Eräiden ihmisten mielestä ideaali-ihminen tyytyy osaansa sekä on hiljaa asioista jotka eivät hänelle muka kuulu. Itse kyllä hiukan haluan kyseenalaistaa tuota mallia. Siis missä vaiheessa ihmisen osa yhteiskunnassa määräytyy? Tapahtuuko se ehkä heti syntymän jälkeen? Vai pitääkö sitten ihmisen kuitenkin hiukan varttua, jotta hän voisi tuntea vastuun tekemistään päätöksistä? Vai kykeneekö esimerkiksi 3-vuotias varmasti hoitamaan esimerkiksi presidentin tehtäviä.
Ja sitten tietenkin meidän kaikkien pitäisi hieman miettiä sitä, mikä asia ei kuulu meille. Yhteiskunta on meidän kaikkien paikka. Me kuulumme yhteiskuntaan haluamme sitä tai emme. Tietenkin voimme lähteä kohti kaukaisia saaria, ja ehkä sieltä Mikronesiasta löytyy saari, jossa ei ole ketään. Siellä meidän ei tarvitse huomioida ketään muuta kuin oma itsemme. Mutta muussa tapauksessa joudumme kuuntelemaan muita. Ihmisellä voi olla mielipide myös sellaisista asioista, joihin hän ei itse kykene vaikuttamaan. Ja yksi noista asioista tietenkin on vapaa tiedonvälitys. Vapaa tiedonvälitys takaa sen, että jaettu tieto on vapaasti saatavissa, mikäli ei eteen tule mitään sen suurempia poikkeuksia.
Tämän jälkeen me voimme tietenkin miettiä esimerkiksi sensuurin tarvetta. Eli jos tiedotusvälineissä tai mediassa saisi jakaa vain sitä tietoa, mitä valtion johto pitää oikeana, niin silloin me olemme matkalla kohti tilannetta, missä esimerkiksi tieto olisi sellaista, että sen tarkoitus olisi miellyttää jotain itseään auktoriteettina pitävää henkilöä. Silloin me kohtaamme tilanteen, missä henkilö ikään kuin syyllistyy siihen, että hänelle annettava tieto on sensuroitu kaikilta muilta paitsi niiltä osin, kuin se sattuu tukemaan hänen omia mielipiteitään sekä asenteitaan. Tuolloin ihminen joutuu eristykseen todellisuudesta.
Siis hän ei ole hullu vaan hänelle jaetaan tietoa, mikä ei ole totta. Ja sen takia ihminen joka on esimerkiksi suljetun tiedon varassa on vaarassa joutua tilanteeseen, missä hän yliarvioi itsensä sekä kaikki muutkin. Väärä tieto voi olla kohtalokasta, ja jos henkilö uskoo väärään tietoon niin siitä tulee vielä kohtalokkaampaa.
Ja kaikkein kohtalokkain asia on sitten se, että jos korkein päättäjä sattuu saamaan vääristelyä tietoa. Jos henkilö toimii väärin, niin aiheutetun vahingon laajuus on suoraan verrannollinen siihen arvoon mikä henkilöllä on. Mikäli rajaton yksinvaltias saa väärää tietoa, niin silloin vahingon laajuus on myös rajaton. Rajaton valta mahdollistaa rajattoman virheen. Ja me kaikki tietenkin teemme päätöksen sen tiedon varassa, mitä meillä milloinkin sattuu olemaan. Mikäli saamamme tieto on väärää, niin teemme varmasti väärän päätöksen.
Jos emme voi tai halua tarkastaa tietoja useista lähteistä, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä meitä voidaan vedättää esimerkiksi väärennetyllä eli keksityllä raportilla. Ja tuolloin riski on erittäin suuri. Nimittäin jos ihmiset eivät uskalla kertoa, jos huomaavat että joku on menossa päin seiniä, niin silloin heidän toimintansa voi olla yhtä vahingollista kuin tarkoituksellinen sabotaasi.
https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.