Kun puolet haluaa jotain, niin toinen puoli haluaa jotain muuta. Eli olisiko Haaviston erottava?

  

.

Kun puolet haluaa jotain, niin toinen puoli haluaa jotain muuta. Eli olisiko Haaviston erottava?

Puolet haluaa Haaviston eroavan ja puolet haluaa hänen jatkavan. Joten miten tässä pitäisi toimia? Kun asiaa ajatellaan Haaviston omasta näkökulmasta, niin hänellä tietenkin on puolen kansan tuki takanaan, mutta sitten opposition näkökulmasta puolet on häntä vastaan, ja mitä mieltä sitten kukin meistä on? No se taitaa riippua siitä mikä on tilannetta tarkkailevan henkilön oma poliittinen tai uskonnollis-poliittinen kanta asioihin. Siis pitäisikö Haaviston erota? Siinä saatetaan taas lähteä sille tielle että vastakkain ovat kaksi näkökulmaa, joista ehkä kumpikaan ei ole täysin väärässä tai oikeassa. 

Jos perustuslakivaliokunnan kantaa asioihin katsotaan, niin silloin Haaviston pitäisi erota, mutta päätöksen tästä asiasta tekee sitten maamme Hallitus tai Eduskunta. Eli ministerin pitäisi saada Eduskunnan taholta epäluottamuslause, ja sitä Haavisto ei saanut. Joten ainakin toistaiseksi hän on ulkoministeri, ja siitä pitää sitten lähteä kaikessa mitä hänestä kirjoitetaan.

Sitten tietenkin voimme lähteä pohtimaan sitä, että olisiko voitu toimia toisin? Jos lähdetään siitä, että Suomen laki sanoo jotain jostain asiasta, niin silloin taas vastakkain ovat laki sekä esimerkiksi sellaiset asiat kuin humaanit kysymykset. Samalla tavoin voidaan ajatella lähes kaikista mahdollisista asioista. Eli jos laki ja humaanit arvot menevät ristiin, niin silloin tietenkin me kaikki sanomme että laki ylittää tuolloin humaanit arvot, koska maamme perustuslaki määrää että lakia on noudatettava tarkoin.

Tämä olisi niin mukavan yksinkertainen tapa toimia, ellei henkilö sitten satu itse tekemään asiaa koskevia päätöksiä. Siinä on vähän vaikea toimia oikein, jos vastakkain ovat maamme laki sekä pari tuhatta kuvaa siitä, millaiset olot esimerkiksi Al-Holin leirillä on. Noiden ihmisten itsensä takia voidaan toivoa yhtä asiaa: sitä että he eivät Suomessa sitten tekisi rikoksia, koska se olisi hyvin ikävä asia maamme humaanille linjalle. 

Kun ajatellaan noiden ihmisten aiheuttamia kustannuksia, niin voidaan kyllä kysyä että miksi samaa keskustelua ei käydä esimerkiksi Volvo Markkasen kaltaisten ihmisten kohdalla, jotka palautetaan Suomeen istumaan tuomiotaan kovista rikoksista, joita he ovat tehneet ulkomailla ollessaan. Eli eikö esimerkiksi Volvo Markkasesta koskaan koitunut mitään kustannuksia yhteiskunnalle?

Rikollisia on päästetty Suomeen istumaan tuomiotaan rikoksista, joita he ovat tehneet ulkomailla. Joten Haavisto voisi vedota tähän käytäntöön, jonka mukaan esimerkiksi “Volvo” Markkanen sai tulla Tanskasta Suomeen kärsimään ryöstöistä saamiaan tuomioita. 

Toki Al-Holin tapaus ei ole ainutlaatuinen, ja meidän pitää muistaa se, että esimerkiksi ulkomailla ehkä hyvinkin kovista rikoksista tuomittuja rikollisia on lennätetty Suomeen istumaan tuomiota. Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi takavuosien kovan luokan pankkirosvo, edesmennyt Matti “Volvo” Markkanen, joten ehkä Haavisto voisi päätöstä tehdessään sitten myös tällaiseen toimintaan vedota. 

Eli jos nuo naiset ovat ottaneet osaa terroristien toimintaan, niin he ovat kuitenkin vain rikollisia, ja muitakin rikollisia on palautettu Suomeen istumaan tuomiotaan, joten miksei näitäkin naisia voida palauttaa samalla tavalla kuin Volvo Markkanen sekä moni muu alamaailman vesseli on päästetty suomalaiseen vankilaan istumaan tuomiotaan. Ja mukana on ainakin tarinoiden mukaan ollut paljon Volvo Markkasta vaarallisempia henkilöitä. 

Jos Haavisto olisi jättänyt nuo lapset Al-Holin leirille, niin silloin hän olisi ollut sydämetön mulkku, ja kun hän teki päätöksen että lapset ja naiset kotiutetaan, niin hän saattoi rikkoa lakia. Muut voivat aina sitten piileskellä vastuutaan sen takana, että käsky on tullut maan hallitukselta, mutta sitten lopulta löytyy aina käskyn antaja, joka ei voi enää piileskellä muiden selän takana. 

Tai tietenkin Haavisto olisi voinut väittää saaneensa käskyn jättää nuo henkilöt Al-Holin leirille Tasavallan presidentiltä, mutta sitten olisi varmaan tapahtunut se, että siinä olisi tullut hiukan sanomista, tai Tasavallan Presidentti olisi ehkä sanonut jättäneensä päätöksen Haavistolle. Sitä mitä oikeastaan tapahtuisi on turha lähteä spekuloimaan. Eli en tiedä miten Presidentti oikeasti reagoisi, mutta kuitenkin olen miettinyt, että olisiko tämä koko asia sitten joskus ennen painettu villaisella tai hoidettu kokonaan kulisseissa kuten “vanhaan hyvään aikaan” oli tapana tehdä. 

Lähteitä:

Puolet haluaa Haaviston väistyvän: https://yle.fi/uutiset/3-11712715

Al-Holista kotiutetaan nyt myös aikuisia: https://yle.fi/uutiset/3-11707111

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007694707.html

Matti “Volvo Markkanen: https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Markkanen

 https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/23/kun-puolet-haluaa-jotain-niin-toinen-puoli-haluaa-jotain-muuta-eli-olisiko-haaviston-erottava/

Sanna Marinin roolista SDP:n johdossa

.

Sanna Marinin roolista SDP:n johdossa

Sanna Marin ei ole sen ihmeellisempi poliitikko kuin kukaan muukaan, ja hänen toimintansa ei ole mitenkään poikkeavaa sen suhteen mitä muutkin puolueiden puheenjohtajat ovat tehneet. He ovat aina ainakin yrittäneet miehittää puoluejohdon omilla kannattajillaan tai saman mielisillä ihmisillä mitä he itse ovat. Ihminen hakeutuu mielellään kaltaistensa seuraan on sosiaalipsykologinen sääntö joka pätee kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa. Samaa ovat tehneet kaikki muutkin puolueiden puheenjohtajat Antti Rinteestä Esko Ahoon sekä Paavo Väyryseen. Ja tietenkin mieleen tulee presidentti Urho Kekkonen, jonka mielestä puolueiden johtajien piti noudattaa kaikessa presidentin linjaa, ainakin jos kyseessä oli ulkopoliittinen kysymys. 

https://www.hs.fi/junkkari/art-2000007691608.html

Kekkosen aikana vain oli linja sellainen että kaikki mitä tehtiin liittyi jotenkin ulkopolitiikkaan sekä erityisesti idän suhteisiin, koska maamme kaduilla saattoi kävellä joku neuvostokansalainen. Se että esimerkiksi ulkoministeri Haaviston luottamuksesta päätettiin hallituksen sisällä eduskuntaryhmiä kuulematta ei ole ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun tällaista on tehty. Eli se että eduskuntaryhmän jäseniltä vaaditaan aina sitä, että he tukevat puolueiden johtajia, jotka maan tavan mukaan istuvat hallituksessa tekee noista eduskuntaryhmistä järjestäen pelkkiä kumileimasimia. Maassamme puoluejohto on mielletty sellaiseksi, että se on  ikään kuin puolueen edustajien esimiesten joukko, joka johtaa puolueen työtä. 

Puoluejohdon domioiva asema politiikassa on joskus aiheuttanut sen, että joku on enemmän tai vähemmän vakavissaan kysynyt, että miksi meillä ei ole vaaleja, joissa äänestetään pelkkiä puolueita? Sitten puoluejohto voisi päättää siitä, että kuka menee sitten edustamaan kansaa? Miksi kansanedustajia ylipäätään valitaan, jos he eivät saa sanoa mitään puoluejohtoa vastaan? Jos kaikki asiat ovat sellaisia että niistä voidaan sopia ilman että puolueen jäseniä kuullaan, niin silloin kyllä itsestä tuntuu että muut kuin ministerit istuvat eduskunnassa tyhjän panttina, ja tällöin en puhu pelkästään SDP.stä.

Samoin se että oppositio äänestää tavan mukaan hallitusta vastaan varmasti alistaa oppositiopuolueiden eduskuntaryhmät samaan asemaan, kuin mitä hallituspuolueet ovat, jos tavallisten kansanedustajien asemaa verrataan heidän asemaansa puoluejohtoon nähden. Ja hallituksen kaataminen on maassamme hyvin harvinaista. Sitten taas kohta tulee eteen se, että kansa pääsee päättämään kunnallisista päättäjistä, mutta kuitenkin mieleen tulee se, että kunnan asioista päättäminen on hiukan eri asia kuin valtakunnan asioista päättäminen. 

Kunnallispolitiikka on jokapäiväisten palveluiden kuten terveyskeskusten sijoittamista, ammattikoulujen korjaamista tai niiden opiskelijapaikkojen säätämistä sekä sitä että kuka harjaa kunnan kadut. Valtion kohdalla taas päätetään sellaisista asioista kuin ydinvoiman lisärakentaminen tai mitä hävittäjiä ostetaan sekä siitä miten monta poliisia ja rajavartijaa palkataan tai kuinka pitkään koronakaranteeni jatkuu. Mutta myös valtion tieverkon sekä raitoliikenteen osalta valtion johto tekee ainakin osan päätöksistä. 

Nykyinen sosiaalinen media on tuonut ihmisten eteen sellaisen tilanteen, missä esimerkiksi tietoa mitä ennen peiteltiin tulee nykyään ihmisten tietoon yhä helpommin. Se että politiikka on muuttunut yksilöllisyyttä korostavammaksi kuin ennen on johtanut siihen, että myös sellaisia asioita kuin jonkun edustajan turhautuminen saattaa päätyä sellaiseen paikkaan, missä sitä ei sitten enää voida peitellä. Eli se että kansanedustaja tai se että hänen puolueensa ei ole miellyttänyt sitä aluetta, mistä hänet on valittu saattaa johtaa siihen, että hän putoaa pois Eduskunnasta. Se saattaa aiheuttaa ongelmia ainakin veteraani poliitikkojen kohdalla. 

https://www.hs.fi/junkkari/art-2000007691608.html

 https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/21/sanna-marinin-roolista-sdpn-johdossa/

Lusun eli Osmo Ahlqvistin murhasta muutama sana

   

.

Kuva: https://yle.fi/uutiset/3-11665942

Lusun eli Osmo Ahlqvistin murhasta muutama sana

Seuraava kirjoitus pitää sisällään paljon spekulointia, ja siinä on käytetty lähteenä YLE:n uutista, johon on linkki tuonnempana. Osmo “Lusu” Ahlqvistin murha oli huomattava tapaus Suomen rikoshistoriassa, ja tuohon tapaukseen liittyy paljon asioita, joista tuskin koskaan saadaan selvyyttä sikäli että se tyydyttää kaikkia. Kun puhutaan huumeparonin kuolemasta, niin tietenkin mieleen tulee aina kaiken maailman teorioita, joista yksi on se, että onko Lusu ollut oikeasti vain joku bulvaani, eli liigan kentällä tapahtuvaa toimintaa organisoiva henkilö? 

On paljon ihmisiä, jotka kehittelevät tällaisia asioita omassa päässään, jotta saisivat ajan kulumaan. Mutta tietenkin huumepomon kuolema saa aina aikaan ajatuksia siitä, että tekijöitä olisi useampia. 

https://yle.fi/uutiset/3-11665942

Ja jos ajatellaan Lusun silloista elämäntilannetta, niin hän on saattanut päättää jäädä eläkkeelle, koska hänen lapsensa olivat koulussa tai kouluun menossa, ja siellä saattoi sitten joku päästää suustaan asioita, joista ei pitäisi puhua. Eikä huumepomon alaisten mielestä ehkä ole sopivaa että pomo sitten päättää sanoa, että tässä siirryn kohti uusia laillisia bisneksiä, eli pitäkää putiikki. 

Eli oliko Kolivaara tekoa tehdessään joutunut jotenkin sellaisen ajatuksen valtaan, että Lusu aikoi hänet surmata? Tai oliko joku kenties hakannut Kolivaaraa ja sanonut ne kuuluisat sanat “Terveisiä Lusulta” tai muuta vastaavaa? Tai ehkä Kolivaara oli mennyt kysymään Lusulta jotain, ja sitten hän oli suuttunut nähdessään pomon elintason, ja siinä jos sitten on toinen vielä sanonut että hän jättää bisnekset ja ehkä ilmoittanut suuren ilon, eli ilmoittavansa kaikki tekonsa poliisille, niin silloin on saattanut Kolivaaran pinna palaa. 

Tai jos kyseessä oli palkkamurha, niin silloin mieleen tulee se, että olisiko joku Lusun suuresta kontaktien verkostosta pelännyt että hän mainitsee jonkun nimen, jota ei olisi saanut mainita? Siis onko Lusun takana joku liikemies, joka sitten päätti, että Lusun suhde poliisiin on epäasiallinen, ja sitten päättänyt että tuon miehen tuli vaieta iäksi.  Ja tietenkin kysymys on siitä, että toimiko murhaaja Jari Kolivaara omasta aloitteestaan? Tekoa tehdessään Kolivaara toimi yksin, mutta mistä hän sai idean tuohon tekoon on sitten tietenkin toinen asia. 

Se että Kolivaaralla oli käytössään äänenvaimentimella varustettu Walther-merkkinen pistooli on merkki siitä, että hän oli suunnitellut Ahlqvistin tai jonkun muun murhaa ennalta, mutta se sitten on aivan toinen asia, että oliko tuo ajatus jonkun murhaamisesta Kolivaaran oma vai oliko se sitten peräisin toiselta henkilöltä. Tuon aseen saamat vauriot olivat tietenkin erittäin suuret, kun Kolivaara oli sen heittänyt ulos autonsa ikkunasta paetessaan tekopaikalta. 

Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi hän ei heittänyt tuota asetta mereen ajaessaan pois Kotkasta? Jos sitten lähdetään siitä, että Ahlqvist oli ikään kuin herrasmies rikollinen, joka karttoi väkivaltaa, niin uskoisin että hänen organisaatiossaan kuitenkin oli miehiä, joille peukalon vääntämienen oli tuttua. 

Eli vaikka Ahlqvist oli omasta mielestään välttänyt väkivaltaa, niin silti hän oli huumekauppias, ja ehkä hänellä oli niin sanottu edunvalvoja. Mutta tekikö tuo edunvalvoja mahdolliset tekonsa Ahlqvistin tieten vai hänen tietämättään on jäänyt sitten selvittämättä. Eli miten tuo Ahlqvistin jengi sitten toimi jos heille joku sattui jäämään velkaa? Yleensä huumemaailmaan kuuluu väkivaltainen velan perintä. Joten miten Lusun jengi toimi, jos velkoja ei sitten maksettu ajallaan?

Lähettikö heistä joku sitten kohteliaan kirjeen, ja tiedusteli että milloin sitten tuolle velalliselle sopi maksaa, vai kävikö joku sitten kiirehtimässä tuota velan maksua esimerkiksi pesäpallomailalla? Saattaa olla niin, että Lusu oli vain niin naiivi, että hän kuvitteli että väkivaltaa ei käytetty, ja joku saattoi tietenkin velkojen perinnän yhteydessä lähettää terveisiä Lusulta. Mutta tapahtuiko tuo mahdollinen asia eli väkivallan käyttö sitten Lusun määräyksestä vai ei on jokaisen itse harkittavissa. Kolivaara ei sitä voi kertoa, koska hän on kuollut. 

Tai saattaa olla niin että Kolivaara toimi yksin, ja tilanne saattaa olla sellainen että joku on häntä pahoinpidellyt ja antanut samalla vinkin että käskyn antaja on Lusu. Ja siitä Kolivaara on päätellyt, että Lusu pitää ikään kuin hiljentää tai hänet pitää poistaa. Mutta onko tuo sitten tehty tarkoituksella on avoin kysymys, jos sitä on ollenkaan tehty. Jos ajatellaan sitä mitä oikeus tuossa tapauksessa päätti, eli Kolivaara toimi yksin, niin silloin kuitenkin pitää muistaa se, että oikeus tekee päätöksensä sen mukaan mitä todisteita sinne viedään. Eli pitikö joku esimerkiksi Lusun suhdetta poliisiin sopimattomana, ja lähti sitten vaientamaan tuota miestä. 

https://yle.fi/uutiset/3-11665942

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/20/lusun-eli-osmo-ahlqvistin-murhasta-muutama-sana/

Miksi sitä koronaa vastaan on vaikea taistella?

.

Miksi sitä koronaa vastaan on vaikea taistella?

Koronan vastaisen strategian luojien on vaikea tehdä pitäviä strategioita, jos sitten kaikki kilpistyy lainsäädäntöön tai siihen, että ihmiset eivät noudata ohjeita. Se mikä tekee esimerkiksi karanteeenista ikävän asian on se, että karanteenia pitää aina noudattaa, ja silloin me joudumme ikävä kyllä tinkimään siitä mihin olemme tottuneet, mikä tarkoittaa sitä että korona eli COVID-19 tarttuu myös jouluna. Mutta kuitenkin kun tuota strategiaa luodaan, niin silloin meidän pitää muistaa että “antaa mennä vain”, on malli jolla saadaan paljon enemmän vahinkoa aikaan kuin mitä edes voimme kuvitella saavamme aikaan. 

Koska jos jossain maassa on voimassa ankarat rajoitukset ja toisessa taas olot ovat vapaat, niin silloin siihen vapaaseen maahan tulee ihmisiä turisteiksi noista maista, missä rajoitukset ovat kovat. Tuolloin sitten epidemia varmasti leviää. Samoin on ihmisiä joiden mielestä heidän ei tarvitse koskaan ostaa sellaisia asioita kuin kasvomaskeja, koska muut kuitenkin niitä käyttävät, joten miksi itse sellaista hankkisin, koska muiden käyttämät maskit suojaavat pisaroiden sisällä olevien virusten aiheuttamalta tartunnalta.  

Ja ongelma on siinä että joidenkin ihmisten mielestä joku strategia on aina väärä. Jos kesällä ei päästä kapakkaan sekä talvella rinneravintolaan, niin silloin edessä on katastrofi. Mutta ongelma on siinä, että virus tarttuu myös noissa paikoissa. Samalla kuitenkin meidän pitää sitten muistaa että aina välillä eteen tulee tilanne, että me joudumme luopumaan jostain. Mutta miten me voimme luopua traditioista, eli jäädä pois Tukholman risteilyltä, jättää joulushoppailu väliin sekä tehdä etätyötä, vaikka koko ikämme olemme menneet tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan, missä olemme tutun ja turvallisen kaveriporukan ympäröimiä. Missä voimme pälättää kotona tapahtuneista asioista ellei sitten työpaikalla? 

Eli jos kaikki tavaratalot ja ravintolat sekä muut vastaavat paikat laitetaan kiinni, niin siitä koituu taloudellista vahinkoa. Ja jos epidemiaa ei tule, niin silloin puhutaan liian nopeasta toiminnasta, vaikka rajoitukset olisivat estäneet epidemian, mutta sitten jos ihmisiä kuolee, niin seurauksena on se, että strategian luojat ovat tehneet virhearvion. 

Jos vaikka joskus joku tekee virhearvion, niin silloin hän myös vastaa tuosta virheestä. Ja tuo mies on sitten Ruotsin koronan vastaisen strategian johtomies, valtion epidemiologi Tegell(1), jonka arviot viruksen etenemisestä ovat olleet sellaisia, että niissä on hiukan aliarvioitu koronaviruksen kykyä siirtyä ihmisestä toiseen, ja sitä kautta sitten on käynyt niin, että epidemia on surmannut ihmisiä Ruotsissa. Samalla toki voidaan jälkiviisautta osoittaen kysyä, että pitikö kesällä olla maassamme se vapauden hetki, jolloin säädöksiä löysättiin? Sitten syksyllä alkoi uusi epidemian aalto, joka jatkuu edelleen. 

Samalla tulee jatkumaan karanteeniaika. Siis miksi meillä ei ole varoitettu siitä, että esimerkiksi kirkoissa sekä muissa yleisissä tiloissa voi saada koronaviruksen paljon helpommin kuin esimerkiksi julkisessa liikennevälineessä. Tai siis kaikkien iloksi voisin sanoa, että esimerkiksi paikat junissa tai muissa julkisissa liikennevälineissä voitaisiiin myydää turvaetäisyyttä noudattaen, ja kasvomaskeja voidaan myös velvoittaa käyttämään esimerkiksi kaupassa asioitaessa. Siis miksi näin ei tehdä? Koska se vaatii rahaa, ja sitä ei valtiolla ole. 

Kun keväällä lähdettiin epidemiaa tukahduttamaan tiukkojen matkustusrajoitusten avulla, niin silloin otettiin käyttöön kriisilainsäädäntö, jonka mukaan hallitus voi määrätä liikkumisrajoituksia. Mutta samalla tietenkään ei muistettu sitä, että jos esimerkiksi Suomalainen tulee ulkomailta maahamme eli omaan kotimaahansa, niin hän voi silloin kuljettaa koronavirusta mukanaan elimistössä, ja jos sitten sanotaan että pitäisi olla kaksi viikkoa karanteenissa, niin silloin tietenkin tuo karanteeni tarkoittaa sitä, että henkilön pitäisi olla ihan oikeasti sisällä eikä esimerkiksi pyöriä diskoissa tai kirkossa.

Kriisilainsäädännön ongelmista pahin on se, että siinä ei olla huomioitu mitenkään epidemiaa, ja sitä että virusten kohdalla ei voida suoraan sanoa koska virus on poistunut yhteiskunnasta. Eli vaikka epidemia saadaan poistettua, niin yksi ainoa ihminen riittää siihen, että se alkaa uudelleen. Epidemia ei myöskään poistu silloin kun me haluamme sen poistaa, ja sen takia tällainen asia on hyvin vaikeasti hallittavissa. 

Kriisilainsäädäntö on tehty tahdonalaista vihollista vastaan, eikä se toimi sellaisessa tilanteessa, että vastustaja on virus tai joku muu “ei tahdonalainen toimija”, jonka kanssa ei voida mitenkään kommunikoida tai joka ei väsy samalla tavalla kuin me. Eli virukset tarttuvat myös ihmisen nukkuessa. Ihmisen pahin vihollinen on muuten pelon lisäksi erilaiset huhut, joiden turvin me pidämme yllä erilaisia kulisseja. Joten sitä kautta voidaan sanoa että kuitenkin koronastrategian luojien pitäisi muistaa se, että tämä virus tarttuu myös NK-tavarataloissa aivan samalla tavoin kuin se tarttuu Stockmannilla tai jossain rock konsertissa. Tai ehkä tämä ei kiinnosta. 

Se onko koronavirus ehkä sitten keinotekoinen vai ei on täysin yhdentekevää sen sen suhteen, miten tuota virusta vastaan toimitaan. Sitten toinen asia, nimittäin samaa on väitetty aikoinaan AIDS, ja lukemattoman monista muista viruksista. Ja me haluamme uskoa että nämä virukset ovat luonnollisia. 

Jos taas halutaan luoda rokote, niin se vaatii tietenkin testausta, että saadaan aikaan toimiva tuote. Joten jossain varmasti on olemassa joitakin koe-eriä rokotetta, joiden toimivuus on sitten taas ehkä vähän niin ja näin. Eli jos markkinoille päästetään esimerkiksi toimimatonta rokotetta, niin se voi aiheuttaa sellaisen tilanteen, että epidemian eteneminen lähtee kiihtymän. 

Se mikä sitten alentaa esimerkiksi matkustusrajoitusten tehoa on se, että jos kaikki pääsevät tarkastuspisteistä läpi selittämällä tarinoita sairaasta tädistä, niin silloin tulee vastaan se, että mitä hyötyä on ohjeista joita ei tarvitse noudattaa? On ihmisiä joiden mielestä on paikallaan noudattaa turvaetäisyyttä sekä käyttää kasvomaskeja, jos ollaan työpaikalla, mutta kun niitä ohjeita pitäisi noudattaa myös iltaisin. 

Siis kuten tiedämme, niin on paljon ohjeita joiden antajat ovat varmaan tarkoittaneet aivan oikeasti hyvää. Mutta sitten jos noita ohjeita ei kukaan viitsi noudattaa, niin tulos on varmasti tehoton. Eli esimerkiksi turvaetäisyydet sekä kasvomaskit eivät ole tehokkaita, jos niitä ei noudateta koko ajan. Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä ei esimerkiksi kasvomaskeja tarvitse pitää ollenkaan kun muut kuitenkin niitä käyttävät. 

(1)https://yle.fi/uutiset/3-11705418

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/19/miksi-sita-koronaa-vastaan-on-vaikea-taistella/

Mietteitä Antti Röngän kirjasta “Jalat ilmassa” sekä kahdesta pahoinpitelystä josta toinen päättyi uhrin kuolemaan

   

.

.

Mietteitä Antti Röngän kirjasta “Jalat ilmassa” sekä kahdesta pahoinpitelystä josta toinen päättyi uhrin kuolemaan

Mitä itse ajattelisitte, jos teidän lapsenne ei enää tulisi kotiin? Ehkä hän lähti jonnekin ulos kavereiden kanssa, ja sitten kävi niin että raukka ei osannut osoittaa kunnioitusta, ja sitten hän tapasi kohtalonsa. Siinä varmaan vanhemmilla on suuri suru ja huoli, ja seuraavaksi sitten soi puhelin tai ovella seisoo pappi ja poliisi. Ehkä joku suuri pomo on kertonut tietävänsä että alle 16 vuotiasta ei sitten voisi tuomita murhasta, ja että alaikäiset voivat tehdä mitä huvittaa. 

Eihän sitä mitenkään voida tuomita jos vaikka vähän jotain potkitaan sekä hakataan. Toki näiden ihan huvin vuoksi tehtyjen henkirikosten tekijät pääsevät ihan oikeaan Niuvanniemen sairaalaan, missä heitä sitten kannustetaan kertomaan syy siihen, miksi he ajattelivat että toisen pahoinpitely sekä murhaaminen on rikos. Silloin ei enää riitä selitykseksi se, että "halusin vain näyttää kavereille kuinka kova olen". Vaan silloin halutaan tietää "ihan kaikki" eli ne syyt mitkä ajoivat tuohon tekoon pitää saada selville, koska jos esimerkiksi peukalon heilautus kohti jotain henkilöä riittää syyksi murhata toinen, niin silloin kyseessä on tilanne, jolloin teon tekijä on pahasti häiriintynyt, eikä häntä ehkä koskaan päästetä pois vankimielisairaalasta.

Tässä muutama päivä sitten Koskelan Sairaalan pihalla tapahtui henkirikos, jonka uhri ja tekijät ovat alaikäisiä. Tuosta tapauksesta on sen jälkeen sanottu, että teko on erittäin raaka, tapahtunut erityisen nöyryyttävällä tavalla, ja että tekijät ovat hakeneet olut-tölkkejä sairaalan pihalta seuraavana päivänä sekä sitten vielä kokeilleet uhrin pulssia. Ja uhri on löytynyt Maanantaina työmiesten toimesta. Samoin Kirkkonummella on lyhyen ajan sisällä tapahtunut toinen pahoinpitely, missä nuori on selvinnyt vain hyvän onnen ansiosta. Joten mieleen tulee, että onko noissa tapauksissa ollut sellainen tarkoitus, että tekijät haluavat opettaa uhrejaan olemaan vaiti kiusaamisesta? 

Vai onko nuo uhrit valittu siksi, että heidän hakkaaminen on ollut jotenkin mukavaa tai onko siitä tullut oikein hyvä olo ja paljon suosiota, kun joku on houkuteltu pois muiden luota sekä hakattu joukolla? Ehkä uhri on rukoillut viimeisillä hetkillään, ja siitä sitten on raivo oikein kohonnut. Miten toinen voi olla kunnioittamatta sitä joka sitten on tuossa tilanteessa voimansa tunnossa? Miten se teitittely oikein pääsi unohtumaan? Siitä sitten reilusti työnnetään kaveri maahan ja käydään oikein joukolla opettamaan sitä, miten sitä respektiä saadaan kadulla.

Eli jos henkilö avaa suunsa noista asioista, niin silloin hänet hakataan tai murhataan. itse mietin että mitä nuo tekijät ovat ajatelleet silloin kun he ovat tuota tekoaan tai noita tekojaan tehneet? Joskus mieleen tulee myös sellainen aavistus, että ovatko nuoret ehkä noudattaneet jonkun vanhemman henkilön ohjeita tehdessään tällaisia tekoja? Tai mitä heidän kotonaan sitten sanotaan, kun kaikki tulee ilmi?

.

Ja sitten Antti Röngän kirjaan Jalat Ilmassa.

Tässä alussa pari sanaa koulukiusaajille. Kirjaa lukiessani mieleen tuli monia asioita, joista yksi on kysymys minkä haluaisin kiusaajalta kysyä. Se kuuluu näin: oletko ylpeä itsestäsi sekä teoistasi? Ja jos olet, niin miksi olet ylpeä siitä mitä teit? Joskus kiusaaja sanoo, että "tiedätkö miltä meistä muista tuntuu"? Tuolloin voisin vastata että "itsekään et silloin välittänyt mitään uhristasi, joten ole mies ja katso mitä teit". Silloin olit ylpeä siitä mitä teit, kerroit kuinka tyhmä uhrisi on. Joten mikset tule esiin ja näytä että olet mies? Miksi piileksit? Silloin ihmiset hurrasivat teoille joita teit ja tietenkin vaimosi tietää kaiken mitä teit. Sen mitä muille silloin koulussa teit olet varmaan kertonut myös kaljakavereillesi. Hyvän teon olet kaltaistesi kanssa tehnyt. Olet saanut monia ihmisiä valitsemaan rikospoliisin tai vanginvartijan uran.

Tai niille joiden kanssa pelaat biljardia. Ehkä he haluavat kuulla sen kuinka löit jonkun päätä seinään, tai varastit hänen päiväkirjansa ja käytit sitä vessapaperina. Eihän sinulla ole mitään salattavaa sen kanssa, mitä tuolloin kauan sitten teit. Ja eihän sinulla ole mitään pelättävää, kun juttu on tietenkin peitetty sillä että oikeuden päätös on määrätty salaiseksi, jos tapaus edes on edennyt oikeuskäsittelyyn asti. Saattaa olla niin että tuo asia on sovittu jossain tapaamisessa, ja uhri on vain siirretty toiseen kouluun. Joten kaksi sanaa sanon sinulle kiusaaja ja ne ovat "hyi häpeä". Tai ethän sinä häpeä mitään. Sinä varastit toiselta nuoruuden, joten ehkä sillä kavereillesi ylpeilet. 

Miksi kiusaamisesta on vaiettu? Ketä vaikeneminen palvelee? Palveleeko se uhria vai kiusaajaa? Eli kumman pitää hävetä, kiusaajan vai kiusatun? Kun mietin tätä “Jalat ilmassa”, niin mieleen muistuu se, kuinka esimerkiksi iltalehden kansilööpissä oli aikoinaan kissan kokoisin kirjaimin teksti, kuinka sosiologian opiskelijan työ oli hylätty plagioinnin takia. Ja sitten huomasin että Antti Rönkä on myös opiskellut sosiologiaa. Joten sen takia mieleen tulee väistämättä mietteitä, että onko tuolla Röngän opiskelulla ja iltalehden lööpillä jotain yhteyttä toistensa kanssa? Ja onko noiden lööppien tarkoitus ollut ikään kuin osoittaa joitakin tiettyjä opiskelijoita, joiden opiskelu ei ole ollut kaikkien mieleen.

"Jalat Ilmassa" on kirja, joka oikeastaan kaikkien pitäisi lukea. Se on kuvaus asiasta, joka voi koskettaa myös sinun lastasi, ja siksi tästä kirjasta kirjoitan. Kun ajatellaan sitä että tuo kirja sisältää inhorealistisia kuvauksia siitä, mitä kiusaaminen oikeasti on, niin jos olisin kiusaaja, niin en sitä kyllä kenenkään haluaisi lukevan. Tai miltä tuntuisi käydä noita asioita oman lapsen kanssa läpi, kun joku opettaja on käskenyt lukea jonkun kirjan sekä tehdä siitä arvostelun? Samoin mietin että mitä mahtaisi tapahtua, jos oma lapsi kirjoittaisi tuosta kirjasta siihen sävyyn, että siinä kuvattu toiminta kuten esimerkiksi mätien hedelmien laittaminen reppuun on hyväksyttävää? Mitenhän opettaja mahtaisi reagoida tuohon näkemykseen. Se mikä tuossa kirjassa on mielestäni hyvää on se, että Antti Rönkä uskaltaa kuvata sitä, miltä tuntuu olla kiusattu, ja sen takia sitä myös lämpimästi suosittelen.

 Siis kiusaamisen lähtökohta on se, että kiusaaja tuntee että hän saa tehdä mitä huvittaa enemmistön luvalla. Ja se sitten saa kiusaajan tuntemaan oman itsensä voimakkaaksi. Kiusaamisessa on juuri sellainen logiikka, että siinä voi ihminen tuntea olevansa toista “vähän parempi”, kun tämä kiusaamisen kohde saadaan itkemään. Toki tällainen asia saattaa vähän jäädä kaivelemaan, kun sitten käy niin että kaikki eivät kiusaamista hyväksy. Saattaa olla niin, että kiusaaja tuntee olevansa jotenkin turvassa, kun hän on lähtenyt kotoa, muuttanut toiselle paikkakunnalle sekä mennyt naimisiin. Saattaa toki olla niin, että hän uskottelee ainakin itselleen että ainakin oma vaimo tai aviomies ovat tienneet kiusaamisesta. Mutta ovatko he sitten tienneet siitä, mitä kiusaaja on todella toiselle tehnyt, tai mitä kiusaaminen on saanut aikaan? 

Jos sitten lähdetään niistä kiusaajien normaaleista tukimuodoista sekä oman toiminnan perusteluista, niin silloin tietenkin he sanovat että “kiusaaminen on yksi johtajuuden tuntomerkeistä”. Ja mitä varten sitten sitä pitää hävetä kun on niin kuin Mannerheim? Jossain olen kirjoittanut että jos kamarijunkkarin eli Tsaarin hoviin kuuluvan poika Mannerheim on saanut 1800-luvun koulussa tehdä mitä häntä huvittaa, niin se ei tarkoita että kaikki muut olisivat silloinkaan saaneet tehdä samaa mitä Mannerheim. Eikä esimerkiksi 1800-luvun kyläkoulun malli ole se, millä nykyaikaisessa koulussa opetetaan, vaikka se ehkä on joidenkin mielestä se ainoa oikea malli. 

Kuitenkin jos ajatellaan modernia yhteiskuntaa, niin esimerkiksi kepillä lyöminen luokan edessä ei ole ehkä sellainen kurinpidollinen malli, mitä ainakaan normaaleissa kouluissa suositaan. Kuitenkin koulukiusaaminen on asia, mistä ennen vaiettiin. Ja itse kyllä kysyn että miksi vaiettiin? Mitä häpeämistä esimerkiksi siinä on, että joku kiusaaja täyttää toisen repun mädillä hedelmillä? Tai miksi kiusatun pitää tuota asiaa hävetä? Kiusaaja on tuossa tilanteessa se, jolla on voima takanaan. Ei ole mitenkään sanottu että kiusaaja olisi säästänyt edes kiusatun henkeä, jos tämä olisi vastustanut, kuten nuo ikävät julkisuudessa olleet tapaukset ovat osoittaneet. 

Kuva: https://www.sttinfo.fi/tiedote/mediatiedote-antti-rongan-esikoisromaanin-jalat-ilmassa-kaannosoikeudet-on-myyty-ranskaan?publisherId=3579&releaseId=69875890

 https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/18/mietteita-antti-rongan-kirjasta-jalat-ilmassa-seka-muutamasta-pahoinpitelysta-josta-toinen-paattyi-uhrin-kuolemaan/

Lehdistön moraalista ja siitä mitä saa kirjoittaa ja mitä ei

 

.

 Lehdistön moraalista ja siitä mitä saa kirjoittaa ja mitä ei

Kun Helsingin Sanomien toimittaja kuvasi paikkaa, jota sanotaan Suomen salaisimmaksi, niin hän meni ilmeisesti joidenkin mielestä yli sen rajan, missä julkisten asioiden kaivelua voidaan katsoa suopeasti. Tai oikeastaan viisi Helsingin Sanomien työntekijää on joutunut puolustusvoimien viestikoelaitosta koskevan jutun takia vaikeuksiin, koska on asioita joita ei voida kuitenkaan hyväksyä, ja yksi niistä on se että valtion salaisuuksia lähdetään levittelemään “soluttautumalla” tukikohtaan sekä sen jälkeen kuvaamalla asioita, jotka on tarkoitettu salattavaksi. Ja seuraukset ovat sen mukaisia. 

Eli en tiedä että ovatko nuo Helsingin Sanomien työntekijät vain marssineet tukikohtaan, ja kertoneet että heillä on ollut lupa kuvata tuota toimintaa tai noita välineitä. Mutta jos he ovat väärentäneet luvan, niin silloin he ovat syytteessä asiakirjaväärennöksestä sekä muutamista muista asioista. Mutta se että tätä asiaa käsitellään julkisuudessa kertoo siitä, että ajat ovat ainakin jossain määrin muuttuneet siitä, mitä ne olivat joskus 1980 tai -90-luvuilla, jolloin AUK:iin vaadittiin 3000 metrin tulosta cooperin testissä. No ne ajat ovat sellaisia että niitä on mukava muistella oikein suurella joukolla.

https://yle.fi/uutiset/3-11704745

------------------------------------------------------------------------------

Cooperin testin muuntokaava on muuten seuraava:

Testissä käytetty aika 12 minuuttia

Tuolloin kaavassa aina ja matka jaetaan kahdella 

12/2=6 

Matka jaetaan kahdella (esim 3000m/2=1500)

Ja matka sekä aika kerrotaan kymmenellä (1500X10=15000m)koska tuolloin saadaan 60-minuutin aikana juostu matka metreinä. Ja siten metrit muutetaan kilometreiksi jakamalla 15000/1000, jolloin tuloksena on 15 kilometriä. 

------------------------------------------------------------------------------------------

Voi niitä aikoja......

Silloin vanhaan hyvään aikaan ei puolustusvoimissa tapahtuneista asioista saanut yhtään vuodattaa tai avautua ollenkaan koska se saattoi antaa väärän kuvan siitä, mitä tuolloin oli tapahtunut. Vanhaan hyvään aikaan esimerkiksi cooperin testissä aliupseerikouluun vaadittiin 3000 metrin suoritusta, ja silloin tietenkin jos tuota matkaa lasketaan kaavalla matka/2X10, niin silloin 3000/2X10 on 1500 metriä kuudessa minuutissa. Jos tuota tehtävää jatketaan hieman, niin silloin meidän täytyy muistaa että tuolloin myös aika on puolitettu, ja silloin saadaan 6 minuutin aikana juostu matka. Sitten voidaan saada tulos 15000 metriä 60 minuutissa. Eli silloin saadaan aikaan tulos 15 km/h mikä tietenkin on melko kova jos ajatellaan sitä että henkilön pitää juosta tuo matka. Eli mitään tällaista ei varmaan saisi ruveta levittelemään kun näistä vanhoista hyvistä ajoista puhutaan. 

Silloin puolustusvoimien esimiestä kunnioitettiin sekä häneen suhtauduttiin niin, että kaikki mitä hän sanoi oli oikein, ja että ei ollut mies ollenkaan, jos esimerkiksi rupesi itkettämään, jos vanhempien lähettämä kakku tai karkit menivät “parempiin suihin” tai omiin saappaisiin saatettiin ulostaa. Tai jos pinna paloi siitä, että omaa nimeä väännettiin johonkin sellaiseen muotoon, missä siihen saatiin liitettyä joku omaperäinen etuliite, niin silloin tuollaisen muutaman kuukauden mittaisen non-stop pilailun kohde osoitti sopimattomuutta palvelutehtäviin, ja hänet lähetettiin psykiatrille, mistä sitten tuli nopeasti diagnoosi skitsofreniasta tai akuutista psykoosista. Ja tietenkin tuota diagnoosia tekevä lääkäri tai amanuenssi saattoi yllättäen tehdä tuon diagnoosin muutamassa minuutissa. 

Tuolloin mieleen tulee se, että puolustusvoimissa palvelutehtäviin suhtauduttiin antaumuksellisesti, ja kaikki olivat tietenkin 110% mukana noissa salaisissa palvelutehtävissä, ja esimiehet esimerkiksi tuolloin tuijottivat tukikohdan TV-huoneessa salaisia koulutusvideoita, joita ei koskaan tavallinen varusmies saanut edes vilkaista, koska niissä opetettiin salaiseen palvelutehtävään liittyviä asioita, jotka olivat tietenkin kiellettyjä näyttää rivimiehille. Niihin kuului olleen esimerkiksi 15 minuutin verran jääkiekkoa tai jotain toimintaelokuvaa miksattuna eteen, jotta elokuvien salaisuudet eivät paljastuneet. 

Siis on ihmisiä joiden mielestä kaikki mitä he tekevät on olevinaaan sallittua, mutta tässä sitten mentiin kyllä yli hyvän maun rajojen. Samalla pitää muistaa että esimerkiksi koulutusta on joissakin tapauksissa kuvattu niin, että julkaistuissa kuvissa olevia varusmiehiä on nöryytettävästi, ja mieleen tulee ainakin yksi artikkeli 1990-luvulta, missä varusmiehiä oli kuvattu esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, missä ilmeisesti esimies joka on joko varusmies tai kantahenkilökuntaan kuuluva on komentanut heitä taistelemaan alasti. 

En muista että saiko tuossa kyseisessä tapauksessa kukaan syytteitä, mutta tuolloin kyseinen artikkeli oli jossain valtakunnallisessa lehdessä. Olen joskus muuten ihmetellyt noita suuria tietovuotoja, koska onko niiden tarkoitus sitten ollut se, että ihmisiä ohjataan pois Internetistä käyttämään tasokkaampia medioita? Se mitä sosiaalinen media on aiheuttanut on se, että ihmisten pitää vain oppia se, että jos jossain käyttäydytään miten huvittaa, niin silloin se varmasti myös tulee muidenkin tietoon. 

Ei ole varmaan mukavaa kun joku on sitten lähtenyt kertomaan siitä, miten ennen tässä meidän tasavallassa pojista tehtiin miehiä. Eli ennen oli varmasti vallalla se käsitys, että nuorten oli vain opittava tottelemaan muita, ja armeija oli se paikka missä tuo asia opittiin. Mutta miten sitten on suhtauduttava siihen, että jossain komppaniassa vain yksi mies tekee kaiken? Tai ehkä se on sitä “inttiin kuuluvaa toimintaa”, missä toinen käskee ja toinen tottelee. Mutta miltä mahtaa siitä tuntua joka vain tottelee? Ehkä hänen pitää kasvaa kilometrin verran, mutta sitten kuitenkaan se ei ole mukavaa, vaikka toinen onkin saanut ne natsat kaulaansa. 

Mutta eihän puolustusvoimat ole mikään mukavuuslaitos. Se on jokaisen suomalaisen miehen käytävä, ja sitä varten kaikkien pitää olla sellaisia, että se miellyttää noita esimiehiä, joiden motivaatio varmasti on hyvin korkealla. Sosiaalinen media on asia, mikä varmasti joidenkin mielestä on lopetettava välittömästi, koska ainakin itse olen kuullut että toimittajia on ennen viihdytetty puolustusvoimissa oikein kunnolla, jotta he olisivat hiljaa siitä, mitä ehkä jossain muualla olisi tehty. 

Ja se mikä sitten varmasti ottaa esimiestä aivoon on se, että hän joka on pitänyt painostaan huolta eikä ehkä ole viitsinyt muuta koulua käydä kuin sen reservin aliupseerikoulun. Tai niin aikoinaan oma alikessuni kertoi meille, jotka seisoimme vuoteiden eli puolustusvoimissa käytetyn termistön mukaan punkkien päässä ja odotimme että tuo suuri sotapäällikkö käy räjäyttämässä meidän pinkkamme, kun emme sitten millään tavalla saaneet ruutuja tuon pinkan reunoilta suoriksi. 

Siis pinkka on päiväpeitto, mikä taiteltiin jakkaran eli taistelujakkaran päälle niin että sen reunojen piti olla täysin päiväpeiton reunojen tasalla ja sitten auta armias jos noiden ruutujen reunoja ei saanut sitten suoraksi. Silloin pinkka räjäytettiin. Noilla aliupseereilla oli muuten mukava tapa eli he sanoivat itseään sotavaltion kansalaisiksi, ja jos joku sitten oli käynyt esimerkiksi ammattikoulun, niin tätä “vähän parempana” itseään pitävää miestä piti muiden palvella, eli muut tekivät tuollaisen “keikistelijän” pinkan ja punkan, jotta oppisivat tätä vihaamaan. No ehkä tuo on vähän noloa, mutta armeijassa tehdään mitä esimies käskee, joten jos esimies käskee tätä tehdä, niin kenen on syy?

No näitä asioita ei ehkä kannata lähteä levittelemään tai sitten tulee ehkä vähän sukulaispojille vaikeuksia, kun Res. Auk. sattuu tällaista “paskaa lukemaan”. Ja toki sitten näitä asioita voi nimitellä valheeksi, ja siitä tuli sitten erityisen mukava asia, kun joku sattui valehtelemaan esimiehelle päiin naamaa. Silloin sai koko tupa mukavasti kuulla miten esimies suhtautui valehtelijaan, eli silloin räjähti koko ryhmän punkat ja pinkat. No sata vuotta sitä kesti, ja sitten tuli lopputesti. 

Tuolla tavalla sitten varmasti saadaan aikaan hyväksyviä hymyjä, ja jos sitten esimerkiksi jotain ankeaa ammattikoulua ei viitsitä käydä, niin tie aukeaa joko puolustusvoimien varusmies alikersantiksi ja sen jälkeen voi omaa osaamista kehittää esimerkiksi sellaisessa paikassa kuin Amiedu. Sieltä voi katsella työvoimavirkailijan kanssa niitä itselle sopivia kursseja. Ja varmaan työnantaja haluaa työläisen jolle ei palkkaa tarvitse maksaa. 

Varmaan myös nuo henkilöt tulevat olemaan sellaisten ammattikoululaisten ja lukion käyneiden pukumiesten alaisina, jos he sitten pääsevät tänne työläisten valtioon. Tai sitten voidaan käyttää myös sitä tietä, että keskitytään olennaiseen, eikä käydä mitään kouluja. Tuolloin voidaan sitten oikeasti päästä esimerkiksi siihen, että nuo reservin alikessut olisivat myös siviilissä omia esimiehiä. Silloin he olisivat oikeasti voittaneet, ja kukaan ei saisi koskaan tietää mitä siellä kaukana kotoa on muuta mukavaa tehty. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/18/lehdiston-moraalista-ja-siita-mita-saa-kirjoittaa-ja-mita-ei/

Valtio kritiikin kourissa

 

Rooman tasavallan senaatti

.

Valtio kritiikin kourissa

Kansallisvaltio itse ei ole mikään valtion hallintomuoto. Eli se voi olla diktatuuri tai sitten se voi olla demokraattinen valtio. Tai sitten kansallisvaltio voi leikkiä olevansa demokraattinen, eli siellä saattaa olla teoriassa mahdollista äänestää presidentti pois virasta, mutta todellisuudessa se voi aiheuttaa sen, että presidentin suuttuneet kannattajat pahoinpitelevät tuon äänestyksen ehdottajan.

Teoreettisen sekä todellisen valtion hallitsemis muodon välillä voi olla erittäin leveä ja syvä kuilu. On paljon valtioita, joiden nimessä on sana “tasavalta”, mutta kuitenkaan tavallisen kansan ääntä ei edes kuunnella, vaan parlamentin jäsenet jotka istuvat koko ikänsä sen jälkeen kun heidät nimetään virkaan nimeävät seuraajansa, eikä kansan ääntä edes viitsitä kuunnella. Mitäpä varten edes järjestetään kansanäänestyksiä, koska ne ovat vain neuvoa-antavia, koska lain mukaan parlamentin jäsenet nimittää kuitenkin virkaansa presidentti, joka on aina virassa kuolemaansa asti.

Tasavalta siis tarkoittaa sitä, että ihmiset valitsevat itselleen edustajat parlamenttiin käyttämään lainsäädäntövaltaa puolestaan. Tasavalta voi tarkoittaa sitä, että kaikilla ihmisillä on yhtäläinen äänioikeus, mutta myös aristokratia tai harvainvalta voi olla tasavalta. Tuolloin edustajat valitaan esimerkiksi aristokraattien joukosta tai aristokraattien toimesta. Eli myös valtiot joissa äänioikeus on vain esimerkiksi jonkun puolueen jäsenillä ovat eräänlaisia aristokraattisia tasavaltoja. 

Kansallisvaltio perustettiin sen aatteen varaan, että se “tuo vapautta kansoille”, kuten olemme välillä sanoneet. Kansallisvaltion ongelma on se, että se itse ei ole valtiomuoto. Eikä myöskään demokratia ole pohjimmiltaan mikään itseisarvo. Eikä varmaan yksikään valtio maailmassa ole niin sanottu “suora demokratia”, vaan kaikki valtiot ovat tasavaltoja, eli niitä hallitaan edustuksellisen demokratian kautta. Tuolloin ihmiset äänestävät parlamenttiin edustajia, jotka tekevät päätöksiä.

Ja tuossa sitten tietenkin joissakin valtioissa ollaan menty siihen että parlamentaarikot istuvat parlamentissa lopun ikänsä. Se että valtio sitten muuttaa nimensä joksikin kansantasavallaksi ei tarkoita sitä että tuossa valtiossa olisi tavallisilla ihmisillä kovin paljoa oikeuksia. Eli kuten tiedämme, niin kansantasavalloissa ihmisillä on kaikkein huonoin oikeusturva maailmassa. Kansallisvaltio ei ole juuri koskaan kohdannut itsessään mitään kritiikkiä, koska koko aatteen kyseenalaistaminen on saattanut johtaa pidätykseen sekä syytteeseen valtiopetoksesta. Ja kuten olemme huomanneet, niin monissa ei-demokraattisissa maissa on vallalla hyvin voimakas isänmaallinen paatos, jolla tukahdutetaan kaikki mahdolliset vastalauseet sille, että valtion johtaja istuu vallassa lopun ikänsä.

Tuollaisissa valtioissa valtion kyseenalaistaminen on rikos, mikä tarkoittaa viemistä poliisilaitokselle sekä rusikointia putkassa, koska poliisi setä on hyvin kimmastunut siitä, että valtion johtajaa pilkataan tai häntä edes kehdataan epäillä olevan muuta kuin suuri johtaja, joka pyyteettä johtaa kansaansa, jonka asenteen tätä henkilöä kohtaan pitää olla kuuliainen sekä alistuva. Jos henkilö on jotain muuta, niin silloin asennetta lähdetään muuttamaan siihen suuntaan, että valtion johto voi sen hyväksyä. Eli kansa on olemassa vain valtion johtoa varten.

Jos valtiossa ilmenee sellaisia ajatuksia, että tuota hallintotapaa voisi vähän muuttaa, niin aina ennen pieni sota on pelastanut valtioiden johtajat kansansa tuomiolta. Eli jos ajatellaan esimerkiksi Pearl Harborin hyökkäystä joulukuussa 1941, niin syy tähän hyökkäykseen oli se, että Japanin hallitus tarvitsi tuolloin sotaa. Nimittäin sodan varjolla sen salainen poliisi Kempeitai(1)saisi tekosyyn pidättää valtion vastustajia. Sodan aikaan Japanissa oli noin 7500 Kempeitain (Wikipediassa käytetään molempia kirjoitusasuja Kenpeitai ja Kempeitai) virkailijaa, mikä sai tuon viraston näyttämään hyvältä. Mutta kuten varmaan arvaatte, niin Kempeitain jokainen virkailija oli korkea poliisiupseeri. Ja siksi tuo laitos oli hyvin paljon samanlainen kuin stasi, eli Itäisen Saksan salainen poliisi. Eli yleensä salainen poliisi on varsin pieni laitos, mutta se saa johtaa suuria poliisivoimia, jolloin salaisen poliisin päällikkö saattaa olla koko poliisivoimien päällikkö, vaikka sen jäsenten määrä on melko pieni.

(1) https://fi.wikipedia.org/wiki/Kenpeitai

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Senate_of_the_Roman_Republic

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/17/valtio-kritiikin-kourissa/