Voi kuinka minua niin ravistaa

Voi kuinka minua niin ravistaa

Kun katselen erilaisia tilaisuuksia, ja niissä puhuttuja asioita, niin aina täytyy muistaa se, että mielenrauha täytyy säilyttää. Eli kun joku lähtee kertomaan jotain sellaista, mikä sattuu loukkaamaan omaa itseä, niin sen ei tarvitse näkyä päältä. Nimittäin on olemassa sellainen ikävä asia, mitä sanotaan huomiointi kyvyksi. Yleensä se liittyy siihen, että itse sattuu olemaan tilaisuudessa sekä huomaa, että joku osanottajista sitten tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä epämukavilta, niin jos sattuisi katsomaan hieman taaemmas, niin siellä sitten seisoo joukko tällaisen henkilön tovereita valmiina tekemään muusia jokaisesta, jonka naama ei satu miellyttämään.

Maailma on täynnä ihmisiä, joiden miellyttäminen on jotenkin maan tapa. Se että ihminen on jostain syystä kääntynyt jotain suurta tähtöstä vastaan saa aikaan sen, että jotkut pitävät toisen haukkumista sopivana asiana. Eli kaikki jotka ovat eri mieltä sen tahon kanssa, jota halutaan miellyttää nimetään ainakin epäsopiviksi, ja sen jälkeen sitten lähdetään pyytämään esimiestä paikalle, kun toisen ihmisen musiikkimaku ei satu miellyttämään.

Esimies on ihminen, joka aina pelastaa tilanteen, ja tekee jostain toisesta ihmisestä onnellisen haukkumalla alaisen toisen edessä sekä antamalla tälle potkut. Sen jälkeen voimmekin lähteä suoraan kohottamaan kulmakarvoja tämän henkilön kirjoitusten sekä muun elämäntyylin edessä, ja pyytää vaikka hänen vanhempiaan ojentamaan sellaista ihmistä, joka on osoittanut moista julkeutta, ja sanonut jotain sellaista, mitä muut eivät ole sanoneet.

Tai hän on sitten ehkä löytänyt jonkun asian, mitä voi lähteä penkomaan, ja kun se sitten ei satu tukemaan jonkun ihmisen maailmankuvaa, niin silloin pitää hakea pesäpallomaila ja kouluttaa toista pitämään suunsa kiinni. Jos penkomisen tulokset eivät sitten satu miellyttämään tutkimuksen tilaajaa, niin silloin tietenkin pitää tutkimuksen tekijä naulata ristiin ihmisten edessä. Jokainen meistä tekee virheitä, se on aivan selvä. Mutta vaarantaako se virhe sitten esimerkiksi ihmiselämää on taas toinen asia. Eli kaikki virheet eivät tätä tee, koska niillä ei ole käytännön merkitystä jokapäiväisessä elämässä.

Toisaalta voidaan sanoa, että esimerkiksi suurenergiafysiikan tutkimuslaitoksessa saattaa ruuvi, mikä putoaa hiukkaskiihdyttimeen aiheuttaa vakavan vaaratilanteen. Jos kiihdytin nostaa ruuvin nopeuden 0,25% valonnopeudesta ja ruuvi osuu kiihdyttimen seinään, niin silloin seurauksena on valtava räjähdys koska ruuvin kineettinen energia on tuolloin niin valtava, että se aiheuttaa suurta tuhoa. Mutta tuolloin ruuvin pudottanut henkilö on syyllinen, eikä siitä voida syyttää ihmistä, joka ei ole edes käynyt tuossa keskuksessa.

Mutta joillakin ihmisillä on sellainen näkemys, että kaikki teksti mitä kirjoitetaan pitää olla lainattu jostain muusta kirjoituksesta. Tuolloin kukaan ei saa itsenäisesti tehdä mitään uusia asioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän ihmeellisiä. Kaiken pitää olla jonkun suuren filosofin sanomaa, jos ihminen haluaa tehdä jotain muuta kuin Aku Ankkaa.

Eihän se käy, että toinen ihminen kirjoittaa tai sanoo, jotain mitä ei olla sanottu tätä ennen. Jokaisessa kirjoituksessa pitää lukea sellainen sana kuin suurmies ym. sen jälkeen kun teksti on kirjoitettu. Silloin tällöin kyllä itse mietin, että kuka on tämä ym? Eli ketkä ovat ne niin sanotut “ynnä muut”? Ovatko he sitten ne jotka ovat käyttäneet tätä suurmiestä lähteenä, vai miksi joissain teksteissä on lähteeksi merkitty ym?

Yleensä yksi henkilö aloittaa todella mukavalta kuulostavan huumoripitoisen keskustelun, ja sitten muutama proteiinipitoista ruokavaliota käyttävä henkilö seisoo ovella, ja ikään kuin boostaa tuota mielipidettä. Kun sitten puhutaan siitä, mitä noissa tilanteissa pitää huomioida on se, että jos ovella seisoo joitakin muskelimiehiä, niin silloin tietenkin kannattaa katsoa se, että onko noita ihmisiä missään muuten seisomassa tuolla kaupungin keskustassa. Sekä se että mitä argumenttia he sitten haluavat käyttää noissa vitseissään. Asia nimittäin on niin, että jos ihmisellä on jokin hyvin jyrkkä mielipide asioista, mitä hän haluaa tuoda esiin, niin silloin hänellä varmaan on joku syy tähän mielipiteeseen.

Ja jos sinulle aletaan kirjoittaa vastauksia kansan päivälehdessä, niin silloin olet työntänyt kepin jonnekin erittäin arkaan paikkaan. Kun ihmiselle vastataan esimerkiksi kirjallisesti, niin silloin tietenkin vastauksen sävy kertoo siitä, että miten häneen suhtaudutaan. Jos vastaus sisältää sellaisia kommentteja kuin “ei tietenkään”, ja kirjoitus sattuu koskemaan esimerkiksi ydinaseiden sijoittamista Kuolan niemimaalle, niin asiaan saattaa tietenkin liittyä sellainen aspekti, että henkilö on saanut Venäläisiltä jotain sellaista tietoa, mikä ei ole julkista, eli hänellä sattuu olemaan silloin yhteyshenkilö tai tietolähde venäjän asevoimien esikunnassa.

Tai sitten joku muu syy saa tuon ihmisen olemaan varma siitä, että toinen on väärässä. Jos ajatellaan tuota sanamuotoa, niin on olemassa sellainen asia, että onko hänellä jotain sellaista tietoa, mitä muut eivät ole saaneet. Ja ainakaan itse en ole kuullut venäläisten kertovan kovin avoimesti siitä, mitä he noilla varusteilla, mitä esimerkiksi Kuolan niemimaalle on varastoitu aikovat tehdä.

Jos sitten käytetään sellaisia argumentteja kuin ydinsukellusveneen hinta, niin niitä ei varmaan aivan huvin vuoksi olla tehty. Tai en ainakaan itse usko, että esimerkiksi Komulaisen ravintolaksi tulee kovin moni noista Typhoon tai Delta-luokan ohjus-sukellusveneistä pääsemään. Ja ilmeisesti tällainen teknologia ei kovin julkista tai halpaa ole. Mutta tästä asiasta kirjoitan ehkä joskus myöhemmin.Tässä alkaa aamun hetki olla takana, ja täytyy lähteä kohti uusia seikkailuja, koska jokainen päivä on minulle uusi seikkailu.

Valkoisista heteromiehistä sekä negatiivisesta ajattelusta

Valkoisista heteromiehistä sekä negatiivisesta ajattelusta

Kuten huomaatte, niin seuraavan tekstin on kirjoittanut valkoihoinen heteromies, joka samaistuu Aku Ankkaan, ja joka seuraa kiinnostuneena esimerkiksi Jussi Halla-Ahon mietteitä siitä, mitä hän aikoo pääministerinä tehdä. Uskoisin että valkoisten heteromiesten mielestä Jussi saattaa edustaa sitä oikean selkärankaista asennetta, mitä voimme sitten tukea esimerkiksi sohvalla maaten ja  keskiolutta juoden sekä syödessämme samalla lenkkimakkaraa. Tuolloin sitten voimme päivitellä sitä, että miksi uusia vaaleja ei tule, samalla kun katsomme lätkää tai muuta urheilua. Silloin tietenkin on mielessä se, että Halla-Aho on kaikkien meidän oma poliitikko, ja häntä ehkä äänestäisin, jos sattuisin asumaan hänen vaalipiirissään.

Mutta ketään muuta poliitikkoa en ehkä sitten löydä, joten ehkä minun pitäisi jäädä kotiin nukkumaan vaalipäivänä, ja se sitten on hänen ongelmansa, mistä äänet saa. Se nimittäin on ongelma, mikä koskee meitä lenkkimakkaraa syöviä kotona löhöäviä Aku-Ankkoja. Me suuret keski-ikäiset lihaa syövät miehet emme ehkä sitten viitsi kuitenkaan lähteä äänestämään, vaikka gallupeihin vastaamme, että “Jussi on meidän mies”. Emme tietenkään halua lähteä puhelinhaastattelussa missä voi voittaa vaikka jonkun vaasin lähteä esittämään tyhmää, joten silloin vastaamme sen poliitikon nimen, mikä ensin tulee mieleen. Ja kun tuo kysymys, “ketä äänestätte” tulee eteen niin aivomme lyövät tyhjää .

Emme varmasti ole koskaan edes ajatelleet, että ketä me äänestäisimme, emmekä edes muista ketä olemme viimeksi äänestäneet, joten vastaamme että äänestämme Jussia, koska hänellä on niin hyvä nimi. Ja itselläkin oli joskus kaveri nimeltään Jussi, joten kai tämäkin Jussi on yhtä hyvä mies. Tai oikeastaan mainitsen hänen nimensä siksi että hän on paljon mediassa, joten siksi hän muistuu niin hyvin mieleen. Sitten muistan, että hän edustaa maskuliinisia arvoja, joten ilmaisen luottamuksen myös armeijaan. Eihän sitä koskaan tiedä, että kuka on toisessa päässä, ja jos vaikka Jussi pyytää minua puolueen ehdokkaaksi tai tekemään heille uudet kotisivut, jos vaikka tuota puoluetta vähän kehuisin.

Mutta sitten mieleen tulee se, että miten sitten käy, että lähteekö valkoinen heteromies oikeasti vaaliuurnille ja äänestää tuota puoluetta? Se saako puolue ihmiset uurnille ratkaisee, eikä se mitä olemme vastanneet jossain Gallupissa. Tämä asia varmasti pyörii myös monen muun poliitikon päässä. Eli miten saan oman numeroni äänestyslippuun on tärkeää. Ei se miten paljon kannatusta minulla on gallupeissa, vaikka tietenkin hyvä Gallup-lukemat saavat aikaan sen, että  tukea tarjoavat ihmiset alkavat kiinnostua poliitikosta, ja näiden lukemien avulla ihminen saa sitten hyvää mainostilaa sekä tietenkin herätettyä kiinnostusta omaa aatettaan kohtaan. Eli hyvä näkyvyys on itsessään mainosta, millä poliitikko kertoo äänestäjille omia ajatuksiaan, ja sitten vielä pitää äänestäjät motivoida uurnille, ja laittamaan tuon poliitikon numero äänestyslippuun ja antamaan täten äänensä tuolle henkilölle, jonka äänestäjä haluaa edustavan itseään ja omia arvojaan parlamentissa.

Negatiivinen ajattelu on asia, minkä kautta lähdetään rakentamaan positiivisen ajattelun mallia, ja ilman negatiivista ajattelua ei voi syntyä uutta. Eli termi “ negatiivinen mindstorming” tarkoittaa tilannetta, missä idea on syntynyt, ja sitä lähdetään siirtämään kohti ensimmäistä prototyyppiä, niin silloin lähdetään tuotteesta etsimään kaikki siihen kuuluvat negatiiviset asiat, ja silloin luodaan malli siitä, että mikä voi tuotteessa tai tuotteen tuotteistamisen eri vaiheissa mennä vikaan, ja niihin lähdetään sitten etsimään ratkaisua. Tässä prosessissa hyödynnetään myös tarkkoja projektipäiväkirjoja, joiden avulla pidetään kirjaa siitä, mitä on milloinkin tehty, missä on onnistuttu sekä missä on sitten tehty jotain väärin, ja koneesta on alkanut kuulua jotain outoa kolinaa, kuten vanhoissa teekkarikylän vitseissä sanotaan.

 Oikeassa elämässä tämä negatiivisten asioiden etsintä tarkoittaa sitä, että kaikki mitä on tapahtunut väärin laitetaan paperille, tai nykyään tietokantaan, mistä säilytetään aina kopio itsellä, jotta voidaan katsoa, että onko dokumentti pysynyt muuttumattomana. Negatiivisia asioita ovat esimerkiksi sellaiset asiat kuten äsken mainittu outo kolina, sekä myös esimerkiksi sellaiset asiat, että projektille varattu työtila onkin yllättäen siirtynyt jonkin toisen ryhmän käyttöön. Tuollaiset asiat varmasti kiinnostavat niitä, jotka ovat panostaneet projektiin, jota sitten ikään kuin jarrutetaan sellaisten asioiden kuin peruuntuneiden tilavarausten tai puuttuvien avainten avulla. Kun sitten lähdetään tekemään asioita eli toteuttamaan projektia, niin silloin tietenkin on kaikkien hyvä tietää se, että jos projektiin on tultu, niin silloin projektiin myös osallistutaan, vaikka edessä saattaa olla hyvin vaikeasti toteutettava ratkaisu.

Tuolloin voidaan sanoa, että mulkeroita ei pöytään kaivata, eikä sellaiseen asenteeseen, että “jäitä kannattaa laittaa hattuun” pitkälle pötkitä. Eli jos henkilö tulee johonkin pilottikokeiluun mukaan, niin häneltä on oikeus myös vaatia sitä, että kaikkeen osallistutaan 100% teholla sekä innolla. Eli silloin se ainoa ryhmä, mihin tämä henkilö kuuluu on projektiryhmä. Mitään muuta ryhmää ei ole, ja jos projektiin on ylemmän johdon lupa, mikä tarkoittaa, että ylempi johto on siunannut projektin, niin silloin ei kenenkään tarvitse kuulla, että tehtävä on mahdoton. Jos sitten projekti tuntuu mahdottomalta, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että miten sellainen ihminen tulee ryhmään mukaan?

Mikäli ihminen haluaa tehdä rutiinityötä, niin hänen kannattaisi sitten jättää tällaiset työt sellaisille, joiden mielestä uusia tapoja tai tuotekehitystä käsittelevät projektit eivät ole liian vaativia. Se että joku haluaa tehdä jotain muuta kuin tätä, ei tarkoita sitä, että hän tulee pöytään kertomaan haluistaan. Kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä, kun joku niin upea ihminen kertoo kerran toisensa jälkeen siitä, kuinka onnellisia jonkun toisen työnantajan työläiset ovat, kun heillä ei tehdä kuin rutiinitöitä. Jos rutiinityö kiinnostaa, niin siitä voisi lähteä kertomaan esimerkiksi sellaiseen paikkaan kuin työvoimatoimisto.

Sieltä saa hakea niitä rutiinitehtäviä, joita voi sitten vaikka vaihtaa, jos ei työ hampurilaispaikassa kiinnosta. Sitten voi lähteä hakemaan vaikka rakennusmiehen tai sairaanhoitajan työtä, koska hänellä sattuu olemaan suhteet kunnossa. Ja sitten tietenkin esimerkiksi pitää muistaa, että joillakin ihmisillä ei ole niitä suhteita tai heidän olemuksensa ei miellytä esimerkiksi hampurilaispaikan johtajaa, jonka kuva esimerkiksi hyvästä työntekijästä o hiukan toinen, kuin putkiliikkeen työnjohtajan.

Ja sitten tietenkin eteen tulee palkkaus, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkien ihmisten pitää itse tienata rahansa. Eli jos tyttöystävä haluaa jatkaa avoliitossa, eikä esimerkiksi halua mennä vihille, eikä maksaa kenenkään kotia, niin silloin joutuu valkoinen heteromies tienaamaan ihan itse rahat omaan asuntoonsa, jos ei tyttöystävä halua muuttaa yhteen.

Silloin voidaan tehdä niin, että tyttö- tai poikaystävä laitetaan vaihtoon, ja etsitään uusi siippa, joka löytyy varmasti kovin helposti, jos esimerkiksi Hollywoodin elokuvia on uskominen. Tai sitten voin jatkaa vanhaa suhdetta ihmiseen, jonka kuitenkin tunnen, vaikka suhteeni muistuttaa jotain Aku Ankan strippiä, missä tuo ankka seurustelee lopun ikänsä Iineksen kanssa sekä kadehtii Hannu Hanhea, jolla on komea auto sekä loistava onni. Tuo onni vain ei ehkä sitten riitä Iineksen kanssa, joka ei ehkä aivan samalla tasolla Hannun kanssa ole.

Tähtitiede sekä maailmankuvan muuttuminen

Tähtitiede sekä maailmankuvan muuttuminen

Noin 30 vuotta sitten löydettiin ensimmäinen meidän aurinkokuntamme ulkopuolella oleva kappale, joka ei jatkuvasti lähettänyt endeemistä valoa, mikä tarkoitti sitä, että tuo kappale oli planeetta. Oikeastaan kyseessä oli ruskea kääpiö, joka tarkoittaa kappaletta, missä ei jatkuvasti tapahdu ydinreaktioita. Tuolloin tajuttiin, että meidän aurinkokuntamme ei ollut aivan niin uniikki, kuin mitä toivoisimme sen olevan, ja siitä lähtien on myönnetty eksoplaneettojen olemassaolo,ja ensimmäiset maapallon kaltaiset eksoplaneetat löytyivät erään neutronitähden ympäriltä, se että pulsarin toimintaan ilmaantui häiriöitä sai aikaan sen, että nuo planeetat löytyivät.

Tuon jälkeen eksoplaneettoja on löytynyt myös esimerkiksi Proxima Centaurin ympäriltä. Useiden eksoplaneettojen löytymisen jälkeen on alettu puhua myös mahdollisuudesta, että ehkä jonkun tähden ympärillä on planeettoja, joilla saattaa olla älyllistä sekä ehkä myös ihmistä kehittyneempää elämää. Tämä ilmeisesti on seuraava askel, minkä tähtitiede ottaa, koska olemme lakanneet uskomasta siihen, että meidän aurinkokuntamme planeetat olisivat ainutlaatuisia maailmankaikkeudessa. Seuraavaksi meidän pitää käsittää se, että ehkä mekään emme ole niin kauhean ainutlaatuisia kuin mitä haluaisimme olla.

Kun keskustellaan siitä, että onko ihminen ehkä ainoa älykäs laji universumissa, niin silloin kohtaamme sen, mitä me emme ehkä koskaan halua kohdata. Kun me kohtaamme lajin, joka on yhtä älykäs kuin me itse, niin silloin meidän pitää vain hyväksyä muutamia asioita, joista yksi on se, että me kohtaamme silloin aitoa ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä, joka saattaa olla muuta, kuin mitä me haluaisimme kuulla. Tai sitten tuo olio kehuu meidät taivaan laelle, ja kertoo kuinka lahjakkaita sekä osaavia me olemme. Se että jollakin oliolla olisi pidemmälle kehitetty teknologia kuin meillä, ei tarkoita sitä, että tuo olio olisi älykkäämpi kuin me.


Sillä vain olisi ollut ehkä enemmän aikaa kehittää omaa tekniikkaansa kuin meillä. Kun mietitään mahdollisuutta siihen, että kohtaisimme älykkäitä astronautteja muilta planeetoilta, niin silloin unohdamme sen, että nuo oliot saattavat olla älykkäitä käyttämänsä tekniikan kautta. Eli jos puhutaan mahdollisuudesta, että nämä alienit voisivat liittää aivonsa yhteen mikropiirien avulla, niin kohtaamme silloin olion, joka ei yksilönä ehkä mikään kovin lahjakas olisi, mutta kun nämä humanoidit olisivat aluksessa, niin heillä olisi käytössään kollektiivinen mieli, mikä kytkee nuo hypoteettiset oliot toisiinsa sekä aluksen tietokoneeseen aivoihin asennetun mikropiirin avulla.


Tällainen asia saattaa merkitä sitä, että alien sekä hänen aluksensa olisivat yhtä, ja nuo olennot saattaisivat olla älykkäitä vain ollessaan yhdessä, niin että heidän aluksensa tietokone yhdistää heidän aivonsa toisiinsa, jolloin alus ei olisi elävä eikä kuollut. Ehkä tuollainen alien on jossain oikeasti olemassa ehkä ei, mutta voidaan sanoa, että se millainen alien oikeasti olisi on suuri kysymysmerkki. Kukaan ei tiedä, miltä alien näyttää, tai ei ainakaan kukaan ole sitä minulle tullut kertomaan. Tai kun ajatellaan toista mahdollisuutta, eli ihmisen luomaa alienia, niin voidaan ajatella esimerkiksi sellaista fiktiivistä hahmoa, mitä esitellään “Hitman” elokuvissa.

Itse olen sitä mieltä, että kyseessä voisi olla tieteelliseen käyttöön jalostettu olento, joka on luotu alkuaan tekemään tieteellistä työtä, mutta sitten käy niin, että joku varastaa noita sikiöitä, ja luo heistä oman tappajien armeijansa. Jos ajatellaan sitä, että joku kehittäisi niin sanotun hybridisaation ihmisestä, joka olisi erilainen eli erinäköinen kuin me, niin hän voisi valvoa tuota luomusta tehokkaasti. Joten olisiko salaperäinen reptian hybridi oikeasti sellaisen kokeen tulos, ja jos on, niin silloin olisi varmasti mielenkiintoista tietää, kuka tai mikä tällaisen asian on oikeastaan tehnyt?

Moderni geeniteknologia on mielenkiintoista tarkasteltavaa, ja jos oikein tarkasti ajatellaan, niin ihmisen geeneistä voidaan eristää genomit, jotka ohjaavat aivojen kehitystä, ja ne voidaan siirtää esimerkiksi kasviin kuten kukkakaaliin.

Tuolloin voidaan kehittää oikeasti älykäs salaatti, joka voisi ajatella kuten me. Vai ajatteleeko tuo luomamme hypoteettinen olio sittenkään kuten me? Kas siinä taas hyvä kysymys, jota voi jokainen, joka tätäkin tekstiä lukee miettiä ihan itse, mutta kun ajatellaan taas sitä alienia, niin meistä jokainen varmasti miettii sitä, että haluammeko me kontaktia toiseen älylliseen lajiin kuuluvan olion kanssa? Entä jos tuo olio on meitä kohtaan vihamielinen? Tai mitä jos se vaikka ajaa valtavan taisteluaseman planeettamme kiertoradalle, ja uhkaa meitä laserilla, ja panee meidät töihin kultakaivokseen?

Silloin varmasti olemme tehneet virheen, ja tuollaiseen meidän pitää varautua. Kun me löysimme ensimmäisen eksoplaneetan, niin tajusimme, että ehkä tuolla jossain on muita, eikä asia siitä mihinkään muutu, että lopetamme astronomien koulutuksen, sekä sijoitamme kaikki tieteeseen laitetut rahat esimerkiksi mielisairaaloihin. Se että laitamme pään pensaaseen, ja sanomme että tuollaista ei voi olla, ei tee mistään asiasta olematonta. Ja olisiko sitten parempi olla etsimättä mitään tuolta taivaalta. Ehkä meidän olisi parempi olla tietämättä mistään mitään, ja istua puussa syömässä banaania.

Meidän ei tuolloin tarvitsisi kantaa vastuuta yhtään mistään, ja voisimme sitten palmun lehteen pukeutuneena olla niitä onnellisia ihmisiä, jotka eivät mitään muuta kaipaa kuin leipää ja sirkushuveja, kuten eräs rooman keisari asian osuvasti ilmaisi. Onnellisten ihmisten ei tuolloin tarvitse vaivata omaa päätään, kun kaikki päätökset tekee joku muu. Ja itse ainakin myönnän, että haluaisin olla se, joka tekee päätökset muiden puolesta.

Silloin voisi aina syyttää muita siitä, että he eivät noudattaneet saamiaan käskyjä tai ohjeita, eli käskijän paikalla olevassa ihmisessä itsessään ei koskaan ole vikaa, vaan vikaa löytyy aina alaisessa, joka ei ole ymmärtänyt sitä, että toisen antama käsky on tarkoitettu noudatettavaksi pilkulleen, tai sitten tulee potku persuksille. Mutta valitettavasti en tuota asemaa ole saanut.Tai jostain syystä en ole miellyttänyt noita ihmisiä, joten siksi näitä asioita humanoideista ja muusta vastaavasta joudun pohtimaan ehkä vielä hyvinkin pitkään.

Kuva:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/63/Neptune_-_Voyager_2_%2829347980845%29_flatten_crop.jpg

Yliopiston vaikutus yhteiskuntaan

Yliopiston vaikutus yhteiskuntaan

Yliopiston tehtäviin kuuluu tieteellisen työn tekeminen sekä valvominen ja myös uusien tiedemiesten sekä toimihenkilöiden kouluttaminen että myös vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa. Tuo viimeisin asia on tietenkin sellainen, että ilman vuorovaikutusta emme voi olla missään valtiossa, koska olemme aina jollain tavoin tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ja siksi yliopistojen sekä niiden työntekijöiden on ymmärrettävä, että heillä on vastuu siitä, mitä heidän tuotteensa mitä ovat tiede sekä osaajat tekevät liike-elämässä sekä muualla-

Mikäli ajatellaan esimerkiksi sitä, että ihmisellä on jokin tutkinto, niin yleensä ainakin osassa suuryritysten sekä muiden yhteiskunnan kannalta keskeisten tehtävien haussa on yleensä otettu huomioon se, että millainen koulutus tuolla hakijalla on. Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin osa yliopistoissa opiskelleista asettuu melko keskeisille sekä näkyville paikoile yhteiskunnassa, ja sitä kautta voidaan ajatella, että heidän valinnoillaan on paljon enemmän merkitystä, kuin mitä me haluamme uskoa.

Nimittäin jos esimerkiksi 30 000 henkeä työllistävän yhtiön johtaja on jotain mieltä jostain asiasta, niin silloin häntä varmasti myös kuunnellaan eri tavalla, kuin tavallisia ihmisiä, ja heidän saamansa näkyvyys on todella suurta. Ihmisillä on tapana uskoa, että suuren yhtiön johtaja on aina ammattilainen, joka pyrkii tekemään päätöksiä, jotka perustuvat tutkittuun sekä hyödylliseksi todettuun tietoon. Ja tuolloin pitää muistaa se, että se joka opettaa toiselle, mitä tarkoittaa “hyödyllinen sekä oikeaksi todettu tieto” on vastuussa siitä, että hänen oppilaansa osaa sekä tekee työtä, niin että sitä voidaan pitää hyvän tavan sekä oman ammattikunnan etiketin, säädösten sekä hyväksyttyjen toimintatapojen mukaisena. Mikäli tätä asiaa tarkastellaan yliopistojen kannalta, niin silloin tietenkin on huomioitava se, että yliopisto on laitos, mikä sertifioi tutkinnon.

Eli sen tehtävänä on valvoa sitä, että kun henkilö tuottaa tietoa, mikä voi olla esimerkiksi pro-gradu-tutkielma, niin silloin tietenkin hänen pitää myös osoittaa hallitsevansa alansa tieto- että ,myös käytännön puoli sekä siihen liittyvät moraalis- eettiset kysymykset. Jos näiden asioiden kanssa on ongelmia, niin seuraukset voivat olla hyvin ikäviä. Vai mitä pidätte sellaisesta henkilöstä, joka päästää esimerkiksi jäteöljyä suoraan vesistöön, koska se on halvempaa?

Jos taas pohditaan sitä, että henkilön mielestä lakia saa rikkoa niin paljon kuin haluaa, kunhan siitä ei jää kiinni, niin silloin saattaa hyvin suuri vesialue saastua erittäin pahasti, ja tuon takia roskaamiseen sekä muuhun vastaavaan asiaan ei saa suhtautua leväperäisesti. Mikäli moraalisesti epäilyttävä henkilö pääsee esimerkiksi suuren yhtiön johtoon, niin hän voi saada suoraan sanottuna paljon ikäviä asioita aikaan. Ja miettikää samalla mitä tapahtuu, jos ihminen, jonka mielestä tarkoitus pyhittää keinot voi päästä lääkäriksi.


Tuolloin esimerkiksi syöpäpotilas voi jäädä hoitamatta, kun lääkäri vain syöttää hänelle fentanyyli kapseleita, joista tulee oikein hyvä olo. Eli kun sytostaatin eli syöpälääkkeen jättää antamatta, niin silloin potilas ei enää koe huonoa oloa, mutta ei hän kyllä sitten lähde paranemaan. Eli nämä kapselit eivät varmaan syöpää paranna, mutta niiden avulla voi oikein hyvin esimerkiksi pyytää testamenttia syöpätutkimukseen, eli jollekin rahastolle, minkä haltija tämä lääkäri on annetaan potilaan omaisuus, joka leijuu pilvissä valtavien kipulääke annosten ansiosta, eikä edes tajua mitään, kun hänelle annetaan kynä käteen, ja tuota pyyntöä perustellaan sillä, että potilas voi näin auttaa muita välttämään sitä kohtaloa minkä itse on kokenut. Ja sitten lääkäri nostaa rahat, kun kukaan ei näe tätä asiaa.

Mutta opiskelijoidensa kautta yliopistolla on vaikutus yhteiskuntaan. Jos yliopiston opettaja on leväperäinen, niin silloin hän saattaa päästää henkilön, joka ei ole sopiva hoitamaan tehtäviään työhön, millä on suuri vaikutus. Vaikka yliopiston opiskelija ei koskaan nouse 30 000 ihmisen esimieheksi, niin silloinkin hänen teoillaan sekä sanoillaan on vaikutusta. Ihmiset luottavat siihen, että akateemisesti koulutettu henkilö antaa oikeaa sekä tutkittua tietoa, mutta huomioi myös moraalis-eettiset näkökohdat keskusteluissaan.

Eli esimerkiksi hänen on huomioitava oma asemansa myös silloin, kun ihmisten mielipide ikään kuin tempaisee mukaansa. Tuolloin on suuri houkutus lähteä seuraamaan intuitiota sekä painostusta, ja lähteä jakamaan mielipiteitä, joilla saattaa olla suuri vaikutus. Ikävä kyllä mielipiteellä saattaa olla joissain tilanteissa olla sellainen vaikutus, että se aiheuttaa jollekin ihmiselle mielipahaa. Samoin mielipiteen esittäminen faktaan perustuvaa tietoa vastaavana asiana on erittäin ikävä tapa keskustella asioista. Kun ihminen lähtee tekemään asioita, niin hän voi tehdä monta asiaa väärin.

Jos ajatellaan että esimerkiksi sitä, että toisen ihmisen haukkuminen sekä nimeäminen takana päin vaikkapa alkoholistiksi tai mielisairaaksi voi olla mukavaa, niin tuollainen asia sitten merkitsee sitä, että tämän pilkan kohteen saattaa olla lopun elämää vaikeuksia saada työtä tai ystäviä. Suurin osa ihmisen ystävyyssuhteista muodostuu lapsuudessa, ja jos noita suhteita ei ole, niin niitä on myöhemmin vaikeaa lähteä tekemään. Samoin lapsuudessa tapahtuva nimeäminen hulluksi saattaa aiheuttaa sen, että henkilö kantaa aiheetta sellaista leimaa, mikä ei ole aiheellinen. Eli sillä millä ei ole ehkä tarkoitus olla suurta merkitystä saattaa olla todella laaja-alainen merkitys myöhemmässä elämässä, vaikka emme ehkä sitä haluaisi.

Mikäli mietitään esimerkiksi saamelaisia, niin kuinka moni saamelainen on tietämättään jäljitellyt eräitä sketsejä jonkun talon pihalla? Tuolla tarkoitan tilannetta, missä niin sanottu city-saamelainen, joka saattaa olla esimerkiksi huostaanotettu on saattanut “kavereiden” yllytyksestä tehdä noita asioita, joita eräät suuret viihdetähdet ovat esittäneet. Tuolloin saattaa käydä niin, että esimerkiksi henkilö, joka on liian nuori tajutakseen sitä, mitä hänen käsketään tehdä, on tehnyt sellaista, mistä häntä pilkataan sitten lopun elämää.

Mutta tuolloin olivat asiat toisin, eikä rasismia ollut muuta kuin ulkomaalaisiin kohdistuvassa halventavassa käytöksessä, joka oli ehkä silloin helpommin määriteltävissä rasistiseksi toiminnaksi. Kuitenkin jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi natsien rotu-oppia aletaan ihannoida, sekä puhtaasti rasistista materiaalia jakaa suuressa päivälehdessä tai tunnetun tietokirjojen kustantajan toimesta tehdään rasistinen teos, jota kaupataan totuutena, niin silloin ollaan melko kaukana siitä, mitä kutsutaan moraaliseksi tai eettiseksi näkemykseksi.

Jos ajatellaan sitä, että tietoa polarisoidaan, niin tärkein sekä yleisin tapa toimia on se, että yksinkertaisesti vain näytetään lukuja, jotka tukevat omaa kantaa. Kun esimerkiksi EU:sta puhutaan kriittisesti, niin silloin tietenkin näytetään vain se, miten paljon EU meille maksaa, eli mitään tuloja ei sieltä päin ole tulossa. Eli vain miinukset näytetään, ja toinen sarake, missä on plussat on jätetty pois.

Samoin kun keskustellaan esimerkiksi saastuttamisesta, niin silloin tietenkin mainitaan mielellään USA sekä sen toimintatavat. Mutta sitten unohdetaan se, että suurimmat saastuttajat taitavat olla oikeasti jossain kauko-idässä, eli miten esimerkiksi Kiina sekä Intia saastuttavat, ja sitten kun puhutaan siitä, miten saasteita pitää käsitellä, niin totta kai kaikki haluavat vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta keinoja siihen ei sitten tahdo löytyä millään. Ei kai normaalia ihmistä pakoteta luopumaan city-maasturista, johon hän on sijoittanut suuren määrän rahaa. Tuolloin on helppoa niputtaa kaikki hiilidioksidi samaan raporttiin, ja toki maatalouden päästöt ovat samalla tavalla tärkeitä kuin lomamatka lentäen tai citymaasturilla ajelu.

Yleisin tapa toimia näissä asioissa on se, että tietenkin päästöt sekä ilmastonmuutos hyväksytään, kun vesisateessa kävellään Tammikuussa. Mutta mitä kukaan voi yksin tässä tehdä. Joten jatketaan samaan malliin, ja sitten asiat voidaan taas laittaa tärkeysjärjestykseen. Kansallinen etu sekä ihmisten työpaikat tulevat aina ensin, ja sitten aletaan puhua ilmasto hysteriasta. Tuolloin löytyy tutkimus, jonka mukaan tulivuori sylkee enemmän hiilidioksidia ilmaan kuin mikään citymaasturi, ja sitten voidaan muistuttaa, että oikeasti ilmasto aktivistit vain peittelevät omaa köyhyyttään.

Tässä käytän esimerkkinä juuri citymaasturia, joka on todella kallis sijoitus. Se miksi valheellinen uutinen on asia, mihin uskomme johtuu siitä, että me haluamme uskoa johonkin asiaan. Kukaan joka on ostanut citymaasturin ei varmasti halua kuulla, että on tehnyt huonot kaupat, tai että hänen ostamansa tuote on vaarallinen ympäristölle, joten hän varmasti mielellään lukee artikkeleita, jotka tukevat hänen mielipidettään. Eli hän haluaa uskoa ympäristön muutoksen olevan vain satua.

Ja ainahan aktivismi aiheuttaa sen, että ihminen ei saa koskaan töitä, kun hän ei pomoa miellytä. Toisaalta ilmastonmuutos on sellainen asia, että sitä ei ole olemassakaan, kun kahtena viikkona vuodessa on lunta. Samoin jos lämpötila on vaikka puoli astetta viileämpi kuin edellisenä vuotena, niin silloin tietenkin tämä asia laitetaan lehden kanteen, ja sitä kautta sitten voidaan taas lähteä kuluttamaan kuten aina ennenkin.

Syntymätön lapsi ei äänestä, ja sitä kautta ajatellen voidaan muistella sitä, että millaiset kannatusluvut saadaan sitten seuraavissa vaaleissa, jos uskalletaan sanoa, että ilmastonmuutos räjähtävästi sanottuna on pelkkää sontaa, kuten populismiin kuuluu, ja sitä kautta voidaan todeta, että ehkä joskus tulevaisuudessa kehitetään teknologia, joka poistaa hiilidioksidin ilmasta. Tuolloin saadaan taas sitten tukea omalle kannalle asioihin, ja ihmiset varmasti haluavat uskoa, että he ovat tehneet oikean valinnan ostaessaan citymaasturin.

Eli se mikä on oikein ja väärin on hyvin helppoa vääristää vetoamalla ihmisten tunteisiin. Ja jos näennäis tieteellisen tutkimuksen ovat tehneet henkilöt, joiden nimen eteen lisätään kirjaimet “Dr.”, niin se tekee tutkimuksesta sellaisen, että ihmiset uskovat sitä. Kuka on koskaan tarkistanut sitä, että onko jollain henkilöllä oikeasti oikeutta käyttää tietteliä “tohtori”?.

Ja jos esimerkiksi valheellinen uutinen tukee jonkun ihmisen mielipidettä, niin silloin hän mielellään esittelee tuota artikkelia työpaikallaan, ja sitä saatetaan uskoa sekä jakaa monella tavalla, eikä kukaan edes ole kiinnostunut siitä, miten nuo tiedot on saatu, tai että onko lähdeluettelo edes tehty oikeista lähteistä? Se että joku “UCLA:n tutkimus todistaa, että ilmastonmuutos on pelkkää potaskaa” on riittävä syy lähteä toistamaan tuota asiaa ympäriinsä. Ja muistakaa sitten että myös Donald Trump uskoo näin. Ja onko kukaan koskaan edes vilkaissut lähdeluetteloa, saatikka kokeillut niitä linkkejä, ennen kuin lähtee tekemään johtopäätöksiä jostain asioista.

Kuva:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/52/Helsingin_yliopiston_p%C3%A4%C3%A4rakennus.jpg/250px-Helsingin_yliopiston_p%C3%A4%C3%A4rakennus.jpg

Onko meillä oikeus valita?

Onko meillä oikeus valita?

Kun ajatellaan ihmisen oikeutta tehdä valintoja sekä siitä, miten paljon tietoa voi netistä saada, ja kuinka se sotkee ihmisten elämää, kun se kaikki tieto on niin pinnallista, niin silloin voimme kysyä, että mitä kertoo vaalimainoksessa olevat teksti “Esko Ehdokas, ihmisten puolesta, ja numero “XXX”? Kertooko se paljon tämän ehdokkaan ajamista asioista?

Joskus aina itse olen kohdannut tilanteita, missä joku kertoo, miten se, että ihmiset ajattelevat asioista jollain tavalla sotkee päätöksentekoa sekä aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Silloin olisi ihan hyvä kysyä, että onko tuo henkilö itse se, jonka päätökset ovat kaikkein parhaita, ja onko hän sitten niin paljon meitä muita parempi kaikessa, että hänellä pitää olla oikeus ajatella meidän muiden puolesta? Se että toinen tekee päätöksiä esimerkiksi parlamentissa ei tarkoita sitä, että hän ajattelee ihmisten puolesta. Jokainen meistä kyllä saa ihan itse käyttää omia aivoja, kun lähdemme tekemään jotain asioita.

Eikä esimerkiksi ylinopeussakko varmaan ole edes tarkoitettu tuntumaan mukavalta asialta. Kuitenkin kun sanotaan, että jossain kokouksessa on sovittu jonkun toisen ihmisen asioista, niin olisi hyvä mainita sekin että onko henkilö ollut kokouksessa paikalla. Eli jos vaikkapa vajaavaltaista henkilöä koskeva päätös on tehty niin, että vain edunvalvoja on ollut paikalla, niin silloin ei ole oikein sanoa, että tuon henkilön kanssa on sovittu jotain. Oikea sanamuoto olisi, että “edunvalvojan kanssa on sovittu”, mikä kertoo siitä, että henkilön oma tahto on jyrätty tai sitä ei edes olla koskaan kuultu.

Edunvalvoja on muuten nykyisin käytetty termi entisestä virkaholhoojasta, ja tuon termin tarkoitus on muistuttaa siitä, että edunvalvojan tehtävä on valvoa asiakkaan eli vajaavaltaisen henkilön etua. Tuolla edunvalvontaa harjoittavalla henkilöllä on nykyään oltava oikeustieteen maisterin tutkinto, ja hänen tehtävänsä on kohdella asiakastaan eli vajaavaltaista henkilöä, kuten asianajajan tulee päämiestään kohdella, eli hän toimii päämiehelleen asianajajan ominaisuudessa sekä hoitaa tätä tehtävää  kuten asianajajan ammattiaan tulee harjoittaa, eli hän ei saa vain hyväksyä päämiehensä syrjimistä eikä huonoa palvelua, vaan myös toimittava päämiehen asianajajana sekä valvottava tämän etua oikeudessa.

Valinnasta sekä ihmisen oikeudesta tehdä päätöksiä on tehty tutkimuksia sekä kirjoitettu enemmän tai vähemmän kansantajuisia kirjoituksia jo antiikin kreikasta lähtien. Ja edelleen keskustellaan siitä, että on oikeastaan se paljon puhuttu vapaus valita? Eli onko se sitä, että ihminen valitsee hyllystä sen tuotteen mitä hän haluaisi, vai sitä että ihminen valitsee kalleimman tuotteen? Vai onko se sitä, että ihminen valitsee sen tuotteen, mikä tuo kaupalle sen kaikkein suurimman voiton?

Mikähän mahtaa olla kaupan etu tuossa asiassa? Kun ajatellaan markkinointia puhtaasti psykologian kannalta, niin olisi varmaan paikallaan kertoa se, että psykologisen markkinoinnin tarkoitus on uskotella ihmiselle se, että hän tekee itse omat päätöksensä. Todellisuudessa esimerkiksi niin sanottu “terveellinen ruoka” on kallista, koska se näyttää hyvältä. Samoin “reilun kaupan banaani” on todella kallista verrattuna siihen vieressä olevaan banaaniin. Mutta tiedättekö, miksi näitä banaaneja myydään niin mukavalla paikalla? Syy on siinä, että tämä banaani näyttää hyvältä.

Kun mietitään markkinointia, niin silloin aina pitää huomioida se, että ihmiset kulkevat tiettyä tietä kaupan sisällä, ja silloin tuotteiden sijoittelulla on merkitystä. Jos ihmisellä on kiire, niin silloin hän kulkee jotain tiettyä tietä, ja tuon ihmisen takia kassoille on sijoitettu tiettyjä tuotteita. Eli toivotaan että myös tuollainen kiireinen henkilö ostaisi jotain vielä, kun hän saapuu kassalle. Ihmisillä on oikeus valita vapaasti monista asioista, mutta kuitenkin hänen valintaansa rajoittaa tarjonta. Hän voi valita vain niistä tuotteista, joita on hyllyssä tai sitten lähteä keräämään sieniä metsästä.

Kun tuotteita sijoitellaan hyllyyn, niin silloin tietenkin ne tuotteet mistä kauppa saa parhaan tuoton sijoitetaan ihmisten silmien korkeudelle. Silloin ne ikään kuin hyppäävät ihmisen tajuntaan. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä ostotapahtumasta miellyttävä. Eli markkinoinnin asinatuntija tekee aina niin, että hän muistaa markkinoida kokonaisuutta. Jopa arkiset ruokakaupat tehdään miellyttäviksi, jotta ihmiset voisivat niissä käydä.

Jos ajatellaan sitä miten me ihmiset hukumme informaation tulvaan, kun jokaisen ihmisen pitää sanoa jotain sekä ajatella jotain, niin voimme kysyä suoraan, että miksi meidän ei ennen ole pitänyt käyttää omia aivojamme? Eikö meidän pitänyt ennen lukea mainoksia, joita tuli postiluukusta sekä tehdä vertailuja hinnoissa? Onko tämä nyt aivan uusi tilanne, että ihmisten pitäisi ryhtyä lukemaan kotisivuja, kun he valitsevat niitä jotka tekevät päätökset heidän puolestaan? Tätäkin asiaa voidaan yhdessä lähteä miettimään.

Yliopisto ei halua mulkeroita opiskelemaan

Yliopisto ei halua mulkeroita opiskelemaan

Mulkero on ihminen, joka ei koskaan halua tehdä mitään uutta. Tai oikeastaan hän näkee kaikessa mitä ollaan tekemässä jotain negatiivista, tai sitten kaikki asiat pitää tehdä jollain tietyllä tavalla. Tai sitten kaikki asiat pitää sovittaa siihen miten tuo herra tai rouva nyt omat menonsa haluaa järjestää. Tuollainen ihminen on hyvin ikävää seuraa, jos hän sattuu olemaan omassa opiskelijaryhmässä. Eli kun työtä tehdään jonkin projektin parissa, niin silloin tietenkin mulkeron oma vapaa-ajan työ tai harrastus on silloin se, minkä mukaan kaikki asiat pitää tehdä, ja siinä sitten oma perheen perustaminen on kaikkein tärkein asia, mitä hän sattuu koskaan ajattelemaan.

Meillä muilla tietenkään ei ole edes olemassa sellaista kuin yksityiselämä. Mitä me sillä tekisimme, kun me muutenkin joutilaina kotona makaamme, kun emme saaneet niitä siivousalan paikkoja, ja kesätöitä oli myös tarjolla niukasti. Joten jouduimme opiskelemaan saadaksemme opintotukia. Nytt sitten kun olen alumni yliopistossa, ja sitä kautta sitten valmistunut tietojenkäsittely-alalle, niin mieleeni tulee se, että olisin ehkä voinut valita toisin, ja päästä vaikka jonkun oikean mulkeron alaiseksi, joka sitten teettää minulla niitä mukavia siivousalan töitä, joita olisi ehkä tarjolla kolmeksi päiväksi vuodessa. Ja loput sitten viettäisin mukavasti loikoillen ANSIOSIDONNAISTA PÄIVÄRAHAA nauttien.

Tietenkin mulkeron pääasiallinen työ on ilmeisesti joku kaupan kassa, kun me muut sitten jouduimme käymään koulua, koska emme saaneet niitä kaupan kassan paikkoja, joita kauan sitten lähdimme etsimään. Joten ainakin itse jouduin suorittamaan sellaisen tradenomin tutkinnon, mitä jotkut muut eivät olisi lähteneet tekemään, kun hoito- ja siivousalalta löytyy työtä.

Tässä sitten mieleen tulee sellainen asia, että mulkero kuitenkin aina muistaa saapua juhliin, ja muutenkin mielellään ilmeisesti häntä kiinnostaa julkinen esiintyminen, kun aina jos joku tekee haastatteluja, niin silloin mulkero saapuu kuvaan kertomaan, kuinka hän ei mitään ole oppinut, ja miten tietojenkäsittely on niin kauhean huono ammatti, kun ne jotka sen tutkinnon ovat suorittaneet sekä valmistuneet tulevat työpaikalle pelaamaan tietokoneella, ja tarjolla olisi varmaan ollut monia muitakin ammatteja, joissa olisi varmaan saanut palvella oikeaa yhteiskuntaa. Hänellä sitten varmaan on mielessä se hoitoala, mitä on nyt viimeaikoina mainostettu lehdistössä. Tuolla henkilöllä varmaan oli sitten hyvät hyvät suhteet hoitoalalle, kun sieltä niitä töitä on tulossa.

Mutta tietenkin hän on varmaan myös sopiva tuolle alalle, mihin kaikki me muut emme ole sopivia. Itse ainakin olen kuullut, että en ole mitenkään erityisen sopiva sairaanhoitaja, joten silloin varmaan itse olen joutunut tekemään muita valintoja, koska ehkä en olisi tuolle alalle tullut valituksi. Ehkä olisin myös silloin parempi ihminen, jolla olisi pidempi ja paksumpi, kun ehkä olisin saanut sitten tehdä kaiken maailman siivoustöitä, koska varmaan olisin myös joutunut esimerkiksi asuntoni maksamaan. Tässä vain sössötän sitä, että itse olen kohdannut tiettyjen asioiden takia sellaista käytöstä menneisyydessäni, että eräillä henkilöillä on ollut sellainen tapa, että kun minä tulen sisään huoneeseen, niin silloin tulee eräs henkilö paikalle ja osoittaa peukalolla ovea sanoen “ehkä”, mikä tarkoitti että minun on poistuttava paikalta.


Samoin eräillä henkilöillä oli tuolloin kauan sitten tapana aloittaa kaikki repliikit sanalla “varmaan”, ja silloin aloin hiukan hiiltyä, kun tällaisten henkilöiden kuin minä piti poistua paikalta. Koska olen hieman tällainen, niin jouduin itsekkäästi valitsemaan ammatin, missä kaikki muutkin ovat hiuka”tällaisia”, mikä varmasti aiheutti viimeisen ristiretken itseäni vastaan, kun ilmeisesti kaikki muut ihmiset maailmassa ovat venyttäneet opiskeluja, ja hakeneet niille jatkoaikaa, jotta voivat vapaammin vielä harkita sitä, mitä he haluavat tehdä elämässään, ja itse menin tyhmänä valmistumaan neljässä vuodessa. Siinä kyllä sitten tuli itku, kun en saanut edes enää mennä vessoja pesemään, tai en saanut sanoa, että olen tässä gradua ja muutamia kursseja vailla valmis.

Enkä saanut kävellä antiikki-nahasta tehdyssä takissa esiintymään televisiossa ja kertomaan, että tässä olisi tärkeintä osaaminen, ja kuinka minä olisin halunnut olla jonkun ylilääkärin boytoy, mikä sitten tekee hänen vaatevarastossaan jotain viikkausta tai vastaavaa. Enkä koskaan saa työskennellä esimerkiksi tapahtuma-asemalla, mikä ilmeisesti on tapaturma-aseman oikea nimi katsomassa, kun onnettomuuden ja tappeluiden uhreja tuodaan paikalle. Enkä saanut tulla kotiin kertomaan, millainen helvetti voi ihmistä odottaa, jos hän ei ole valmistunut, enkä voinut edes pilata kenenkään joulua kertomalla solkenaan kuinka lääkäri teki sitä ja tätä, ja miten minulla sitten on vaitiolovelvollisuus kaikesta muusta paitsi omasta työstäni, joten olisi parempi, että lapset eivät sitä kuulisi.

Sitten voisin itkeä pientä palkkaa sekä sitä, että kuinka uupunut olen. Nyt joudun sanomaan häpeillen, että olen tradenomi sekä alumni joka on tehnyt sen, mitä aikoinaan lupasin.

https://yle.fi/uutiset/3-11081426

Kuva:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4c/Mop%2C_three_different_mop_handles.jpg

Suomalaisesta rasismista

Suomalaisesta rasismista

Pirkka-Pekka Petelius on pyytänyt anteeksi vanhoja sketsejään jotka ovat edelleen osa maamme ehkä vähemmän miellyttävää kansanperinnettä. Siis tämä teko, minkä Pirkka-Pekka teki osoittaa myös sitä, että ihmisillä on joskus rohkeutta tehdä jotain, mitä ei kovin usein näe, eli he uskaltavat myöntää virheensä. Ja virheiden myöntämisestä sitten seuraa se, että asioita voidaan lähteä tarkastelemaan myös siltä kannalta, että myös suomalaisten omissa asenteissa saattaa olla hieman korjattavaa.

Kun puhutaan ulkomaalaisten kohtaamasta rasismista, niin samalla unohtuu esimerkiksi ihmisten asenteellinen suhtautuminen romaneita sekä saamelaisia kohtaan. Monesti unohdetaan se, että maassamme ei ole oikeastaan tätä asiaa vielä ollenkaan käyty läpi, vaikka ulkomaalaisten kohtaamasta rasismista puhutaan kaiken aikaa. Samalla kuitenkaan omaa väestöä sekä erityisesti omia vähemmistöjä kohtaan osoitetusta rasismista ei ole koskaan edes puhuttu.

Tai oikeastaan asenne on ollut sellainen, että maassamme ei ole mitään vähemmistöjä, ja jos joku käyttää erilaisia vaatteita kuin toinen, niin se on “oma vika” jos ei saa työpaikkaa. Samalla esimerkiksi saamen kieltä ei olla mainittu maamme virallisena kielenä, vaikka se on ollut virallisena kielenä tietyissä kunnissa vuodesta 1992. Jos taas ajatellaan saamen kielen säilymistä, niin kaikkein tärkein asia tämän kannalta on se, että saamelaiset voivat käyttää omaa äidinkieltään niin kuin me muutkin käytämme omaamme.

Suomessa asenne on ollut sellainen, että täällä asuu vain ruotsinkielinen vähemmistö, eikä muita vähemmistöjä ole olemassakaan.

Vuodesta 1992 asti saamen kielillä on ollut Suomessa virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa. Tämä merkitsee sitä, että saamelaisilla on oikeus asioida äidinkielellään virastoissa ja sairaalassa (1). Kuitenkin esimerkiksi tietyissä lehtijutuissa saamelaisuutta on käsitelty lähinnä jonain häpeänä, sekä tuo asia, miten omia vähemmistöjä on käsitelty lehdistössä on ollut täynnä ennakkoluuloja.

Kun taas puhutaan siitä, millainen asema toisella suurella vähemmistöllä eli romaneilla on maassamme ollut, niin yhteen aikaan oli oikein tapana, että romaneita eristettiin täysin muista suomalaisista. Ainakin itse olen kuullut siitä, että joissakin kylissä on ollut tapana, että jos romani palkattiin töihin, niin silloin kukaan ei saanut käydä siinä liikkeessä. Tai sitten paikallisten nuorten partio piti huolen siitä, että esimerkiksi tietyllä kassalla ei käyty.

Tällainen asia on hyvin ikävä huomata. Jos puhutaan laista, niin lainsäädäntö ei yksin riitä lopettamaan inhottavaa syrjimistä. Se että vähemmistöön kuuluva otetaan vastaan aivan tavallisena ihmisenä riittää siihen, että rasismi saadaan kitkettyä pois yhteiskunnasta. Tämä asia tietenkin koskee myös ruotsinkielisiä, eli heidänkin kanssaan voidaan keskustella myös tavallisista asioista, eli ilmeisesti heitäkin voi pyytää mukaan oluelle tai heittämään tikkaa.

Samaan aikaan oman maamme edustajat käyvät ulkomailla opettamassa muita, miten vähemmistöjä pitää kohdella, mutta kuitenkin oma tontti ei ole kyllä oikein puhdas sen takia, että vaikka laki sanoo, että kaikkia pitää kohdella samalla tavoin, niin samalla esimerkiksi henkilökohtaisella tasolla oleva rasismi hyväksytään. Silloin kyse on siitä, että jokaisella suomalaisella on oikeus katsoa toista nenän vartta pitkin, koska sattuu olemaan enemmistön edustaja.


(1)

https://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/saame

Kuva:

https://retkipaikka.fi/wp-content/uploads/2017/04/sokosti-1-23.jpg?w=640