Kuka on oikeasti oikeassa?

  

Kaksintaistelu 1800-luvun alussa

Kuka on oikeasti oikeassa?

Ennen kaksintaistelu oli tapa, millä selvitettiin kuka olikaan oikeassa, koska ajateltiin että Jumala ei antaisi oikeamielisen kuolla. Mutta nykyään laillinen tapa ratkaista se, kuka on oikeasti oikeassa on viime kädessä oikeusistuin. Kuitenkin yhä edelleen on ihmisiä, joiden mielestä on “kivaa olla oikeassa”, ja jos joku on eri mieltä, niin silloin saattaa nenä murtua. Ja mitä isompi mies on tai mitä enemmän on kavereita, niin sitä herkemmin hän ottaa itseensä sen, jos joku sattuu arvostelemaan tuollaisen miehen mielipiteitä.

Tuota tapaa väitellä asioista korostetaan joskus erilaisissa intensiivistä lihasten kehittämistä harjoittavissa piireissä. Ja joskus olen huomannut, että mitä isompi kaveri, niin sitä enemmän hän on joidenkin mielestä oikeassa, kun jos tuo henkilö kokee pettymyksen, niin sen tuntee jokainen sen jälkeen omissa nahoissaan. 

Väärä tieto on usein vahingollisempaa kuin tilanne, missä tietoa ei ole ollenkaan. Eli esimerkiksi COVID-19 epidemian aikana on unohdettu se, että kasvomaskeja pitäisi käyttää aina ei vain työmatkoilla. Kun puhutaan väärän tiedon jakamisesta, niin esimerkiksi alkoholin runsas nauttiminen ei estä COVID-19 leviämästä.

Eikä myöskään rukous auta tuon viruksen leviämisen estämiseen, eli myös kirkoissa sekä diskoissa pitäisi käyttää niitä kasvomaskeja sekä noudattaa turvaetäisyyttä. Jos sitten ajatellaan esimerkiksi sitä, että joku käyttää informaatiota kostaakseen vihamiehelle, niin silloin kannattaa muistaa se, että esimerkiksi jääkiekon MM-kisoihin Minskiin matkustavan henkilön vihamiehet saattavat laittaa hänen nimiinsä blogin, jossa sanotaan että tuon valtion johtaja pieraisi puhelimeen. 

Siitä sitten reipas otteiset OMON-miehet kantavat tuon urmaksen suoraan kohti poliisiasemaa. Tuolloin käytetään hyväksi autoritaarisen hallinnon ikävää asennetta oppositiota kohtaan. Kyseisen blogin tai kirjoituksen voi kuka hyvänsä tehdä varastamalla kohdehenkilön identiteetin. Tuolloin kasvokuvan voi saada esimerkiksi firman kotisivuilta tai ottamalla uhrista muutamia paparazzikuvia, jotka voidaan ottaa ikkunan läpi teleobjektiivia käyttäen. 

Ja kuvaa voidaan manipuloida niin, että se näyttää selfie-kuvalta. Erityisen haitallista tämä on silloin kun joku käyttää esimerkiksi upseerin henkilöllisyyttä tällaiseen propagandistiseen toimintaan.  Informaatio- tai propagandavirus on esimerkiksi sitä, mihin maamme asevoimat  eivät mitenkään ole ehkä osanneet varautua. 

Eli se että joku pitää upseerikunnan nimissä blogeja joiden avulla haetaan sitä, että maanpuolustustahto saadaan laskemaan on hyvin ikävä asia. Kyseisessä toiminnassa saatetaan käyttää luvatta otettuja kasvokuvia lisäämään noiden asioiden vaikutusta. 

Tuolloin saattaa propagandan tekijä kirjoittaa varusmiehistä hyvin halventavaan sävyyn, ja sitä kautta aiheuttaa sen, että ihmiset eivät enää uskalla tulla armeijaan, kun he ehkä pelkäävät sitä että heidät tullaan sitten palveluksessa ampumaan. Yleensä noissa kirjoitelmissa tai puheissa vihjaillaan sillä että esimerkiksi onnettomuuksia tai muuta vastaavaa ei tutkita, tai että “olisi varmaan kannattanut olla hiljaa, kun kaverin päähän on osunut pari luotia”. 

Tuollainen toiminta voi vaikuttaa hyvin miehekkäältä, mutta niistä jotka niitä tutkivat sekä niistä saavat tietoa vain kirjoitusten kautta saattaa muodostua väärä kuva siitä, että esimerkiksi sirpaleen osuma päähän onkin ollut luoti. Tuollainen ehkä hiukan ajattelematon kirjoitus, missä väitetään tai vihjaillaan asioista, mitkä eivät ole ainakaan toivon mukaan totta saattavat ehkä aiheuttaa pelkoa niissä henkilöissä, jotka eivät ole tottuneet villin lännen malliin, missä Suomi on kuin joku Deadwood tai muu Villin Lännen kaupunki, missä ruuti palaa ja luodit vinkuvat. 

Eli meille tavallisille ihmisille on koulussa opetettu että maassamme on laki, jota pitää noudattaa. Siis tuo laki perustuu kirjaan mikä on merkitty nimellä “Suomen Laki”. Eikä siis maassamme enää ratkaista erimielisyyksiä kaksintaistelun avulla, vaan ainakin teoriassa nuo erimielisyydet ratkaistaan viime kädessä oikeudessa eikä missään kaksintaistelussa. Mutta ehkä olen sitten väärässä. Ja onhan kaksintaistelu sitten varmaan paljon maskuliinisempi tapa hoidella asioita kuin joku oikeudessa pidetty esitelmä. Siinä sitten voidaan joko kaivaa miekat tai coltit vyöltä, ja kyllä kunnian kukko laulaa kun joukolla opetetaan, että kuka käskee ja mitä totellaan, ja ainakaan hävinnyt ei lähde tuloksesta urputtamaan. 

Kaksintaistelussa on muuten sitten ollut säännöt, joiden mukaan sen pitäisi tapahtua niin, että myös toisella olisi mahdollisuus. Eli aseiden pitäisi olla samanlaisia, sekä vain yksi kerrallaan saisi osallistua tuohon suoritukseen. Tällöin siis molempien puolten pitäisi olla tasavahvoja, eikä siis laillinen kaksintaistelu tarkoittanut sitä, että yhdellä henkilöllä on kaupungin verran miehiä vastassaan.  

Kuitenkin on päätetty että nykyään syyllisyys sekä syyttömyys ja monia muita asioita ratkaistaan nykyään oikeudessa. Nimittäin kun esimerkiksi aikoinaan yliopistoissa alkoivat jonkun tunteet kuumeta, niin silloin saattoi käydä niin, että esimerkiksi lääkäreitä sekä juristeja kuoli liikaa. Eikä myöskään se että joku alainen saattoi suivaantua kenraalin käskyihin ollut tavatonta. Tuolloin saattoi sitten käydä niin, että armeijalle haettiin uutta komentajaa, ja vaikka alaista saatettiin rangaista, jos hän sattui jäämään kiinni, niin se ei paljon tuota komentajaa enää ilahduttanut, kun hän pääsi kapinoivan  alaisen haudan vieressä olevaan hautaan makaamaan. 

Kuva: https://www.greelane.com/fi/humanistiset-tieteet/historia-ja-kulttuuri/famous-duels-of-the-19th-century-1773886/

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/04/kuka-on-oikeasti-oikeassa/