Mietteitä Antti Röngän kirjasta “Jalat ilmassa” sekä kahdesta pahoinpitelystä josta toinen päättyi uhrin kuolemaan

   

.

.

Mietteitä Antti Röngän kirjasta “Jalat ilmassa” sekä kahdesta pahoinpitelystä josta toinen päättyi uhrin kuolemaan

Mitä itse ajattelisitte, jos teidän lapsenne ei enää tulisi kotiin? Ehkä hän lähti jonnekin ulos kavereiden kanssa, ja sitten kävi niin että raukka ei osannut osoittaa kunnioitusta, ja sitten hän tapasi kohtalonsa. Siinä varmaan vanhemmilla on suuri suru ja huoli, ja seuraavaksi sitten soi puhelin tai ovella seisoo pappi ja poliisi. Ehkä joku suuri pomo on kertonut tietävänsä että alle 16 vuotiasta ei sitten voisi tuomita murhasta, ja että alaikäiset voivat tehdä mitä huvittaa. 

Eihän sitä mitenkään voida tuomita jos vaikka vähän jotain potkitaan sekä hakataan. Toki näiden ihan huvin vuoksi tehtyjen henkirikosten tekijät pääsevät ihan oikeaan Niuvanniemen sairaalaan, missä heitä sitten kannustetaan kertomaan syy siihen, miksi he ajattelivat että toisen pahoinpitely sekä murhaaminen on rikos. Silloin ei enää riitä selitykseksi se, että "halusin vain näyttää kavereille kuinka kova olen". Vaan silloin halutaan tietää "ihan kaikki" eli ne syyt mitkä ajoivat tuohon tekoon pitää saada selville, koska jos esimerkiksi peukalon heilautus kohti jotain henkilöä riittää syyksi murhata toinen, niin silloin kyseessä on tilanne, jolloin teon tekijä on pahasti häiriintynyt, eikä häntä ehkä koskaan päästetä pois vankimielisairaalasta.

Tässä muutama päivä sitten Koskelan Sairaalan pihalla tapahtui henkirikos, jonka uhri ja tekijät ovat alaikäisiä. Tuosta tapauksesta on sen jälkeen sanottu, että teko on erittäin raaka, tapahtunut erityisen nöyryyttävällä tavalla, ja että tekijät ovat hakeneet olut-tölkkejä sairaalan pihalta seuraavana päivänä sekä sitten vielä kokeilleet uhrin pulssia. Ja uhri on löytynyt Maanantaina työmiesten toimesta. Samoin Kirkkonummella on lyhyen ajan sisällä tapahtunut toinen pahoinpitely, missä nuori on selvinnyt vain hyvän onnen ansiosta. Joten mieleen tulee, että onko noissa tapauksissa ollut sellainen tarkoitus, että tekijät haluavat opettaa uhrejaan olemaan vaiti kiusaamisesta? 

Vai onko nuo uhrit valittu siksi, että heidän hakkaaminen on ollut jotenkin mukavaa tai onko siitä tullut oikein hyvä olo ja paljon suosiota, kun joku on houkuteltu pois muiden luota sekä hakattu joukolla? Ehkä uhri on rukoillut viimeisillä hetkillään, ja siitä sitten on raivo oikein kohonnut. Miten toinen voi olla kunnioittamatta sitä joka sitten on tuossa tilanteessa voimansa tunnossa? Miten se teitittely oikein pääsi unohtumaan? Siitä sitten reilusti työnnetään kaveri maahan ja käydään oikein joukolla opettamaan sitä, miten sitä respektiä saadaan kadulla.

Eli jos henkilö avaa suunsa noista asioista, niin silloin hänet hakataan tai murhataan. itse mietin että mitä nuo tekijät ovat ajatelleet silloin kun he ovat tuota tekoaan tai noita tekojaan tehneet? Joskus mieleen tulee myös sellainen aavistus, että ovatko nuoret ehkä noudattaneet jonkun vanhemman henkilön ohjeita tehdessään tällaisia tekoja? Tai mitä heidän kotonaan sitten sanotaan, kun kaikki tulee ilmi?

.

Ja sitten Antti Röngän kirjaan Jalat Ilmassa.

Tässä alussa pari sanaa koulukiusaajille. Kirjaa lukiessani mieleen tuli monia asioita, joista yksi on kysymys minkä haluaisin kiusaajalta kysyä. Se kuuluu näin: oletko ylpeä itsestäsi sekä teoistasi? Ja jos olet, niin miksi olet ylpeä siitä mitä teit? Joskus kiusaaja sanoo, että "tiedätkö miltä meistä muista tuntuu"? Tuolloin voisin vastata että "itsekään et silloin välittänyt mitään uhristasi, joten ole mies ja katso mitä teit". Silloin olit ylpeä siitä mitä teit, kerroit kuinka tyhmä uhrisi on. Joten mikset tule esiin ja näytä että olet mies? Miksi piileksit? Silloin ihmiset hurrasivat teoille joita teit ja tietenkin vaimosi tietää kaiken mitä teit. Sen mitä muille silloin koulussa teit olet varmaan kertonut myös kaljakavereillesi. Hyvän teon olet kaltaistesi kanssa tehnyt. Olet saanut monia ihmisiä valitsemaan rikospoliisin tai vanginvartijan uran.

Tai niille joiden kanssa pelaat biljardia. Ehkä he haluavat kuulla sen kuinka löit jonkun päätä seinään, tai varastit hänen päiväkirjansa ja käytit sitä vessapaperina. Eihän sinulla ole mitään salattavaa sen kanssa, mitä tuolloin kauan sitten teit. Ja eihän sinulla ole mitään pelättävää, kun juttu on tietenkin peitetty sillä että oikeuden päätös on määrätty salaiseksi, jos tapaus edes on edennyt oikeuskäsittelyyn asti. Saattaa olla niin että tuo asia on sovittu jossain tapaamisessa, ja uhri on vain siirretty toiseen kouluun. Joten kaksi sanaa sanon sinulle kiusaaja ja ne ovat "hyi häpeä". Tai ethän sinä häpeä mitään. Sinä varastit toiselta nuoruuden, joten ehkä sillä kavereillesi ylpeilet. 

Miksi kiusaamisesta on vaiettu? Ketä vaikeneminen palvelee? Palveleeko se uhria vai kiusaajaa? Eli kumman pitää hävetä, kiusaajan vai kiusatun? Kun mietin tätä “Jalat ilmassa”, niin mieleen muistuu se, kuinka esimerkiksi iltalehden kansilööpissä oli aikoinaan kissan kokoisin kirjaimin teksti, kuinka sosiologian opiskelijan työ oli hylätty plagioinnin takia. Ja sitten huomasin että Antti Rönkä on myös opiskellut sosiologiaa. Joten sen takia mieleen tulee väistämättä mietteitä, että onko tuolla Röngän opiskelulla ja iltalehden lööpillä jotain yhteyttä toistensa kanssa? Ja onko noiden lööppien tarkoitus ollut ikään kuin osoittaa joitakin tiettyjä opiskelijoita, joiden opiskelu ei ole ollut kaikkien mieleen.

"Jalat Ilmassa" on kirja, joka oikeastaan kaikkien pitäisi lukea. Se on kuvaus asiasta, joka voi koskettaa myös sinun lastasi, ja siksi tästä kirjasta kirjoitan. Kun ajatellaan sitä että tuo kirja sisältää inhorealistisia kuvauksia siitä, mitä kiusaaminen oikeasti on, niin jos olisin kiusaaja, niin en sitä kyllä kenenkään haluaisi lukevan. Tai miltä tuntuisi käydä noita asioita oman lapsen kanssa läpi, kun joku opettaja on käskenyt lukea jonkun kirjan sekä tehdä siitä arvostelun? Samoin mietin että mitä mahtaisi tapahtua, jos oma lapsi kirjoittaisi tuosta kirjasta siihen sävyyn, että siinä kuvattu toiminta kuten esimerkiksi mätien hedelmien laittaminen reppuun on hyväksyttävää? Mitenhän opettaja mahtaisi reagoida tuohon näkemykseen. Se mikä tuossa kirjassa on mielestäni hyvää on se, että Antti Rönkä uskaltaa kuvata sitä, miltä tuntuu olla kiusattu, ja sen takia sitä myös lämpimästi suosittelen.

 Siis kiusaamisen lähtökohta on se, että kiusaaja tuntee että hän saa tehdä mitä huvittaa enemmistön luvalla. Ja se sitten saa kiusaajan tuntemaan oman itsensä voimakkaaksi. Kiusaamisessa on juuri sellainen logiikka, että siinä voi ihminen tuntea olevansa toista “vähän parempi”, kun tämä kiusaamisen kohde saadaan itkemään. Toki tällainen asia saattaa vähän jäädä kaivelemaan, kun sitten käy niin että kaikki eivät kiusaamista hyväksy. Saattaa olla niin, että kiusaaja tuntee olevansa jotenkin turvassa, kun hän on lähtenyt kotoa, muuttanut toiselle paikkakunnalle sekä mennyt naimisiin. Saattaa toki olla niin, että hän uskottelee ainakin itselleen että ainakin oma vaimo tai aviomies ovat tienneet kiusaamisesta. Mutta ovatko he sitten tienneet siitä, mitä kiusaaja on todella toiselle tehnyt, tai mitä kiusaaminen on saanut aikaan? 

Jos sitten lähdetään niistä kiusaajien normaaleista tukimuodoista sekä oman toiminnan perusteluista, niin silloin tietenkin he sanovat että “kiusaaminen on yksi johtajuuden tuntomerkeistä”. Ja mitä varten sitten sitä pitää hävetä kun on niin kuin Mannerheim? Jossain olen kirjoittanut että jos kamarijunkkarin eli Tsaarin hoviin kuuluvan poika Mannerheim on saanut 1800-luvun koulussa tehdä mitä häntä huvittaa, niin se ei tarkoita että kaikki muut olisivat silloinkaan saaneet tehdä samaa mitä Mannerheim. Eikä esimerkiksi 1800-luvun kyläkoulun malli ole se, millä nykyaikaisessa koulussa opetetaan, vaikka se ehkä on joidenkin mielestä se ainoa oikea malli. 

Kuitenkin jos ajatellaan modernia yhteiskuntaa, niin esimerkiksi kepillä lyöminen luokan edessä ei ole ehkä sellainen kurinpidollinen malli, mitä ainakaan normaaleissa kouluissa suositaan. Kuitenkin koulukiusaaminen on asia, mistä ennen vaiettiin. Ja itse kyllä kysyn että miksi vaiettiin? Mitä häpeämistä esimerkiksi siinä on, että joku kiusaaja täyttää toisen repun mädillä hedelmillä? Tai miksi kiusatun pitää tuota asiaa hävetä? Kiusaaja on tuossa tilanteessa se, jolla on voima takanaan. Ei ole mitenkään sanottu että kiusaaja olisi säästänyt edes kiusatun henkeä, jos tämä olisi vastustanut, kuten nuo ikävät julkisuudessa olleet tapaukset ovat osoittaneet. 

Kuva: https://www.sttinfo.fi/tiedote/mediatiedote-antti-rongan-esikoisromaanin-jalat-ilmassa-kaannosoikeudet-on-myyty-ranskaan?publisherId=3579&releaseId=69875890

 https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/18/mietteita-antti-rongan-kirjasta-jalat-ilmassa-seka-muutamasta-pahoinpitelysta-josta-toinen-paattyi-uhrin-kuolemaan/