Me kaikki suuret kotikriitikot olemme tottuneet melko erikoisiin asioihin, kun luemme kirjoja sekä kuuntelemme musiikkia, mistä emme aina itsekään pidä. Teemme näitä asioita, koska haluamme vaikuttaa älykkäiltä siinä seurassa, missä yleensä vietämme aikaa, ja siksi saattaa olla niin, että luemme jonkun taidepalkinto-ehdokkaan kirjan, jotta voimme keskustella siitä henkevästi, jos joku työpaikalla sattuisi nyt kysymään näistä asioista. Samoin kuuntelemme musiikkia, jota emme varmasti ostaisi mistään, siksi että kun ilmaiseksi saa, niin sitä pitää sitten kuunnella. Kun Teräväisen Pentti alkaa soittaa listahittejä, sekä päälle pölöttää, kuten “Turo’s hevi gee” aikoinaan asian ilmaisi, niin en viitsi vaihtaa kanavaa, koska siihen kuluu liikaa aikaa sekä energiaa, ja silloin tietenkin korviin tulee asioita, joita en edes viitsisi muuten kuunnella.
Ja yksi näistä asioista ovat tietenkin päivän puheenaihe, eli “Maustetytöt”-nimisen bändin naispuolisten perussuomalaisten muusikoiden esittämien kappaleiden sikermä, joissa jonkun afrikkalaisen valtion pienet pojat haluavat mitä haluavat, eli kappale lienee “Tein kai lottorivini väärin”, mikä ehkä loukkaa joitakin ihmisiä(1). Tästä bändistä sanoisin sen, että tällainen musiikki, missä käsitellään kansallemme rakkaita asioita, eli pillereitä ja viinaa sekä rasismia on ennenkin myynyt suomessa, joten siksi ehkä tämäkin bändi kyseisistä asioista laulelee. Joten nyt heidät sitten on itketetty, kun sanoitukset ovat loukanneet jonkun ihmisen herkkää hipiää.
Mutta jos sitten halutaan asiasta puhua, niin tietenkin muusikko itse olisi se oikea kohde, jos hänen halutaan muuttavan joitain kohtia sanoituksissa. Eikä aina tarvitse asioista puhua takana päin, eikö olisi joskus parempi sanoa asioista suoraan sille, johon halutaan vaikuttaa, eikä aina jossain takanapäin kuiskutella jonkun muun korvaan.
Jos taas puhutaan siitä, että esimerkiksi vanhan ajan suomalaisissa rock kappaleissa kuten Eppu Normaalin kappaleessa “Tuhansien murheellisten laulujen maa”(2) on kohtia, jotka voivat suututtaa tai loukata jotain ihmisiä. Kun tarkastellaan suomalaisen musiikin aiheita, eli kansallisia juomatapoja sekä muita asioita, niin Eppu Normaali sekä Freud, Marx, Engels&Jung ovat näitä asioita käsitelleet omissa kappaleissaan, joista tunnetuimmat ovat äsken mainitun lisäksi “Baarikärpänen”(3), “Afrikka, sarvikuonojen maa”(4) sekä “Drai vodkaa”(5) ja “Buuri Johannesburgista”(6). Kyseiset kappaleet ovat liitteenä tekstin alla.
Ihme ettei niistä kappaleista ole mitään sanottu. Joten onko tämä nyt liian rankka aihe naismuusikoiden käsiteltäväksi, vai miksi tätä asiaa on käsitelty niin kauhean suurella volyymillä julkisuudessa? Näissäkin kappaleissa on asioita, jotka voivat loukata jonkun herkän ihmisen tunteita, joten ehkä näistäkin asioista voisi joku mainita, kun alkaa kirjoittaa asioista, joiden käsitteleminen on joistakin ihmisistä todella vaikeaa.
Viina, huumeet, naiset sekä rasismi ovat aina ennekin myynee ainakin Suomessa. Ja mistä tiedän muuten että kuunteleeko tai lukeeko kukaan kulttuuri-raatien jäsenistä heille annettuja äänitteitä tai kirjoja?
Silloin tällöin mietin, että mitä varten tämä kappale on päästetty ulos tuotannosta, koska tuollaisten asioiden kohdalla tuotanto-yhtiön pitäisi kyllä kantaa vastuu siitä, mitä ilmeisesti alaikäiset artistit esittävät. Eli kun puhutaan rasismista sekä siitä, miten tietyt sanoitukset loukkaavat jotain ihmisryhmää, niin silloin meidän pitää hieman miettiä sitä, että pitäisikö kappaleet kuunnella loppuun tai kokonaan, ennen kuin niistä lähdetään tekemään mitään videoita, ja sitten toiseksi kuka kantaa tuotannosta vastuun? Jos puhutaan siitä, että joku yhtye on “epäkaupallinen”, niin uskoisin että kyseessä on vain oikeastaan sellainen mainoskikka, millä saadaan lisää samanlaista tavaraa ulos.
Eli tällä tarkoitan, että on olemassa tuotantoa, millä kosiskellaan aloittelevia muusikoita johonkin tuotantoyhtiöön. Se siitä sitten, eli kappaleet mitä esitetään kannattaisi kuunnella, vaikka ne olisivat kovin hyvin tehtyjä. Tässä sitten lopuksi voisin palata siihen asiaan, mikä koskee kaiken maailman raateja, ja se on se, että kuunteleeko kukaan noista raadeissa istuvista ihmisistä oikeastaan sitä musiikkia tai lukeeko kukaan heistä noita kirjoja, joita raatien arvioitaviksi lähetetään? Onko joskus sitten käynyt niin, että raatien jäsenet lähettävät arvioita lukemalla kirjojen takakannen tekstit, ja siitä sitten on tehty suuri kulttuuritapahtuma.
(1)
(2)
(3)
(4)
(5)
(6)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.