Lehdistön moraalista ja siitä mitä saa kirjoittaa ja mitä ei

 

.

 Lehdistön moraalista ja siitä mitä saa kirjoittaa ja mitä ei

Kun Helsingin Sanomien toimittaja kuvasi paikkaa, jota sanotaan Suomen salaisimmaksi, niin hän meni ilmeisesti joidenkin mielestä yli sen rajan, missä julkisten asioiden kaivelua voidaan katsoa suopeasti. Tai oikeastaan viisi Helsingin Sanomien työntekijää on joutunut puolustusvoimien viestikoelaitosta koskevan jutun takia vaikeuksiin, koska on asioita joita ei voida kuitenkaan hyväksyä, ja yksi niistä on se että valtion salaisuuksia lähdetään levittelemään “soluttautumalla” tukikohtaan sekä sen jälkeen kuvaamalla asioita, jotka on tarkoitettu salattavaksi. Ja seuraukset ovat sen mukaisia. 

Eli en tiedä että ovatko nuo Helsingin Sanomien työntekijät vain marssineet tukikohtaan, ja kertoneet että heillä on ollut lupa kuvata tuota toimintaa tai noita välineitä. Mutta jos he ovat väärentäneet luvan, niin silloin he ovat syytteessä asiakirjaväärennöksestä sekä muutamista muista asioista. Mutta se että tätä asiaa käsitellään julkisuudessa kertoo siitä, että ajat ovat ainakin jossain määrin muuttuneet siitä, mitä ne olivat joskus 1980 tai -90-luvuilla, jolloin AUK:iin vaadittiin 3000 metrin tulosta cooperin testissä. No ne ajat ovat sellaisia että niitä on mukava muistella oikein suurella joukolla.

https://yle.fi/uutiset/3-11704745

------------------------------------------------------------------------------

Cooperin testin muuntokaava on muuten seuraava:

Testissä käytetty aika 12 minuuttia

Tuolloin kaavassa aina ja matka jaetaan kahdella 

12/2=6 

Matka jaetaan kahdella (esim 3000m/2=1500)

Ja matka sekä aika kerrotaan kymmenellä (1500X10=15000m)koska tuolloin saadaan 60-minuutin aikana juostu matka metreinä. Ja siten metrit muutetaan kilometreiksi jakamalla 15000/1000, jolloin tuloksena on 15 kilometriä. 

------------------------------------------------------------------------------------------

Voi niitä aikoja......

Silloin vanhaan hyvään aikaan ei puolustusvoimissa tapahtuneista asioista saanut yhtään vuodattaa tai avautua ollenkaan koska se saattoi antaa väärän kuvan siitä, mitä tuolloin oli tapahtunut. Vanhaan hyvään aikaan esimerkiksi cooperin testissä aliupseerikouluun vaadittiin 3000 metrin suoritusta, ja silloin tietenkin jos tuota matkaa lasketaan kaavalla matka/2X10, niin silloin 3000/2X10 on 1500 metriä kuudessa minuutissa. Jos tuota tehtävää jatketaan hieman, niin silloin meidän täytyy muistaa että tuolloin myös aika on puolitettu, ja silloin saadaan 6 minuutin aikana juostu matka. Sitten voidaan saada tulos 15000 metriä 60 minuutissa. Eli silloin saadaan aikaan tulos 15 km/h mikä tietenkin on melko kova jos ajatellaan sitä että henkilön pitää juosta tuo matka. Eli mitään tällaista ei varmaan saisi ruveta levittelemään kun näistä vanhoista hyvistä ajoista puhutaan. 

Silloin puolustusvoimien esimiestä kunnioitettiin sekä häneen suhtauduttiin niin, että kaikki mitä hän sanoi oli oikein, ja että ei ollut mies ollenkaan, jos esimerkiksi rupesi itkettämään, jos vanhempien lähettämä kakku tai karkit menivät “parempiin suihin” tai omiin saappaisiin saatettiin ulostaa. Tai jos pinna paloi siitä, että omaa nimeä väännettiin johonkin sellaiseen muotoon, missä siihen saatiin liitettyä joku omaperäinen etuliite, niin silloin tuollaisen muutaman kuukauden mittaisen non-stop pilailun kohde osoitti sopimattomuutta palvelutehtäviin, ja hänet lähetettiin psykiatrille, mistä sitten tuli nopeasti diagnoosi skitsofreniasta tai akuutista psykoosista. Ja tietenkin tuota diagnoosia tekevä lääkäri tai amanuenssi saattoi yllättäen tehdä tuon diagnoosin muutamassa minuutissa. 

Tuolloin mieleen tulee se, että puolustusvoimissa palvelutehtäviin suhtauduttiin antaumuksellisesti, ja kaikki olivat tietenkin 110% mukana noissa salaisissa palvelutehtävissä, ja esimiehet esimerkiksi tuolloin tuijottivat tukikohdan TV-huoneessa salaisia koulutusvideoita, joita ei koskaan tavallinen varusmies saanut edes vilkaista, koska niissä opetettiin salaiseen palvelutehtävään liittyviä asioita, jotka olivat tietenkin kiellettyjä näyttää rivimiehille. Niihin kuului olleen esimerkiksi 15 minuutin verran jääkiekkoa tai jotain toimintaelokuvaa miksattuna eteen, jotta elokuvien salaisuudet eivät paljastuneet. 

Siis on ihmisiä joiden mielestä kaikki mitä he tekevät on olevinaaan sallittua, mutta tässä sitten mentiin kyllä yli hyvän maun rajojen. Samalla pitää muistaa että esimerkiksi koulutusta on joissakin tapauksissa kuvattu niin, että julkaistuissa kuvissa olevia varusmiehiä on nöryytettävästi, ja mieleen tulee ainakin yksi artikkeli 1990-luvulta, missä varusmiehiä oli kuvattu esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, missä ilmeisesti esimies joka on joko varusmies tai kantahenkilökuntaan kuuluva on komentanut heitä taistelemaan alasti. 

En muista että saiko tuossa kyseisessä tapauksessa kukaan syytteitä, mutta tuolloin kyseinen artikkeli oli jossain valtakunnallisessa lehdessä. Olen joskus muuten ihmetellyt noita suuria tietovuotoja, koska onko niiden tarkoitus sitten ollut se, että ihmisiä ohjataan pois Internetistä käyttämään tasokkaampia medioita? Se mitä sosiaalinen media on aiheuttanut on se, että ihmisten pitää vain oppia se, että jos jossain käyttäydytään miten huvittaa, niin silloin se varmasti myös tulee muidenkin tietoon. 

Ei ole varmaan mukavaa kun joku on sitten lähtenyt kertomaan siitä, miten ennen tässä meidän tasavallassa pojista tehtiin miehiä. Eli ennen oli varmasti vallalla se käsitys, että nuorten oli vain opittava tottelemaan muita, ja armeija oli se paikka missä tuo asia opittiin. Mutta miten sitten on suhtauduttava siihen, että jossain komppaniassa vain yksi mies tekee kaiken? Tai ehkä se on sitä “inttiin kuuluvaa toimintaa”, missä toinen käskee ja toinen tottelee. Mutta miltä mahtaa siitä tuntua joka vain tottelee? Ehkä hänen pitää kasvaa kilometrin verran, mutta sitten kuitenkaan se ei ole mukavaa, vaikka toinen onkin saanut ne natsat kaulaansa. 

Mutta eihän puolustusvoimat ole mikään mukavuuslaitos. Se on jokaisen suomalaisen miehen käytävä, ja sitä varten kaikkien pitää olla sellaisia, että se miellyttää noita esimiehiä, joiden motivaatio varmasti on hyvin korkealla. Sosiaalinen media on asia, mikä varmasti joidenkin mielestä on lopetettava välittömästi, koska ainakin itse olen kuullut että toimittajia on ennen viihdytetty puolustusvoimissa oikein kunnolla, jotta he olisivat hiljaa siitä, mitä ehkä jossain muualla olisi tehty. 

Ja se mikä sitten varmasti ottaa esimiestä aivoon on se, että hän joka on pitänyt painostaan huolta eikä ehkä ole viitsinyt muuta koulua käydä kuin sen reservin aliupseerikoulun. Tai niin aikoinaan oma alikessuni kertoi meille, jotka seisoimme vuoteiden eli puolustusvoimissa käytetyn termistön mukaan punkkien päässä ja odotimme että tuo suuri sotapäällikkö käy räjäyttämässä meidän pinkkamme, kun emme sitten millään tavalla saaneet ruutuja tuon pinkan reunoilta suoriksi. 

Siis pinkka on päiväpeitto, mikä taiteltiin jakkaran eli taistelujakkaran päälle niin että sen reunojen piti olla täysin päiväpeiton reunojen tasalla ja sitten auta armias jos noiden ruutujen reunoja ei saanut sitten suoraksi. Silloin pinkka räjäytettiin. Noilla aliupseereilla oli muuten mukava tapa eli he sanoivat itseään sotavaltion kansalaisiksi, ja jos joku sitten oli käynyt esimerkiksi ammattikoulun, niin tätä “vähän parempana” itseään pitävää miestä piti muiden palvella, eli muut tekivät tuollaisen “keikistelijän” pinkan ja punkan, jotta oppisivat tätä vihaamaan. No ehkä tuo on vähän noloa, mutta armeijassa tehdään mitä esimies käskee, joten jos esimies käskee tätä tehdä, niin kenen on syy?

No näitä asioita ei ehkä kannata lähteä levittelemään tai sitten tulee ehkä vähän sukulaispojille vaikeuksia, kun Res. Auk. sattuu tällaista “paskaa lukemaan”. Ja toki sitten näitä asioita voi nimitellä valheeksi, ja siitä tuli sitten erityisen mukava asia, kun joku sattui valehtelemaan esimiehelle päiin naamaa. Silloin sai koko tupa mukavasti kuulla miten esimies suhtautui valehtelijaan, eli silloin räjähti koko ryhmän punkat ja pinkat. No sata vuotta sitä kesti, ja sitten tuli lopputesti. 

Tuolla tavalla sitten varmasti saadaan aikaan hyväksyviä hymyjä, ja jos sitten esimerkiksi jotain ankeaa ammattikoulua ei viitsitä käydä, niin tie aukeaa joko puolustusvoimien varusmies alikersantiksi ja sen jälkeen voi omaa osaamista kehittää esimerkiksi sellaisessa paikassa kuin Amiedu. Sieltä voi katsella työvoimavirkailijan kanssa niitä itselle sopivia kursseja. Ja varmaan työnantaja haluaa työläisen jolle ei palkkaa tarvitse maksaa. 

Varmaan myös nuo henkilöt tulevat olemaan sellaisten ammattikoululaisten ja lukion käyneiden pukumiesten alaisina, jos he sitten pääsevät tänne työläisten valtioon. Tai sitten voidaan käyttää myös sitä tietä, että keskitytään olennaiseen, eikä käydä mitään kouluja. Tuolloin voidaan sitten oikeasti päästä esimerkiksi siihen, että nuo reservin alikessut olisivat myös siviilissä omia esimiehiä. Silloin he olisivat oikeasti voittaneet, ja kukaan ei saisi koskaan tietää mitä siellä kaukana kotoa on muuta mukavaa tehty. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/18/lehdiston-moraalista-ja-siita-mita-saa-kirjoittaa-ja-mita-ei/