Kiusaaja ei kadu. Eikä kiusaaminen lopu itsestään. Jos kiusaamiseen ei osata tai haluta puuttua, niin silloin kiusaaja jatkaa tekojaan. Rikoslain mukaan kiusaaminen ei ole rikos, mutta siihen kuuluvat pakottaminen, väkivalta sekä väärän tiedon levittäminen ovat rikoksia. Siis jos puhutaan vuosia jatkuneesta piinasta, Niin kyseessä on usein jatkettu psyykkinen tai fyysinen väkivalta sekä mahdollisesti murhayritys. Siis tuollaisesta toiminnasta ei pitäisi selvitä sanomalla sana “sori nyt vaan”.
Aluksi voin sanoa yhden asian. Kukaan muu kuin rikoksen uhri ei voi antaa tekijälle anteeksi.Toisin sanoen kukaan meistä ei varmaan voi oikeasti olettaa, että käden puristaminen sekä sanat “ei kannata kaunaa” olisivat sellainen oikea syy antaa anteeksi. Eli tuólloin voidaan asia käsitellä siten, että jopa yli koko kouluajan kestänyt kiusaaminen noin vain pyyhkäistään pois muistista.
Kaikki näyttää aina niin hyvältä, kun tapaamme rikollisen ihmisen jossain steriilissä ympäristössä. Hän käyttäytyy siellä aina niin hyvin, ja juuri tuosta asiasta vanginvartijoita varoitetaan. Rikollinen on vankisellissä ollessaan niin kauhean tavallinen. Hän voi vaikuttaa täysin normaalilta kun hän kuvailee tekojaan esimerkiksi julkisen sanan edustajalle. Kyseinen henkilö vaikuttaa aina itsekin uhrilta.
Hänellä on aina ollut kova lapsuus, alkoholismia perheessään sekä tietenkin joku toinen on aina pakottanut tämän rikollisen näihin tekoihin. Noiden tekojen ongelma on se, että tekijä pitää niitä oikeutettuna. Hän saattaa ajatella että muut kuten todistajat ovat syyllisiä vankeustuomioon, jonka tuo tekijä on saanut.
Kuvio on sama, on kyseessä nuori koulukiusaaja tai sitten vanha ja paljon kokenut pankkirosvo.. Koulukiusaaja ei siis ole mikään normaali tappelija. Hän saattaa terrorisoida useita muita koululaisia. Mikäli tuohon toimintaan ei puututa, niin hän kiusaa jatkossakin. Hän siirtää toimintamallin, jossa hän saa auktoriteettia sekä ihailua seuraaviin kouluihin kuten ammatilliseen oppilaitokseen, lukioon sekä yliopistoon. Lopulta hän sitten siirtää kiusaamisen työpaikalle.’
Eli häntä voidaan kutsua sarja rikolliseksi tai jopa niin sanotuksi tapa rikolliseksi. Taparikollinen ei juurikaan kadu tekojaan. Hän syyttää aina teoistaan muita. Tai hän löytää teoistaan sellaisia lieventäviä asianhaaroja, joita voidaan kutsua nimellä kivikova lapsuus.
Koulukiusaajan mielestä “voisi olla upeaa . Jos esimerkiksi luokan opettajalla olisi vähän kiusaajan mieltä”. Hän saattaa pitää itseään jopa luokan järjestysmiehenä, jonka tehtävä on poistaa luokasta kaikki niin sanotut ilonpilaajat. Mikäli joku asettuu poikkiteloin, niin seurauksena on hampaiden takominen kurkusta alas.
Ehkä olisi hyvä jos opettaja ajattelisi kuin kiusaaja. Tuolloin hän voisi osallistua kiusaamiseen ja tukea tuota toimintaa. Ja ehkä joku sitten kuolee anoreksiaan tai väkivaltaan. Se että muut kääntävät katseen pois kiusaamisesta yllyttää kiusaajaa. Saattaa olla että joku ajattelee että kiusaamisesta vaikeneminen säästää hänet itsensä kiusaamiselta, eli tuolloin ajatellaan siten, että on parempi että kiusaaja keskittyy johonkin muuhun. Ja näin katseen pois kääntäjä jätetään rauhaan.
Ehkä tuo olisi kiusaajan itsensä kannalta helppoa, mutta sitten siitä ei varmaan kukaan muu pitäisi. Kiusaajan mielestä olisi hyvä jos kiusaajaa ymmärrettäisiin. Siis ajatusketju menee silloin näin. Jos kiusaajaa kuunnellaan ja hänen kanssaan ollaan, niin silloin hän voi saada anteeksi. Tai siis oikeastaan hän voisi silloin syyllistää esimerkiksi uhrejaan siitä, että nämä ovat olleet ilkeitä jollekin pienemmälle oppilaalle. Kiusaajat ovat mestareita vääntelemään totuutta.
He saattavat väittää puolustavansa heikompia, tai sitten he saattavat kertoa tarinoita siitä, miten kiusattu eli uhri itse oli yllyttänyt heitä. Kiusaaja varmaan myöntää tekojaan auliisti, mutta kaikki teot on tietenkin esitetty niin, että kiusaaja näkyy tuossa tarinassa aina uhrina tai muuten tekoja esitetään jotenkin oikeutettuna. Kiusattu on tarinan mukaan aina lyönyt pienempiä tai jotain naisia. Ja siinä sitten kiusaaja näkee tilanteen sellaisena, että hän on vain puolustanut muita.
Ehkä voimme ymmärtää kiusaajaa. Ehkä hänen kaveripiirinsä ajoi hänet näihin tekoihin. Mutta jos sitten hyväksymme nuo teot, niin silloin kohtaamme tilanteen, jonka mukaan jokainen jota on jotenkin käyty uhkailemassa, voi käydä ryöstämässä pari pankkia. Sitten taas voidaan syyttää paria isoa poikaa siitä, että he pakottivat.
Mutta voimme samalla sanoa,että emme ehkä hyväksy hänen tekojaan. Ymmärtäminen ei tarkoita missään nimessä hyväksymistä. Kun ihminen tekee väärin, niin tuota väärin tekemistä ei saa missään nimessä sivuuttaa. Kiusaamiseen on puututtava aina kun sitä havaitaan. Mutta jos kiusaamiseen puututaan väärällä asenteella, tai puuttuminen jätetään puolitiehen.
Niin silloin kiusaaja saattaa muuttua joidenkin silmissä sankariksi. Samoin jos kiusattu muuttaa koulua, niin silloin tietenkin kouluun jää kiusaaja. Eli myös kiusaajan pitäisi aina poistua.
Yksi asia ei koskaan lopeta kiusaamista. Se on paljon puhuttu tapa lakaista asioita maton alle. Jos asioista vaietaan, niin se luo kiusaamiselle otollisen ilmapiirin. Ja kun kiusaajilta tiedustellaan tekoja, joita he ovat tehneet. Niin tietenkään he eivät myönnä mitään vakavaa.
Tuo kiusaaja saattaa muuttaa omia tarinoitaan melko nopeasti. Eli hän saattaa syyttää uhrejaan valehtelijoiksi. Pahimmassa tapauksessa hän leimaa uhrejaan kiusaajiksi tai liian herkiksi ihmisiksi, jotka eivät nyt vain kestäneet sitä normaalia kouluun kuuluvaa tönimistä.
Siis kuuluuko töniminen esimerkiksi ylä-asteelle? Kun ihmisestä tulee kiusaaja, niin aina voidaan kysyä, että miten noin on päässyt tapahtumaan. Vastaus on siinä, että tiettyyn käytökseen ei olla puututtu. Jos pikkulasten väkivaltaisuuteen ei haluta puuttua, niin silloin asiat muuttuvat myöhemmin aina vain vakavampaan suuntaan. Ja lopulta kiusaaminen saattaa viedä jonkun hengen. Eli lopulta tie vie niin pitkälle että joku saa surmansa. Kukaan sarjamurhaajista ei ole koskaan aloittanut rikollista uraansa murhalla. Vaan he ovat pikkuhiljaa hiipineet siihen pisteeseen, jossa joku puukotetaan.
YLEn jutussa sanotaan, että kiusaaminen ei lopu sillä, että kiusattuja hellitään. Mutta siis jos kiusattu on itku kurkussa, niin hellimistä kutsutaan silloin myötätunnon osoittamiseksi. Mutta samalla kiusaaja pitäisi saada tajuamaan, että hän tekee väärin. Ja lopettamalla tuon toiminnan hän osoittaa ymmärtävänsä sen, mitä hän on ollut tekemässä- Mikäli joku sitten ajautuu itsemurhan partaalle kiusaamisen takia, niin tietenkin silloin pitää huomioida se, että kiusaaminen ei ole mikään pikkujuttu. Siihen että kiusaajaa ymmärretään sekä kuunnellaan saattaa kuulostaa oikeudenmukaiselta toiminnalta.
Mutta pahimmillaan tuo saattaa kiihdyttää kiusaajan tapaa toimia. Hän kokee sen että hänelle annetaan rangaistuksia jotenkin vastentahtoisesti sellaiseksi, että hänen toimintansa on hyväksyttävää. Pahimmillaan vääränlainen toiminta tai kuunteleminen tekee kiusaajasta vielä pahemman tekijän kuin mitä hän ennen puhuttelua oli. Mikäli opettaja hoitaa tilannetta väärin, niin silloin kiusattu saattaa menettää uskonsa kouluun. Kun kiusaaja kävelee koulun pihalla naureskellen ja keskustellen asioista sosiaalityöntekijän tai poliisien kanssa, niin se antaa sellaisen kuvan, että kiusaaminen on hyväksyttyä. Tai että kiusaajaa uskotaan.
Kiusaaja tekee tekojaan usein siksi, että hän saa niiden kautta auktoriteettia sekä mielihyvää. Siis mitään muuta noissa piireissä ei tarvitse olla kuin hiukan erinäköinen, niin johan nuo henkilöt voivat sitten lähteä joukolla heikomman päälle. Kiusaamisen suurin ongelma on siinä, että kiusaaja ei usein pelkää jälki-istuntoa. Syy miksi joskus tai liian usein käy niin, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua tai työpaikkaa on syyllisyys. Muut ovat saattaneet ylikorostaa hänen virheitään. He saattavat jatkuvasti taputtaa kiusaajaa selkään. Tai sitten kiusaaja voi olla ehkä työpaikan tai koululuokan keskushahmo. Kiusaaja ei sitten ehkä pelkää rangaistuksia, koska hänen tekonsa on ainakin hänen omasta mielestään hyväksytty kotona.
Jos kiusaaminen on yleisesti tiedossa, eikä kukaan ole siihen viitsinyt puuttua, niin silloin ainakin itse kokisin pahaa oloa jos joutuisin kohtaamaan kiusatun tuollaisen kiusatun, joka on ehkä suljettu yhteisön ulkopuolelle. Kun muut ovat jättäneet kiusatun rauhaan, eli ovat kääntäneet hänelle selkänsä, välttäneet kommunikaatiota sekä eristäneet häntä kaikin tavoin. Peläten ehkä kiusaajan kostavan heille, niin silloin he ovat osasyyllisiä kiusaamiseen. Kiusattu varmasti tuntee että koko yhteisö on kääntynyt häntä vastaan.
Hän kokee niin, että hänen tekonsa hyväksytään. Hän saattaa uskotella itselleen, että anorexia nervosa tai ranteiden viiltäminen on ollut mielenterveyden ongelmien syytä. Mielenterveysongelmat ovat asioita, jotka eivät saisi oikeuttaa kiusaamiseen. Eli skitsofreniat tai tourette eivät siis ole asioita, joiden takia kiusaajalle pitäisi saada synninpäästö. On helpompi poistaa hiljainen hissukka luokasta, kuin lähteä poistamaan luokan keskushahmoa. Henkilöä, joka saattaa olla hyvinkin suosittu. Ja vetoamalla mielenterveyden ongelmiin, voidaan koko kiusaaminen jättää huomiotta. Kiusattu oli siis vain liian herkkä.
Ja kiusaajat vain vähän pelleilivät. Kun toinen sitten joutuu jossain matkalla ottamaan paidan pois, ja edessä on vain luuranko, niin silloin ei kyllä kyse ole pelleilystä. Kyse on tärkeästä teosta, jonka uhri olisi voinut kuolla.
Kiusaaja saattaa kuitenkin jopa itse uskoa, että hän ei tehnyt mitään pahaa. Tuolla tavalla hän itsesuggestion avulla luo itselleen mallin, jonka mukaan hänen tekonsa eivät olleet edes pahoja. Ja että uhri olisi joka tapauksessa joutunut sairaalaan. Tuolloin hän olisi sitten ehkä vain auttanut sitä, joka joutuu sairaalaan. Sressihaavoituuvuus mallin mukaan kiusaaminen on sellaista ylimääräistä stressiä, joka saattaa aiheuttaa liiallista rasittumista.
Kiusaamiseen tietenkin kuuluu muutakin kuin vain huivin repimistä päästä. Tai pilkkalaulun kirjoittamista. Kiusaamiseen saattaa kuulua esimerkiksi sellaisten huhujen levittämistä, missä uhri on tehnyt vakavia rikoksia kuten raiskannut koulutoverinsa. Häntä saatetaan pelotella jatkuvasti. Ja pahimmillaan kiusattu kokee esimerkiksi henkeen sekä terveytreen kohdistuvia uhkauksia, kuten uhkauksia puukottaa tai pahoinpidellä tuota uhria. He saattavat esimerkiksi varastaa uhrinsa avaimia.
Se mikä tekee tuollaisesta kiusaamisesta sellaista, että siitä pitäisi olla erityisen huolissaan on kiusaajan itsevarmuus. Hän ei pelkää kotoa tulevia seurauksia. Se tarkoittaa että hänen kotonaan saatetaan kiusaaminen hyväksyä. Kiusaaminen saattaa joidenkin mielestä olla esimerkiksi osoitus johtajuudesta. Ja niin kauan kuin kiusaajaa ei rangaista kiusaaminen jatkuu. Kun kisaaja jää kiinni, niin hänet pitäisi myös sulkea pois koulusta. Hänet pitäisi sijoittaa psykiatriselle osastolle. Jos kiusaamisen uhri vaihtaa koulua, niin silloin kiusaaja kokee, että kiusaaminen on oikea tapa muuttaa sosiaalinen ympäristö mieleiseksi.
https://www.forssanlehti.fi/uutissuomalainen/6193454
https://yle.fi/a/74-20224648
