Valkoisista heteromiehistä sekä negatiivisesta ajattelusta

Valkoisista heteromiehistä sekä negatiivisesta ajattelusta

Kuten huomaatte, niin seuraavan tekstin on kirjoittanut valkoihoinen heteromies, joka samaistuu Aku Ankkaan, ja joka seuraa kiinnostuneena esimerkiksi Jussi Halla-Ahon mietteitä siitä, mitä hän aikoo pääministerinä tehdä. Uskoisin että valkoisten heteromiesten mielestä Jussi saattaa edustaa sitä oikean selkärankaista asennetta, mitä voimme sitten tukea esimerkiksi sohvalla maaten ja  keskiolutta juoden sekä syödessämme samalla lenkkimakkaraa. Tuolloin sitten voimme päivitellä sitä, että miksi uusia vaaleja ei tule, samalla kun katsomme lätkää tai muuta urheilua. Silloin tietenkin on mielessä se, että Halla-Aho on kaikkien meidän oma poliitikko, ja häntä ehkä äänestäisin, jos sattuisin asumaan hänen vaalipiirissään.

Mutta ketään muuta poliitikkoa en ehkä sitten löydä, joten ehkä minun pitäisi jäädä kotiin nukkumaan vaalipäivänä, ja se sitten on hänen ongelmansa, mistä äänet saa. Se nimittäin on ongelma, mikä koskee meitä lenkkimakkaraa syöviä kotona löhöäviä Aku-Ankkoja. Me suuret keski-ikäiset lihaa syövät miehet emme ehkä sitten viitsi kuitenkaan lähteä äänestämään, vaikka gallupeihin vastaamme, että “Jussi on meidän mies”. Emme tietenkään halua lähteä puhelinhaastattelussa missä voi voittaa vaikka jonkun vaasin lähteä esittämään tyhmää, joten silloin vastaamme sen poliitikon nimen, mikä ensin tulee mieleen. Ja kun tuo kysymys, “ketä äänestätte” tulee eteen niin aivomme lyövät tyhjää .

Emme varmasti ole koskaan edes ajatelleet, että ketä me äänestäisimme, emmekä edes muista ketä olemme viimeksi äänestäneet, joten vastaamme että äänestämme Jussia, koska hänellä on niin hyvä nimi. Ja itselläkin oli joskus kaveri nimeltään Jussi, joten kai tämäkin Jussi on yhtä hyvä mies. Tai oikeastaan mainitsen hänen nimensä siksi että hän on paljon mediassa, joten siksi hän muistuu niin hyvin mieleen. Sitten muistan, että hän edustaa maskuliinisia arvoja, joten ilmaisen luottamuksen myös armeijaan. Eihän sitä koskaan tiedä, että kuka on toisessa päässä, ja jos vaikka Jussi pyytää minua puolueen ehdokkaaksi tai tekemään heille uudet kotisivut, jos vaikka tuota puoluetta vähän kehuisin.

Mutta sitten mieleen tulee se, että miten sitten käy, että lähteekö valkoinen heteromies oikeasti vaaliuurnille ja äänestää tuota puoluetta? Se saako puolue ihmiset uurnille ratkaisee, eikä se mitä olemme vastanneet jossain Gallupissa. Tämä asia varmasti pyörii myös monen muun poliitikon päässä. Eli miten saan oman numeroni äänestyslippuun on tärkeää. Ei se miten paljon kannatusta minulla on gallupeissa, vaikka tietenkin hyvä Gallup-lukemat saavat aikaan sen, että  tukea tarjoavat ihmiset alkavat kiinnostua poliitikosta, ja näiden lukemien avulla ihminen saa sitten hyvää mainostilaa sekä tietenkin herätettyä kiinnostusta omaa aatettaan kohtaan. Eli hyvä näkyvyys on itsessään mainosta, millä poliitikko kertoo äänestäjille omia ajatuksiaan, ja sitten vielä pitää äänestäjät motivoida uurnille, ja laittamaan tuon poliitikon numero äänestyslippuun ja antamaan täten äänensä tuolle henkilölle, jonka äänestäjä haluaa edustavan itseään ja omia arvojaan parlamentissa.

Negatiivinen ajattelu on asia, minkä kautta lähdetään rakentamaan positiivisen ajattelun mallia, ja ilman negatiivista ajattelua ei voi syntyä uutta. Eli termi “ negatiivinen mindstorming” tarkoittaa tilannetta, missä idea on syntynyt, ja sitä lähdetään siirtämään kohti ensimmäistä prototyyppiä, niin silloin lähdetään tuotteesta etsimään kaikki siihen kuuluvat negatiiviset asiat, ja silloin luodaan malli siitä, että mikä voi tuotteessa tai tuotteen tuotteistamisen eri vaiheissa mennä vikaan, ja niihin lähdetään sitten etsimään ratkaisua. Tässä prosessissa hyödynnetään myös tarkkoja projektipäiväkirjoja, joiden avulla pidetään kirjaa siitä, mitä on milloinkin tehty, missä on onnistuttu sekä missä on sitten tehty jotain väärin, ja koneesta on alkanut kuulua jotain outoa kolinaa, kuten vanhoissa teekkarikylän vitseissä sanotaan.

 Oikeassa elämässä tämä negatiivisten asioiden etsintä tarkoittaa sitä, että kaikki mitä on tapahtunut väärin laitetaan paperille, tai nykyään tietokantaan, mistä säilytetään aina kopio itsellä, jotta voidaan katsoa, että onko dokumentti pysynyt muuttumattomana. Negatiivisia asioita ovat esimerkiksi sellaiset asiat kuten äsken mainittu outo kolina, sekä myös esimerkiksi sellaiset asiat, että projektille varattu työtila onkin yllättäen siirtynyt jonkin toisen ryhmän käyttöön. Tuollaiset asiat varmasti kiinnostavat niitä, jotka ovat panostaneet projektiin, jota sitten ikään kuin jarrutetaan sellaisten asioiden kuin peruuntuneiden tilavarausten tai puuttuvien avainten avulla. Kun sitten lähdetään tekemään asioita eli toteuttamaan projektia, niin silloin tietenkin on kaikkien hyvä tietää se, että jos projektiin on tultu, niin silloin projektiin myös osallistutaan, vaikka edessä saattaa olla hyvin vaikeasti toteutettava ratkaisu.

Tuolloin voidaan sanoa, että mulkeroita ei pöytään kaivata, eikä sellaiseen asenteeseen, että “jäitä kannattaa laittaa hattuun” pitkälle pötkitä. Eli jos henkilö tulee johonkin pilottikokeiluun mukaan, niin häneltä on oikeus myös vaatia sitä, että kaikkeen osallistutaan 100% teholla sekä innolla. Eli silloin se ainoa ryhmä, mihin tämä henkilö kuuluu on projektiryhmä. Mitään muuta ryhmää ei ole, ja jos projektiin on ylemmän johdon lupa, mikä tarkoittaa, että ylempi johto on siunannut projektin, niin silloin ei kenenkään tarvitse kuulla, että tehtävä on mahdoton. Jos sitten projekti tuntuu mahdottomalta, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että miten sellainen ihminen tulee ryhmään mukaan?

Mikäli ihminen haluaa tehdä rutiinityötä, niin hänen kannattaisi sitten jättää tällaiset työt sellaisille, joiden mielestä uusia tapoja tai tuotekehitystä käsittelevät projektit eivät ole liian vaativia. Se että joku haluaa tehdä jotain muuta kuin tätä, ei tarkoita sitä, että hän tulee pöytään kertomaan haluistaan. Kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä, kun joku niin upea ihminen kertoo kerran toisensa jälkeen siitä, kuinka onnellisia jonkun toisen työnantajan työläiset ovat, kun heillä ei tehdä kuin rutiinitöitä. Jos rutiinityö kiinnostaa, niin siitä voisi lähteä kertomaan esimerkiksi sellaiseen paikkaan kuin työvoimatoimisto.

Sieltä saa hakea niitä rutiinitehtäviä, joita voi sitten vaikka vaihtaa, jos ei työ hampurilaispaikassa kiinnosta. Sitten voi lähteä hakemaan vaikka rakennusmiehen tai sairaanhoitajan työtä, koska hänellä sattuu olemaan suhteet kunnossa. Ja sitten tietenkin esimerkiksi pitää muistaa, että joillakin ihmisillä ei ole niitä suhteita tai heidän olemuksensa ei miellytä esimerkiksi hampurilaispaikan johtajaa, jonka kuva esimerkiksi hyvästä työntekijästä o hiukan toinen, kuin putkiliikkeen työnjohtajan.

Ja sitten tietenkin eteen tulee palkkaus, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkien ihmisten pitää itse tienata rahansa. Eli jos tyttöystävä haluaa jatkaa avoliitossa, eikä esimerkiksi halua mennä vihille, eikä maksaa kenenkään kotia, niin silloin joutuu valkoinen heteromies tienaamaan ihan itse rahat omaan asuntoonsa, jos ei tyttöystävä halua muuttaa yhteen.

Silloin voidaan tehdä niin, että tyttö- tai poikaystävä laitetaan vaihtoon, ja etsitään uusi siippa, joka löytyy varmasti kovin helposti, jos esimerkiksi Hollywoodin elokuvia on uskominen. Tai sitten voin jatkaa vanhaa suhdetta ihmiseen, jonka kuitenkin tunnen, vaikka suhteeni muistuttaa jotain Aku Ankan strippiä, missä tuo ankka seurustelee lopun ikänsä Iineksen kanssa sekä kadehtii Hannu Hanhea, jolla on komea auto sekä loistava onni. Tuo onni vain ei ehkä sitten riitä Iineksen kanssa, joka ei ehkä aivan samalla tasolla Hannun kanssa ole.