Jos ihminen ei koskaan kerro muille mielipiteitään, niin mistä me tiedämme kuinka viisas hän oikeastaan on?

 

Jos ihminen ei koskaan kerro muille mielipiteitään, niin mistä me tiedämme kuinka viisas hän oikeastaan on?

Ihminen kehittyy kaiken aikaa, eli me vanhenemme, ja sitä kautta voidaan ajatella että elämä on matka alfasta omegaan, mikä tarkoittaa että lopulta me kaikki kuljemme hautaan. Olimme miten hyviä missä tahansa, niin ennemmin tai myöhemmin edessä on vanhainkoti, ja sitä kautta matka käy viimeisen kerran kohti alttaria. Mutta kuten tiedämme, niin kehdon ja haudan välille mahtuu melko pitkä aika. Ja jos vain istumme miettimässä omaa surkeutta niin elämämme valuu kuin hiekkaan. 

Omien voimavarojen etsintä voi vaikuttaa jotenkin lapselliselta, mutta tietenkin asia voidaan aina kääntää niin, että meillä on vain yksi elämä elettävänä, ja sitä kautta voimme lähteä purkamaan tilannetta, missä meidän oletetaan istuvan paikallaan ja olemaan jotenkin hiljaa. Oma voimavara tai sisäinen voima on asia mikä voidaan aina valjastaa johonkin, ja jos sitä voimavaraa ei voi muille näyttää, niin silloin sitä ei muille myöskään ole. 

Oma sisäinen voima löytyy siitä, missä itse on hyvä. Ja silloin pitää muistaa se että näille asioille pitää altistua, eli siitä missä on hyvä kannattaa kiinnostua. Ihminen on siis silloin valmis ottamaan omasta elämästään vastuun, kun hän kykenee ajattelemaan sitä mitä hän tekee huomenna. Oikeasti terve ihminen elää tässä ja nyt, mutta hän tietää voivansa vaikuttaa huomiseen ainakin oman itsensä kautta. Samoin terve ihminen voi elää myös tekemänsä virheen kanssa, ainakin tiettyyn rajaan asti. 

Mutta miten tiedän että ihminen osaa elää ja on muuttunut todella niin, että hän voi ryhtyä esimerkiksi ottaa vastuuta muista? Jos lähdetään masennuksesta, niin paraneminen on sitä, että henkilö astuu ylös masennuksen kuilusta, elää tässä ja nyt, mutta muistaa että jokainen päätös voi sitten samalla tavalla vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa. Me voimme olla maailman lahjakkaimpia  ihmisiä, mutta jos emme koskaan tuo omia ajatuksiamme muiden ihmisten tietoon, niin mistä he tietävät kuinka järkeviä me olemme. Tai jos joku ei sitten omia mielipiteitään koskaan kerro, niin mistä me tiedämme kuinka viisas tuo henkilö on. 

Me voimme tehdä arvioita toisen ihmisen älykkyydestä tai muista kyvyistä, jos emme koskaan voi kuulla tai nähdä hänen mielipiteitään. Tai ne on kerrottu jollekin kaverille matkalla tapaamiseen, ja tämä nyökyttelee vieressä että kuinka ne olivat hänestä upeita. No ehkä ne olivat tuon päätään nyökyttelevän henkilön mielestä kovin upeita, mutta olisi mukavaa tietää mitä tuo nero olisi muille kertonut, koska tuolloin se varsinainen mielipide mitä kaivataan jää jotenkin pois muiden tiedosta. 

Altistuminen tarkoittaa sitä, että kun ihminen menee kouluun tai kurssille, niin hän myös suorittaa kurssilla saadut tehtävät sekä noudattaa ohjeita. Sisäinen voima voidaan kohdentaa joko rakentavaan tai “ei rakentavaan” toimintaan. Eli henkilö voi kehittää itseään positiivisessa mielessä, kuten mennä aikuislukioon tai sitten hän voi pyrkiä jonkun MC-kerhon jäseneksi, eli prospect, hanaround ja jäsen ovat tietenkin jonkun mielestä erittäin hyvä tapa kehittää omaa itseään, mutta ehkä äiti ei tuosta asiasta kovin ylpeä olisi. 

Kun ihminen haluaa kehittää itseään, niin hänen pitää ensin altistua tarpeelle kehittyä, eli hänen on tunnistettava kehittämisen tarve sekä ottaa selvää siitä, miten hän pääsee kehittymään sillä alueella, minkä hän valitsee kehityksen kohteeksi. Jos ihminen haluaa kehittyä Amerikkalaisen vapaapainin ammattilaisena, ja hän haluaa ottaa paikan RAW:ssa, niin mikäs siinä, kunhan muistaa että myös hänen vanhempansa katsovat ehkä tuota ohjelmaa, tai sitten kuulevat poikansa olevan tuossa vihaisista muskelimiehistä sekä suurista puheista tunnetussa lajissa suuri tekijä.

Sitä voi sitten jokainen äiti ylpeänä ompeluseuran kavereilleen esitellä sitä mihin hänen jälkikasvunsa on päätynyt, kun hän on alkanut kehittää omia lihaksiaan sekä harrastaa tätä muskelimiesten omaa lajia. Mutta koska emme kaikki uskalla lähteä Amerikkalaisen vapaapainin harrastajiksi, niin silloin meidän pitää löytää joku muu tapa kehittää itseä elämässä. 

Mutta kuten tiedämme, niin silloin kun ihminen haluaa esimerkiksi sitä kehittää jotain omassa itsessä, niin silloin hänen pitää ymmärtää että itsensä kehittäminen on taitolaji, missä kehitetään kokonaisuutta. Eli terve sielu terveessä ruumiissa on erittäin hyvä ajatus, jos ihminen haluaa päästä missään asiassa eteenpäin. Ihmisen kehittyminen on asia minkä pitää tapahtua tasapainon kautta, eli sekä ruumiillista että henkistä hyvinvointia pitäisi kehittää joka tapauksessa. 

Kun ihminen kohtaa vastoinkäymisen, niin hän voi joko tunnustaa tämän asian, tai katsoa sitä, miten muut asiaan reagoivat. Eli pitääkö silloin ottaa diapam tai soittaa valkotakkisia miehiä paikalle on ihmisen oma asia. Jos asiasta sitten lähdetään keskustelemaan vakavasti, niin tuolloin me kaikki voimme valita täysin väärin tai täysin oikein. Riippuen vähän siitä, miten milloinkin asian koemme.