Valtiot eivät voi velkaantua loputtomasti

 Valtiot eivät voi velkaantua loputtomasti

Kun valtio korjaa omaa tasettaan velkaa ottamalla, niin silloin talouden toimintamekanismi on aivan sama kuin jos valtion paikalla olisi yksityinen ihminen, eli jossain tulee raja sille, että voiko valtio saada sitä lainaa vai ei? Lainojen ongelma on aina se, että ne pitää maksaa takaisin tietyn ajan kuluttua, ja jokaisesta lainasta minkä valtio ottaa pitää aina maksaa korkoa. Sen takia ei valtion taloutta voi oikeasti elvyttää loputtomasti lainoja ketjuttamalla, vaan joku muu tulonlähde pitää silloin löytyä. Ja kaikkein vaivattomin tapa olisi hankkia tänne ulkomaisia veronmaksajia, jotka tuovat meidän valtiomme kirstuun niitä verorahoja. 

Toinen tapa on ottaa lisää lainaa, mutta sitten takaajien löytyminen sellaisessa tilanteessa voi olla hiukan hankalaa. Koska jos valtio takaa toisen valtion lainoja, niin silloin se vaatii aina takauksen kohteelta sitä, että lainan takaajana toimivaa valtiota kohdellaan silkkihansikkain. Ja jos sitten Venäjä esimerkiksi sattuu Suomen lainan takaamaan, niin silloin se kyllä myös valvoo luottonsa erittäin tarkasti. Suurvallat takaavat kyllä mielellään pienten maiden lainoja, mutta ne vaativat myös erilaisia myönnytyksiä tuota “ystävällisyyttään” vastaan. 

Jos taas takaajana toimii joku pienempi valtio, niin silloin sekin vaatii myönnytyksiä, ja sen pitää myös saada varmat takuut siitä, että laina myös maksetaan takaisin. Takaajana toimiminen sekä sijoittaminen valtion alueelle ovat täysin vapaaehtoista toimintaa. Ja jos valtion velka jää maksamatta, niin silloin se vaikuttaa myös siihen, miten valtio saa takauksia seuraaviin lainoihin tai miten sijoittajat tulevat tekemään bisnestä sen alueelle. 

Valtion luottokelpoisuus on yhdessä demokratia-indeksin kanssa niitä asioita, joita seurataan tarkoin silloin kun valtion alueelle halutaan perustaa yhtiöitä. Eli jos joku öljysheikki sitten sattuu haluamaan sijoittaa omia rahoja johonkin yhtiöön, niin hänen pitää saada takuut siitä, että tuo sijoittaja saa rahansa takaisin. Suurten populistien ongelma on siinä, että heidän maassaan nationalistinen ajattelutapa saa aikaan sen, että ulkomaisten sijoittajien investointeja on kansallistettu, mikä tarkoittaa sitä että sijoittajat ovat menettäneet rahansa. 

Valtiontalouden mekanismit eivät ole aivan sama asia kuin esimerkiksi yksityisen oikeushenkilön taloudelliset mekanismit, koska valtio ei ensinnäkään voi laittaa esimerkiksi omia kansalaisiaan ulos sen alueelta jos heillä menee huonosti. Tai sitten valtion pitää neuvotella jonkun muun valtion kanssa siitä, että voiko se siirtää huomattavan joukon omia kansalaisiaan jonkin toisen valtion alueelle. 

Valtion pitää huolehtia myös siitä että yhteiskunnan vähäosaiset saavat leipänsä. Toki nuo ihmiset voidaan työllistää esimerkiksi kaupunkien puhtaanapitolaitoksen palvelukseen, mutta se ei tuo valtiolle oikeastaan yhtään lisää rahaa, koska tuo puhtaanapitolaitos maksetaan verorahoista. Joten jos työllistäjä on valtio, niin silloin henkilön kohdalla verotulot ovat nolla. Jos valtio ei huolehdi vähäosaisista, niin silloin tuloksena on sisäinen levottomuus, ja pitää palkata lisää poliiseja, mikä ei sitten taas tuo niitä tuloja tuonne valtioiden kassaan. 

Samoin valtion pitää myös huolehtia terveydenhuollosta sekä infrastruktuurista ylipäätään, ja se tietenkin vie erittäin paljon varallisuutta. Tässä tietenkään en huomioinut puolustusmenoja, koska niihin varattu budjetti on aina jotenkin erillään muista asioista.  

Yksityiset pankit eivät ehkä aivan mielellään lähde valtioita rahoittamaan, koska aina on olemassa sellainen riski, että valtio tai sen johto päättää ettei sen tarvitse maksaa velkojaan takaisin. Se mistä sitten haetaan rahaa on silloin hieman ongelmallista, koska veloilla pitää kansainvälisellä kentällä toimittaessa olla takaajia, jotka takaavat myös sen ottamat lainat. Suomen ongelma on siinä, että meillä ei ole mitään luonnonvaroja tai muuta vastaavaa, joita voimme suoraan lähteä myymään maailmalle. Tai siis meillä on luonnonvaroja, mutta emme voi myydä niitä kilpailukykyiseen hintaan, jos haluamme lähteä kilpailemaan esimerkiksi Venäjän kanssa esimerkiksi raakapuun myynnissä ulkomaille. 

Joten valtiontalouden ongelmien ydin on se, että mistä saadaan rahaa korjaamaan katetta? Me voimme korjata valtiontalouden alijäämää ottamalla lisää lainaa, tai me voimme myydä infrastruktuuria kuten osuuksia VR stä tai sitten kerätä valtavat määrät veroja, koska vaikka meillä on koronavirus epidemia, niin emme tietenkään voi lähteä siitä, että mitään muuta kuin koronan vastaisia toimia ei tarvitse tehdä. Meillä ei ole sellaista infrastruktuuria että me voimme sitä lähteä suoraan myymään, ja vaikka valtio sitten myisi sen virastotaloja, niin silti tuo rahan hankinta on kertaluonteista toimintaa.