Siis mistä tunnistaa disinformaation tai propagandan?

 

 

Propagandan yksi tuntomerkeistä on se, että siinä jaetaan yksipuolista tietoa. Tietenkin esimerkiksi ihan oikeaa tietoa pyritään leimaamaan propagandaksi. Tai oikeastaan propagandaa voidaan pitää myös esimerkiksi valheen yhtenä muotona. Ja tässä heti aluksi sanon, että disinformaation eli valheen levittäminen erittäin vaarallista. Mutta jos esimerkiksi nyt sattuu käymään niin, että henkilö jakaa jonkun disinformaatiolinkin, niin silloin siihen pitää suhtautua kuin öljyvahinkoon. Eli sitä ei tarvitse eikä saa salata. Salaaminen on asia, mikä varmasti auttaa propagandan leviämistä, mutta jos sen myöntää, niin silloin se katkaisee valheen siivet. 

Siis jos ihminen uskoo valhetta, jonka tekemiseen on käytetty parhaita mahdollisia asiantuntijoita sekä välineitä, niin hän ei ehkä ole tyhmä. Hän on ollut ihminen, joka on uskonut hyvin tehtyä sekä valmisteltua valhetta. Mutta tuohon asiaan palaamme myöhemmin. Varsinkin sosiaalisessa mediassa voidaan monia asioita leimata valheeksi. Eli jos haluamme kikkailla termeillä, niin valtion kertomia valheita nimitetään usein propagandaksi. 

Kun taas kun yksityinen ihminen kertoo muunneltua totuutta, niin hän valehtelee. Joskus taas poliittisista syistä kerrottua valhetta nimitetään propagandaksi. Sotilaallisissa operaatioissa väärän tiedon levittämistä nimitetään INFO-OPS (Informaatio-operaatioiden) tai PSY-OPS nimellä. Mutta meidän pitää muistaa se, että propagandan tekijä on oikeastaan klassinen huijari, joka pitää ihmisten manipuloinnista. Hänestä on mukavaa, kun ihmiset tekevät mitä hän haluaa. Esimerkiksi Venäjällä propagandan tehoa lisää se, että ei ole olemassa kuin suodatettua tietoa. Samoin se että virallisen tiedon eli propagandan epäilijöitä trollataan armotta vaientaa vastaväitteet hyvin tehokkaasti. 

Saattoi olla että esimerkiksi Josef Goebbels koki ylemmyyttä manipuloidessaan tavallisia ihmisiä vihaamaan naapureitaan sekä muuttaessaan tavalliset saksalaiset natsiaatteen palvelijoiksi. Se mikä propagandassa uppoaa ihmisiin on usein se, että se tarjoaa helpon sekä yksinkertaisen selityksen kaikille asioille. Ja ratkaisuksi se tarjoaa voimaa sekä asetta. Eli Goebbels hiveli ihmisten ylemmyyden tuntoa sekä tarjosi heille keinon vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Hän valitsi uhriksi juutalaiset, jotka olivat suuri, jotenkin näkyvä sekä yhtenäinen vähemmistö. Ja sitten hän tarjosi ei-juutalaisille eli "arjalaisille" asemaa herrakansana. 

Hän asetti arjalaiset konepistooli kädessään seisomaan kiveä hakkaavien juutalaisten viereen, ja ampuma-aseesta tuli aseman symboli. Mutta miksi Goebbels otti nimenomaan ampuma-aseen propagandansa välineeksi? Ampuma-asetta voidaan helposti kontrolloida. Se antaa vallan tunteen, mutta tuota valtaa voidaan kontrolloida. Jos taas ajatellaan venäläisten armeija-propagandaa, niin se tarjoaa nimenomaan maskuliinista "kung-fu"-ampuma-ase-tyyppistä yhdistelmää. Eli esimerkiksi VDV-joukkojen opettamia kiertopotkuja voi käyttää mukavasti myös nakkikioskilla auktoriteettina, tai niiden avulla voi tempaista vihamiestä turpiin. 

Tässä yhtenä päivänä mieleeni tuli erään suomalaisen veteraanin sanat, "minulla ei ollut mitään propagandakoulutusta". Noin olisi varmaan sanonut myös Hitlerin propagandaministeri dr. Josef Goebbels sekä hänen alaisensa dr. Franz Six. Yksi propagandistin kaikkein parhaista tempuista on uskotella että häntä ei ole olemassakaan. Sitten kun ihminen on uskonut propagandaan, niin häntä leimataan tyhmäksi. Joten jos haluat välttyä siltä, niin älä käytä sosiaalista mediaa, koska voit tulla huijatuksi. Siis jos ajatellaan että kun ihminen taistelee jotain vastaan, niin hänen kannattaa varustautua tiedolla. 

Siis propagandaan käytetään usein trikkikuvia, joten jokainen voi ihan itse käydä katsomassa, mihin hyvä kuvan käsittelijä pystyy esimerkiksi Photoshopin sekä sen "Open Source"-version GIMPin avulla. Samoin kannattaa vähän vilkaista esimerkiksi sitä, kuka propagandaa oikeastaan tekee. Eli näiden äsken mainittujen "Wanhojen starojen" biografiat saattavat kiinnostaa ihmisiä erittäin paljon. He ovat koulutukseltaan tohtoreita, jotka käyttivät osaamistaan ihmisten manipuloimiseen. Joten ilmeisesti nykyäänkin propagandaa tekee ihminen, joka on erittäin hyvin koulutettu. 

Propaganda on oikeastaan yksi markkinoinnin muodoista. Siinä ihmistä houkutellaan ensin avaamaan joku kotisivu, ja sitten hän näkee "suuria paljastuksia", joita hän levittää. Propagandan tekijä haluaa ihmisten ajattelevan näin, että jos ihminen jakaa tuon linkin, niin hän on tyhmä, disinformaation levittäjä, joka on uskonut ties mitä. 

Siis propagandisti on huijari, jonka paras ase on saada ihmiset vaikenemaan. Eli on noloa tulla huijatuksi tohtorikoulutetun informaatioteoreetikon toimesta, jolla on käytössään viimeinen tieto neurologiasta. Joten propagandaa tehdään yleensä kaksivaiheisen mallin mukaan. Tuolloin esimerkiksi ensin koulutetaan jotain asevoimien henkilökuntaa siten, että he eivät vain huomaa että propagandisti on korkeasti koulutettu ammattilainen, joka tekee työtään erittäin hienostuneiden välineiden avulla. Ja tietenkään esimerkiksi Josef Goebbels ei ollut yksin työssään. Hänellä oli apunaan suuri joukko psykiatrian sekä psykologian, markkinoinnin sekä lääketieteen asiantuntijoita, jotka osasivat vaikuttaa ihmiseen todella tehokkaasti. 

Eli hän voi käyttää vaikkapa näyttelijöitä, jotka esittävät kersantteja tai muita alempia sotilashenkilöitä, ja propagandan läpimenoa tehostetaan slangilla tai murteellisella esityksellä. Koska ihmiset eivät osaa varoa tällaista tapaa, niin silloin he eivät ehkä edes huomaa kyseenalaistaa saamaansa tietoa. 

Ja sitten tietenkin tuo varsinainen propaganda, mikä kohdistetaan lehtimiehille tehdään nuorten eli mielellään alaikäisten toimesta. Tuolloin ei kukaan edes uskalla epäillä propagandaa, jota tehostetaan esimerkiksi näyttämällä nukkeja tai lasten ruumiita sekä itkeviä ihmisiä. Vaatii todella suurta rohkeutta väittää vastaan, kun ihmiset tietävät mitä he näkevät. Ja he näkevät sitä mitä heille halutaan näyttää.  

Disinformaatio eli väärän tiedon tarkoituksellinen levittäminen on asia, josta länsimaissa on oikeastaan vaiettu hyvin pitkään. Valehtelu on rumaa sanotaan, ja siksi meille kerrotaan että länsimaat eivät valehtele, tai että sosiaalista mediaa ei kannata käyttää, koska siellä levitetään vain disinformaatiota. Siis ovatko jotkut pelargonioiden hoito-ohjeet jotain vaarallista disinformaatiota? Oletettavasti ne ovat vain informaatiota, joka voi jonkun mielestä olla hyvinkin turhaa sekä aikaa vievää toimintaa, kun senkin ajan voisin käyttää toisin eli pelata squashia tai olla muuten sosiaalinen. Sosiaalisen median ongelma on siinä, että siellä voi oikeasti tyriä oikein kunnolla. 

Mutta jos sitten sattuisimme jakamaan propagandalinkin, niin tehty mikä tehty. Me kaikki olemme ihmisiä, joten varmaan me voimme tuon asian kyllä sitten myöntääkin. Eli jos myönnämme uskoneemme propagandaan, niin myönnämme ettemme ole virheettömiä. Meitä on silloin huijattu, mutta kuten tiedämme ehkä historiasta, niin jokaisessa huijarissa asuu Ruben Auervaara. Ruben Auervaara oli aikansa "paras" huijari. Hän oli tunne-elämältään kypsymätön, ja hänen salainen aseensa oli se, että hän sai uhrinsa häpeämään asemaansa. Auervaaralle huijaaminen oli peliä, jossa hän ikään kuin koki hallitsevansa tilannetta ja olevansa uhrinsa yläpuolella.

Koska uhrit ilmeisesti häpesivät sitä, että olivat kutsuneet Auervaaran kotiinsa harrastamaan seksiä, niin hän sai ihmisten suut pysymään kiinni. Samoin osalle disinformaation tekijöistä propagandan tekeminen on tapa huijata muita. Se on kuin näyte siitä, että he ovat toisen yläpuolella. He saattavat käyttää tuntikausia aikaa jonkun valokuvan muokkaamiseen, jotta toinen saadaan näyttämään jotenkin herkkäuskoiselta, ja sitten vain juostaan mediaan kertomaan kuinka tyhmä joku on, kun on uskonut parissa päivässä PhotoShopilla käsiteltyjä kuvia. 

Urheilu on tietenkin paikka, missä me emme ole tekemässä mitään sellaista kuin lukemassa kirjoja, joiden avulla voisimme lukea lakimiehiksi, kun Vladimir Putin aikoinaan teki. Kirjat edustavat länsimaista hapatusta, ja jos niitä sattuu joku lukemaan, niin silloin hän voisi vaikka vahingossa huomata, kuinka esimerkiksi Vladimir Putin säädättää lakeja suojaamaan omaa asemaansa valtion johdossa. 

Mutta kuten me kaikki tiedämme, niin esimerkiksi Ukrainan sota on tuonut uuden asian ihmisten tietoisuuteen, ja tuota asiaa kutsutaan nimellä propaganda tai valtion levittämä disinformaatio. Tai oikeastaan valtion levittämä disinformaation, joka tunnetaan nimellä INFO-OPS, (Informaatio-operaatiot) tai PSY-OP (Psykologiset-operaatiot). 

Nämä termit eivät ole siis oikeasti synonyymejä, eli jälkimmäisiin operaatioihin saattaa kuulua esimerkiksi hallusinaatioita aiheuttavien kemikaalien käyttö, mutta yleisesti ottaen molempiin operaatiomalleihin kuuluu sotilaiden sekä siviilien mielipiteen muokkaaminen omalle puolelle myönteiseksi. Eli tähän kuuluu sodan lapsiuhrien esittely yms. toiminta, jonka tarkoitus on herättää vihaa vastapuolta kohtaan. Samoin vastapuolen voimia pyritään vähättelemään sekä väittämään että vastarinta on turhaa. Siis kukaan ihminen maailmassa ei ole turvassa propagandalta, joka on siis näiden operaatioiden yhteisnimi. 

Propagandan tuntomerkki on se, että siinä jaettu tieto on jotenkin yksipuolista. Tai siinä ei kerrota aivan kaikkea. Jos ajatellaan esimerkiksi Ukrainan sotaa, niin siihen ei ehkä osallistu oikeastaan Venäjän asevoimien parhaimmistoa, vaan palkkasotureita joita ei ehkä kotona edes kaivata. Tai sellaista kuvaa Venäjän johto haluaa esittää.