"Jason Arday puhui The Times Higher Education -median järjestämässä konferenssissa Birminghamissa 28. marraskuuta 2024 Kuva: Alamy/All Over Press" (YLE)
Cambridgen entinen sosiologian professori Jason Arday kuoli 41 vuotiaana. Poliisin mukaan tapaukseen ei liity rikosta. Jason Adray oli sosiologian professori. Arday oli syntynyt vuonna 1981, ja sitten hän oli sen jälkeen päässyt Cambridgen sosiologian professoriksi. Kyseinen professori sai ilmeisesti huomiota persoonallisesta ulkonäöstään. Ja sitten tuo mies kärähti plagioinnista sekä ansioluettelon paisuttelusta. Seurasi ikävää kirjoittelua lehdissä. Ardayta syytettiin siis aivan aiheesta. Hän lähti pois tuosta yliopistosta. Seurasi ikävää rasistista kirjoittelua.
Seuraavaksi sitten Arday päätti lopulta elämästään. Ardayn tapaus on sellainen, missä syytä löytyy tietenkin järjestelmästä, joka päästi hänet professoriksi, vaikka hänen ansionsa eivät olleet riittäviä, mutta eikö Ardaylla itsellään ole myös vastuu siitä, että millaisia ansioita hän haluaa esitellä, ja millaista virkaa hän haluaa hakea. Samoin jos hän on plagioinut toisten töitä, niin varmasti hänellä on myös tuon asian kohdalla vastuu siitä, mitä hän oli tehnyt. Sanotaan että ihmisten olisi pitänyt syyttää Cambridgen yliopistoa, eli organisaatiota, joka hänet päästi tuohon asemaan. Niin syytetään järjestelmää, mutta samalla unohdetaan, että järjestelmät koostuvat ihmisistä. Ihmiset tekevät virheitä. Jos sitten ajatellaan sitä, miten herkkiä asioita nämä etniset kysymykset ovat.
Niin aina välillä kohtaamme tilanteita, joissa valitsijat tekevät vääriä valintoja, koska he pelkäävät saavansa rasistin leiman, jos he sitten hylkäävät ihmisen siksi, että hänen ansioluettelonsa ei ole tarpeeksi hyvä. Ja juuri tällaisessa tapauksessa on vaarana se, että valintakynnystä lasketaan, koska nuo valintaa tekevät henkilöt antavat esimerkiksi ihonvärin vaikuttaa valintaan. On helpompi olla suurpiirteinen, ja katsoa läpi sormien, kun kohdella tuota henkilöä tasa-arvoisesti. Jos Cambridgen professorit olisivat estäneet Ardayn valinnan, niin heidän toimintansa olisi varmasti saanut aikaan syytteitä rasismista.
Juuri tällainen asenne on ikävää. Kun henkilöä juntataan johonkin asemaan esimerkiksi median voimalla, niin silloin tietenkin voi asia muuttua sellaiseksi, että joku muu kuin varsinaiset tieteelliset ansiot ratkaisevat valinnassa. Syy tähän kyseiseen väärään valintaan on siis Cambridgen yliopiston professoreilla, jotka tekivät väärän valinnan. Syy siihen miksi he tekivät väärän valinnan jää sitten vailla vastausta.
Eli oliko median yliherkkä suhtautuminen syynä siihen, että Cambridgen yliopiston työntekijät eivät ehkä katsoneet tai tarkastaneet Ardayn valintaa tarpeeksi tarkasti. Siis juuri tällaiset viranhoitoon kuulumattomat asiat, kuten vähemmistöön kuuluminen, tai esimerkiksi se millaista paitaa kukin sattuu käyttämään eivät saisi vaikuttaa valintoihin. Kun joku boheemi sekä etniseen vähemmistöön kuuluva henkilö hakee virkaa, niin hän voi helposti muuttua ikään kuin tuhkimotarinaksi. Tällaisessa tapauksessa omien epäilysten esiin tuominen voi olla erittäin vaikeaa.
Ihmiset näkevät edessään rastafarin, jonka elämäntapa ja rento asenne ovat ainakin ulkoapäin hienoja asioita. Ja tuollainen ulkonäkö sitten saa aikaan sen, että tuon henkilön ansioihin ei kiinnitetä huomiota. Hän on tähti jo saapuessaan. Seuraavaksi me varmaan taas kerran muistamme, että emme saisi ensivaikutelman tai stereotypioiden vaikuttaa mielipiteisiimme. Kun tähti tulee paikalle, niin kysymykset voivat muuttua sellaisiksi, että niissä käsitellään aivan muuta kuin viranhoitoa käsitteleviä kysymyksiä. Sellaiset kysymykset kuten polttaako tuollainen professori pilveä eli käyttääkö hän kannabista voidaan aina sivuuttaa rasistisina.
Mutta toki tietyt asiat varmaan antavat aiheen epäillä sitäkin asiaa. Se, että löytyikö Ardayn verestä kannabista ei ole ainakaan omaan silmääni hypännyt. Joten kannabiksen käyttöä koskeva epäilys olisi tässä tapauksessa johtunut omista ennakkoluuloistani. Eli en suoraan halua häntä syyttää huumeiden käytöstä, koska siitä ei ole julkisessa sanassa mainintaa. Voisin kuitenkin sanoa, että jos itselläni olisi vastaavalla tavalla kammatut hiukset, niin olisin varmaan huumetesteissä. Mutta koska olen valkoinen ja hetero en voisi syyttää poliisia rasismista.
Kun Cambridgen yliopisto päätti aloittaa tutkinnan Ardayn pätevyydestä, niin hän irtisanoutui välittömästi. Tuo teko voidaan tulkita syyllisyyden tunnustamiseksi. "Plagiointikohun myötä Ardayta ja hänen valintaansa arvostettuun professuuriin ovat arvostelleet sekä Britannian oikeisto että vasemmisto." (YLE).
Ardayn tapaus oli hyvin poikkeuksellinen. Se sai laajasti huomiota sekä oikeiston että vasemmiston piireissä. "Esimerkiksi poliittisesti oikealle kallellaan oleva brittimedia The Telegraph nimitti Ardayta ”monimuotoisuuden kansikuvapojaksi”.(YLE)
"Toisaalta vasemmalle kallistuvassa The Guardianissa mustat tutkijat ovat olleet huolissaan siitä, että Ardayn tapauksen jälkeen rasistiset tahot leimaisivat kaikki mustat tutkijat lähtökohtaisesti epäpäteviksi."(YLE)
"Plagioinnista Ardayta alkoi syyttää filosofian tutkija Nathan Cofnas, joka väitti löytäneensä lukuisia plagioituja kohtia Ardayn vuonna 2015 julkaistusta väitöskirjasta." (YLE)
"Cofnas erotettiin Cambridgen Emmanuel Collegesta vuonna 2024 sen jälkeen kun hän väitti blogipostauksessaan, että saavutuksiin ja kykyyn perustuvassa yhteiskuntajärjestelmässä Harvardin yliopistossa olisi ”lähes nolla” mustaa professoria." (YLE)
Juuri tämä yleistäminen oli syy siihen, että noita syytöksiä ei ehkä otettu aivan todesta. Ja liika yleistäminen sai tietenkin kaikki muutkin takajaloilleen. Cofnasia voitiin tuon lausunnon perusteella syyttää rasismista.
"Toinen Ardayn kriitikko oli emeritusprofessori David Harris, joka on kirjoittanut muun muassa ”kriittisestä rotuteoriasta”." (YLE)
"Kriittinen rotuteoria on yhdysvaltalaisessa oikeustieteellisessä keskustelussa 1970-luvulla syntynyt tutkimus, jossa tarkastellaan kriittisesti mekanismeja, joilla rotukäsitykset ja rasismi yhteisöllisinä rakenteina vaikuttavat oikeuskäytäntöön. Teorian mukaan sosiaaliset ongelmat ovat usein sidoksissa syrjiviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tämän vuoksi yhteiskunnallisia laitoksia, kuten oikeusjärjestelmää tai koulua, tulisi tutkia rasismin kannalta." (Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)
"Liverpoolin John Moores -yliopisto, jossa Arday kirjoitti väitöskirjansa, totesi Ardayn syyttömäksi plagiointiin selvitettyään asiaa."(YLE)
"Kuitenkin myös tiedemaailmaa käsittelevän Times Higher Education -julkaisun toimittaja Jack Grove oli alkanut tutkia Ardayn mahdollista plagiarismia jo yhdeksän kuukautta ennen Cofnasin julkaisuja." (YLE)
"Hän löysi Ardayn väitöskirjasta laajoja, puutteellisesti lähdeviitteistettyjä otteita esimerkiksi kasvatussosiologi Paula Zwozdiak-Myersin julkaisuista."(YLE) Olisiko Grovea uskottu, jos hän olisi ollut professori?
Ja sitten kriittiseen rotuteoriaan.
Kriittinen rotuteoria siis tarkoittaa sitä, että kun vähemmistöä syrjitään työelämässä, niin he muuttavat gettoihin asumaan. Ja sitten tuossa ympäristössä rikos muuttuu ikään kuin yhteisön hyväksymäksi toiminnaksi. Eli rasistinen suhtautuminen saisi aikaan kostonhalun, joka ilmenee esimerkiksi varasteluna ja vastaavana toimintana.
Mutta siis yksi kriittisen rotuteorian kompastuskivistä on se, että siinä rotu sekä poliittinen näkemys sekä sijoittuminen poliittisella kentällä käsitetään samana asiana. Ihmiset muutetaan stereotyypeiksi, joiden näkemykset ovat täysin yhdenmukaisia. Siis oman käsitykseni mukaan myös mustat voivat olla oikeistolaisia ja valkoiset voivat olla marxilaisia. Ja myös mustien joukossa on ryhmiä, jotka suhtatuvat toisiin mustiin alentuvasti.
Esimerkiksi Tippu Tip oli itsekin musta, mutta hän oli Afrikan mahtavin orjakauppias. Eli ihonväri ei taannut mitenkään sitä, ettei Tippu Tip voinut myydä toista mustaa orjaksi. Tippu Tip oli arabialais-afrikkalainen. Ja ehkä hän oli jotenkin ensin itse alistettu tai halveksittu, koska hän ei kokenut mitään syyllisyyden tuntoa siitä, kun hän myi ihmisiä orjiksi. Voidaan sanoa, että Tippu Tip oli mallioppimisen kautta oppinut sen, että heikompia sai kohdella miten huvittaa. Mutta se ei tee hänen teoistaan yhtään hyväksyttävämpiä. Mutta ehkä jonkinlainen rasismi tai eristäminen olisivat asioita, jotka auttaisivat ymmärtämään hänen tekojaan, sekä estämään vastaavien tekojen toistumisen.
"Kriittinen rotuteoria kehittyi 1970-luvulla, kun Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen vaatimukset afroamerikkalaisen väestön oikeuksien puolesta alkoivat täydentyä uusilla vaatimuksilla, jotka koskivat diskursseja eli tapoja, joilla asioista puhutaan. Kriittisen rotuteorian teoreetikot, kuten Richard Delgado ja Jean Stefancic, katsoivat, että liikkeen oli aika ylittää liberaalin yhdenvertaisuuden vaatimukset, missä kaikkien yhdenvertainen kohtelu oli ihanteena. Ihmistä ei tullut tarkastella yksilönä vaan ryhmänsä edustajana. Kriittinen rotuteoria pohjautuu osittain kriittiseen teoriaan, jota kehittivät 1920-luvulta lähtien niin sanottu Frankfurtin koulukunta. Koulukunnan keskeisiä taustavaikuttajia olivat esimerkiksi Karl Marx ja Sigmund Freud, joiden ajattelua he yhdistelivät omiin teorioihinsa."(Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)
"Kriittisen rotuteorian mukaan rotu on sosiaalinen konstruktio eli kulttuurinen luokitus, jota käytetään ei-valkoisten ihmisten alistamiseen" (Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)
New Yorkerin artikkelin mukaan tuon ehkä jossain määrin huuhaata olevan teorian akateeminen ulkoasu tekee siitä poliittisen lyömäaseen. Keskeinen ajatus tässä kriittisessä rotuteoriassa on se, että ihmistä ei saisi käsitellä pelkästään yksilönä. Vaan häntä pitää tarkastella rotunsa tai jonkun muun ominaisuuden kautta. Eli ensin pitää ajatella sitä, että ihminen kuuluu johonkin ryhmään, ja vasta sen jälkeen häntä aletaan käsitellä yksilönä. Ihonväri ei tee kenestäkään automaattisesti oikeistolaista tai vasemmistolaista. Ihonväri saattaa yllyttää etniseen vähemmistöön kuuluvaa syyttämän poliisia rasismista, kun hänet tavataan taskut täynnä crack kapseleita. Hän saattaa syyttää poliisia siitä, että hänet otettiin kiinni rasistisin perustein.
Se mistä tuota teoriaa kritisoidaan on se, että sen takia jokaisen valkoisen amerikkalaisen pitäisi jatkuvasti kokea syyllisyyttä siitä, että hänen esi-isänsä olivat rasisteja. Eurooppalaisten pitäisi tuon näkemyksen mukaan painaa päätään siksi, että joku meidän esi-isämme oli 150 vuotta sitten toiminut Afrikassa tavalla, jota ei voi katsoa inhoa tuntematta.
Pahimmillaan tuo ajatus poikii toisen hyvin vaarallisen ajatuksen. Eli sen että mustien olisi taustansa takia saatava niitä niin sanottuja lisäpisteitä. Tai että mustien pitäisi sen takia sitten saada helpotuksia jokaisessa asiassa. Ja tietenkin me suomalaiset olemme erittäin hyväksyviä jokaisessa asiassa. Jokainen amerikkalainen valkoinen poliisi on rasisti, ja me tietenkin toivotamme kaikki ihmiset tervetulleiksi. Siis muistelen tässä esimerkiksi sitä, miten lehdistö nosti erittäin voimakkaasti esiin ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset.
Ihmisiä ei siis käsitellä yksilöinä vaan heidät laitetaan aina johonkin ryhmään. Meillä ulkomaalaistaustaiset ovat perineet romanien aseman. Ihmiset eivät ole näissä malleissa yksilöitä. He ovat ensisijaisesti ryhmänsä jäseniä. Kun kohtaamme esimerkiksi tiettyjä kirkon piireistä eronneita ääriryhmiä, niin heidän näkemyksensä mukaan heidän ei tarvitse kuunnella muita kuin omia mielipiteitään. Kaikki jotka ovat eri mieltä näiden ihmisten kanssa huudetaan hiljaiseksi. Kriittisen rotuteorian suurin heikkous on se, että sen mukaan valkoiset ovat pahoja ja rasistisia.
Kun taas mustat ovat hyviä, eli tuo teoria muuttaa ihmiset stereotyypeiksi, jotka käyttäytyvät kaikki samalla tavalla. Etninen rasismi on muuttunut sosiaalis-ekonomiseksi rasismiksi. Siinä köyhiä syrjitään heitä estetään pääsemästä jonnekin yliopistoihin. Tai jos he kokevat onnistumisen elämyksiä, niin heitä kutsutaan nousukkaiksi.
Mikäli USAssa musta professori hylätään virastaan, niin ensisijaisesti ajatellaan että hylätty oli nimenomaan musta professori. Suomessa taas häntä ei hylättäisi minkään ulkoisen seikan takia. Hänen töitään vain katsotaan kaksin tai kolmin kertaisin suurennoksin. Jokaista pilkkua viilataan sekä joka asiasta pyydetään lisäselvityksiä. Joka paikassa kuiskittaisiin sitä, miten paljon häntä on missäkin autettu, ja jokainen hänen tekemänsä rike, kuten karkin varastaminen kaupasta tai kävely punaisia sekä ylinopeussakot sekä mahdollinen päihtymyspidätys eli käynti Kisahallin putkassa otetaan esille. Samoin jokainen lääkärintodistus sekä muut vastaavat asiat käydään tarkasti läpi.
Kriittinen näkemys muuttuu samalla hetkellä kielteiseksi. Valintaan kriittisesti suhtatuvilla on tietenkin argumenttina rikollinen tausta. Henkilön tekemiä rikoksia ei luetella. Hänet erotetaan sakkolapun takia. Samoin esimerkiksi skitsofrenia on asia, mikä kautta esimerkiksi peliteoreetikko John Nashia arvioidaan. Hänen työtään ei edes osata arvioida ilman, että tuota hiukan kiusallista asiaa ei mainita. Ihmisten pitää muistaa, että tuo diagnoosi on kaiken loppu. Eli Nash muuttuu tuolloin ensisijaisesti skitsofreenikoksi eikä peliteoreetikoksi. Ja kaikkia hänen töitään pitää arvioida siten, että arvioija muistaa ensin skitsofrenian ja sitten vasta työ saa merkityksen.
"Helen Pluckrose ja James A. Lindsay arvostelevat kriittistä rotuteoriaa teoksessaan Cynical Theories (2020). Pluckrosen ja Lindsayn mukaan kriittinen rotuteoria kuulostaa itsessään rasistiselta kuvatessaan valkoiset luonteenominaisuuksiltaan epämoraalisina. Teorian mukaan ainoastaan valkoiset ihmiset voivat olla rasisteja, sillä rasismi on ylivaltaa ja ennakkoluuloja. Siksi vain ei-valkoisilla ihmisillä on oikeus puhua rasismista, ja valkoisten tehtävänä on kuunnella. ”Värisokeus” eli tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin ja länsimaalainen suvaitsevaisuus ovat tapa kieltää rakenteellisen rasismin olemassaolo. Pluckrosen ja Lindsayn mukaan kriittinen rotuteoria tässä hylkää periaatteen yksilöiden tasa-arvosta." (Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)
Kriittinen rotuteoria poistaa myös yksilön vastuun teoistaan. Se uppoaa varsinkin tiettyihin ihmisiin. He voivat syyttää omasta kehnosta asemastaan muita. Ja tietenkin noiden getto-yhteisöjen johtohahmot korostavat mielellään sitä, kuinka toivoton heidän yhteisönsä asema on. He ovat siis niitä yhteisönsä puhemiehiä ja äänitorvia, joiden asema on puun ja kuoren välissä. Toisin sanoen he ovat huonoista parhaita. Kriittinen rotuteoria käsittelee ihmisiä etnisen ryhmän jäseninä. Mutta siitä voidaan kehittää kriittinen yhteiskuntateoria, jonka mukaan ihminen on ensisijaisesti jonkun muun kuin etnisen ryhmän jäsen. Hän voi olla esimerkiksi taloudellisen ryhmän jäsen, sosiaalis-ekonomisen tai uskonnollisen ryhmän jäsen. Eli ensisijaisesti ihminen on aina arvioitava jonkun muun asian kuin itsensä ja tuottamansa tiedon tai muun asian kautta.
"The New Yorker julkaisi vuonna 2021 artikkelin jonka sisältämän tarinan mukaan heinäkuussa vuonna 2020 oikeistolainen aktivisti ja journalisti Christopher Rufo esitti, että kriittisen rotuteorian akateeminen sävy tekee siitä tehokkaan poliittisen työkalun. Hän esitti tulkinnan, jonka mukaan nykypäivän rasisminvastaisesta koulutuksesta johtaa linja kriittisen rotuteorian ja kriittisen teorian kautta marxilaisuuteen. Oikeistolaisen televisiokanavan haastattelussa syyskuussa 2020 Rufo väitti kriittisen rotuteorian tunkeutuneen liittovaltion hallitukseen ja uhkaavan amerikkalaisia arvoja. Haastattelun seurauksena presidentti Trump värväsi Rufon ja hänet palkattiin myös oikeistolaiseen ajatushautomoon. Myös Helsingin Sanomat on viitannut The New Yorkerin lehtiartikkeliin Rufosta, ja väittää artikkelissaan kriittisen rotuteorian osakseen saaman laajan kritiikin olleen vain Rufon keksimä tappelu." (Wikipedia, Kriittinen rotuteoria)
On ihmisiä joiden tapana on yrittää saada aikaan suurin mahdollinen kohu. TV-kanavien oikeisto- tai vasemmistolaisuus ovat aina asioista, joista voidaan keskustella. Todellisuudessa tuo Kriittinen rotuteoria antaa lyömäaseen sekä vasemmistolle että oikeistolle. Oikeisto voi väittää että mustat kerjäävät tuon rotuteorian kautta lisäpisteitä. Ja vasemmisto voi väittää että oikeisto sitten painaa mustien osaamisen maan rakoon. Seuraavaksi sitten voimme sanoa, että myös mustat voivat olla oikeistolaisia. Ja valkoiset voivat olla vasemmistolaisia.
Teorian mukaan vain valkoiset ovat rasisteja. Mustat oikeistolaiset voivat syyttää valkoisia vasemmistolaisia rasistiseksi roskajoukoksi. Eli tuolloin etninen eli perinteinen rasismi muuttuu segregaatioksi eli niin sanotuksi taloudelliseksi rasismiksi, joka ilmenee asenteena, että "ei näiltä seuduilta kuitenkaan yliopistoon päästä".
Maailmassa ei siis ole tuon mallin mukaan muita kuin mustia tai valkoisia ihmisiä. Mustat eivät siis ole keskenään rasistisia, vaan heidät nähdään ikään kuin möykkynä samalla tavoin kuin valkoiset ovat möykky. Kaikki ovat vain kollektiivisesti samaa mieltä olevia ryhmiä. Rakenteellinen rasismi tarkoittaa sitä, että kun ihminen syntyy johonkin etniseen ryhmään, niin tuon ryhmän asenne esimerkiksi kolutukseen periytyy. Kun vanhemmat eivät ole käyneet koulua niin asenne koulunkäyntiin on se, että se on turhaa. Tuolloin sosiaaliset ongelmat alkavat kasaantua. Ja kun joudutaan tekemisiin lain kanssa, niin se on sitten lopullinen niitti unelmille, joten seuraavaksi tämän yksinkertaistetun malliin mukaan kyseinen henkilö muuttuu sitten huumekauppiaaksi. Eli emme ole rasisteja. Me vain lähtökohtaisesti kuvaamme itse mustien tai maahanmuuttajien tekemiä rikoksia antaumuksella.
Meillä Suomessa vammaiset, mielenterveyspotilaat sekä kaiken maailman saamelaiset sekä romanit ovat olleet samassa asemassa kuin mustat miehet ovat olleet USAssa. Kun tuomitsemme herkästi sen mitä USAssa tehdään, niin samalla unohdamme omat asenteemme. Mielenterveyspotilas on automaattisesti joku Veikko "Jammu" Siltavuori. Ja se tietenkin oikeuttaa kohtelemaan kaikkia joilla on joku mielenterveysdiagnoosi samalla tavalla kuin me kohtelisimme omissa jutuissamme tuota maamme kuuluisinta pedofiiliä. Pedofilia oikeuttaa tuon näkemyksen mukaan ampumaan tuon halveksittavan olennon.
Se että isä hakkaa lastaan remmillä takapuolelle koko suvun katsellessa vieressä ei ole mitenkään tuomittavaa. Isä vain käyttää tuolloin "vanhemman oikeutta" kurittaa lastaan. Kun henkilö tuomitaan pahoinpitelystä jossa on 9 yhtä vastaan tilanne, niin asiaa ei juurikaan käsitellä julkisuudessa. Häntä ei halveksita samalla tavalla kuin Jammu-Setää. Tuo mahdollisesti huumejengin järjestysmiehenä toiminut henkilö ei olisi arkaillut hakata tai murhata lasta. Hän on saattanut hakata jopa satoja lapsia tai surmata heitä. Mutta halveksimme kaksi tyttöä surmannutta Jammu-Setää siksi että hän on pedofiili.
Jos amerikkalainen poliisi ampuu mustan miehen, niin se päätyy maassamme lehteen. Samoin kaikki jotka uskaltavat sanoa jotain kielteistä tuosta toiminnasta kohtaavat pari pesäpallomailan iskua. Jos et ole samaa mieltä kansallisen rintaman kanssa, niin saat kokea sen nahoissasi. Lähtökohtaisesti silloin syy on amerikkalaisen poliisin. Jos meillä joku skinhead potkii mustan, niin silloin lähtökohtaisesti syyllinen on tuo musta mies tai nainen. Hän on ulkomaalainen, tunkeilija tässä maassa, ja hän on vienyt työpaikan joltain kansalliseen vastarintaan kuuluvalta. Lehdissä näytetään kuinka järjestäytyneen oikeiston kovat kung-fu potkut sinkoavat vastustajat seinästä läpi. Noiden tahojen kurinalaisuutta kehutaan estoitta. Siis amerikkalainen joka ampuu tai hakkaa mustan miehen on rasisti, kun taas suomalainen joka tekee saman tempun puolustaa vain maataan tai oikeuttaan mielipiteeseen. Tai sitten hän saa loputtomasti ymmärrystä teolleen. Hän voi valittaa vaikka huomenna kohtelustaan.
Meillä poliisi käyttää aina harkintaa sekä pyrkii puheen avulla selvittämään tilanteen. Lehdissä kuittenkin puhutaan enimmäkseen siitä, miten poliisi käyttää voimaa alaikäisiin sekä kehitysvammaisiin. Etälamaaja on varuste, jonka käytön on tarkoitus sijoittua tilanteeseen, jossa lyömä-ase eikä pippurisumutin ole riittävän tehokas. Mutta pistooli on taas liian kova varuste. Etälamaajan käyttöön voi kuolla, kuten olemme saaneet huomata. Samalla kuitenkin voidaan kysyä että olisiko tuo etälamaaja jäänyt käyttämättä, jos vastassa olisi ollut ei vammainen henkilö. Joillekin ihmisille tuollainen tilanne muuttuu niin sanotusti näytön paikaksi.
Suomessa lapset, vammaiset sekä vajaavaltaiset ihmiset kohtaavat rasismiksi rinnastettavaa toimintaa. Heidät saatetaan poistaa paikalta kovia otteita käyttäen. Heitä saa pysäytellä miten huvittaa. Varmaan kotiväkivalta on laissa kiellettyä. Mutta kun lapset eivät kuulemma muuten opi. Eikä ole pelkoa siitä, että he haastaisivat ketään oikeuteen. Meillä lainsäädäntö on kohdallaan. Asenteissa saattaa kuitenkin löytyä hiukan korjaamista. Mutta kun ihmiset reagoivat liian voimakkaasti, niin se aiheuttaa tilanteen, missä huomio siirtyy pois olennaisesta. Eli myös vähemmistöön kuuluva voi olla rikollinen. Ei jokaista mustaa miestä pidätetä ilman syytä. Eikä jokainen valkoinen ole Proud Boisien jäsen. Eikä jokainen rasismin vastustaja ole muuten liberaali. Ihminen voi pitää puheita rasismia vastaan, ja ajaa perjantaisin perheensä lumihankeen umpikänissä riehuessaan.
https://yle.fi/a/74-20241177
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kriittinen_rotuteoria
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tippu_Tip
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.