Puna-armeijan myyttisten sotakoneiden suunnittelija Roberto Bartini (1897-1974) on mies, jonka voidaan sanoa olleen edellä aikaansa. Hän suunnitteli noin 60 lentokonetta, joista osa on jäänyt piirustuspöydälle. Jostain syystä tuon miehen ansioita ei Neuvostoliitossa arvostettu, ja Stalin heitti hänet vankileirille kymmeneksi vuodeksi. Bartinin käsialaa on esimerkiksi TU-2 hävittäjäpommittaja. Hän kehitteli monia lentolaitteita, joista osa on vieläkin lähes mahdottomia rakentaa. Bartini kehitteli lentokoneita, joissa käytettiin fundamentalistista aerodynamiikkaa sekä esimerkiksi kvanttimekaniikkaan perustuvia ratkaisuja.
Jo ensimmäisessä mallissa Jas-6 koneessa oli käytetty vallankumouksellista aerodynamiikkaa, ja ainoa syy miksi tuo kone ei kelvannut oli se, että lentäjä ei nähnyt sieltä ulos. Koneessa oli jostain syystä vain yksi pyörä, mikä teki siitä omaperäisen. Itse joskus ihmettelen, että miksi Bartini ei asentanut koneeseen periskooppia? Jos ajatellaan että lentokoneen pitää olla aerodynaamisesti loistelias, eli siinä ei saisi olla epäjatkuvuuskohtia, niin lentäjä voi vaikka maata koneen sisällä. Ja ulos hän voisi katsella periskoopin avulla.
Periskoopin kääntäminen voisi tapahtua siten, että kääntömekanismi kiinnitetään lentäjän päähän. Tai sitten koneessa voi olla kaksi periskooppia, joista toinen katsoo eteen ja toinen taakse. Toinen eli taakse katsova periskooppi voi heijastaa sen läpi tulevan kuvan camera obscuran avulla. Tai sitten koneessa voi olla sivuikkunat. Nykyään tuo asia voidaan hoitaa CCD kameroilla ja VR-laseilla.
Kuva 6 "Kaspianmeren hirviö"
Bartini kehitteli ajatuksen lentokoneesta joka olisi näkymätön siksi, että sen rungosta lähtisi tietyn taajuisia värähtelyjä. Samoin hän kehitteli toisen, yhtä mielikuvituksellisen mallin, eli ydinkäyttöisen ääntä nopeamman pommikoneen mallin, jonka toimintasäde olisi virtuaalisesti rajaton. Alussa kyseinen kone oli varmasti konventionaalinen suihkumoottoreita käyttävä malli. Eli siinä olisi voinut olla alaspäin suunnatut moottorit, joilla se olisi voinut nousta ilmaan miltä tahansa pinnalta, tai sitten suihkumoottorit olisi voitu kääntää alaspäin.
Tuo A-57 koodinimen saanut malli olisi ollut monella tavoin aikaansa edellä. Kyseessä olisi ollut niin sanottu supersooninen lentovene, joka olisi voinut nousta ilmaan pystysuoraan. Tai se olisi voinut käyttää maalla olevaa kiitorataa tai laskeutua veteen tankkaamista varten.
Se olisi voitu tankata sukellusveneistä, mutta jos kone olisi käyttänyt ydinreaktoria voimalähteenä, ja siihen olisi asennettu moottorit, joiden toiminta perustuu valokaaren avulla tapahtuvaan ajoaineen laajentamiseen, niin kone olisi voinut periaatteessa käyttää mitä tahansa ajoainetta. Eli vety tai vesi ovat myös erittäin tehokkaita ajoaineita, jos niitä lämmitetään todella voimakkaasti. Ydinkäyttöisenä A-57 olisi kyennyt toimimaan myös ilmakehän ulkopuolella ja periaatteessa sen avulla olisi voitu myös lentää muille planeetoille.
Bartini oli kiinnostunut myös esimerkiksi lentoveneistä, ja kehitteli hyvin matalalla lentävän sukellusveneentorjuntaan kykenevän lentokoneen. Bartini-Beriev VVA-114 lentovene on oikeastaan ensimmäinen ekranoplan, eli patosiipeen perustuva lentokone, ja myöhemmät kokeilut kuten "Kaspianmeren hirviö" perustuvat tähän ratkaisuun. Bartinin itsensä kehittämä malli VA-114 perustuu hyvin lyhyeen siipeen, jonka päissä on alaspäin käännetyt levy, jotka estävät paine-eroa tasaantumasta.
Yllä taitelijan visio Space X- yhtiön Mars-asema konseptista. Huomaa "Starship" raketin hahmo kuvan vasemmassa laidassa.
Elon Muskin ideoita saamme nykyään seurata monissa paikoissa ja varsinkin internet on paikka, missä hänen ja hänen yhtiöidensä ideoihin voi tutustua. Siis kuten moni muukin huippuluokan innovaatioita omaava henkilö, niin Elon Musk pukeutuu hiukan toisin kuin moni muu ihminen, jolla on sama sosiaalinen asema. Hän suhtautuu uusiin asioihin innovatiivisesti sekä ennakkoluulottomasti, mikä on tietenkin tuonut hänelle hiukan erikoisen maineen. Mutta meidän pitää muistaa se, että ennakkoluulottomuus on asia, mikä vie ihmiskuntaa eteenpäin. Eli kun Elon Musk tekee töitä, niin hän on sellainen "prime mover", mitä maailma kaipaa. Eli hän ei ole perässähiihtäjä, vaan se numero ykkönen joka toimii esimerkkinä muille toimijoille.
Hän on siis ihminen joka raivaa tietä, ja joka haluaa tehdä monia asioita, joita kukaan muu ei ole ennen uskaltanut tehdä. Space X yhtiön "Starship" eli pystysuoraan nouseva sekä laskeutuva VTOL (Vertical Take-Off and Landing) avaruussukkula on laite, jossa on paljon kapasiteettia sekä siviili- että sotilaspuolella. Vielä muutama vuosi sitten "Starshipin" kaltainen ratkaisu olisi ollut puhdasta tieteistarinaa.
Elon Muskin seuraava unelma on rakentaa tukikohta kuuhun ja Marsiin, ja hän on vakavissaan puhunut noistakin asioista. Se mitä meidän pitää huomioida, kun keskustelemme esimerkiksi avaruuden valloituksesta, on se että Elon Muskin ei tarvitse välittää byrokratiasta, ja siksi hänen innovaatioillaan on tapana toteutua. Siis muuta ei tarvita kuin rahaa ja halua toteuttaa haave, niin silloin tuosta asiasta tulee totta.
Tietenkään Elon Musk ei yksin tuotteitaan tee, vaan hänellä on mukanaan tiimi, mutta kuitenkin hän on innostava sekä innovatiivinen ihminen, joka on onnistunut tuotteistamaan innovaatioita, joita moni muu olisi karttanut. Kun olen katsellut esimerkiksi Elon Muskin unelmia sekä hänen tapaansa toteuttaa niitä, niin hän on tehnyt monia asioita, joita tuskin kukaan muu olisi tehnyt. Eli hänen yhtiönsä Tesla joka on tehnyt työtä sähköautojen parissa sekä Space X, joka on saanut paljon huomiota rakettiensa kautta ovat asioita, joita voidaan sanoa suurellisiksi.
Mutta ne ovat osoittaneet että on ihmisiä, joille mikään ei ole mahdotonta. Unelma maailmasta, jossa ei ole fossiilisia polttoaineita voi joskus toteutua. Voin melkein kuvitella jonkin Mars-tukikohdan kaltaisen asian, jossa miehistö ajelee ympäriinsä Teslan valmistamilla sähköjeepeillä tutkien punaisen planeetan pintaa. Siis sähköauto kyllä toimii tyhjiössä, eli periaatteessa sähköjeepillä voidaan ajella vaikka Kuun pinnalla, kunhan vain jarrut vaihdetaan magneettisiin. Eli maan pinnalle tarkoitetun jeepin hydrauliikka ei ehkä kestä tuota tyhjiötä. Toki Musk on sanonut, että nuo astronautit eivät ehkä tule takaisin elävänä, mutta hän kyllä kylvää ideoita ympärilleen kuin puutarhuri kylvää siemeniä.
Mutta Elon Musk on tehnyt myös jotain muuta kuin tuotteita, joista kukaan muu ei ehkä olisi saanut mitään aikaan. Hän on palauttanut puhtaan innovaation kunniaan. Eli innovaatio oli asioita, joista esimerkiksi Thomas Edison sekä Nikola Tesla muistetaan. Se mikä vaivaa teollisuutta kautta koko maailman on se, että innovaatiot saavat levätä "varman voiton edessä". Jos oikeasti halutaan tehdä jotain uutta ja innovatiivista, niin silloin pitää uskaltaa tuoda omia ajatuksia sekä omaleimaista ajattelua myös muiden tietoon.
Hyvästi Venäjä, ehkä tapaamme sitten Vladimir Putinin sortokauden jälkeen. Ehkä silloin vielä kävelen Nevski Prospektia pitkin, ja käyn katsomassa Kremlin muuria. Mutta ennen Putinin eroa en varmaan sinne mene, enkä usko että kenenkään muunkaan joka on Kremliä arvostellut kannattaa sinne edes yrittää lähteä.
Vladimir Putinilla oli mahdollisuus viedä Venäjä demokratiaan, mutta hän ei sitten omannut valmiuksia tai halua tehdä noita tarvittavia uudistuksia. Vaan hän keskitti vallan itselleen, ja muutti Venäjän jälleen takaisin valvontayhteiskunnaksi eli uudeksi Neuvostoliitoksi.
Hyvästi Venäjä, ehkä tapaamme sitten Putinin kauden jälkeen. Sitä ennen ei niillä jotka ovat häntä arvostelleet ole asiaa tuohon outoon punaisen hämärän maahan, joka on palannut samaan kaavaan, kuin mitä se noudatti sata vuotta sitten.
Venäjä menee kiinni. Sen valtiollinen johto on ilmoittanut että mitään ulkomaisia sovelluksia tai laitteita ei enää saa käyttää tuossa maassa. Se kertoo siitä miten Venäjän johto osoittaa valmiuttaan keskustella asioista rakentavasti. Tai siis rakentava keskustelu tietenkin kuuluu Venäläisten perusoikeuksiin, kunhan vain muistaa ettei Venäjän valtiota tai mitään muutakaan, mikä liittyy Vladimir Putiniin sekä erääseen suuremoiseen virastoon tai mihinkään, mikä omaa mitään valtiollista auktoriteettia. Venäjän johto siis omaa valmiuden kuunnella vain sitä, mitä se sattuu haluamaan kuulla.
Ja jälki on sen mukaista. Putinin alaiset eivät uskalla kertoa tuolle mustan vyön judokalle, että mitä oikeasti tapahtuu. Ja sen takia venäläinen näkemys esimerkiksi sodan kulusta Ukrainassa saattaa hiukan poiketa siitä, mitä siellä on satelliittikuvien ja muiden tietojen mukaan tapahtunut. Siis tässä vaiheessa voimme yrittää ymmärtää Venäjän johtoa sekä sen ajattelutapaa. Venäjän kansan velvollisuus on olla isänmaallista sekä noudattaa viisaan miehen nimeltään Vladimir Putin käskyjä, ja jos ihminen ei niitä kykene noudattamaan, niin mitä varten hän enää sitten on olemassa?
Itse olen kyllä joskus tai oikeastaan melko usein miettinyt sitä, että kuka on Vladimir Putinille kertonut, että hän on ainoa oikea johtaja suurelle Venäjän maalle? Siis jos kansan velvollisuus on totella viranomaisia, joiden tehtävä on totella valtion johtajaa, niin ketä valtion johtaja sitten tottelee? Siis tietenkin on hieno ajatus poistaa Internet, sosiaalinen media sekä kaikki muut kanavat, joissa joku voi haukkua esimerkiksi valtion edustajia. Tuolloin ihmisen tarvitsee kuulla vain sitä, mitä hän haluaa. Eikä kritiikille ole sijaa tuossa isänmaallisessa maassa, jota johtaa miehistä isänmaallisin.
Keksikö Putin ihan itse sen, että hän voisi olla loistava elinikäinen presidentti Venäjälle? Vai kertoiko joku hänen lähipiiristään tuon asian hänelle? Eli miten hän uskoo että väkivalta, sensuuri, sekä pelkoon perustuva hallinto ovat oikea tapa hallita valtiota?
Putin saattoi olla miellyttävä ja mukava mies kun hän nousi valtaan. Hän saattoi oikeasti ajaa uudistuksia, mutta sitten jostain syystä tuo mies päätti, että hän on ainoa oikea johtaja Venäjälle, ja sen jälkeen hän on muuttunut oikeastaan uudeksi Staliniksi tai Tsaariksi. Se että Putin on ehkä vedättänyt joukkoa ihmisiä ei tarvitse hävetä. Huijarin yksi parhaista keinoista ihmisten vaientamiseen on se, että he häpeävät sitä että ovat tuollaista ihmistä uskoneet.
Putin on käyttänyt järjestelmällistä väkivaltaa oman asemansa ylläpitämiseen, ja joskus mietin että onko ajatus tästä elinikäisestä presidentin asemasta Putinin itsensä? Siis keksikö hän itse sen, että hän olisi ainoa oikea presidentti tai tsaari tuolle valtiolle. Vai tuliko aloita tästä elinikäisestä pestistä Kremliin joltain hänen lähipiiriinsä kuuluvalta?
Meillä lännessä on totuttu siihen, että valtiovalta puhuu pääsääntöisesti totta. Joten olemme ehkä odottaneet sitä myös Putinilta. Eli jos palaamme Putinin miellyttävyyteen sekä huumorintajuun sekä uudistusvalmiuteen, niin nyt meidän pitää muistaa että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Me voimme hyvin unohtaa entisen Putinin, ja keskittyä kohtaamaan tämä uusi mies, joka on melko pelottava, ainakin niiden mielestä jotka ovat hänelle velkaa.
Mutta meistä muista tuo Putinin johtamistapa vaikuttaa hiukan narsistiselta. Miten aikuinen mies voi kuvitella tai ajatella että koko muu valtio ja kansa ovat olemassa vain häntä itseään varten? Siis ketä varten tuo suuri johtaja sitten kuvittelee olevansa olemassa? Siinä vasta kiperä kysymys jokaisen pohdittavaksi. Siis jos putin kuvittelee toimivansa kansansa hyväksi, niin kuka hänelle kertoo, mikä on kansalle hyväksi?
Mutta mitä jos näin tehtäisiin vaikka esimerkiksi USAssa tai Suomessa?
Siis mitä jos esimerkiksi meidän maamme pääministerin tiedonsaanti olisi oikeasti jonkun Suojelupoliisin erittäin salaiseksi merkittyjen raporttien varassa? Tai mitä jos USAn presidentti saisi kaiken tiedon CIAn "Top secret, Eyes Only" materiaalin kautta? Eli hän ei vilkaisisi mitään normaaleja uutisia vaan kaikki tieto mitä hänelle annettaan olisi jossain mapeissa, mitä hänen alaisensa kirjoittavat, ja joita ei kukaan viitsisi mitenkään verrata mihinkään julkiseen lähteeseen?
Tai mitä jos vaikka uutistenlukija kävisi maassamme aamulla kysymässä pääministeri Sanna Marinilta sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistöltä mitä he haluavat mistäkin asiasta kerrottavan? Tuollainen tiedonvälitys ei välttämättä ole sellaista, että se täyttää sitä oikean tiedon määritelmää. Ihan oikeasti muuten maan johtaminen vaatii aivan oikeaa tietoa. Siis tiedon jonka mukaan päätöksiä tehdään pitää olla sellaista, että sitä voidaan hyödyntää. Jos teemme päätöksen jonkun mielikuvitukseen perustuvan romaanin mukaan, niin silloin varmasti päätös on väärä. On aivan sama tehdäänkö päätös keksityn raportin vai Aku Ankasta saadun tiedon mukaan tulos on molemmissa tapauksissa yhtä tuhoisa.
Mitä jos vertaamme Venäjän tilannetta vuoteen 1917?
"Leben ist tand, wir sind die Hölle von Helgoland" (Elämä on merkityksetön, me olemme helvetti Helgolandin)". sanotaan saksalaisen merirosvon laulussa. Se että oma elämä oli merkitystä vailla, teki aikoinaan Klaus Störtebeckeristä Itämeren pahamaineisimman merirosvon. YYA-Suomessa vaikeneminen toi kultaa. Oli kunniakasta olla hiljaa sekä totella mitä muiden ylentämät johtajat sanoivat. Mutta aina välillä edessä oli tilanne, missä esimerkiksi jollain keskusteluun osallistuvista ei ollut kaverinaan suurta johtajaa, joka kertoi mistä sai puhua.
Ja sitten tuo onneton jolle ei oltu annettu nuotteja tai sanoja sanoi vahingossa jotain mitä ei olisi pitänyt sanoa. Siitä sitten seurasi titteli "pösilö", mikä tarkoitti sitä että henkilö ei osannut mukautua viralliseen kantaan. Mutta olen joskus kysynyt hiljaa itseltäni, miten henkilö joka ei ole mitenkään voinut saada tietää virallista kantaa olisi sen voinut edes tietää. Kun ihminen ei enää osaa miellyttää muita, niin lopulta hän löytää oman tyylinsä. Siitä ei ehkä kovin moni pidä, mutta uskoisin että ainakin joku saattaa hyvinkin erikoisista mielipiteistä jopa joskus pitää.
Pelko on asia, mikä lamaannuttaa, mutta sama asia myös voimaannuttaa. Jos ihminen kokee että hänen elämällään ei ole mitään väliä, niin hän varmaan ryhtyy kapinoimaan. Venäjällä valtion vastaisesta agitaatiosta voi saada 15 vuotta vankeutta, ja tuomion jälkeen tuosta rikoksesta tuomitun oli melkein mahdotonta saada työtä. Valtionvastaisen agitaation pykälää on Neuvostoliitossa sekä ilmeisesti myös Venäjällä käytetty surutta kilpailijoiden raivaamiseen oman uran edestä.
Ihminen helposti haukkuu esimerkiksi valtion edustajia, ja jos hän sitten saa tuosta teosta 15 vuoden tuomion, tai ehkä hän on haukkunut Putinia parikin kertaa, jolloin hän saisi 30 vuoden tuomion. Se että oma elämä on siltä erää pilalla saa aikaan yhden asian. Nimittäin ihmisen toivo tuolloin on se, että valtiovalta vaihtuisi. Kun ihminen vapautuu vankilasta tuon agitaatiorikoksen jälkeen, niin uskoisin että poliisi sanoo että henkilö on ollut 30 vuotta vankilassa, mutta syytä tietenkään ei kerrota. Eli tuomiostakin kerrotaan vain se, mikä on poliisin sekä FSB:n kannalta kaikkein paras vaihtoehto.
Venäjä on palannut vuoteen 1917. Se on sulkenut rajansa sekä lyö oppositiota kaikella millä se vain voi lyödä. Pelko sekä kova rikoslaki, jossa Kremlin vastainen puhe tai kirjoitus tuovat välittömästi 15 vuoden vankeustuomion voi vaikuttaa tehokkaalta keinolta pitää kansa kurissa. Tuo asetelma missä oppositio tukahdutetaan täysin on asia, mikä varmaan vaikuttaa Putinin lähipiiristä melko hienolta. Mutta sitten meidän pitää muistaa, että pelolla on rajansa.
Se mikä vuonna 1917 sai aikaan vallankumouksen oli pelko. Meistä jokainen sanoo tai tekee joskus asioita, joita ei pitäisi tehdä. Ja vaikka tuollaisessa paikassa missä ihmisen pieninkin sana tai ele, mikä voidaan tulkita valtion johtoa vastustavaksi toiminnaksi. Tai sitten joku voi tehdä esimerkiksi tekaistun ilmiannon tai lainata kaverinsa sosiaalisen median tunnuksia, ja julistaa Putinin vastaisen kommunikean esimerkiksi VK:ssa eli Venäjän Facebookissa.
Se mikä sitten sai ihmiset aikoinaan kaatamaan Tsaarin voi toistua venäjällä. Jos ihminen kokee että hänen elämällään ei ole mitään arvoa, koska pieninkin lipsahdus voi viedä vankilaan, niin hän ei ehkä enää uskalla tehdä muuta kuin ryhtyä kapinoimaan avoimesti valtion auktoriteetteja tai niinä itseään pitäviä ihmisiä vastaan. En usko että kukaan ihminen olisi muuten ryhtynyt kapinoimaan, ellei hänen oma elämänsä olisi jotenkin mennyt piloille. Saattoi olla niin, että ihminen ei vain enää jaksanut luovia ja kuunnella jotain latteuksia sekä toistaa niitä kaikille.
