maanantai 7. joulukuuta 2020

Dunning-Kruger efekti yhdessä työpaikalla tapahtuvan seurustelun kanssa ovat varmaan hyvin mielenkiintoisia asioita

 

.

 

Dunning-Kruger efekti yhdessä työpaikalla tapahtuvan  seurustelun kanssa  ovat varmaan hyvin mielenkiintoisia asioita

Dunning-Kruger-efekti (1) sekä tieteellisen tai ainakin teoreettisen kirjoituksen perusta ovat asioita, joista aina välillä keskustellaan hyvinkin paljon. Siis on kahdenlaista tapaa kirjoittaa asioista, jotka ovat hyvinkin merkillisiä sekä osalle ihmisistä ihan oikeasti tuntemattomia. Mutta sitten tietenkin on eräs asia mitä aina välillä voidaan kyllä käsitellä aivan normaaleilla äänenpainoilla. YLE:n kotisivuilla on ainakin muutamaan otteeseen esitelty tämä kuuluisa Dunning-Kruger efekti, eli tästä asiasta sitten ollaan varmasti saatu informaatiota. 

Se mikä aina silloin tällöin saa aikaan ihmetystä mediaa sekä varsinkin sitä vanhaa hyvää journalistista tapaa noudattavaa mediaa kohtaan on se, että mitä varten joskus media on pullollaan erilaisia kierrätysjuttuja, joita julkaistaan aina välillä uudestaan ja uudestaan. Dunning-Kruger efektin lisäksi tällainen kierrätys-juttu on myös työpaikkaromanssit. 

Työpaikalla tapahtuva seurustelu saattaa aiheuttaa noloja tilanteita. Joten siksi työaika kannattaa pyhittää työntekoa varten

Tietenkin kaikille helpointa olisi jos vaikka työpaikkaromanssit kielletään. Tuolloin ei pomon tarvitse kuulla siitä, kuinka hän sai toimistotyöntekijältä pakit jossain pikkujouluissa, kun tuo alainen lankesi lähetin syliin siinä boolia maistellessa.  Se sitten varmaan kävi vähän hermoille, joten tuollainen toiminta varmaan pitää lopettaa. Mitä siitäkin sitten tulee jos vaikka oma vakinaiseen henkilökuntaan kuuluva sihteeri kehittää suhteen johonkin vuokratyöntekijään. Silloin saattaa paljastua se, miksi oma väki istuu koko päivän kahvilla tekemättä mitään. 

Eli silloin tietenkin hermot menevät kun joku kuulee mitä kaikkea se ihana “Armas Aurinkoinen” kehittää esimerkiksi vuokratyöntekijöiden tehtäviksi. Tai että se “Miksu” tai “Mirka”, joka on saanut “potkut töistä” kun ei “ole mitään tehnyt” onkin se paljon puhuttu pätkätyöläinen, jota on esitetty työntekijänä, joka on saanut potkut töistä tekemättömien töiden takia. 

Eli suuren johtajan ei tarvitse lähettien kanssa edes kilpailla siitä että kuka saa toimiston söpöimmän henkilön suosion, kun järjestelmällisesti lähdetään siitä, että työpaikkaromanssit on kielletty. Kun ei pomo saa hipelöidä, niin ei kukaan muukaan sitä sitten tee. 

Eli jos lähdetään siitä, että työntekijät jotka seurustelevat keskenään ovat jotenkin huonommassa asemassa sekä saattavat olla esimies-alainen suhteessa mikä vaikuttaa ilmeisesti heidän työhönsä, niin itse kuitenkin olen sitä mieltä että eiköhän se ole työnantajan tai oikeastaan työntekijöiden oma asia miten he sitten tuota asiaa käsittelevät. Tai on tietenkin työpaikkoja joissa on jyrkkä vaitiolovelvollisuus siitä, mitä siellä tehdään, mutta silloin noista asioista ei saa kyllä myöskään puolisolle kertoa.

 Mutta totuus on se, että jos me haluamme sitten puolison jostain muualta kuin siitä omasta työpaikasta, niin silloin me voimme lähteä siitä, että tuolloin jos emme ole puolison kanssa samassa työpaikassa voimme pitää työn ja yksityiselämän täysin erillään toisistaan. Ja silloin voimme pälättää kotona työasioista, sekä tietenkin kahvihuoneessa purkaa tuntoja siitä miten kotona sattuu menemään. 

Eli jos olemme puolison kanssa eri ammateissa ja työpaikoissa, niin voimme aina silloin tällöin kehittää sellaisen tarinan kuinka “pomo” on kahdella jalalla kävelevä umpio, joka on käskenyt jäädä perjantaina työn jälkeen palaveriin. Ja sitten palaverin jälkeen lähdetään “poikien” tai “tyttöjen” kanssa parille huurteiselle pälättämään siitä kuinka mulkkuja meille kaikille oikeille työläisille ollaan.

Arvatkaa vain onnistuisiko tuo asia jos oma puoliso sattuisi olemaan paikalla? Siinä pitäisi sitten varmaan sanoa reilusti, että olen lähdössä parille kepulle, ja sitä rataa. Eikä siitä voisi mitenkään siellä sosiaalisissa tiloissa avautua, kuinka hirveä puoliso minulla sattuisi olemaan. Eli sen takia kannattaa varmistua siitä, että oma puoliso on aivan muussa ammatissa kuin itse on. Saattaa olla hiukan nolo tilanne jos vaikka ne jutut mitä kahvihuoneessa puhuttiin päätyvät puolison korviin. 

Ja se on se, että me emme itse koskaan kykene täysin arvioimaan omaa osaamistamme kuten sitä ehkä pitäisi arvioida. Jos ajattelemme että esimerkiksi koronavirus ei voi tarttua linnan juhlissa, niin olemme väärässä. Koronavirus ei ole sellainen että se uskoisi mitään komentoja, vaikka ehkä joku on sellaista saanut päähänsä, ja siksi oli hieno ele että juhlat olivat virtuaaliset. 

Siis siinä tasavallan johtaja näytti esimerkkiä siitä, kuinka asiat pitää hoitaa. Jos päättäjät eivät näytä esimerkkiä niin miksi niitä sitten kukaan seuraisi? Mikäli nuo juhlat olisi järjestetty tavalliseen tapaan, niin silloin olisi het lähtenyt liikkeelle joukko huhuja siitä, kuinka joku vain haluaa ajaa meidän maamme alas. 

Alla on nuo kaksi tapaa kirjoittaa asioista, joista äsken mainitsin. 

Tapa 1) “Musta tuntuu että…”. Eli silloin kirjoittaja vain väittää jotain, ja kirjoitus sitten on muuten erittäin helposti jyrättävissä. Jos tällaista tapaa käyttää, niin silloin saa kyllä varautua kaiken maailman suurenmoisiin viittauksiin asioihin kuten Dunning-Kruger efekteihin, joita on varmaan netti pullollaan. 

Yksi tapa muuten jyrätä ihminen jonka kanssa on eri mieltä on käyttää tieteelliseltä vaikuttavia termejä, ja sitten voidaan toivoa sitä, että kukaan ei sitten viitsi tarkistaa tuota termiä. Toinen hyvä tapa on käyttää esimerkiksi esimiesasemaa ja raivosta täristen ilmoittaa, että kirjoitelman tekijä on klotsapiinia syövä skitsofreenikko sekä erakko. 

Kun puhutaan sitten tieteellisistä termeistä, niin tietenkin me kaikki olemme jotenkin alttiita Dunning-Kruger efektille, jota on aivan kiitettävästi käsitelty esimerkiksi YLEn kotisivuilla. Kuitenkin ennen kuin jonkun ihmisen kirjoittamat asiat jyrätään aivan lyttyyn, ja niitä lähdetään nimittämään harhoiksi, niin silloin kannattaa myös muistaa yksi asia. 

Se että joku asia nyt ei vain satu miellyttämään meitä saattaa olla syy kääntää keskustelu toiseen suuntaan, mutta sitten tietenkin tässä asiassa voidaan lähteä siitä, että tuo kirjoitelma ei ole silti kovin huono tai pidä sinällään sisällään mitään huonosti tehtyjä tai muita asioita. Jos sitten taas kirjoitetaan hypoteettisista asioista kuten tähtien välisistä lennoista niin silloin on kohteliasta mainita, että kyseessä on joku hypoteettinen asia, jota futurologit miettivät hiljaa omissa kammioissaan kohottaen kulmiaan. 

Tapa 2) Etsiä sitä omaa näkemystä sekä omia ajatuksia puoltavia asiallisia kotisivuja tai muuta vastaavaa materiaalia. Eli tuolloin kotisivut voidaan valita siten, että ne edustavat esimerkiksi jotain tunnettuja uutispalveluita tai valtion virastoja. Tällaiset palvelut eivät yleensä keksi kovin paljoa asioita omasta päästään, vaan välittävät sitä oikeaa sekä todettua tietoa. 

Tuollaiset kotisivut voi sitten liittää tekstin perään linkkeinä, joita muut voivat kopioida omiin selaimiin, ja sitä kautta sitten ainakin nähdä, että ihminen on käyttänyt jotain muuta lähdettä kuin “Aku Ankkaa” tuon kirjoitelman tekemiseen.

Samoin jos itse on jostain asiasta kehittänyt aivan oman näkemyksen, niin silloin voi tuon oman näkemyksen merkitä sanalla “hypoteettinen”, mikä osoittaa että tuo asia on on sitten sellainen, että siitä ei ole olemassa mitään sellaista olemassa olevaa todistetta. 


  1. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/06/30/valheenpaljastaja-dunning-kruger-efekti-selittaa-netin-amatooriepidemiologien

Kuva: https://www.sll.fi/lappi/jarjesto/arkistosta-poimittua/kekkosen-ainaisjasenyys/


https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/07/dunning-kruger-efekti-yhdessa-tyopaikalla-tapahtuvan-seurustelun-kanssa-on-varmaan-hyvin-mielenkiintoisia-asioita/

perjantai 4. joulukuuta 2020

Miten todistaa oma väite oikeaksi?

 

Opinnäytetyö pitäisi tehdä aivan itse noudattaen systemaattisen tutkimuksen metodologiaa sekä hyvää lähteiden merkitsemistapaa

Miten todistaa oma väite oikeaksi?

Ihmisillä on suuri tarve etsiä totuutta, ja joidenkin mielestä mukavaa on lähteä siitä liikkeelle, että totuus on sitä mikä huudetaan kovimmalla äänellä. Se joka saa äänensä huuto kilpailussa kuuluviin on tietenkin se, jota eniten kuunnellaan. Suurin volyymi takaa sen, että muut kuulevat juuri tuon ihmisen mielipiteen asiasta, ja jos sitten saisi vielä pari kaveria mukaan huutamaan, niin silloin saadaan aikaan se, että muut varmasti kuulevat oman ajatuksen. Tuollainen parin kaverin mukaan tulo voidaan taata tietenkin myös esimerkiksi jakamalla heille pari karkkia, ja sanomalla että jos oma mielipide ei kuulu päällimmäisenä, niin kaverit eivät sitten saa myöskään sitä paljon puhuttua toista karkkia. 

Menetelmä on hyvä, mutta siinä sitten on sellainen ongelma, että tieteellinen kirjoittaminen sekä asian osoittaminen tieteellisesti oikeaksi tai vääräksi ei ole mitenkään kiinni siitä, mitä mieltä joku ihminen näistä asioista sitten sattuisi olemaan. Siis jos lähdetään siitä, että tieteellinen todistusaineisto kerätään toisistaan riippumattomien testien avulla, niin silloin varmasti on kaksi tapaa julkistaa tämä asia. 

Ensimmäinen on se, että koko juttu suhteutetaan Twitterin sallimaan 120 merkkiin, tai toinen on se, että tuota testausta sekä siinä käytettävää välineistöä kuvaillaan tarkasti. Samoin omaa mielipidettä voidaan perustella tarkemmin, ja sitten lähteä sitä kautta lieventämään sitä vastapuolen jyrkkääkin jyrkempää näkemystä asiasta. Tai sitten lähteä vaikka kiljumaan että “Ei ei ja vielä kerran ei”. Tai modernisti voidaan samalla esimerkiksi vuotaa tuon vastaväittäjän terveystietoja internetiin, koska se sitten joidenkin mielestä saattaa lisätä omaa uskottavuutta. 

 Kun ihmiselle opetetaan tieteellistä kirjoittamista tai sitten hänelle opetetaan nyt ylipäätään mitään empiiristä tutkimusta, niin silloin hänen pitää tehdä lopputyö mitä myös kulkee nimellä “graduointi”. Tärkein asia tuossa opinnäytteessä on se, että henkilö itse tekee oman työnsä. Eli se opinnäytteen raportti pitäisi olla ihan itse tuotettu, jotta se voidaan hyväksyä. Tuossa prosessissa pitää henkilön sitten osata puolustaa omaa työtään sekä myös osoittaa osaamistaan sekä tieteellistä ajattelutapaa, niin että muutkin sen näkevät. 

Ja sen takia se miten paljon klotsapiinia tuo opinnäytettä tekevä  sitten muuten syö ei ole mitään vaikutusta siihen, miten tuota opinnäytetyötä muuten arvioidaan. Eli esimerkiksi sellainen kuin tietojenkäsittelyn tai oikeustieteen opiskelija varmasti saa nähdä tonttu-ukkoja, ja jos sitten nämä pikku-ukot eivät sitten muuten näy noissa opinnäytetöissä. 

Toki voi olla että opinnäytetyö on tehty tonttu-ukoista sekä siitä, miten nuo olennot muodostavat joulupukin oman vakoiluverkoston. Mutta sitä ovatko nuo pienet hahmot sitten totta en tässä voi tietää.Tai sitäkään en tiedä miten joulupukki varmistaa sen, että tontut eivät kerro valheita hänelle. No ehkä tuollaisen opinnäytteen tekijä sitten kertoisi sen meille, mutta tuohon asiaan palaan ehkä myöhemmin. Toki joulupukki sopisi ehkä historian tai kulttuurin tutkijan aiheeksi vähän paremmin kuin tietojenkäsittelyn opinnäytetyöksi. 

Tuollaisella tietojenkäsittelyn tai historian opiskelijalla, jonka tarkoitus on tutkia kansantarinoita voi olla toki erilainen menneisyys kuin jollain lääkärillä. Mutta se ei vaikuta siihen, että miten hänen työtään arvioidaan. Eikä siihen myöskään vaikuta esimerkiksi se että onko jonkun lempikappale ehkä “Hei tonttu-ukot hyppikää”. Siis oma lempimusiikki on jokaisen meistä oma asia, ja jos henkilö sattuu käyttämään kuulokkeita niin sitä mitä tuo henkilö kuuntelee ei kuule kukaan muu. 

Siis opinnäytteen yhteydessä arvioidaan työtä itsessään. Eikä sitä että täyttääkö opiskelija ehkä jotain muita kriteerejä kuin sitä mitä nyt tämä kulloinenkin tiedekunta sattuu vaatimaan. Eli opinnäytetyön yhteydessä ei vaadita että henkilö esittää esimerkiksi lentolupakirjan tai todistuksen siitä, että hän olisi ollut jossain olympiajoukkueessa. Tai opiskelijan työtä ei hylätä, vaikka hän olisi joskus väittänyt tavanneensa Boris Johnsonin jossain Brittiläisessä pubissa. 

Eli se että opiskelija ei ole kykenevä kiipeämään Mount Everestille ei tarkoita sitä, että hänen opinnäytetyönsä esimerkiksi ohjelmoinnin saralla olisi hylätty. Kuitenkin aina välillä huomaan, että joidenkin ihmisten kirjoitukset saavat aikaan vilkasta keskustelua, joten sitä kautta voidaan olettaa että kirjoituksilla on myös vaikutusta, vaikka emme sitä ehkä halua myöntää.

Kuva: https://agentmajeur.com/write-phd-tips/

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/04/miten-todistaa-oma-vaite-oikeaksi/

Kuka on oikeasti oikeassa?

  

Kaksintaistelu 1800-luvun alussa

Kuka on oikeasti oikeassa?

Ennen kaksintaistelu oli tapa, millä selvitettiin kuka olikaan oikeassa, koska ajateltiin että Jumala ei antaisi oikeamielisen kuolla. Mutta nykyään laillinen tapa ratkaista se, kuka on oikeasti oikeassa on viime kädessä oikeusistuin. Kuitenkin yhä edelleen on ihmisiä, joiden mielestä on “kivaa olla oikeassa”, ja jos joku on eri mieltä, niin silloin saattaa nenä murtua. Ja mitä isompi mies on tai mitä enemmän on kavereita, niin sitä herkemmin hän ottaa itseensä sen, jos joku sattuu arvostelemaan tuollaisen miehen mielipiteitä.

Tuota tapaa väitellä asioista korostetaan joskus erilaisissa intensiivistä lihasten kehittämistä harjoittavissa piireissä. Ja joskus olen huomannut, että mitä isompi kaveri, niin sitä enemmän hän on joidenkin mielestä oikeassa, kun jos tuo henkilö kokee pettymyksen, niin sen tuntee jokainen sen jälkeen omissa nahoissaan. 

Väärä tieto on usein vahingollisempaa kuin tilanne, missä tietoa ei ole ollenkaan. Eli esimerkiksi COVID-19 epidemian aikana on unohdettu se, että kasvomaskeja pitäisi käyttää aina ei vain työmatkoilla. Kun puhutaan väärän tiedon jakamisesta, niin esimerkiksi alkoholin runsas nauttiminen ei estä COVID-19 leviämästä.

Eikä myöskään rukous auta tuon viruksen leviämisen estämiseen, eli myös kirkoissa sekä diskoissa pitäisi käyttää niitä kasvomaskeja sekä noudattaa turvaetäisyyttä. Jos sitten ajatellaan esimerkiksi sitä, että joku käyttää informaatiota kostaakseen vihamiehelle, niin silloin kannattaa muistaa se, että esimerkiksi jääkiekon MM-kisoihin Minskiin matkustavan henkilön vihamiehet saattavat laittaa hänen nimiinsä blogin, jossa sanotaan että tuon valtion johtaja pieraisi puhelimeen. 

Siitä sitten reipas otteiset OMON-miehet kantavat tuon urmaksen suoraan kohti poliisiasemaa. Tuolloin käytetään hyväksi autoritaarisen hallinnon ikävää asennetta oppositiota kohtaan. Kyseisen blogin tai kirjoituksen voi kuka hyvänsä tehdä varastamalla kohdehenkilön identiteetin. Tuolloin kasvokuvan voi saada esimerkiksi firman kotisivuilta tai ottamalla uhrista muutamia paparazzikuvia, jotka voidaan ottaa ikkunan läpi teleobjektiivia käyttäen. 

Ja kuvaa voidaan manipuloida niin, että se näyttää selfie-kuvalta. Erityisen haitallista tämä on silloin kun joku käyttää esimerkiksi upseerin henkilöllisyyttä tällaiseen propagandistiseen toimintaan.  Informaatio- tai propagandavirus on esimerkiksi sitä, mihin maamme asevoimat  eivät mitenkään ole ehkä osanneet varautua. 

Eli se että joku pitää upseerikunnan nimissä blogeja joiden avulla haetaan sitä, että maanpuolustustahto saadaan laskemaan on hyvin ikävä asia. Kyseisessä toiminnassa saatetaan käyttää luvatta otettuja kasvokuvia lisäämään noiden asioiden vaikutusta. 

Tuolloin saattaa propagandan tekijä kirjoittaa varusmiehistä hyvin halventavaan sävyyn, ja sitä kautta aiheuttaa sen, että ihmiset eivät enää uskalla tulla armeijaan, kun he ehkä pelkäävät sitä että heidät tullaan sitten palveluksessa ampumaan. Yleensä noissa kirjoitelmissa tai puheissa vihjaillaan sillä että esimerkiksi onnettomuuksia tai muuta vastaavaa ei tutkita, tai että “olisi varmaan kannattanut olla hiljaa, kun kaverin päähän on osunut pari luotia”. 

Tuollainen toiminta voi vaikuttaa hyvin miehekkäältä, mutta niistä jotka niitä tutkivat sekä niistä saavat tietoa vain kirjoitusten kautta saattaa muodostua väärä kuva siitä, että esimerkiksi sirpaleen osuma päähän onkin ollut luoti. Tuollainen ehkä hiukan ajattelematon kirjoitus, missä väitetään tai vihjaillaan asioista, mitkä eivät ole ainakaan toivon mukaan totta saattavat ehkä aiheuttaa pelkoa niissä henkilöissä, jotka eivät ole tottuneet villin lännen malliin, missä Suomi on kuin joku Deadwood tai muu Villin Lännen kaupunki, missä ruuti palaa ja luodit vinkuvat. 

Eli meille tavallisille ihmisille on koulussa opetettu että maassamme on laki, jota pitää noudattaa. Siis tuo laki perustuu kirjaan mikä on merkitty nimellä “Suomen Laki”. Eikä siis maassamme enää ratkaista erimielisyyksiä kaksintaistelun avulla, vaan ainakin teoriassa nuo erimielisyydet ratkaistaan viime kädessä oikeudessa eikä missään kaksintaistelussa. Mutta ehkä olen sitten väärässä. Ja onhan kaksintaistelu sitten varmaan paljon maskuliinisempi tapa hoidella asioita kuin joku oikeudessa pidetty esitelmä. Siinä sitten voidaan joko kaivaa miekat tai coltit vyöltä, ja kyllä kunnian kukko laulaa kun joukolla opetetaan, että kuka käskee ja mitä totellaan, ja ainakaan hävinnyt ei lähde tuloksesta urputtamaan. 

Kaksintaistelussa on muuten sitten ollut säännöt, joiden mukaan sen pitäisi tapahtua niin, että myös toisella olisi mahdollisuus. Eli aseiden pitäisi olla samanlaisia, sekä vain yksi kerrallaan saisi osallistua tuohon suoritukseen. Tällöin siis molempien puolten pitäisi olla tasavahvoja, eikä siis laillinen kaksintaistelu tarkoittanut sitä, että yhdellä henkilöllä on kaupungin verran miehiä vastassaan.  

Kuitenkin on päätetty että nykyään syyllisyys sekä syyttömyys ja monia muita asioita ratkaistaan nykyään oikeudessa. Nimittäin kun esimerkiksi aikoinaan yliopistoissa alkoivat jonkun tunteet kuumeta, niin silloin saattoi käydä niin, että esimerkiksi lääkäreitä sekä juristeja kuoli liikaa. Eikä myöskään se että joku alainen saattoi suivaantua kenraalin käskyihin ollut tavatonta. Tuolloin saattoi sitten käydä niin, että armeijalle haettiin uutta komentajaa, ja vaikka alaista saatettiin rangaista, jos hän sattui jäämään kiinni, niin se ei paljon tuota komentajaa enää ilahduttanut, kun hän pääsi kapinoivan  alaisen haudan vieressä olevaan hautaan makaamaan. 

Kuva: https://www.greelane.com/fi/humanistiset-tieteet/historia-ja-kulttuuri/famous-duels-of-the-19th-century-1773886/

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/04/kuka-on-oikeasti-oikeassa/

Kiina on kuulemma suurin uhka demokratialle

 



Kiina on kuulemma suurin uhka demokratialle 

 Kiina on hankkinut viime aikoina hyvin paljon uusia asejärjestelmiä kuten hypersoonisia risteilyohjuksia sekä stealth teknologiaa, ja voidaan sanoa että länsimaat ovat osaltaan itse edesauttaneet niiden järjestelmien valmistamisessa kouluttamalla insinöörejä, joiden avulla nuo aseet on luotu. Mutta nuo hypersooniset risteilyohjukset sekä Xian H-20 Stealth pommikoneet ovat vain jäävuoren huippu. 

Suurin osa ihmisistä ei koskaan ajattele että esimerkiksi ottamalla halutusta kohteesta valokuvan kännykällä, ja lähettämällä se paikannustietojen kanssa oikeaan sähköpostiin, niin silloin tuon kohteen tiedot voidaan suoraan syöttää ohjukselle ja tuo ohjus voi käyttää esimerkiksi kuva vertailua DSMA(T)C (Digital Scene-Matching Area and (Target) Correlation) kohteen tunnistamisessa. Tuolloin ohjus tarvitsee vain suuntavektorin jota pitkin se lentää, ja sitten kuvavertailu tunnistaa kohteen.

 Kyseinen väline on helpompi suunnata kuin varsinaista GPS:ää käyttävät ohjukset, ja oikeastaan ohjus tarvitsee tuolloin vain kohteen kuvan, sekä siihen suuntautuvan vektorin. Jos kohteena on sota-alus, niin osuessaan kylkeen hypersoonisen ohjuksen nopeus on niin suuri, että sen teho on murskaava vaikka siinä ei olisi varsinaista räjähdettä. Mikäli tuo ase osuu kohteeseen nopeudella mach 12 mikä 12 kertainen äänen nopeus, niin sen teho on murskaava. GAU-8 tykin ammuksen nopeus osuessaan kohteeseen on 1,5 kertaa äänen nopeus. Hypersoonisen ohjuksen osuessa nopeus on 8 kertaa suurempi, ja aseen paino on paljon suurempi kuin 30 mm. ammuksen. Ja voihan tuon risteilyohjuksen puskuri olla päällystetty uraanilla, eli mitähän tekisi esimerkiksi 100 kiloa painava uraaniammus jonkun laivan kyljessä iskeytyessään siihen vaikka mach 12 nopeudella?

Kun tietokoneen muistiin tallennetun kuvan pikselit ovat päällekkäin kameran antaman kuvan kanssa, niin silloin tuo ohjus iskee kohteeseensa erittäin tarkasti. Kyseinen järjestelmä on immuuni GPS-häirinnälle, koska se saattaa käyttää esimerkiksi inertia-eli hyrrä navigaatio järjestelmää lentääkseen kohdetta kohti, ja sitten tuo DSMAC-laite löytää kohteen. Tuohon samaan tekniikkaan perustuvalla järjestelmällä voivat viranomaiset yhdistää esimerkiksi valvontakameroiden sekä kamerakännyköiden avulla otetut kuvat, ja niiden avulla etsiä esimerkiksi poliittisia vihamiehiään. 

Kiinan ongelma on siinä että suuri osa Länsimaisista tuotteista valmistetaan siellä, koska se on niin sanottu halpatuotantoa suosiva maa. Se mikä sitten tekee tuosta maasta ongelmallisen on että siellä ovat vallassa hyvin autoritaariset vallankäyttäjät, jotka eivät mitenkään edes peittele sitä, että Kiinassa ei oppositiota kovin paljon katsella. 

Joten voidaan kysyä että miten Kiinan viranomaiset olisivat toimineet, jos tuolla kaukana puhjenneet mielenosoitukset olisivat sattuneet muualla kuin Hong Kongin alueella, missä on paljon ulkomaalaisia todistamassa tuota mielenosoitusten sarjaa, ja tietenkin silloin kun länsimaissa näytetään verenvuodatusta, niin sillä saattaa olla ainakin lyhyen aikaa negatiivinen vaikutus maiden suhteisiin. Se mitä Kiina vähiten kaipaa on uusi Tiananmen. Eli nykyinen taktiikka on sitä, että mielenosoittajia lähdetään seuraamaan kohti kotia, ja sitten poliisi käy heidät hakemassa. 

Mutta sitten kun maailman huomio kääntyy muualle, niin silloin saadaan aikaan tilanne, missä ihmisiä aletaan pidättää ikään kuin piilossa kansainväliseltä silmältä. Se mikä sitten tekee asioista mutkikkaita ovat ne paljon puhutut matkailijat, joita oleskelee sekä Kiinassa että myös muissa vastaavissa valtioissa. 

Joidenkin ihmisten mielestä heitä saatetaan käyttää esimerkiksi kiristämisessä, eli noiden matkailijoiden toivotaan antavan tekosyyn sille, että toimittajat kääntävät katseensa muualle. Tuolloin tietenkin käytetään sellaista keppi ja porkkana menetelmää, missä toimittajaa syötetään sekä juotetaan viimeisen päälle, ja sitten kiitokseksi kyseinen toimittaja saa kertoa siitä, kuinka kivaa tuolla Kiinassa oli. Jos tarina ei miellytä, niin seuraukset voivat olla vakavat. 

Kun ajatellaan nykyaikaista tietojenkäsittelyä, niin tietenkin Kiinan viranomaiset ovat halukkaita hankkimaan käsiinsä esimerkiksi uusimpia toiminnanohjausjärjestelmiä sekä muita korkean teknologian tuotteita sekä niiden valmistamiseen käytettävää teknologiaa. Verkkopohjaisten ratkaisujen avulla voivat asevoimat voivat suunnata uudet hypersooniset risteilyohjukset maaliinsa tai poliisi voi kuvat esimerkiksi mielenosoittajien kasvoja, ja sitten kun tunnistus kaivaa henkilön tiedot esiin. Ja sitten kun on niin sanottu rauhallisempi päivä, niin turvallisuuspoliisi voi käydä hakemassa kotoa tuon mielenosoittajan. Eli siinä sitten hiljaisesti hoidetaan ikävät asiat pois silmistä ja pois mielestä

https://yle.fi/uutiset/3-11680727

Kiinan Xian H-20 stealth pommittajat: https://nationalinterest.org/blog/buzz/beijings-b-2-china%E2%80%99s-xian-h-20-stealth-bomber-coming-172642

Kiinan hypersooninen merimaaliohjus: https://en.wikipedia.org/wiki/DF-ZF

 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/04/kiina-on-kuulemma-suurin-uhka-demokratialle/

torstai 3. joulukuuta 2020

Miksi teekkareita sekä nuorisoa on mukava maalittaa?

 




Miksi teekkareita sekä nuorisoa on mukava maalittaa?

Teekkarikulttuuria pidetään jotenkin inhottavana asiana, koska siellä juodaan viinaa ja haistaan pahalle sekä tietenkin halveksitaan naisia. No siitä pääsee eroon sillä että opiskelee ahkerasti, niin sitten valmistumisen jälkeen jää tuo upea elämä taakse, ja voi siirtyä aikuisten miesten klaaniin. Eli vetää tumma puku päälle sekä lähteä Hampurin Pörssiin (Hotel Hamburger Börs) poikien kanssa vähän bilettämään, ja kertomaan kuinka tyylikkäät rouvat meistä jokaisella on kotona. Ja kun illalla on otettu hilpeänä kaljaa, niin aamulla istutaan sitten hiljaisten miesten baarissa ihan omissa pöydissä eikä toista sitten enää tunneta. Mutta sellaista elämä vain on.

Tuolloin päästään sitten siitä nuorison versiosta aikuisten bileisiin, missä juhlitaan oikein kunnolla firman piikkiin, eli pojat istuvat omassa ja tytöt omassa pöydässään ja muistelevat niitä kultaisia nuoruuden aikoja. Sitten illalla kravatti ui tuopissa ja mieleen muistuvat ne kauheat teekkari ajat. 

 Eli erityisesti ne ensimmäiset tunnit, jolloin eteen tuli mitä upeampia naisia, ja sitten kun heidän juttujaan kuunteli, niin toki oma itsetunto sekä kaikki ajatukset kielletystä jutuista sai vetää suoraan vessanpytystä alas, kun he kertoivat kuinka noilla naisilla oli ne ihan oikeat poikakaverit. Siinä vaiheessa mieleen tulivat sanat “gute nacht, heilige nacht”, mikä tarkoittaa suomeksi hyvää yötä ja rauhallista yötä. Eli siinä sitten mieleen tuli että ahkeralla työllä pääsee noistakin asioista eroon, enkä noita asioita muuten ole sitten ottanut puheeksi. 

Tai näin ainakin itse tästä asiasta olen joskus ajatellut, kun tässä olen lukenut kuinka epämiellyttäviä nuo perinteet sitten monista ihmisistä on, Itse en muista kovin monissa bileissä käyneeni, ja tässä sitten muistelen sitä että bileissä käyminen on jokaisen yksityisasia, ja tietenkin myös kunnioitan naisten seksuaalista koskemattomuutta. Eli jo pienenä poikana tajusin sen, että opiskelutoverit ovat sellaisia asioita, joista on hyvä pitää näpit irti tai nenä lentää poskelle, ja myöhemmin ymmärsin aivan hyvin että oma heila pitää etsiä suoraan jostain muualta kuin työ- tai opiskelupaikalta, joten olen pitänyt työpaikan feministien klubiin sellaista turvaetäisyyttä etten vain heidän mainettaan lähde viemään.

Enkä käy koskaan edes naisten vessassa, vaikka siellä on koppi, ja miesten vessan edessä on jonoa. Vaan odotan kiltisti sitä että jono edessäni lyhenee, ja istun sitten pöntölle ja otan AKu Ankan käteeni ja alan miettiä sitä miksi ankoilla ei ole housuja. No etätyön aikana minulla on aina vessa vapaana, enkä edes vahingossa kuse vessanpöntön laudalle, koska olen saanut joskus kovaäänistä  palautetta, ja se on syy miksi vessat eivät ole sukupuolineutraaleja. 

Eli kertaakaan en pyytänyt noita naispuolisia opiskelutovereitani  edes tanssimaan, kun heidän upeat suhteensa olisivat voineet vaikka häiriintyä. Tai en tiedä kuinka paljon heidän suhteensa sitten häiriintyivät, mutta en heihin sitten ole mitään sen paremmin yhteyttä ole pitänyt, enkä ole saanut sitten sitä paljon puhuttua seksuaalista häirintää koskevaa syytettä, joten ilmeisesti en ole ketään sen pahemmin ehtinyt häiritä ainakaan työajalla, joten sitä kautta voidaan ajatella että osaan käyttäytyä jotenkin pidättyvästi. 

Ja toki on hienoa kun toimittajat aina välillä muistuttavat siitä, että työpaikkaromanssi tietää potkuja. Eli aina kun menen töihin, niin muistutan itseäni siitä, että työaikana tehdään työtä, ja jokaisella on oikeus elää myös ilman minua, joten en työkavereitani myöskään Facebookiin kaveriksi ole pyydellyt. Työpaikkaromanssit ovat asioita, jotka kuuluvat elokuviin, ja oikeassa elämässä en ainakaan itse sellaista edes uskalla ajatella. Enkä myöskään urki entisten opiskelutovereiden menemisiä, koska ne asiat eivät myöskään ole minun asioitani. 

Monissa kirjoituksissa nuorisosta annetaan varsin negatiivinen kuva, ja sen takia meidän pitää miettiä sitä, että minkä takia tuo nuorisosta annettu kuva on niin kamalan huono? Miksi niitä 50-vuotiaita alkoholisteja ei samalla tavalla leimata kuin nuorisoa, joka saattaa toki olla melko meluisa joukko. Ehkä syy siihen on se, että noiden puliukkojen- ja akkojen asianajajat voivat sitten nostaa syytteen tuosta asiasta. 

Mutta noiden pääasiallisesti alkoholia ostavien ja sitä varsin avoimesti juovien  setien ja tätien mieltä ei koskaan saa pahoittaa sillä, että heistä sanotaan jotain pahaa. Toki he tuovat kaupoille varmaan paljon positiivista julkisuutta, kun siinä omassa kassissa lukee sen kaupan nimi, mistä nuo virvokkeet on ostettu, ja ostotapahtumien määrä on tietenkin hyvin korkea. Mutta itse kyllä joskus olen sitä mieltä, että vaikka toki noilla ihmisillä on oikeus viettää omaa aikaansa ulkona, ja nauttia sivistyneesti erilaisia virvokkeita mikä tarkoittaa sitä että nuo mukavat sedät ja tädit ovat siirtyneet eurooppalaiseen tapaan juomaan loivempia juomia kuin heidän esi-isänsä, niin kuitenkin mielessä on aina käynyt se, että miten tuota oluen litkimistä oikeastaan rahoitetaan. 

Sosiaalivirastossa sekä KELA:ssa on ollut tapana seuloa erittäin tarkasti se, että sosiaalitukea ei anneta ellei sitä tarvita, ja sitä varten pitää tietenkin toimittaa parin vuoden kuitit ja muuta mukavaa, ettei raha vain mene väärään tarkoitukseen. Eli toimittaako joku noista rantojen ihmisistä sitten kuitteja KELA:aan kun he hakevat sieltä ilmeisesti rahaa tuohon elämäntapaansa. Joskus joku on sanonut, että jos jotain syynätään oikein kunnolla, niin silloin se tarkoittaa että joku muu on päässyt vähällä, mutta ketä se tällainen kiinnostaa. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/03/miksi-teekkareita-seka-nuorisoa-on-mukava-maalittaa/

tiistai 1. joulukuuta 2020

Onko kännykkäriippuvuus oikeaa riippuvuutta?


Onko kännykkäriippuvuus oikeaa riippuvuutta?

Sosiaalista mediaa voidaan ajatella myös eräänlaisena tietokonepelinä, mikä aina aluksi viehättää todella paljon, mutta sitten myöhemmin kiinnostus laantuu. Samalla tavalla käy tietokonepelien, eli oletteko koskaan kysyneet, että miksi joka vuosi myydään aina uusia ja uusia tietokonepelejä? Tietokonepelien markkinointi on samanlaista kuin sosiaalisen median sovellusten. 

Niissä on aina yhä enemmän ja enemmän uusia toimintoja, ja sitä kautta ihmisille luodaan tarve hankkia uusia sosiaalisen median sovelluksia aivan samoin kuin tietokonepelien kohdalla entinen suosikkipeli muuttuu lopulta tylsäksi, ja sitä kautta ihmisten toivotaan hankkivan uusia pelejä. Se mikä sitten tekee tietokonepelistä erilaisen sosiaalisen median sovelluksiin nähden on se, että sosiaalisessa mediassa mainostajat maksavat tuon sosiaalisen median palvelun henkilökunnan palkat. 

Mutta oikeastaan sosiaalisella medialla sekä tietokonepeleillä on samat juuret. Eli aikoinaan kun verkossa pelattavat moninpelit yleistyivät, niin niihin lisättiin chat- sekä puhelinominaisuus, joiden avulla pelaajat voivat kommunikoida keskenään. 

Käyttäjälle ilmainen ei tarkoita että se olisi kaikille ilmaista. Eli myös sosiaalinen media vaatii rahoitusta sen kulujen peittämiseen. Ja isot palvelimet vaativat tietenkin paljon virtaa, eli vaikka henkilökunta toimisikin vapaaehtoisuude periaatteella sekä tekisivät ilmaista työtä, niin silloin se sähkölasku jää jonkun maksettavaksi, ja kuitenkin myös vapaaehtoistyöntekijät joutuvat joskus käymään kaupassa. 

Jostain siihen lepään pitää saada rahoitus, joten joko tuo rahoitus tulee sosiaalisen median palvelun takana olevan yrityksen tai jonkun siivousalan yrityksen kautta. Vapaaehtoisten työntekijöiden kohdalla välillä käy niin, että heidän sitoutumisensa toimintaan on myös vaikeaa, koska heidänkin pitää sitten myös välillä nukkua, joten siksi nämä sosiaalisen median palvelut ovat päättäneet siirtyä palkattuihin työntekijöihin, ja esimerkiksi keskustelujen moderointi on hyvin tärkeää, koska jos sosiaalisen median ympäristössä aletaan trollata jotain, niin se sitten karkottaa käyttäjät eli vie yleisöä mainostajien kalliisti tuottamasta sisällöstä sekä myös sitten aiheuttaa sen, että palvelu voidaan kieltää jostain maasta. 

Aikoinaan pelien chatteja ei kukaan huomannut moderoida, ja silloin saattoi käydä niin, että tuo johonkin peliryhmän tai yhteisön jäseneen kohdistettiin sellaista pilkkaamista tai hänet suljettiin pois ehkä koko pelistä, että hän ei enää uskaltanut tulla ryhmään pelaamaan, vaikka hän oli ehkä sijoittanut huomattavan summan jotain taskurahaa tuohon peliin, eikä se että jonkun ihmisen ensimmäinen kokeilu jonkun tietokonepelin kanssa päättyy suureen pettymykseen varmaan lisää myyntiä. 

Trollaajat perustelivat tuota toimintaa sillä että “epäsosiaalisten hissukkojen kanssa ei tarvitse olla”. Se miten tuo vaikutti joidenkin pelien suosioon saattaa tietenkin jäädä pimentoon, mutta se varmasti huomattiin joidenkin peliyhtiöiden myynnissä, ja siksi nuo moderaattorit tulivat jäädäkseen sosiaaliseen mediaan. 

Tuolloin kauan sitten pelien chatteja käytettiin myös esimerkiksi Linux-vinkkien jakamiseen sekä muihinkin asioihin. Ja sitä kautta alettiin kehittää sosiaalista mediaa. Kun ajatellaan sosiaalisen median ilmaissovelluksia, niin silloin unohdetaan että näidenkin palveluiden kehittäjien pitää saada palkkaa työstään sekä myös nuo palvelinympäristöt joiden päällä nämä palvelut pyörivät vaativat myös rahaa, eli palvelimien sähkölasku pitää aina maksaa, joten mistä palvelu saa rahansa? 

Vastaus kysymykseen on se, että mainostajat maksavat suurimman osan sosiaalisen median palkkioista aivan kuten se tekee esimerkiksi mainostelevisiossa. Mainostajien varoin maksettu sisältö on asia mikä tekee tuosta mainos-TV:stä ilmaisen katsojille eli sisällön käyttäjille. Mutta kuten tiedämme, niin mainostajien eli noiden kanavien ansaintalogiikan kannalta katsottuna mainokset ovat kanavien päätuote, ja ohjelmat mitä kanavilla näytetään ovat vain sitä varten että niillä houkutellaan katsojia katselemaan mainoksia. 

Eli kanavan pääasiallinen tulonlähde ovat mainokset. Sama koskee sosiaalista mediaa. Mainostajat maksavat noiden palveluiden työntekijöiden palkat, ja siksi ihmiset pitää saada käyttämään noita kanavia, jotta he voivat katsella mainoksia. Eli markkinoijan etu on se, että sosiaalista mediaa pääsevät käyttämään kaikki mahdollisimman pienellä satsauksella, ja sitten tietenkin ideana on se, että nuo ihmiset katsovat tuota markkinointimateriaalia, minkä joku markkinoija on maksanut  sekä ehkä jakavat linkkejä ja ostavat tuotteita. 

Kännykkäriippuvuudesta puhutaan aina välillä, mutta kuitenkin voidaan kysyä että onko kyseessä oikea riippuvuus, vai vain paha tapa, jos puhelin kaivetaan aina taskusta kun se värähtää? Eli olemmeko vain oppineet sellaisen tavan, että puhelin pitää kaivaa esiin aina kun se värähtää? 

Jos puhelimesta on äänet pois, mutta se on jätetty värinä tilaan, niin silloin saattaa joku muu saada sellaisen kuvan, että henkilö kaivelee jatkuvasti puhelinta taskusta, ja yleensä työpaikalla saattaa olla sellainen tapa, että puhelimeen pitää vastata aina kun se sattuu soimaan. Se että onko henkilö oikeastaan vain oppinut että puhelimeen pitää vastata voidaan selvittää sillä, että myös värinähälytys laitetaan pois ruokapöydässä, ja sitä kautta sitten seurataan, että voiko henkilö olla ilman puhelinta vai pitääkö sitten tuota välinettä koko ajan hipelöidä? 

Kun ensimmäisen kerran henkilö saa käyttöönsä kännykän, missä on kaikkea kivaa kuten YouTube, niin silloin hän varmaan sitä haluaa käyttää, ja tuo asia sitten muuttuu hyvin nopeasti sosiaalisen median non-stop käytöksi. Haluan tässä muistuttaa siitä että nopeasti tuo niin sanottu sosiaalisen median riippuvuus saadaan loppumaan, kun henkilö sitten kyllästyy tuohon sosiaalisen median käyttöön. 

Kuten tiedämme niin kaikki uusi viehättää, mutta sitten myöhemmin myös sosiaalisen median käyttöön kyllästytään kuten niihin kuuluisiin puuleluihin. Sosiaalinen media on siis oikeastaan samanlainen lelu kuin kaikki muutkin asiat, jotka liittyvät ajanvietteeksi tarkoitettuun toimintaan. Siihen kyllästytään ennemmin tai myöhemmin. 

Lähteet:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/alypuhelinriippuvuutta-tutkineet-brittitutkijat-havaitsivat-yllattavan-seikan-professori-huolissaan-emme-talla-hetkella-taysin-ymmarra/7994944#gs.mazz1b

Kuva: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/15/1896_telephone.jpg


https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/01/onko-kannykkariippuvuus-oikeaa-riippuvuutta/


Tieteen sekä politiikan suhteesta

  

Tieteen sekä politiikan suhteesta

Tiede on ollut aina lähellä politiikkojen sydäntä, jos se vain sattuu tukemaan heidän omaa näkemystään asiasta, mutta sitten jos tiede esimerkiksi osoittaa Amazonin tai jokun muun metsän hakkuun olevan haitallista koko maailmalle, niin silloin tiedemiesten kanta muuttuu vähintään kyseenalaiseksi, tai koko ilmastonmuutos muuttuu hysteerikkojen asiaksi, josta ei ole mitään “oikeaa tieteellistä todistetta”. Tietenkin sillä tavalla saadaan kerättyä muutamia ääniä. 

Vaikka me kaikki haluamme vaientaa Facebookin sekä myös asettaa suitsia sosiaalisen median väärinkäyttöä vastaan, niin se että sosiaalisessa mediassa jaetaan asioita jotka eivät paljoa imartele yhtään ketään vetää varmasti vakavaksi. Eli me tietenkin toivomme aina että ihmiset allekirjoittavat niitä ilmastosopimuksia, mutta samalla me mukavasti unohdamme sen, että on valtioita joissa ei noita sopimuksia edes aiota noudattaa. Ja miksi yhtään mitään sopimuksia pitäisi noudattaa, jos niitä ei kukaan käy valvomassa?

Esimerkiksi hysteeriseksi tai joksikin muuksi mielenhäiriötä potevaksi henkilöksi leimaaminen on tietenkin erittäin omaperäistä sekä myös joidenkin mielestä tehokas tapa saada epämieluisten henkilöiden suut suljettua. Joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi tiedemiesten puolueettomuus vaarantuu, jos he ottavat osaa poliittiseen keskusteluun, niin silloin kyllä voisin kysyä, että eikö tiedemies saisi omata poliittisia mielipiteitä, tai miten se että mitä puoluetta tiedemies sattuu äänestämään liittyy esimerkiksi Brasilian sademetsien hakkuisiin. Tai miten se että lumi tulee vasta Joulukuussa, ja pysyvä lumi Helmikuussa nyt sitten sattuu liittymään siihen, mitä tiedemies muuten tekee? 

Toki poliittinen johto saattaa joskus kysyä neuvoja siitä, miten tätä asiaa nyt pitäisi lähteä hoitamaan, ja ainoa mahdollinen neuvo sitten on laskea hiilidioksidipäästöjä, niin se vaatii jonkinlaista panostamista energiantuotantoon tai sitten toinen vaihtoehto on että, “antaa mennä vain”, ja tietenkin esimerkiksi Pohjanmeren ympärille rakennettavat padot voivat tuoda ratkaisun merenpinnan kohoamiseen. Tiede on asia mitä on vähän vaikea käsittää, jos itse ei sitä satu tekemään. 

Tiede ei ole välttämättä näyttävää.

Tieteellisen näytön hankkiminen esimerkiksi rikoksista ei ole mitään kovin näyttävää toimintaa, ja esimerkiksi tutkintatuomarien työ ei ole mitään kovin näyttävää. Mutta kuten tiedämme niin DNA antaa tietenkin tiedon siitä, onko henkilö sitten liitettävissä esimerkiksi murhaan, mutta sitten tullaan siihen tilanteeseen, että ensin on löydettävä murhassa käytetty väline, joka on yhdistettävissä rikokseen, ja sitä kautta sitten voidaan lähteä etsimään sitä oikeaa rikollista. Siis siitä miten DNA eristetään sekä miten tuota molekyyliä monistetaan ei juurikaan käsitellä missään televisio-ohjelmassa. Eikä sitä että samalla laitteella millä DNA monistetaan voidaan luoda DNA:ta myös biotekniikkaa sekä geneettistä manipulaatiota varten. 

Geneettisesti manipuloitu ihminen on asia, mistä ei juurikaan ole keskusteltu. Kuitenkin juuri geneettinen manipulaatio on oikein punainen vaate joidenkin ihmisten mielessä, koska heistä “Jumalan luomaa ei saa muuttaa”. Ja sitten tulimme siihen pisteeseen, missä voimme kysyä sitä, että miten moni noista ihmisistä potee jotain geneettistä sairautta? Kyse on vähän samasta asiasta kuin malarian torjunnassa, missä käytetään metodia missä malariasääskiä tuhotaan hyönteismyrkyllä.

Kaikki tietävät että sääskillä on tärkeä asema ravintoketjussa, mutta kuitenkin noita sääskiä hävitetään, vaikka ne ovat Niilinahvenen tärkeää ravintoa niiden poikas vaiheessa. Kun joku menee sanomaan, että niilinahvenen kanta vähenee, koska noita hyönteisiä tuhotaan, niin joku saattaa sanoa, että “mene kertomaan se ihmisille, jotka asuvat alueella, missä on malariaa”. No noista niilinahvenista suuri osa taitaa päätyää hotellien ruokapöytään eikä suurin osa paikallisista edes pääse noita kaloja maistamaan.  

Sähköauto ei ole autuaaksi tekevä ratkaisu liikenteen ongelmiin.

Kun ihminen katsoo mitä poliitikkoa hän äänestää, niin silloin hän tietenkin valitsee ihmisen jonka kanta asioihin tukee hänen omaa näkemystään asioista. Ja se mikä tietenkin vaikuttaa jokaisen ihmisen asenteisiin on se, miten hän kuluttaa rahojaan. Se että ihminen ostaa esimerkiksi uuden maasturin varmasti saa aikaan pelkoa siitä, miten esimerkiksi polttoaineen hinta vaikuttaa hänen menoihinsa. 

Sähköauto on hyvin ekologinen ratkaisu, jos sen liikuttamiseen käytettävä sähkö tuotetaan ekologisesti. Mutta se tietenkin  myös tilaa, eli kaupungeista alkaa pian tila eli parkkipaikat loppua, jos autojen määrää ei saada vähenemään. 

Sähköauton ostaja välttyy polttoaineverosta, mutta sitten tullaan siihen, että polttoaineveroista katetaan myös esimerkiksi tieverkoston ylläpitokustannukset. Mutta sähköauton vaatima infrastruktuuri on asia mikä pitää ensin luoda tai jota pitää samalla ylläpitää. Sähköautojen vaatimat latauslaitteet pitää jonkun maksaa ja sitä kautta sitten lähdetään miettimään sitä että kuka ne oikeastaan sitten maksaa? 

Ja valtion rahalle on paljon muitakin käyttökohteita kuin vain sähköautojen lataus pistokkeiden asentaminen, eli sillä ostetaan myös uusia hävittäjiä sekä kaikkea muuta kuten kirjoja kirjastoon sekä ilmaisia päiväkotipaikkoja perheenäideille. Ilmainen päivähoito ei tarkoita sitä, että se ei maksaisi mitään. Se tarkoittaa että nuo kulut maksaa viimekädessä valtio eli veronmaksaja. Mutta samaa rahaa ovat kärkkymässä sitten puolustusvoimat, sekä viranomaiset, jotka pitävät yllä tieverkkoa. Eli pitäisikö kunnan sitten maksaa nuo sähköautojen pistokkeet, koska kaupunkialueilla eli taajamissa tien huollosta vastaa kuntien rakennus- ja kiinteistövirasto? 

Vai pitäisikö se asentaa valtion rahoilla? Vai pitäisikö parkkipaikan käyttäjien itse tuo pistoke kustantaa? Ja mitä jos sitten käy niin ikävästi että kaikkia parkkipaikkoja ei ole varattu? Jätetäänkö tuolloin tuo sähköauton vaatima pistoke asentamatta, vai asennetaanko se sitten esimerkiksi huoltoyhtiön kustannuksella? Ja ehkä ajatuksena on periä tuo asennusmaksu ensimmäiseltä paikan käyttäjältä. Arvatkaa ottaako kukaan tuollaista paikkaa, missä seurauksena on muutaman satasen lasku, kun sen käy varaamassa? 

Joten onko tuo uusien sähköautojen vaatimien sähköpistokkeiden vaatima raha  raha kerättävä ehkä verona, tai ylimääräisenä yhtiövastikkeena, tai sitten pitää noiden parkkipaikkojen hintaa ruveta kohottamaan. Mutta myös sähköauto sitten tarvitsee pistokkeen lisäksi myös maantietä, missä sillä voi ajella. Ja myös maantie vaatii silloin tällöin uutta pinnoitetta, vaikka se olisi valmiiksi rakennettu. 

Eli valtion pitää saada jostain rahaa siihen, että se korjaa aina silloin tällöin tieverkoston pintavaurioita, ja tuo raha pitää ottaa jostain veroista. Jos me haluamme että valtio tuottaa jotain palveluita, niin meidän pitää sitten maksaa noista palveluista verojen muodossa. Joten jos esimerkiksi tieverkostoa halutaan pitää yllä valtion toimesta, niin silloin meidän kaikkien pitää tuohon toimintaan osallistua, tai sitten tuo raha pitää kerätä jostain kohdennetuista veroista. Joten kerätäänkö tuo raha sitten polttoaineveroista, vai olisiko ehkä sähköautoille määriteltävä oma veroluokka? Ja millä sitten saadaan ihmiset siirtymään sähköautoihin, jotka vähentävät liikenteen päästöjä? 

Sähköautoon siirtyminen voisi tapahtua vapaaehtoisesti silloin jos niiden hinta sekä käyttökustannukset, joihin on sisällytetty vero olisivat matalampia kuin polttomoottoria käyttävien autojen. Mutta tuolloin unohdetaan että aina on ihmisiä, joilla ei ole joko halua tai varaa vaihtaa vanhaa, ehkä 1980-luvun alkupuolella valmistettua autoaan uuteen. Eli tuollainen auto varmasti päästää melkoisen hiilidioksidi annoksen ilmaan, mutta ehkä sitä ei tarvitse ollenkaan ajatella. 


https://politiikasta.fi/tieteen-vastaisku-nakokulmia-tieteen-ja-politiikan-suhteeseen/


https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/01/tieteen-seka-politiikan-suhteesta/

Antti Hanhivaara ja Aulis Käkelä, eräopas ja “Sinnikko” katosivat 20 vuotta sitten.

  Aulis käkelä sekä Antti Hanhivaara katosivat 20 vuotta sitten. Antti Hanhivaaraa on käsitelty julkisuudessa paljon enemmän kuin Aulis Käke...