Pakotteiden merkityksestä Venäjälle ja sen johdolle

Yksi Venäjän johdon käyttämän informaatiovaikuttamisen tavoista on saada ihmiset uskomaan, että pakotteet Venäjää vastaan ovat turhia. Mutta samalla kun sanotaan että pakotteet eivät muka vaikuta Kremliin, niin ne ovat kuitenkin osoitus siitä, että Putinin toimia ei enää hyväksytä maailmalla. Yksi asia tietenkin mikä pitää Putinia vallassa on se, että hän uskottelee tavalliselle kansalle, että muut maat eivät hänen toimistaan välitä. 

Saattaa olla että pakotteet eivät vaikuta suoraan Kremliin kuten Venäjän entinen presidentti Dmitri Medvedev sanoi. Mutta tavallisiin ihmisiin ne saattavat vaikuttaa, ja se mitä Medvedev sanoi on kuin suoraan informaatiovaikuttamisen käsikirjasta. Sen tarkoitus on saada ihmiset uskomaan, että Venäjä on niin voimakas, että siihen eivät pakotteet vaikuta. Mutta sitten tuo sama sanailu voidaan kääntää taas ilkeästi Medvedeviä vastaan. Nimittäin eikö Kremlissä välitetä kuin omasta itsestä? 

Osa Kremlin miesten varoista on talletettu länsimaisiin pankkeihin, ja noita varoja varmaan on tarkoitus käyttää, kun nuo ihmiset käyvät lomalla lännessä. Eli pakotteilla ehkä voidaan estää Kremlin lähellä olevia "tavallisia venäläisiä" pääsemästä käsiksi noihin varoihin. Joten eikö niillä ole merkitystä? Siis lain edessä myös oligarkki on tavallinen, mutta hieman keskimääräistä rikkaampi venäläinen. 

Medvedevin puheet siitä, että pakotteet eivät Kremliin vaikuta voidaan kääntää siten, että riittääkö Venäjällä se, että Kremlissä on hyvä olla? Eli eikö Kremlin tarvitse välittää siitä mitä tavallisten ihmisten laita tuossa maassa on. Siis ohjaako päätöksentekoa Venäjällä nyt sitten se itsekkyys. Riittää että Putinilla ja hänen lähipiirillään asiat ovat hyvin. 

Muulla ei sitten ehkä olekaan merkitystä, ja uuden Venäjän ideologia on se, että Putin ja kumppanit täyttävät taskujaan ulkomailta tuodulla pääomalla. Mutta sitten tietenkin pitää muistaa, että pakotteet estävät ainakin sen varallisuuden osan käytön, mikä on talletettu ulkomaisiin pankkeihin. Tuolloin eivät ainakaan häntä lähellä olevat piirit maksella laskujaan luottokorteilla. 

Eikö normaalilla tai tavallisella Venäläisellä ole mitään merkitystä Kremlin johdolle? Eli riittääkö se että Putinilla ja parilla hänen kaverillaan on esimerkiksi länsimaisia autoja sekä design huonekaluja ja viimeisen päälle hyvä kännyköitä? Eli tietenkin tavalliset venäläiset ovat kaukana Putinista, mutta kuitenkin heistä kootaan se massa, joka syöksyy taisteluun kun Putin käskee. Ja mitään muuta roolia heille ei ilmeisesti olekaan tarjolla. Tavallisista ihmisistä palkataan ne poliisit sekä palkkasoturit, jotka tukevat Putinin hallintoa. Samoin FSB tarvitsee tietenkin ulkomaista valuuttaa länsimaissa tapahtuviin operaatioihinsa. 

Mutta kuten tiedämme, niin Putin tarjoaa vaihtoehdon kaikelle mihin uskomme. Hän tarjoaa kovaa auktoriteettia sekä suojaa omille alaisilleen. Syy miksi esimerkiksi poliisi tukee Putinia on se, että hän tarjoaa heille armahduksia. Eli niin kauan kuin Putin on vallassa eivät poliisit saa tuomiota, vaikka he olisivat vähän innostuneet jossain putkassa. 

Eli myös suomalaisten joukossa on ihmisiä, joiden mielestä Putin on varmempi sijoitus kuin länsimaiset johtajat. Nuo ihmiset usein ajattelevat että vahva johtaja on se, mitä tavalliset ihmiset haluavat tai tarvitsevat. Putin on hyvin autoritaarinen hallitsija, ja hän uskoo suureen Venäjään sekä sen suureen tulevaisuuteen. Ja tietenkin suurin kaikista toimijoista on asevoima. 

Venäjällä on laki, jonka mukaan veteraanin kunnian loukkaamisesta voi saada 15 vuoden vankeustuomion. Mutta en tiedä että ovatko myös KGB:n vakoojaveteraanit tuon lain piirissä. Jos he ovat, niin silloin Putin voi itseasiassa käyttää tuota lakia itsensä turvaamiseksi. 

Mutta hän on samalla ankkuroinut poliisin sekä asevoimat omaan käyttöönsä. Virallisen totuuden mukaan kansalliskaarti noudattaa vain lakia pamputtaessaan mielenosoittajia. Ja tuo lain noudattaminen tietenkin vapauttaa kansalliskaartin moraalisesta vastuusta. Putin ei halua ympärilleen ihmisiä, jotka neuvovat häntä. Hän haluaa kilttejä "jees" miehiä, joiden suusta kuuluu vain sellaista mitä Putin haluaa kuulla. Ja tuo tie vie sitten suoraan tilanteeseen, missä sekä oma iskuvoima että myös vihollisen kyky puolustautua tai taistella on laskettu väärin. 

Tuollainen tilanne johti mm. Ensimmäisen Maailmansodan murhenäytelmään. Sekä ympärys- että keskusvallat aliarvioivat vihollisen iskuvoiman, mutta samalla nuo valtiot olivat oman näyttävän iskuvoimansa lumoissa. Ja tuloksena oli inferno, jossa miehiä kaatui kuin kärpäsiä. Samoin myös Ukrainan tilanne johtuu siitä, että Venäjä aliarvioi puolustajan tahdon, maailman reaktion mutta samalla myös yliarvioi oman kalustonsa suorituskyvyn. 

Tuohon väärin tehtyyn arvioon saattoivat vaikuttaa myös länsimaisten asiantuntijoiden hokema siitä, että Ukraina ei tule kestämään 96 tuntia. Ja se tietenkin aiheutti sen, että Putin hyökkäsi Ukrainaan ja osoitti samalla oman asevoimansa olevan ehkä hyvinkin kaukana siitä, mitä sen pitäisi paperilla olla. 

Tietenkin hän saattaa pitää esimerkiksi turvallisuusneuvoston kokouksia. Mutta niissä ei varmaan saa sanoa muuta kuin mitä Putin on halunnut raporttiin laitettavan. Ja se sitten saattaa lopulta aiheuttaa sen että jalat nousevat mukavasti ilmaan. Eli uskaltaako kukaan laittaa raporttiin sitä, että oma joukko on flopannut jossain harjoituksissa tai että TV:ssä esitellyt välineet eivät ehkä ole toimineet aivan kuten pitäisi. Ja jos sitten käy niin että sotilaita tai operaatioita koskevat päätökset tehdään hätiköiden, on tuloksena katastrofi. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/venajan-ex-presidentti-pakotteilla-ei-mitaan-vaikutusta-kremliin-typeraa/d4016ed3-c6e7-463f-9afc-629d0efbfa96

Miksi Ukraina on niin vaikea asia?

Vladimir Putin sekä Ukraina määrittelevät voiton varmaan eri tavoin. Ja se varmaan on aivan selvä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ole sujunut kuten pitäisi. Koska Putinin konventionaalinen iskuvoima ei ole ollut riittävä, ei Venäjällä ole muuta kuin ydinaseet sekä ehkä biologiset sekä kemialliset aseet, joilla se voi vaikuttaa Eurooppaan. Mutta koska ydinseiden käyttö aiheuttaa valtavasti ongelmia, niin ne ovat jokaisen ydinaseita hallussaan pitävän maan viimeinen voimankäyttökeino. 

Mutta sitten se miten Putinin epäonnistuminen Ukrainassa vaikuttaa Eurooppaan sekä sen tilanteeseen. Putin on joillekin tahoille tarjonnut selkänojaa, johon he voivat luottaa. Eli koska "iso paha Putin suojelee meitä", niin kukaan ei ole uskaltanut sanoa vastaan esimerkiksi osalle äärioikeistoa. Ja onhan Venäjä ollut se "varma sijoitus" jonka pussiin kannattaa pelata, ja jos on kiltti, niin Vladimir antaa palkinnon. Mutta jos sitten Vladimirin asevoimat eivät onnistu, niin silloin ollaan kaikki rahat sijoitettu väärään hevoseen, ja se merkitsee Putinin lupaamien etujen menetystä. 

Jos Putin ei voi tarjota kuin ydinasein tapahtuvaa suojelua, niin silloin varmaan ainakin jokainen itseään kunnioittava taho sanoutuu irti hänestä. Eli rotat jättävät hyvin helposti uppoavan laivan, kuten sanonta kuuluu. Kaikille on selvää, että ainakin suuri osa Putinin arvovallasta perustuu asevoimiin. Ja jos asevoimat sitten eivät kykene saavuttamaan tavoitettaan, niin on ainakin osa Putinin arvovallasta mennyttä. 

Toki Kiina ja Intia voivat tarjota Venäjälle sotilaallista tukea. Mutta miksi ne haluaisivat asettua 70-vuotiaan Putinin taakse? Putin saattaa olla virassa vielä 20 vuotta, mutta hänen jälkeensä on taas Venäjällä tilaisuus muuttaa itseään. Ja jos Putinin jälkeen valtaan nousee taho, joka on esimerkiksi istunut vankilassa poliittisista syistä, niin se saattaa vaikeuttaa maiden välisiä suhteita. Varsinkin jos joku valtio on voimakkaasti tukenut Putinin valtaa. Mutta sitten taas palataan siihen kysymykseen, että miksi Intia ja Kiina eivät itse pyri osingoille kakusta, joka jää ehkä Putinin hallinnon romahdettua. Tai ehkä FSB syrjäyttää hänet. 

Kun Putinia ajatellaan ikääntyvänä miehenä, niin hän saattaa muuttua arvaamattomaksi, ja silloin turvallisuuspalvelu saattaa ainakin yrittää syrjäyttää hänet, koska hän ei enää voi tai halua suojella FSB:n työntekijöitä. Ja vaikka Putin jatkaisi Venäjän johdossa seuraavat 15-20 vuotta, niin  kuitenkin me kaikki tiedämme, että ainakin osa Putinin suuruutta ja arvovaltaa on taakse jäänyttä elämää. 

Ja ehkä meidän pitäisi miettiä sitä, että vaikka nyt toivoisimme Putinin jatkavan, niin kuitenkin hän ei varmaan ikuisesti tuossa vallankahvassa jatka. Eli pitää ajatella myös sellaista mahdollisuutta, että hänen seuraajansa ei ehkä ole asioista samaa mieltä kuin Putin. Ja vallansiirron takia saattaa olla järkevää miettiä suhtautumista siihen, miten Putin toimii maailmalla. 

Siis voiko Putin vielä voittaa? Hänellä on miljoonia reserviläisiä, mutta millaiset taisteluvalmiudet näillä ihmisillä sitten on, on aivan eri asia. Jos reserviläinen on käynyt armeijan joskus 10-15 vuotta sitten, ja sen jälkeen viettänyt aikaa pääasiallisesti kapakassa ja polttaa tupakkaa ketjussa, eikä muutenkaan ole kuntoaan hoitanut, niin silloin hän ei ehkä ole sellainen toimija, josta olisi muuta kuin maalitauluksi. Siis kuinka suuri osa noista veteraaneista on edes käynyt lenkillä armeijan jälkeen? 

Toki Putin voi vielä voittaa, mutta minkä hinnan hän siitä sitten maksaa? Jos ajatellaan että Ukrainassa on Venäjän asevoimien iskukykyisin joukko. Palkkasotilaat jotka harjoittelevat säännöllisesti sekä osaavat käyttää aseitaan, niin en tiedä miten joku reserviläisten joukko tekisi Putinin kannalta parempaa jälkeä kuin nämä palkkasoturit. Tietenkin Putin voi muutamia satoja tuhansia tai jopa miljoonia miehiä uhrata Ukrainassa, mutta se varmasti tekee silloin lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin muihin. Siis minkä hinnan Putin on valmis maksamaan? 

https://yle.fi/uutiset/3-12374252

Miksi juuri pienissä maissa on parhaat yliopistot tai parhaat oppilaitokset?

Jos halutaan kehittää korkeaa teknologiaa sekä huippuluokan osaamista, niin silloin tietenkin tarvitaan erittäin tehokasta koulutusjärjestelmää. Tuo tarve korostuu erityisesti pienten maiden kohdalla, joilla ei ole esimerkiksi suurta määrää öljyä jota voidaan viedä ulkomaille. Öljyn ja maakaasun myynti ulkomaille tuo tietenkin suuren määrän rahaa, mutta sen ongelma on siinä, että valtion koulutustaso kärsii. Ja jos ajatellaan että kaikki palvelut, kuten lääkärinpalvelut sekä muut asiat ostetaan ulkomailta ostopalveluina, niin se merkitsee erittäin ikävää asiaa. 

Nimittäin tuolloin valtion oma koulutustaso sitten putoaa, koska jos ihmiset eivät halua viettää aikaa koulun penkillä, niin se tietenkin kostautuu koulutuksen alenemisena. Ja mitä jos tuolloin ei jostain syystä enää tulekaan ulkomaisia lääkäreitä tai insinöörejä jotka tekisivät noita töitä, kuka sitten pitää esimerkiksi terveydenhuollon pyörimässä. 

Pienten maiden tarve panostaa erityisesti korkeaan teknologiaan on tietenkin monella tavoin nähtävissä siinä, miten esimerkiksi koulutukseen panostetaan. Jos maamme olisi samanlainen kuin Venäjä, niin saadaksemme valuuttaa riittäisi se, että poraisimme öljyä ja maakaasua. Tuolloin meidän ei tarvitsisi kehittää koskaan mitään uutta. Ja riittäisi että myymme luonnonvaroja. Mutta tuo luonnonvarojen myynti ei tuo ainoastaan hyviä ja kauniita asioita. Tai se ei vain lisää kasvihuonekaasujen määrää tai kohota Maapallon keskilämpötilaa. Luonnonvarojen siunaus ja kirous on siinä, että ne tuovat valtiolle paljon rahaa, mutta niihin liittyy ansa tai piilevä vaara. 

Tuo vaara on se, että esimerkiksi omat puolustusvoimat jäävät jälkeen kehityksestä, koska saadakseen kaikkein moderneinta teknologiaa, pitää valtiolla olla mahdollisuus osallistua noihin ohjelmiin. Eli tietenkin siviili-infrastruktuuri voi tulla toimeen ulkomailta ostetuilla varusteilla kuten tietokoneilla sekä verkkolaitteilla. Mutta kriisin syttyessä nuo ulkomailta tuodut välineet ovat siitä ikäviä, että niiden käyttö voidaan estää. Tai jos ulkomailta tuodut komponentit vaikka sattuvat hajoamaan, niin silloin ei kriisin edessä voidakaan tilata varaosia jostain toisesta maasta. 

Mutta paraskaan komponentti ei ole mitään, jos siinä ei ole ohjelmistoja joita se pyörittää. Tietojärjestelmä koostuu kahdesta pääosasta. Fyysistä laitteista sekä ohjelmistoista eli immateriaalisista järjestelmistä. Immateriaalijärjestelmät ovat niitä asioita, mitä varten tietojärjestelmiä hankitaan. Tietenkin monimutkaiset järjestelmät vaativat erittäin tehokkaita tietokoneita. Mutta jos ajatellaan ekologisesti niin immateriaalijärjestelmien luominen ei periaatteessa vaadi ollenkaan luonnonvaroja, ja ohjelmointi kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin kaikki muutkin asiat mitä tietokoneella tehdään. Ja samaa konetta voidaan käyttää moniin asioihin. 

Siis jos haluamme luoda korkeaa teknologiaa, niin meidän pitää silloin satsata koulutukseen. Jos haluamme kehitellä ohjelmistoja sekä muita vastaavia asioita, niin meillä pitää olla sellaisia osaajia, jotka osaavat ja haluavat kehitellä noita tuotteita. Siis ohjelmistojen kehittämisen tärkein pääoma ovat ihmiset, jotka kehittelevät uusia ratkaisuita sekä muotoilevat vanhoja ratkaisuita siten, että ne sopivat nykypäivän toimintaan. 

Mutta siis palataan taas sitten alkuun sekä kysymykseen siitä, miksi pienissä maissa on parhaat koulut? Pienen maiden on pakko panostaa laatuun sekä teknologiaan, minkä luominen sekä käyttäminen vaativat korkeaa koulutustasoa. Pienillä mailla ei ole luonnollisestikaan niin paljon mitään luonnonvaroja, että ne voisivat lähteä kilpailemaan isojen maiden kanssa. Joten niiden pitää keksiä vaihtoehtoisia tuotteita niille tuotteille, joita kilpailijat myyvät miljoonia kappaleita, ja joita ne voivat valmistaa miljoonien ihmisten voimin. 

Eli pienillä mailla ei ole mahdollisuutta lähteä valmistamaan esimerkiksi miljoonien ihmisten voimin joulupukki-nukkeja. Vaan noiden nukkejen valmistus pitäisi jotenkin automatisoida. Tai sitten palkkakustannukset kohoavat valtavan korkeiksi. Siis tietenkin koneistamisen sekä automaation edut korostuvat maassa, missä ei ole kovin paljon työvoimaa tarjolla. 

Samoin miljoona-armeijat eivät hyödy niin paljon automaatiosta sekä roboteista kuin pienet armeijat. Jos ajatellaan esimerkiksi kauhistuttavimpia aseita, mitä historia tuntee kuten kaasu-aseita. Niin niiden kehittämisen filosofia on se, että kemiallisten aseiden avulla voi pieni joukko asevoimien komentoon asetettuja miehiä hallita suurta joukkoa alaisia. 

Samaa filosofiaa jatkaa esimerkiksi Isaac Asimov kirjassaan "Alaston Aurinko". Linnunradan pelätyin ase eli robottien massa-armeija on tietenkin helpommin perusteltavissa kuin esimerkiksi hermokaasu. Nimittäin robotteja voidaan aina käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin vain aseena. Robotit voidaan esimerkiksi laittaa töihin vaaralliseen ympäristöön sekä ne voivat korvata ihmiset erilaisissa huonosti arvostetuissa töissä. Esimerkiksi hoitotyössä robotti voi jakaa lääkkeitä, jotta hoitajille jää enemmän aikaa toimia potilaiden parissa sekä toteuttaa potilaiden tahtoa. 

Eli tuolloin potilaiden henkilökohtaiset eli spesifiset tarpeet huomioidaan ihmisten toimesta sekä yleisluonteiset ruutiini tehtävät teetetään roboteilla. Mutta toki sama robotti voisi etsiä onnettomuuden uhreja tai toimia rintamalla sotilaana. Siis ohjelmisto tai ohjaajan tahto merkitsevät sitä, mitä robotti voi tehdä. Jos ihminen kehittää tuotteita, niin hänen pitää kyllä käsittää se, että hänen tekelettään voidaan käyttää moniin asioihin, joista osa on asetekniikka. Jos mietitään esimerkiksi konekivääreitä, niin tietenkin voidaan sanoa, että uhrin kannalta on aivan sama käyttääkö konekivääreitä robotti vai ihminen. Osuma sattuu aivan yhtä paljon riippumatta siitä käyttäkö asetta kone vai ihminen. 

Mutta kuten tiedämme niin ei ole olemassa vaaratonta tuotetta. Ihminen eli Homo Sapiens kun nimittäin on väkivaltainen laji. Ja meillä on pitkät perinteet toisten Homo Sapiensien rusikoinnissa. Ja siksi joukko maailman älykkäimpiä ihmisiä kehittelee toinen toistaan hirveämpiä aseita. Tuon kehityksen filosofia on siinä, että jos kehitetään hirveitä aseita, niin se pelottaa muita olemaan hyökkäämättä omaa valtiota vastaan. 

Ja yliopistot ovat osa valtiota. Ne tuottavat työntekijöitä valtiolle eivätkä kenellekään muulle. Siis valtio on se, joka päättää siitä kuka pääsee ja kuka ei pääse yliopistoon. Valtio tietenkin valitsee ne jotka sitten pääsevät kehittämään valtion käyttöön varattuja asioita, joista yksi on koulutus. Valtion tehtävä on puolustaa sen kansalaisia, joten sen takia pitää aina huomioida se, että valtiolla on oikeus myös tuhota vihollisensa. Ja myös tuohon asiaan järjestetään koulutuksia. 

Bob ja Alice etsivät toisiaan protokollan luvatussa maassa

Seuraava tarina kertoo olettamisesta. Siinä päähenkilöinä häärivät tieturvakeskusteluista tuttu parivaljakko Alice ja Bob, jotka esitetään vastakkaisessa järjestyksessä. Siis kuten tiedämme niin luulo ei ole tiedon veroinen asia, mutta ongelma on siinä, että me emme ehkä erota itse luuloa tiedosta. Me siis luulemme asioita, ja pidämme tiettyjä asioita totuutena. Vaikka nuo asiat eivät ehkä edes ole lähellä totuutta.

Siis jos joku antaa meille esimerkiksi tehtävän, niin oletamme aina että hän antaa tehtävän kasvokkain. Toki olemme ehkä kuulleet sähköposteista tai muista vastaavista asioista kuten kirjeistä, joissa on tarvittavat kaavakkeet. Mutta itsepintaisesti vain haluamme uskoa että sankarimme Bob ja Alice saavat tehtävän professorin työhuoneessa kasvokkain, vaikka tuo asia on vain olettamus. 

Professori lähettää Bobin etsimään tiedon lopullista alkuperää. Ja samalla hän mainitsee että myös eräs Alice on saanut saman tehtävän. Sama tarina kerrotaan myös Alicelle, ja sitten tietenkin nuo henkilöt ajattelevat saavansa toisistaan tukea. Professori tietenkin ottaa Bobin ja Alicen vastaan erikseen, on ajatus jonka me kaikki saamme. Mutta onko professori tavannut Bobia tai Alicea edes kasvokkain? Vai onko hän ehkä lähettänyt heille sähköpostia? 

Mutta sitten tietenkin professori on unohtanut kertoa, mikä on Bobin ja mikä on Alicen sukunimi. Eli sitä kautta on turha lähteä selvittämään asiaa. Tietenkin voidaan hakea opiskelijalista, ja sieltä etsiä kaikki mahdolliset Bobit ja Alicet. Mutta jos nuo henkilöt ovat valmistuneet, tai opiskelleet jossain muussa yliopistossa, niin silloin tilanne voi muuttua vähän vaikeaksi. 

 Siis tietenkin Bob ja Alice tai kolmas henkilö voivat kulkea ympäri kampusta kyselemässä, että oletko sinä Bob tai Alice, joka on saanut tehtävän etsiä tiedon lopullista alkuperää. Mutta Bob tai Alice ovat voineet jo poistua kampukselta, ja sitten lähteä matkalle täyttämään saamaansa tehtävää. Yliopistolla on tietenkin henkilöitä, joiden tehtävä on tunnistaa Bob tai Alice, mutta ongelma on vain siinä että nuo henkilöt eivät tunnista kuin Bobin tai Alicen. Ja he tunnistavat monia muitakin henkilöitä. Tietenkin esimerkiksi Alice voi olla "Maija Virtasen" peitehenkilöllisyys. Ja jos tehtävän annosta on vuosia, niin "Maija Virtasen" sukunimi voi olla vaihtunut. 

Siis professori ei ole antanut kenellekään sekä Bobin että Alicen tuntomerkkejä, vaan jokainen tunnistaa joko Bobin tai Alicen. Mutta kukaan noista tunnistajista ei saa paljastaa kuka on Bob tai kuka on Alice. Tietenkin esimerkiksi siitä voidaan saada vihje, että jotkut tunnistajista ovat nähneet Bobin tai Alicen nousevan samaan junaan, mutta sitten tietenkin unohtuu se, että onko tuo juna siis sama junanvaunu tai sama vaunusarja. Vai ovatko nuo Bob ja Alice sitten matkustaneet samaa reittiä, mikä on aivan eri asia kuin se että matkustetaan samassa junanvaunussa mutta eri reittejä. 

Tai ovatko Bob ja Alice sitten matkustaneet ehkä samalla reitillä, mutta eri aikaan. Tai samaan kellonaikaan mutta eri päivinä. Siis mistä tuokin tieto on peräisin? Onko se ehkä varma tunnistus, vai onko samasta junasta löytynyt ehkä kaksi nenäliinaa, missä on nimet Bob ja Alice? Ja kuka nuokin nenäliinat on löytänyt? Siis löytääkö nuo nenäliinat ehkä siivooja, joka siivoaa konduktöörin vaunua jossain varikolla, vai löytyvätkö ne ehkä jostain junan penkeiltä. Tai onko kyseessä ehkä testi, jolla professori testaa ihmisten luotettavuutta. Siis tämän pienen tarinan tarkoitus on osoittaa, kuinka varmaa on epävarmaa. 

Pieni unohdus ja sitten kaikki asiat menevät pieleen. Siis pieni epätarkkuus tekee varmasta epävarman. Se että henkilöistä jokainen tunnistaa Bobin tai Alicen ei merkitse sitä, että tietoa voidaan silti mitenkään yhdistää. Siis oikeastaan me emme tiedä edes että onko Bob oikeasti Alice ja onko Alice oikeasti Bob? Siis Bobin oikea nimi voisi olla vaikka Robert tai Roger. Ja nuo nimet voisivat olla ehkä toisia tai kolmansia nimiä. Tai sitten ne ovat koodinimiä. Emme edes tiedä heidän sukupuoltaan.  Tai emme tiedä että onko kumpikaan heistä ehkä edes oikeilta nimiltään Bob tai Alice? Tai emme edes tiedä että onko tuon tehtävän alkuperäinen antaja professori, joka on seisonut Bobin ja Alicen edessä, koska hän on tietenkin kutsunut heidät erikseen eteensä. Eli voi olla että professori joka on tehtävän antanut Bobille ja Alicelle on eri mies tai nainen. 

Ja että hekin ovat tunteneet joko Bobin tai Alicen. Eli voi olla niin, että nuo tehtävän antaneet professorit ovat saaneet sen joltain kolmannelta professorilta joka istuu heidän välissään. Tuo kolmas professori on ehkä halunnut pitää välimatkaa Bobiin ja Aliceen. Eli Bob ja Alice ovat vain tavanneet välimiehen. Tai ehkä he ovat saaneet tehtävän kirjeitse tai sähköpostitse. Eli mitä me oikeastaan tiedämme ja mitä me oletamme saattavat olla eri asioita. Siis me oletamme että Bob ja Alice ovat istuneet toistensa vieressä professorin pöydän edessä hänen antaessaan heille tämän tehtävän. Mutta me tiedämme, että olettamus voi johtaa väärään päätelmään. Ja väärä päätelmä voi aiheuttaa suuren päänsäryn kaikille. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Alice_and_Bob

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Nyt meidän kaikkien pitää olla hereillä ettei piru vie meitä.

Meitä kaikkia taluttavat Piru ja Enkeli. 

Yllä on Hugo Simbergin taulu "Tienhaarassa". Tuossa taulussa on kuvattuna se, että meitä kaikkia vie aina välillä piru. Siis kun kävelemme maan päällä, niin silloin meitä ohjaavat piru ja enkeli. Piru tarjoaa helpon vaihtoehdon eli esimerkiksi sosiaalisen median kohdalla mahdollisuuden pilkata ja trollata muita. Ja kun kulkija katsoo kohti jokea, niin pirulla näyttää olevan paljon enemmän väkeä puolellaan kuin enkelillä. Piru vetoaa kulkijaan sanomalla, "katso kaikki muutkin tekevät noin". 

Ja jos kuulut enemmistöön, niin saat sitten sortaa vähemmistöä. Mutta pitää huomioida se, että Piru saa kaikki asiat näyttämään isommilta kuin mitä ne ovat. Hän saattaa vedota suureen määrään veneitä, mutta unohtaa sanoa että hän on vain määrännyt kaikki veneet liikkeelle samaan aikaan. Tai että hän on pakottanut ihmisiä ihmisiä jonottamaan veneisiin koko aamun. Eli hän on myynyt matkan, joka sitten ei pidä palautus tai vaihto-oikeutta. Ja siinä sitten on Pirun omassa satamassa pitkä komea sekä näyttävä jono ihmisiä, jotka odottavat pääsyä toiselle rannalle.

Enkeli taas tarjoaa hiukan vaikealta näyttävän, mutta kuitenkin rakentavan vaihtoehdon. Ja yhteiskunnallisesti rakentava vaihtoehto on se, että ihmiset toimivat sillanrakentajina toisiaan kohtaan. Kun puhumme yhteiskunnasta, niin meidän pitää muistaa se, että ihminen on aina yksilö. Kun sanotaan että esimerkiksi demokratia on puhtaasti hyvä asia, niin se ei ole totta. Demokraattinen diktatuuri on erittäin julma asia. Tuolloin enemmistö kansasta sortaa vähemmistöä vedoten siihen, että koska olemme demokratia, niin meidän ei tarvitse huomioida vähemmistöjä. 

Kukaan ei ole automaattisesti hyvä tai paha, koska hän on tiettyyn ryhmään kuuluva. Ja meitä kaikkia koskee yksi sääntö. Me tiedämme tai meidän pitäisi tietää että se, että olemme vastuussa kaikesta mitä teemme. Emme voi syyttää piruja jos rikomme toista vastaan. Mutta kuitenkin meillä on osittain oikeus syyttää omia asenteitamme siitä, jos teemme jotain mitä joudumme katumaan. Silloin meidän täytyy muistaa se, että ainakin perustat meidän asenteisiimme rakennetaan silloin kun olemme lapsia. Vanhempamme opettavat meille mikä on muita kohtaan oikein tai mikä on väärin. 

Yhteiskunnan perustoimija on yksilö. Yksilön toiminta voi ohjata hyvinkin suuren joukon toimintaa, varsinkin jos yksilö on kunnioitettu toimija. Nuoret ovat yksilöinä hyviä kohteita kaiken maailman vaikuttamiselle. Nuoret voidaan helposti huijata välittämään esimerkiksi valtiollista propagandaa. Tai heidät voidaan pakottaa avaamaan sosiaalisen median tilejä ihmisille, joiden ei sosiaalista mediaa pitäisi käyttää. 

Vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat usein poliittisesti sekä yhteiskunnallisesti aktiivisempia kuin enemmistöön kuuluvat. Itse olen sitä mieltä että syy tuohon saattaa johtua siitä, että vähemmistöön kuuluva kohtaa enemmän negatiivisia asioita, joita hän haluaa muuttaa kuin enemmistöön kuuluva nuori tai vanha henkilö. Tahto muuttaa asioita tekee ihmisestä yhteiskunnallisesti aktiivisen. Vähemmistöön kuuluva voidaan helposti vaientaa, mutta lopulta tarve saada oma ääni kuuluviin ylittää sosiaalisen paineen sekä pelon siitä, että julkaisemisesta on jotain seurauksia. 

Vapaa julkaisu paljastaa asioita, joita emme haluaisi nähdä. Mutta me tiedämme että esimerkiksi pahoinpitely voi jäädä ilmoittamatta, jos pahoinpitelyn uhri ei usko siitä olevan itselleen hyötyä. Ja tuollaiset asiat padottavat vihaa ihmisiin.  

Nuorten kohdalla pitää muistaa että he ovat joku päivä päättäjiä meidänkin maassamme. 

Kun puhumme esimerkiksi nuorista, niin meidän pitää muistaa yksi asia. Nuorten vaikutusmahdollisuudet meidän yhteiskunnassamme ovat rajalliset. Eli nuoret eivät voi äänestää ikänsä vuoksi, ja siksi heidät on helppo työntää sivuun kun päätöksiä tehdään. Mutta ongelma tässä mallissa on se, että nykypäivän nuoret ovat joku päivä tulevia päättäjiä, ja siksi meidän pitää todella tarkasti miettiä sitä, millaisia arvoja sekä asenteita heille nyt opetamme. 

Nuoret ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. He tekevät omia päätelmiään asioista, vaikka emme ehkä ole velvollisia kuuntelemaan heidän mielipiteitään. Vaikka haluamme olla yhteiskuntia, niin meidän pitää käsittää se, että yhteiskunnat koostuvat yksilöistä. Yksilöt muodostavat massoja, ja suuri joukko yksilöitä saattaa muuttaa koko valtion suunnan. Eli nuorille on opetettava että kaikilla äänillä, mitä hän laittaa uurnaan on merkitystä. Ja ne opit ja asenteet mitä kotona opetamme välittyvät nuoruudesta aikuisuuteen. Niiden kanssa sopii olla vähän varovainen. 

Nimittäin nämä opit sekä asenteet ovat asioita, jotka sitten ohjaavat tulevaisuuden päättäjien valintoja. Jos opetamme nuorillemme että heidän pitää pysyä vaiti, niin he alkavat sitten käyttäytyä valtion johtajina samalla tavalla kuin me heitä opetimme. Kun ajatellaan nuorten asenteiden muokkautumista, niin aina silloin tällöin puhutaan siitä, kuinka vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa. Mutta kun sitten lähdemme miettimään tuota asennetta, niin silloin meidän pitää muistaa, että meidän nuoremme käsittelee kaikkia asioita siten, kuin me olemme heitä opettaneet niitä käsittelemään. Ja varsinkin sosiaalisen median aikaan meidän pitää muistaa, että kaikella mitä teemme voi olla odottamattoman suuri merkitys. 

Ja jos opetamme että vanhempi henkilö on automaattisesti auktoriteetti, niin kun nuoremme pääsee tiettyyn ikään, niin silloin hän alkaa automaattisesti vaatia sitä että hän saa osakseen samaa kunnioitusta kuin mitä hän on meidän ikäluokallemme antanut. Jos olemme antaneet hyvää esimerkkiä, niin asia on varmaan aivan oikein. Mutta jos sitten esimerkiksi joku kadulle potkittu nuori on löytänyt "paikan" joidenkin pultsarien luota, niin silloin voi auktoriteettikuva jotenkin kieroutua. Eli hylätyn nuoren kohdalla vanhempien paikan saattaa ottaa esimerkiksi alkoholistien joukko. 

Mikäli ajattelemme sitten niitä nykyhetken nuoria tulevaisuuden päättäjinä sekä valtiollisella että kansainvälisellä tasolla, niin meidän pitää opettaa heitä tukemaan demokratiaa. Ja se mikä sitten on myös muistettava on se, että jos demokratia epäonnistuu tai pettää jonkun nuoren, niin silloin diktatuuri tai diktatuurin kaipuu valtaa tuon alueen. 

Yhteiskunnassa ei ole merkityksettömiä toimijoita. 

Kun demokratia epäonnistuu niin silloin se antaa diktatuurille tilaisuuden. Diktatuurien kannattajat lupaavat ihmisille yksinkertaisia asioita, kuten järjestystä sekä tietenkin voimaa. Sen takia demokratian vastavoimat käyttävät tilaisuuden hyväkseen heti, jos demokratian voimat käyttävät asemaansa jonkun oikeuksien polkemiseen. Eli kun ihminen kokee olevansa väärin kohdeltu demokraattisen järjestelmän nimissä toimivan organisaation tai sen edustajien taholta, niin hän saattaa tarjota apuaan esimerkiksi jollekin diktatuurivaltiolle, koska haluaa kostaa yhteiskunnalle. 

Usein kysytään miksi meidän pitää sallia sellaisetkin mielipiteet, jotka ovat yleisen moraalin sekä jopa lain vastaisia? Joidenkin ihmisten mielestä meidän pitäisi tukahduttaa eli poistaa sellaiset mielipiteet, joita ei voida hyväksyä, ja noita mielipiteitä ovat esimerkiksi rasismi sekä muut vastaavat asiat. 

Mutta jos emme salli rasistista kirjoittelua, vaikka se onkin kuvottavaa, niin silloin menemme vaaralliselle tielle. Nimittäin rasismi ja muu radikalismi voidaan poistaa esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, mutta rasismin peittely ei poista tuota asiaa itsessään. Syy rasistiseen kirjoittamiseen voi olla henkilökohtainen riita, jolloin henkilö ei ehkä ajattele kirjoituksensa surauksia. Eli esimerkiksi se että ihastuksen kohde valitsee toisen henkilön voi purkautua kirjoituksena mitä ei voida hyväksyä. 

Se miten esimerkiksi oma nuori suhtautuu ulkomaalaisiin voi johtua siitä, että joku mahdollisesti paljonkin vanhempi henkilö on tullut nuoren elämään, ja tarjoaa niitä "yksinkertaisia totuuksia" siitä, kuinka joku ulkomaalainen on vienyt hänen työpaikkansa etc. Ja siinä mielipiteitä vaihdetaan kaljapullot kädessä, ja kiihotetaan toinen toista olemaan avoimen ulkomaalaisvastainen. Tuollainen asenne kertoo kuitenkin suuresta vihasta. Vihakirjoitukset paljastavat ihmisen jolla on tarve vahingoittaa toisia. Ja tuollaista ihmistä pitää kuunnella vaikka se ei ole aina mukavaa. Nimittäin ihminen joka on vihaa täynnä pitää päästä purkautumaan, ennen kuin hän tekee asioita joita hän katuu lopun ikänsä. 

Ulkomaalaisvastaisuutta käytetään joskus hyväksi, kun nuori halutaan eristää entisistä kavereistaan. Tuolloin hänet laitetaan hakemaan turvaa jostain pilottitakkimiesten joukosta kirjoittelemalla halventavasti jostain etnisestä joukosta. Tuolloin saattaa käydä niin, että tuollainen vihaa täynnä olevien henkilöiden joukko tekee asioita, joita sitten puidaan pitkään oikeudessa. 

Rasistinen kirjoittelu on oire siitä, että joku tarjoilee nuorisolle rasistista mallia kadulla. Jos ajatellaan että ulkovaltojen toimijat olisivat tuollaisten "mielipiteiden" takana, niin silloin tietenkin he tarjoavat sellaista mallia, että "meidän maassa ei tuollaista tarvitse sietää". Siis muistakaa että mikään kansallisuus ei tee ihmisestä hyvää tai pahaa. Eikä ketään saa syrjiä kansalaisuuden takia. 

Nuoret ovat kokemattomuutensa takia helppoja kohteita monille ihmisille, jotka haluavat hyväksikäyttää heitä. Saattaa olla että esimerkiksi FSB:n virkailija pyytää nuorta avaamaan sosiaalisen median tilin omalle nimelleen, ja siirtämään tuon käyttäjätunnuksen sitten FSB:lle. Eli nuoren pitää käsittää, että vaikka hän saattaa tuntea itsensä pieneksi, niin hänen teoillaan voi olla suuri vaikutus siihen, millainen kuva Suomesta syntyy.

Syy vihakirjoitteluun pitää aina löytää. Siis miksi joku kirjoittaa ihmisvihaa täynnä olevia kirjoituksia, vaikka tietää että niistä voi olla seurauksia?

Sitten kun nuori kärähtää rasismista sekä vihakirjoittelusta, niin hän voi sanoa että "me vain pelleiltiin", mutta syy tuollaiseen "pelleilyyn" pitää löytyä.  Ja todellisuudessa koko nuoren päivä saattaa mennä erilaisten rasististen ajatusten esittelyyn. Tuolloin olisi varmaan hyvä keskustella siitä, minkälaisissa piireissä nuori ylipäätään liikkuu. Mutta myös syy tuollaiseen kirjoitteluun pitäisi löytyä. Siis miksi henkilö kuluttaa tuntikausia päivässä jakamalla rasistisia mielipiteitä. Eli jos kaikki rasistinen keskustelu ajetaan jonnekin yksityisille servereille tai suljettuihin vertaisverkkoihin, niin silloin esimerkiksi tuollaisten ryhmien jäsenyys on helpompi salata. 

Muistakaa sitten myös sellainen asia, että kaikki mielipiteet voivat muuttua. Siis vaikka nuori olisi alaikäisenä matkalla kohti katuojaa, niin tuolloin ei ole vielä myöhäistä lähteä muuttamaan nuorta, jotta hän ei joudu tielle, mitä hän katuu myöhemmin. 

Me olemme itsellemme vihaisia siksi, että annoimme miellyttävän miehen vedättää meitä.

Me kaikki muistamme miellyttävän sekä huumorintajuisen Vladimir Putinin, joka oli mielessämme jo johdattanut Venäjän kohti länsimaiseen demokratiaan vievää tietä. Ja sitten yllättäen kävikin niin, että Putin teki niin sanotusti “oharin”. Hän ei pitänyt lupauksiaan jäädä pois virastaan, ja silti me uskoimme häntä. Me halusimme tuolloin uskoa, että Venäjällä ei ole enää mellakkamillisin linjoita, pamppuja sekä yöllisiä pidätyksiä. Meillä lännessä on ollut tapana että valtiovaltaan on voitu luottaa. Mutta sitten kävi niin hassusti että Putin päätti valehdella meille. Hän tietenkin haluaa palauttaa Neuvostoliiton. Ja monesti hänen toimintaansa on verrattu Neuvostoliittoon. 

Mutta Putinilla on jotain mistä Neuvostoliitto voi vain unelmoida. Hänellä on käytössään internet, jonka avulla voidaan ihmistä valvoa 24/7. Siis kuten tiedämme, niin internet on vapauden sekä demokratian uusi synonyymi. Mutta tuota suurta välinettä voidaan käyttää hirvittävällä tavalla väärin. Jos ajatellaan esimerkiksi internetin sensurointia, niin silloin tietenkin me toimimme vastoin demokratian pelisääntöjä. Mutta sitten tietenkin meidän pitää muistella sitä, että mitä jos joku trollaa tai lähettelee tappouhkauksia tai muuta vastaavaa? 

Demokratia sekä sananvapaus on meille kaikille hyvin tärkeä asia. Mutta mitä jos esimerkiksi sananvapautta käytetään ihmisten terrorisointiin? Internetin keskustelupalstat eli sosiaalinen media on asia, mikä voi tuoda monia asioita ihmisten tietoon. Mutta ihmisten ongelmana on se, että suuri määrä tietoa pitää aina sisällään joko subjektiivista tai täysin keksittyä tietoa. 

Tunteet ovat asia, jolla propagandaa myydään vastaanottajalle. Tunteisiin vetoava materiaali saa aikaan sen, että propagandistia vastaan on vaikea väitellä. 

Misinformaatio on tarkoituksettomasti tai tarkoituksellisesti levitettyä väärää informaatiota. Ja disinformaation on tarkoituksellisesti levitettyä väärää tietoa. Yleensä disinformaatio on asia, mikä on misinformaation takana. Eli disinformaatio jota myös propagandan nimellä kutsutaan toimii siten, että ensin tuo disinformaatio annetaan jollekin ulkopuoliselle toimijalle jota kutsutaan välimieheksi. Tuo välimies voi olla esimerkiksi journalisti, ja propagandan tekijä kertoo likaisen tarinansa tuolle välimiehelle. Ja vannottaa tätä olemaan vaiti omasta henkilöllisyydestään. 

Näin saadaan oma henkilöllisyys peitettyä, ja tietenkin esimerkiksi kuvat sodan runtelemista leikkipuistosta sekä päiväkodista tekevät tarinasta todenmukaisemman. Samoin tunteet tulevat silloin mukaan, eikä esimerkiksi väitteen kiistäminen ole niin helppoa. Eli kun näytetään avuttomia uhreja, niin silloin ihminen joka väittää vastaan vaikuttaa kylmältä ja tunteettomalta. 

Välimies sitten alkaa levittää tuota valhetta. Ja se mikä tässä mallissa on tärkeää tietää, on se että välimies yritetään saada häpeämään sitä, että hän on uskonut valhetta. Eli ammattimainen valehtelija joka vaikuttaa mukavalta mieheltä on vedättänyt jotain toimittajaa julkaisemaan perättömiä väitteitä. Idea on se, että välimies ei uskalla tai kehtaa kertoa sitä, että on uskonut valheeseen. Ja se tietenkin vaikeuttaa väärän tiedon korjaamista. 

Me kritisoimme NSA:ta eli USA:n Kansallista Turvallisuusvirastoa siitä, että se kohdisti elektronista valvontaa tavallisiin ihmisiin. Me emme tuolloin muistaneet tai halunneet ajatella sitä, että aivan tavalliset ihmiset käyttävät internetiä vaikuttamisen kanavana sekä propagandan ja trollien levittämiseen. Siis jos ajatellaan trollaamista sekä psykologista sodankäyntiä, niiin ainakin noiden asioiden takia nettiä kyllä pitäisi valvoa tarkemmin.  Siis periaatteessa myös Vladimir Putin on aivan tavallinen ihminen, vaikka hän onkin Venäjän presidentti. 

“On häpeä olla väärässä”. Näin saadaan ihmiset olemaan hiljaa siitä, että heitä on vedätetty.

Olimme väärässä sen suhteen että Putin purkaisi Neuvostoliiton. Putin palautti käytännössä Neuvostoliiton takaisin, vaikka alue tietenkin on vielä vain Venäjä. Me emme tietenkään koskaan voi myöntää sitä, että Putin valehteli meille ja me uskoimme häntä. Hän oli meitä ovelampi sillä kerralla. Mutta voimme ottaa asioista opiksi. Kun Putin hyökkäsi Ukrainaan, niin meidän maailmamme tuhoutui, Mies jonka piti tuoda vakautta muuttui muutamassa sekunnissa epävakaaksi ihmiseksi, joka aivan yllättäen lähetti tankit Ukrainaan. 

Samalla yleinen mielipide kääntyi siihen suuntaan, että jokaisen ihmisen pitäisi rynnätä kertaamaan. Ja jokaisen “Pentin” kaapista pitäisi löytyä kahden viikon muona, reserviläis ase sekä panoksia. Samoin reserviin kuuluminen on sitten ollut “in”. Ja se on asia, mikä varmasti pistää silmään. Heiluri heilahti kerralla ääripäästä toiselle. Äskeinen rauhanliike muuttui välittömästi utopiaksi. 

Auktoriteetit sekä johtajat ovat avain kohteita informaation avulla tapahtuvalle vaikuttamiselle. 

Kun ajatellaan tilannetta vielä muutamia kuukausia sitten, niin silloin NATO:oon haluavia pidettiin sotahulluina, ja muutenkaan ei maanpuolustukseen suhtauduttu mitenkään muuten rakentavasti, kuin että presidentti on jotain mieltä asiasta, ja sitten jos joku on eri mieltä, niin hänen kannattaa vain olla aivan hissukseen tai sitten hän saa kokea koko ihmiskunnan vihan. Siis kuka tavallisilta ihmisiltä oli mitään kysynyt, kun puhuttiin esimerkiksi maanpuolustuksesta tai maanpuolustusta varten kehitetyistä välineistä. 

Jos ajatellaan aseita ylipäätään, niin itse en ole kovin humaaneja aseita vielä nähnyt. Ja epähumaanit aseet ovat pelotteita, joiden taakse sitten voidaan kätkeytyä. Ydinaseet ovat murskaavia voimankäytön välineitä, ja aina kun niitä on olemassa, niin on riski siitä, että niitä myös käytetään. Sotilaan velvollisuus on puolustaa maataan, ja luoda pelote jonka avulla estetään vihamielinen eskalaatio valtiota kohtaan. 

Kaiken maailman lennokit olivat vain murhaamista varten, eikä niistä edes sopinut puhua. Ja Ukraina tietenkin romahti tuolloin puheissa 96 tai 48 tunnissa Venäjän edessä. Mutta sitten tosipaikan tullen kävi niin, että Ukraina pitää edelleen pintansa, ja että droneja ei saatu ammuttua alas, vaikka sitä ennustettiin todella ponnekkaasti. Dronet ovat väärissä käsissä vaarallisimpia välineitä, mitä ihminen on koskaan luonut. Ja siksi niitä hankitaan. 

Ja siis vaikka esimerkiksi drone-koneiden toiminta olisi paperilla helppo lamauttaa, niin jostain syystä ne vain ovat erittäin tehokkaita välineitä. Ja sodan julma maailma on sellainen, että vain tehokkaat, pelottavat sekä epähumaanit aseet ovat niitä, joilla sodat voitetaan sekä vastapuolen tahtoon voidaan vaikuttaa negatiivisesti. Mutta tietenkin sota Ukrainassa päättyy joskus, ja sen jälkeen taas lähdetään miettimään sitä, että miten seuraavan kerran maailman pitäisi toimia? Pitäisikö sotaan mennä mukaan vai ei? 

Siis varareserviin vai sivariin?

Ukrainan tilanne tietenkin puhuttaa ihmisiä kaikkialla. Mutta kuten me olemme huomanneet, niin pari kuukautta sitten ei ollut ainakaan yleisessä tiedossa sitä, että Venäjä nyt tosissaan aikoo lähteä hyökkäämään. Ja me kaikki teemme päätöksemme siltä pohjalta, mikä tietoa milloinkin satumme saamaan. Tietenkin Ukrainan tilanne on myös aktivoittanut sellaisia keskusteluita, kuten maanpuolustushalun kohoaminen. Mutta aina on ihmisiä, jotka ajattelevat asioista toisin. Ja vaikka emme ehkä ole samaa mieltä kaikista asioista, niin yhteiskunnassa pitää olla vastarannan kiiskiä, jotka uskaltavat kritisoida vallitsevia arvoja. 

Ja tässä vaiheessa sanon yhden asian. Nimittäin jos ihminen on terveydellisistä syistä vapautettu asevelvollisuudesta, niin meni hän sivariin tai varareserviin, niin rauhan aikana jää tuo maanpuolustusvelvollisuus suorittamatta. 

Terveydellisistä syistä armeijasta vapautettu voi hakea sivariin. Ja ilmeisesti silloin ei "pääse" puolustusvoimien varareserviin. Mutta jos sitten ajatellaan että henkilö on mennyt siviilipalvelukseen, vaikka hänen omaa aikaansa on mennyt ainakin hakemusten täyttämisessä, niin ainakin hän on sitten jonkun lain säätämän velvollisuuden suorittanut. Täydennyskoulutusten kohdalla päätöksen asiasta tekee siviilipalvelukeskus, joten vastuu tuosta asiasta on kyllä jollain muulla kuin sivariin hakeutuvalla itsellään.  

Siis tietenkin me kaikki voimme miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että henkilö olisi jäänyt varareserviin, ja käynyt siellä toisessa lääkärintarkastuksessa. Silloin hänet olisi sodan syttyessä voitu määrätä asevelvollisuutta suorittamaan, jos vaikka Venäjä sattuisi maahamme hyökkäämään. Ja sitten tietenkin taas keskustellaan siitä, mikä mahtaa olla se kaikkein paras mahdollisuus.

 Siis maan puolesta kaatuminen ei ole ilmeisesti kenenkään sotilaan päällimmäinen tavoite, ja sotilaan tehtävä on tappaa vastustajia eikä kuolla ainakaan ennen kuin tehtävä on suoritettu. Mutta mitä sitten jos vaikka lähdetään määräämään varareservistä ihmisiä rintamalle? Kuinka kauan tuo koulutus sitten kestää, ja onko varareservistä tulevalla oikeasti mitään muuta tekemistä rintamalla, kuin kaatua isänmaan puolesta? Eli onko varareservistä tulevalla sellaista koulutusta, että hän voisi oikeasti toimia rintamalla. 

Mutta siis jos ihminen vapautetaan terveyssyistä asevelvollisuuden suorittamisesta, niin mitä hänen pitäisi oikeastaan tehdä? Siinä sitten tietenkin voidaan aina jakaa "isällisiä neuvoja" siitä, kuinka pääsee puolustusvoimien varareserviin. Mutta joka tapauksessa rauhan aikana tuo maanpuolustusvelvollisuus jää siinä tapauksessa suorittamatta. Ja sitten jos jossain puolustusvoimien kirjasessa sanotaan, että toisen lääkärintodistuksen jälkeen voi ihminen jäädä varareserviin, niin miten nopeasti tuo toinen lääkärintarkastus sitten oikeasti toteutetaan? Onko se ehkä heti vai vasta 30-vuotiaana? 

https://yle.fi/uutiset/3-12364115