Miksi koskaan ei saa provosoitua kun provosoidaan?

   

Kuva: Uusisuomi

Miksi koskaan ei saa provosoitua kun provosoidaan? 

Jos poliisi käyttää kyynelkaasua tai muuta voimaa passiivisia eli rauhallisia mielenosoittajia vastaan, niin se saa aikaan marttyyreita. Ääriryhmät ovat tahoja joiden tapaa lähestyä jokaista asiaa leimaa väkivalta, ja jos sitten jossain rauhallisessa mielenosoituksessa poliisi hakkaa tai ampuu jonkun, niin silloin tuo uhri sitten muuttuu usein sankariksi tai marttyyriksi, joka kuoli viranomaisten mielivallan uhrina, vaikka asia olisi miten kiistanalainen hyvänsä. Poliisi on juuri niin luotettava kuin sen jäsenet ovat, ja se että henkilö esimerkiksi ammutaan tai häntä kohdellaan muuten kaltoin saattaa vaikuttaa poliisin jäsenistä itsestään hyvinkin selvältä tapaukselta, eli joku on nähnyt esimerkiksi puukon tai vastaavan, ja sitten on jouduttu käyttämään voimaa. 

Mutta ääriryhmien käsissä saattaa tilanne sekä sitä seuraavat tutkimukset muuttua hyvinkin polarisoiduksi. Eli he saattavat väittää poliisin väärentäneen todisteita tai muuten jättäneen olennaisen kertomatta. Mutta sitten kun keskustellaan esimerkiksi poliisin voimankäytöstä, niin olen joskus ollut sitä mieltä, että USA ei ole ainoa maa, jossa poliisin militarisoituminen on muuttanut sen maan sisäiseksi armeijaksi, jossa ei ole edes tarkoitus tehdä mitään muuta kuin murskata jokainen vastarinta pesäke sekä hajottaa kaikki, jotka vastustavat lainvalvojia. 

Eli jos käsky käy, niin poliisi mikä on maamme Eduskunnan sekä valtiovallan edustaja toimii lain edellyttämällä tavalla, kuten on tapana sanoa. Silloin kun mielenosoitus on määrätty hajotettavaksi, niin silloin tietenkin käytetään kyynelkaasua, pamppua sekä muita välineitä, mikä tarkoittaa sitten tietenkin sitä voimaa, minkä poliisi katsoo milloinkin aiheelliseksi käyttää. Ja missään nimessä ei esivallan tehtävä ole neuvotella tai taivutella mitään vastarannan kiiskiä vaan toimitaan rivakasti sekä esimiehen käskyjen mukaan.

https://yle.fi/uutiset/3-11578385

Kuva: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/poliisin-voimankaytto-puhuttaa-myos-maria-ohisalo-reagoi-professori-ylilyonneilla-on-monenlaisia-kustannuksia/8a0b49d6-a574-405b-976e-887486034812

Militarisoidun poliisin malli suoraan USAsta. 

USAn poliisia syytetään usein liiallisesta voimankäytöstä. Mutta oletteko huomanneet, että vaikka kuinka täytämme lehdet jenkki-uutisilla niin kuitenkin tuo “jenkkimalli” myös voimankäyttövälineissä sekä ehkä myös asenteissa on tarttunut ainakin osaan Eurooppalaisista poliiseista. Poliisin militarisoituminen on asia mikä tarkoittaa esimerkiksi konekiväärien, rynnäkkökiväärien, konepistoolien  sekä puoli- ja täysautomaattisten haulikoiden sekä kraanaattikiväärien käyttöönottoa, sekä niiden käyttöä jos tilanne niin vaatii. 

Mutta kuten tiedämme, niin siitä milloin tilanne vaatii esimerkiksi rynnäkkökiväärien käyttöä on varsin erilaisia käsityksiä. Se että poliisilla on käytössään näitä erittäin tehokkaita lähinnä puolustusvoimien käyttöön tehtyjä välineitä tietenkin tuo eteen sen, että nämä välineet luovat itsetuntoa, sekä samalla myös esimerkiksi asenteen, että mitä varten kenenkään kanssa pitää neuvotella, kun käytössä on tehokkaita välineitä, joiden avulla voidaan henkilö eliminoida sekunnissa. 

Tainnuttavat  aseet ovat ongelmallisia, koska vaikka ne ovat periaatteessa estämässä kuolettavan voiman käyttöä, niin ainakin joskus on varmasti käynyt niin, että henkilöön on käytetty etälamaajaa ikään kuin varmuuden vuoksi. Tainnuttavat aseet on otettu käyttöön siksi, että ne tarjoavat mahdollisuuden käyttää voimaa, mikä ei ole kuolettavaa. Eli tarkoitus on ollut korvata poliisin pamppu, mikä aiheuttaa joskus luunmurtumia välineellä, mikä ei ole niin vaarallinen. Mutta kuitenkin erityisesti sähköshokkien antamiseen perustuva neuromuskulaarinen lamauttaja, mikä tarkoittaa sähköpamppua saattaa aiheuttaa sydäninfarktin. 

Samoin myös etälamaajien ja LRAD (Long Range Acoustic Device)-tyyppisten ääneen perustuvien aseiden käyttöönotto saa aikaan sen, että poliisin tarve käyttää voimaa on muuttunut joissain maissa kuten USAssa enemmänkin säännön mukaiseksi sekä järjestelmälliseksi voimankäytöksi kuin poikkeukseksi. Eli jos henkilö vastustelee, niin miksi hänen rimpuiluaan ei lopeteta sähköpampun nimellä tunnetulla etälamaajalla tai sitten mellakkaa hajoteta LRAD-laitteella, kun näitä välineitä on käytössä? 

Ja kun näitä välineitä missä sähköisku tai kova ääni tainnuttaa henkilön käytetään, niin silloin on tietenkin mahdollista päästää myös vähemmällä lihasvoimalla varustettu henkilö partioimaan kadulle. Eikähän se tainnutusase tai automaattikivääri tuo sen oikean kunnioituksen tuota henkilöä kohtaan, ja tämä asenne on ainakin USAssa ollut ilmeisesti se peruste, millä poliisi valitaan tehtäviinsä. Ja kun USA ssa tehdään jotain, niin toki sama malli voidaan suoraan siirtää Suomeen. 

Iltalehden juttu etälamauttimesta: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006282043.html

LRAD: https://en.wikipedia.org/wiki/Long_Range_Acoustic_Device

Sähköshokkiase Englanniksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Electroshock_weapon

USAS-12 haulikko: https://en.wikipedia.org/wiki/Daewoo_Precision_Industries_USAS-12

Kuva: https://leb.fbi.gov/articles/featured-articles/police-militarization

Onko kaupunginosien huono maine aina tuulesta temmattu?

   

Onko kaupunginosien huono maine aina tuulesta temmattu?

"Asun Helsingin Kalliossa naapureina rosvo ja kyttä", lauloivat Lapinlahden Linnut aikoinaan. Video on tekstin lopussa. Kun ajattelen Helsingin Kalliota asuinpaikkana, niin silloin mieleen tulee se, että kyseessä on alue, mikä on melko lähellä Helsingin keskustaa. Joten kyseessä on melko arvokas asuinalue, vaikka siellä tietenkin on jonkinlaisia laitapuolen kulkijoita. Itse joskus mietin sitä, missä nuo laitapuolen kulkijat oikeastaan asuvat, tai mistä he saavat rahaa noihin Kallion alueen asuntoihin, koska uskoisin että kyseinen alue on melko arvokasta. Tai jos ajatellaan sitä että se sijaitsee kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta, niin varmasti sitä joku ainakin havittelee omaksi sijoituksekseen.  

Kuitenkin Helsingin Kallion ikään kuin tekemällä tehty huono maine tuo mieleen kysymyksen siitä, että onko joidenkin asuinalueiden mainetta tahrittu joskus tahallaan, jotta siellä olevien asuntojen sekä kiinteistöjen hintoja saadaan alas? Helsingin keskikaupunki on melko arvokasta seutua asua, joten sen takia uskoisin että on ihmisiä, joiden oma etu vaatii sitä, että asuinalueen hintoja ensin pudotetaan ja sitten kun laitapuolen kulkijat on saatu häädettyä, niin sen jälkeen voidaan kiinteistöille tehdä peruskorjaus, ja ne laitetaan takaisin myyntiin tai muutetaan kovan rahan vuokra-asunnoiksi. 

Yksi hyvä tapa pudottaa kiinteistöjen arvoa on tietenkin siirtää esimerkiksi metadon-poliklinikka tuolle alueelle, niin silloin eteen tulee se, että alueen arvo saattaa pudota. Kaupunki tuottaa paljon palveluita mitä ilman eivät ihmiset voi elää, ja noita palveluita ovat vesi, sähkö sekä myös jätehuolto. Jos nuo hyödykkeet saa joku yksityinen toimija haltuunsa, niin silloin ne tuovat tälle yritykselle maallista mammonaa hyvin varmasti.  

Se mitä sitten esimerkiksi jätehuoltoon sekä erityisesti kaupunkien jätehuoltoon tulee, niin kyseessä on erittäin suuri business. Jos joku yhtiö saa hoidettavakseen esimerkiksi koko Helsingin jätehuollon, niin silloin se saa varmasti tuosta asiasta loistavan tulonlähteen. Jätebisnes yhdessä kaupunkien joukkoliikenteen kanssa on asia, mitä moni yksityinen toimija haluaa, koska nuo asiat ovat sellaisia että ihmiset eivät voi välttää niiden käyttämistä, ja se takaa yhtiölle varmat tulot. 

Samoin kaupunkien joukkoliikenne ei ole mikään erityisen pieni asia, vaikka tietenkin koronavirus on laskenut esimerkiksi bussien käyttöastetta. Kaupunkien liikennelaitokset ovat olleet suuria työllistäjiä, mutta myös varma rahan lähde yrityksille, jotka ovat saaneet sopimuksen tuosta toiminnasta. Sen takia esimerkiksi myös Helsingin kaupungin liikennelaitosta varmasti havitellaan myös ykstyisten toimijoiden taholla. Ihmisten on pakko käyttää julkista liikennettä, ja sen takia liikennelaitos on varmasti loistava rahasampo yksityisille yrityksille, jos ne saavat vain esittää asiasta tarjouksen. 

Italiassa esimerkiksi jätebisnes on ollut myös mafian tapa pestä rahaa. Eli ylisuurten palkkioiden avulla ovat jäte-firmat siirtäneet huumerahaa laittomista liiketoiminnasta laillisiin toimiin. Rahanpesusta on usein tuomittu vain pieniä tekijöitä koska isot pomot ovat aina toimineet taustalla. 

Tuolloin rahaa on pesty niin, että ensin huumerahaa on siirretty vuokrien kautta huoneenvuokra yhtiöille, ja sitten laskujen kautta esimerkiksi jätefirman tileille. Tuon toiminnan kautta sitten on saatu laiton raha muutettua laillisen näköiseksi. 

Kiinteistöjen avulla tapahtuva rahanpesu yhdessä kaupunkien kautta saatujen ylihinnoiteltujen sopimusten avulla saatujen tuottojen kanssa ovat suuri ongelma ainakin osassa maailman maita. Ja on paljon ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi kaupunkeja voi laskuttaa miten huvittaa, koska kaikki rahat menevät kaupunkien  taskuista.  Mutta tuo ongelma on sitten se, että raha mikä siirretään kaupunkien kassoista yksityisten yritysten taskuun on veronmaksajien kaupungin kassaan tuomaa rahaa, mikä taas nostaa veroja koska lopulta kaiken vahingon maksaa veronmaksaja. 

Materiaalinen hyvä on osa näkyvää statusta, mikä on tärkeä osa asemaamme yhteisömme sosiaalisessa hierarkiassa.

    

Materiaalinen hyvä on osa näkyvää statusta, mikä on tärkeä osa asemaamme yhteisömme sosiaalisessa hierarkiassa. 

Kun ajattelemme materian tai jonkun asian merkitystä ihmisille, niin silloin meidän pitää muistaa mitä se merkitsee juuri tuolle henkilölle? Kaikki asiat ovat aina hiukan subjektiivisia, kuten kaikki me tiedämme, ja kuten kaikki me arvaamme, niin todellisuus on aina jotenkin polarisoitunutta eli meidän kokemustaustamme sekä muut asiat elämässämme vaikuttavat siihen, miten me asiat näemme sekä koemme. Siis se millaiset ennakkoasenteet meille on muodostuneet joko oman kokemuksemme tai muiden kertomusten kautta vaikuttavat siihen, että mitä seuraa kun kohtaamme jonkun asian joka voi olla abstrakti tai käsin kosketeltava. 

Mutta joskus ennakkoasenne saattaa muuttua todellisessa tilanteessa pannukakuksi, kun kohtaamme esimerkiksi tilanteen, missä vanhempamme puhuvat jostain ystävästä ja siitä millainen taistelija sekä selviytyjä hän on, ja sitten kun menemme tapaamaan tuota ystävää, niin silloin hän joko nukkuu tai vollottaa että kuinka vahva hän oikeastaan on, ja kaikki merkit viittaavat siihen että hän kohta tarvitsee nesteytystä. Siis tämä asia voi tuntua teistä hyvin julmalta, mutta elämä on joskus julmaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. 

Jos mietitään sitä miksi esimerkiksi menestyjän lapset menestyvät, niin tietenkin he ovat kasvaneet menestyjien ympäröimänä. Heille menestyminen on tietenkin itsestään selvyys, koska nuo henkilöt ovat ympäröineet itsensä menestyjillä, heillä on oikeat sosiaaliset verkostot mutta heille menestys on myös ikään kuin itsestäänselvyys. Mutta mitä menestys on, jos sitä ajatellaan puhtaasti maallisen mammonan kautta? 

Mitä on työ? Mitä on menestyminen työssä ja työelämässä? Onko se sitten sitä että saa hyvää palkkaa, tai sitä että omistaa ison auton tai ehkä henkilöllä on suuri määrä alaisia. Ilman alaista ei ole johtajaa. Mitä kenraalilla tekee, jos hänellä ei ole miehiä, tai toimitusjohtajalla joka on yksin yrityksessä? Mutta työ on statusta, ja statukseen kuuluu kokonaisuus. Iso auto on työmatkaa varten, ja sitä kautta ihmiset saavat nähdä johtajan aseman. Eli mitä varten esimerkiksi etätyötä vastustetaan? Jos ihmiset eivät aamulla lähde töihin, niin silloin he voivat sitten olla ulkoisesti yhtä hyvin työttömiä, koska työtä ei tuolloin näe päältä. 

Osa työstä on asia mikä näkyy muille juuri aamulla työmatkana. Jos työmatkaa ei ole, niin silloin osa työn näkyvästä statuksesta jää pois, ja jäljelle jää vain palkka, jota voi sitten käydä naapurille näyttämässä. Ja ehkä hän sitten kertoo paljonko kirjanpitäjä “Pentti” saa palkkaa ja että hän tekee työtä jossain yhtiössä kaikille muille ihmisille, että he eivät enää halveksi “Penttiä”. Iso auto ja hyvä asunto nostivat henkilön arvostusta yhteisössä. Ennen ihmisillä oli tapana urkkia kenen auto oli jäänyt päivällä parkkipaikalle, ja sitten siitä näki oliko hän jäänyt työttömäksi, mutta sitten jos siirrymme etätyöhön, niin silloin emme enää voi siitä onko henkilö joka päivä kotona tai jossain muualla, että onko hän oikeasti työssä, vai tekeekö tuo henkilö esimerkiksi etätyötä? 

Yliopisto-opiskelijan lapsesta tulee usein samalla tavalla yliopisto-opiskelija, koska hän on lapsena nähnyt sen, että yliopistoon voi päästä, ja että sieltä voidaan myös valmistua, koska hänen vanhempansa ovat myöskin opiskelleet, ja heidän kauttaan lapsi on saanut sellaisen kuvan, että tuossa paikassa ei tarvitse olla yli-ihminen selviytyäkseen. Eli hän on saanut tuntea vanhempansa myös ihmisinä, ja sitä kautta saanut ymmärryksen siitä, että tuolloin omat taidot riittävät ja sitten loput on muusta kiinni. 

Eli puolet menestyksestä perustuu omaan tahtoon saada tarvittava koulutus, ja sitä kautta ehkä sitten myös verkottua henkilöiden kanssa, joilla on suhteita. Tai sitten verkottumista ei tapahdu, mutta puolet tiestä maalliseen mammonaan on kiinni suhteista. Kuitenkin juuri johtajia on tutkittu ehkä kaikkein eniten yhteiskunnassa, eli mikä on aito sekä hyvä johtaja? Kuinka paljon johtamisesta sekä menestymisestä on kiinni siitä, että ihmisellä on tietyt perintötekijät, ja kuinka paljon kyseessä on sitten kiinni mallioppimisesta eli ihmisen ulkoapäin saamasta esimerkistä? 

Jos ihminen ei koskaan kerro muille mielipiteitään, niin mistä me tiedämme kuinka viisas hän oikeastaan on?

 

Jos ihminen ei koskaan kerro muille mielipiteitään, niin mistä me tiedämme kuinka viisas hän oikeastaan on?

Ihminen kehittyy kaiken aikaa, eli me vanhenemme, ja sitä kautta voidaan ajatella että elämä on matka alfasta omegaan, mikä tarkoittaa että lopulta me kaikki kuljemme hautaan. Olimme miten hyviä missä tahansa, niin ennemmin tai myöhemmin edessä on vanhainkoti, ja sitä kautta matka käy viimeisen kerran kohti alttaria. Mutta kuten tiedämme, niin kehdon ja haudan välille mahtuu melko pitkä aika. Ja jos vain istumme miettimässä omaa surkeutta niin elämämme valuu kuin hiekkaan. 

Omien voimavarojen etsintä voi vaikuttaa jotenkin lapselliselta, mutta tietenkin asia voidaan aina kääntää niin, että meillä on vain yksi elämä elettävänä, ja sitä kautta voimme lähteä purkamaan tilannetta, missä meidän oletetaan istuvan paikallaan ja olemaan jotenkin hiljaa. Oma voimavara tai sisäinen voima on asia mikä voidaan aina valjastaa johonkin, ja jos sitä voimavaraa ei voi muille näyttää, niin silloin sitä ei muille myöskään ole. 

Oma sisäinen voima löytyy siitä, missä itse on hyvä. Ja silloin pitää muistaa se että näille asioille pitää altistua, eli siitä missä on hyvä kannattaa kiinnostua. Ihminen on siis silloin valmis ottamaan omasta elämästään vastuun, kun hän kykenee ajattelemaan sitä mitä hän tekee huomenna. Oikeasti terve ihminen elää tässä ja nyt, mutta hän tietää voivansa vaikuttaa huomiseen ainakin oman itsensä kautta. Samoin terve ihminen voi elää myös tekemänsä virheen kanssa, ainakin tiettyyn rajaan asti. 

Mutta miten tiedän että ihminen osaa elää ja on muuttunut todella niin, että hän voi ryhtyä esimerkiksi ottaa vastuuta muista? Jos lähdetään masennuksesta, niin paraneminen on sitä, että henkilö astuu ylös masennuksen kuilusta, elää tässä ja nyt, mutta muistaa että jokainen päätös voi sitten samalla tavalla vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa. Me voimme olla maailman lahjakkaimpia  ihmisiä, mutta jos emme koskaan tuo omia ajatuksiamme muiden ihmisten tietoon, niin mistä he tietävät kuinka järkeviä me olemme. Tai jos joku ei sitten omia mielipiteitään koskaan kerro, niin mistä me tiedämme kuinka viisas tuo henkilö on. 

Me voimme tehdä arvioita toisen ihmisen älykkyydestä tai muista kyvyistä, jos emme koskaan voi kuulla tai nähdä hänen mielipiteitään. Tai ne on kerrottu jollekin kaverille matkalla tapaamiseen, ja tämä nyökyttelee vieressä että kuinka ne olivat hänestä upeita. No ehkä ne olivat tuon päätään nyökyttelevän henkilön mielestä kovin upeita, mutta olisi mukavaa tietää mitä tuo nero olisi muille kertonut, koska tuolloin se varsinainen mielipide mitä kaivataan jää jotenkin pois muiden tiedosta. 

Altistuminen tarkoittaa sitä, että kun ihminen menee kouluun tai kurssille, niin hän myös suorittaa kurssilla saadut tehtävät sekä noudattaa ohjeita. Sisäinen voima voidaan kohdentaa joko rakentavaan tai “ei rakentavaan” toimintaan. Eli henkilö voi kehittää itseään positiivisessa mielessä, kuten mennä aikuislukioon tai sitten hän voi pyrkiä jonkun MC-kerhon jäseneksi, eli prospect, hanaround ja jäsen ovat tietenkin jonkun mielestä erittäin hyvä tapa kehittää omaa itseään, mutta ehkä äiti ei tuosta asiasta kovin ylpeä olisi. 

Kun ihminen haluaa kehittää itseään, niin hänen pitää ensin altistua tarpeelle kehittyä, eli hänen on tunnistettava kehittämisen tarve sekä ottaa selvää siitä, miten hän pääsee kehittymään sillä alueella, minkä hän valitsee kehityksen kohteeksi. Jos ihminen haluaa kehittyä Amerikkalaisen vapaapainin ammattilaisena, ja hän haluaa ottaa paikan RAW:ssa, niin mikäs siinä, kunhan muistaa että myös hänen vanhempansa katsovat ehkä tuota ohjelmaa, tai sitten kuulevat poikansa olevan tuossa vihaisista muskelimiehistä sekä suurista puheista tunnetussa lajissa suuri tekijä.

Sitä voi sitten jokainen äiti ylpeänä ompeluseuran kavereilleen esitellä sitä mihin hänen jälkikasvunsa on päätynyt, kun hän on alkanut kehittää omia lihaksiaan sekä harrastaa tätä muskelimiesten omaa lajia. Mutta koska emme kaikki uskalla lähteä Amerikkalaisen vapaapainin harrastajiksi, niin silloin meidän pitää löytää joku muu tapa kehittää itseä elämässä. 

Mutta kuten tiedämme, niin silloin kun ihminen haluaa esimerkiksi sitä kehittää jotain omassa itsessä, niin silloin hänen pitää ymmärtää että itsensä kehittäminen on taitolaji, missä kehitetään kokonaisuutta. Eli terve sielu terveessä ruumiissa on erittäin hyvä ajatus, jos ihminen haluaa päästä missään asiassa eteenpäin. Ihmisen kehittyminen on asia minkä pitää tapahtua tasapainon kautta, eli sekä ruumiillista että henkistä hyvinvointia pitäisi kehittää joka tapauksessa. 

Kun ihminen kohtaa vastoinkäymisen, niin hän voi joko tunnustaa tämän asian, tai katsoa sitä, miten muut asiaan reagoivat. Eli pitääkö silloin ottaa diapam tai soittaa valkotakkisia miehiä paikalle on ihmisen oma asia. Jos asiasta sitten lähdetään keskustelemaan vakavasti, niin tuolloin me kaikki voimme valita täysin väärin tai täysin oikein. Riippuen vähän siitä, miten milloinkin asian koemme. 

Kirkkonummen hautausmaata sekä kirkon ympäristöä

 

Kirkkonummen hautausmaata sekä kirkon ympäristöä

Kohtaamisista

Kohtaamisista

 

Kaikki voivat kohdata universumissa. Kohtaaminen ei sinällään vaadi mitään kovin korkeaa tietoisuutta. Tai oikeastaan vain jos haluamme tietää kohtaamisesta, niin silloin kohtaamisen osapuolista toisen pitää olla tiedostava olento, jotta hän voi kertoa siitä muille tai sitten pitää paikalla olla todistajat, jotta esimerkiksi kiven putoaminen jyrkänteeltä ei jää ihmisten tietoisuuden ulkopuolelle tai sitten tuon ilmiön pitää olla niin voimakas, että ihmiset voivat ne havaita

 

Mutta jos pikkukivi putoaa jostain ja kohtaa toisen kiven jossain kaukaisessa metsässä, niin tieto tästä ei päädy ihmisten tietoisuuteen. Vain asia minkä ihminen näkee välittyy puheen avulla toisille ihmisille, mutta jos kukaan ei kerro nähneensä kivin kohtaamista, niin silloin tämä tapaus jää vain yhden ihmisen tietoon. Tuolloin tapahtuman välittyminen eteenpäin on kiinni siitä, haluaako ihminen kertoa näkemästään muille. Joka tapauksessa tapaus on ihmislajin tiedossa, koska yksi sen edustajista on tämän asian nähnyt

 

Tietenkin elottomien kappaleiden kohtaaminen voi olla niin järisyttävä, että se havaitaan yleisesti. Tähdet kohtaavat toisiaan vaeltaessaan galakseissa. Kivet kohtaavat toisiaan, kun ne esimerkiksi heitetään veteen. Tai ihmiset kohtaavat toisiaan vaikkapa illanistujaisissa. Kohtaaminen on interaktio, eli tuollaisessa tilanteessa kohtaavien tahojen pitää olla tasa-arvoiset, jotta saadaan aikaan aitoa keskustelua. Mutta jos kohtaaminen tapahtuu sitten esimerkiksi ihmisen ja koiran välillä, niin silloin ihminen yksin antaa tuossa tilanteessa käskyjä.

 

Aidossa keskustelussa koirakin voisi sanoa jotain, mutta yleensä ihminen antaa sille käskyt yksipuolisesti, koska emme vain ymmärrä koiran puhetta. Ja siksi meille on helpompi, että lähdemme siitä, että meidän käsky on laki. Olisi mukavaa tietää joskus mitä koirat ajattelevat tästä asiasta, mutta ilmeisesti se on vielä mahdotonta.

 

Joskus aina mietitään sitä kuinka kohtaamme asioita, ja siitä että voimmeko kohdata esimerkiksi eläimen tasa-arvoisesti? Kun mietitään sitä että voivatko eläimet tai esimerkiksi elottomat kappaleet kohdata, niin silloin pitää myös miettiä kohtaamisen syvempää olemusta. Eli pitääkö meidän käsittää kohtaamisemme tai pitääkö kohtaamisella olla joku muu tarkoitus kuin suvun jatkaminen? Ihmisten välisessä kohtaamisessa on ainakin aina olevinaan joku muu tarkoitus kuin koirien tai muiden eläinten kohtaamisessa.

 

Mutta onko kohtaamisemme toisten ihmisten kanssa sen suurempaa kuin eläinten, eli sänkyyn me aina jostain syystä vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa haluamme. Vai onko sitten joku muu syy olemassa siihen, miksi huudamme jollekin puolitutulle leidille kadun toisella puolella, että minne hän on menossa tai että olisiko hänellä aikaa ehkä pienelle päiväkahville? Mutta sitten kun lähdemme ajattelemaan esimerkiksi kivin kohtaamista, niin ne eivät ehkä käsitä sitä, että ne kolahtivat toisiaan vasten.

 

Mutta jos taas tekoälyn ohjaamat robotit kohtaavat, niin silloin ne osaavat väistää toisiaan. Kohtaamisen yhteydessä robotit suorittavat biztalkin. eli kysyvät toisiltaan että onko niillä kiire tai etuoikeus kulkea. Sitten robotit kysyvät toisiltaan, että kenellä on enemmän tilaa väistää, ja sitten jolla on suurempi tila suorittaa väistöliikkeen. Kyse on siitä sitten, että tietääkö robotti oikeasti mitä se on tekemässä? Ja kuten olen sanonut, niin koskaan ei kohtaaminen itse vaadi sen suurempaa tietoa siitä mitä on tapahtumassa tai suurta tietoisuutta.

Jaa että miksi Ludvig XIV llä on niin hauskat vaatteet?

 

Jaa että miksi Ludvig XIV llä on niin hauskat vaatteet?

Vaatteet tekevät miehen. Me kaikki käytämme jonkinlaisia vaatteita, ja siksi emme aina muista, että pukeutuminen on opittua. Me opimme jo lapsena mikä on soveliasta pukeutumista ja mikä ei. Jos vanhempamme käyttävät pukuja sekä solmiota päivittäin, niin silloin itsekin niitä ehkä myöhemmin käytämme. Kun taas ihminen jonka kotona ei näitä vaatteita käytetä ei niitä niin mielellään itse myöhemmin käytä. 

Eli Ludvig XIV oli oppinut kotonaan, että tietynlaiset vaatteet ovat todella upeita ja miehekkäitä, mutta hän on tietenkin äärimmäinen esimerkki ihmisestä joka on kasvanut omassa keinotekoisessa yhteiskunnassa. Kaikki yhteiskunnat ovat keinotekoisia, mutta Ludvigin kohdalla tämä asia korostuu siten, että kukaan hänen ympärillään ei sano hänelle vastaan.

Se että ihminen ympäröi itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka häntä miellyttävät on ihmisen suurin voima, mutta samalla myös suurin heikkous. Jos joku saa tietään asioita, jotka voivat olla tuhoisia, mutta ei osaa tai uskalla sanoa sitä esimerkiksi kuninkaalle, niin seurauksena voi olla hyvin suuri vahinko. Nimittäin mitä suurempi toimija tekee virheitä, niin sitä suurempi on vahinko. Ja jos absoluuttinen hallitsija joka käyttää totaalisia otteita  tekee virheitä, niin silloin virheen laatu on absoluuttinen ja totaalinen tuho saattaa seurata tällaista virhettä. 

Me pelkäämme lapsiamme, koska he käyttävät valtaa siten, kuin me itse olemme valtaa aikoinaan käyttäneet. Sen takia voidaan sanoa, että tietyt asiat ja kuviot toistuvat kerran toisensa perään. Tämä asia näkyy erityisesti kuninkaissa sekä heidän tavassaan pukeutua ja käyttää valtaa. Kuninkaallinen vallankäyttö on oikeastaan vallankäytön sekä sosiaalisen toiminnan äärimmäinen esimerkki, mutta sen avulla voidaan tutkia myös tavallisten ihmisten välisiä suhteita. 

Jos ajatellaan että esimerkiksi koulukiusaamisessa käytetään jotain tiettyä sanavalintaa tai tiettyä mallia, niin silloin kannattaisi tutkia hieman arkistoja. Saattaa olla niin, että sama malli on ollut käytössä joskus vuonna yksi ja kaksi. Mikäli samoja sanamuotoja sekä saman tyylisiä vaatteita ollaan käytetty joskus ennenkin, niin silloin voidaan ajatella, että ehkä joku noista kiusaajista on jonkun kauan sitten koulussa samalla tavalla toimineen henkilön poika tai tytär. 

Me kaikki opimme asioita, vaikka niitä ei olisi tarkoitettu meidän silmillemme. Eli jos olemme gangsterin lapsia, niin tiedämme että tietty asu tarkoittaa tiettyjä asioita. Aivan samalla tavoin kuin esimerkiksi ruusu rinnassa tarkoittaa sitä, että tulossa on häät, niin myös tietynlaisen puvun käyttö tarkoittaa Mafiassa sitä, että kohta konepistooli laulaa. Tuon puvun tarkoitus on peittää mafioson henkilöllisyys. Ja siksi tuo puku on “kova juttu”. Samalla tavoin MC-miesten liivi on kova juttu niille, jotka kuuluvat näihin järjestöihin. 

Voidaan ajatella että edes aikalaisten mielestä Ludvig XIV n vaatteet tässä kuvassa eivät ole mitenkään erityisen oikeat valinnat, ja joskus olen kuullut sellaista, että noiden vaatteiden tarkoitus oli paljastaa, että keskusteliko tuo suuri kuningas joskus esimerkiksi tavallisten ihmisten kanssa. Eli jos joku tavallinen ihminen olisi nähnyt tuon suuren johtajan, niin silloin hän olisi varmaan purskahtanut nauruun. Mutta Ludvigille oli opetettu että nämä vaatteet mitkä hänellä on päällään ovat “kova juttu”. 

Tällaiset vaatteet ovat loistava indikaattori, nimittäin jos olisi joskus puhunut esimerkiksi tavallisten suutarien tai räätälien kanssa, niin silloin noiden vaatteiden toimittaja olisi ehkä joutunut tyrmään tai Ludvig XIV olisi vaihtanut vaatteita. Jos ajatellaan sitä, mikä olisi oikea pukeutumisen tyyli, niin sen tietenkin jokainen oppii kasvaessaan. Ja jos ihminen kuulee vain siitä, kuinka tyylikäs hän on, niin silloin saattaa asuvalinta olla hiukan erikoinen. 

Ludvig oli ihminen joka kasvoi vallan ympärillä ja käyttämään valtaa. Hän oli omasta mielestään vallan henkilöitymä, mikä tarkoitti sitä että hänet kasvatettiin oppimaan se, että kuningas on aina oikeassa, eikä kukaan saanut häntä kyseenalaistaa. Eli hän oli malli-oppimisen henkilöitymä. Mies joka sai aina mitä halusi. 

Jos ajatellaan sitä miten valtaa käytetään esimerkiksi yhtiöissä tai valtiossa, niin se malli miten tuota valtaa käytetään opitaan jo lapsena. Eli kuten alussa totesin, niin me pelkäämme lapsia siksi, että he toimivat kuten itse olemme aikoinaan toimineet.