Bodomin murhat puhuttavat edelleen.

Bodominjärven murhat voivat ratketa, jos niiden motiivi selviäisi. 

“Bodominjärven murhat ovat Suomen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia. Helluntaina 5. kesäkuuta 1960 espoolaisen Bodominjärven rannalla telttaretkellä olleet 15-vuotiaat Maila Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman surmattiin heidän nukkuessaan teltassaan murskaamalla heidän kallonsa lyömällä todennäköisesti isolla kivellä. Seurueeseen kuulunut neljäs nuori, silloin 18-vuotias Nils Gustafsson löytyi teltan päältä loukkaantuneena.”(Wikipedia, Bodominjärven murhat

“Surmatyöt jäivät tuolloin selvittämättä laajasta tutkinnasta huolimatta, ja surmaajasta esitettiin useita erilaisia teorioita. Henkiin jäänyt Gustafsson pidätettiin epäiltynä murhista vuonna 2004, mutta hän sai vapauttavan tuomion seuraavana vuonna. Bodominjärven murhien tekijää ei ole saatu selville.”(Wikipedia, Bodominjärven murhat

Jossain sosiaalisessa mediassa Bodomin murhia on kuvailtu suomen kriptisimmaksi murhaksi. Syytteessä on ollut mm. teltan päältä tajuttomana löydetty Nils Gustafsson, jonka vammat syyttäjä ainakin yritti todistaa niin pieniksi, ettei hän voinut saada niistä amnesiaa. Koko syyte vuodelta 2005 oli jotenkin huonosti valmisteltu, eikä siis syyttäjällä ollut mitään muuta todistetta, kuin teltta josta oli otettu DNAta. Eli miksi Gustafssonia lähdettiin tuolloin syyttämään? 

Tuon DNAn mukaan Gustafsson ja hänen toverinsa olivat olleet tuossa teltassa, mikä kyllä oli varmasti kaikkien tiedossa tätä ennen, koska tuo teltta oli ollut noiden nuorten majapaikkana tuona kohtalokkaana yönä 4.6.1960. Samoin poliisin mukaan heidät oli sieltä teltasta tai teltan läheltä löydetty. Jos Gustafsson olisi tuon murhan tehnyt, niin mielestäni hän ei olisi kyennyt esittämään niin kauan muistinmenetystä tai mahdollisen natrium pentothal ruiskeen jälkeen kertoa noista tapahtumista tekaistua tarinaa. 

Iltalehti kuvailee tapausta näin:  

“Tapaukseen on liitetty muutamia kestoepäiltyjä, joista (Hans) Assmanin lisäksi tunnetuin lienee kioskinpitäjä Karl Valdemar Gyllström. Gyllström pyöritti Oittaalla sijaitsevaa kioskia, ja oli paikallisten mukaan tunnettu aggressiivisuudestaan sekä siitä, että vihasi telttailijoita.” (Iltalehti, Helluntai vuonna 1960) 

Jos Gyllström oli aggressiivinen, niin miten hänen kioskilleen tuli asiakkaita? Mikäli tuo mies oli väkivaltainen ja aggressiivinen, niin miten hän sai kioskinsa tuotteita myydyksi? Jos hän ei myynyt niitä tuotteita, joista tehtiin veroilmoitus, niin mitä hän sitten myi? Myikö hän ehkä huumeita vai pornografiaa, jota Hans Assmann tuolloin ehkä salakuljetti maahamme? Kioski olisi ollut loistava peitetoimi huumekaupalle? 

"Gyllströmin kerrotaan tunnustaneen murhat humalassa naapurilleen. Gyllströmillä oli murhayölle vaimonsa antama alibi, jonka vaimo kuitenkin ilmeisesti antoi miehensä painostamana. Tunnustusta ei myöskään siksi voida Bodomin tapauksessa pitää läpimurtona, että moni julkisuutta tavoitellut on vuosien varrella ottanut teot nimiinsä. Gyllström hukuttautui Bodomjärveen vuonna 1969.” (Iltalehti, Helluntai vuonna 1960)

 Olisi mukavaa tietää tarkalleen mitä Gyllström oli naapurilleen kertonut. 

Oliko hän kertonut itse tappaneensa nuo nuoret. Vai oliko hän ehkä kertonut katsoneensa tuota rikosta? Vai oliko hän ehkä neuvonut jonkun sinne teltalle? 

********************************************************

Seuravaksi lainauksia iltalehden jutusta

Kenet Kivilahti ja Gustafsson kuvailivat?

“14-vuotias espoolainen Olavi Kivilahti oli kalastamassa Bodomjärvellä helluntaiaamuna. Noin kello kuuden aikaan aamulla Kivilahti näki juoksuvauhti etenevän miehen, jota poliisi ei koskaan onnistunut tavoittamaan. Hypnoosissa Kivilahti toisti kuvauksen tarkasti. Kivilahden kuvaus oli täysin yhtenevä sen kuvauksen kanssa, jonka Nils Gustafsson hypnoosissa tekijästä antoi.”(Iltalehti, Helluntai vuonna 1960)

“Molemmat kuvailivat tekijää seuraavalla tavalla: 20-30-vuotias, 173-174 cm, vartaloltaan tavallinen, pyöreäkasvoinen, vaaleat taaksepäin kammatut hiukset, paksut huulet, voimakas leuka, lyhyt kaula, valkoiset hampaat, paksut kädet ja isot sormet, punaiset posket, kasvoissa finnejä, ruudullinen tumma pusero jossa pienet mustat napit.” 

“Miehestä tehtiin kuvauksien perusteella piirros, mutta kyseistä henkilöä ei koskaan tavoitettu.”(Iltalehti, Helluntai vuonna 1960) 

Olavi Kivilahti oli likinäköinen. Eli kuinka läheltä hän tuon miehen oli nähnyt? Se että tuota miestä ei koskaan löydetty viittaa siihen, että hän hän saattoi lähteä ulkomaille. Tieto Kivilahden likinäköisyydestä on peräisin Wikiwandin artikkelista. 

"Miksi murhaaja ei vienyt moottoripyörää?"

“Murhaaja vei muassaan nuorille kuuluneita tavaroita, jopa vanhat kengät. Kumpikaan moottoripyöristä ei kuitenkaan kelvannut tälle. Moottoripyörä olisi taannut tekijälle vauhdikkaan paon, mutta tämä ei kuitenkaan tarttunut mahdollisuuteen. Asuiko tekijä lähistöllä, ja nopea pako oli tarpeeton?”(Iltalehti, Helluntai vuonna 1960) 

“Miksi Mäen kasvot oli peitetty?”

“Anja Mäen kasvot oli surmatyön jälkeen peitetty huovalla. Mäkeä ja Gustafssonia ei myöskään puukotettu. Kasvojen peittäminen saattaisi viitata surmaajan katumukseen, tai siihen että ensisijaisina kohteina ovat olleet Björklund sekä Boisman.” (Iltalehti, Helluntai vuonna 1960) 

Iltalehdestä otetut lainaukset ovat artikkelista. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e66e3c22-e993-4a6a-bdd0-f71ac0b520c0

Eli oliko tarkoitus tappaa vain Boisman ja Björklund, joita oli hakkaamisen lisäksi puukotettu? Onko sitten käynyt niin, että Gustafsson ja Mäki olivat tulleet “pahaan aikaan” paikalle, ja murhaaja on ehkä yrittänyt tainnuttaa heitä. Ja käyttänyt liikaa voimaa Mäen kanssa. Oliko ehkä tarkoitus ollut lavastaa Gustafsson ja mäki syyllisiksi Boismanin ja Björklundin murhiin? 

**************************************’

Viimeksi mainitussa kohdassa voidaan sanoa, että syy siihen, että murhaaja ei ottanut moottoripyörää saattoi johtua siitä, että hänellä oli auto, polkupyörä, mopo  tai moottoripyörä odottamassa jossain lähellä. Eli hän ei ehkä halunnut edes koskea näihin moottoripyöriin, ja se että hän oli kiinnostunut vanhoista vaatteista yms. saattoi merkitä sitä, että hän etsi noiden tavaroiden joukosta mahdollisesti jotain sellaista kuin filmi. 

Kuka unohti kalat rannalle?

“Tuntemattomiksi jäivät Bodominjärvellä murhayönä onkineet kaksi nuorehkoa miestä. Miehet eivät koskaan ilmoittautuneet poliisille useista pyynnöistä huolimatta. Outoa oli myös se, että miehet jättivät onkimansa ahvenet rantakiville.” (Wikpedia, Bodominjärven murhat)

Mikäli sitten ajatellaan tuota murhaa, niin erityisen mielenkiintoiselta vaikuttaa noiden mahdollisten kalamiesten tapaus. Nuo kalamiehet olivat jättäneet “saaliin” rantakalliolle, mutta en ole aivan varma siitä, että Bodom-järvessä olisi esimerkiksi ahvenia tai muutakaan sellaista kalaa, jota voidaan syödä. Eli oliko nuo kalat mahdollisesti ongittu tai ostettu muualta. Ja jos nuo kalamiehet olivat lähteneet ennen murhaa, niin miksi nuo kalat oli jätetty kalliolle? Tai jos kalamiehet olivat nähneet murhan, niin miksi he eivät menneet väliin tai miksi he eivät hälyttäneet apua? Joten oliko joku sitten vain unohtanut kalat kiireen keskellä, kun hänellä on ollut kiire hävittää todisteita? 

Kun tuota Gustafssonin aivovammaa sekä erityisesti noita kaloja ajatellaan, niin voidaan sanoa että jos henkilö on tajuttomana, niin hän ei ehkä voinut sen takia muistaa mitään. Mutta jos hän on ollut tajuttomana, niin onko tajuttomuuden ehkä aiheuttanut joku muu kuin isku? Oliko hän ehkä saanut jonkinlaisen injektion? 

Ja jos nuo paljon puhutut ja kaivatut kalamiehet olivat jättäneet muualta hankkimansa kalat jostain muualta, ja tarkoitus oli niiden avulla johdattaa poliiseja harhaan, niin se voisi merkitä sitä, että Bodomin murhat ovat suunniteltu ja julmasti toteutettu henkirikos, jonka motiivi ei ehkä ole aivan niin puhtoinen kuin me haluaisimme sen olevan. 

Eli kyseessä voi olla: 

1) Mustasukkaisuusmurha. Mutta kuka sitten sen olisi tehnyt? Oliko noiden tyttöjen molemmat poikaystävät ehkä olleet mustasukkaisia? Mikäli tekijä on “kioskimies”, eli Voldemar Gyllden, niin miksi hän oli nuo murhat tehnyt? Jos Gustafsson ja hänen kaverinsa olivat tuota koiraa heitelleet kivillä, niin miksi he sitä olivat tehneet? Voidaan kysyä suoraan sitä, että jos “kioskimies” oli niin helposti tappanut kolme nuorta, niin miksi hän jätti Gustafssonin henkiin?  

2) Oliko joku ehkä olettanut noiden kuolleiden nähneen tai saaneen selville asioita, joista ei haluttu puhua. Mutta tietenkään emme voi jättää suoraan huomiotta esimerkiksi DDRn eli Saksan Demokraattisen Tasavallan eli entisen “Itä-Saksan” omistaman mökin sijaintia. Tuon mökin sijainti ei ehkä ole merkitsevä, mutta toisaalta se voi olla hyvinkin merkittävä yksityiskohta. 

Eli liittyykö tuo mahdollinen asia, jota ei pitäisi nähdä suomalaisiin tai ehkä ulkomaalaisiin toimijoihin. Muistaakseni kirjassa “Volvo Rosvo” maineikas pankkirosvo Matti “Volvo” Markkanen kertoi että hän oli ottanut osaa salakuljetus rinkiin, joka toi savukkeita DDRstä. Joten oliko ehkä joku DDRn poliisin tai turvallisuuspoliisin eli Stasin jäsen sekaantunut ehkä mahdollisesti myös huumekauppaan. 

3) Jos Stasin jäsen olisi myynyt huumeita, niin hän olisi kiinni jäädessään voinut saada jopa kuolemantuomion. Mutta toisaalta esimerkiksi Stasi tarvitsi kipeästi länsimaista valuuttaa sen laittomiin operaatioihin, eli varsinkin Saksan Liittotasavallan alueella tapahtuvaan tiedustelutoimintaan. Ja jossain on ainakin vihjattu, että Stasi salli huumeiden kulkea rajan yli. 

4) Vai oliko joku Stasin jäsen ehkä tunnistettu entiseksi natsiksi? Jos näin oli käynyt, niin tuo henkilö oli voinut haluta surmata nuo tunnistajat. Sitä että Stasi virallisesti vainosi ja etsintäkuulutti entisiä natseja ei voida sivuuttaa. Mutta sitten eräs Dr. Horst Fischer jäi DDRssä kiinni siitä, että hän oli työskennellyt T-4 ohjelmassa, eli murhannut potilaitaan. Dr. Fischer teloitettiin vuonna 1966 Leipzigin keskusvankilassa DDRssä. 

Tuo mies oli tunnistettu hänen SS-tatuointinsa takia. 

Hän oli 20 vuotta harjoittanut lääkärin ammattia tuossa maassa, joten sen takia voidaan kysyä, että eikö Stasi ollut muka huomannut tuota tatuointia? Ja oliko Dr. Fisheriä suojeltu tuossa maassa, joka niin hartaasti vannoi kommunismin nimeen? Joten mitä olisi tapahtunut, jos Fischer olisi ymmärtänyt poistaa tuon tatuoinnin? Ja kuinka paljon hänen kaltaisensa ihmiset ovat tehneet yhteistyötä Stasin ja muiden itäblokin turvallisuuspoliisien kanssa. 

Mutta siis meistä kukaan ei varmasti saa koskaan tietää kuka tai miksi nuo kolme nuorta tapettiin? Ellei sitten löydy uusia tutkintalinjoja. 

Ja miksi Nils Gustafsson jäi eloon? Kun tuota murhaa tarkastellaan ajan läpi, niin esimerkiksi uhrien tavaroiden heittely neliökilometrin säteellä tukee sellaista ajatusta, että tekijöitä olisi enemmän kuin yksi. Tai sitten tuo tekijä oli nähnyt kovin paljon vaivaa tekonsa peittelyn kanssa. Hänen on pitänyt käyttää tuntikausia tavaroiden levittämiseen. Eli miksi ne oli levitelty pitkin metsää? 

Kun sitten puhutaan siitä, että johtiko jonkun henkilön tunnistaminen Bodomin surmaan, niin tietenkin meidän pitää muistaa, että vuonna 1960 monet natsit olivat vielä työelämässä. He saattoivat olla etsintäkuulutettuja, mutta ehkä heitä ei oltu vielä huomattu etsiä entisestä Itäblokista. Siis tässä puhutaan motiivista, joka ehkä johti Bodomin murhaan. 

Se että telttaan tai muihin noiden nuorten jälkeensä jättämistä tavaroista ei jäänyt mitään jälkiä tekijästä eikä kukaan edes huutanut apua, niin silloin mieleen tulee, että tämä asia sitten tukee kyllä mielestäni harkitun murhan teoriaa. Eli mitä varten Gustafsson ja hänen kolme kaveriaan menivät yöksi telttaretkelle tuonne espoolaisen järven rannalle? Kuka oli tuon matkan ideoinut? Oliko nuo nuoret houkuteltu paikalle, jossa kolme heistä murhattiin raa'asti? 

Ja onko noilla Bodomin veritöillä jotain tekemistä Kyllikki Saaren ja Tulilahden murhien kanssa? 

Kun tuota asiaa katsellaan tarkasti ja tutkijoilla on modernin ihmisen arvomaailma, niin tietenkin eräät tuohon tapaukseen liittyvät huhut, kuten väite siitä että murhaaja tai murhiin läheisesti sotkeutunut henkilö oli hukuttautunut kertoo ehkä siitä, että tuo henkilö on saattanut vaikka tulla katumapäälle. Mutta jos hän on oikeasti katunut tuota tekoaan, niin miksi hän ei tunnustanut sitä? Tai siis noita epäiltyjä jotka kohtasivat epäilyttävän kuoleman vuonna 1969 oli kaksi. Toinen oli Pentti Soininen (n. 1945–1969). Ja toinen oli Valdemar Gyllström (1909–1969).

Eli olisiko ollut niin, että Soininen ja Gyllström olivat mahdollisesti nähneet syylliset? Eli olivatko he ehkä nähneet koko teon. Tai luuliko mahdollinen murhaaja tai murhaajat ehkä Soinisen ja Gyllströmin nähneen hänet tai heidät? 

Kun ajatellaan noita kahta miestä, joista molemmat kuolivat oudosti oman käden kautta, tai joku on niin halunnut uskotella, niin asiat voidaan nähdä myös toisin: eli oliko Pentti Soininen todellisuudessa Gyllströmin vieraana? Eli oliko hän ehkä antanut Gyllströmille sellaisia “palveluksia”, joista olisi voinut seurata pitkä vankeustuomio.Hän oli tuolloin karannut koulukodista ja ollut Bodomin lähellä. Eli oliko hän ehkä yöpynyt Gyllströmin luona, ja oliko karkaaminen tapahtunut Gyllströmin aloitteesta? 

Olivatko Gyllden ja Soininen osallisina tai todistajina noihin Bodomin kolmeen murhaan ja yhteen törkeään pahoinpitelyyn, mutta eivät kertoneet tuosta asiasta poliisille? Eli oliko Soininen ehkä yöpynyt Gyldenin luona ja ehkä Gyllden oli pedofiili, mikä selittäisi sen, että hän ja Soininen eivät olleet ehkä uskaltaneet kertoa sitä, mitä he olivat ehkä nähneet tuona yönä? Tai sitten he olivat toimineet palkattuina toimijoina, mutta olisiko heidän roolinsa avustaja vai päätekijä. Siis tässä vain ajattelen että oliko mahdollinen teon takana oleva taho sitten murhannut nuo kaksi miestä vuonna 1969, ja lavastanut teot itsemurhaksi? 

Tai ehkä he olivat kohdanneet tuolla pimeässä metsässä kun he olivat ehkä hiipineet tuon teltan lähelle, ja aikomuksena ehkä oli katsella, mitä nuo nuoret luonnon helmassa olivat tekemässä. Mutta se ei tee heistä murhaajia, vaikka sitä ehkä jotenkin halusimme. Saattaa olla että nuo kaksi miestä näkivät murhaajan tai murhaajat. Ja sitten he eivät ehkä uskaltaneet kertoa tätä poliisille. Myöhemmin sitten Soininen tai Gyllström oli ehkä kertonut asiasta jollekin, joka sitten oli ehkä päättänyt vaientaa Gyllströmin sekä Soinisen. 

Vai toimivatko Gyllström ja Soininen ehkä mahdollisesti palkattuina murhaajina tuossa jutussa? Vai oliko tuo mahdollinen teon “aivot” ehkä jollain muulla tavalla taivutellut nuo kaksi miestä tai miehenalun sekä aikamiehen tekemään raa’an teon, jota tuo nuori Soininen ei sitten ehkä kyennyt pitämään omana tietonaan, kun alkoi omatunto soimata. Eli Soininen oli tekohetkellä 15 vuotias, ja Gyllden oli noin 50. Mutta saattaa olla että heillä oli jonkinlainen suhde. Olisi mukavaa tietää oliko Gyllden ehkä pedofiili, joka oli solminut suhteen vuonna 1945 syntyneeseen Soiniseen? Ja ehkä joku pahansuopa taho oli saanut tietää tuosta suhteesta. 

Tai ainakin nuo kaksi melko lähekkäin tapahtunutta outoa tai vähintään epäilyttävää kuolemaa panevat olettamaan. Vai miten todennäköistä on se, että kaksi sanotaan, pääepäiltyä tekee itsemurhan saman vuoden sisällä, eikä kumpikaan ole jättänyt viestiä tästä aikomuksesta. Eli houkutteleeko tuolloin kohtalokkaasta kuljetuksesta joku Soinisen pois vartijoiden näköpiiristä Toijalassa, ja sitten hirttänyt tuon miehen, joka oli aikaisemmin kehuskellut Bodomin murhilla 24-vuotiaana Kuopion lääninvankilassa. Tuota kehumista tai tunnustusta ei oltu uskottu. Eikä se käy ilmi että kuka oli nuo Soinisen tunnustukset saattanut vankilan henkilökunnan tietoon. Mutta voidaan olettaa että joku oli sitten pelästynyt ja päättänyt vaientaa Gyllströmin sekä Soinisen, kuten äsken kirjoitin. 

Wikipedia kuvailee näitä kahta miestä näin:

Pentti Soininen (n. 1945–1969)

Useista omaisuus- ja väkivaltarikoksista tuomittu laitosmies Pentti Soininen tunnusti 1960-luvun lopulla 24-vuotiaana ollessaan Kuopion lääninvankilassa tehneensä Bodominjärven veriteot. Hän oleskelikin 15-vuotiaana murhayönä lähellä Bodomia ollessaan karkuteillä koulukodista. Poliisi kuulusteli häntä, mutta hänen tunnustuksilleen ei annettu juurikaan painoarvoa. Luonteeltaan Soininen oli psykopaatti, joka saattoi toimia käsittämättömän arvoituksellisesti, varsinkin alkoholin ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Soinisen pitkä rikosrekisteri sisälsi varkauksia, pahoinpitelyjä ja ryöstöjä. Soininen hirttäytyi Toijalan asemalla vankikuljetuksen tauolla vuonna 1969. (Wikipedia, Bodominjärven murhat)

Valdemar Gyllström (1909–1969)

Yksi murhien kestoepäillyistä oli Oittaalla kioskia pitänyt Karl Valdemar Gyllström. Hänen tiedettiin inhonneen telttailijoita ja käyttäytyneen aggressiivisesti. ”Kioskimiehenä” tunnettu Gyllström hukkui tai hukuttautui Bodominjärveen vuonna 1969, ja hänen kerrotaan tunnustaneen murhat juovuspäissään naapurilleen ennen kuolemaansa sanoen: ”Minä ne tapoin”. Gyllströmin on kerrottu muun muassa täyttäneen kotipihansa kaivon muutama päivä murhien jälkeen, ja siksi Gyllströmin talo ja pihamaa tutkittiin perin pohjin. Mitään raskauttavaa ei kuitenkaan löytynyt. Toisaalta on mahdollista, että ryöstetyt tavarat oli kaikki hävitetty. Muun muassa kioskimiehen vävyn on kerrottu olleen varma, että murha-ase on täytetyssä kaivossa. Poliisin mukaan kioskinpitäjällä oli murhayölle alibi, jonka oli antanut Gyllströmin vaimo. Vaimo oli kertonut valvoneensa koko yön, eikä mies ollut hänen mukaansa poistunut kotoaan. Alibin antanut vaimo kertoi kuitenkin ennen kuolemaansa, että mies oli uhannut tappaa hänet, jos hän kertoo totuuden.

Espoolainen kunnallispoliitikko Ulf Johansson julkaisi vuonna 2016 kirjan Legenden om Bodom: Århundradets mordmysterium, jossa hän väittää paikallisten tienneen kioskinpitäjän olleen murhaaja (Wikipedia, Bodominjärven murhat)

Kun suoraan ajatellaan että tekijä tai tekoon läheisesti kytköksissä olleet Valdemar Gyllström sekä Pentti Soininen olivat ehkä jopa tunnustaneet nuo murhat, mutta sitten he olivat kuolleet ainakin omasta mielestäni “hiukan” epäilyttävissä olosuhteissa, eli Gyllström hukkui tai hukuttautui Bodom järvellä vuonna 1969  ja Soininen hirttäytyi vankikuljetuksessa vuonna 1969, niin mitä jos he olivat olleet yhdessä liikkeellä. Soininen oli koulukodista karattuaan ollut Bodomin lähellä ja Gyllström oli se kuuluisa “kioskimies”, ja molemmat olivat jonkun mielestä “tunnustaneet” Bodomin murhat, niin olivatko nuo kaksi miestä toimineet ehkä palkattuina tappajina? 

Tai olisiko mahdollista että he olisivat hävittäneet todisteita, eli olivatko he ehkä käyneet teltalla ja sitten vieneet tavaroita sieltä? Mutta se että he olivat molemmat tehneet itsemurhan samana vuonna saa aikaan outoja ajatuksia. Se ajatus on se että halusiko joku ehkä Gyllströmin sekä Soinisen vaikenevan? Eli oliko asia niin, että Soininen oli mahdollisesti jopa nähnyt murhan. Oliko hän ehkä käynyt tirkistelemässä tuon seurueen tekemisiä, ja sitten hän oli nähnyt asioita, joita hänen ei olisi pitänyt nähdä. Ja oliko Gyllströmillä ehkä mahdollisesti ollut myös taipumusta salakatseluun? 

Jos näin oli, niin he ehkä olivat katselemassa sitä, mitä nuo murhan uhrit olivat tehneet, ja sitten he olivat sitten päättäneet kiristää tekijöitä. Vai toimivatko Gyllden ja Soininen ehkä tuossa teossa mukana, eli joko avustajina tai palkattuina tappajina? Bodomin murhat ovat nimittäin sellaisia, että niistä on liian vähän todisteita, jotta ne olisivat hetken mielijohteesta tehtyjä. 

https://www.apu.fi/artikkelit/bodomin-pullon-salat-vapaaehtoiset-jatkavat-yha-telttamurhien-selvittamista

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e66e3c22-e993-4a6a-bdd0-f71ac0b520c0

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006516538.html

https://yle.fi/a/20-171265

https://www.wikiwand.com/fi/articles/Bodominj%C3%A4rven_murhat

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bodominj%C3%A4rven_murhat

https://en.wikipedia.org/wiki/Horst_Fischer

Kaikki yhteisöt koostuvat yksilöistä.

Yllä oleva kuva esittää kivistä pihaa. Ja kuten huomaatte, niin piha koostuu yksittäisistä kiven kappaleista. Ja niin kaikki asiat lopulta koostuvat. Kaiken suuruuden takana on yksilöistä koostuva joukko toimijoita, jotka muodostavat kokonaisuuden eli yhteisön, jos puhumme ihmisistä. 

Kun puhutaan työpaikoista, puolueista tai urheiluseuroista, niin jokainen näistä asioista on yhteisö. Yhteisö koostuu ihmisistä, eli jokainen ihminen on lopulta yksilö. Jokaisella yksilöllä on lopulta omat individualistiset tarpeensa. Jokaisella yksilöllä on myös omat yksilölliset rajoitteensa sekä oma tapansa käsitellä asioita. Yksilön tarpeet määritellään sekä fyysisten että psyykkisten tarpeiden kautta. Eikä jokainen yksilön tarve ole sellainen, että sitä voidaan pitää puhtaasti jonkun dopamiinin aikaansaamana asiana. Esimerkiksi diabeetikko on ihminen, joka tarvitsee insuliinia, ja hänen kohdallaan erityistarpeiden huomiotta jättäminen voi aiheuttaa hengenvaarallisen tilan. 

Yksilö on se, jolle asiat tapahtuvat. Kun työpaikka irtisanoo 5% työvoimastaan, niin se merkitsee sitä että noiden lukujen takana on ehkä sadan hengen työpaikassa 5 ihmistä, joita nuo irtisanomiset koskevat. Vaikka työpaikka tai yhteisö viestivät ulospäin siitä, että miten yhtenäinen se on, niin kuitenkin jokainen yhteisön jäsen on yksilö, vaikka sanotaan että yksilöllisyyttä jotenkin ylikorostetaan nykyaikaisessa työelämässä, niin ehkä tuosta ylikorostetusti yksilöllisestä yksilöstä ei nyt ole niin kauhean mukavaa tyhjentää pöytä työpäivän jälkeen ja lähteä etsimään uusia haasteita työvoimatoimiston kautta. 

Työntekijöitä on erilaisia. On olemassa työntekijä-alaisia sekä työntekijä esimiehiä. Eli tässä kirjoituksessa “Työntekijä” tarkoittaa palkansaajaa, joka ei omista omaa työpaikkaansa. 

Tai ehkä olisi ollut parempi jättää tämäkin asia kertomatta, niin ei kenenkään aurinkoinen päivä suoraan sanottuna mene pilveen. Ihmisten tehtävä on siis käydä festivaaleilla ja pitää hauskaa. Niin saadaan kesät kulumaan hienosti, mutta mitä sitten tekevät ne viisi henkilöä, jotka eivät ole enää tuon työpaikan palveluksessa? Etsivätkö he sitten uutta työpaikkaa, ja lukevat niitä mukavia asiallisia sekä erityisesti rakentavia palautteita, joita joku työnantajan edustaja sitten lähettää vastaukseksi. 

Varmaan työnantaja olisi tuon henkilön palkannut, jos hän ei olisi itkenyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sitä, kuinka hänen työnsä ja uransa eli korttitalo jota hän on kymmenen vuotta tai mahdollisesti vielä pidempään rakennellut on kaatunut, kun joku pomo on nähnyt että hänet voidaan mahdollisesti korvata jollain tekoälyllä tai muuten hänen tehtävänsä voidaan jakaa muille. Tietenkin tuona vuonna työpaikasta irtisanottiin viisi henkilöä, mutta olisiko mukavaa olla joku noista viidestä työntekijästä, jotka sitten lähtivät kävelemään kohti työvoimatoimistoa, kun heidän paikalleen halutaan joko dynaamisempi , nuorempi, kauniimpi ja lihaksikkaampi henkilö joka osaa kaiken paremmin? 

Sanotaan että tekoäly vie meidän työpaikkamme. Mutta miten olemme päätyneet tähän malliin, missä tekoälyn pelätään aiheuttavan suuria henkilöstövähennyksiä? Ehkä me olemme tätä ennen kohdanneet pätkätyöt. Nuo määräaikaisten työsuhteiden ketjut ovat asioita, jotka ovat muuttuneet joidenkin ihmisten kohdalla normaaliksi. Määräaikaisia työsuhteita on vuosikausia ennen tekoälyä käytetty tasaamaan työvoiman tarvetta monilla aloilla. Ja osan ihmisistä kohdalla määräaikainen työsuhde on ollut periaatteessa se normaali työsuhde.

 Eli jos henkilö on töissä työvoimapalvelun kautta, niin hänen työshteensa voi olla päältä katsoen normaali, eli toistaiseksi voimassa oleva. Mutta samalla unohdetaan että työntekijän työpaikka sekä yhteisö, jossa hän tekee työtä saattaa vaihtua koko ajan. Tai sitten työ on ollut yksinäistä, eli sitä on tehty siten, että henkilö on ollut yksin koko ajan. Noita töitä on todella paljon. Eli koko työpaikka on sellainen, että siellä ei edes näe ketään muita työntekijöitä. 

Tänäkin vuonna moni työntekijä lopettaa työpaikoissa, ja syyksi merkitään "työsuhteen purku koeaikana". Noille työntekijöille ei koskaan järjestetä kahvituksia. He vain ottavat omat tavaransa mukaan ja poistuvat ovesta. He saattavat olla omasta mielestään avain pelaajia, jotka osaavat työnsä. Mutta nuo avainpelaajina itseään pitävät henkilöt eivät työnantajan edustajien eli johtajien mielestä vain osaa tai halua osata tehdä työtään niin hyvin ja tehokkaasti kuin heidän pitäisi tehdä. Eli kyseessä on alisuoriutuminen. Kun ihminen tekee työtään, niin hänen pitää tietenkin tehdä työnsä parhaan taitonsa sekä kykynsä mukaan. Koskaan ei saa tunnustaa sitä, että voisi tehdä työnsä paremmin. 

Erään vanhan arabialaisen tarinan mukaan eräs sulttaani kutsui kerran arkkitehdin tekemään itselleen palatsin, Kun palatsi oli valmis, niin sulttaani sitä sitten ihasteli. Arkkitehti kertoi silloin sulttaanille, että hän olisi voinut tehdä palatsista vielä paremman. Siitä sulttaani sitten innostui ja katkaisi arkkitehdin pään. 

Tuo vanha arabialainen tarina kertoo siitä, että työnantaja ei koskaan katso alisuoriutumista kovin hyvällä. Eli kun ihminen tekee työtään, niin työnjohtajan pitää aina katsoa tilannetta sillä silmällä, että jotain tuo henkilö jättää aina kertomatta. Joskus kertomatta jättäminen johtuu ajasta. Jokaiseen työhön on käytettävissä vain rajallisesti aikaa. Ja rajallinen ajankäyttö saa tietenkin aikaan sen, että työtä on jotenkin rajattava. Mutta miten pitkään tuo työntekijä panttaa jotain asiaa, joka saattaa ehkä muuttaa koko työn tai projektin luonteen. 

Tekoälyn kohdalla meidän pitää muistaa se, että kun henkilö kouluttaa tekoälyä, niin hän saattaa samalla ajaa itseään kohti työttömyyttä. Eli hyvin tehty projekti merkitsee tuolloin henkilölle sitä, että hän lähtee sen jälkeen kohti työvoimatoimistoa. Kun työelämää koskevia ratkaisuja tehdään, niin myös tällaisia asioita pitäisi voida pohtia. Työnantajien tehtävä ei ole olla sosiaalitoimistoja, mutta samalla myös se että työntekijä poltetaan loppuun pitäisi olla kaikkien tiedossa. Kun nuori työntekijä tulee töihin, niin työnantaja tietenkin toivoo hänellä olevan jotain annettavaa työpaikalle. 

Mutta samoin työntekijällä on jotain toiveita työpaikan suhteen. Hän saattaa olettaa saavansa esimerkiksi myös työkavereita. Tuollaisia toiveita ei varmaan kovin moni työntekijä uskalla tai halua esittää haastatteluissa. Työpaikan tehtävä ei ole olla mikään sosiaalinen ympäristö, vaan siellä pitää tehdä työtä, mistä maksetaan palkkaa. Joten juuri kukaan ei varmaan työhaastattelussa esitä etsivänsä esimerkiksi puolisoa työpaikalta. Tai ainakaan omalle kohdalleni ei tällaista tapausta ole vielä sattunut. 

Se palkka tietenkin on pääsyy siihen, miksi ihminen tulee töihin. Samalla sanotaan että työntekijän pitäisi osata kaikki tehtävät heti, kun hän astuu sisään taloon, eli työnantajien velvollisuus ei ole kouluttaa työntekijää. Samalla kuitenkin mieleen tulee se, että vanhat työntekijät jäävät joskus eläkkeelle. Ja jos nuoret eivät koskaan saa harjoitella mitään työelämässä, niin he eivät varmaan koskaan myöskään opi tekemään töitä niin, että he voisivat opastaa sitten aikanaan nuorempiaan noissa tehtävissä. Eli jossain vaiheessa “Pentti” jää eläkkeelle, ja mistä sitten otetaan korvaava työntekijä? Kas siinä vasta kysymys johon pitää löytää vastaus- 

Kun asioihin ottaa etäisyyttä, niin ne alkavat näyttää uusia puolia itsestään.

Kun ikkunoita puhdistetaan, niin me varmasti huomaamme sen, että jokaisen meistä pitää hieman miettiä sitä, mitä tuli joskus sanottua. Se että me näemme esimerkiksi väkivallan uhrit yksinomaan enkeleinä saattaa vaikeuttaa tutkimusta. Toisaalta taas emme voi suoraan sanoa, että uhri olisi sillä tavoin vaikuttanut tekijään, että tekoa voidaan missään määrin puolustella. Kuitenkin tapa nähdä uhrit enkeleinä saattaa estää tärkeitä tietoja päätymästä tutkijoiden korviin.  Eli jos uhri on elänyt kaksoiselämää, niin nuo ihmiset joista kotona ei muisteta puhua saattavat tietää asioita, joiden avulla tekijöitä voidaan jäljittää. 

Tässä voidaan esimerkiksi ottaa vaikkapa Kyllikki Saaren tapaus, jossa nuori neitonen joutui ilmeisesti harkitun ja teloitustyyliin tehdyn murhan kohteeksi. Tuo Suomen tunnetuin henkirikos saattoi jäädä avoimeksi siksi, että kukaan ei uskaltanut tai halunnut kyseenalaistaa Kyllikki Saaren julkista kuvaa. Kyllikki Saaren kuolintapaan liittyy suuri viha. Mikä aiheutti tuon vihan? Koska Kyllikki Saari oli uskonnollisen yhteisön jäsen, niin se tarkoittaa, että tekijä vihasi joko yhteisöä tai Kyllikki saarta itseään.

Mutta ensimmäisessä tapauksessa olisi murhia tapahtunut enemmän. Tai sitten teko liittyi johonkin muuhun, ja sitä oli yritetty naamioida viharikokseksi. Jos sanotaan että Kyllikki Saari oli vapaaehtoisesti noussut siihen autoon, jonka äänen hänen kohtalokkaana iltana mukana ajanut, mutta Kyllikistä erään risteyksen kohdalla eronnut nainen oli kuullut, niin miksi hänet oli murhattu? 

Kun Kyllikki Saaren tapausta verrataan esimerkiksi Bodomin tapaukseen, jossa kolme nuorta kuoli, kun joku hakkasi heidät teltassa kuoliaaksi. Yksi tuon seurueen jäsenistä jäi henkiin. Teko vaikuttaa järjettömältä, mutta onko nuo ihmiset tapettu siksi, että he olivat tunnistaneet jonkun? Ja tunnistiko myös Kyllikki Saari jonkun henkilön, joka ei halunnut tulla tunnetuksi. Ja tuohon aikaan noita ihmisiä oli paljon. Entiset natsit ja Stalinin kätyrit olivat vielä tuolloin voimissaan. Pitää muistaa, että DDRn valtion omistama mökki sijaitsi tuon Bodomin murhapaikan lähellä, joten oliko joku jota ei saanut mainita tunnistettu? 

Tiedetään että entisen DDRn turvallisuuspalvelu, Stasi vainosi ja varjosti entisiä SS-miehiä. Ja esimerkiksi pahamaineinen natsilääkäri Horst Fischer, joka suoritti epäinhimillisiä ihmiskokeita mielisairaaloissa  pidätettiin aikoinaan DDRssä. Siis virallisesti Stasi pidätti entisiä natseja erittäin tehokkaasti. Mutta kuitenkin esimerkiksi Fischer sai harjoittaa ammattiaan lääkärinä DDRssä 20 vuotta. Se mikä hänet käräytti oli SS:n tatuointi, mikä tietenkin aiheuttaa kysymyksen siitä, miten tuo pahamaineinen natsitohtori kykeni kuitenkin peittämään henkilöllisyytensä? Eikö kukaan Stasista huomannut tuota tatuointia? Eikä Fischerin henkilöllisyyttä kukaan osannut liittää erääseen “eutanasia-ohjelmassa” työtä tehneeseen Gestapon lääkäriin. Samalla voidaan kysyä että kuinka monta entistä Gestapo-miestä työskenteli DDRn salaisessa poliisissa, eli pahamaineisessa Stasissa? 

Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että se mitä Stasi virallisesti kertoi saattoi ainakin hiukan poiketa totuudesta. Mieleen tulee vain se, että esimerkiksi Tseka, eli KGB teki yhteistyötä entisten Ohranan eli Tsaarin poliittisen poliisin jäsenten kanssa. Tuolloin Venäjän vallankumouksen aikaan Tseka tarvitsi ohranan miesten taitoja, joten heidät taivutettiin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuteen perustuvaan yhteistyöhön entisten vihollisten kanssa. Eli he tekivät sopimuksen niiden miesten kanssa, joita he ennen vainosivat. Ja sitten kommunistit ja ohranan miehet alkoivat Stalinin käskystä vainota kaikkia, jotka uskalsivat olla eri mieltä kommunistien kanssa. Joten olisiko joku natsitohtoreista ehkä työskennellyt myös esimerkiksi Stasin tai jopa KGBn laskuun. Noiden miesten ja naisten taitoja varmasti haluttiin käyttää hyväksi esimerkiksi kuulusteluissa. 

Mitään viitteitä mahdollisesta kaksoiselämästä ei haluttu jostain syystä ainakaan julkisuudessa mainita. Eli julkisuuteen tuotiin kuva nuoresta uskonnollisesta naisesta, joka ei edes olisi voinut tehdä kärpäsellekään pahaa. Tuolloin ei mahdollinen poikaystävä tai muu joukko, jonka kanssa tuo nuori nainen ehkä oli jossain viettänyt aikaa, josta hän ei ollut kotonaan kertonut ei uskaltanut ilmoittautua ja jakaa tietojaan, mitkä olisivat ehkä tuoneet valoa sekä motiiviin että tekijään. 

Kun ihminen tekee murhan, niin hänet demonisoidaan. Hän on paha, syntinen ja kurja. Kukaan ei koskaan ole edes kuvitellut olevansa hänen kanssaan, eikä murhaajaa kukaan edes ajattele kutsuvansa mihinkään juhliin. Mutta onko asia oikeasti ollut niin kuin julkisuuteen tai poliisille sekä vanhemmille kerrotaan, jos joku koulukaveri tai muu kaveri tekee veritekoja? Siis todellisuus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, mitä omalle perheelle kerrotaan. Uskaltaako kukaan oikeasti tunnustaa, jos murhaaja sattuu olemaan joku entinen paras kaveri? 

Kun puhutaan esimerkiksi kouluissa tapahtuneista puukotuksista tai ampumisista, niin tietenkin niiden tekijä on aina ollut “vähän outo”. Hän on aina ollut sellainen “kerran synttäreillä tavattiin”-tyyppi, johon ei kukaan varmaan edes ajatellut ottaa yhteyttä. Siis puukotuksen tai ampumisen jälkeen reaktio on varmaan aivan ymmärrettävä. Mutta entä ennen tuota tekoa? Siis ennen tuota tekoa kyseinen henkilö ei ollut rikollinen. Hän ei ollut lehtijuttujen aiheena. 

Siis hän vain tuli kouluun yhtenä aamuna puukko taskussaan, puukotti paria sattumanvaraisesti valittua tyttöä, koska sattuu haluamaan vankilaan. Eli tekeekö tuollainen teko hänestä itsestään ehkä kovan pojan, joka sitten vankilasta päästyään voi tulla työelämään normaalisti ja kertoilla noita “linnan juttuja” kavereilleen? Vai mikä mahtaa olla motiivnína tähän rikokseen? 

Kun oikeus sitten tässä tapauksessa päättää vangitsemisesta, niin voidaan kyllä aiheesta sanoa, että tekijä saattaa kyllä aiheuttaa vaaraa lähipiirilleen. Eli tässä tapauksessa ilman hoitoa kuolemaan johtavien vammojen aiheuttaminen on  ilmeisesti seikka, joka täyttää erityisten painavien syiden kriteerit, joilla perustellaan vagitsemista. Samoin voi olla tekijän itsensä kannalta parempi, että hän pitää “hiukan etäisyyttä” kotiväkeen. Mutta syy tuohon tekoon pitää aina löytyä. 

Kotona ei tällaista tekoa välttämättä katsella kovin hyvällä. Kun tuo henkilö sitten aikanaan viedään vankilaan tai mielisairaalaan, niin hän joutuu kertomaan miksi ja miten hän valitsi kohteet teolleen. Vaikka henkilö on periaatteessa tajunnut tekonsa ja sen seuraukset, niin hän saattaa olla silti vaaraksi ympäristölleen. Mutta sitten tietenkin seuraava kysymys on se, että miten hän näkee oman toimintansa? Sarjamurhaajat eivät kadu. He saattavat nauttia teoistaan, ja siitä että he tuottavat muille ihmisille tuskaa. 

Noiden ihmisten psyyke tai ajattelumalli on sikäli kieroutunut, että he tajuavat tekojensa hirveyden, mutta samalla he nauttivat väkivallan tuomasta vallasta. Jos esimerkiksi alaikäinen toimii palkkamurhaajana, niin hänet kyllä silloin pitää eristää muusta yhteiskunnasta. Joskus murhaaja kuvittelee olevansa ikään kuin joku järjestyksen valvoja. Hän saattaa saada idean ensimmäiseen väkivallantekoon siitä, että kaverit ovat levitelleet juoruja jostain henkilöstä, ja sitten tämä “järjestyksenvalvoja” on päättänyt tehdä vaikutuksen kavereihinsa. Seuraukset ovat hyvin vakavat. 

Sarjamurhaajat eivät ole tavallisia ihmisiä. He  näkevät tekonsa oikeutettuna tai välttämättömänä. Lait on tehty terveitä ihmisiä varten. Niissä ei juurikaan huomioida psykopaatteja, kuten moninkertaista murhamiestä nimeltään Jammu Siltavuori. Vaikka pohjoismaiseen oikeuskäytäntöön ei normaalisti sovi esimerkiksi tuomioiden jatkaminen, niin kuitenkin pitää olla sanktioita, joilla nämä mahdollisesti murhien maailmanennätykseen pyrkivät ihmiset joiden ainoa motiivi on pelon luominen ja väkivallan tuoma nautinto saadaan pidettyä poissa yhteiskunnasta. 

Mutta sitten me voimme taas palata siihen, mitä kutsutaan ikkunoiden puhdistamiseksi. Jostain syystä mediaan on vaivihkaan ilmestynyt sellaisia näkökulmia, joiden mukaan esimerkiksi väkivallan tekijöitä pitäisi kohdella jotenkin lempeästi. Norjalaisen massamurhaaja Andreas Behring Breivikin kaltaiset ihmiset toimivat ikään kuin osoituksena siitä, miten liberaaleja meillä pohjoismaissa osataan olla.

Hänen jokaista valitustaan seurataan silmä kovana, ja suurin huoli lienee se, miten tuo mies voi tämän jälkeen integroitua takaisin yhteiskuntaan. Siitä mitä hänen uhriensa omaiset tai uhrit sattuivat viimeisenä hetkenä ajattelemaan ei varmaan kovin paljon ajatella. Riittää että Breivik saa oikeutta. Mutta kuitenkaan tuollaisten ihmisten ja heidän tekojensa puolustelu ei ole asia, mitä voidaan pitää ainakaan kovin miellyttävänä piirteenä. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Horst_Fischer

Kun puhdistat ikkunoita, niin muista että näkökulma muuttuu.

Kun ikkunat puhdistuvat, niin sisään tunkee kirkasta terävää ja satuttavaa valoa. 

Alvar Aalto tai John Steinbeck sanoi, että ikkunat kannattaa pitää likaisina, jotta valo pääsee pehmeämmin sisään. Tuosta sanonnasta puhutaan usein monella tavalla. Mutta mitä se siis iha oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että luodaksemme uuden puhtaan näkökulman tai näkemyksen asioista, meidän pitää uskaltaa hävittää se entinen suodatin, jolla suodatetaan tieto, joka on meille liian vaikeasti käsiteltävässä muodossa. Siis lika toimii suodattimena, joka suodattaa asioita siten, että me voimme kiinnittää huomiota vain siihen, mistä haluamme pitää kiinni. Tuo mistä haluamme pitää kiinni ei ole ehkä aivan sitä, mitä todellisuus on. Kun me pesemme ikkunoita, niin meidän pitää peittää hetkeksi näkymä, johon olemme tottuneet. 

Siis meidän pitää käyttää saippuaa, jotta saamme lian pois. Ja sitten edessämme on uusi, kirkas näkymä. Mutta tuo terävä uusi valo saattaa sattua silmiin. Tai sitten me voimme ehkä käsittää asian niin, että me olemme kiinnostuneempia ikkunassa olevasta liasta, kuin siitä mitä ikkunan takana tapahtuu. Me emme siis ole kiinnostuneita tapahtumista, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta ikkunan likaisuuteen voimme itse vaikuttaa. Eli oliko vähän outo tapa lähestyä asioita. Toisaalta jos emme ole koskaan edes nähneet puhdasta ikkunaa, niin emme tiedä miltä ikkunan takana oleva maisema näyttää ikkunan takana. Siis sitä mitä tuon lauseen sanoja on tarkoittanut ei varmaan tiedä kukaan. 

Mutta kun sitten puhumme siitä mitä meidän pitäisi tietää tai ymmärtää,  ja mitä meidän ei pitäisi tajuta, niin kohtaamme sellaisen asian kuin tunteet. Tunteet ovat osa ihmisyyttä. Kun puhumme tekoälystä, niin kohtaamme asian, jota emme koskaan ehkä ole ennen kohdanneet. Me kohtaamme tunteettoman koneen, rakenteen joka kykenee yhdistämään tietoa monella tavalla, ja joka kykenee jopa näyttämään tunteita, joita koneella ei kuitenkaan koskaan ole. Tekoäly on väline jonka pelätään vievän töitä erityisesti journalisteilta, joiden työ on ennen ollut raportoida asioista puolueettomasti. Mutta voiko olla olemassa puolueetonta journalismia? Journalisti on vain ihminen. 

Mutta ihminen ei koskaan ole puolueeton. Ihminen ei koskaan ole ilman tunteita, ja tunteiden kautta vaikuttaminen on erittäin ikävä mutta tehokas tapa vaikuttaa ihmiseen, joka pystyy vaikuttamaan kaikkiin muihin ihmisiin. Mutta voimmeko me välttää sitä, että me ikään kuin alamme niputtaa asioita erittäin ikävällä tavalla? Siis me emme varmaan ajattele koskaan sitä, että ihminen joka näkee nääntyviä lapsia Gazassa saattaa globalisoida nuo lapset ja heidän kärsimyksensä johonkin pyssyn heiluttajiin, ja juuri se on se, mitä hänen halutaan tekevän. 

Samoin holokausti eli natsien julma, juutalaisiin kohdistunut kansanmurha globalisoidaan helposti myös nykyjuutalaisiin sekä Israelin asevoimiin. Samoin tuo globalisaatio aiheuttaa sen, että jokainen juutalaiseen kohdistuva rikostutkinta voidaan nimittää antisemitistien salaliitoksi. Eli oliko mafia-pomo Meyer Lanskyyn kohdistunut rikosepäily antisemitistien salaliitto? Tai kohdistuiko natsien vaino vain juutalaisiin? Globalisaatio väärällä tavalla tehtynä on äärimmäisen vaarallista. 

Siis pääosa Saksan keskitysleireillä surmatuista oli juutalaisia, mutta myös muita ryhmiä oli joukossa. Toisen maailmansodan jälkeen kuitenkaan ei koskaan selvitetty sitä, että mitä Stalin teki GULAGissa. Eli Stalin ei koskaan joutunut samalla tavalla vastuuseen teoistaan, kuin Hitlerin esikunta. Syynä tähän oli se, että Stalin oli voittajien puolella. Hän valitsi puolensa oikein. Ja juuri Hitlerin julma holokausti sai ihmiset sulkemaan silmänsä punaisesta terrorista. Tietenkin GULAG oli kaikkien tiedossa, mutta noita Stalinin leirejä vähäteltiin. 

Mielestäni tuo vainoaminen sekä järjestelmällinen murhaaminen kohdistui myös romaneihin, homoseksuaaleihin sekä ihmisiin, joita natsihallinto ei voinut sietää kuten vammaisiin, toisinajattelijoihin ja muihin ihmisiin, jotka poikkesivat massasta. Kommunistien vainot taas kohdistuivat uskonnon harjoittajiin, taiteilijoihin sekä oikeastaan kaikkiin, joita punaisen terrorin jäsenet eivät voineet sietää. Yksi diktatuurin tärkeimmistä tuntomerkeistä on se, että siellä yksilöllisyys poistetaan täysin. Massoja on helppo käsitellä, massoja on helppo lähettää kuolemaan, ja siksi diktaattori inhoaa massasta poikkeavia ihmisiä.Diktaattorin mielestä ihminen on vain välttämätön paha, väline jolla hän toteuttaa omaa ajatusmaailmaansa. 

Mutta kummasta välitämme enemmän ikkunasta joka on likainen, vai noista kärsivistä ihmisistä? Sitä voimme sitten kysyä omalta peilikuvalta, joka niin mielellään meitä katseli kun pesemme kasvojamme. Me kaikki ymmärrämme Ukrainan tukemisen tärkeyden. Mutta koska tämä on filosofinen kirjoitus, jossa on tarkoitus tarkastella asioiden negatiivista puolta ja rikkoa tabuja, niin lukekaa myös seuraava luontaisesta narsismista kertova kappale. 

Me kaikki toivomme Ukrainan sodan päättymistä. Mutta miten me sitten saamme tuon sodan päättymään? Yksi tapa on jättää Ukraina aivan yksin, ja toivoa että Venäjä voittaa tuon maan nopeasti. Noin saadaan ikävä tilanne pois mielestä ja sota pois päiväjärjestyksestä. Se teemmekö tuolloin oikein tai voimmeko sen jälkeen katsoa peiliin on sitten vähän eri asia. Mutta oliko niin, että syvällä narsistisen mielemme syövereissä toivoimme Venäjän nopeaa voittoa, koska silloin meidä ei tarvitsisi ottaa kantaa Ukrainan puolustus sotaan.

Se mitä tuo asia saa aikaan on sitten se, että Venäjä kääntää kärjen Suomeen ja Baltiaan. Samalla tavalla, jos juku antaa kiristäjälle rahaa, niin hän yllyttää tätä jatkamaan sekä kiihdyttämään toimintaansa. 

Samalla tavalla voimme kysyä että kummasta välitämme enemmän Maapalloa kohti tulevasta asteroidista vai jääkiekko-ottelun tuloksesta? Vastaus on että jääkiekko kiinnostaa enemmän kuin joku asteroidi. Vaikka varmaan jokainen meistä tietää mitä meidän kannattaisi huolehtia enemmän. 

Me kohtaamme joka päivä erilaista vaikuttamista. Vaikuttamisen tarkoitus on saada meidät tekemään asioita, josta joku sitten hyötyy. Kun me kohtaamme vaikuttamista, niin paras tapa saada omat näkökulmamme asioista menemään läpi on olla miellyttäviä. Toinen tapa on herättää sääliä, mikä on sitten säälittävää. Mutta säälillä saa ostettua ymmärrystä. 

Me heikot ja köyhät emme vain kykene vastustamaan vastapuolta, ja siksi meidän pitää vain myöntyä siihen, mitä muut haluavat. Jos panemme vastaan, niin emme ehkä ole säälittäviä. Mutta jostain syystä me kohtaamme sellaisen ilmapiirin, että tiettyjen ihmisten mielipiteiden vastustaminen on säälittävää. Tuolloin toisen ihmisen mielipide painetaan maan rakoon sanomalla sitä säälittäväksi. Ja tietenkään mitään omaa tietojen etsintää tai kouluttautumista ei voida sallia. Ääriryhmät tietenkin omivat monia aatteita kuten kansallisen perinnön sekä kulttuurin itselleen. 

Kun kouluja pommitetaan, niin silloin pyritään hävittämään kansallinen perintö. Eli pommituksella ja muilla tuhotoimilla, joka kohdistuu kouluihin sekä älymystön eli taiteilijoiden sekä professorien ja tutkijoiden vainoamisella on aina sama merkitys. Kansan historia sekä kulttuuri pyritään tuhoamaan noiden toimien kautta. Eli kun “einsatzgruppen” yksiköt murhasivat ihmisiä jossain Puolan metsässä, niin noiden ampumisten tarkoitus oli surmata Puolan kansan sydän. Näiden ihmisten pelättiin aiheuttavan hankaluuksia keskitysleireillä. Sama logiikka ajoi myös Stalinia hänen toimissaan. Hän halusi tuhota Venäjän historian sekä korvata sen puolueen ja häntä itseään miellyttävällä versiolla historiasta, jonka mukaan kommunistit olivat yksinomaan hyviä ja tsaari oli paha. 

No, ehkä tsaari oli julma sortaja, mutta ne taiteilijat, kauppiaat sekä monet muut eivät olleet myöskään nähneet tsaarin vallassa mitään hyvää. He saattoivat taistella punaisessa kommunistisessa armeijassa tsaarin kannattajia vastaan. Nuo henkilöt saattoivat olla tsaarin poliittisen poliisin Ohranan uhreja. Mutta he eivät välttämättä taistelleet nostaakseen valtaan uutta tsaaria, jolla oli isot viikset, ja joka poltti piippua ketjussa. Kuitenkin heidät pidätettiin tuon ketjupolttaja-viiksimiehen käskystä. Heidät haettiin nahkatakkia käyttävien miesten toimesta ja sitten kun he astuivat kahden nahkatakkia käyttävän miehen välissä mustaan autoon, niin he eivät ehkä koskaan nähneet kotiaan. 

Heidät oli ilmiantanut joku joka ei vain voinut sietää toisen menestystä. He eivät voineet sietää kiiltäviä lattioita, kirjailtuja paitoja tai kirjailtuja pöytäliinoja. Nuo miehet jotka suorittivat pidätyksiä olivat teknokraattien luomuksia. He ajattelivat olevansa vain osa koneistoa. Noiden miesten ajattelutapa oli peräisin suoraan pimeältä keskiajalta. Keskiajalla ajateltiin että vaikka ihminen olisi pidätyksen jälkeen todettaisiin syyttömäksi tekoon, josta häntä oli syytetty, niin hänet silti saatettiin kiduttaa kuoliaaksi. “Oli jumalan tahto että pidätys tapahtui, ja jotain pahaa tuo raukka oli kuitenkin tehnyt”.

Eli vaikka henkilö oli syytön vastavallankumoukselliseen propagandaan ja sen levittämiseen, niin tietenkin hän oli jotain pahaa tehnyt. Turvallisuuspalvelu oli erehtymätön, ja ilmiantaja ei vain osannut pukea sanoiksi sitä, miten tuo pidätetty oli toiminut vasta-vallankumouksen hyväksi ja yrittänyt työntää erehtymätöntä toveri Stalinia pois vallasta. Vai miksi hän muka oli ottanut yhteyttä tuohon mahtavaan turvallisuuspalveluun, jonka jäsenet valittiin suurista keskinkertaisuuksista, eli he eivät tehneet mitään omasta halustaan. Kaikki turvallisuuspalvelun jäsenet noudattivat vain käskyjä, he eivät koskaan kyseenalaistaneet mitään, harjoittaneet jonninjoutavia filosofioita. He vain tepastelivat jonkun ilmiannetun kotiovelle, ja sitten vain konepistooli päin naamaa. Tietenkin pidätetty oli vaarallinen, eihän konepistoolia olisi muuten tarvittu. 

Ja kun sitten tuo ilmiantaja seisoi naama virneessä heiluttamassa tuolle kansan viholliselle, niin hän tunsi olevansa todellinen supermies tai nainen. Hän saattoi vielä ilmiantaa monia muitakin, ja sitten ehkä hänet jopa kutsuttaisiin GPUn tai NKVDn järjestämälle ilmiantokurssille, jossa hän voisi sitten kehittää vaikka naapurin emännän halkopinosta suuren agitointi välineen. Joskus tosin ilmiantaja saattoi myös muuttua kansan viholliseksi, kun joku sitten näki hänen piirtäneen puolueen jäsenkirjaan rivoja kuvioita. Ja sitten tuo onneton saattoi olla onnekas, ja päästä katsomaan revontulia jonnekin kauas Siperiaan. Tai sitten mikäli hän sattui asumaan Pietarissa eli Leningradissa, niin hänen elämänsä päättyi Bolšoi Domin eli “Ison talon” kellarissa, missä hänet ammuttiin muitta mutkitta. 

Kun sitten muutamme asiat miellyttäviksi, niin voimme tietenkin peittää tiedosta sen osan, mikä ei miellytä vastapuolta. Eli tuolloin vältämme konfliktin puhumalla vain sitä, mitä vastapäätä istuva henkilö haluaa kuulla. Ja juuri silloin teemme virheen, jota voidaan pitää anteeksiantamattomana tai jopa rikollisena tekona. Tuolloin muutamme tietoa siten, että se on helppo niellä, mutta samalla unohdamme asiat, joita emme halua tai tai uskalla katsoa. 

Se mitä me emme uskalla tai halua muuten katsoa saattaa olla se, mikä ehkä voisi vapauttaa meidät kaikki jostain pelosta. Se ehkä avartaa näkemyksiä siitä, miten asioista pitäisi puhua. Se saattaa poiketa siitä, miten niistä toivoisi puhuttavan. Meidän on vaikea myöntää virheitä, joita itse teemme. Me olemme riippuvaisia tiedosta, jota me saamme mielipiteitä muodostettaessa. Kun me teemme jonkun päätöksen, niin silloin teemme sen sillä tiedolla ja kokemuksella, jota jokaisella meistä sillä hetkellä on. Tiedon määrän lisääntyessä tai toiminnan laadun muuttumisella on sellainen merkitys, että joskus kauan sitten tehty päätös saattaa muuttua vääräksi. Se että Daavidin Linko on maailman paras IT-ohjus ei tarkoita että hyväksymme kansanmurhaa. Jos tuo järjestelmä on jo maksettu, niin kaupan peruuntuessa Israel ei ehkä halua palauttaa rahoja. Samalla taas Venäjä rajojen takana aiheuttaa jatkuvasti huolta meissä kaikissa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meyer_Lansky

Mihin maailma on menossa?

Trumpin Yhdysvallat on tuonut ihmisten eteen mallin, jossa vastakkain ovat erilaiset yliopistot, joiden pitäisi tuottaa laadukasta “materiaalia” valtion ja työelämän tarpeisiin, ja jossa isänmaallisuuden ja työelämästä tuttuun lojaalisuus velvoitteeseen vetoamalla saadaan vastaääniä vaimennettua. Eli vastakkain ovat ainakin päällepäin vapaan tieteen tyyssijat sekä valtion hallinto vastakkain. Toimiakseen oikein pitää yliopiston saada useita erilaisia näkökulmia omaavia ihmisiä, jotta se voi toimia kuten sen pitäisi toimia. 

MAGA-liike ottaa tutkimuksesta vain ne asiat, jotka sopivat sen ajattelutapaan. Tuo liike on myös ottanut käyttöön eräänlaisen terrorin, eli tuomarit ja muut joita liike ei hyväksy saavat pizzapaketin. Se onko noissa paketeissa viesti, "se olisi voinut olla pommi" on arvailujen varassa. 

Mikäli yhteisön ajattelutapa muutetaan monolologiseksi, niin että mitään muuta kuin yhtä tapaa ajatella ei huomioida, niin silloin me kohtaamme hyvin ikävän asian. Nimittäin ideoiden ja niistä poikivien innovaatioiden diversiteetin eli monimuotoisuuden kapeneminen johtaa siihen, että tiede ja siitä poikivat innovaatiot kohtaavat tilanteen, jota voidaan verrata degeneraatioksi. Tuolloin saattaa vanhentunut sekä ehkä jopa vaarallinen tai toimimaton ratkaisu päästä markkinoille. 

Tietenkin valtion hallintoa johtava Trump päättää siitä, että jos yliopistot eivät ole linjassa hänen näkemystensä kanssa, niin silloin leikataan rahoitusta. Tai niihin tuleville ulkomaisille vaihto-opiskelijoille tai tutkijoille ei myönnetä green cardia, jos he eivät tuota tietoa, joka sopii Trumpin MAGA-liikkeen jäsenten korville.Tuo tapa jossa tieteen harjoittajalta vaaditaan tuloksia, jotka sopivat jonkun ryhmän käsitykseen isänmaallisuudesta ei ole aivan tuntematon missään päin maailmaa. Eikä Venäjä ole ainoa maa, jossa esimerkiksi sodan tai sotarikosten ja niiden syiden tutkiminen on jotenkin vaikea asia. Tällä tarkoitan että tiettyjä sotarikoksia on maailman historiassa ohitettu olkapäitä kohauttamalla. 

Samoin sodan aikana on varmasti tehty myös tavallisia rikoksia, joista osa saattaa olla vieläkin selvittämättä. Sota antaa mahdollisuuden kätkeä rikoksia ja ihmiset saattavat olla kiinnostuneempia jostain rintamalla tapahtuneesta toiminnasta, kuin jostain yksittäisestä murhasta. MAGA-liikkeen argumentti esimerkiksi yliopistojen suitsemiseksi saattaa perustua siihen näkemykseen, että yliopistoilla järjestetyt “Ho Chi Minh” mielenosoitukset sekä myöhemmin Afganistanissa tapahtuneiden drone-iskujen tuomitseminen ja niitä vastaan suunnatut kampanjat vetivät maton sodan alta. Eli “ratkaisevalla hetkellä” alettiin noita vastustajia uhriuttaa.

Kun puhutaan sitten siitä, miten MAGA-liike kohtelee Israelia, niin tuo kansanmurha on hiukan eri tyyppinen kuin Afganistan sekä Vietnam. Etelä-Vietnam ei ollut mikään demokratian tyyssija, eli kumpikin osapuoli tai Vietnamin sodassa jokainen osapuoli  omalla tavallaan rikkoi Geneven sopimusta. Eli Pohjois-Vietnamissa amerikkalaiset sotavangit pakotettiin hokemaan kommunistisia iskulauseita ja heitä yritettiin aivopestä. Sotavankien kohtelusta voitte lukea erilaisista lähteistä. Etelässä sekä Etelä-Vietnam että USA kuullustelivat vankeja LSDn avulla. Samoin ilmaiskuja suunnattiin siviilejä vastaan. Mutta myös VietCong surmasi etelän ja USAn kanssa yhteistoiminnasta epäiltyjä melko usein. 

Afganistanissa vallassa oli Taliban hallinto, joka tuki terrorismia ja murhasi järjestelmällisesti vastustajiaan. Samoin tuo maa tarjosi suojapaikan Osama bin Ladenille, joka oli useiden terrori-iskujen arkkitehti. Tuon takia isku tuohon maahan hyväksyttiin. Myöhemmin Osama bin Ladenin kuolemaan johtanut pidätys yritys sai aikaan asian, jossa tuota SEAL-miesten toimintaa alettiin kutsua rikokseksi, ja jostain syystä bin Ladenia muutettiin uhriksi, vaikka hän oli vastuussa tuhansien ihmisten kuolemasta. 

Mutta sitten Israeliin. Periaatteessa koko operaatio jota nyt pitäisi kohdella kansanmurhana lähti liikkeelle “oikeutettuna vastatoimena”, mutta myöhemmin operaation luonne on muuttunut siten, että tarkoituksena on vain murskata Palestiinalaisten vastarinta. Metodit joita tuossa operaatiossa käytetään ovat erittäin rikollisia. Eli Israelissa sekä ilmeisesti myös Hamasin kohdalla on ihmisiä, joiden etu on erityisesti se, että sota Gazassa jatkuu loputtomasti. Ääriliikkeet kummallakin puolella varmasti järjestävät verilöylyn aina, jos mitään lähentymistä tapahtuu. 

Periaatteessa Netanjahulla ja Putinilla on paljon yhteistä. He näkevät molemmat maansa ikään kuin vihamielisten voimien ympäröimänä linnakkeena, jota pitää koossa ainoastaan kansallinen yhtenäisyys. Niin kauan kuin Netanjahu on vallassa, niin hän voi välttää syytteet tai tutkimukset. Eli tuo konsertti-isku tuonne aavikon festivaaleille tapahtui Netanjahun itsensä kannalta juuri sopivasti. Hän sai tuolloin aloitettua operaation Gazassa, joka jatkuu edelleen. Siis operaatio muuttui kansanmurhaksi.Jossa unohdettiin kohtuus. Ja uhreiksi alkoi valikoitua naisia ja lapsia. Joten jotain pitäisi varmaan tehdä. 

Tuo toiminta on tuomittavaa, olkoonkin että “Hamas aloitti”. Toisaalta taas naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta sopii myös Hamasin johtajille, jotka haluavat kaikkea muuta kuin Palestiinan tunnustamista. Hamas on myös äärijärjestö, jonka johtajat eivät varmasti halua mitään muuta kuin että sota jatkuu loputtomiin, eikä myöskään ainakaan jokainen Israelin asevoimien johtaja ole tuolla Gazassa hölkkäämässä 40 asteen helteessä hiki hatussa pitkin raunioita. 

Tietenkin Palestiinan valtion tunnustaminen olisi asia, joka voisi auttaa lopettamaan murhaamisen. Mutta miten tehdä tuo teko niin, että Hamas ei samalla muutu tunnustetuksi hallitukseksi? Siis miten erottaa Hamas muista palestiinalaisista? Kun Israelin teot Gazassa tuomitaan, niin samalla pitäisi tuomita myös Hamas ja Hizbollah. Ja samalla tietenkin meidän pitää muistaa myös se, miten “hyvin” palestiinalaisia on muualla kohdeltu. He eivät ole minkään maan kansalaisia. Vaan noita ihmisiä on arabimaissa pidetty pakolaisleireillä poliittisista syistä vuodesta 1947 asti. 

Arabimaat näkevät asiat siten että jos palestiinalaiset hyväksytään heidän maansa kansalaisiksi, niin se merkitsee Israelin tunnustamista. Ja se on jyrkästi vastoin arabien politiikkaa, jonka mukaan Israel on “sionistinen hyökkääjä valtio”, jolla ei ole oikeutta olemassaoloon, Ja Netanjahu ottaa kaiken irti tuosta asiasta. Hän näkee asiat niin, että jokainen arabi tai palestiinalainen on joko nykyinen tai tuleva terroristi. Ja se tietenkin luo kansanmurhalle otollisen ilmapiirin. 

Samoin Israelin poikkeuksellisen julmat otteet varmasti luovat myös otollista ilmapiiriä erilaisten ääriryhmien kuten Isis, Hizbollah ja Hamas suorittamille värväystoimenpiteille. Eli he värväävät palestiinalaisia itsemurha-pommittajiksi, mikä sitten taas ruokkii vihaa, ja Netanjahun luomaa kuvaa itsepuolustuksesta. Toisaalta taas peko kostosta ajaa myös Israelia entistä julmempiin tekoihin. Vaikka tiedetään että kollektiivinen pommittaminen ja koko yhteisöön suunnattu väkivalta tiivistää ihmisten rivejä. Ja tietenkin palestiinalaisten kurittaminen eli kansanmurha  saa ihmisten katseet pois arabiassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. 

Mutta palataan MAGA-liikkeeseen. MAGA liike kuulemma tilailee pizzoja ihmisille, joista he eivät satu pitämään. Mutta samalla Trumpia tukeva Maga-liike varmasti vaatii myös konkreettisia tuloksia Trumpin tukemisesta. Jos ajatellaan että Trump karkottaa esimerkiksi meksikolaisia, niin mitä töitä nuo meksikolaiset ovat tehneet? 

Mikäli MAGA aktivistit ajattelevat, että meksikolaisten karkottaminen tekee lisää työpaikkoja, niin aikovatko he sitten lähteä hakemaan noita töitä? Mutta miksi USA on ajautunut tilanteeseen, missä sen johto ei tunnu tietävän edes sitä, mitä se on edellisenä päivänä luvannut tai vaatinut? Ehkä pieni historian kertaus avartaa sitä näkökulmaa, joka on ajanut USAn tähän tilanteeseen. Toisen Maailmansodan aikana liittoutuneiden sotatarvikkeiden tuotanto tapahtui pitkälti USAssa jonka valtava tuotantokapasiteetti oli kaukana Akselivaltojen pommikoneiden ulottumattomissa. USAn teollisuutta eivät japanilaiset tai saksalaiset kyenneet häiritsemään, ja sodan jälkeen USA tarjosi apuaan Euroopan jälleenrakentamiseen. 

Yhdistettynä lähes vahingoittumattomana säilyneen tuotanto infrastruktuurin kanssa kiitollisuus mitä Ranskassa sekä Britanniassa ja muissa läntiseen Eurooppaan kuuluneissa valtioissa takasi sen, että USAn taloudellinen tuki nosti läntisen Euroopan takaisin jaloilleen. Tässä tekstissä “läntinen Eurooppa” tarkoittaa valtioita, jotka saivat Marshall-apua sekä jäivät Varsovan liiton ulkopuolelle. Kahden supervallan hallitsemassa maailmassa, eli Kylmän sodan aikaan USAn ydinaseesta tuli NATOn keskeinen väline, jolla se kykeni vaikuttamaan Neuvostoliiton toimiin. Samoin ydinase oli keskeinen pelote, jolla suurvallat pysyvät erossa toisistaan. 

Kylmän sodan päättyessä ihmiset alkoivat luottaa toisten hyvyyteen. Aseistariisunta, rauhanliike ja monet muut hyvät asiat kukoistivat. Toki tuolloin unohdettiin, että jo Neuvostoliitto tuki rauhan liikettä, eli tarkoitus oli riisua länsimaat aseista, mutta samalla Neuvostoliitto suoritti voimakasta asevoimiensa varustamista. Putinin pelikirja on pääosin tuolta ajalta. Neuvostoliitto kehitti voimakkaasti maahanlaskujoukkojen toimintaa. Noiden joukkojen avulla voidaan luoda vihollisen selustaan pesäkkeitä, kuten vallata lentokenttiä. 

Ja sitten noiden pesäkkeiden kautta  voidaan selustaan toimittaa raskaita aseita, sekä luoda toinen rintama.Vallattujen tukikohtien kautta voidaan tietenkin toimittaa myös raskaita hyökkäysvaunuja vihollisen selustaan. Mutta jos noita vaunuja pudotetaan laskuvarjolla on noiden iskujen teho kovempi. Eli vaikka laskuvarjojoukot itse ovat kevyesti aseistettuja, on niiden tehtävä vain esimerkiksi lentokentän nopea haltuunotto. Ja sitten vallatulle kentälle aletaan välittömästi tuoda raskaita aseita kuten panssarivaunuja ja tykkejä, joilla toimintaa voidaan laajentaa. 

 Hyökkäyksen torjunnassa laskuvarjojoukot, sekä raskaat kuljetuskoneet, jotka voivat kuljettaa myös panssarivaunuja ja pudottaa niitä laskuvarjolla voivat hypätä vihollisen kärjen yli.  Ja sitten iskeä joko vihollisen huollon kimppuun tai hyökätä vihollisen selustaan. 

Oli Ukrainan onni, etteivät Venäjän merijalkaväki sekä laskuvarjojoukot päässeet sodan alussa tavoitteeseensa. Puhuttiin jopa tiedustelupalveluiden alasajosta, ja luotettiin ennalta ilmoitettuihin “open skies” valvontalentoihin, joilla valvottiin ydinaseiden purkamista. Toki esimerkiksi korkeasti mobilisoitavien  SS-20 ja SS-25 järjestelmien siirtäminen pois “open skies” valvontakoneiden reiteiltä. Kun Putin alkoi valtaan noustuaan rajoittaa presidentin valtakausien määrää  ja avata Venäjää, niin ihmiset halusivat uskoa siihen, mitä tuo mies halusi sanoa. Mutta sitten Putin alkoi pyörtää puheitaan. 

Lopulta hän astui pois presidentin paikalta vain siksi, että  Dmitri Medvedevin kautta Putin saattoi säädättää lain, joka takasi hänelle rajattoman vallan. Tuon jälkeen Venäjällä alkoi opposition järjestelmällinen tukahduttaminen sekä Putin alkoi esitellä erilaisia uusia ydinaseitaan. Kun länsimaat olivat ajaneet asevoimiaan alas, ja sitten vielä toimineet jotenkin huonosti Afganistanissa, niin tietenkin sodanvastaisuus oli länsimaissa hyvin korkealla. Sanotaan että ilman julkisen sanan painostusta olisi Afganistan voitu voittaa, mutta länsimaiden lähtö sinetöi Talibanin voiton. 

Tuon voiton myötä USA menetti ainakin osittain uskottavuuttaan NATOn takuumiehenä. Toisaalta taas Al Assadin hirmuhallinnon kaatuminen Syyriassa sekä huonosti mennyt Ukrainan sota ovat aiheuttaneet saman Putinille, mutta ongelma on siinä, että se saattaa lisätä ydinaseiden leviämistä. Jos Putinin pitää pyydellä jatkuvasti aseita ja miehiä jostain muista maista, niin se mitä hän antaa vastikkeeksi saattaa olla erittäin ikävää katsottavaa. Eli saattaa olla että Putin tarjoaa ydinaseiden valmistamiseen tarvittavaa teknologiaa maille, jotka ovat hänen kanssaan liitossa. Ja se sekoittaa pakkaa ennestään. 

Sanotaan että varsinkin naisten kohdalla Talibanin hirmuhallinto on palannut pelottavampana kuin koskaan. Mutta silloinkin ihmiset halusivat uskoa, ettei Putin aio ryhtyä täyteen sotaan. Puhuttiin epäinhimillisistä lennokeista, ja samalla kuitenkin unohdettiin Talibanin tapa käyttää valtaa. Ja tällä hetkellä Afganistanin ihmisoikeustilanne on huonoimpia koko maailmassa. Putin on mies joka osaa makeilla ja manipuloida. Hän vakuutteli kaikille rauhantahtoisuuttaan, mutta samalla Venäjän sisällä kuohui. Valko-Venäjän mielenosoitukset olisivat ilmeisesti voineet päätyä vallanvaihtoon, elleivät Venäjän laskuvarjojoukot olisi saapuneet “harjoittelemaan” Valko-Venäjälle. 

Mutta sitten Syyrian operaation menestys rohkaisi Putinia lähtemään Ukrainan sotaan, joka oli kytenyt vuodesta 2014 saakka, jolloin Venäjä kieltäytyi luovuttamasta itselleen tärkeää Simfepolin tai Sevastopolin tukikohtaa Ukrainalle. Syynä tähän oli se, että tuon tukikohdan kautta Venäjä saattoi hallita Ukrainan rannikkoa, ja estää viljakuljetukset Ukrainasta. Mutta samalla se kykeni estämään Kaukasuksen öljyn ja kaasun kuljetukset Eurooppaan Ukrainan kautta. Ja tuon piti tuoda rahaa Gazpromin kassaan. 

Ongelma Euroopassa sekä USAssa on ollut se, että esimerkiksi tärkeitä aseprojekteja on seisonut paikallaan. Ja kaluston päivityksiä ei olla tehty ainakaan kuten niitä pitäisi tehdä. Ja sitten Kiina ja varsinkin Pohjois-Korea on tuonut esiin uusia stealth-hävittäjiä. Yllättäen globaalille kentälle tulevat uudet toimijat muuttavat maailmaa yhä monimutkaisemmaksi. Eli vaikka Putinin kanssa saataisiin aikaan jotain sopimuksia, niin nuo sopimukset eivät sido ketään muuta. 

Noudattaako Putin näitä sopimuksia on arvailujen varassa. Mutta ne eivät koske Pekingiä tai Pjongjangin johtoa. Venäjän Afrikassa toimeenpanemat ydinvoima projektit tarkoittavat sitä, että kukaan ei edes tiedä miten monta valtiota on tulossa ydinase valtioiden kerhoon. Samoin USAn poistuminen Euroopasta ja Unionin rakoilu ovat asioita, joiden takia myös ydinaseita omistavien valtioiden määrä kasvaa. Ja se sitten aiheuttaa globaalin ydinsodan uhan kasvun. Valtiot jotka ovat ennen luottaneet USAn ydinaseiden suojaan alkavat nyt sitten valmistaa omia ydinaseita. Ja valitettavasti yksi näistä maista on ehkä Suomi. Suomi on maa jossa on huipputekniikkaa. Me voisimme muuten valmistaa ydinaseita, mutta niiden kokeilu on pääasiallinen ongelma. Eli meillä ei ole juurikaan tilaa kokeilla mitään atomipommien kaltaista.. 

Joitakin erittäin tärkeitä asejärjestelmiä on olemassa vain rajoitetusti. Eli Ukrainassa on huomattu se, että tiettyjä varusteita tarvitaan huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on saatavilla. Ja ongelmia lisäävät sellaiset asiat kuin se, että myös muita valtioita kuin vain toinen suurvalta on nykyään huomioitava paremmin kuin ennen.

Esimerkiksi Pohjois-Korean uudet hypersooniset ohjukset voivat uhata myös Eurooppaa. Tuosta ennen niin takapajuisesta maasta on kasvanut muutamassa vuodessa kovan luokan sotilasmahti, joka ei häpeile kaupitella aseita ympäri maailmaa. Ja tuota tietä ovat seuranneet myös Kiina, Intia ja Pakistan. Ydinaseiden julma logiikka kuluu niin, että niillä voidaan sota siirtää uudelle tasolle. Ennen USAn kaupunkeja ei uhannut mikään muu kuin Venäjän tai Neuvostoliiton toimesta laukaistu ydinase. 

Mutta nyt esimerkiksi myös Pohjois-Korea voi laukaista ohjuksia, joiden kantama on paitsi USAn kaupunkeihin, niin nuo uudet ohjukset kantavat myös Eurooppaan. Ja sen takia meidän pitäisi myös olla huolissamme noista uusista ydinasevaltioista. Ne eivät enää ole “kaukana Aasiassa”, vaan niillä voidaan aivan helposti uhata myös Eurooppaa. 

Noiden aseiden torjuntaan tarvitaan uusia tutkia sekä ohjuksia tai jotain eksoottisia aseita, kuten lasereita. Niiden avulla voidaan myös esimerkiksi satelliittien tai internetin kautta ohjattavia droneja laukaista toiselle puolen maailmaa. Esimerkiksi Pohjois-Korea voi operoida droneja myös omasta suurlähetystöstään käsin. Tai niitä voidaan ohjata etäkäytön avulla suurlähetystöön asennettujen antennien avulla, suoraan Kim Jong-unin työpöydän takaa. Ja dronejen avulla hän voi suorittaa vastustajiensa eliminointeja etäojatusti. 

Nuo uudet ydinasevaltiot ovat häpeilemättömän epädemokraattisia maita, joissa ihmisoikeudet eivät paljon merkitse. Tuo ydinaseita hallussaan pitävien valtioiden joukon kasvaminen merkitsee sitä, että maailman voimatasapainon malli on kadottanut merkityksensä. 

Kun pienellä valtiolla on ydinaseita, niin myös se vaatii sitä että ne pitää ottaa vakavasti. Mutta seuraava ongelma on sitten ydinaseiden varastointi sekä suojaaminen. Ydinaseiden suojaaminen on sitten eri ongelma. Rikolliset kuten korruptoituneet upseerit voivat myydä noita aseita vaikkapa terroristeille. Myös droonit sekä muut vastaavat aseet ovat osoittaneet, että ainakaan osa länsimaiden aseista ei ole sillä tasolla, että ne kykenevät haastamaan itäisen blokin aseet. Ja juuri se tekee asioista monimutkaisen.

Kun ennen riitti se, että asioista sovittiin Venäjän sekä USAn välillä, niin nykyään sopimuksista pitää neuvotella useiden toimijoiden kanssa. Pelko siitä että USA ei ehkä kykenekään voittamaan tulevia sotia aiheuttaa ongelmia. Jos yksikin ydinase osuu laivasto-osastoon, niin se saattaa tuhota koko laivasto-osaston kerrallaan. Eli juuri ydinaseiden teho saa valtiot hankkimaan niitä. 

Juuri niiden valtava tuhovoima saa aikaan sen, että pienikin valtio kykenee aiheuttamaan hyökkääjälle valtavia tappioita. Tämä tarkoittaa sitä, että USA on putoamassa maailman ykköspaikasta sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. USAn talous on ollut ongelmissa 1970-luvun alun  öljykriisistä saakka. Tuolloin USAn talouden veturi olivat autot. Kun OPEC leikkasi tuotantoa, niin se aiheutti polttonesteiden hinnan nousua. 

Sen takia suurilla moottoreilla varustetut USA-autot jäivät myymättä. Ja Eurooppalaiset ja Japanilaiset autot rynnivät myös USAn markkinoille. Se että autoilijat eivät vain olleet kokeilleet muita kuin amerikkalaisia autoja piti USAn autoteollisuutta pystyssä. Kun alle tuli auto joka vei vähemmän polttoainetta ja oli kaiken lisäksi nopea sekä vähintään yhtä mukava kuin amerikkalainen auto, niin amerikkalaiset autot jäivät myymättä sekä USAssa että Euroopassa. 

Tuo aiheutti sitten tilanteen, missä USAn talous menetti sen veturin. Oikeastaan voidaan sanoa, että öljykriisistä saakka USAn talous on ollut eräänlaisessa turbulenssissa. Kun tuotantoa vietiin sitten Meksikoon, niin se aiheutti työttömyyttä. Tietokoneet eivät ole samalla tavalla talouden veturi kuin autot. Eli valtaosa maailman tietokoneista tehdään muualla kuin USAssa, ja myös USA-merkkien keskeinen komponentti eli prosessori valmistetaan muualla kuin USAssa. Samoin monia muita “amerikkalaisia tuotteita” valmistetaan muualla. Eli vain suunnittelu tehdään jossain USAssa, mutta valtaosa tuotannosta tehdään muualla. 

Tekoälyn ja robottien aikakaudella periaatteessa mikään tuotannon siirto ei takaa työpaikkojen syntymistä. Eli periaatteessa Trumpin puheet siitä, että hänen tullinsa tuovat lisää työpaikkoja amerikkalaisille ei sitä kautta toteudu. Ellei sitten noita meksikolaisten työpaikkoja siirry amerikkalaisille. Mutta kuten tiedämme, niin maailmantilanteen muuttuminen saa varmasti aikaan voimakasta turbulenssia. 

Amerikan talouden yksi pilareista on ollut voimakas asevoima. Tuo voima on tehnyt USAsta voimakkaan ja uskottavan takaajan  monille sopimuksille. Mutta esimerkiksi Pohjois-Korean ja Kiinan kaltaiset uudet toimijat ovat laskeneet maailman uskoa noiden asevoimien kykyyn taata erilaisia sopimuksia sekä sen kykyyn hallita tilanteita. Myös Talibanin ja Jemenin Huthi-kapinallisten menestys on aiheuttanut pelkoa siitä, mitä edessä on, jos vastassa olisi esimerkiksi Pohjois-Korean asevoima, jolla on käytössään ydinaseita. Kiinan ero USAan ja muihin länsimaihin nähden kumppanina on se, että Kiinassa ei olla samalla tavoin tarkkoja siitä, mitä otteita liittolaiset käyttävät esimerkiksi kapinallisia vastaan. Eikä Pohjois-Koreassa mistään ihmisoikeuksista piitata edes sen vertaa mitä Kiinassa. Ja juuri tuo asenne tekee tuosta maasta hyvin pelottavan. 

Kiertotalous mahdollisuutena

Yksi kiertotalouden sekä kierrätyksen suurimmista haasteista on se, että tuon asian imago saataisiin paremmaksi. Monilla on sellainen kuva, että kiertotalous merkitsee jotain miestä, joka repii kangasta kappaleiksi. Kiertotaloudessa tuotetta kierrätetään käyttäjältä käyttäjälle sen ollessa jatkuvasti samassa muodossa. Kierrätyksessä taas pelkät raaka-aineet kierrätetään. Kiertotalouden tai kestävyyteen perustuvan talouden yksi suurista ongelmista on tietoturva. Jos ihminen saa lahjaksi matkapuhelimen, jota ei ole nollattu oikein, eli siinä olevia tietoja ei olla poistettu ja puhelinta palautettu perustilaan, niin se saattaa pitää sisällään haittaohjelmia. Tai sitten puhelimeen tallennettujen tietojen avulla voidaan pahimmillaan päästä vaikka tyhjentämään yhtiöiden tilejä tai kaappaamaan identiteettejä. 

Kiertotaloudessa raaka-aineita ja tuotteita siirrellään jatkuvasti toimialalta tai elinkeinosektorilta toiselle. Se vaatii yli rajojen toimivaa materiaalin sekä tiedon hallintaa. Eli jos haluamme oikeasti siirtää matkapuhelimen toimijalta toiselle, niin meidän pitää ainakin saada tieto siitä, että tiedot puhelimesta on poistettu asianmukaisesti, jolloin sinne ei jää esimerkiksi pankkisovelluksia tms. tietoja. 

Kiertotaloudessa raaka-aineet sekä mahdollisesti tuotteet pyritään pitämään kierrossa tai toiminnassa toiminnassa mahdollisimman pitkään. Se vähentäisi raaka-aineriippuvuutta. Eli jos esimerkiksi harvinaisia maametalleja voidaan kierrättää, niin se tietenkin katkaisisi ainakin osan noita metalli esiintymiä hallinnoivien tahojen tuloista. Ongelma on siinä että suuri osa noista mikropiireissä käytettävistä lantanoidimetallleista sijaitsee vähintään kyseenalaisissa maissa. Ja varsinkin Trumpin intoilu Grönlannin sekä Ukrainan suhteen johtuu harvinaisista mineraaleista. Tuolloin kylmä logiikka kulkee niin, että jos nuo mineraalit saadaan USAn hallintaan, niin ne ovat silloin poissa Venäjän hallinnasta. Ja varsinkin Uraania ei haluta päästää esimerkiksi afrikkalaisten johtajien käsiin. 

Kiertotaloudessa tuotteet pyritään tekemään sellaisiksi, että ne voidaan korjata ainakin kerran. Kännyköiden kohdalla tuo voisi tarkoittaa esimerkiksi muistikorttiin perustuvan RAM-muistin käyttöönottoa. Tuolloin puhelimessa voitaisiin kerran vaihtaa muistikortti, joka toimii RAM-muistina. Samoin tietenkin prosessorit ja muu elektroniikka voitaisiin sijoittaa kortteihin tai kelkkoihin, joiden avulla niistä voidaan tehdä vaihdettavia.  

Mutta jostain syystä kiertotaloutta ei tueta tarpeeksi. Jos tuote pysyy käytössä siinä muodossa kuin se on tehtaalta valmistunut pidemmän aikaa, niin se säästää luontoa sekä raaka-aineita. Eli samaa tuolia voidaan käyttää monissa eri tiloissa eikä aina tarvitsisi ostaa uusia tuoleja. Tuolloin tuolit ja huonekalut voidaan pestä, ja maalata uudelleen jos on tarvetta. Mutta jos tarvetta ei ole, niin tuoli tai pöytä voidaan myydä tai luovuttaa uudelleen käytettäväksi. Myös naarmuuntunutta tai muuten vahingoittunutta pöytää voidaan käyttää esimerkiksi jossain korjaamolla. Tuolloin pöytään voidaan kiinnittää toinen levy tai sen päälle voidaan laittaa metallilevy. 

Mutta kun kiertotaloutta verrataan esimerkiksi lineaariseen arvoketjuun, jossa tuote valmistetaan tehtaalla, ja sitten se siirtyy kuluttajan kautta suoraan roskakoriin, niin voidaan ajatella, että lineaariseen tuotteen arvoketjun malliin tulee ikään kuin silmukka. Se mikä sitten tekee tuosta silmukasta ongelmallisen on esimerkiksi ALV eli arvonlisävero. Kun tuotetta korjataan sekä kierrätetään, niin tuo kierrätys tietenkin on arvonlisäverollista toimintaa. Tuolloin ALV kerääntyy tuotteen hintaan joko uudelleen myynnissä sekä mahdollisessa tuotteen korjaamisen yhteydessä. Se mikä sitten tietenkin pistää meitä kaikkia silmään on se, että pääasiallisesti kiertotalous tarkoittaa kansankielessä samaa kuin "kierrätys". 

Tuolloin tuotte hajoitetaan osiin sekä mahdollisesti sen raaka-aineet kierrätetään uusiin mikropiireihin tai muihin vastaaviin tuotteisiin. Tuollainen toiminta on erittäin tuottavaa, jos se saadaan muuttumaan esimerkiksi tuotanto- ja samalla taloudellisesti tehokkaaksi. Kun puhutaan esimerkiksi tekstiilien kierrättämisestä, niin 99% vaatteista ei päädy kiertoon. Syynä saattaa olla kuluminen, jolloin nuo kankaat eivät enää suoraan sovi ihmisten käytettäviksi. Kulunutta kangasta voidaan käyttää esimerkiksi pakkausmateriaalina, eli sen avulla voidaan pehmentää laatikoiden sisustaa. Ja juuri tällä tavalla saataisiin uuden sukupolven ekologisia innovaatioita. Jos ajatellaan että kiertotalous on jotain pannulappujen tekemistä, niin silloin varmasti ollaan tilanteessa, jossa kiertotaloudesta ei tule mitään. 

Eli pitäisi löytyä massatuote, jota voidaan markkinoida massoittain. Tekstiilien kierrätyksen yhteydessä pitää muistaa se, että esimerkiksi viranomaisten tai yhtiöiden logoilla varustettuja paitoja tai muita vaatteita ei voida suoraan kierrättää toiselle käyttäjälle, koska kyseessä on turvallisuusriski. Mutta jos nuo yhtiön logot painetaan sellaisella maalilla tai värillä, että ne on helppoa poistaa pesussa, niin silloin varmasti voidaan ainakin tiettyjä turvavarusteita myydä myös second-hand liikkeissä. Metallien kuten autonmoottorien sulatuksessa voidaan käyttää erityistä sentrifugaalierotusta. Tuolloin sentrifugin avulla lajitellaan sulatetusta moottorista vapautuvat metallit. Sentrifugi lajittelee metallit keskipakovoiman avulla. Ja koska esimerkiksi kromi on eri painoista kuin rauta, niin tuo väline voi helposti lajitella metalliseoksia. 

Metallien kierrätys on turvallisuuskysymys. Jos esimerkiksi sota-aluksen rungon kappaleita myydään väärille markkinoille, niin potentiaaliset viholliset voivat tuolloin valmistaa kopioita noista levyistä, ja kokeilla niihin erilaisia ammuksia. 

Kiertotalouden yksi ongelmista on se, että kun tuote ostetaan, niin se merkitsee sitten sitä, että tuotetta ei enää noteerata kansantaloudessa. Se menee kaappiin, ja poistuu tällöin markkinoilta. Kiertotaloudesta ajatellaan usein, että se aiheuttaa sen, että raha alkaa ikään kuin seisoa rajojen sisällä. Eli tuo silmukka saa aikaan sen, että raha kiertää taaksepäin. 

Tekoälyn hyödyntäminen kiertotaloudessa sekä kierrätyksessä vaikuttaa tietenkin siihen, että nuo asiat eivät ehkä tuo sitä määrää työpaikkoja, kuin mitä niiden toivottaisiin tuovan. Robotti jolla on konenäkö voi helposti lajitella lähes kaikkia tuotteita melko nopeasti. Ja robottien käyttöönotto olisi tietenkin loistava imagon kohotus kierrätykselle sekä kiertotaloudelle. Nimittäin yleinen kuva kiertotaloudesta on melko negatiivinen. Kuten kirjoituksen alussa todetaan kiertotalouden ajatellaan olevan jotain työsalityyppistä toimintaa, jossa joku istuu pöydän ääressä ja repii jotain kangasta kappaleiksi, ja juuri tuo tekstin alussa mainittu mielikuva estää kehittämästä tätä talous- ja liiketoimintamallia. 

Ketä tieteen tekemisessä pitää miellyttää?

Trumpin hallinto vie Harvardilta sen rahoituksen. Trumpin hallintoa syytellään jatkuvasti siitä, että se yrittää viedä tiedelaitoksia siihen suuntaan, mikä sopii MAGA-liikkeelle sekä Trumpin tukijoille. Eli jos työt eivät miellytä, niin katkaistaan tuet ja rahoitus, niin saadaan aikaan itseä miellyttävä tulos. Mutta samalla unohdetaan se, että USA ei ole ainoa paikka maailmassa, jossa on vaadittu isänmaallista asennetta esimerkiksi historiaa tutkittaessa. Eli esimerkiksi tutkimuksia joissa käsitellään tiettyjä traumoja sekä vaikkapa sodan vaikutusta väkivaltaiseen käytökseen on ainakin joissain piireissä käsitelty siten, että ne mustaavat veteraanien mainetta. 

Tai sitten jotkut tutkimukset on vain unohdettu jonnekin laatikon pohjalle, koska niiden tekijät ovat pelänneet työpaikkojensa tai jopa oman henkensä puolesta. Tieteen tekemisen ongelma on siinä, että tiede ei tunnusta aatetta, se ei tunnusta asenteita, eikä sillä itsellään ole moraalia. Tiede ei myöskään koskaan itse valehtele. Tieteen tekijät valehtelevat tai sitten valehtelija saattaa löytyä vasta tieteellisen työn julkaisijoiden joukosta. Eli kun puhutaan esimerkiksi syövistä ja erityisesti keuhkosyövästä, niin varmaan on syöpiä, joita me emme voisi mitenkään estää. Mutta tietenkin on olemassa esimerkiksi keuhkosyövän kaltaisia syöpiä, joita voidaan pitää ainakin suurelta osin itse aiheutettuina.

 Jos ajatellaan tutkimuksia, joiden kautta tupakkateollisuus halusi osoittaa, ettei sen tuote aiheuta syöpää, niin tietenkin on olemassa mahdollisuus siihen, että tutkimuksen tekijä vetäisee luvut omasta päästään. Tai sitten lukuja voidaan soveltaa niin, että huomioidaan vain sitä puolta, joka tukee tutkimuksen tilaajan näkemyksiä asioista. Tuolloin tietenkin voidaan kysyä, että onko mahdollinen valehtelija ollut tutkija, vai onko hän ehkä tutkimuksen julkaisija, joka on ottanut huomioon vain niitä asioita, joita tutkimuksen tilaaja on halunnut tuoda esiin. 

Toki voidaan ajatella että joku keuhkokasvain saattaa syntyä asbestin vaikutuksista, mutta tuolloin joku varmasti kysyy, että onko asbestimies jättänyt mahdollisesti suojaimet käyttämättä. Eli hyväkään suojain ei suojaa ketään, jos se on hyllyssä. Ja tuollaisen asbestisyövän kohdalla tietenkin kysytään, että jos henkilö olisi käyttänyt suojaimia, niin olisiko myös tuo syöpä voitu välttää? Eli oliko suojaimia tarjolla, olivatko ne määräysten ja standardien mukaisia, ja käytettiinkö niitä on asia, jotka oikeudessa aina otetaan esille. Ja sitten tietenkin kysytään montako askia tupakkaa menee päivässä. 

Isänmaallisuuden vaatimus on tietenkin asia, joka muutetaan usein muotoon, missä esimerkiksi vedotaan siihen, että "suurin osa ei ainakaan minun mielestäni ole tehnyt sitä tai tätä". Siis jos tähän lähdetään vetoamaan, niin silloin me voimme suoraan pitää esimerkiksi poliisia ja vankeinhoitolaitosta tarpeettomina, koska suurin osa ihmisistä ei suoraan sanottuna joudu vankeuteen. 

Eli koska suurin osa ihmisistä ei tee rikoksia joista seuraa vankeustuomio, niin ainakin vankeinhoitolaitos on tuon logiikan mukaan tarpeeton. Eli ääripäät ovat aina paha asia. "Joko-tai" on asia mikä tekee MAGA-liikkeestä vahvan. Ei ole olemassa keskitietä. On vain olemassa joko jonkun asian täyskielto tai vastakohta on se, että joku asia on täysin sallittu. Samoin "joku kuitenkin tekee niin" on vastaus, joka kuuluu hyvin usein, kun puhutaan rikosten uusimisesta. Myös se että rikos sattuu omalle kohdalle ei ole koskaan mukava asia. Negatiiviset uutiset myyvät hyvin. Se ei ole uutinen jos "jaska" kävelee työpaikalle, tekee työnsä hyvin ja menee kotiinsa. Jos "Jaska" sitä vastoin valmistaa kotonaan amfetamiinia, josta poliisi sitten hänet käräyttää niin se on uutinen. 

Jos tuo mies sitten olisi ulkomaalaistaustainen, niin se olisi vielä suurempi uutinen, koska ihmisillä on sellainen vakiintunut ajattelutapa, minkä mukaan tuo rikos olisi voitu välttää, jos tuota miestä ei olisi päästetty maahan ollenkaan. 

Kun sitten keskustelemme esimerkiksi siitä, millaista tiedettä pitäisi tehdä, niin toinen mahdollisesti paljon suurempi uhka on se, että tieteeltä vaaditaan tuloksia. Ja tietenkin tulosten mittana on raha. Se miten paljon rahaa mikäkin asia tuo ihmisten taskuun on se, miten tieteen harjoittamista hyvin helposti mitataan. Esimerkiksi Apollo-ohjelmaa käsiteltäessä muistetaan aina sen hinta. Koskaan ei puhuta esimerkiksi tuotteista joita Apollo-ohjelmaa varten kehitettiin, ja joiden patentit ovat edelleen USAn teollisuuden käsissä. Toki Apolloa kritisoidaan siitä, että miehitetty kuulento olisi voitu suorittaa myös automaattisilla kojeilla. 

Kun puhutaan sitten esimerkiksi USAn tiedebudjetista, niin se on tällä hetkellä alimmillaan vuosiin. Kuitenkin rahoitusta on ohjattu pois tieteellisistä ohjelmista, ja samalla painopistettä käännetään kohti suuren profiilin ohjelmia. Eli Mars ja Kuu-ohjelmat nousevat prioriteetissa ylitse tieteellisten ohjelmien, ja niiden kustannukset ovat valtavia. Samalla fokusta käännetään pois tähtitieteestä sekä tieteellisestä tutkimuksesta kohti insinöörityötä. 

Ja toki nuo Kuu- ja Mars-ohjelmat voivat tuoda boostia esimerkiksi monikertakäyttöisten, normaaleilta kiitoradoilta operoivien tai VTOL- (vertical take-off and landing) teknologiaa käyttävien avaruuslentokoneiden kehitystyölle. Tuon takia voidaan sanoa, että esimerkiksi Pentagon hyötyy todella paljon juuri näistä orbitaali- ja suborbitaali lentokoneista sekä mahdollisesta robotiikasta, mitä noiden ohjelmien yhteydessä tullaan kehittämään. 

Ja ehkä nämä asiat tuovat lisäboostia USAn puolustusteollisuudelle, joka tällä hetkellä on ongelmissa, koska sen pitäisi kyetä löytämään vastike esimerkiksi Kiinan kehittämille uusille sukellusveneille sekä taistelulentokoneille. Kiinan rynniminen markkinoille, jotka olivat ennen USAn dominoimia varmasti on aiheuttanut sekaannusta sekä paniikkia myös Valkoisessa talossa. 

https://www.astronomy.com/space-exploration/nasa-budget-proposal-boosts-human-exploration-at-expense-of-science/