Miten tieto voi vahingoittaa ihmistä?

 

 

Siionin viisaiden pöytäkirjat ovat väärennös, jonka nimissä on surmattu miljoonia ihmisiä. Kyseistä asiakirjaa epäiltiin väärennökseksi jo sen ilmestyttyä julkisuuteen. Mutta miksi tuo väärennös sai sen voiman, mikä sillä oli, ja osittain on vieläkin? Tuolloin oli voimassa sensuuri, ja kaikki lehdistön kirjoitukset kulkivat sensuurin läpi. Eli jos tuota asiakirjaa sekä sen aitoutta edes epäiltiin, niin silloin lehtijuttu, jossa epäilys tuotiin julki poistettiin. 

Tuo väärennös joka tekaistiin aikoinaan Ohranan eli tsaarin poliittisen poliisin toimesta oli asiakirja, jota esimerkiksi Adolf Hitler käytti omassa propagandassaan. Tuollaiset väärennökset sekä totuuden vääristelyt ovat oikeastaan jokapäiväisiä asioita, kun puhutaan esimerkiksi valtion johtamasta propagandasta. Meille länsimaissa asuville henkilöille on itsestään selvää, että media jakaa puolueettomasti tietoa, jonka se on hankkinut puolueettomasta lähteestä sekä käyttänyt faktan tarkastusta. Venäjän valtiollinen propaganda on tietenkin tuonut sen asian ihmisten eteen, että valtiovallan käyttäessä asemaansa väärin, voi se esittää mitä hyvänsä asioita totuutena. 

Yksi vaarallisimmista propagandan muodoista on yksinkertaisesti se, että jaetaan tietoa joka sinänsä saattaa pitää sisällään ainakin osan totuudesta. Mutta siinä totuutta käsitellään yksipuolisesti. Mutta miten tällainen asia sitten todistetaan? Meidän pitää pyrkiä neutraaliin tietojen käsittelyyn. Meidän pitää kyetä erottamaan tunteet järjestä, ja propagandisti pyrkii nimenomaan vaikuttamaan tunteisiin sekä myös yksilön omaan luontaiseen narsismiin. Eli pyritään todistamaan, että jos ihminen katsoo muualle eikä koskaan sano mitään kohdatessaan esimerkiksi pseudotiedettä tai valheita, niin hän säästyy monelta harmilta. 

Ja jos sitten katsomme muualle, niin meitä palkitaan joko valtavalla määrällä lahjakaasua tai sitten jääkiekko-ottelun lipuilla. Se mikä palkinto tulee siitä, että on hiljaa riippuu siitä skaalasta missä vääryys tapahtuu. Me kaikki olemme mielestämme aina kriittisiä saamamme tiedon suhteen. Kritiikkiä saa aina harjoittaa, mutta sitten me huomaamme että jotkut ihmiset ovat kriittisiä vain sen suhteen, mikä palvelee heidän omaa hyväänsä sekä omaa mukavuuttaan. 

Esimerkiksi kritiikki saattaa jonkun mielestä tarkoittaa muutosvastarintaa. Mitä varten meidän pitää muuttaa mitään, kun kaikki on sujunut ennenkin hyvin. Ja uudet tuotteet kuten sähköautot sekä monet muut asiat varmasti kohtaavat kritiikkiä, eli kun sähköautolla ei voinut ajaa 1000 km matkaa lataamatta sitä 30 asteen pakkasessa, niin se on täysi susi. 

Kun ihmiset puolustavat esimerkiksi hiilivetyjen eli bensiinin sekä dieselin käyttöä liikennevälineissä, niin he puolustavat samalla yhtä lahjusten mallia, mitä ihmiset eivät ehkä ole koskaan edes ajatelleet. Tuo lahjus on ilmainen bensiini tai diesel. Eli kun joku muu maksaa polttoaineen, niin silloin tietenkin mitä enemmän ajaa, niin sitä halvemmaksi vain tulee. Mutta sitten eteen tulee aina joku huoltovarmuuskeskus, jonka mukaan meillä pitää olla sellainen huoltoasemaverkosto, josta voi rintamalle lähtevä sotilas tankata pari Leopard-tankkia. 

Mutta voiko olla olemassa neutraalia tietoa tai tiedon jakajaa? Meidän oma kokemusmaailmamme on asia, mikä muokkaa näkemyksiämme todella tehokkaasti. Samoin jos lapsina omaksumme tietyn ajatusmaailman, niin tuo ajatusmaailma vaikuttaa meihin läpi koko elämämme. Siis kukaan meistä ei voi olla täysin neutraali tiedon jakaja, vaikka sitä haluaisimme olla. Me olemme ihmisiä jotka tekevät virheitä. Ja tietenkin on malli missä kukaan meistä ei voi tehdä virheitä. Tuo malli on se, että emme tee yhtään mitään. Jos ihminen ei tee mitään, niin hän ei voi myöskään tehdä mitään väärin. Mutta viekö tuollainen malli sitten asioita yhtään eteenpäin? Siinäpä vasta kysymys. 

 Kun muistelemme esimerkiksi YYA-Suomea, niin silloinkin oli maassamme sanan- sekä lehdistön vapaus, mutta kuitenkin itsesensuuri poisti osan tiedoista. Eli tuolloin jaettiin kyllä tietoa, mutta se oli yksipuolisesti Neuvostoliiton näkemyksiä myötäilevää tietoa, josta jätettiin pois asioita, joista ehkä moni olisi halunnut tietää. Nuo ajat ovat takana, ja ihmisten ei tarvitse enää pelätä joutuvansa trollaamisen kohteeksi, jos he ovat arvostelleet esimerkiksi ulkopoliittista johtoa tai presidenttiä. 

Vai onko asia oikeasti niin? Siis aina silloin tällöin me kaikki kohtaamme tilanteen, missä "vanha kunnon YYA-Suomi" nostaa päätään. Eli vieläkin on henkilöitä, joiden mielestä me emme saa ärsyttää Venäjää. Mutta sitten kun me lähdemme miettimään sitä, että mitä tarkoittaa yksipuolinen tiedon jakaminen, niin silloin me tietenkään emme muista sitä, että yksipuolinen tiedon jakaminen liittyy esimerkiksi pakolais- tai energiakysymykseen. Esimerkiksi tuulivoiman käytön negatiivisia asioita kuten hintaa korostetaan. Samoin korostetaan sitä, että kuinka pakolais-statusta käyttävät henkilöt ovat tehneet rikoksia maassamme, ja ylipäätään vain tuota nimenomaista rikoksia tekevää ryhmää käsitellään. 

Muistan tässä muutamia vuosia sitten erään tapauksen, missä lehdistö nosti näkyvästi esille erään naisen kokeman joukkoraiskauksen. Tapausta käsiteltiin näkyvästi, mutta sitten kun tuo nainen paljastui itse ulkomaalaistaustaiseksi, niin silloin lehdistö menetti kiinnostuksen sitä kohtaan. 

Siis tietenkin toimittajien oma kanta asioihin varmasti tulee ilmi, kun heidän tekemiään juttuja käsitellään. Mutta toisaalta kuten me kaikki tiedämme, niin meillä kaikilla ihmisillä on tunteemme, aatteemme sekä asenteemme, jotka eivät aina ole samanlaisia kuin niiden asenteet, jotka istuvat vieressämme. Me emme ehkä aina osaa tai halua asettua toisten asemaan. Eli kun ajatellaan antisemitismiä, niin esimerkiksi pari "hyvää juutalaisvitsiä", eivät ehkä meistä jotka emme ole juutalaisia tunnu yhtään miltään. Mutta nuo pari mautonta vitsiä saattavat todella loukata jotain muuta ihmistä.

Kun puhutaan esimerkiksi äärioikeiston vihakirjoittelusta, niin silloin juuri nuo tahot markkinoivat vihapuheen sekä trollaamisen sallimista sillä, että keskustelu saadaan muuttumaan värikkääksi. Äärioikeiston mukaan esimerkiksi henkilön trollaamista sekä mustamaalaaminen pitää sallia, koska se edustaa nimenomaan sananvaputta. Ja jos joku on eri mieltä, niin hän saa sitten myös kokea tämän asian. 

Sosiaalinen media on tuonut esimerkiksi koulukiusaamisen ihmisten tietoisuuteen. On huomattu että kiusaaminen ei ole mikään yksittäinen, pariin yksittäiseen oppilaaseen kohdistuva asia. Vaan kyse on ilmiöstä joka voi koskettaa hyvin suurta määrää ihmisiä. Eli kiusaamista tapahtuu lähes jokaisessa koulussa. Tietenkään me emme varmaan halua nähdä, että joku ihminen josta olemme ehkä pitäneet on kiusaaja. Mutta kuitenkin sosiaalinen media on tuonut myös kiusaamisen laajuuden ihmisten tietoon. 

Ja ongelma on siinä, että kiusaaminen saattaa joidenkin ihmisten kohdalla jatkua läpi elämän erilaisena eristämisenä sekä muuna vastaavana asiana. Jos kaikki yritykset tehdä tuttavuutta toisten kanssa saavat aikaan sen legendaarisen kommentin "painu vittuun", niin silloin ihminen kyllä muuttuu epäsosiaaliseksi. Vai haluaisitko ehkä itse kuunnella tuollaisia kommentteja. Ja sitten tietenkin tuollaista kiusaamista on saatettu peitellä lähettämällä henkilö työterveysasemalle. Syy miksi kiusaaminen sekä eristäminen saattavat jatkua läpi koko ihmisen iän, johtuu siitä, että kiusaamista saattaa harjoittaa valtava joukko. Ja ei ole varmaan mukavaa ajatella että oman kiusaamisen kohde tulee istumaan esimerkiksi taukopöytään. Eli tuo saattaa aiheuttaa varsin kiusaantuneen olon jollekin. 

Mutta sitten jos puhutaan siitä, miten populistit suhtautuvat itseensä kohdistuvaan huumoriin. Jos esimerkiksi äärioikeistolaisen liikkeen johtaja esiintyy, niin silloin kaikkien pitää olla kuin kirkossa, ja kuunnella tarkkaavaisesti, miten valtion kassaa elvytetään ensi vuonna. Eli valtion ei tarvitse maksaa velkojaan, ja kaikki kynnelle kykenevät menevät armeijaan töihin. Tuolla tavoin saadaan sitten tilastot näyttämään siltä miltä niiden halutaan näyttävän. 

Yksi osoitus siitä, miten tilastoja voidaan lukea on se, että esimerkiksi maassamme on noin 3000 koronakuolemaa. Silloin kuolleesta otetaan verikoe, jossa ilmeisesti on koronavirusta. Tuolloin tietenkään ei muisteta mainita kyseessä olevan esimerkiksi keuhkosyöpää sairastava henkilö, joka saattaa olla saattohoidossa. Eli koronatestiä käsitellään tietenkin erikseen, eikä sitä liitetä psykofyysiseen kokonaisuuteen. Ja miksi meidän pitäisi mitään siitä välittää, että mitä muita sairauksia tuollaisella ihmisellä on. Riittää että hän saanut koronan ja kuollut siihen. 

Vain todellinen huumorimies voi jatkuvasti kertoa hyviä vitsejä toisista ihmisistä. Mutta odotas kun tuohon huumorimieheen itseensä kohdistuu "humoristisia" kommentteja. Silloin kyllä pinna palaa hyvin helposti. Vladimir Putin on hyvä esimerkki huumorimiehestä. Hän pitää varmaan hyvin paljon hyvistä vitseistä, ja mielellään kertoo niitä muille. Mutta sitten jos häneen kohdistetaan kritiikkiä, niin johan loppuu huumorintaju. 

Eli kun äärioikeiston tai radikaalin oikeiston edustajaan itseensä kohdistuu trollaamista, niin hän mielellään rynnistää poliisilaitokselle tekemään asiasta rikosilmoitusta. Venäjällä esimerkiksi valtiollisen sensuuriviranomaisen eli Roskomnadzorin, Viestinnän, tietotekniikan ja joukkotiedotusvälineiden liittovaltion valvontapalvelun sensuuri ei kuitenkaan ulotu ihmisiin, jotka jakavat Kremlille mieluisaa tietoa. Eli esimerkiksi opposition edustajien trollaamiseen tuo virasto ei juurikaan ilmeisesti puutu. 

 Kun me kerromme muille hyviä vitsejä heidän ylipainostaan, niin olemmeko koskaan muuten ajatelleet miltä tuosta ihmisestä oikeasti tuntuu. Saattaa olla ihan mukavaa, että keskustelu on värikästä, sekä tietenkin värikkyyttä keskusteluun tuo toisten piikittely. Mutta sitten tuo piikittely saattaa joku päivä kohdistua meihin itseemme. Silloin onkin huumori tiukassa, kun meitä itseämme aletaan trollata tai haukkua. Me kaikki tiedämme että kiusaamiseen pitäisi puuttua, ja jonkun pitäisi sanoa kiusaajille että se ei ole kivaa. Mutta kuitenkin jostain syystä esimerkiksi netissä tapahtuvan trollaamisen vain annetaan jatkua, koska se kohdistuu johonkin toiseen. 

Kun keskustellaan esimerkiksi alaikäisiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ikävimmästä muodosta, eli houkuttelusta pornografisen materiaalin lähettämiseen johonkin palveluun, niin silloin me kaikki tiedämme että kyseessä on rikollinen sekä moraaliton toiminta. Mutta sitten kun noita kuvia aletaan levitellä, niin me kohtaamme sellaisen ilmiön, että tuo lapsi jonka ehkä kaverina tai terapeuttina esiintynyt aikuinen on houkutellut noihin kuviin jää aivan yksin. Jos joku sitten on tuon lapsen kanssa, niin hänet sitten jätetään myös muun kaveripiirin ulkopuolelle, eli silloin tylsyys tarttuu myös niihin, jotka haluaisivat ehkä eheyttää tuota henkilöä. 

Eli tuo lapsi jota ehkä aikuinen on vedättänyt jätetään ilman seuraa, eikä häntä kutsuta mihinkään juhliin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin. Samoin häntä syytellään esimerkiksi varastelusta tai muusta vastaavasta toiminnasta. Syy tähän on se, että hän on ollut mukana tekemässä asioita, joita pidetään moraalittomina. Toisin sanoen hän on luottanut aikuiseen, joka sitten on levitellyt tuon henkilön asioita ympäriinsä. Eli jostain syystä lasta syyllistetään mielellään tällaisessa asiassa. Monesti noissa jutuissa asiakirjoja merkitään salaiseksi, mutta jostain syystä uhrin henkilöllisyys vuotaa hyvin helposti julkisuuteen. Mutta houkuttelijan identiteetti salataan noissa sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa. 

Kuten olemme huomanneet esimerkiksi massamurhaaja Andreas Behring Breivikin tapauksessa, niin meillä on jotenkin kaksinaismoralistinen näkemys asioihin. Vaikka me kaikki tuomitsemme periaatteessa rikoksen, niin aina löytyy joku, joka kantaa suurta huolta siitä, miten Breivik palaa yhteiskuntaan. Hänen uhrinsa eivät yhteiskuntaan palaa, mutta jostain syystä Breivikin oikeusturvasta kannetaan suurta huolta. 

Sama koskee myös esimerkiksi Kontulan nuorisosurmaajia. Heitä kyllä puolustetaan lehdistössä, ja jotenkin tuntuu siltä, että heidän tekojaan ymmärretään. Eli jostain syystä kovia rikoksia tehneitä ihmisiä käsitellään silkkihansikkain sekä heidän edistymistään seurataan tarkoin. 

Samaa huolta ei toki kanneta siitä, että miten käy seksuaalisen hyväksikäytön uhrille, joka on koulussa leimattu ties miksi. Tai kukaan ei välitä siitä, miten satunnaisen väkivallan uhrille käy. Kun joku pahoinpitelee esimerkiksi pikkulapsen, joka on käymässä kaupassa, niin silloin ei ketään kiinnosta se, että mitä lapselle tapahtuu. "Eihän hän saanut kuin pari naarmua" on asenne, mikä joillakin ihmisillä on tällaiseen tapaukseen, missä ehkä pulloja keräämällä saatu raha on anastettu. Jostain syystä tuollaiset "jokapäiväiset" rikokset eivät juurikaan tule ihmisten tietoon. Siinä saatetaan kuitenkin esimerkiksi lasta uhkailla hyvinkin pahasti. 

https://yle.fi/uutiset/3-12415116

https://fi.wikipedia.org/wiki/Siionin_viisaiden_p%C3%B6yt%C3%A4kirjat

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Miksi ihmiset uskovat Kremlin propagandaan?

Ukrainan sodan yhteydessä on kysytty, taas kerran miksi ihmiset uskovat Kremlin propagandaan? Syitä tähän on erilaisia, ja yksi niistä on se, että tuo propaganda tarjoillaan siten, että sitä on mukava lukea. Tuo propaganda mitä höystetään tiiltä halkovilla maastopukuun pukeutuvilla miehillä uppoaa varsinkin ihmisiin, joiden arvot ovat muutenkin maskuliinisia, eli se tarjoilee mallia, missä naisten paikka on kotona, ja kaikkea miehekästä kuten väkivaltakoneistoa arvostetaan. Kun ajatellaan niitä ihmisiä, joita on käytetty hyväksi tuossa propagandassa, niin heidän avullaan saatetaan ensin hankkia klikkauksia joillekin sivuille, ja sitten vain joku lähtee levittämään tuota propagandaa. 

Samalla Kremlin propaganda on tehty siten, että se tarjoaa sellaisia selityksiä, mitä ihminen haluaa kuulla, eli liika kansainvälisyys sekä pakolaiset ja ylikansalliset liittoumat vievät maan alkuperäisiltä asukkailta työpaikat, ja miksi kenenkään pitää oikeasti opiskella? Riittää että osaa vähän judoa sekä muutaman kiertopotkun, niin pääsee pitkälle. Ja tietenkin maskuliininen sotilaallisuutta ihannoiva kulttuuri vetoaa ihmisiin, jotka eivät harrasta esimerkiksi lukemista, tai muuten harjoita heidän mielestään turhaa kritiikkiä ainakaan jos kritiikki koskee valtion johtoa. 

Jos ihmiset viettävät liikaa aikaa esimerkiksi kirjojen parissa, niin silloin he oppivat kritisoimaan hallintoa. Mutta kuten tiedämme, niin turha lukeminen pitää korvata jollain muulla vähemmän vaarallisella asialla. Jos ihmiset lukevat liikaa, niin he saattavat huomata esimerkiksi Venäjän johdon oikeastaan ajattelevan vain itseään sekä omaa mukavuuttaan. 

Hyvä esimerkki Venäjän harjoittamasta propagandasta on esimerkiksi “Panaman paperit”. Venäjä tarjoilee mallia, missä johtajien ei tarvitse selitellä mitään kansalle, ja jos otetaan Putinista mallia, niin silloin tietenkin johtajan vahvuus on siinä, että hän uskaltaa lakiin vedoten murskata sekä pahoinpidellä omia kansalaisiaan. Ja tietenkin häntä tukee vähän yli 80% tai ainakin suurin osa kansasta. Tuo asia sitten oikeuttaa hänet tekemään mitä huvittaa, kun sitten oma enemmistö on tuon asian takana. Eli tietenkään sitä ei koskaan mainita, mitä seuraa jos joku sattuu arvostelemaan valtion johtoa. 

Yksi asia mitä Kremlin propagandassa hoetaan on se, että valtion vastustaminen on turhaa. Eli jos henkilö vastustaa valtiota, niin silloin hän joutuu helposti pahoihin vaikeuksiin, kun “spontaanisti” toimivat ihmiset pahoinpitelevät häntä. Tai sitten poliisi saa päähänsä viedä tuon onnettoman suoraan vankilaan, kun hän on suututtanut jonkun veteraanin. 

Mikäli valtion johtoa arvostellaan, niin silloin seuraa syyte valtion johdon loukkaamisesta. Samoin lait joiden mukaan esimerkiksi sotilaiden kunniaa loukanneet henkilöt voivat saada 15 vuoden vankeusrangaistuksen sopivat hyvin kritiikin vaientamiseen. Eli missään nimessä esimerkiksi sotarikoksia ei voida tuoda oikeuteen, koska sellaisen syytteen esittäminen merkitsee sotilaiden kunnian loukkaamista, ja se tarkoittaa sitä, että jos syyttäjä ei usko asiaa, niin silloin katsotaan että henkilö loukkaa veteraanin kunniaa. 

Jos ajatellaan että tuo laki koskee myös KGB veteraaneja, niin se kertoo siitä, kuinka loistavasti Putin hallitsee tilanteen. Hän ei koskaan pyydä tekemään mitään omasta puolestaan, mutta kuitenkin hän voi jonkun muun ryhmän avulla vaientaa poliittisia vastustajia. Eli veteraanien kunnia on asia, mikä tietenkin vaatii aina valtion toimintaa. Ja kun valtio puolustaa noita veteraaneja, niin he samalla puolustavat Putinia. Tuolloin hänen ei tarvitse ottaa esimerkiksi mielenosoittajien pamputtamista omille niskoilleen, vaan Putin voi vedota lakiin, sekä siihen että poliisia on suututtanut, kun veteraaneihin on kohdistettu vihaa sen  vuoksi, mitä he ovat tehneet esimerkiksi Butshan kaupungissa. Jos joku ei usko virallisia selityksiä, niin silloin tuollainen henkilö saa varmasti vaikeuksia, jos hän sattuu olemaan venäläinen. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Missä meni vikaan, kun Ukrainan piti kaatua 96 tunnin kuluessa?

 

 BBC on tässä kertonut, että Venäjä lähettää pahamaineisia Wagner Groupin palkkasotureita Ukrainaan. Ja sitten me voimme muistella, että kyseessä on vähän vanha uutinen. Muistaakseni tuon yhtiön värväämät palkkasoturit ovat taistelleet tuolla Ukrainassa koko sodan ajan. Ja mitä kauemmin sota jatkuu, niin sitä huonommaksi tilanne käy Kremlin kannalta. 

Sota on ollut vain viimeinen pisara siinä kehityksessä mikä on johtanut Venäjän paitsioon kansainvälisellä kentällä. Tuohon listaan mahtuvat esimerkiksi polonium sekä novitshok-murhat sekä muut Putinin vastustajiin kohdistetut väkivallanteot. Viranomaisten mielivalta, opposition pamputtaminen sekä esimerkiksi kaikkinainen välinpitämättömyys kansainvälisistä säännöistä.  

Putin ei ole ainakaan mitään tehnyt noiden murhien selvittämiseksi. Samoin esimerkiksi Venäjän  käytös olympialaisissa mihin  kuuluu doping sekä monet muuta asiat kuten kaikkien asioiden politisoiminen.  Kun urheilija kärähtää dopingista, niin silloin esimerkiksi Vladimir Putin haukkuu tuon käräyttäjän venäläisvastaisuudesta.  

Samoin esimerkiksi venäläisten poliisien kovat otteet eli mitättöminkin viranomaisten toimien kritisoiminen  saa aikaan sen, että ovet potkaistaan sisään, ja rynnäkkökiväärein aseistetut poliisit ratsaavat asunnon. Tai sitten FSB:n agenttien aseellista ryöstä muistuttavat ratsiat eivät juuri kovin mukavaa kuvaa tuosta valtiosta anna. Samoin on ainakin mahdollista että Roskomnadzorin , eli venäjän nettisensuuria hoitavan viraston virkailijat ovat kaapattujen sosiaalisen median tilien avulla aiheuttaneet ikävyyksiä omille vihamiehilleen. 

Tuolloin tuollainen sensuurivirkailija on vain käyttänyt jonkun onnettoman sosiaalisen median tiliä, ja sitten kertonut että Putin  ei ole hänestä sopiva presidentti. Siinä sitten poliisi potkaisee oven sisään tuolta henkilöltä, jonka tili on kaapattu. Ja tämä "Anti-Putin-kommunikea" on loistava käytännön pila, jolla naapurin nörtille voidaan aiheuttaa vaikeuksia esimerkiksi asevoimissa. 

Pitkään jatkunut sota joka tuo suuren määrän tappioita on Vladimir Putinille erittäin ikävä asia, koska se rohkaisee länsimaisia toimijoita jättämään Venäjän. Ja se myös rohkaisee länsimaita arvostelemaan Putinia aivan uudella tavalla. Jos ajatellaan että Venäjän joukkojen tulenkäyttö on kohdistettu esimerkiksi sairaaloihin tai siviileihin, niin silloin kyllä Putinia voidaan pitää sotarikollisena. Tässä mieleen muistuu se, että mitä mahtaisi tapahtua jos Mariuopolin pommittaja olisi USA:n asevoima? Millaisia kannanottoja silloin nähtäisiin? Siis jos ajatellaan että maailma on tuominnut Putinin teot, niin silloin me voisimme ehkä sanoa, että maailma on normalisoinut suhteensa Venäjään. 

Venäjää on totuttu käsittelemään silkkihansikkain, ja lopulta on tullut raja vastaan. Siis jos ajatellaan että Biden on käyttänyt Putinista titteliä "Butcher" eli teurastaja, niin varmaan tämä repliikki on sellainen että siihen ei olla totuttu. Mutta ehkä meidän pitää sitten muistella, millaista kieltä Putin itse on käyttänyt. Eli pitääkö Putinia kohdella silkkihansikkain? Ehkä me olemme tottuneet hyssyttelyyn, mutta jostain syystä voi käydä niin, että hyssyttely lisää vettä Putinin ja Kremlin johdon myllyyn. Eikä Venäjän johto ole kovin diplomaattista kieltä käyttänyt ainakaan Ukrainassa. 

Ehkä Venäjän edustajat ovat sanoneet, että tuo valtio ei käytä ydinaseita. Mutta sitten meidän pitää huomioida se, että ydinaseet ovat aseita siinä missä muutkin aseet. Eli ne ovat joka tapauksessa käyttökelpoisia välineitä, ja vaikka ne ovat brutaaleja, julmia sekä äärimmäisen pelottavia, niin ne ovat aseita, joita on varastoon hankittu. Ja jos sitten tilanne muuttuu huonoksi, niin silloin saattaa joku Venäjän johdossa painaa nappia. 

Monet länsimaiset toimijat olivat ennustaneet että Ukrainan armeija tulee kaatumaan 96 tunnin sisällä Venäjän aloittaessa hyökkäyksen, joukossa on ollut asiantuntijoita, joiden mukaan aseapu ukrainalaisille vain auttaa heitä kaatumaan sankarillisesti. Mutta tuo näkemys on sitten osoittautunut vääräksi, ja sitten meidän pitää kysyä miksi?  

Syy tähän virhearvioon on se, että jotta voidaan tehdä jotain ennusteita, niin silloin tietenkin tuo ennuste pitää tehdä sellaisen tiedon perusteella, mikä on paikkansa pitävää. Koska Ukrainan vastarinta on ollut ennakoitua tiukempaa, ja sen varusteet eivät ehkä ole aivan samalla tasolla kuin länsimaisten tai varsinkaan NATO-joukkojen, niin voidaan olettaa että Venäjä tulisi kärsimään vielä suurempia tappioita NATO tai jotain yksittäistä länsimaata kuten Suomea vastaan. 

Eli mitä asioita sitten on analyysejä tehtäessä jätetty kertomatta? No sen voi jokainen  meistä päätellä aivan itse. Mutta mikään valtio ei varmaan kerro kaikkea omasta puolustuksestaan, joka saattaa olla pystyvämpi, kuin mitä voidaan edes arvella. Se että joku asevoima vaikuttaa vanhentuneelta, ei merkitse sitä että se ei kykene käyttämään voimaa, jos vastassa on vielä vanhentuneempi asevoima. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/britannia-pahamaineinen-ven%C3%A4l%C3%A4inen-palkkasotilasyhti%C3%B6-wagner-group-on-l%C3%A4hett%C3%A4nyt-henkil%C3%B6st%C3%B6%C3%A4%C3%A4n-ukrainaan/ar-AAVBGjf?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=c9e479af1cab42c49e71323ac29dd2b7

https://fi.wikipedia.org/wiki/Roskomnadzor