Yksittäisen ihmisen tekemiä rikoksia emme voi koskaan estää täysin

Yksittäisen ihmisen tekemiä rikoksia emme voi koskaan estää täysin

Yksin toimiva rikollinen on vaikeasti tavoitettavissa oleva henkilö. Olipa rikos esimerkiksi taskuvarkaus tai murha, niin yksin toimiva rikollinen jää usein kiinni siitä, kun hän puhuu asiasta jollekin tai sitten yrittää myydä varastamaansa omaisuutta jollekin henkilölle, joka sitten tekee asiasta ilmoituksen. Jos rikollinen toimii yksin, niin hän todennäköisesti saa suunnittelemansa teon tehtyä, koska jos hän ei itse tästä mahdollisesta rikoksestaan puhu etukäteen, niin silloin virkavallan on mahdotonta häntä paikallistaa ennen kuin hän alkaa toimia. 

Väkivalta on aina väkivaltaa oli se psyykkistä tai fyysistä. Mikäli yksittäinen ihminen perustelee tekemänsä rikoksen poliittisilla tavoitteilla, niin silloin tietenkin kysyisin, miksi hän kuvittelee ajavansa omaa tai ehkä ryhmän mitä hän kuvittelee edustavansa tekemällä rikoksia. Poliittista rikollisuutta on suora joko omaisuuteen tai ihmisten henkeen kohdistuva terrori, jossa pommeja räjäyttämällä tai muuten vastaavaa toimintaa harjoittamalla pyritään vaikuttamaan poliitikkojen päätöksiin. Tai sitten lievin muoto poliittisesta rikollisuudesta ovat graffitit, joiden sanoma on poliittinen. 

Jos ajatellaan että teko olisi suoranaisesti poliittinen, niin silloin niitä pitäisi seurata tai edeltää jonkinlainen kommunikea, jonka avulla terroristin mahdolliset taustavoimat pyrkivät saamaan huomiota teolleen sekä erityisesti teon motiiville, mikä voi olla esimerkiksi jonkin alueen itsenäisyys. Tuollaisella alueella missä on poliittista väkivaltaa, on yleensä myös seinäkirjoituksia, joissa kerrotaan äärijärjestön olemassaolosta sekä sen tavoitteesta, ja myös uhkaillaan niitä jotka toimivat tuota järjestöä vastaan. 

Eli kaikki jotka eivät tue ääriryhmää ovat sitä vastaan. Ääriryhmien johdossa on aina ihmisiä joiden elämän täyttää terrori, ja noille ihmisille kaikkein vaikein asia on se, että joku päivä väkivaltaisuudet loppuvat. Samoin on ihmisiä jotka toimivat organisoidun rikollisuuden jäseninä. Tuollaiset ihmiset saattavat naamioida omia tekojaan poliittisten päämäärien nimissä tehdyiksi teoiksi. 

Poliittista väkivaltaa ovat poliittisista syistä tehdyt pahoinpitelyt nimettömät puhelinsoitot, ja kaikki muu terrori, mihin kuuluvat esimerkiksi perheenjäsenistä otetut valokuvat, missä on kiikaritähtäimen ristikko. Tuolloin tarkoitus on usein saada henkilö vaikenenmaan tai muuttamaan kantaansa johonkin asiaan, mikä liittyy uhkailuun. Se mikä sitten saa ihmiset liittymään ääriryhmiin on se, että he kokevat etteivät voi muuten vaikuttaa asioihin. 

Yleensä äärijärjestö antaa itsestään sellaisen kuvan, että sillä on valtava määrä kannattajia, ja valtava verkosto sekä resurssit käytössään. Samoin tuollainen äärijärjestö varmasti kehittää myös sellaisen kuvan, että sen toimintaan on sekaantunut myös viranomaisten edustajia. Eli he tietävät aina sen, kuka on kirjoittanut sellaista, mikä ei heitä miellytä. Ja sellaista mikä ei noita järjestöjä tai niiden jäseniä miellytä on todella paljon. 

Tuolloin ääriryhmä lähtee siitä, että joku sitten myy tämän heidän kohteeksi valitsemansa henkilön. Periaatteessa ääriryhmä lähtee aina samalla tavalla liikkeelle kuin joku poliisi. Sen jäsenet esittelevät mielellään esimerkiksi aseitaan tai muuta voimaansa, sekä myös vihjaavat siitä kuinka heillä on viranomaisia puolellaan. Periaatteessa moni ääriryhmä kuten IRA ovat oikeastaan vain tavallisia katujengejä, joiden jäsenet kyllä mielellään esittelevät poliittisia päämääriään. Kuitenkin noiden päämäärien toteuttaminen voi olla hyvin vaikeaa.