Mitään ei olla lopullisesti lyöty lukkoon 20-vuotiaana

 Mitään ei olla lopullisesti lyöty lukkoon 20-vuotiaana

Olen tästä asiasta kirjoittanut tuhat kertaa ennenkin. Elämä ei ole koskaan helppoa sanotaan. Eli jos ihminen tekee elämäänsä varten vain lyhytnäköisiä suunnitelmia, niin silloin hän lopulta kohtaa tilanteen, missä sen minkä taakseen jättää niin sen edestään löytää. Jos ihminen jättää koulun kesken, niin toki hän saattaa hetken saada enemmän rahaa kuin ikätoverinsa. Mutta sitten saattaa jossain vaiheessa eteen tulla oma entinen koulukaveri, joka on lukenut itselleen ammatin. Ja tuolloin sitten viimeistään tämä työn sankari huomaa kuinka ikävää elämä voikaan olla.

Maailma on muutakin kuin Einsteinin yhtälöitä, sanottiin joskus kauan sitten eräässä esitelmässä, missä joku ihminen kertoi siitä, miten asioista pitäisi puhua tai miten työelämässä eteen tuleviin asioihin pitäisi suhtautua. Ja tuo esitelmä aikoinaan oli yksi syy siihen, miksi itse lähdin opiskelemaan eräitä asioita, joista tuli myöhemmin osa ammattiani. Se miten sitten myöhemmin suhtauduin opiskeluun oli varmaan vähän erilaista kuin joskus peruskoulussa, ja siksi olen aina sanonut, että mitään ei olla vielä yläasteella menetetty, ja kenenkään elämä ei ole vielä 20-vuotiaana menetetty, vaikka hän olisi kuinka huonosti käyttäytyvä tai pukeutuva.

Eikä improbatur ole mikään maailmaa kaatava asia, ja tässä sitten muistelen itsekin sellaisen joskus saaneeni, mutta sitten kyllä tämän arvosanan voi korottaa myöhemmin, eli kirjoituksessa kertoja on kolme, ja jos kaikki ei mene kerralla läpi, niin silloin asiaan pitää asennoitua siten, että seuraavaan kertaan pitää lukea paljon enemmän sekä paremmin, ja kyllä ne improbatur-arvosanat saa korotettua, kunhan tekee vähän lisää töitä. Eli syksyllä sitten uudestaan, jos nyt ei ole onnistunut.

Maailma on ihmeellinen paikka, kuten olemme todenneet, eikä yliopisto ole mikään “Einstein tehdas”.Ja jos sitten ajatellaan esimerkiksi juuri Einsteiniä, niin hän kyllä teki töitä opiskelunsa sekä osaamisensa eteen. Eli hänkään ei elänyt ilman kovaa työtä. Suhteellisuusteorian kehittäminen vaati todella osaamista sekä pikkutarkkaa dokumentointia. Samoin patenttien tarkastusta hoitavan virkailijan työ ei ole mitenkään erityisen helppoa. Koulussa asiat pitää tehdä niin kuin on määrätty, ja jos jotain väitetään, niin silloin pitää väite todistaa kuten standardeissa on määritelty tai työ hylätään.

 Koulussa pitää tehdä myös työtä nimenomaan sen eteen että ihminen valmistuu. Tuo työ pitää tehdä aina itse, eikä kukaan voi sitä toisen puolesta lähteä tekemään. Tai oikeastaan aina työn voi teettää muilla, mutta sitten se kyllä varmasti paljastuu, jolloin edessä on joko työn uusiminen tai erotus koulusta.

Se miten näitä asioita luetaan riippuu tapauksesta. Mutta jos ihminen sitten lähtee muita syyttämään tai syyllistämään, niin siitä pitää olla todisteet. Esimerkiksi Windowsin ohjelmalla tehdyistä tiedostoista saa kyllä selville sen, että kuka on tiedoston tehnyt, tai kenen käyttäjätunnuksilla se on tehty.

Kun ihminen tulee kouluun, niin hänen pitää asennoitua siten, että koulu on sitä varten, että sieltä valmistutaan, eikä sitä varten että sen turvin tehdään kaikkea muuta. Eli jos “kaikki muu” kuten verkostoituminen (lue: “Bileet”) sekä muut vastaavat asiat eli kaupan kassana toimiminen vievät kaiken ajan, niin silloin tietenkin valmistuminen sekä kaikki muut vastaavat asiat kestävät hiukan pidemmän aikaa.