Voi kuinka minua niin ravistaa

Voi kuinka minua niin ravistaa

Kun katselen erilaisia tilaisuuksia, ja niissä puhuttuja asioita, niin aina täytyy muistaa se, että mielenrauha täytyy säilyttää. Eli kun joku lähtee kertomaan jotain sellaista, mikä sattuu loukkaamaan omaa itseä, niin sen ei tarvitse näkyä päältä. Nimittäin on olemassa sellainen ikävä asia, mitä sanotaan huomiointi kyvyksi. Yleensä se liittyy siihen, että itse sattuu olemaan tilaisuudessa sekä huomaa, että joku osanottajista sitten tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä epämukavilta, niin jos sattuisi katsomaan hieman taaemmas, niin siellä sitten seisoo joukko tällaisen henkilön tovereita valmiina tekemään muusia jokaisesta, jonka naama ei satu miellyttämään.

Maailma on täynnä ihmisiä, joiden miellyttäminen on jotenkin maan tapa. Se että ihminen on jostain syystä kääntynyt jotain suurta tähtöstä vastaan saa aikaan sen, että jotkut pitävät toisen haukkumista sopivana asiana. Eli kaikki jotka ovat eri mieltä sen tahon kanssa, jota halutaan miellyttää nimetään ainakin epäsopiviksi, ja sen jälkeen sitten lähdetään pyytämään esimiestä paikalle, kun toisen ihmisen musiikkimaku ei satu miellyttämään.

Esimies on ihminen, joka aina pelastaa tilanteen, ja tekee jostain toisesta ihmisestä onnellisen haukkumalla alaisen toisen edessä sekä antamalla tälle potkut. Sen jälkeen voimmekin lähteä suoraan kohottamaan kulmakarvoja tämän henkilön kirjoitusten sekä muun elämäntyylin edessä, ja pyytää vaikka hänen vanhempiaan ojentamaan sellaista ihmistä, joka on osoittanut moista julkeutta, ja sanonut jotain sellaista, mitä muut eivät ole sanoneet.

Tai hän on sitten ehkä löytänyt jonkun asian, mitä voi lähteä penkomaan, ja kun se sitten ei satu tukemaan jonkun ihmisen maailmankuvaa, niin silloin pitää hakea pesäpallomaila ja kouluttaa toista pitämään suunsa kiinni. Jos penkomisen tulokset eivät sitten satu miellyttämään tutkimuksen tilaajaa, niin silloin tietenkin pitää tutkimuksen tekijä naulata ristiin ihmisten edessä. Jokainen meistä tekee virheitä, se on aivan selvä. Mutta vaarantaako se virhe sitten esimerkiksi ihmiselämää on taas toinen asia. Eli kaikki virheet eivät tätä tee, koska niillä ei ole käytännön merkitystä jokapäiväisessä elämässä.

Toisaalta voidaan sanoa, että esimerkiksi suurenergiafysiikan tutkimuslaitoksessa saattaa ruuvi, mikä putoaa hiukkaskiihdyttimeen aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Jos kiihdytin nostaa ruuvin nopeuden 0,25% valonnopeudesta ja ruuvi osuu kiihdyttimen seinään, niin silloin seurauksena on valtava räjähdys koska ruuvin kineettinen energia on tuolloin niin valtava, että se aiheuttaa suurta tuhoa. Mutta tuolloin ruuvin pudottanut henkilö on syyllinen, eikä siitä voida syyttää ihmistä, joka ei ole edes käynyt tuossa keskuksessa.

Mutta joillakin ihmisillä on sellainen näkemys, että kaikki teksti mitä kirjoitetaan pitää olla lainattu jostain muusta kirjoituksesta. Tuolloin kukaan ei saa itsenäisesti tehdä mitään uusia asioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän ihmeellisiä. Kaiken pitää olla jonkun suuren filosofin sanomaa, jos ihminen haluaa tehdä jotain muuta kuin Aku Ankkaa.

Eihän se käy, että toinen ihminen kirjoittaa tai sanoo, jotain mitä ei olla sanottu tätä ennen. Jokaisessa kirjoituksessa pitää lukea sellainen sana kuin suurmies ym. sen jälkeen kun teksti on kirjoitettu. Silloin tällöin kyllä itse mietin, että kuka on tämä ym? Eli ketkä ovat ne niin sanotut “ynnä muut”? Ovatko he sitten ne jotka ovat käyttäneet tätä suurmiestä lähteenä, vai miksi joissain teksteissä on lähteeksi merkitty ym?

Yleensä yksi henkilö aloittaa todella mukavalta kuulostavan huumoripitoisen keskustelun, ja sitten muutama proteiinipitoista ruokavaliota käyttävä henkilö seisoo ovella, ja ikään kuin boostaa tuota mielipidettä. Kun sitten puhutaan siitä, mitä noissa tilanteissa pitää huomioida on se, että jos ovella seisoo joitakin muskelimiehiä, niin silloin tietenkin kannattaa katsoa se, että onko noita ihmisiä missään muuten seisomassa tuolla kaupungin keskustassa. Sekä se että mitä argumenttia he sitten haluavat käyttää noissa vitseissään. Asia nimittäin on niin, että jos ihmisellä on jokin hyvin jyrkkä mielipide asioista, mitä hän haluaa tuoda esiin, niin silloin hänellä varmaan on joku syy tähän mielipiteeseen.

Ja jos sinulle aletaan kirjoittaa vastauksia kansan päivälehdessä, niin silloin olet työntänyt kepin jonnekin erittäin arkaan paikkaan. Kun ihmiselle vastataan esimerkiksi kirjallisesti, niin silloin tietenkin vastauksen sävy kertoo siitä, että miten häneen suhtaudutaan. Jos vastaus sisältää sellaisia kommentteja kuin “ei tietenkään”, ja kirjoitus sattuu koskemaan esimerkiksi ydinaseiden sijoittamista Kuolan niemimaalle, niin asiaan saattaa tietenkin liittyä sellainen aspekti, että henkilö on saanut Venäläisiltä jotain sellaista tietoa, mikä ei ole julkista, eli hänellä sattuu olemaan silloin yhteyshenkilö tai tietolähde venäjän asevoimien esikunnassa.

Tai sitten joku muu syy saa tuon ihmisen olemaan varma siitä, että toinen on väärässä. Jos ajatellaan tuota sanamuotoa, niin on olemassa sellainen asia, että onko hänellä jotain sellaista tietoa, mitä muut eivät ole saaneet. Ja ainakaan itse en ole kuullut venäläisten kertovan kovin avoimesti siitä, mitä he noilla varusteilla, mitä esimerkiksi Kuolan niemimaalle on varastoitu aikovat tehdä.

Jos sitten käytetään sellaisia argumentteja kuin ydinsukellusveneen hinta, niin niitä ei varmaan aivan huvin vuoksi olla tehty. Tai en ainakaan itse usko, että esimerkiksi Komulaisen ravintolaksi tulee kovin moni noista Typhoon tai Delta-luokan ohjus-sukellusveneistä pääsemään. Ja ilmeisesti tällainen teknologia ei kovin julkista tai halpaa ole. Mutta tästä asiasta kirjoitan ehkä joskus myöhemmin.Tässä alkaa aamun hetki olla takana, ja täytyy lähteä kohti uusia seikkailuja, koska jokainen päivä on minulle uusi seikkailu.

Valkoisista heteromiehistä sekä negatiivisesta ajattelusta

Valkoisista heteromiehistä sekä negatiivisesta ajattelusta

Kuten huomaatte, niin seuraavan tekstin on kirjoittanut valkoihoinen heteromies, joka samaistuu Aku Ankkaan, ja joka seuraa kiinnostuneena esimerkiksi Jussi Halla-Ahon mietteitä siitä, mitä hän aikoo pääministerinä tehdä. Uskoisin että valkoisten heteromiesten mielestä Jussi saattaa edustaa sitä oikean selkärankaista asennetta, mitä voimme sitten tukea esimerkiksi sohvalla maaten ja  keskiolutta juoden sekä syödessämme samalla lenkkimakkaraa. Tuolloin sitten voimme päivitellä sitä, että miksi uusia vaaleja ei tule, samalla kun katsomme lätkää tai muuta urheilua. Silloin tietenkin on mielessä se, että Halla-Aho on kaikkien meidän oma poliitikko, ja häntä ehkä äänestäisin, jos sattuisin asumaan hänen vaalipiirissään.

Mutta ketään muuta poliitikkoa en ehkä sitten löydä, joten ehkä minun pitäisi jäädä kotiin nukkumaan vaalipäivänä, ja se sitten on hänen ongelmansa, mistä äänet saa. Se nimittäin on ongelma, mikä koskee meitä lenkkimakkaraa syöviä kotona löhöäviä Aku-Ankkoja. Me suuret keski-ikäiset lihaa syövät miehet emme ehkä sitten viitsi kuitenkaan lähteä äänestämään, vaikka gallupeihin vastaamme, että “Jussi on meidän mies”. Emme tietenkään halua lähteä puhelinhaastattelussa missä voi voittaa vaikka jonkun vaasin lähteä esittämään tyhmää, joten silloin vastaamme sen poliitikon nimen, mikä ensin tulee mieleen. Ja kun tuo kysymys, “ketä äänestätte” tulee eteen niin aivomme lyövät tyhjää .

Emme varmasti ole koskaan edes ajatelleet, että ketä me äänestäisimme, emmekä edes muista ketä olemme viimeksi äänestäneet, joten vastaamme että äänestämme Jussia, koska hänellä on niin hyvä nimi. Ja itselläkin oli joskus kaveri nimeltään Jussi, joten kai tämäkin Jussi on yhtä hyvä mies. Tai oikeastaan mainitsen hänen nimensä siksi että hän on paljon mediassa, joten siksi hän muistuu niin hyvin mieleen. Sitten muistan, että hän edustaa maskuliinisia arvoja, joten ilmaisen luottamuksen myös armeijaan. Eihän sitä koskaan tiedä, että kuka on toisessa päässä, ja jos vaikka Jussi pyytää minua puolueen ehdokkaaksi tai tekemään heille uudet kotisivut, jos vaikka tuota puoluetta vähän kehuisin.

Mutta sitten mieleen tulee se, että miten sitten käy, että lähteekö valkoinen heteromies oikeasti vaaliuurnille ja äänestää tuota puoluetta? Se saako puolue ihmiset uurnille ratkaisee, eikä se mitä olemme vastanneet jossain Gallupissa. Tämä asia varmasti pyörii myös monen muun poliitikon päässä. Eli miten saan oman numeroni äänestyslippuun on tärkeää. Ei se miten paljon kannatusta minulla on gallupeissa, vaikka tietenkin hyvä Gallup-lukemat saavat aikaan sen, että  tukea tarjoavat ihmiset alkavat kiinnostua poliitikosta, ja näiden lukemien avulla ihminen saa sitten hyvää mainostilaa sekä tietenkin herätettyä kiinnostusta omaa aatettaan kohtaan. Eli hyvä näkyvyys on itsessään mainosta, millä poliitikko kertoo äänestäjille omia ajatuksiaan, ja sitten vielä pitää äänestäjät motivoida uurnille, ja laittamaan tuon poliitikon numero äänestyslippuun ja antamaan täten äänensä tuolle henkilölle, jonka äänestäjä haluaa edustavan itseään ja omia arvojaan parlamentissa.

Negatiivinen ajattelu on asia, minkä kautta lähdetään rakentamaan positiivisen ajattelun mallia, ja ilman negatiivista ajattelua ei voi syntyä uutta. Eli termi “ negatiivinen mindstorming” tarkoittaa tilannetta, missä idea on syntynyt, ja sitä lähdetään siirtämään kohti ensimmäistä prototyyppiä, niin silloin lähdetään tuotteesta etsimään kaikki siihen kuuluvat negatiiviset asiat, ja silloin luodaan malli siitä, että mikä voi tuotteessa tai tuotteen tuotteistamisen eri vaiheissa mennä vikaan, ja niihin lähdetään sitten etsimään ratkaisua. Tässä prosessissa hyödynnetään myös tarkkoja projektipäiväkirjoja, joiden avulla pidetään kirjaa siitä, mitä on milloinkin tehty, missä on onnistuttu sekä missä on sitten tehty jotain väärin, ja koneesta on alkanut kuulua jotain outoa kolinaa, kuten vanhoissa teekkarikylän vitseissä sanotaan.

 Oikeassa elämässä tämä negatiivisten asioiden etsintä tarkoittaa sitä, että kaikki mitä on tapahtunut väärin laitetaan paperille, tai nykyään tietokantaan, mistä säilytetään aina kopio itsellä, jotta voidaan katsoa, että onko dokumentti pysynyt muuttumattomana. Negatiivisia asioita ovat esimerkiksi sellaiset asiat kuten äsken mainittu outo kolina, sekä myös esimerkiksi sellaiset asiat, että projektille varattu työtila onkin yllättäen siirtynyt jonkin toisen ryhmän käyttöön. Tuollaiset asiat varmasti kiinnostavat niitä, jotka ovat panostaneet projektiin, jota sitten ikään kuin jarrutetaan sellaisten asioiden kuin peruuntuneiden tilavarausten tai puuttuvien avainten avulla. Kun sitten lähdetään tekemään asioita eli toteuttamaan projektia, niin silloin tietenkin on kaikkien hyvä tietää se, että jos projektiin on tultu, niin silloin projektiin myös osallistutaan, vaikka edessä saattaa olla hyvin vaikeasti toteutettava ratkaisu.

Tuolloin voidaan sanoa, että mulkeroita ei pöytään kaivata, eikä sellaiseen asenteeseen, että “jäitä kannattaa laittaa hattuun” pitkälle pötkitä. Eli jos henkilö tulee johonkin pilottikokeiluun mukaan, niin häneltä on oikeus myös vaatia sitä, että kaikkeen osallistutaan 100% teholla sekä innolla. Eli silloin se ainoa ryhmä, mihin tämä henkilö kuuluu on projektiryhmä. Mitään muuta ryhmää ei ole, ja jos projektiin on ylemmän johdon lupa, mikä tarkoittaa, että ylempi johto on siunannut projektin, niin silloin ei kenenkään tarvitse kuulla, että tehtävä on mahdoton. Jos sitten projekti tuntuu mahdottomalta, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että miten sellainen ihminen tulee ryhmään mukaan?

Mikäli ihminen haluaa tehdä rutiinityötä, niin hänen kannattaisi sitten jättää tällaiset työt sellaisille, joiden mielestä uusia tapoja tai tuotekehitystä käsittelevät projektit eivät ole liian vaativia. Se että joku haluaa tehdä jotain muuta kuin tätä, ei tarkoita sitä, että hän tulee pöytään kertomaan haluistaan. Kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä, kun joku niin upea ihminen kertoo kerran toisensa jälkeen siitä, kuinka onnellisia jonkun toisen työnantajan työläiset ovat, kun heillä ei tehdä kuin rutiinitöitä. Jos rutiinityö kiinnostaa, niin siitä voisi lähteä kertomaan esimerkiksi sellaiseen paikkaan kuin työvoimatoimisto.

Sieltä saa hakea niitä rutiinitehtäviä, joita voi sitten vaikka vaihtaa, jos ei työ hampurilaispaikassa kiinnosta. Sitten voi lähteä hakemaan vaikka rakennusmiehen tai sairaanhoitajan työtä, koska hänellä sattuu olemaan suhteet kunnossa. Ja sitten tietenkin esimerkiksi pitää muistaa, että joillakin ihmisillä ei ole niitä suhteita tai heidän olemuksensa ei miellytä esimerkiksi hampurilaispaikan johtajaa, jonka kuva esimerkiksi hyvästä työntekijästä o hiukan toinen, kuin putkiliikkeen työnjohtajan.

Ja sitten tietenkin eteen tulee palkkaus, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkien ihmisten pitää itse tienata rahansa. Eli jos tyttöystävä haluaa jatkaa avoliitossa, eikä esimerkiksi halua mennä vihille, eikä maksaa kenenkään kotia, niin silloin joutuu valkoinen heteromies tienaamaan ihan itse rahat omaan asuntoonsa, jos ei tyttöystävä halua muuttaa yhteen.

Silloin voidaan tehdä niin, että tyttö- tai poikaystävä laitetaan vaihtoon, ja etsitään uusi siippa, joka löytyy varmasti kovin helposti, jos esimerkiksi Hollywoodin elokuvia on uskominen. Tai sitten voin jatkaa vanhaa suhdetta ihmiseen, jonka kuitenkin tunnen, vaikka suhteeni muistuttaa jotain Aku Ankan strippiä, missä tuo ankka seurustelee lopun ikänsä Iineksen kanssa sekä kadehtii Hannu Hanhea, jolla on komea auto sekä loistava onni. Tuo onni vain ei ehkä sitten riitä Iineksen kanssa, joka ei ehkä aivan samalla tasolla Hannun kanssa ole.

Tähtitiede sekä maailmankuvan muuttuminen

Tähtitiede sekä maailmankuvan muuttuminen

Noin 30 vuotta sitten löydettiin ensimmäinen meidän aurinkokuntamme ulkopuolella oleva kappale, joka ei jatkuvasti lähettänyt endeemistä valoa, mikä tarkoitti sitä, että tuo kappale oli planeetta. Oikeastaan kyseessä oli ruskea kääpiö, joka tarkoittaa kappaletta, missä ei jatkuvasti tapahdu ydinreaktioita. Tuolloin tajuttiin, että meidän aurinkokuntamme ei ollut aivan niin uniikki, kuin mitä toivoisimme sen olevan, ja siitä lähtien on myönnetty eksoplaneettojen olemassaolo,ja ensimmäiset maapallon kaltaiset eksoplaneetat löytyivät erään neutronitähden ympäriltä, se että pulsarin toimintaan ilmaantui häiriöitä sai aikaan sen, että nuo planeetat löytyivät.

Tuon jälkeen eksoplaneettoja on löytynyt myös esimerkiksi Proxima Centaurin ympäriltä. Useiden eksoplaneettojen löytymisen jälkeen on alettu puhua myös mahdollisuudesta, että ehkä jonkun tähden ympärillä on planeettoja, joilla saattaa olla älyllistä sekä ehkä myös ihmistä kehittyneempää elämää. Tämä ilmeisesti on seuraava askel, minkä tähtitiede ottaa, koska olemme lakanneet uskomasta siihen, että meidän aurinkokuntamme planeetat olisivat ainutlaatuisia maailmankaikkeudessa. Seuraavaksi meidän pitää käsittää se, että ehkä mekään emme ole niin kauhean ainutlaatuisia kuin mitä haluaisimme olla.

Kun keskustellaan siitä, että onko ihminen ehkä ainoa älykäs laji universumissa, niin silloin kohtaamme sen, mitä me emme ehkä koskaan halua kohdata. Kun me kohtaamme lajin, joka on yhtä älykäs kuin me itse, niin silloin meidän pitää vain hyväksyä muutamia asioita, joista yksi on se, että me kohtaamme silloin aitoa ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä, joka saattaa olla muuta, kuin mitä me haluaisimme kuulla. Tai sitten tuo olio kehuu meidät taivaan laelle, ja kertoo kuinka lahjakkaita sekä osaavia me olemme. Se että jollakin oliolla olisi pidemmälle kehitetty teknologia kuin meillä, ei tarkoita sitä, että tuo olio olisi älykkäämpi kuin me.


Sillä vain olisi ollut ehkä enemmän aikaa kehittää omaa tekniikkaansa kuin meillä. Kun mietitään mahdollisuutta siihen, että kohtaisimme älykkäitä astronautteja muilta planeetoilta, niin silloin unohdamme sen, että nuo oliot saattavat olla älykkäitä käyttämänsä tekniikan kautta. Eli jos puhutaan mahdollisuudesta, että nämä alienit voisivat liittää aivonsa yhteen mikropiirien avulla, niin kohtaamme silloin olion, joka ei yksilönä ehkä mikään kovin lahjakas olisi, mutta kun nämä humanoidit olisivat aluksessa, niin heillä olisi käytössään kollektiivinen mieli, mikä kytkee nuo hypoteettiset oliot toisiinsa sekä aluksen tietokoneeseen aivoihin asennetun mikropiirin avulla.


Tällainen asia saattaa merkitä sitä, että alien sekä hänen aluksensa olisivat yhtä, ja nuo olennot saattaisivat olla älykkäitä vain ollessaan yhdessä, niin että heidän aluksensa tietokone yhdistää heidän aivonsa toisiinsa, jolloin alus ei olisi elävä eikä kuollut. Ehkä tuollainen alien on jossain oikeasti olemassa ehkä ei, mutta voidaan sanoa, että se millainen alien oikeasti olisi on suuri kysymysmerkki. Kukaan ei tiedä, miltä alien näyttää, tai ei ainakaan kukaan ole sitä minulle tullut kertomaan. Tai kun ajatellaan toista mahdollisuutta, eli ihmisen luomaa alienia, niin voidaan ajatella esimerkiksi sellaista fiktiivistä hahmoa, mitä esitellään “Hitman” elokuvissa.

Itse olen sitä mieltä, että kyseessä voisi olla tieteelliseen käyttöön jalostettu olento, joka on luotu alkuaan tekemään tieteellistä työtä, mutta sitten käy niin, että joku varastaa noita sikiöitä, ja luo heistä oman tappajien armeijansa. Jos ajatellaan sitä, että joku kehittäisi niin sanotun hybridisaation ihmisestä, joka olisi erilainen eli erinäköinen kuin me, niin hän voisi valvoa tuota luomusta tehokkaasti. Joten olisiko salaperäinen reptian hybridi oikeasti sellaisen kokeen tulos, ja jos on, niin silloin olisi varmasti mielenkiintoista tietää, kuka tai mikä tällaisen asian on oikeastaan tehnyt?

Moderni geeniteknologia on mielenkiintoista tarkasteltavaa, ja jos oikein tarkasti ajatellaan, niin ihmisen geeneistä voidaan eristää genomit, jotka ohjaavat aivojen kehitystä, ja ne voidaan siirtää esimerkiksi kasviin kuten kukkakaaliin.

Tuolloin voidaan kehittää oikeasti älykäs salaatti, joka voisi ajatella kuten me. Vai ajatteleeko tuo luomamme hypoteettinen olio sittenkään kuten me? Kas siinä taas hyvä kysymys, jota voi jokainen, joka tätäkin tekstiä lukee miettiä ihan itse, mutta kun ajatellaan taas sitä alienia, niin meistä jokainen varmasti miettii sitä, että haluammeko me kontaktia toiseen älylliseen lajiin kuuluvan olion kanssa? Entä jos tuo olio on meitä kohtaan vihamielinen? Tai mitä jos se vaikka ajaa valtavan taisteluaseman planeettamme kiertoradalle, ja uhkaa meitä laserilla, ja panee meidät töihin kultakaivokseen?

Silloin varmasti olemme tehneet virheen, ja tuollaiseen meidän pitää varautua. Kun me löysimme ensimmäisen eksoplaneetan, niin tajusimme, että ehkä tuolla jossain on muita, eikä asia siitä mihinkään muutu, että lopetamme astronomien koulutuksen, sekä sijoitamme kaikki tieteeseen laitetut rahat esimerkiksi mielisairaaloihin. Se että laitamme pään pensaaseen, ja sanomme että tuollaista ei voi olla, ei tee mistään asiasta olematonta. Ja olisiko sitten parempi olla etsimättä mitään tuolta taivaalta. Ehkä meidän olisi parempi olla tietämättä mistään mitään, ja istua puussa syömässä banaania.

Meidän ei tuolloin tarvitsisi kantaa vastuuta yhtään mistään, ja voisimme sitten palmun lehteen pukeutuneena olla niitä onnellisia ihmisiä, jotka eivät mitään muuta kaipaa kuin leipää ja sirkushuveja, kuten eräs rooman keisari asian osuvasti ilmaisi. Onnellisten ihmisten ei tuolloin tarvitse vaivata omaa päätään, kun kaikki päätökset tekee joku muu. Ja itse ainakin myönnän, että haluaisin olla se, joka tekee päätökset muiden puolesta.

Silloin voisi aina syyttää muita siitä, että he eivät noudattaneet saamiaan käskyjä tai ohjeita, eli käskijän paikalla olevassa ihmisessä itsessään ei koskaan ole vikaa, vaan vikaa löytyy aina alaisessa, joka ei ole ymmärtänyt sitä, että toisen antama käsky on tarkoitettu noudatettavaksi pilkulleen, tai sitten tulee potku persuksille. Mutta valitettavasti en tuota asemaa ole saanut.Tai jostain syystä en ole miellyttänyt noita ihmisiä, joten siksi näitä asioita humanoideista ja muusta vastaavasta joudun pohtimaan ehkä vielä hyvinkin pitkään.

Kuva:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/63/Neptune_-_Voyager_2_%2829347980845%29_flatten_crop.jpg

Yliopiston vaikutus yhteiskuntaan

Yliopiston vaikutus yhteiskuntaan

Yliopiston tehtäviin kuuluu tieteellisen työn tekeminen sekä valvominen ja myös uusien tiedemiesten sekä toimihenkilöiden kouluttaminen että myös vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa. Tuo viimeisin asia on tietenkin sellainen, että ilman vuorovaikutusta emme voi olla missään valtiossa, koska olemme aina jollain tavoin tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ja siksi yliopistojen sekä niiden työntekijöiden on ymmärrettävä, että heillä on vastuu siitä, mitä heidän tuotteensa mitä ovat tiede sekä osaajat tekevät liike-elämässä sekä muualla-

Mikäli ajatellaan esimerkiksi sitä, että ihmisellä on jokin tutkinto, niin yleensä ainakin osassa suuryritysten sekä muiden yhteiskunnan kannalta keskeisten tehtävien haussa on yleensä otettu huomioon se, että millainen koulutus tuolla hakijalla on. Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin osa yliopistoissa opiskelleista asettuu melko keskeisille sekä näkyville paikoile yhteiskunnassa, ja sitä kautta voidaan ajatella, että heidän valinnoillaan on paljon enemmän merkitystä, kuin mitä me haluamme uskoa.

Nimittäin jos esimerkiksi 30 000 henkeä työllistävän yhtiön johtaja on jotain mieltä jostain asiasta, niin silloin häntä varmasti myös kuunnellaan eri tavalla, kuin tavallisia ihmisiä, ja heidän saamansa näkyvyys on todella suurta. Ihmisillä on tapana uskoa, että suuren yhtiön johtaja on aina ammattilainen, joka pyrkii tekemään päätöksiä, jotka perustuvat tutkittuun sekä hyödylliseksi todettuun tietoon. Ja tuolloin pitää muistaa se, että se joka opettaa toiselle, mitä tarkoittaa “hyödyllinen sekä oikeaksi todettu tieto” on vastuussa siitä, että hänen oppilaansa osaa sekä tekee työtä, niin että sitä voidaan pitää hyvän tavan sekä oman ammattikunnan etiketin, säädösten sekä hyväksyttyjen toimintatapojen mukaisena. Mikäli tätä asiaa tarkastellaan yliopistojen kannalta, niin silloin tietenkin on huomioitava se, että yliopisto on laitos, mikä sertifioi tutkinnon.

Eli sen tehtävänä on valvoa sitä, että kun henkilö tuottaa tietoa, mikä voi olla esimerkiksi pro-gradu-tutkielma, niin silloin tietenkin hänen pitää myös osoittaa hallitsevansa alansa tieto- että ,myös käytännön puoli sekä siihen liittyvät moraalis- eettiset kysymykset. Jos näiden asioiden kanssa on ongelmia, niin seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. Vai mitä pidätte sellaisesta henkilöstä, joka päästää esimerkiksi jäteöljyä suoraan vesistöön, koska se on halvempaa?

Jos taas pohditaan sitä, että henkilön mielestä lakia saa rikkoa niin paljon kuin haluaa, kunhan siitä ei jää kiinni, niin silloin saattaa hyvin suuri vesialue saastua erittäin pahasti, ja tuon takia roskaamiseen sekä muuhun vastaavaan asiaan ei saa suhtautua leväperäisesti. Mikäli moraalisesti epäilyttävä henkilö pääsee esimerkiksi suuren yhtiön johtoon, niin hän voi saada suoraan sanottuna paljon ikäviä asioita aikaan. Ja miettikää samalla mitä tapahtuu, jos ihminen, jonka mielestä tarkoitus pyhittää keinot voi päästä lääkäriksi.


Tuolloin esimerkiksi syöpäpotilas voi jäädä hoitamatta, kun lääkäri vain syöttää hänelle fentanyyli kapseleita, joista tulee oikein hyvä olo. Eli kun sytostaatin eli syöpälääkkeen jättää antamatta, niin silloin potilas ei enää koe huonoa oloa, mutta ei hän kyllä sitten lähde paranemaan. Eli nämä kapselit eivät varmaan syöpää paranna, mutta niiden avulla voi oikein hyvin esimerkiksi pyytää testamenttia syöpätutkimukseen, eli jollekin rahastolle, minkä haltija tämä lääkäri on annetaan potilaan omaisuus, joka leijuu pilvissä valtavien kipulääke annosten ansiosta, eikä edes tajua mitään, kun hänelle annetaan kynä käteen, ja tuota pyyntöä perustellaan sillä, että potilas voi näin auttaa muita välttämään sitä kohtaloa minkä itse on kokenut. Ja sitten lääkäri nostaa rahat, kun kukaan ei näe tätä asiaa.

Mutta opiskelijoidensa kautta yliopistolla on vaikutus yhteiskuntaan. Jos yliopiston opettaja on leväperäinen, niin silloin hän saattaa päästää henkilön, joka ei ole sopiva hoitamaan tehtäviään työhön, millä on suuri vaikutus. Vaikka yliopiston opiskelija ei koskaan nouse 30 000 ihmisen esimieheksi, niin silloinkin hänen teoillaan sekä sanoillaan on vaikutusta. Ihmiset luottavat siihen, että akateemisesti koulutettu henkilö antaa oikeaa sekä tutkittua tietoa, mutta huomioi myös moraalis-eettiset näkökohdat keskusteluissaan.

Eli esimerkiksi hänen on huomioitava oma asemansa myös silloin, kun ihmisten mielipide ikään kuin tempaisee mukaansa. Tuolloin on suuri houkutus lähteä seuraamaan intuitiota sekä painostusta, ja lähteä jakamaan mielipiteitä, joilla saattaa olla suuri vaikutus. Ikävä kyllä mielipiteellä saattaa olla joissain tilanteissa olla sellainen vaikutus, että se aiheuttaa jollekin ihmiselle mielipahaa. Samoin mielipiteen esittäminen faktaan perustuvaa tietoa vastaavana asiana on erittäin ikävä tapa keskustella asioista. Kun ihminen lähtee tekemään asioita, niin hän voi tehdä monta asiaa väärin.

Jos ajatellaan että esimerkiksi sitä, että toisen ihmisen haukkuminen sekä nimeäminen takana päin vaikkapa alkoholistiksi tai mielisairaaksi voi olla mukavaa, niin tuollainen asia sitten merkitsee sitä, että tämän pilkan kohteen saattaa olla lopun elämää vaikeuksia saada työtä tai ystäviä. Suurin osa ihmisen ystävyyssuhteista muodostuu lapsuudessa, ja jos noita suhteita ei ole, niin niitä on myöhemmin vaikeaa lähteä tekemään. Samoin lapsuudessa tapahtuva nimeäminen hulluksi saattaa aiheuttaa sen, että henkilö kantaa aiheetta sellaista leimaa, mikä ei ole aiheellinen. Eli sillä millä ei ole ehkä tarkoitus olla suurta merkitystä saattaa olla todella laaja-alainen merkitys myöhemmässä elämässä, vaikka emme ehkä sitä haluaisi.

Mikäli mietitään esimerkiksi saamelaisia, niin kuinka moni saamelainen on tietämättään jäljitellyt eräitä sketsejä jonkun talon pihalla? Tuolla tarkoitan tilannetta, missä niin sanottu city-saamelainen, joka saattaa olla esimerkiksi huostaanotettu on saattanut “kavereiden” yllytyksestä tehdä noita asioita, joita eräät suuret viihdetähdet ovat esittäneet. Tuolloin saattaa käydä niin, että esimerkiksi henkilö, joka on liian nuori tajutakseen sitä, mitä hänen käsketään tehdä, on tehnyt sellaista, mistä häntä pilkataan sitten lopun elämää.

Mutta tuolloin olivat asiat toisin, eikä rasismia ollut muuta kuin ulkomaalaisiin kohdistuvassa halventavassa käytöksessä, joka oli ehkä silloin helpommin määriteltävissä rasistiseksi toiminnaksi. Kuitenkin jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi natsien rotu-oppia aletaan ihannoida, sekä puhtaasti rasistista materiaalia jakaa suuressa päivälehdessä tai tunnetun tietokirjojen kustantajan toimesta tehdään rasistinen teos, jota kaupataan totuutena, niin silloin ollaan melko kaukana siitä, mitä kutsutaan moraaliseksi tai eettiseksi näkemykseksi.

Jos ajatellaan sitä, että tietoa polarisoidaan, niin tärkein sekä yleisin tapa toimia on se, että yksinkertaisesti vain näytetään lukuja, jotka tukevat omaa kantaa. Kun esimerkiksi EU:sta puhutaan kriittisesti, niin silloin tietenkin näytetään vain se, miten paljon EU meille maksaa, eli mitään tuloja ei sieltä päin ole tulossa. Eli vain miinukset näytetään, ja toinen sarake, missä on plussat on jätetty pois.

Samoin kun keskustellaan esimerkiksi saastuttamisesta, niin silloin tietenkin mainitaan mielellään USA sekä sen toimintatavat. Mutta sitten unohdetaan se, että suurimmat saastuttajat taitavat olla oikeasti jossain kauko-idässä, eli miten esimerkiksi Kiina sekä Intia saastuttavat, ja sitten kun puhutaan siitä, miten saasteita pitää käsitellä, niin totta kai kaikki haluavat vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta keinoja siihen ei sitten tahdo löytyä millään. Ei kai normaalia ihmistä pakoteta luopumaan city-maasturista, johon hän on sijoittanut suuren määrän rahaa. Tuolloin on helppoa niputtaa kaikki hiilidioksidi samaan raporttiin, ja toki maatalouden päästöt ovat samalla tavalla tärkeitä kuin lomamatka lentäen tai citymaasturilla ajelu.

Yleisin tapa toimia näissä asioissa on se, että tietenkin päästöt sekä ilmastonmuutos hyväksytään, kun vesisateessa kävellään Tammikuussa. Mutta mitä kukaan voi yksin tässä tehdä. Joten jatketaan samaan malliin, ja sitten asiat voidaan taas laittaa tärkeysjärjestykseen. Kansallinen etu sekä ihmisten työpaikat tulevat aina ensin, ja sitten aletaan puhua ilmasto hysteriasta. Tuolloin löytyy tutkimus, jonka mukaan tulivuori sylkee enemmän hiilidioksidia ilmaan kuin mikään citymaasturi, ja sitten voidaan muistuttaa, että oikeasti ilmasto aktivistit vain peittelevät omaa köyhyyttään.

Tässä käytän esimerkkinä juuri citymaasturia, joka on todella kallis sijoitus. Se miksi valheellinen uutinen on asia, mihin uskomme johtuu siitä, että me haluamme uskoa johonkin asiaan. Kukaan joka on ostanut citymaasturin ei varmasti halua kuulla, että on tehnyt huonot kaupat, tai että hänen ostamansa tuote on vaarallinen ympäristölle, joten hän varmasti mielellään lukee artikkeleita, jotka tukevat hänen mielipidettään. Eli hän haluaa uskoa ympäristön muutoksen olevan vain satua.

Ja ainahan aktivismi aiheuttaa sen, että ihminen ei saa koskaan töitä, kun hän ei pomoa miellytä. Toisaalta ilmastonmuutos on sellainen asia, että sitä ei ole olemassakaan, kun kahtena viikkona vuodessa on lunta. Samoin jos lämpötila on vaikka puoli astetta viileämpi kuin edellisenä vuotena, niin silloin tietenkin tämä asia laitetaan lehden kanteen, ja sitä kautta sitten voidaan taas lähteä kuluttamaan kuten aina ennenkin.

Syntymätön lapsi ei äänestä, ja sitä kautta ajatellen voidaan muistella sitä, että millaiset kannatusluvut saadaan sitten seuraavissa vaaleissa, jos uskalletaan sanoa, että ilmastonmuutos räjähtävästi sanottuna on pelkkää sontaa, kuten populismiin kuuluu, ja sitä kautta voidaan todeta, että ehkä joskus tulevaisuudessa kehitetään teknologia, joka poistaa hiilidioksidin ilmasta. Tuolloin saadaan taas sitten tukea omalle kannalle asioihin, ja ihmiset varmasti haluavat uskoa, että he ovat tehneet oikean valinnan ostaessaan citymaasturin.

Eli se mikä on oikein ja väärin on hyvin helppoa vääristää vetoamalla ihmisten tunteisiin. Ja jos näennäis tieteellisen tutkimuksen ovat tehneet henkilöt, joiden nimen eteen lisätään kirjaimet “Dr.”, niin se tekee tutkimuksesta sellaisen, että ihmiset uskovat sitä. Kuka on koskaan tarkistanut sitä, että onko jollain henkilöllä oikeasti oikeutta käyttää tietteliä “tohtori”?.

Ja jos esimerkiksi valheellinen uutinen tukee jonkun ihmisen mielipidettä, niin silloin hän mielellään esittelee tuota artikkelia työpaikallaan, ja sitä saatetaan uskoa sekä jakaa monella tavalla, eikä kukaan edes ole kiinnostunut siitä, miten nuo tiedot on saatu, tai että onko lähdeluettelo edes tehty oikeista lähteistä? Se että joku “UCLA:n tutkimus todistaa, että ilmastonmuutos on pelkkää potaskaa” on riittävä syy lähteä toistamaan tuota asiaa ympäriinsä. Ja muistakaa sitten että myös Donald Trump uskoo näin. Ja onko kukaan koskaan edes vilkaissut lähdeluetteloa, saatikka kokeillut niitä linkkejä, ennen kuin lähtee tekemään johtopäätöksiä jostain asioista.

Kuva:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/52/Helsingin_yliopiston_p%C3%A4%C3%A4rakennus.jpg/250px-Helsingin_yliopiston_p%C3%A4%C3%A4rakennus.jpg

Onko meillä oikeus valita?

Onko meillä oikeus valita?

Kun ajatellaan ihmisen oikeutta tehdä valintoja sekä siitä, miten paljon tietoa voi netistä saada, ja kuinka se sotkee ihmisten elämää, kun se kaikki tieto on niin pinnallista, niin silloin voimme kysyä, että mitä kertoo vaalimainoksessa olevat teksti “Esko Ehdokas, ihmisten puolesta, ja numero “XXX”? Kertooko se paljon tämän ehdokkaan ajamista asioista?

Joskus aina itse olen kohdannut tilanteita, missä joku kertoo, miten se, että ihmiset ajattelevat asioista jollain tavalla sotkee päätöksentekoa sekä aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Silloin olisi ihan hyvä kysyä, että onko tuo henkilö itse se, jonka päätökset ovat kaikkein parhaita, ja onko hän sitten niin paljon meitä muita parempi kaikessa, että hänellä pitää olla oikeus ajatella meidän muiden puolesta? Se että toinen tekee päätöksiä esimerkiksi parlamentissa ei tarkoita sitä, että hän ajattelee ihmisten puolesta. Jokainen meistä kyllä saa ihan itse käyttää omia aivoja, kun lähdemme tekemään jotain asioita.

Eikä esimerkiksi ylinopeussakko varmaan ole edes tarkoitettu tuntumaan mukavalta asialta. Kuitenkin kun sanotaan, että jossain kokouksessa on sovittu jonkun toisen ihmisen asioista, niin olisi hyvä mainita sekin että onko henkilö ollut kokouksessa paikalla. Eli jos vaikkapa vajaavaltaista henkilöä koskeva päätös on tehty niin, että vain edunvalvoja on ollut paikalla, niin silloin ei ole oikein sanoa, että tuon henkilön kanssa on sovittu jotain. Oikea sanamuoto olisi, että “edunvalvojan kanssa on sovittu”, mikä kertoo siitä, että henkilön oma tahto on jyrätty tai sitä ei edes olla koskaan kuultu.

Edunvalvoja on muuten nykyisin käytetty termi entisestä virkaholhoojasta, ja tuon termin tarkoitus on muistuttaa siitä, että edunvalvojan tehtävä on valvoa asiakkaan eli vajaavaltaisen henkilön etua. Tuolla edunvalvontaa harjoittavalla henkilöllä on nykyään oltava oikeustieteen maisterin tutkinto, ja hänen tehtävänsä on kohdella asiakastaan eli vajaavaltaista henkilöä, kuten asianajajan tulee päämiestään kohdella, eli hän toimii päämiehelleen asianajajan ominaisuudessa sekä hoitaa tätä tehtävää  kuten asianajajan ammattiaan tulee harjoittaa, eli hän ei saa vain hyväksyä päämiehensä syrjimistä eikä huonoa palvelua, vaan myös toimittava päämiehen asianajajana sekä valvottava tämän etua oikeudessa.

Valinnasta sekä ihmisen oikeudesta tehdä päätöksiä on tehty tutkimuksia sekä kirjoitettu enemmän tai vähemmän kansantajuisia kirjoituksia jo antiikin kreikasta lähtien. Ja edelleen keskustellaan siitä, että on oikeastaan se paljon puhuttu vapaus valita? Eli onko se sitä, että ihminen valitsee hyllystä sen tuotteen mitä hän haluaisi, vai sitä että ihminen valitsee kalleimman tuotteen? Vai onko se sitä, että ihminen valitsee sen tuotteen, mikä tuo kaupalle sen kaikkein suurimman voiton?

Mikähän mahtaa olla kaupan etu tuossa asiassa? Kun ajatellaan markkinointia puhtaasti psykologian kannalta, niin olisi varmaan paikallaan kertoa se, että psykologisen markkinoinnin tarkoitus on uskotella ihmiselle se, että hän tekee itse omat päätöksensä. Todellisuudessa esimerkiksi niin sanottu “terveellinen ruoka” on kallista, koska se näyttää hyvältä. Samoin “reilun kaupan banaani” on todella kallista verrattuna siihen vieressä olevaan banaaniin. Mutta tiedättekö, miksi näitä banaaneja myydään niin mukavalla paikalla? Syy on siinä, että tämä banaani näyttää hyvältä.

Kun mietitään markkinointia, niin silloin aina pitää huomioida se, että ihmiset kulkevat tiettyä tietä kaupan sisällä, ja silloin tuotteiden sijoittelulla on merkitystä. Jos ihmisellä on kiire, niin silloin hän kulkee jotain tiettyä tietä, ja tuon ihmisen takia kassoille on sijoitettu tiettyjä tuotteita. Eli toivotaan että myös tuollainen kiireinen henkilö ostaisi jotain vielä, kun hän saapuu kassalle. Ihmisillä on oikeus valita vapaasti monista asioista, mutta kuitenkin hänen valintaansa rajoittaa tarjonta. Hän voi valita vain niistä tuotteista, joita on hyllyssä tai sitten lähteä keräämään sieniä metsästä.

Kun tuotteita sijoitellaan hyllyyn, niin silloin tietenkin ne tuotteet mistä kauppa saa parhaan tuoton sijoitetaan ihmisten silmien korkeudelle. Silloin ne ikään kuin hyppäävät ihmisen tajuntaan. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä ostotapahtumasta miellyttävä. Eli markkinoinnin asinatuntija tekee aina niin, että hän muistaa markkinoida kokonaisuutta. Jopa arkiset ruokakaupat tehdään miellyttäviksi, jotta ihmiset voisivat niissä käydä.

Jos ajatellaan sitä miten me ihmiset hukumme informaation tulvaan, kun jokaisen ihmisen pitää sanoa jotain sekä ajatella jotain, niin voimme kysyä suoraan, että miksi meidän ei ennen ole pitänyt käyttää omia aivojamme? Eikö meidän pitänyt ennen lukea mainoksia, joita tuli postiluukusta sekä tehdä vertailuja hinnoissa? Onko tämä nyt aivan uusi tilanne, että ihmisten pitäisi ryhtyä lukemaan kotisivuja, kun he valitsevat niitä jotka tekevät päätökset heidän puolestaan? Tätäkin asiaa voidaan yhdessä lähteä miettimään.

Yliopisto ei halua mulkeroita opiskelemaan

Yliopisto ei halua mulkeroita opiskelemaan

Mulkero on ihminen, joka ei koskaan halua tehdä mitään uutta. Tai oikeastaan hän näkee kaikessa mitä ollaan tekemässä jotain negatiivista, tai sitten kaikki asiat pitää tehdä jollain tietyllä tavalla. Tai sitten kaikki asiat pitää sovittaa siihen miten tuo herra tai rouva nyt omat menonsa haluaa järjestää. Tuollainen ihminen on hyvin ikävää seuraa, jos hän sattuu olemaan omassa opiskelijaryhmässä. Eli kun työtä tehdään jonkin projektin parissa, niin silloin tietenkin mulkeron oma vapaa-ajan työ tai harrastus on silloin se, minkä mukaan kaikki asiat pitää tehdä, ja siinä sitten oma perheen perustaminen on kaikkein tärkein asia, mitä hän sattuu koskaan ajattelemaan.

Meillä muilla tietenkään ei ole edes olemassa sellaista kuin yksityiselämä. Mitä me sillä tekisimme, kun me muutenkin joutilaina kotona makaamme, kun emme saaneet niitä siivousalan paikkoja, ja kesätöitä oli myös tarjolla niukasti. Joten jouduimme opiskelemaan saadaksemme opintotukia. Nytt sitten kun olen alumni yliopistossa, ja sitä kautta sitten valmistunut tietojenkäsittely-alalle, niin mieleeni tulee se, että olisin ehkä voinut valita toisin, ja päästä vaikka jonkun oikean mulkeron alaiseksi, joka sitten teettää minulla niitä mukavia siivousalan töitä, joita olisi ehkä tarjolla kolmeksi päiväksi vuodessa. Ja loput sitten viettäisin mukavasti loikoillen ANSIOSIDONNAISTA PÄIVÄRAHAA nauttien.

Tietenkin mulkeron pääasiallinen työ on ilmeisesti joku kaupan kassa, kun me muut sitten jouduimme käymään koulua, koska emme saaneet niitä kaupan kassan paikkoja, joita kauan sitten lähdimme etsimään. Joten ainakin itse jouduin suorittamaan sellaisen tradenomin tutkinnon, mitä jotkut muut eivät olisi lähteneet tekemään, kun hoito- ja siivousalalta löytyy työtä.

Tässä sitten mieleen tulee sellainen asia, että mulkero kuitenkin aina muistaa saapua juhliin, ja muutenkin mielellään ilmeisesti häntä kiinnostaa julkinen esiintyminen, kun aina jos joku tekee haastatteluja, niin silloin mulkero saapuu kuvaan kertomaan, kuinka hän ei mitään ole oppinut, ja miten tietojenkäsittely on niin kauhean huono ammatti, kun ne jotka sen tutkinnon ovat suorittaneet sekä valmistuneet tulevat työpaikalle pelaamaan tietokoneella, ja tarjolla olisi varmaan ollut monia muitakin ammatteja, joissa olisi varmaan saanut palvella oikeaa yhteiskuntaa. Hänellä sitten varmaan on mielessä se hoitoala, mitä on nyt viimeaikoina mainostettu lehdistössä. Tuolla henkilöllä varmaan oli sitten hyvät hyvät suhteet hoitoalalle, kun sieltä niitä töitä on tulossa.

Mutta tietenkin hän on varmaan myös sopiva tuolle alalle, mihin kaikki me muut emme ole sopivia. Itse ainakin olen kuullut, että en ole mitenkään erityisen sopiva sairaanhoitaja, joten silloin varmaan itse olen joutunut tekemään muita valintoja, koska ehkä en olisi tuolle alalle tullut valituksi. Ehkä olisin myös silloin parempi ihminen, jolla olisi pidempi ja paksumpi, kun ehkä olisin saanut sitten tehdä kaiken maailman siivoustöitä, koska varmaan olisin myös joutunut esimerkiksi asuntoni maksamaan. Tässä vain sössötän sitä, että itse olen kohdannut tiettyjen asioiden takia sellaista käytöstä menneisyydessäni, että eräillä henkilöillä on ollut sellainen tapa, että kun minä tulen sisään huoneeseen, niin silloin tulee eräs henkilö paikalle ja osoittaa peukalolla ovea sanoen “ehkä”, mikä tarkoitti että minun on poistuttava paikalta.


Samoin eräillä henkilöillä oli tuolloin kauan sitten tapana aloittaa kaikki repliikit sanalla “varmaan”, ja silloin aloin hiukan hiiltyä, kun tällaisten henkilöiden kuin minä piti poistua paikalta. Koska olen hieman tällainen, niin jouduin itsekkäästi valitsemaan ammatin, missä kaikki muutkin ovat hiuka”tällaisia”, mikä varmasti aiheutti viimeisen ristiretken itseäni vastaan, kun ilmeisesti kaikki muut ihmiset maailmassa ovat venyttäneet opiskeluja, ja hakeneet niille jatkoaikaa, jotta voivat vapaammin vielä harkita sitä, mitä he haluavat tehdä elämässään, ja itse menin tyhmänä valmistumaan neljässä vuodessa. Siinä kyllä sitten tuli itku, kun en saanut edes enää mennä vessoja pesemään, tai en saanut sanoa, että olen tässä gradua ja muutamia kursseja vailla valmis.

Enkä saanut kävellä antiikki-nahasta tehdyssä takissa esiintymään televisiossa ja kertomaan, että tässä olisi tärkeintä osaaminen, ja kuinka minä olisin halunnut olla jonkun ylilääkärin boytoy, mikä sitten tekee hänen vaatevarastossaan jotain viikkausta tai vastaavaa. Enkä koskaan saa työskennellä esimerkiksi tapahtuma-asemalla, mikä ilmeisesti on tapaturma-aseman oikea nimi katsomassa, kun onnettomuuden ja tappeluiden uhreja tuodaan paikalle. Enkä saanut tulla kotiin kertomaan, millainen helvetti voi ihmistä odottaa, jos hän ei ole valmistunut, enkä voinut edes pilata kenenkään joulua kertomalla solkenaan kuinka lääkäri teki sitä ja tätä, ja miten minulla sitten on vaitiolovelvollisuus kaikesta muusta paitsi omasta työstäni, joten olisi parempi, että lapset eivät sitä kuulisi.

Sitten voisin itkeä pientä palkkaa sekä sitä, että kuinka uupunut olen. Nyt joudun sanomaan häpeillen, että olen tradenomi sekä alumni joka on tehnyt sen, mitä aikoinaan lupasin.

https://yle.fi/uutiset/3-11081426

Kuva:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4c/Mop%2C_three_different_mop_handles.jpg

Suomalaisesta rasismista

Suomalaisesta rasismista

Pirkka-Pekka Petelius on pyytänyt anteeksi vanhoja sketsejään jotka ovat edelleen osa maamme ehkä vähemmän miellyttävää kansanperinnettä. Siis tämä teko, minkä Pirkka-Pekka teki osoittaa myös sitä, että ihmisillä on joskus rohkeutta tehdä jotain, mitä ei kovin usein näe, eli he uskaltavat myöntää virheensä. Ja virheiden myöntämisestä sitten seuraa se, että asioita voidaan lähteä tarkastelemaan myös siltä kannalta, että myös suomalaisten omissa asenteissa saattaa olla hieman korjattavaa.

Kun puhutaan ulkomaalaisten kohtaamasta rasismista, niin samalla unohtuu esimerkiksi ihmisten asenteellinen suhtautuminen romaneita sekä saamelaisia kohtaan. Monesti unohdetaan se, että maassamme ei ole oikeastaan tätä asiaa vielä ollenkaan käyty läpi, vaikka ulkomaalaisten kohtaamasta rasismista puhutaan kaiken aikaa. Samalla kuitenkaan omaa väestöä sekä erityisesti omia vähemmistöjä kohtaan osoitetusta rasismista ei ole koskaan edes puhuttu.

Tai oikeastaan asenne on ollut sellainen, että maassamme ei ole mitään vähemmistöjä, ja jos joku käyttää erilaisia vaatteita kuin toinen, niin se on “oma vika” jos ei saa työpaikkaa. Samalla esimerkiksi saamen kieltä ei olla mainittu maamme virallisena kielenä, vaikka se on ollut virallisena kielenä tietyissä kunnissa vuodesta 1992. Jos taas ajatellaan saamen kielen säilymistä, niin kaikkein tärkein asia tämän kannalta on se, että saamelaiset voivat käyttää omaa äidinkieltään niin kuin me muutkin käytämme omaamme.

Suomessa asenne on ollut sellainen, että täällä asuu vain ruotsinkielinen vähemmistö, eikä muita vähemmistöjä ole olemassakaan.

Vuodesta 1992 asti saamen kielillä on ollut Suomessa virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa. Tämä merkitsee sitä, että saamelaisilla on oikeus asioida äidinkielellään virastoissa ja sairaalassa (1). Kuitenkin esimerkiksi tietyissä lehtijutuissa saamelaisuutta on käsitelty lähinnä jonain häpeänä, sekä tuo asia, miten omia vähemmistöjä on käsitelty lehdistössä on ollut täynnä ennakkoluuloja.

Kun taas puhutaan siitä, millainen asema toisella suurella vähemmistöllä eli romaneilla on maassamme ollut, niin yhteen aikaan oli oikein tapana, että romaneita eristettiin täysin muista suomalaisista. Ainakin itse olen kuullut siitä, että joissakin kylissä on ollut tapana, että jos romani palkattiin töihin, niin silloin kukaan ei saanut käydä siinä liikkeessä. Tai sitten paikallisten nuorten partio piti huolen siitä, että esimerkiksi tietyllä kassalla ei käyty.

Tällainen asia on hyvin ikävä huomata. Jos puhutaan laista, niin lainsäädäntö ei yksin riitä lopettamaan inhottavaa syrjimistä. Se että vähemmistöön kuuluva otetaan vastaan aivan tavallisena ihmisenä riittää siihen, että rasismi saadaan kitkettyä pois yhteiskunnasta. Tämä asia tietenkin koskee myös ruotsinkielisiä, eli heidänkin kanssaan voidaan keskustella myös tavallisista asioista, eli ilmeisesti heitäkin voi pyytää mukaan oluelle tai heittämään tikkaa.

Samaan aikaan oman maamme edustajat käyvät ulkomailla opettamassa muita, miten vähemmistöjä pitää kohdella, mutta kuitenkin oma tontti ei ole kyllä oikein puhdas sen takia, että vaikka laki sanoo, että kaikkia pitää kohdella samalla tavoin, niin samalla esimerkiksi henkilökohtaisella tasolla oleva rasismi hyväksytään. Silloin kyse on siitä, että jokaisella suomalaisella on oikeus katsoa toista nenän vartta pitkin, koska sattuu olemaan enemmistön edustaja.


(1)

https://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/saame

Kuva:

https://retkipaikka.fi/wp-content/uploads/2017/04/sokosti-1-23.jpg?w=640

Einstein sekä tieteen tekeminen

Einstein sekä tieteen tekeminen


Einstein oli mies eikä pelkkä nimi

Albert Einsteinia pidetään edelleen yhtenä suurimmista kaikkien aikojen tieteellisistä suurmiehistä mitä maailma on koskaan nähnyt. Se että hän teki aikoinaan kaksi loistavaa kaavaa, joilla tuo mies selitti monia asioita ei kuitenkaan ole asia, mitä varten häntä tutkitaan ihmisenä. Se miksi esimerkiksi psykologiset profiloijat ovat kiinnostuneita nimenomaan Einsteinin elämästä sekä käytöksestä ja koulumenestyksestä johtuu siitä, että noiden tietojen avulla voidaan kehittää matriisi, mihin muita ihmisiä verrataan, ja sitä kautta voidaan etsiä mahdollisesti uusia tieteen tekijöitä.

Kuten tiedämme, niin Albert Einstein oli vain ihminen, ja se mikä minua aivan erityisesti kiinnostaa on se, että mistä Einstein oikeastaan otti sen kuuluisan valon nopeuden, joka on 299 792 458 m/s, ja tämän arvon saan etsimällä sitä Wikipediasta. Mutta mistä sitten Einstein sai tuon paljon puhutun valon nopeuden arvon, tai ehkä hän kysyi sitä Albert Abraham Michelsson-nimiseltä mieheltä, joka oli sen mitannut.

Einsteinin teorioissa on se pielessä, että hän ei kerro mistä hän on saanut valon nopeuden, tai miten hän muutti sen raja-arvoksi, jota ei missään nimessä saa ylittää.

Mutta kun pohditaan Einsteinin teorioita, niin itse olen sitä mieltä, että niissä on jotain hyvin omituista, koska esimerkiksi vaikka valon nopeus on vakio, niin kuitenkin se että painovoima taivuttaa valonsäteitä on tarkoittava sitä, että musta aukko myös imee valoa sisäänsä sellaisella nopeudella, mikä ei ole Einsteinin teorian mukaan mahdollista. Eli onko Einstein edes ottanut kantaa mustiin aukkoihin, eli kappaleisiin jotka vetävät jopa valoa sisäänsä?

Kuitenkin kun ajatellaan havainnon suhdetta teoriaan, niin oikeastaan vasta nykyiset havainnot ovat paljastaneet sen, että painovoima linssi on totta, mikä todistaa painovoiman vaikuttavan valon rataan. Mutta oliko alkuperäinen havainto siitä, että valonsäde taipuu oikeastaan se, että valon rataa on muuttanut esimerkiksi joku ilmakehän ilmiö kuten kaasu tihentymä.

Eli kun valo ohittaa pisteen, missä pakonopeus on suurempi kuin valon nopeus, niin silloin rikotaan luonnonlakeja. Mutta kumpi on oikeassa kaava vai havanto? Kas siinä on pulma, mihin pitää löytää vastaus. Miksi siis tuo valon nopeus on ylittämätön? Siinä onkin pulmaa kerrakseen, ja itse olisin onnellinen, jos Einstein olisi maininnut sen, mistä hän kehitti sen valon nopeuden arvon? Silloin voidaan asiaa tarkastella tuon, nyt puuttuvan tiedon perusteella.

Venäjä valmistautuu vaikuttamaan naapurimaiden vaaleihin kyberhyökkäysten avulla

Venäjä valmistautuu vaikuttamaan naapurimaiden vaaleihin kyberhyökkäysten avulla

Kuka hyvänsä voi olla sellaisten hyökkäysten takana, missä esimerkiksi vaalikampanjan kotisivua sabotoidaan laittamalla niihin vääristeltyä tai valheellista tietoa.

Venäjän halu vaikuttaa muiden maiden vaaleihin on tunnettua, mutta tietenkin voidaan sanoa, että siellä olevia tietokoneita voidaan käyttää myös esimerkiksi New Yorkista käsin etäkäytön avulla. Tuollainen mahdollisuus tarkoittaa sitä, että kuka hyvänsä voi olla noiden vaalikampanjoita häiritsevien iskujen takana.  Samoin esimerkiksi venäläisestä pankista voidaan siirtää rahaa vaaliehdokkaiden kampanjoihin, jotta rahojen siirto saadaan näyttämään venäläisten tekemältä, ja tuota toimintaa voidaan käyttää ehdokkaan maineen tuhoamiseksi.

Venäjä haluaa vaikuttaa muiden maiden vaaleihin, on ismi mitä toistetaan jatkuvasti. Ja tuo kuva halutaan tietenkin muuttaa yhdeksi sekä ainoaksi totuudeksi. Se että Venäjä sekä sen asevoimat ovat tällaisen toiminnan takana tietenkin takaa sen, että kukaan ei oikeasti uskalla lähteä selvittämään sitä, että millaista tämä toiminta oikeastaan on ollut, sekä sitä, että kuka oikeastaan on sen toiminnan takana, mikä on saanut aikaan uskon siihen, että Venäjän hallitus on halunnut vaikuttaa ulkomaisiin vaaleihin.

Se miten vaaleihin voidaan vaikuttaa vieraan vallan toimesta ei ole yksiselitteistä. Nimittäin toisen maan ehdokkaiden pankkitileille voidaan siirtää rahaa, tai heidän vaalikampanjoitaan voidaan tukea rahallisesti. Toisaalta noiden vaalikampanjoiden tukemiseen voi kuulua myös esimerkiksi esiintymiskoulutusta sekä media-osaamista. Ja Venäjällä on todella paljon kokemusta esimerkiksi propagandasta sekä suuren skaalan psykologisista operaatioista, joiden tarkoitus on vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.

Yksi tapa on perustaa gallup-yhtiö, joka selvittää millaisia asioita ihmiset kannattavat. Ja sitten näiden tietojen perusteella lähdetään tekemään vaalikampanjaa. Tuolloin mennään äänestäjän luokse kysymään, mitä tämä haluaa poliitikon tekevän puolestaan, ja sitten noista asioista tehdään vaalikampanja, joka saattaa olla hyvin tehokas sekä samalla vaarallinen tapa saada lisää ääniä. Ja muistakaa että vain annetuilla äänillä on merkitystä. Se miten äänet on saatu on yhdentekevää. Tuon asian toi esiin Cambridge analyticsin tapaus, missä sosiaalisesta mediasta hankitut tiedot tekivät mahdolliseksi muokata EU-vastustajien poliittisia ohjelmia britanniassa niin, että Brexit muuttui mahdolliseksi.

Vastapuolen julkaiseman informaation vääristäminen hakkerien keinoja käyttäen

Toisaalta taas esimerkiksi kilpailevien ehdokkaiden kotisivuja voidaan häiritä suuntaamalla niihin verkkoliikennettä, mikä kuormittaa sivustoja. Tai sitten kotisivujen sisältöä voidaan manipuloida, ja ehdokkaan nimiin laittaa sanomisia, mitä hän ei ole koskaan edes sanonut, mikä tekee varsinkin tästä  vaarallisen tavan operoida. Myös vääristeltyjä kuva nauhoja voidaan käyttää vastapuolen mustamaalaamiseen.

Mutta kun näitä hakkerointiin perustuvia menetelmiä ajatellaan voidaan samalla sanoa, että jos noihin disinformaatio-operaatioihin käytetään Venäjällä olevia palvelimia, niin silloin mieleen tulee sellainen asia tai epäilys, että noiden palvelimien sijainti on tarkoituksella paljastettu olevan Venäjä, ja se että esimerkiksi iskujen taustalla olevan tiedustelupalvelun rooli on niin helposti selvitetty panee ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että etäkäytön avulla voi kuka vain operoida venäjällä sijaitsevaa tietokonetta vaikka New Yorkista.

Eli mieleeni tuli se, että onko tuo tieto, että venäjän asevoimat ovat tällaisen vaaleihin puuttumisen takana oikeasti vuodettu siksi, että viranomaiset eivät uskaltaisi tutkia tällaisia tapauksia. Nimittäin myös “ei valtiollinen toimija” voi suorittaa vastaavia operaatioita. Se tarkoittaa sitä, että näiden operaatioiden takana voi olla myös joku hakkeriryhmä, joka toimii joko spontaanisti ajaakseen jotain itselle tärkeitä asioita, tai sitten tuo ryhmä voi toimia myös puhtaasti saadakseen taloudellista hyötyä tällaisesta toiminnasta. Tuolloin hakkerit toimivat ikään kuin palkkasotureina jollekin, jolla on paljon valtaa sekä rahaa. Mutta tämä on vain hypoteettista pohdintaa.

Kuva:

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cities_with_the_most_skyscrapers#/media/File:Hong_Kong_Harbour_Night_2019-06-11.jpg

Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Fiktiota sekä tiedettä ja politiikkaa

Tieteen politisoituminen on ollut kautta aikojen ongelma, ja samoin ongelmia tieteen harjoittamiseen ovat tuoneet erityisesti erilaisten johtavien talouden sekä teiteen tekemisen laitosten johtajien sitominen valtiovaltaan. Siis älkää ymmärtäkö minua väärin, en tarkoita sitä, että tieteen harjoittajien pitäisi nostaa itsensä lain yläpuolelle, tai vaikka he olisivat tämän tehneet, niin kuitenkaan epähumaania tai paremminkin sanoen epäeettistä tieteen harjoittamista ei hyväksyä eikä sitä saa koskaan tukea. Mutta sitten lähdetään pohtimaan sitä, mitä tarkoittaa sana “epäeettinen”?

Epäeettiseen tieteen harjoittamiseen kuuluu sitten monia asioita, joista ei olla yksimielisiä. Esimerkiksi atomipommit tai asetekniikka kuuluvat sarjaan epähumaanit asiat, mutta sitten tietenkin voidaan kysyä, että eikö tiedemiehen tule palvella valtiota, missä hän asuu parhaan kykynsä sekä taitonsa mukaan. Ja tällöin tietenkin voidaan sanoa, että atomipommilla oli aikoinaan niin sanottu moraalis- eettinen tilaus, koska maailma oli sodassa, ja vastassa oli aate, jonka mukaan ihminen menetti kansalaisoikeutensa, jos hän sattui syntymään perheeseen, missä harjoitettiin tiettyä uskontoa.

Adolf Hitler jatkoi aikoinaan jo inkvisition aikaan tutuksi tulleita perinteitä, joiden mukaan ihmiset, jotka vastustivat jotain vallitsevaa näkemystä asioista sai polttaa roviolle. Inkvisition aikaan ihmiset uskoivat maan olevan litteä, ja se siitä. Jos tuota asiaa nyt sattui sitten joku vastustamaan, niin seurauksena oli oikeudenkäynti, mikä saattoi johtaa kuolemantuomioon, ja vaikka Galileo Galilei osoitti havaintojen avulla sen, että kiertoliikettä tapahtui muidenkin kappaleiden kuin vain Maan ympärillä, mikä tarkoitti sitä, että Maa ei ole enää maailmankaikkeuden keskus, niin hänen päälleen langetettu  kirkonkirous purettiin vasta muutamia vuosia sitten. Eli tämä tapaus sitten osoitti sen, kuinka vaikeaa ihmisten on myöntää olevansa väärässä.

Natsit sekä heitä tukevat tahot kehittivät aikoinaan sellaisen ajatuksen, että tietty uskonto tekisi jostain ihmisistä toisen alla olevan olennon. Natsi-Saksa on hyvä esimerkki siitä, mihin tieteen politisoituminen saattaa johtaa. Tuolloin uskonto määriteltiin syyksi surmata ihmisiä. Kun natsit sanoivat juutalaisia roduksi, niin he tekivät omasta mallistaan epätieteellisen. Kuitenkin tuon epätieteellisen mallin arvostelu toi eteen tilanteen, missä henkilö lähetettiin keskitysleirille.

Mutta eipä Hitler yksin  tätä mallia kehittänyt. Hän käytti hyväkseen vuosisatoja kestäneitä ennakkoluuloja saadakseen ihmiset uskomaan sitä, että juutalaiset olisivat kaiken pahan alku ja juuri. Hän käytti vain tilaisuutta hyväkseen ja syyllisti erään vähemmistön saadakseen valtion talouden kuntoon takavarikoimalla näiden syyllistettyjen ihmisten omaisuuden.

Tuon politiikan kehittäjiltä  oli sellainen asia unohtunut, että uskonto ei ole siis muuta kuin yksi politiikan muoto. Eli se että sanomme jotain asiaa uskonnoksi, ei muuta sitä asiaa, että kyseessä on oikeastaan vain politiikan tai aatteen muoto, eikä kyseessä ole karkeasti ajatellen muuta kuin muunnelma teemasta, että onko joku sosiaalidemokraatti.

Yleensä keskusteluissa puhutaan siitä, että ihminen jolla ei ole jotain teknistä laitetta on jotenkin tyhmä. Tuolloin lähdetään liikkeelle siitä mallista, missä jonkin laitteen omistaminen samaistetaan älykkyysosamäärään. Se mikä teki eurooppalaisista olevinaan älykkäämpiä kuin muut johtui siitä että eurooppalaiset surmasivat muita tehokkaammin, ja tuhovälineisen kuten ydinaseiden avulla on vielä nykyäänkin joillakin ihmisillä tapana kohottaa omaa arvostusta maailmassa,

Maailma on uskomaton paikka. Se että ihmiset tekevät teorioita sekä luovat uutta saa aikaan sen, että kehitys menee eteenpäin. Samalla unohdetaan se, että kehitys ei ole vain fyysisten laitteiden tai tietokoneohjelmien valmistamista. Kehitys on myös sitä, että kehitetään toimintamalleja sekä sekä muutenkin muutetaan tapaa ajatella, mikä tekee kehityksestä myös virtuaalista. Virtuaalinen kehitys tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jatkuvan kasvun periaatteesta taloudessa luovutaan. Vai kuinka monta tietokonepeliä, pelikonsolia sekä kamerakännykkää ihmiset nyt sitten ylipäätään ostavat?

Tai ehkä joku niitä hajottaa kovin usein, mutta lopulta sitten käy niin, että markkinoilla ei ole vain ole enää tarvetta uusille tuotteille. Syy miksi tässä tätä mallia olen käynyt läpi johtuu siitä, että jatkuvan kasvun talous on yksi ikään kuin uskontoon verrattava malli, miten asioita hoidetaan, tai on hoidettu tähän asti. Mutta miten sitten toimitaan, kun markkinoilla ei ole tarvetta uusiin välineisiin.

Lentävät lauseet sekä kansojen vaellusten kartoittaminen

Lentävät lauseet sekä kansojen vaellusten kartoittaminen

Tarina maasta, missä kaikki ovat puolikkaita

Erässä satujen maassa on tapana laittaa kaikki asiat puoliksi. Tuossa maassa pöydät, tuolit sekä kaikki muut asiat ovat niin sanottuja puolikkaita, Kun tuon maan asukas puhuu, niin hänet tunnistaa siitä, että kaikki asiat mitä hän sanoo tai tekee on aina puoliksi jotakin. Puolikas pöytä, tuoli sekä kuppi kertovat jotain siitä, miten tuossa maassa eletään.

Eli jokainen asia, minkä tuon maan kansalainen tekee tai sanoo on puoliksi totta ja puoliksi valetta, Merkillinen asia tuo sana “puoleksi” on, koska tuo sana sitten merkitsee sitä, että henkilö ei voi omasta mielestään olla väärässä, kun hän on puoliksi jotain mieltä asioista. Tuossa maassa kaikki asiat aloitetaan sanomalla sana “puoliksi”, joten onpa irvokkaat ajat.

Samaa menetelmää, millä kartoitetaan esimerkiksi Suomalais-Ugrilaisten kansojen liikkumista voidaan kartoittaa myös modernin ihmisen liikkumista.

Kyseinen esimerkki on niin sanottu “lentävä lause”, joka tarttuu ihmisiin erittäin tehokkaasti. Tuollaisten lentävien lauseiden avulla jäljitetään sitä, mistä henkilö on kotoisin, tai missä hän yleensä vaikuttaa. Sellaiset sanonnat, kuten “ei ole pelkoa” tai “kuten tiedät” ovat asioita, mitkä paljastavat sen, että henkilö kuuluu samaan ryhmään toisten ihmisten kanssa. Suomalais-Ugrilaisten kansojen historiaa kartoitetaan tällaisten sanontojen avulla.

Suomen kielen ainutlaatuisuus tekee siitä sellaisen, että suomenkieliset  sanat erottaa helposti. Ja koska edustamme pientä kieliryhmää, niin kielemme ei ole ikään kuin “saastunut” koska esimerkiksi hallitsija on sanonut jotain asioita väärin.

Eli vaikka aikoinaan tsaari sekä myöhemmin neuvostojohto siirsivät monia kansoja paikasta toiseen, niin lentävät lauseet sekä sanonnat ovat auttaneet meitä kartoittamaan sen, mistä kansamme on tullut sille alueelle, missä nyt asumme. Ennen kuin meidän kannattaa lähteä tekemään DNA-kartoitusta, kannattaa meidän tutkia sitä, millä alueilla on sanoja, jotka ovat samanlaisia meidän kielemme sanojen kanssa. Noita jälkiä seuraamalla voidaan sitten etsiä sellaista aluetta, missä muinaissuomalaiset ovat oleskelleet.

Kuitenkin myös nykyaikaiset tutkijat voivat näiden metodien avulla selvittää sitä, missä henkilö liikkuu tai missä hän asuu. Niin sanotut lentävät lauseet ovat sellaisia, mitä viljellään jengeissä, ja jotka sitten kulkeutuvat muille alueille, koska ne ovat niin upeita sanontoja. Suomalais-Ugrilaiset kansat ovat otollinen tutkimuskohde kielitieteilijälle, koska meidän kielemme on niin ainutkertainen sekä harvinainen. Varsinkin suomen kielen sanoja on miltein mahdotonta sekoittaa muihin kieliin, tai ehkä joku Viro saattaa mennä sekaisin, jos puhutaan hyvin lyhyesti.

Kuva 

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/aa/Polarlicht_2.jpg/500px-Polarlicht_2.jpg

Mietteitä peilistä sekä Nietzschestä

Mietteitä peilistä sekä Nietzschestä

Peili

Tämän kirjoituksen liitteenä on kuva peilistä, missä on pieni halkeama. Miksi tässä peilissä on halkeama? Missään muussa peileistä, joita tuossa tilassa oli ei ollut tuota halkeamaa. Joten onko joku kohdellut tätä peiliä jotenkin kaltoin, tai ehkä luullut sitä joksikin tabletiksi tai vastaavaksi tietokoneeksi, jota sitten on painettu hajalle, kun siitä ei näy kuin oma kuva, tai mistä minä tietäisin, miksi tässä peilissä on halkeama? Haljennut peili voi olla vaikka kuinka syvällinen viesti siitä, että olen jotenkin erityinen, tai ehkä se kuvastaa sitä, kuinka kaksijakoinen ihminen olen. Sitä en tiedä, miksi tuo naarmuinen tai haljennut peili päätyi eteeni, mutta sitä tässä mietin, että onko peilillä jokin kauhean syvällinen merkitys?

Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi arkiajattelun poikkeaminen filosofisesta ajattelusta todetaan siten, että arkiajattelussa riittää se, että katson peilissä olevan halkeaman ulottuvan peilin päästä päähän, mutta jos ajattelen erästä kauan sitten tekemääni tehtävää, missä vertaan filosofista ajattelua arkiajatteluun, niin tietenkin kirjoitukseen pitää saada aina vähän enemmän pituutta, kuin vain ajatellen, että onko joku halkeama peilissä vain sattumalta siihen tullut. Filosofisessa ajattelussa pyritään selvittämään sitä, että miksi esimerkiksi peilissä on halkeama?

Humoristisesti voidaan kysyä, että onko tuo jokin salainen viesti tai ehkä merkki siitä, että jotain outoa tulee tapahtumaan. Tai ehkä kyse on siitä, että tämä halkeama kuvastaa sitä, että omassa panssarissa, jonka olen luonut omaksi turvakseni maailman pahuutta sekä kolkkoa kohtelua vastaan on jokin lohkeama. Enkö ole kyennyt pitämään pitkän aikaa tarkasti varjeltua stoalaista ulkokuorta tyynenä ja rauhallisena, vaan olen antanut sen hajota ihmisten edessä.

Olen siis ollut muuta kuin se, mikä nousee stoalaisuuden ylipapin johtavan yli-ihmisiä sekä heidän ajatteluaan tutkineen teoreetikko Nietzschen kirjoituksissa muiden yläpuolelle, ja katsoo heitä kuten yli-ihmisen ainakin omasta mielestään tuleekin tehdä. Se mitä muut asiasta ajattelevat on sitten asia erikseen.

Nietzschen oppeja noudattamalla saadaan aikaan paljon vihaa sekä kaunaa, mikä purkautuu erilaisten vallankumousten sekä muun väkivallan muodossa. Se mikä tuossa teoriassa erityisesti aiheuttaa kiihtymystä sekä myö kritiikkiä on se, että yli-ihmisen ei tarvitse huomioida ketään muuta koko maailmassa, mikä sitten tekee hänestä ainakin erittäin vihatun. Ja se estää tehokkaasti toteuttamasta tätä hyvin epämiellyttävää mallia käytännön elämässä.

Nietzsche ja moraali eli hänen terioitaan ei pitäisi koskaan edes yrittää soveltaa käytäntöön.

Tuon miehen oppien mukaan moraalisesti sekä kaikin puolin muutenkin ylevä ihminen nousee johtamaan joukkoa. Hän siis nousee vallitsevan moraalin yläpuolelle, ja kuvittelee että mikään laki tai moraali ei häntä sido. Tuon ajattelutavan takia tätä teoriaa kritisoidaan erittäin kiivaasti, koska sen nimissä on esimerkiksi on oikeutettua polkea toisen ihmisen oikeudet maan rakoon sekä muuttaa toinen arvottomaksi lihan palaksi.

Voi millainen pettymys olenkaan ollut itselleni, kun en ollutkaan se yli-ihminen, mikä osaa sekä tietää kaikesta kaiken. Olen vain kuolevainen ihmispoloinen, joka ei vain kykene olemaan sitä, mitä joku suuri Nietzsche sanoi yli-ihmisen olevan. No tämä tekstin osa oli armotonta itseruoskintaa, mikä on tarkoituksellisesti tehty naiiviksi sekä narsistiseksi, mutta sekin tuli tässä mainituksi, että olen vain ihminen.

Ehkä Nietzsche teki tuon teoriansa oikeastaan varoitukseksi siitä, mitä johtajan palvonta sai aikaan. Tai niin olen itse asiasta joskus ajatellut, kun hänen kehittämäänsä malliin, missä yli-ihmisellä olisi ehdoton valta sekä auktoriteetti olen tutustunut. Se mitä hän oikeasti ajatteli on tietenkin jäänyt historian hämärään.

Siitä mitä filosofia on? Eli onko se vain sitaatteja tai ehkä mahdollisuutta esitellä omia ajatuksia? Niin kuka tietää vastauksen?

Filosofia on merkillinen asia. Siinä pyritään verbaalisesti todistamaan joitakin asioita. Ja yksi asia tietenkin on erityisen tärkeää, ja se on se omien aivojen käyttö. Ei ole olemassa vain yhtä sekä oikeaa ratkaisua mihinkään pulmaan. On olemassa yhtä monta käsitystä sekä tapaa lähestyä ongelmia kuin on ihmisiä. Se että ihminen osaa toistaa jonkun suuren filosofin ajatuksia, ja laittaa sitaatit kohdalleen ei tee hänestä filosofia. Se että ihminen osaa sekä uskaltaa haastaa myös suuria nimiä tekee hänestä filosofin.

Kuka vain osaa kopioida Nietzschen ajatuksia, mutta hänen nimeään ei kuka vain osaa kirjoittaa, joten miksi kaikilla filosofeilla sekä tunnetuilla ajattelijoilla ja tieteenharjoittajilla on niin oudot nimet. Itse huomasin, että tarvitsen tekstinkäsittelyohjelman saadakseni tuon nimen menemään oikein, eli miten ihmeessä tuon miehen fanit ovat osanneet hänen nimensä kirjoittaa oikein? Tai ehkä heillä  kotikielenä oli aikoinaan saksa. Eli en tiedä, että onko hänen nimensä sitten saksankielisistä helpompi kirjoittaa.

Draama myy aina hyvin

Draama myy aina hyvin

Terve epäily on asia, mikä varmasti on kannattavaa. Nimittäin se että uskaltaa epäillä jotain tekee ihmisestä ihmisen. Se että ihminen miettii asioita myös silloin, kun se ei ole hänen oman mukavuutensa kannalta ehkä paras tai edes toiseksi paras vaihtoehto on kuitenkin asia, mikä osoittaa järkevyyttä.

Kun ajatellaan sitä, mitä sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan, niin silloin tietenkin on kaikkein parasta edes katsoa netistä, että onko jostain tapauksesta olemassa mitään muuta kuin se yksi lähde, joka saattaa olla useisiin paikkoihin jaettu kirjoitus jostain asiasta. Se miksi tietyt nyyhkytarinat uppoavat ihmisiin johtuu siitä, että me kaikki haluamme nähdä jostain syystä elämän nurjaa puolta. Haluamme kuulla jostain syystä siitä, kuinka ihminen on pelastunut huumehelvetistä tai vastaavasta paikasta, ja sitten saanut elämänsä takaisin kohdalleen.

Nyyhkytarinat tuovat lukijoita

Noilla jutuilla saadaan varmasti julkisuutta sekä paljon tykkäämisiä, ja muistakaa että esimerkiksi sosiaalisen median kanssa pitää olla varovainen. Nimittäin se mikä tuo paljon Facebook- tai muita kavereita on jokin dramaattinen tarina, jossa ihminen selviää jostain helvetistä, ja sitten tapaa mukavan tytön tai pojan ja ratsastaa sitten kohti auringonlaskua kuin joku Lucky Luke. Ja tulos on aina yhtä upea. Toki tuollaiset hollywood-loput ovat ilmeisesti melko kaukana ihmisten arjesta.

Mutta aina silloin tällöin mieleeni tulee se, kuinka esimerkiksi vieroituksesta kertovista tarinoista kirjoitetaan kirjoja. Tässä sitten voisin kysyä, että mistä kukaan tietää, että onko tuollainen kirjoittaja oikeasti ollut missään vieroituksessa? Tai onko häntä edes olemassa? Ihmiset kirjoittavat kaiken maailman fiktioita, mutta missä menee se raja, että onko joku asia sopivaa käsitellä juuri sillä tavalla kuin sitä on käsitelty? Kuka vain voi kirjoittaa omasta päästään tarinoita, joita kaupataan sitten omina sekä todellisina asioina.

Eli onko fiktiota oikein kaupata todellisuutena? Kun ajatellaan esimerkiksi sotaromaaneja, niin niissä on usein faktaa sekä fiktiota sekaisin. Tai oikeastaan aina kun puhutaan trillereistä, on kyseessä kirjoituksen laji, missä kehyskertomus saattaa tulla suoraan televisiosta, mutta sitten päähenkilö toimii fiktiivisessä ympäristössä tai fiktiivisissä tehtävissä. Noista kirjoista ei juurikaan puhuta, ja se minua hiukan ihmetyttää. Eli onko oikein kirjoittaa romaaneja, joissa oikeasti täysin tekaistuja tarinoita kaupataan todellisuutena?

Onko oikein esittää romaania todellisena kokemuksena?

Esimerkiksi väärennettyjä Saksan keskitysleireiltä pelastuneiden päiväkirjoja on ilmeisesti ainakin yritetty julkistaa aitoina kokemuksina. Tuolloin ihmiset ovat muka löytäneet jonkun vanhan kirjan, mikä pitää sisällään “aidon pelastuneen tarinan”. Todellisuudessa he ovat itse joissain tapauksissa kirjoittaneet kirjan itse, jotta saisivat rahaa tuosta tarinasta, eli itse koettu myy hyvin. Tietenkin aina välillä vastaan kuulemma tulee myös aitoja päiväkirjoja, mutta ainakin osassa tapauksista kyseessä on oikeastaan romaani, jota kaupataan aitona päiväkirjana.


Samoin aikoinaan ihmeteltiin esimerkiksi sitä, miten Henri Charriére oli saanut kirjoitetuksi kirjan Papillon tuolla Ranskan Guyanassa. Tietenkin kirja vaikuttaa aluksi aidolta, ja se pitää sisällään tekstiä, mikä on kyllä aidon tuntuista “katujätkän” kirjoutusta, mutta silti mieleen tulee pieni epäilys siitä, että onko tuo mies oikeastaan ollut tuolla Pirunsaarella? Nimittäin se että hän niin mielellään kuvailee sitä, kuinka hän menee vankilaan setelit peräsuolessaan, ja sitten kirjan kieliasu on merkillinen, eli eikö  kustannustoimittaja puuttunut tuohon kirjoitukseen?

Geeneistä sekä terapiasta

Geeneistä sekä terapiasta

Geeniterapia

Geeniterapia on ihmeellinen asia. Sen kautta voidaan tehdä kammottavia virheitä tai sitten sitä voidaan käyttää myös hyvään. Eli jos jollekin viruksen aiheuttamalle taudille halutaan luoda immuniteetti, niin silloin voidaan käyttää joko rokotetta tai sitten ihmiseen voidaan siirtää geenejä, jotka tekevät hänestä immuunin jollekin tietylle taudille. Tuolloin voidaan etsiä eläin, joka on immuuni esimerkiksi ebolalle, ja tuo geeni pätkä voidaan muokata retro virukseksi, joka siirtää kyseisen ominaisuuden muihin ihmisiin.

Tai oikeastaan keinotekoinen retrovirus voi siirtää geenejä myös lajien välillä, ja tarvittava RNA-molekyyli voidaan luoda DNA:sta halkaisemalla tämä molekyyli keskeltä. Eli jopa koko ihmisen DNA voidaan muuttaa valtavan pitkäksi RNA-molekyyliksi, mikä tarkoittaa että koko ihmisen perimä voidaan siirtää toiseen soluun. Ja silloin tietenkin ihmisen kloonaaminen tätä kautta on mahdollista.

Erehtymättömyys

On erehtymättömyyttä meillä melko valikoima, lauloi Eppu Normaali aikoinaan, ja itse asiassa tämä erehtymisen sekä erehtymättömyyden omituinen vastakohtaisuus kiehtoo minua. Miksi me jostain syystä ihailemme erehtymättömiä ihmisiä, vaikka tiedämme, että erehtyminen on inhimillistä. Erehtyminen johtuu monesti siitä, että ihmiset ovat ylipäätään tehneet jotain, kun taas syy erehtymättömyyteen johtuu siitä, että henkilö ei ole koskaan tehnyt itse yhtään mitään,  mikä tietenkin eliminoi tietynlaisten erehdysten mahdollisuuden.

Kuten sanottu, niin älykäs mies osaa korjata virheensä, mutta viisas mies ei virheitä edes tee. Joten miksi me emme ole viisaita ihmisiä? Siitä syystä, että meidän mielestämme ihmisen pitää kokeilla lähes kaikkea elämässään, sekä kehittää uusia asioita, silläkin uhalla, että joku paratiisisaari lentää ilmaan, mutta silti olen sitä mieltä, että ilman uutta ja mielenkiintoista maailma olisi varmaan paljon ikävämpi sekä samalla myös vaarallisempi paikka asua.

Mutta kun lähdetään siitä, että meillä on äly sekä kyky ratkaista ongelmia käyttämällä aivojamme, niin se että me myönnämme virheemme, ja lähdemme sen kautta korjaamaan sitä on varmasti ainoa oikea ratkaisu. Eli jos ajatellaan mitä hyvänsä asiaa, niin ongelmia ei voida hoitaa, jos niiden olemassaolo kiistetään, ja jos yhteisö kannustaa kiistämään sen, mitä tuli tehtyä väärin, niin se ei ainakaan kenenkään oloa paranna. Jos ajatellaan sitä, että emme voisi kehittää jatkuvasti uusia asioita, niin silloin meidän pitäisi miettiä vastuuta ympäristöstä uudelta kannalta.

Virheen korjaus lähtee virheen myöntämisestä

Meidän on elettävä sen asian kanssa, että emme enää elä luontaistaloudessa, missä olimme kerran sopusoinnussa luonnon sekä kaiken muun eläväisen kanssa. Se että joku Cro-Magnon tai Neanderthal sattui joskus päättämään, että se ja sen heimo ajaa jokaisen karhun pois luolasta niin, että se kuolee keihääseen, mikä on tuettu maata vasten sai aikaan sen, että ihminen alkoi tuntea olevansa luonnon herra, kun se sitten uuden taljan päällä istuen mutusteli karhun lihaa ja katsoi varjoaan seinästä.

Tuo luolamies ei varmasti omistanut mitään kovin upeaa, mutta koska tuo päätös siitä, että karhu luovuttaa luolansa ihmiselle oli oikea, niin sen jälkeen kaikki muutkin lajit ovat saaneet antautua ihmisen edessä. Ja viimeiset antautuneet ovat olleet virukset, joihin on kehitetty joukko lääkkeitä. Jotkut näistä ratkaisuista perustuvat nanotekniikkaan, eli tuota viruksen geeniä voidaan pilkkoa nanotekniikan avulla, ja osa taas perustuu geenien siirtoihin.

Tuolloin esimerkiksi ihmisen geenejä tai DNA-pätkiä jotka tekevät ihmisestä tai jostain muusta nisäkkäästä immuunin vaikka malarialle siirretään ihmiseen, joka ei ole immuuni. Tuo geeni muutetaan RNA molekyyliksi, joka ruiskutetaan luuytimen soluihin. Tällöin keinotekoinen retrovirus siirtää vastustuskyvyn ihmisten välillä, mutta kyseinen menetelmä toimii myös lajien välisessä geenien siirrossa. Eli etsitään mikä tahansa eläin, joka on immuuni esimerkiksi malarialle tai dengue-kuumeelle, ja siitä eristetään DNA pätkä, mikä luo kyseisen ominaisuuden, ja sen jälkeen tästä perimä aineksesta tehdään keinotekoinen retrovirus, mitä voidaan levittää kaikkialle, ja se sitten tekee myös muista ihmisistä immuuneja näille taudeille, kuten alussa kirjoitin.

Kuva:

https://www.labiotech.eu/wp-content/uploads/2018/12/100000-genomes-news-header.jpg

Kissa joka makaa sohvalla

Kuva Wiki

Kissa makaa sohvalla, ja se vaikuttaa varsin miellyttävältä eläimeltä. Mutta kuitenkin me aina unohdamme, että kissa on petoeläin. Se makaa sohvalla ja vain odottaa sitä hetkeä, kun pahaa aavistamaton hiiri saapuu paikalle, ja sen jälkeen kissa räjähtää toimintaan. Tai oikeastaan kissa joka ei ole saanut ravintoa räjähtää toimintaan ja syö tuon hiiren.

Kuitenkaan sohvalla makaava kissa ei ehkä kuitenkaan lähde heti surmaamaan tuota hiirtä, vaan se alkaa leikitellä seuraavalla uhriltaan. Kun hiiri katsoo harmaassa turkissaan varomattomasti ulos, kissa hyökkää sitä kohti, mutta jättää hypyn hiukan liian lyhyeksi. Tai sitten kissa esittää, että se ei muka näe hiirtä. Tämän leikin tarkoitus on se, että hiiri ei enää pelkää kissaa, ja alkaa kutsua kavereitaan paikalle.

Yhtenä päivänä hiiri tulee ulos kolostaan, ja samalla sen koko pesue seuraa mukana. Tuolloin kissa sitten ei enää hyppää ohi, ja se oli hiiren loppu. Kun laulussa sanotaan, että kissa se hiirelle takkia ompeli, niin voi olla niin, että kissa sitten on laittanut jonkun jäljittimen tuohon lahjana annettuun takkiin, mikä vie pedon suoraan hiiren pesän eteen, ja siitä sitten on edessä hyvin ikävä juttu.

Mutta palataan kissan tapaan leikkiä hiirellä. Tuolla käytöksellä on sellainen merkitys, että kissa ikään kuin oppii metsästämään. Samalla unohdetaan se, että kissan tarkoitus on opettaa hiirtä olemaan pelkäämättä sitä. Hiiri viestii lajitoveriensa kanssa feromonilla, jolla se ilmoittaa tien tuonne ihanalle jauho varastolle olevan selvä, ja jos kissa surmaa hiiren vasta tuon viestin jälkeen, niin silloin se voi hyvin pyydystää hiiriä koko talven nousematta sohvalta muuten kuin aterioimaan.

Kuka on pomo?

 Kuka on pomo?

Kun kolme ihmistä istuu ravintolassa, ja tutkijan pitää selvittää se, kuka heistä on johtaja, niin silloin tietenkin kannattaa katsoa juomia. Nimittäin viinilasi kuvastaa aikuisuutta sekä myös sitä, että henkilö on muita ylempänä, ja sitä kautta voidaan ajatella, että johtaja paljastuu hyvin nopeasti. Johtajan salaisuus on siinä, että hänen valtansa perustuu verkostoon, missä hänen lähimmät alaisensa ovat myös itse johtajia.

Kun johtajuutta esimerkiksi jengissä verrataan johtajuuteen armeijassa, niin silloin pitää muistaa se, että jengeissä saattaa vaatteiden käytöllä sekä esimerkiksi sillä miten johtajaa lähestytään samanlaiset hyvin tiukat säännöt, joiden rikkomisesta saattaa tulla erittäin kova rangaistus. Yksi noista rangaistuksista on se, että henkilö suljetaan jengin ulkopuolelle, mutta samalla voidaan sanoa, että tuolla pääsee vain se, jolla on hyvin lyhyt historia siinä jengissä. Kun taas sellainen, joka voi jotain todistaa saattaa kohdata hyvin kolkon kohtalon.

Kun jengin johtajan asemaa uhataan tai hän kokee olevansa jotenkin loukattu, niin silloin hän saattaa tokaista, että "yhtenä päivänä joku sai sata tikkiä naamaansa, kun kaatui vaikka rapuissa". Ja se sitten on alaisille merkki siitä, että sääntöjä rikkonut saa nenilleen. Jengeissä esimerkiksi pomoa ei saa ehkä koskaan suoraan puhutella, vaan kaikki lähestyminen pitää suorittaa jonkun muun henkilön kautta.

Johtajan asema omassa ryhmässään on aina se sama. Se että johtaja työskentelee jossain virallisessa yhtiössä tai alamaailman organisaatiossa ei muuta hänen asemaansa miksikään. Eli johtajalla on valta heittää alainen pois joukosta, mikäli hän sattuu niin haluamaan. Kuitenkin kun vertaillaan jonkun normaalin yhtiön johtajan asemaa esimerkiksi Al Caponen asemaan, niin yksi asia kuitenkin on eri tavalla, ja se on se, että Capone ampui erotettavat surutta, kun taas jostain yhtiöstä erotetut menevät tietenkin työvoimatoimistoon.

Kolmannen silmän arvoitus

Kuva I

Kolmannen silmän arvoitus

Onko kolmas silmä vain valoherkkien solujen ryhmä aivokuorella?

Mustalaiset sanovat, että aivoissamme on niin sanottu kolmas silmä, jolla ihminen näkee toisen ihmisen mieleen. Tällöin mieleen tulee se, että voisiko kolmas silmä olla yksinkertaisesti sellainen valoherkkien solujen ryhmä, joka on aivojen pinnalla. Tuolloin kyseiset solut olisivat sellaisia, että ne kykenisivät havainnoimaan pimeää ympäristöä ilman, että ympäristön valo häiritsee niitä. Eli kyseessä olisi otsalohkon pinnalla olevien verkkokalvon aistinsolujen muodostuma.

Tuon teorian mukaan kolmas silmä olisi vain elin, joka on olemassa kaikilla ihmisillä, mutta sen lähettämät aisti signaalit peittyvät normaalien näkö elinten aiheuttamaan “kohinaan”. Eli tuollainen olisi lyhykäisyydessään selitys termille “kolmas silmä”. On esitetty ajatus, että kyseinen elin voisi nähdä hyvin lyhytaikaisia valonvälähdyksiä, jotka voivat tulla sen havainto kenttään esimerkiksi vajaa sekunnin kestävän madonreiän kautta. Mutta mieleen tulee se, että olisiko ehkä joku halunnut salata jotain tämän oudon ilmiön ympärillä.


Olisiko mahdollista tehdä keinotekoinen kolmas silmä?


Kautta aikojen on mietitty mahdollisuutta siihen, että kolmas silmä saadaan aktivoitua jollain tavoin. Eli ihmisiä on pidetty esimerkiksi pitkän aikaa pimeässä luolassa, mikä on saanut aikaan D-vitamiinin puutosta. Tuollaisissa kokeissa ihmiset ovat alkaneet nähdä hallusinaatioita, jotka ovat tarinan mukaan melko samankaltaisia.

Keinotekoisen kolmannen silmän valmistaminen esimerkiksi siirtämällä verkkokalvon soluja aivojen otsalohkon päälle olisi ehkä mahdollista. Samoin voisin ajatella, että esimerkiksi CCD-kameran kenno voidaan istuttaa aivokuorelle samalla tavoin kuin keinotekoinen silmä. Saattaa olla niin, että eläimille on tehty sellaisia leikkauksia, missä näitä mikropiirejä on asetettu aivokuorelle.

Tuossa ratkaisussa CCD-kameran sekä tietokoneen tai oikeammin mikroprosessorin avulla kuvaa aivoihin siirtävä silmäproteesi voitaisiin muokata sellaiseksi, että sen avulla voitaisiin samoja näköhermon signaaleja, jotka normaalisti kulkevat näköhermoa pitkin siirtää suoraan otsalohkoon. Tällainen ratkaisu on melko erikoinen, mutta kuitenkin mahdollista jossain määrin toteuttaa.

Tuolloin CCD-kameralla varustettu mikropiiri voidaan istuttaa kallon etuosaan, jolloin saadaan aikaan sama vaikutus kuin luonnollisilla soluilla. Se että toimiiko tällainen ratkaisu on sitten aivan eri asia kuin teoria. Mutta näitä asioita on mielenkiintoista pohtia illalla ennen nukkumaanmenoa, kun illat pimenevät.

Kuva I

https://ak0.picdn.net/shutterstock/videos/2577770/thumb/1.jpg

Emme osaa pelätä sitä mitä meidän pitäisi pelätä

Emme osaa pelätä sitä mitä meidän pitäisi pelätä

Ihmisiä pelotellaan, että heidän pankkitilinsä sekä henkilökohtaiset tietonsa päätyvät hakkereille, mutta sitä mitä me puhumme toisten kanssa ei osata mitenkään pitää uhkana. Saattaa olla niin, että esimerkiksi pidämme lapsemme nimet salassa, mutta samalla me jaamme perhettämme sekä läheisiämme koskevia tärkeitä tietoja aivan tuntemattomille ihmisille. Eli voimme soittaa vaikkapa lapsemme psykiatria koskevia aikoja hänen työnjohtajalleen, tai selvittää omien vanhempiemme diabetesta koskevia tietoja jossain työväenopiston ryhmässä.

Tuollainen asia varmasti on tietoa, jota ainakin joku haluaa pitää omana tietonaan. On asioita, joita jaetaan estoitta sosiaalisissa kohtaamisissa, eikä niiden päätymistä kenenkään väärän henkilön tietoon edes välitetä rajoittaa. On todella hienoa, kun olemme sosiaalisesta mediasta keskustellessamme päässeet sille tasolle, missä tajuamme sen, että kaikkia asioita ei tarvitse kertoa kenellekään muulle.

Mutta samalla sitten jaamme tietoja surutta siitä, mitä kukaan ei halua toisen tietävän itsestään esimerkiksi häissä tai muissa sosiaalisissa tilanteissa. En ainakaan itse ajattele sellaista tilannetta, missä ihmisen henkilökohtaisia asioita käsitellään juopuneen ihmisjoukon kuullen, ja kaikesta mitä toinen ihminen sanoo tai miltä hän näyttää tehdään jotain pilaa. Vai olisiko teistä ehkä mukavaa keskustella esimerkiksi peräpukamista ruokapöydässä?

Psykiatri on vähän niin kuin peräpukamat tai kuppa. Kummastakaan en varmasti haluaisi keskustella julkisesti, ja itse tällaisten asioiden levittelyä kovasti kummaksuen katselen. Aina puhutaan siitä, miten ihmisillä on vaitiolovelvollisuus näistä asioista, mutta jostain syystä joidenkin ihmisten pitää tuollaisia asioita levitellä Eli tässä vain yhtenä päivänä tällaisen keskustelun satuin kuulemaan eräässä paikassa, ja siinä keskustelussa ei kyllä henkilöllisyyttä mitenkään peitelty. Joten olisiko myös aika miettiä sitä, mitä missäkin tilaisuudessa puhutaan, ja millaiselle yleisölle tietoja jaetaan? Eli sosiaalisen median lisäksi myös kovaääninen keskustelu voi vaarantaa tietoturva, ja samaa tekee myös juoruileminen.

Moderoinnista sekä siihen liittyvistä myyteistä

Moderoinnista sekä siihen liittyvistä myyteistä

Tekoäly voi mullistaa moderoinnin

Tekoäly mikä perustuu siihen, että tunnettujen ihmispetojen kirjoituksista tehdään tietokanta, jota algoritmi vertaa ihmisten kirjoitteluun sosiaalisessa mediassa voi mullistaa nettiturvan. Eli tuo tekoäly hälyttää viranomaiset automaattisesti tai lähettää viestin moderaattorille.

Moderointi on oikeastaan sellaista työtä, että siihen on alettu kiinnittää huomiota vasta sosiaalisen median nousun myötä. Ennen sosiaalisen median aikaa oli tapana yksinkertaisesti lyhentää tekstejä toimittajien toimesta, ja samalla tietenkin lehtien toimitus saneli yksinkertaisesti sen, mitä ihmiset saivat sanoa mediassa, mikä tietenkin karsi erilaisia ikäviä asioita. Mutta samalla saattoi käydä niin, että myös toimittajan oma poliittinen tai uskonnollinen kanta saattoi vaikuttaa siihen, miten moderointi suoritettiin.

Kuitenkin uskoisin että lehdistöllä oli melko neutraali- sekä samalla korkea moraali noiden moderointien kanssa, vaikka tietenkin esimerkiksi ulkopolitiikkaa koskevaa kirjoittelua saatettiin karsia sen takia, että se vaaransi idän suhteita, tai sitten oli muuten kiusallista luettavaa politiikan tai talouden johtajille. Mutta kun ajatellaan sosiaalista mediaa, niin mikään ei oikeastaan ole muuttunut, paitsi että harhaanjohtavaa tietoa on ollut enemmän liikkeellä kuin koskaan ennen.

Kun tiedon määrä nousee, niin myös harhaanjohtavan tiedon määrä kasvaa

Tai oikeastaan sanoisin  että harhaanjohtavan tiedon määrä on suoraan suhteessa siihen tietomäärään, mitä netissä kulkee. Eli kun tiedon määrä nousee, niin samalla harhaanjohtavan tiedon määrä nousee, mikä on aivan luonnollista. Kun sitten puhutaan moderoinnista sekä siitä, kuinka ihmiset uhkailevat toisiaan sekä julkaisevat aineistoa, mitä ei voida pitää sopivana tai laillisena, niin joskus olen ajatellut, että esimerkiksi kidutus- tai eläinrääkkäystä kuvaavien videoiden tarkoitus voisi olla sellainen, että ihmiset ikään kuin ajetaan pois sosiaalisesta mediasta esittelemällä oikealle yleisölle sellaista materiaalia, mikä saa suurimman osan ihmisistä oksentamaan.

Tuolloin esimerkiksi trollaaja tekee joukon sosiaalisen median tilejä ja hankkii omaan sosiaalisen median verkkoonsa toimittajia, joille estoitta kaupataan huumeita sekä esitellään kaikkea muuta materiaalia jonka tarkoitus on yleensä järkyttää noita ihmisiä. Ja sitä kautta saadaan aikaan esimerkiksi lehtijuttuja, missä käsitellään huumekauppaa sekä sitä, millainen synnin pesä sosiaalinen media on. Tuolla tavoin saadaan aikaan se, että ihmiset alkavat vetäytyä sosiaalisesta mediasta.

Mitä salattavaa ihmisillä on?

Mutta mitä salattavaa ihmisillä on? Sosiaalinen media on paikka, missä toisen kirjoituksen näkee suoraan. Eli siellä sitten saattaa paljastua asioita, joita kukaan ei haluaisi mahdollisesti toisen näkevän. Yksi niistä on se, että joku toinen kirjoittaa trollaajan itsensä puolesta sosiaalisen median tekstejä. Olisi vähän noloa, jos suosittu sekä sanavalmiina tunnettu bloggaaja tai sosiaalisen median tilin käyttäjä olisikin maksanut jollekin muulle siitä, että tämä pitää henkilön puolesta hänen Facebookiaan sekä Twitteriään.

Tällaisia asioita kannattaa aina ajatella, kun lähtee katsomaan jotain sosiaalisen median käyttäjää sekä tämän motiiveja. Sosiaalisen median ongelmana on se, että jos siellä vaikka sattuu joku julkaisemaan esimerkiksi runon, ja toinen vetää sen Googlen kenttään, niin seurauksena saattaa olla se, että runo paljastuu kirjasta kopioiduksi. Tai sitten joku kommentissaan paljastaa sen, että kyseinen runo oli kopioitu jostain kirjasta. Eli kuka vain osaa kopioida toisen tuotoksen. Tekoäly, mikä vertaa kirjoituksia paljastaa myös tuollaisen kopioinnin, jos kirja vain löytyy internetin tietokannoista.

Mutta oikeastaan kun ajatellaan moderaattoreita, niin he tarvitsisivat koulutuksen. Se tarkoittaa sitä, että heidän pitäisi kyetä tunnistamaan vaarallinen henkilö, että sitten voidaan hänelle soittaa apua. Tuolloin tekoäly voisi auttaa asiaa. Eli tekoäly tarvitsee matriisin, mikä kerätään tunnettujen ihmispetojen kirjoituksista, ja sitten tuo väline voisi verrata kirjoituksia tuohon matriisiin, joka voi joko itsenäisesti lähettää tiedon vaarallisesta henkilöstä viranomaisille, tai ilmoittaa asiasta moderaattorille kuten alussa kirjoitin.