Yksi kiertotalouden sekä kierrätyksen suurimmista haasteista on se, että tuon asian imago saataisiin paremmaksi. Monilla on sellainen kuva, että kiertotalous merkitsee jotain miestä, joka repii kangasta kappaleiksi. Kiertotaloudessa tuotetta kierrätetään käyttäjältä käyttäjälle sen ollessa jatkuvasti samassa muodossa. Kierrätyksessä taas pelkät raaka-aineet kierrätetään. Kiertotalouden tai kestävyyteen perustuvan talouden yksi suurista ongelmista on tietoturva. Jos ihminen saa lahjaksi matkapuhelimen, jota ei ole nollattu oikein, eli siinä olevia tietoja ei olla poistettu ja puhelinta palautettu perustilaan, niin se saattaa pitää sisällään haittaohjelmia. Tai sitten puhelimeen tallennettujen tietojen avulla voidaan pahimmillaan päästä vaikka tyhjentämään yhtiöiden tilejä tai kaappaamaan identiteettejä.
Kiertotaloudessa raaka-aineita ja tuotteita siirrellään jatkuvasti toimialalta tai elinkeinosektorilta toiselle. Se vaatii yli rajojen toimivaa materiaalin sekä tiedon hallintaa. Eli jos haluamme oikeasti siirtää matkapuhelimen toimijalta toiselle, niin meidän pitää ainakin saada tieto siitä, että tiedot puhelimesta on poistettu asianmukaisesti, jolloin sinne ei jää esimerkiksi pankkisovelluksia tms. tietoja.
Kiertotaloudessa raaka-aineet sekä mahdollisesti tuotteet pyritään pitämään kierrossa tai toiminnassa toiminnassa mahdollisimman pitkään. Se vähentäisi raaka-aineriippuvuutta. Eli jos esimerkiksi harvinaisia maametalleja voidaan kierrättää, niin se tietenkin katkaisisi ainakin osan noita metalli esiintymiä hallinnoivien tahojen tuloista. Ongelma on siinä että suuri osa noista mikropiireissä käytettävistä lantanoidimetallleista sijaitsee vähintään kyseenalaisissa maissa. Ja varsinkin Trumpin intoilu Grönlannin sekä Ukrainan suhteen johtuu harvinaisista mineraaleista. Tuolloin kylmä logiikka kulkee niin, että jos nuo mineraalit saadaan USAn hallintaan, niin ne ovat silloin poissa Venäjän hallinnasta. Ja varsinkin Uraania ei haluta päästää esimerkiksi afrikkalaisten johtajien käsiin.
Kiertotaloudessa tuotteet pyritään tekemään sellaisiksi, että ne voidaan korjata ainakin kerran. Kännyköiden kohdalla tuo voisi tarkoittaa esimerkiksi muistikorttiin perustuvan RAM-muistin käyttöönottoa. Tuolloin puhelimessa voitaisiin kerran vaihtaa muistikortti, joka toimii RAM-muistina. Samoin tietenkin prosessorit ja muu elektroniikka voitaisiin sijoittaa kortteihin tai kelkkoihin, joiden avulla niistä voidaan tehdä vaihdettavia.
Mutta jostain syystä kiertotaloutta ei tueta tarpeeksi. Jos tuote pysyy käytössä siinä muodossa kuin se on tehtaalta valmistunut pidemmän aikaa, niin se säästää luontoa sekä raaka-aineita. Eli samaa tuolia voidaan käyttää monissa eri tiloissa eikä aina tarvitsisi ostaa uusia tuoleja. Tuolloin tuolit ja huonekalut voidaan pestä, ja maalata uudelleen jos on tarvetta. Mutta jos tarvetta ei ole, niin tuoli tai pöytä voidaan myydä tai luovuttaa uudelleen käytettäväksi. Myös naarmuuntunutta tai muuten vahingoittunutta pöytää voidaan käyttää esimerkiksi jossain korjaamolla. Tuolloin pöytään voidaan kiinnittää toinen levy tai sen päälle voidaan laittaa metallilevy.
Mutta kun kiertotaloutta verrataan esimerkiksi lineaariseen arvoketjuun, jossa tuote valmistetaan tehtaalla, ja sitten se siirtyy kuluttajan kautta suoraan roskakoriin, niin voidaan ajatella, että lineaariseen tuotteen arvoketjun malliin tulee ikään kuin silmukka. Se mikä sitten tekee tuosta silmukasta ongelmallisen on esimerkiksi ALV eli arvonlisävero. Kun tuotetta korjataan sekä kierrätetään, niin tuo kierrätys tietenkin on arvonlisäverollista toimintaa. Tuolloin ALV kerääntyy tuotteen hintaan joko uudelleen myynnissä sekä mahdollisessa tuotteen korjaamisen yhteydessä. Se mikä sitten tietenkin pistää meitä kaikkia silmään on se, että pääasiallisesti kiertotalous tarkoittaa kansankielessä samaa kuin "kierrätys".
Tuolloin tuotte hajoitetaan osiin sekä mahdollisesti sen raaka-aineet kierrätetään uusiin mikropiireihin tai muihin vastaaviin tuotteisiin. Tuollainen toiminta on erittäin tuottavaa, jos se saadaan muuttumaan esimerkiksi tuotanto- ja samalla taloudellisesti tehokkaaksi. Kun puhutaan esimerkiksi tekstiilien kierrättämisestä, niin 99% vaatteista ei päädy kiertoon. Syynä saattaa olla kuluminen, jolloin nuo kankaat eivät enää suoraan sovi ihmisten käytettäviksi. Kulunutta kangasta voidaan käyttää esimerkiksi pakkausmateriaalina, eli sen avulla voidaan pehmentää laatikoiden sisustaa. Ja juuri tällä tavalla saataisiin uuden sukupolven ekologisia innovaatioita. Jos ajatellaan että kiertotalous on jotain pannulappujen tekemistä, niin silloin varmasti ollaan tilanteessa, jossa kiertotaloudesta ei tule mitään.
Eli pitäisi löytyä massatuote, jota voidaan markkinoida massoittain. Tekstiilien kierrätyksen yhteydessä pitää muistaa se, että esimerkiksi viranomaisten tai yhtiöiden logoilla varustettuja paitoja tai muita vaatteita ei voida suoraan kierrättää toiselle käyttäjälle, koska kyseessä on turvallisuusriski. Mutta jos nuo yhtiön logot painetaan sellaisella maalilla tai värillä, että ne on helppoa poistaa pesussa, niin silloin varmasti voidaan ainakin tiettyjä turvavarusteita myydä myös second-hand liikkeissä. Metallien kuten autonmoottorien sulatuksessa voidaan käyttää erityistä sentrifugaalierotusta. Tuolloin sentrifugin avulla lajitellaan sulatetusta moottorista vapautuvat metallit. Sentrifugi lajittelee metallit keskipakovoiman avulla. Ja koska esimerkiksi kromi on eri painoista kuin rauta, niin tuo väline voi helposti lajitella metalliseoksia.
Metallien kierrätys on turvallisuuskysymys. Jos esimerkiksi sota-aluksen rungon kappaleita myydään väärille markkinoille, niin potentiaaliset viholliset voivat tuolloin valmistaa kopioita noista levyistä, ja kokeilla niihin erilaisia ammuksia.
Kiertotalouden yksi ongelmista on se, että kun tuote ostetaan, niin se merkitsee sitten sitä, että tuotetta ei enää noteerata kansantaloudessa. Se menee kaappiin, ja poistuu tällöin markkinoilta. Kiertotaloudesta ajatellaan usein, että se aiheuttaa sen, että raha alkaa ikään kuin seisoa rajojen sisällä. Eli tuo silmukka saa aikaan sen, että raha kiertää taaksepäin.
Tekoälyn hyödyntäminen kiertotaloudessa sekä kierrätyksessä vaikuttaa tietenkin siihen, että nuo asiat eivät ehkä tuo sitä määrää työpaikkoja, kuin mitä niiden toivottaisiin tuovan. Robotti jolla on konenäkö voi helposti lajitella lähes kaikkia tuotteita melko nopeasti. Ja robottien käyttöönotto olisi tietenkin loistava imagon kohotus kierrätykselle sekä kiertotaloudelle. Nimittäin yleinen kuva kiertotaloudesta on melko negatiivinen. Kuten kirjoituksen alussa todetaan kiertotalouden ajatellaan olevan jotain työsalityyppistä toimintaa, jossa joku istuu pöydän ääressä ja repii jotain kangasta kappaleiksi, ja juuri tuo tekstin alussa mainittu mielikuva estää kehittämästä tätä talous- ja liiketoimintamallia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.