Miksi kahvia torilla juovat miehet ovat niin vaikea asia?

 Miksi kahvia torilla juovat miehet ovat niin vaikea asia?

Kun me kävelemme torille, niin siellä on aina joitakin miehiä lippalakki päässään juomassa kahvia sekä syömässä pullaa. Se mikä noissa ihmisissä kiinnostaa poliitikkoja on se, että heitä on paljon. Jos tuolle ryhmälle myy oman asiansa hyvin, niin silloin se saattaa tuoda poliitikolle ääniä.

Kahvia torilla juovista miehistä, jotka mielellään käyttävät lippalakkia saa helposti sellaisen kuvan, että heillä ei ole merkitystä. Mutta asiasta voidaan tietenkin aina nähdä sellainen puoli, että noilta ihmisiltä voi aina saada ääniä kun seuraavat vaalit tulevat. Sen takia tuo torilla kokoontuvan kansan tapaaminen oli ennen erittäin tärkeä osa poliitikon elämää. Kun noille ihmisille saatiin oma asia esitettyä hyvin, niin silloin saattoi joku jopa laittaa sen poliitikon oman henkilökohtaisen ehdokasnumeron äänestyslippuun. 

Mutta vaalien ongelma on siinä, että vaikka torilla tavataan ihmisiä, niin noita ihmisiä pitää sitten vielä motivoida käymään vaalipaikalla. Jos äänestys ei kiinnosta, niin silloin ei myöskään valta vaihdu tai tarinamme keskeinen poliitikko ei saa itseään läpi.  Kun poliitikko sitten lupaa jotain, niin hänen täytyy ymmärtää se, että kaikille ei voi aina luvata kaikkea. Valtiolla on aina liian vähän resursseja, kun niitä lähdetään jakamaan. Eli jostain syystä valtion rahoilla oli se sitten Euroja, Ruplia tai Taalereita on aina paljon käyttökohteita. Tuo raha voidaan laittaa uusien hävittäjien hankkimiseen, noiden lippalakkia käyttävien miesten sosiaaliturvaan tai tieverkon uusimiseen. 

Mukana tietenkin ovat myös kirjaston sekä muiden vastaavien kohteiden rakentamiseen tarvittavat rahat, ja ainahan joku kohde kuten paikallinen museo vaativat korjaamista. Eli rahalle kyllä löytyy käyttöä, jos sitä vain sattuu olemaan. Ja se mistä rahat kaikkiin niihin tärkeisiin kohteisiin saadaan on sitten aivan toinen asia, eli mahdollisuuksia ovat verojen korottaminen, terveydenhuollosta tai kirjastoista säästäminen tai sitten voidaan vaikka kohteisiin budjetoida sakkotuloja. 

Mutta sakoista saatavien tulojen kohdalla voidaan sanoa että se on sitä epävarmaa tuloa, eli ihmisten täytyy ajaa ylinopeutta tai vastaava jotta häntä voidaan sakottaa. Kirjastojen kohdalla ongelma on sitten se, että joku saattaa siellä sitten piipahtaa lukemassa lehden, ja varmaan myös sitten illemmalla pitää kaupassa käydä, ja silloin pitää myös noilla lippalakkia käyttävillä miehillä olla rahaa, jotta he voivat maksaa ostoksensa. Eli mitä jos vaikka verottaja ryhtyy verottamaan yrityksiä? Yrittäjä maksaa yleensä 24% arvonlisäveroa eli ALV tä jokaisesta myymästään palvelusta tai tuotteesta, jos hänen tuotteensa kuuluu yleisen ALV n piiriin. Tuolloin lähes neljännes tuotteesta saatavasta tuotosta menee suoraan valtiolle. 

Samoin hän maksaa tuloveroa aivan kuten muutkin ihmiset. Ja myös yritykset kuuluvat tuloveron piiriin. Miten sitten saadaan houkuteltua veronmaksajia maahamme, jos verot ovat kovin suuret? Tietenkin yrityksiä kaivataan lähes jokaisessa maakunnassa, koska niiden ajatellaan tuovan verorahoja valtion sekä samalla myös kuntien taskuun. Ja ehkä sitten myös joku noista miehistä saa sitten myös töitä jostain noista yrityksistä. 

Mikäli politiikkaa ajatellaan, niin silloin pitää tietenkin politikon saada jostain rahoitusta omalle vaalikampanjalleen, ja sen takia hänen pitää houkutella myös ihmisiä antamaan rahaa itselleen. Tuolloin saattavat vastakkain joutua yritysten sekä suurpääoman sekä äänestäjien edut. Eli superrikkaita on maassamme varsin vähän, mutta siivoojia ja muita pienituloisia on paljon, mikä tarkoittaa sitä että poliitikon pitää tasapainoilla sekä suurituloisten rahoittajien että äänestäjiensä välillä. Ja vain äänestyslippuun kirjoitettu numero ratkaisee sen, että pääseekö ehdokas vaaleista läpi. 

Mutta kuten tiedämme niin nykyään tilanne on toinen, ja internet sosiaalisella medialla tai ilman tuo politiikkaan sellaisen aspektin, että nimenomaan massoihin vaikuttaminen on tärkeää. Tuolloin ehdokas saattaa marssia Mikkelin torille, tavata ihan oikeita torilla käyviä ihmisiä, ja sitten jakaa tuota filmiä Facebookissa tai omilla kotisivuilla, joiden osoitteita voi sitten lähettää pitkin sosiaalista mediaa, jolloin kyseessä on niin sanottu median hybridikäyttö.

Tällä tavoin ehdokas voi sitten todistaa sen, mitä hän on sanonut tai jättänyt sanomatta. Tuolloin vaikka sosiaalista mediaa ei saisi käyttää vaaleissa, niin silti sinne voidaan pyytää kampanjaan osallistuvaa väkeä laittamaan linkkejä noiden poliitikkojen kotisivuille. Eli jokainen toimii tuolloin yksityishenkilönä, ja jos sitten sinne jaetaan samalla jotain musiikki- tai muita houkuttimia, niin silloin taataan ehdokkaan näkyvyys. 

ALV: https://yrityksen-perustaminen.net/arvonlisavero/

https://yle.fi/uutiset/3-11626068