Suomalaisesta rasismista
Pirkka-Pekka Petelius on pyytänyt anteeksi vanhoja sketsejään jotka ovat edelleen osa maamme ehkä vähemmän miellyttävää kansanperinnettä. Siis tämä teko, minkä Pirkka-Pekka teki osoittaa myös sitä, että ihmisillä on joskus rohkeutta tehdä jotain, mitä ei kovin usein näe, eli he uskaltavat myöntää virheensä. Ja virheiden myöntämisestä sitten seuraa se, että asioita voidaan lähteä tarkastelemaan myös siltä kannalta, että myös suomalaisten omissa asenteissa saattaa olla hieman korjattavaa.
Kun puhutaan ulkomaalaisten kohtaamasta rasismista, niin samalla unohtuu esimerkiksi ihmisten asenteellinen suhtautuminen romaneita sekä saamelaisia kohtaan. Monesti unohdetaan se, että maassamme ei ole oikeastaan tätä asiaa vielä ollenkaan käyty läpi, vaikka ulkomaalaisten kohtaamasta rasismista puhutaan kaiken aikaa. Samalla kuitenkaan omaa väestöä sekä erityisesti omia vähemmistöjä kohtaan osoitetusta rasismista ei ole koskaan edes puhuttu.
Tai oikeastaan asenne on ollut sellainen, että maassamme ei ole mitään vähemmistöjä, ja jos joku käyttää erilaisia vaatteita kuin toinen, niin se on “oma vika” jos ei saa työpaikkaa. Samalla esimerkiksi saamen kieltä ei olla mainittu maamme virallisena kielenä, vaikka se on ollut virallisena kielenä tietyissä kunnissa vuodesta 1992. Jos taas ajatellaan saamen kielen säilymistä, niin kaikkein tärkein asia tämän kannalta on se, että saamelaiset voivat käyttää omaa äidinkieltään niin kuin me muutkin käytämme omaamme.
Suomessa asenne on ollut sellainen, että täällä asuu vain ruotsinkielinen vähemmistö, eikä muita vähemmistöjä ole olemassakaan.
Vuodesta 1992 asti saamen kielillä on ollut Suomessa virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa. Tämä merkitsee sitä, että saamelaisilla on oikeus asioida äidinkielellään virastoissa ja sairaalassa (1). Kuitenkin esimerkiksi tietyissä lehtijutuissa saamelaisuutta on käsitelty lähinnä jonain häpeänä, sekä tuo asia, miten omia vähemmistöjä on käsitelty lehdistössä on ollut täynnä ennakkoluuloja.
Kun taas puhutaan siitä, millainen asema toisella suurella vähemmistöllä eli romaneilla on maassamme ollut, niin yhteen aikaan oli oikein tapana, että romaneita eristettiin täysin muista suomalaisista. Ainakin itse olen kuullut siitä, että joissakin kylissä on ollut tapana, että jos romani palkattiin töihin, niin silloin kukaan ei saanut käydä siinä liikkeessä. Tai sitten paikallisten nuorten partio piti huolen siitä, että esimerkiksi tietyllä kassalla ei käyty.
Tällainen asia on hyvin ikävä huomata. Jos puhutaan laista, niin lainsäädäntö ei yksin riitä lopettamaan inhottavaa syrjimistä. Se että vähemmistöön kuuluva otetaan vastaan aivan tavallisena ihmisenä riittää siihen, että rasismi saadaan kitkettyä pois yhteiskunnasta. Tämä asia tietenkin koskee myös ruotsinkielisiä, eli heidänkin kanssaan voidaan keskustella myös tavallisista asioista, eli ilmeisesti heitäkin voi pyytää mukaan oluelle tai heittämään tikkaa.
Samaan aikaan oman maamme edustajat käyvät ulkomailla opettamassa muita, miten vähemmistöjä pitää kohdella, mutta kuitenkin oma tontti ei ole kyllä oikein puhdas sen takia, että vaikka laki sanoo, että kaikkia pitää kohdella samalla tavoin, niin samalla esimerkiksi henkilökohtaisella tasolla oleva rasismi hyväksytään. Silloin kyse on siitä, että jokaisella suomalaisella on oikeus katsoa toista nenän vartta pitkin, koska sattuu olemaan enemmistön edustaja.
(1)
https://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/saame
Kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.