvistä myyteistä

Moderoinnista sekä siihen liittyvistä myyteistä

Tekoäly voi mullistaa moderoinnin

Tekoäly mikä perustuu siihen, että tunnettujen ihmispetojen kirjoituksista tehdään tietokanta, jota algoritmi vertaa ihmisten kirjoitteluun sosiaalisessa mediassa voi mullistaa nettiturvan. Eli tuo tekoäly hälyttää viranomaiset automaattisesti tai lähettää viestin moderaattorille.

Moderointi on oikeastaan sellaista työtä, että siihen on alettu kiinnittää huomiota vasta sosiaalisen median nousun myötä. Ennen sosiaalisen median aikaa oli tapana yksinkertaisesti lyhentää tekstejä toimittajien toimesta, ja samalla tietenkin lehtien toimitus saneli yksinkertaisesti sen, mitä ihmiset saivat sanoa mediassa, mikä tietenkin karsi erilaisia ikäviä asioita. Mutta samalla saattoi käydä niin, että myös toimittajan oma poliittinen tai uskonnollinen kanta saattoi vaikuttaa siihen, miten moderointi suoritettiin.

Kuitenkin uskoisin että lehdistöllä oli melko neutraali- sekä samalla korkea moraali noiden moderointien kanssa, vaikka tietenkin esimerkiksi ulkopolitiikkaa koskevaa kirjoittelua saatettiin karsia sen takia, että se vaaransi idän suhteita, tai sitten oli muuten kiusallista luettavaa politiikan tai talouden johtajille. Mutta kun ajatellaan sosiaalista mediaa, niin mikään ei oikeastaan ole muuttunut, paitsi että harhaanjohtavaa tietoa on ollut enemmän liikkeellä kuin koskaan ennen.

Kun tiedon määrä nousee, niin myös harhaanjohtavan tiedon määrä kasvaa

Tai oikeastaan sanoisin  että harhaanjohtavan tiedon määrä on suoraan suhteessa siihen tietomäärään, mitä netissä kulkee. Eli kun tiedon määrä nousee, niin samalla harhaanjohtavan tiedon määrä nousee, mikä on aivan luonnollista. Kun sitten puhutaan moderoinnista sekä siitä, kuinka ihmiset uhkailevat toisiaan sekä julkaisevat aineistoa, mitä ei voida pitää sopivana tai laillisena, niin joskus olen ajatellut, että esimerkiksi kidutus- tai eläinrääkkäystä kuvaavien videoiden tarkoitus voisi olla sellainen, että ihmiset ikään kuin ajetaan pois sosiaalisesta mediasta esittelemällä oikealle yleisölle sellaista materiaalia, mikä saa suurimman osan ihmisistä oksentamaan.

Tuolloin esimerkiksi trollaaja tekee joukon sosiaalisen median tilejä ja hankkii omaan sosiaalisen median verkkoonsa toimittajia, joille estoitta kaupataan huumeita sekä esitellään kaikkea muuta materiaalia jonka tarkoitus on yleensä järkyttää noita ihmisiä. Ja sitä kautta saadaan aikaan esimerkiksi lehtijuttuja, missä käsitellään huumekauppaa sekä sitä, millainen synnin pesä sosiaalinen media on. Tuolla tavoin saadaan aikaan se, että ihmiset alkavat vetäytyä sosiaalisesta mediasta.

Mitä salattavaa ihmisillä on?

Mutta mitä salattavaa ihmisillä on? Sosiaalinen media on paikka, missä toisen kirjoituksen näkee suoraan. Eli siellä sitten saattaa paljastua asioita, joita kukaan ei haluaisi mahdollisesti toisen näkevän. Yksi niistä on se, että joku toinen kirjoittaa trollaajan itsensä puolesta sosiaalisen median tekstejä. Olisi vähän noloa, jos suosittu sekä sanavalmiina tunnettu bloggaaja tai sosiaalisen median tilin käyttäjä olisikin maksanut jollekin muulle siitä, että tämä pitää henkilön puolesta hänen Facebookiaan sekä Twitteriään.

Tällaisia asioita kannattaa aina ajatella, kun lähtee katsomaan jotain sosiaalisen median käyttäjää sekä tämän motiiveja. Sosiaalisen median ongelmana on se, että jos siellä vaikka sattuu joku julkaisemaan esimerkiksi runon, ja toinen vetää sen Googlen kenttään, niin seurauksena saattaa olla se, että runo paljastuu kirjasta kopioiduksi. Tai sitten joku kommentissaan paljastaa sen, että kyseinen runo oli kopioitu jostain kirjasta. Eli kuka vain osaa kopioida toisen tuotoksen. Tekoäly, mikä vertaa kirjoituksia paljastaa myös tuollaisen kopioinnin, jos kirja vain löytyy internetin tietokannoista.

Mutta oikeastaan kun ajatellaan moderaattoreita, niin he tarvitsisivat koulutuksen. Se tarkoittaa sitä, että heidän pitäisi kyetä tunnistamaan vaarallinen henkilö, että sitten voidaan hänelle soittaa apua. Tuolloin tekoäly voisi auttaa asiaa. Eli tekoäly tarvitsee matriisin, mikä kerätään tunnettujen ihmispetojen kirjoituksista, ja sitten tuo väline voisi verrata kirjoituksia tuohon matriisiin, joka voi joko itsenäisesti lähettää tiedon vaarallisesta henkilöstä viranomaisille, tai ilmoittaa asiasta moderaattorille kuten alussa kirjoitin.