Monilla työpaikoilla on tapana, että päivittäin pidetään erilaisia palavereja, joista osa on tarkoitettu projektien seurantaan. Kun sitten mitään uutta ei olla saatu aikaan, niin palaveri alkaa vaikuttaa hiukan kuivalta. Agile-menetelmiin kuuluvat tietenkin päivittäin tai tarpeellisen usein pidettävät seurantakokoukset. Seurantakokousten määrää suunniteltaessa pitää muistaa se, että se mitä jossain koulutuksessa opetetaan ei ole välttämättä sellainen asia, että sitä pitää- tai edes voidaan seurata täysin orjallisesti.
Jossain tapauksissa päivittäiset kokoukset voidaan kokea jopa työtä häiritsevinä asioina. Samoin joskus nuo kokoukset voivat aiheuttaa sellaista stressiä, että työstä ei tule yhtään mitään. Eli jos oma osuus projektista vaatii sitä, että joku toinen on tehnyt jonkin pohjatyön, kuten rakentanut SQL yhteydet, tai poistanut tietokantojen kirjoitussuojaukset, niin silloin ei työtä ehkä voida tehdä, ennen kuin nuo valmistelut on suoritettu. Ja jos vaikka kyseessä on robottiprojekti, niin intensiivistä testausta ei voida aloittaa, ennen kuin fyysinen laite on valmis.
Palaverit ovat tärkeitä asioita, mutta liika on aina liikaa. Ja toisaalta liian vähän on liian vähän. Samoin palavereissa jokaisen pitää uskaltaa sanoa myös jos työt eivät suju. Ja jos töiden sujumattomuus on siitä kiinni, että tarvittavat osat ovat jossain USAn tullissa, tai töiden viivästyminen ei johdu työryhmästä.
Kun työpaikalla pidetään palavereja, niin niistä ei ole mitään hyötyä, jos kukaan ei sano niissä sanaakaan. Samoin jos palavereissa ei puhuta totta, niin silloinkaan ne eivät aja asiaansa. Eli palaverien tarkoitus ei ole pelottaa, vaan tukea työyhteisöä siinä, että työt saadaan tehtyä niin kuin ne pitäisi tehdä. Eikä esimerkiksi työturvallisuusrikkeitä- tai puutteita saisi peitellä. Joten jos esimerkiksi koodareilla ei ole tarpeeksi hyviä työkaluja, niin silloin he eivät kykene saattamaan töitään valmiiksi kuten ne pitäisi saada.
Mutta jos mitään uutta ei ole tapahtunut, niin nuo päivittäiset tapahtumat voivat suoraan sanottuna olla hiukan pitkästyttäviä. Ja kuitenkin seurantapalaverit ovat loistava tapa kerätä alaisten palautetta siitä, mikä on mennyt hyvin tai huonosti. Pahimmassa tapauksessa joku ei kykene ollenkaan keskittymään projektiin, jos hänen ikkunansa alla käytetään katuporaa tai toimisto on hehkuvan kuuma, koska ilmastointi on hajonnut.
Joten tässä tapauksessa meidän pitää muistaa se, että palavereilla pitäisi olla muutakin annettavaa kuin pelkästään niiden itseisarvo. Siis tässä kohtaa meidän kaikkien pitäisi pystyä kysymään hiljaa itseltämme, että ovatko palaverit itseisarvo, jolla kulutetaan päivää, vai onko palaveritilanteella jotain annettavaa työyhteisölle? Me kaikki olemme perillä siitä kuinka tärkeä tuo paljon hehkutettu Agile-malli oikeastaan on projektien hallinnalle. Seurantapalaverien tarkoitus on se, että alaiset kertovat esimiehilleen, missä vaiheessa he tässä tapauksessa ovat.
Onko projekti edennyt kuten pitäisi, tai että onko asioita, joita halutaan tuoda esille, ovat niitä syitä, miksi noita seurantapalavereja pidetään. Niiden tarkoitus on auttaa työnjohtoa hahmottamaan sen, että miten projekti on edennyt, ja sitten tietenkin hahmotellaan sitä, että miten projektin hienosäädöt suoritetaan. Eli noin puolet projekteihin varatusta ajasta kuluu tuotteen hiomiseen siten, että se täyttää asiakkaan vaatimukset, ja samalla antaa myös tietoa siitä, että miten vastaisuudessa pitäisi toimia. Tuolla tarkoitetaan sitä, että mitä voidaan tehdä samalla tavalla, ja mitä asiaa tai tapaa pitäisi muuttaa seuraavaa tuotetta varten.
https://www.tivi.fi/uutiset/it-projektien-jokapaivainen-rituaali-herattaa-kiukkua-tuottavuuden-parodia/68e51fab-7f2c-41ad-9004-f93c1e4d7b9c
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.