Ongelma nimeltään Donald Trump

Valkoinen Talo

Ongelma nimeltään Donald Trump

Oletteko koskaan ajatelleet että mitä tapahtuu, jos esimerkiksi joku ulkomaa sattuu tukemaan väärää ehdokasta USA:n presidentinvaaleissa? Eli mitä jos ehdokas mitä on mollattu jossain maassa sattuu voittamaan nuo vaalit? Se että Donald Trump pääsi USA:n presidentiksi kertoo siitä, kuinka arvaamaton maailma sekä varsinkin USA:n presidentinvaalit sekä ihmisten käyttäytyminen on. Kun Trumpin vastaehdokas sai voimakasta tukea ulkomailta, niin Amerikkalaiset äänestäjät saattoivat kokea sen yrityksenä puuttua tuon maan sisäisiin asioihin. 

Syy mikä tekee Donald Trumpista ongelman on se, että tuo mies sattuu olemaan USA:n presidentti. Me kaikki muistamme sen, kuinka koko maailma oli Trumpia vastaan, mutta sitten hän vain sattui voittamaan presidentinvaalit, siitä huolimatta että hänet nimettiin jopa Venäjän agentiksi. Ensin kaikki vain haukkuivat Donald Trumpia, mutta sitten tuosta miehestä tuli Valkoisen Talon valtias. 

Ja kuten kaikki muistavat niin hän paljastui todella oikeaksi kansainvälisen tason diplomaatin kauhukuvaksi, joka ei oikein hallinnut eikä ehkä vieläkään täysin hallitse sitä small talkia, mikä kuuluu kansainväliseen politiikkaan. Kuitenkin se että Donald Trump on muutaman vuoden hallinnut USA:a on johtanut siihen, että maailman johtajat ovat oppineet elämään tuon miehen kanssa, ja jos sitten johtoon tulee Joe Biden, niin tietenkin silloin vastassa neuvotteluissa on uusi mies, jonka tapoja ei kukaan ehkä vielä tunne, eikä myöskään Trumpia saa suoraan lähteä mollaamaan. 

Mikäli mollaaminen tulee väärältä taholta, niin silloin se saattaa kohottaa Trumpin asemaa ja mikään ei estä Amerikkalaisia äänestämästä Trumpia toiselle kaudelle.  Sen takia esimerkiksi ulkomailta tuleva suora tuki Bidenille saattaa vaikeuttaa tuon tuen antajan asemaa, jos sitten tuloksena olisi Trumpin voitto. Eli kuten tiedämme niin USA:ssa kaikki on mahdollista, ja siksi USA:n presidentinvaaleja ei ole ratkaistu ennen vaalipäivää, ja tietenkin se että silloin Amerikkalaiset valitsevat presidenttiä maalleen. 

Se mitä USA:n presidentti sitten on mieltä esimerkiksi NATO:sta muuttuu hyvin tärkeäksi, koska Amerikkalaiset veronmaksajat saavat joka tapauksessa laskun siitä, miten tätä asiaa hoidetaan. Ja tuo lasku tietenkin maksetaan myös kaatuneina, taistelussa haavoittuneina sekä traumatisoituneina sotilaina. Se mikä varmasti stressaa Amerikkalaisia tässä asiassa on se, että tekivät he mitä hyvänsä, niin silti he tekevät aina jotain väärin. 

USA:n ongelma on siinä, että se on hankkinut niin paljon liittolaisia, jotka odottavat sen huomioivan jokaista niistä. Ja laskun tuosta maksaa USA:n veronmaksaja. 

Samoin joitakin ihmisiä häiritsee se, että esimerkiksi USA:n rooli NATO:n operaatioissa on liian suuri, ja samalla tuon maan pitää välillä muistaa myös muita liittolaisiaan. Kiinan nousu sekä Iranin, Venäjän, Intian sekä Pakistanin ja muiden Lähi-Idän sekä Aasian maiden sotilaallinen varustautuminen on tuonut esiin sen, että myös Aasiassa tarvitaan huippuluokan varusteita.

Eikä edes USA:lla ole rajattomasti miehiä sekä välineitä, joita se voi siirrellä Euroopan sekä Aasian välillä  miten sen johto sitten haluaa, ja tuollainen siirtely on tietenkin kallista. Samoin Afganistan sekä Irak ovat osoittaneet sen, että nykyaikaiset varusteet eivät ole aivan niin tehokkaita kuin niiden oletettiin olevan.  Samoin pitkittyneet sodat ovat aiheuttaneet sen, että asevoimiin suhtaudutaan kielteisemmin kuin ennen. Se mikä tekee USA n asevoimista ongelman on se, että niitä tarvitaan NATO:n operaatioissa, mutta kuitenkin niiden toiminta maksaa aina sekä omia että kohdealueella elävien ihmisten henkiä. Kukaan komentaja ei halua lähettää omia miehiään tapettavaksi, mikä sitten raivaa tietä yhä pelottavammaksi muuttuville robotti aseille. 

USAn kannalta ongelma on siinä että sillä on valtavasti liittolaisia, jotka antavat sen käyttää aluettaan esimerkiksi vakoilu- tai tiedustelulentojen tukikohtana, kuten Turkki ja Pakistan tekivät U-2 ohjelmassa, missä CIA lensi tiedustelulentoja Neuvostoliiton ilmatilassa. Tuo ohjelma paljastui kun vuonna 1960 kun yksi noista koneista ammuttiin alas. Nuo maat jotka tämän sallivat tietenkin odottavat saavansa vastinetta oikeudesta käyttää niiden aluetta noissa operaatioissa. Eli tämä tietenkin muuttaa monia asioita paljon monimutkaisemmaksi, kuin mitä ne muuten olisivat. 

Lockheed U-2: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockheed_U-2

U-2 Välikohtaus 1960: https://fi.wikipedia.org/wiki/U-2-v%C3%A4likohtaus

Kuva: https://www.whitehouse.gov/wp-content/uploads/2017/12/P20170614JB-0303-2-1920x720.jpg

Teoriasta käytäntöön

Teoriasta käytäntöön

Tieteellinen ajattelu on nopean ajattelun vastakohta, eli tieteellisessä ajattelussa kohdetta tai objektia pyritään lähestymään mahdollisimman monesta suunnasta, ja siitä pyritään löytämään sekä huonoja että hyviä puolia. Nopea ajattelu taas on pintapuolista asian tarkastelua, ja sitä käytetään usein nopeiden päätösten yhteydessä. Nopea päätös sekä toiminta taas pitää erottaa abstraktista asiasta eli pelkästään ajatteluun perustuvan mallin luomisesta. 

Toimintamallien tarkoitus on luoda sellainen toimenpiteiden sarja, joka voidaan ottaa nopeasti käytäntöön, ilman että sitä mitä tehdään tarvitsee kauheasti lähteä miettimään. Mutta tässä ensin pitää huomioida se, että päätökset pitää tehdä sellaisen mallin mukaan, mikä on luotu käyttäen hyväksi oikeaa sekä varmistettua tietoa. Ja se mikä saattaa aiheuttaa väärän toiminnan, vaikka malli on hiottu kuinka valmiiksi hyvänsä saattaa johtua siitä, että joku antaa tahallaan väärää tietoa.

Eli jos sokeasti vain luotamme johonkin tietoon siksi, että se tulee viranomaisilta, niin silloin me kohtaamme filosofisen kysymyksen siitä, että mikä ero on esimerkiksi Sierra-Leonen tai Suomen ja Ruotsin viranomaisilla? Onko meidän lähdettävä aina siitä, että kaikkien maiden viranomaiset ovat aina yhtä pystyviä tai rehellisiä kuin oman maamme viranomaiset ovat? 

Tai onko kaikilla maailman viranomaisilla samat toimintamahdollisuudet kuin meidän maamme viranomaisilla on? Voisiko olla aiheellista epäillä että joidenkin valtioiden viranomaiset ovat saattaneet antaa vahingossa tai jopa tahallaan väärää tietoa esimerkiksi WHO:lle tai allekirjoittaa jonkun kansainvälisen sopimuksen edes aikomatta mitenkään tätä sopimusta noudattaa. Ja tuoreessa muistissa tietenkin on esimerkiksi Pohjois-Korean ydinohjelma, jonka tuloksena on se, että Pohjois-Korea hankki ydinaseita ja arvostusta kansainvälisellä areenalla. 

Eli tuo maa allekirjoitti kiltisti sopimuksen, missä se pidättäytyi ydinaseiden kehittämisestä, mutta sitten vain kävi niin, että tuossa maassa tehtiin joukko ydinkokeita. Ja nykyään Pohjois-Korealla on myös vetypommeja. Tuota sopimusta voidaan pitää myös koulu esimerkkinä siitä, miten naiivi suhtautuminen sai aikaan sen, että Pohjois-Korea kehitti oman kansallisen vetypommin. Se mikä tekee tästä asiasta  tragikoomisen on se, että tuo maa saa jatkuvasti apua YK:lta, mutta se mihin tuo apu sitten menee onkin toinen asia. 

----------------------------------------------------------

Projektityön keskeiset vaiheet ovat 

1) Määritys: 

Projektin tavoite määritellään. Eli se voisi olla esimerkiksi talon rakentaminen  tai kulkutauteja koskevan toimintamallin luominen. Se mikä on projektin tavoite on tässä mallissa käytännössä yhdentekevää, koska tämä malli toimii periaatteessa kaikissa maailman projekteissa. 

Projekteissa ainoastaan tarvittavat välineet muuttuvat, eli talon rakentamiseen tarvitaan eri välineitä kuin kulkutauteja vastaan taisteltaessa. Eikä kummassakaan mallissa käytettävät välineet toimi esimerkiksi maanpuolustusta varten ulkoisen ihmisen aiheuttaman uhan varalta rakennettavissa malleissa

2) Suunnittelu:

Suunnitellaan se mitä tehdään sekä mitä välineitä projektin saattamiseen tarvitaan. Sekä se miten välineitä tulee käyttää. Samoin se millaisia ihmisiä tähän toteuttamiseen osallistuu pitää etukäteen pystyä arvioimaan. Eli heidän koulutuksensa sekä luonteensa ja muut asiat pitää vastata sitä mitä missäkin projektissa luotavissa mallissa pitäisi käyttää, jotta päästään haluttuun lopputulokseen. 

3) Toteutus:

Projekti toteutetaan eli suunnitelma esitetään johtoryhmälle. Sen jälkeen tätä valittua mallia lähdetään hiomaan ja valittujen komponenttien toimivuutta aletaan arvioida. Koskaan ei tässä tapauksessa saa antaa esimerkiksi liian jäykästi tehtyjen mallien rajoittaa valintaa, eli aina pitää olla kaksi tai kolme vaihtoehtoa, joista sitten tehdään se malli, miten jatkossa toimitaan. Ja se mikä malli toimii parhaiten päätetään testauksen yhteydessä. 

4) Testaus:

Testausvaiheessa eliminoidaan esimerkiksi sellaiset seikat, jotka estävät projektia toteutumasta halutulla tavalla. Testauksessa projektiin luodaan toimintamalli, mikä sitten ajetaan läpi käyttöönottovaiheessa. Eli esimerkiksi pilottikokeilun antaessa suotuisan tuloksen testauksessa mikä tarkoittaa simulaatiota hyväksi havaittu malli viedään myös muihin kohteisiin. 

Kuitenkin harvoin käy niin, että ensimmäisellä kerralla mikään malli toimii kuten sen pitäisi. Joten testausvaiheessa toiminta sekä välineet hiotaan parhaan mahdollisen kyvyn mukaan sellaisiksi, että tositilanteessa käytössä on paras mahdollinen kokonaisuus. 

5) Käyttöönotto:

Varusteet sekä henkilöt varataan projektia varten. Eli tehdään listat siitä mitä koulutusta sekä muita ominaisuuksia projektiin osallistuvilta vaaditaan jatkossa, ja sitten varusteet varastoidaan varastoon, jotta ne on mahdollista ottaa nopeasti käyttöön. 

6) Ylläpito:

Vanhentuneet varusteet vaihdetaan, ja henkilö listoja päivitetään, jotta sitten projektimallin jatkuvuus saadaan toimivaksi. Se mitä varten projektityötä tehdään on se, että projektityö antaa valmiudet luoda malli siitä mitä milloinkin pitää tehdä. Eli hyvin ja tarkasti suunniteltu asia on puoliksi tehty, mutta aina on olemassa ero käytännön työn sekä toimintamallin luomisen välillä. 

Talonrakentamisessa saattaa rakennuskohde sijaita vaikka muinaismuiston vieressä, mitä ei kukaan varmasti ole ottanut huomioon. Tai ehkä ulkomailta tuleva uhka on hybridi, mikä saattaa tarkoittaa että esimerkiksi kulkutauteja aiheuttavia mikrobeja päästetään tahallaan irti jossain valtiossa, mikä sitten aiheuttaa sekä ihmisen aiheuttaman että kulkutaudeista johtuvan uhan. 

---------------------------------------

Abstraktio ei koskaan muutu käytännöksi ilman toimijaa, joka muuttaa mallin todelliseksi.

Abstraktio eli mielikuva tai ihmisen mielessä oleva malli  ei koskaan muutu suoraan miksikään käytännön asiaksi, eli se mikä muuttaa ajattelun toiminnaksi on toimija, joka käyttää ajattelua mallin luomiseen, mitä noudattaen voidaan luoda jonkinlaisia raameja sille, mikä on toiminta. Ja kaikella toiminnalla pitää olla aina tarkoitus. Tieteellinen ajattelu luo teoreettisen mallin, jota vahvistetaan simulaation avulla, ja tuon simulaation tai testausvaiheen tarkoitus on eliminoida ne asiat, mitkä ovat toiminnan kannalta tarpeettomia. 

Se mikä sitten tekee kaikki toimintamallit hyödyttömiksi on se, että jos joku taho toimii aivan vastoin odotuksia. Eli pandemia on monitahoinen asia, mikä saattaa tarkoittaa sitä, että joku valtio voi käyttää tätä tilannetta hyväkseen, ja tehdä vaikka ydinkokeita tai sitten tukahduttaa oppositiota määräämällä ulkonaliikkumiskieltoja vedoten johonkin epidemiaan.  Tällä tarkoitan että kaikki maailman ihmiset eivät noudata aivan samaa moraalis-eettistä toimintamallia kuin me toivoisimme niiden noudattavan. 

Vaikka Suomen viranomaiset eivät jotain asioita tekisi, niin maailma on täynnä ihmisiä, jotka voivat tehdä omassa maassaan mitä he haluavat. Joten ehkä seuraavan kerran kun oppositio nostaa päätään Valko-Venäjällä, niin Lukashenko sitten määrää poikkeustilan vedoten epidemiaan. 

USAn Euroopassa olevat joukot aiheuttavat päänvaivaa

USAn Euroopassa olevat joukot aiheuttavat päänvaivaa

Kun USAn sotilastukikohtien verkosto luotiin 1950-ja -60-luvuilla, niin silloin ne rakennettiin nimenomaan torjumaan Idästä tulevaa uhkaa. Ja kun Neuvostoliitto sitten hajosi, niin silloin uusia valtioita liittyi NATO:oon. Tuo NATO n laajeneminen itään on johtanut siihen, että myös muut maat kuin Saksa toisaalta haluavat  noita joukkoja alueelleen ja toisaalta taas tätä yhteistyötä pelätään. 

Kun Puola liittyi NATOn jäseneksi yhdessä entisen DDR n alueen kanssa, niin se tarkoitti sitä, että nuo samat tukikohdat, jotka sijaitsivat aikoinaan NATO n sekä Varsovan Liiton rajalla olivat nyt liian takana, ja siksi niitä halutaan työntää eteenpäin. Puola ei tietenkään ole ainoa uusi NATO maa, vaan myös Unkari, Romania sekä Bulgaria, ja monet muut entisen Itäblokin maat ovat olleet halukkaita liittymään tähän liittoon, mikä tarkoittaa sitä että myös noihin maihin pitäisi saada jotain NATO oon liittyvää toimintaa, jotta myös tavalliset ihmiset voisivat saada konkreettista tuntumaa NATO sta. 

Maailma muuttuu kuten tiedämme, ja sitä kautta myös uhat muuttuvat. USA purkaa tukikohtia sekä uudelleen sijoittaa niissä olevia joukkoja, ja laskun tästä maksaa Amerikkalainen veronmaksaja. Se mikä tästä keskustelusta USAn joukkojen sijoittamisesta on unohtunut on se, että vaikka USA n koetaan tuovan turvaa varsinkin NATOssa, niin myöskään USA ei tuota turvaa ilmaiseksi anna.  Eli tietenkin jokainen  maa, joka tuo joukkojaan toisen maan turvaksi vaatii tällaisesta tuesta jotain vastineeksi. Mutta kuten olen sanonut, niin NATO ei ole vain USA:aa varten oleva puolustus tai sotilasliitto. 

Kansainvälinen yhteistyö on kahden kauppaa, mikä tarkoittaa että myös USA n on jotain annettava, jotta se voi hyödyntää esimerkiksi Euroopan aluetta omissa operaatioissaan. Eli varsinkin ydinaseita käyttävien pommikoneiden turvallinen operointi on hyvin tärkeää, ja sen takia nuo koneet vaativat varalasku- sekä huolto koneiden tukikohtia, joista niiden tankkaus koneet voivat lähteä lentoon, ja jonne ne voivat laskeutua moottori- yms. ongelmien sattuessa. 

Kuitenkin se mistä usein ei olla NATO n yhteydessä puhuttu on nimenomaan tiedusteluyhteistyö, josta käytetään nimeä UKUSA. Tuo yhteistyö tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Pohjois-Norjaan on sijoitettu joukko NSA:n operoimia kuunteluasemia, joiden avulla tarkkaillaan Venäjän laivaston sekä muiden asevoimien viestejä, sekä myös kerätään tietoa tuon maan suorittamista varsinkin sukellusveneistä ammuttavien ydinohjusten kokeista. NATOn Euroopan alue on tärkeää myös esimerkiksi SOSUS- eli sukellusveneiden valvontakaapelin takia. Sen toinen pää sijaitsee Euroopassa. 

Mutta samalla nuo kuunteluasemat välittävät NSA lle tietoa siitä, mitä esimerkiksi tietoverkoissa liikkuu, ja se tieto mitä tuo kuuntelu tuo NSA lle on varmasti joidenkin henkilöiden mielestä hyvin epämiellyttävää. Sekä radiokuuntelun että myös sukellusveneiden valvonnan osalta asia voidaan hoitaa vakoilulaivojen että myös lentokoneiden avulla, mutta kuitenkin tuollainen valvonta maksaa todella paljon, ja esimerkiksi satelliittien kohdalla asia on niin, että niiden ylilennot on helppo ennakoida, ja silloin voidaan salaiset välineet ajaa bunkkeriin turvaan. Maalla oleva kiinteä kuunteluasema voi välittää tietoja jatkuvasti esimerkiksi Venäjän asevoimien kommunikaatio pitää sisällään. Tuota tietoa käytetään vastapuolen koodien murtamiseen. 

Osa tuosta sotilastukikohtien sijoittamisesta on tapahtunut nimenomaan tiedustelulentoja silmälläpitäen. Eli tiedustelukoneiden vaurioituessa on noista tukikohdista ollut tarkoitus lähettää pelastusmiehistöjä joiden tehtävä on näiden koneiden salaisten osien sekä lentäjien palauttaminen länteen, ja tuollaisia tehtäviä varten kehitettyjen välineiden luonne on salainen. Mutta se mikä tekee esimerkiksi Suomen NATO-jäsenyydestä Venäjän kannalta vaikean asian on se, että maamme alueelta voidaan paitsi tarkkailla Venäjän ilmavoimien harjoituksia Itä-Karjalassa, mutta myös soluttaa veden alla sekä ilmassa operoivia nelikoptereita vakoilemaan Pietarin Amiraaliteetin telakkaa. 

Varsinkin Suomessa Venäjää pelättiin siksi että jokainen tunsi sodan jälkeen pelkoa siitä, että postiluukusta putoaisi mappi, jossa henkilö nimetään esimerkiksi Venäläisten puolelle loikanneeksi sotilaaksi. Tuollainen mappi varmasti olisi melko helppo kiistää, mutta silloin taas kyse olisi ollut siitä, että ketä näissä tapauksissa olisi uskottu.  

Tiedetään myös että noissa verkoissa liikkuu paljon tietoa, joka on muutenkin vahingollista ihmisille. Eli siellä puhutaan kaikenlaista mistä kukaan ei varmasti halua muiden tietävän.  Yhteen aikaan meillä toimitusjohtajien joukossa oli hyvin paljon reservin upseereita, ja silloin tällöin on puhuttu siitä, että osa noista ilmeisesti RUK in käyneistä sekä Reserviupseeriliiton jäsenyyttä kantavista henkilöistä ei ollut itse käynyt armeijaa, tai että noissa piireissä olisi tehty kaiken maailman sisäpiirin kauppoja, eli esimerkiksi kaupungintaloja koskevia urakkasopimuksia olisi näytetty kaverille. Siitä kuinka totta tuo on ei ole tietoa.

Kun kohtaat salaliittoteorioita, niin mieti kehen ne on suunnattu

 Kun kohtaat salaliittoteorioita, niin mieti kehen ne on suunnattu

Maailma on täynnä salaliittoteorioita, ja salailu tietenkin saa aikaan sen, että näille teorioille löytyy sitten kaiken maailman kannattajia. Ja ehkä Vastaamon tapaus missä psykoterapiakeskus teki ilmoituksen tietomurrosta jo syyskuun lopussa sitten aiheuttaa lisää näitä kaiken maailman teorioita. Mutta kuitenkin mieleen tulee se, että miksi Vastaamon asiakkaita ei ehkä ole informoitu tästä asiasta, eikä myöskään asiaa olla käsitelty julkisuudessa. Tai ehkä tämä Vastaamon tapaus olisi voitu vaieta iäksi, ellei sitten hakkeri olisi perustanut kotisivua jonnekin Tor-verkkoon. 

Sitä mitä tämä asia sitten tuo mieleeni ei ehkä ole sitä mistä kukaan haluaa kuulla. Eli miten monta kertaa tällaisesta asiasta on ennen vain vaiettu, vai onko tiedotus tällaisessa ihmisille vahingollisen tiedon julkistamisessa vain jätetty tekemättä, ja vedottu esimerkiksi siihen että esitutkinnasta ei saa antaa mitään tietoja. Joten yksi kysymys sitten on se, että onko tämä nyt aivan ensimmäinen kerta kuin tällaista on tapahtunut?

https://yle.fi/uutiset/3-11612399

Salaliittoteoria on oikeastaan vain juoru joka kasvaa kuin pullataikina. Eli aluksi kerrotaan juttu jostain ehkä paikallisesta MC-kerhosta. Mutta lopulta tuo juttu muuttuu sellaiseksi, että MC:n paikalla on joku Illuminati, joka kontrolloi vähintään koko maailmaa. 

Salaliittoteorioita on melko monenlaisia, ja yksi niistä tietenkin on kaikille tuttu Illuminati(1), joka on ollut olemassa joskus kauan sitten. Siis alkuperäisellä Illuminatilla, jonka perusti, ja jota johti aikoinaan mies nimeltään Adam Weishaupt ei ole mitään tekemistä nykyaikaisen salaliittoteorioiden Illuminatin kanssa, joka on oikeastaan sama asia kuin mafia, mutta joka on näiden “rikkinäistä puhelinta” muistuttavien salaliittoteorioiden ansiosta paisunut koko maailmaa hallitsevaksi komponentiksi, jota ei kukaan ole koskaan kuitenkaan nähnyt. 

Siis oletteko koskaan leikkinyt “rikkinäistä puhelinta”? Se on leikki missä lapset kuiskivat toistensa korvaan sanoja, joita joku ketjun alussa oleva on laittanut eteenpäin, ja kuten varmaan muistamme, niin sanan edetessä ketjussa, se muuttuu aivan toiseksi. Sama asia koskee salaliittoteorioita, eli aluksi kyseessä on aivan tavallinen ehkä rikollinen järjestö, mutta sitten se alkaa muuttua kun jokainen lisää siihen oman pienen muunnelman, ja lopulta edes ketjun alkuunpanija ei tunnistaisi sitä alkuperäiseksi jutuksi, joka on ehkä käsitellyt mafiaa tai jotain muuta hapanimelää järjestöä. 

Mutta näiden juorujen lisäksi on selvästi jotain tiettyä tahoa vastaan suunnattuja salaliittoteorioita, joiden tarkoitus on ehkä aiheuttaa sitten raivoa sekä vihaa näitä kohteita vastaan. Se mikä sitten tekee salaliittoteorioista uskottavan tuntuisia on se, että ne kerrotaan jotenkin vetävään sävyyn. Salaliittoja koskevat teoriat ovat ennen olleet asioita, mitä ei käsitelty “tasokkaassa journalismissa”, mikä tietenkin tarkoittaa sitä että kyseiset journalistit eivät koskaan kyseenalaistaneet mitään mitä joku viranomainen heille sattui kertomaan. 

Tiedon hallintaan kuuluu se, että ihminen kyseenalaistaa kuulemansa sekä näkemänsä. Se mitä tämä tarkoittaa on sitä, että vaikka omat kotimaiset viranomaiset ovat kuuluja luotettavuudestaan, niin se ei tarkoita sitä että esimerkiksi Pohjois-Korean tai Valko-Venäjän viranomaiset olisivat mitenkään avoimia tai muuten rehellisiä omien toimiensa kanssa. 

Jos puhutaan siitä että salaliittoteorioita käytetään edistämään ääriryhmien asemaa, niin silloin meidän pitää muistaa että paras tapa käsitellä tätä asiaa on hankkia oikeaa sekä varmistettua tietoa asioista. Eli tunnettujen uutistoimistojen sivut sekä myös se että tietoa haetaan useista lähteistä varmasti tekee asioista paremmin uskottavan kuin se että joku vain inttää jotain. Lähteiden käyttö kirjoituksen tukena osoittaa että kirjoittaja on ainakin viitsinyt vähän vilkaista asiaa koskevaa tietoa Internetistä. 

Se että joku nyt sattuu uskomaan että hallitus salasi jotain JFK n (sala)murhan yhteydessä Dallasissa, Texasissa vuonna 1963 saattaa johtua siitä että tuon tapauksen ympärillä on levitetty asiakirjoja, joissa ei kovin montaa lukukelpoista sanaa ole. Eli nämä asiakirjat mitä on julkaistu pitävät sisällään hyvin paljon mustaa viivaa, ja tällainen tiedonvälitys sitten saa aikaan sen, että joku nyt vain alkaa uskoa siihen että tiedonvälitys tapauksen yhteydessä ei ole aivan avointa, ja induktio kysymys  olisi sitten että salaako joku tähän tapaukseen liittyvää tietoa? Mutta tämä ei ole nyt ydinasia. 

JFKn murha on kouluesimerkki siitä, miten saadaan varmistettua salaliittoteorioiden leviäminen suusta suuhun. Eli salaamalla, uhkailemalla sekä valehtelemalla saadaan aikaan otollinen maaperä kaiken maailman teorioille, jotka eivät ehkä ole totta, mutta jotka vaikuttavat kiehtovilta. Se mikä erityisesti kiinnittää ihmisten huomiota on se, että kaikki tätä asiaa koskevat teoriat runnotaan nurin valtavalla volyymillä. Eli pikkuseikat tai jonkun kahelin väittämät eivät tuo tapausta suoraan etusivuille tai iltapäivälehden lööppeihin. Jos asiaa käsitellään kissan kokoisin kirjaimin, niin se ei ole mikään pikkuseikka.

Ydinkysymys salaliittoteorioista on se, että juuri salailu sekä esimerkiksi puolittain julkistetut asiakirjat varmasti ruokkivat erilaisia salaliittoja käsitteleviä teorioita. Ja kaikkein paras tapa ruokkia näitä teorioita on julkistaa suurella volyymilla asiakirjoja, ja sitten noista asiakirjoista ei edes kukaan kykene lukemaan, kun ne on mustattu lukukelvottomiksi. 

Se että ihminen kirjoittaa esimerkiksi tiedustelupalveluista tarkoittaa sitä, että myös FSB pitäisi muistaa mainita tällaisen asian yhteydessä. Jos taas ajatellaan pelkästään NATO:n negatiivista puolta, eli että sen konflikteissa saattaisi kuolla Suomalaisia ei tietenkään ole mukava ajatus. Mutta kun muistelemme sitten näitä muutamia Novitšok-iskuja, niin silloin mieleen tulee se, että mikä estää noiden iskujen tekijää tekemästä samanlaisia iskuja Suomessa? Tai ehkä me solmimme uudestaan Kylmän Sodan ajalta tutut suhteet Venäjään, ja sitä kautta palaamme vanhaan kunnon aikaan, missä mustiin duffeli takkeihin pukeutuneet miehet tekivät päätöksiä visusti julkisuudelta piilossa. 

Eli se että vain länsimaisista tiedustelupalveluista kirjoitetaan negatiiviseen sävyyn pistää kyllä vähän silmään. Jos ajatellaan että joku ääriryhmä sitten lähtee kehittämään salaliittoja, niin pitää huomioida se, että koulutus sekä tieto ovat kaiken maailman teorioiden pahin vihollinen. Samoin avoin sekä rakentava tiedonvälitys, missä päätökset tehdään avoimin mielin sekä avoimesti tietoa jakaen varmasti vähentää tekaistuja salaliittoja käsittelevää valheellista tiedonvälitystä. 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/25/helsinkilainen-joogaharrastaja-kertoo-miten-joutui-qanonin-pauloihin

(1) Illuminati: https://fi.wikipedia.org/wiki/Illuminati

YK:n ydinaseita kieltävä sopimus on oikeastaan tyhjä asiakirja

YK:n ydinaseita kieltävä sopimus on oikeastaan tyhjä asiakirja

YK:n ydinaseiden kieltosopimus on aivan yhtä mukava ajatus kuin kaikki muutkin aseiden rajoittamiseksi tehdyt sopimukset. Mutta kuten tiedämme niin mikään sopimus ei ole pätevä tai järkevä jos sitä ei edes haluta noudattaa, kuten esimerkiksi Novitšok-episodi on osoittanut. Eli vaikka Venäjä on ratifioinut kemialliset aseet kieltävän sopimuksen, niin se on jatkanut Novitšok-projektia, eikä Venäjä ole ainoa maa jolla on kemiallisia aseita.

Tämä Novitšok-hermomyrkky-episodi on saanut aikaan sellaisia kysymyksiä, että kuinka moni muu maa kehittelee salassa nimenomaan kemiallisia aseita jossain salaisissa laboratorioissa, jotka voivat olla esimerkiksi jonkun kemian tehtaan yhteydessä toimivia laboratorioita. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi ydinaseiden leviäminen on saanut aikaan sellaisen ajatuksen, että ehkä joku valtio noudattaa näitä sopimuksia.

Ongelmia tulee heti kun valtio sitten päättää rakentaa ydinaseita, niin silloin tietenkin voidaan kysyä, että mitä sanktioita siitä sitten tulee, jos joku valtio tai valtion johtaja päättää nostaa omaa painoarvoaan kansainvälisen politiikan kivisellä saralla? Ja se että valtiolla on parin megatonnin verran ydinaseita tietenkin takaa sen, että kyseisen valtion sisäiseen vakauteen kiinnitetään enemmän huomiota kuin koskaan ennen. Mikäli ydinaseita hallitsevassa valtiossa sattuu kapina, niin silloin nuo ydinaseet saattavat päätyä terroristien käsiin. 

Ydinaseet ovat sen takia esimerkiksi loistava tapa hankkia kansainvälistä tunnustusta omalle hallinnolle, joka ei ehkä ole aivan niin demokraattinen kuin sen pitäisi. Mutta massatuhoaseet saavat usein muiden valtioiden johtajat katsomaan esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksia läpi sormien, ja myös kansainvälisen yhteisön kärsivällisyys paranee huomattavasti, jos vaikka valtiolla olisi muutama ydinase varastossaan. Sen takia epädemokraattiset maat ovat kilvan näitä aseita hankkimassa. 

Mieleen tulee yksi puujalkavitsi, joka käsittelee ydinaseiden suhdetta kansainvälisiin suhteisiin. Se menee näin: “On länsimaisten asevoimien etu että kaikilla mailla, missä on yksinvaltainen hallinto olisi omat ydinaseet”. Tiedättekö miksi näin olisi? Se että opponenttina toimivalla valtiolla  on ydinaseita, niin kyseinen ase takaa sen, että ruohon maahan ei hyökätä eikä silloin tule omia uhreja. Siis ydinaseet antavat tekosyyn katsoa läpi sormien joidenkin valtioiden johtajien tapaa esimerkiksi murhata omia vastustajiaan ulkomailla, ja jos valtiolla on ydinaseita, niin silloin myös noiden valtioiden diplomaattipassit ovat paljon painavampi asiakirja, kuin valtioiden millä ei ole näistä aseita. 

Samoin ydinaseet takaavat sen, että ydinaseita omistavan valtion kohdalla kansainvälisestä laista jonka mukaan toisen valtion johtajilla on oikeus tehdä mitä he haluavat omassa maassaan luetaan paljon tarkemmin kuin sitä muuten luettaisiin. Eli maan laillinen hallitus on se, joka pitää siellä valtaa, ja sen takia erityisesti yksinvaltaisten valtioiden hallitusten kannattaa hankkia paljon massatuhoaseita pönkittämään omaa laillista vallankäyttö tapaansa. Sillä tavoin hankitaan hyväksyntää, ystäviä sekä vaikutusvaltaa kansainvälisellä areenalla. Eikä kukaan tee mitään koska kansainvälinen laki kieltää puuttumisen maan sisäisiin asioihin, sekä myös omien tappioiden pelko on sanoin kuvaamaton.

Ydinaseet takaavat sen, että tappioita tulisi melko paljon ainakin paperilla, joten hyökkäys tuollaiseen maahan olisi sitten ainakin suuren yleisön mielestä mahdoton ajatus. Joten se että esimerkiksi Pohjois-Korealla on ydinaseita takaa sen, että sitä vastaan ei vaadita niin ponnekkaasti sotatoimia kyseisen maan hallituksen erottamiseksi.

Se että Kim Jong-Un on hankkinut esimerkiksi vetypommeja takaa sen että kansainvälinen yhteisö on hänen kohdallaan entistä kärsivällisempi. Eikä Pohjois-Korean tilanteesta sitten enää haluta puhua ainakaan niin suurin otsikoin kuin ennen. 

Tuo asia sitten saattaa kannustaa myös muita vastaavan kaltaista hallintotapaa noudattavia johtajia hankkimaan ydinaseita, ja miksi ne eivät niitä hankkisi, kun niiden avulla saadaan aikaa se, että valtio saa sitten YK:lta kaiken maailman avustuksia, koska sen sisäistä vakautta halutaan tukea. Sotatoimet jonkun maan hallituksen kaatamiseksi ovat aina suuri asia, ja siinä tulee paljon omia uhreja, kuten Irak sekä Afganistan ovat osoittaneet, joten myös se tietenkin takaa sen, että yksinvaltaista hallintotapaa noudattavat valtioiden johtajat mielellään hankkivat näitä aseita varastoihin. 

https://yle.fi/uutiset/3-11612313

Kiristyksen anatomia

Kiristyksen anatomia

Kiristys on arvomaailmaa sekä moraali ympäristöä hyväksikäyttäen tehty rikos, joka perustuu siihen, että henkilöllä on tietoja, jotka saattavat kohteen huonoon valoon, ja sitä kautta sitten hän ehkä maksaa jotain kiristäjille. Ahdasmielinen ympäristö on asia, mikä tekee kiristäjän toiminnasta mahdollisen, sekä se että joku asia esitetään julkisuudessa negatiivisena merkitsee kiristäjälle paljon. Kiristäminen perustuu siihen, että henkilöstä paljastetaan kiusallisia tietoja, joiden kautta hänet ehkä sitten eristetään ympäristöstä sekä hänen sosiaaliset suhteensa katkotaan. 

Tuolloin kohteen esimiehelle lähetetään kirje tai muuta materiaalia, ja kysytään että “pidätkö vielä tuon henkilön palveluksessasi?”. Jos alainen jatkaa yhtiön palveluksessa, niin silloin seurauksena on se, että yhtiössä työskentelevä henkilö mainitaan jossain kotisivuilla, mikä tietenkin pilaa yrityksen maineen. Eli missään yhtiössä kuten  kiinteistönhoitoalalla tai kirjanpitäjinä sekä lakimiehinä tai koodareina ei voi työskennellä henkilöitä joilla on ollut mitään ongelmia henkilökohtaisessa elämässään.

Se olisi varmaan suuri kauhistus kaikille asiakkaille, että esimerkiksi jonkun tietokonepelin olisi tehnyt joku tennistossuja käyttävä pitkätukka. Tai että joku olisi vaikka ollessaan sosiaalisten syiden takia sairaslomalla opiskellut lakimieheksi olisi varmaan hyvin harvinaista. Mutta tietenkin on aina mahdollista että noin voisi käydä. Kuitenkin kiristämisen idea on siinä että paljastetut tiedot tuovat henkilölle vaikeuksia. 

Silloin pitää aina kysyä, että miksi kiristäjä kuvittelee että hän pääsee aina haluttuun tulokseen? Eli elääkö kiristäjä  itse jossain kuplassa, missä kaikki on aina kuten kiristäjä sattuu haluamaan, eikä kukaan tuomitse esimerkiksi terveystietojen levittämistä, vaikka mikään ei estä kiristäjää niitä julkistamasta? Eikö kukaan hänen lähipiiristään ole koskaan maininnut sitä kuinka alhaista esimerkiksi toisten terveystietojen levittäminen on? Jos näin on, niin ehkä hänen lähipiirinsä omaa samat arvot kuin kiristäjä itse. 

Jos ihmiset maksavat kiristäjille siitä, että pysyvät vaiti, niin se sitten tietenkin yllyttää muitakin ryhtymään kiristäjiksi, koska sillä tavoin voidaan saada helppoa rahaa, mikä tietenkin on rikollisten yleisin motiivi, mutta kiristämiseen liittyy tietenkin myös se että kiristäjän osoittaa valtansa kiristyksen uhreille. 

Kyseessä on vallan käytön sekä näytön muoto, missä henkilö ikään kuin kohoaa uhrinsa yläpuolelle hankkimalla hänestä tietoja, jotka voivat vahingoittaa kyseistä uhria. Kiristäjän ryhtyessä toimeen, pitää hänen uskoa siihen, että kyseiset tiedot eivät tuo kiristäjälle itselleen vankeutta tai muita ongelmia rikoksen salaamisesta tai siitä että hän on rikoksen kautta hankkinut käsiinsä tietoa, mikä ei hänelle kuulu. 

Se miten kiristämiseen pitäisi suhtautua on se, että koskaan ei pidä maksaa, vaikka se tekee kipeää. Jos kiristäjä aloittaa kiristämisen, niin silloin hänelle ei enää riitä yhtään mikään. Sitä kautta esimerkiksi puhe hänen kanssaan on myös täysin turhaa, koska kyseisen henkilön mielestä hänellä on oikeus levitellä toisten tietoja julkisuudessa. Kiristäminen on asia, mikä tekee kiristäjästä omasta mielestään hyvin voimakkaan, mutta tuolloin pitää muistaa se, että se mikä on kiristäjän mielestä hyvää materiaalia, millä hän voi tienata rahaa on se, mikä on hänen itsensä mielestä vastenmielistä. 

Eli kiristäjä valitsee materiaalin sen kautta, millainen on hänen oma arvomaailmansa, ja tätä taustaa vasten ajateltuna voidaan esimerkiksi Vastaamon tapausta pitää aivan odotettavissa olevana asiana. Mielenterveysasiat ovat olleet pinnalla viimeaikoina, ja siksi esimerkiksi hakkerit ovat saaneet uuden aiheen, jolla voisi tienata rahaa. 

Tällöin voidaan sanoa että entisten hittituotteiden kuten homoseksuaalisuuden sekä muiden seksuaalisuuteen kuuluvien asioiden lisäksi on alettu keskustella julkisuudessa myös siitä, että pitäisikö mielenterveyden häiriöihin suhtautua kuin muihinkin sairauksiin, vai olisiko parempi jatkaa vanhaa kunnon keskiaikaista mallia, missä syntinen, saatana kurja laitetaan Seiliin lopun elämäkseen, jos hänen naamansa ei satu meitä muita miellyttämään. 

Siinä sitten loppuu pään paukutus sekä muu sössötys kun valkotakkiset miehet tulevat pihaan, ja vievät sen surkimuksen joka uskalsi vanhempiaan sekä muita auktoriteetteja sekä itseään auktoriteetteina pitäviä henkilöitä vastustaa. Se kuka sitten on se “itseään auktoriteettina pitävä henkilö”, jota ei saa vastustaa onkin sitten toinen asia. Eli me kaikki varmaan haluamme jollain tavalla olla auktoriteetteja, ja onhan sitten kaiken maailman MC-kerhoja, jotka takaavat ainakin pomolleen auktoriteetin, mutta olisi kuitenkin ehkä paikallaan rajata nuo henkilöt pois siltä listalta, mitä ei saa vastustaa tai mitä pitää totella. Tai ehkä siitä että noita kotitekoisia auktoriteetteja ei usko seuraa nenän alueella oleva luunmurtuma tai hampaan katkeaminen. Eli en tiedä sitten kannattaako ainakaan kovin avoimesti näitäkään auktoriteetteja vastustella, jos sattuu olemaan tuon yhteisön kerhotiloissa. 

Tuolloin tietenkin unohdetaan se, että kruunun miesten eli tuomarin, nimismiehen sekä poliisin ja muiden virkamiesten sekä omien vanhempien lisäksi listalle saattaa päästä paikallinen Jukolan Juhani eli Seitsemän veljeksen kesken Jussi sekä Nummisuutarien Esko, jotka varmasti myös ovat suuria auktoriteetteja ainakin maistomiesten mielestä. Jos ei Nummisuutarien Eskon kaveri halunnut olla, niin silloin jä viina saamatta. 

Mikäli Numisuutarien päähenkilö kuulee että joku on häntä panetellut, niin silloin viinapannu pysyy kiinni, eikä ryyppyä tule edes maksamalla, ja tietojen levittäjä voi joutua itse tekemään oman pontikkapannun, kun Esko ei enää omaa tuotettaan tule moiselle tarinan kertojalle antamaan.. Ja Jukolan Jussin eli Juhanin tapauksessa kuusi veljeä antoi varmasti mukavasti auktoriteettia missä hän sattui sitten kulkemaan. Joten myös tällaista taustaa vasten voidaan kiristämistä ajatella. Tuolloin kiristäjä kertoo että Simeoni on kertonut siitä, kun Juhani on pakottanut muut mukaan tappeluun, ja sitä kautta sitten jos asia päätyy Juhanin tietoon, niin siitä tulee kuule kauheat seuraukset kaikille, jotka eivät ole uskoneet tai mukautuneet Juhanin auktoriteettiin. 

Sosiaalinen hakkerointi ei vaadi oikeastaan mitään taitoja

 Sosiaalinen hakkerointi ei vaadi oikeastaan mitään taitoja

Sosiaalinen hakkerointi on yksi “phishingin” eli tietojenkalastelun muodoista. Siinä hakkeri esimerkiksi esiintyy johtajana tai poliisina ja sitä kautta kyselee esimerkiksi järjestelmien sisäänkirjautumistietoja, joiden kautta hän voi kopioida palvelinten sisällön itselleen. Tai sitten hakkeri voi yksinkertaisesti ostaa tietoja, jotka joku rahapulaan joutunut kohteessa työskentelevä henkilö kantaa hänelle. Se miten tietoja hankitaan on tietenkin tapauskohtainen, mutta millaisia tietoja on julkaistu sekä julkaistujen tietojen laatu ja luonne kertovat siitä, millaisesta toiminnasta on kyse, ja mikä on hakkeroinnin päämäärä. 

Samoin se että toimiiko hakkeri yksin vai onko hänellä ehkä paljonkin ystäviä paljastuu usein sen kautta, että onko sitten netissä paljonkin noita juttuja, jotka käsittelevät aihetta, mitä hakkerin paljastama tieto sitten koskee. Mikään ei häntä tietenkään estä noita tietoja paljastamasta, mutta samalla voisin kyllä kysyä että kannattaako se tietojen paljastaminen oikeasti? Eli kuvitteleeko hakkeri sitten saavansa kovinkin paljon rahaa sen kautta että hän levittelee ihmisten yksityisasioita kute terveystietoja julkisuudessa. 

Jos tapahtuu tietoturvarikos, niin silloin se minkälaisia tietoja hakkeri julkaisee kertoo myös siitä millainen on hänen elinympäristönsä. Eli jos hakkeri yrittää julkaista tietoja joiden hän ehkä olettaa vahingoittavan kohteitaan, niin silloin tietenkin se millaisia tietoja hakkeri julkaisee kertoo siitä ympäristöstä sekä tuossa ympäristössä vallitsevasta arvomaailmasta missä hän elää. 

Mikäli lähdetään siitä että hakkeri elää kovin vanhoillisessa ympäristössä, niin hän todennäköisesti julkaisee tietoja, jotka ovat tuossa elinympäristössä kauhistus. Muistakaa myös se että jos jossain työyhteisössä esimerkiksi se että esimiehenä toimiva henkilö saa erottaa alaisen miten häntä sattuu milloinkin huvittamaan saa jokaisen paperin näyttämään kovalta jutulta hänen käsissään. 

Tietoturvaa koskevissa rikoksissa kyse on oikeastaan vain yhdestä tavallisesta rikosten muodoista. Eli jossain ihmisen päässä syntyy motiivi, ja sitä kautta sitten hän lähtee toteuttamaan intuitiotaan, eli Vastaamon tapauksessa hankkimaan sekä jakamaan tietoja, joita hän on saanut käsiinsä ilman lupaa. Ja yleensä tällaisissa jutuissa kyse on motiivista, joka on saanut alkunsa jostain mediassa julkaistusta tarinasta.

Tuolloin hakkerin päässä alkaa pyöriä ajatus, että “mitä jos minä tekisin vuoden mediatyön, ja julkaisen muutaman nettikirjoittajan psykiatrian papereita”, ja tietenkin esimerkiksi kaiken maailman nuhjuisten naapureiden paperit ovat niitä millä sitten voidaan retostella oikein kunnolla. Tärkeää on analysoida sitä, että minkälaisiin ihmisiin tuo tietovuoto kohdistuu. Eli millaisia nuo tietomurron kohteena olleet henkilöt ovat on tärkeää. Onko levittelyn kohteena olevissa henkilöissä kyseessä esimerkiksi ryhmä tavallisia työläisperheitä, joiden kautta hakkeri osoittaa että hänellä on pääsy järjestelmään? 

Ja sitten hän panttaa noiden varakkaampien asiakkaiden uhrien tietoja, jotta saisi ehkä heiltä paremman tuoton. Tuolloin kiristäjällä pitää olla pääsy henkilön tulotietoihin, jotta hän voi valikoida ne jotka voivat ostaa itsensä puhtaiksi paremmin. Se kehen sitten tuo kiristys sekä myös paljastetut tiedot kohdistuvat kertoo siitä millainen on hakkerin arvomaailma, ja ihmisen arvomaailma muodostuu sen kautta, millaisessa ympäristössä hän on kasvanut sekä millaisia ihmisiä hän sattuu tuntemaan. Ja tässä mieleen tulee se, että itse kullakin meistä saattaa olla sellainen mielenterveyteen liittyvä menneisyys, josta emme ehkä halua puhua. Mutta puhutaanko teillä ehkä sitten peräpukamista tai tippurista ruokapöydässä? Mielenterveyden ongelmat ovat asia mistä ei juuri ennen olla puhuttu, mutta samalla voidaan kyllä kysyä että miten usein me ylipäätään puhumme mistään terveyteen liittyvistä asioista työpaikallamme? 

Eli jos ajatellaan mielenterveyttä niin tietenkään näistä asioista ei olla ennen puhuttu, mutta puhutaanko esimerkiksi myöskään etelänmatkalta hankitusta tippurista? Mielenterveyden häiriöille ei ihminen itse mahda mitään, mutta sitä tippuria ei ehkä olisi tullut saatua, jos ei henkilö ei olisi toikkaroinut parin promillen kaatokänissä jossain Bankokin epämääräisellä kujalla, eli tätäkin asiaa voidaan pohtia aina kun puhumme siitä miten ihmisten ei tarvitse ajatella mielenterveyden ongelmia. 

https://yle.fi/uutiset/3-11611051