Ainoa mikä on muuttumatonta on muutos

Yllä on kuva söötistä robotista, joka hakee ihmisille ruokaa marketista. Tuo robotti on uutta ja innostavaa, ja osoitus siitä, miten muutoksen tuulet puhaltavat työelämässä. Muutoksen tuulet tuovat monia uusia asioita, mutta ne poistavat monia asioita, joihin olemme tottuneet. Yksi asia mitä esimerkiksi tuo robotti poistaa ehkä hyvinkin pian ovat pienipalkkaiset ruokalähetit. Hampurilaispalkalla raatavat lähetit eivät ole hyvää mainosta millekään yhtiölle, joten sen takia robottien käyttöä noilla aloilla voidaan pitää myös ainakin osittain eettisenä valintana. Ja mitä enemmän tekoälyä käytetään, sitä enemmän sitä kehitetään. 

Tiedättekö muuten että esimerkiksi elokuvista tuttu röntgen-näkö on mahdollinen? Tuossa laitteessa kannettava tai esimerkiksi headsettiin liitetty röntgenlaite lähettää röntgensäteen kohteen takana olevassa dronessa olevaan röntgenkameraan. Tuon jälkeen drone lähettää tuon läpivalaisukuvan tuon henkilön älylaseihin. Eli tällaisia laitteita voidaan helposti rakentaa yhdistelemällä tuotteita toisiinsa. 

Siis tekoäly on tulevaisuuden ratkaisu niin hyvässä kuin pahassa, kuten minulla on ollut tapana sanoa. Tekoäly on  asia, mikä auttaa voittamaan tulevaisuudessa sodat, mutta sillä on myös monia muita toiminta-alueita. Eli sen avulla voidaan kaupungin liikenne synkronisoida tai sähkövatkaimen nopeutta säätää, niin että se on optimaalinen. Tuolloin vatkain tekee juuri sitä oikealla kuohkeus-asteella varustettua vanukasta. Mutta kuten tiedämme, niin samaa teknologiaa mitä käytetään esimerkiksi kuvan söötissä lähettirobotissa voidaan käyttää myös Mars-planeetalla liikkuvien ajoneuvojen tai automaattisten taisteluvaunujen ohjaamiseen.  

Me emme voi olla jatkossakaan riippuvaisia muualta tuodusta teknologiasta, sanoo Sanna Marin. Ja itse olen myös samaa mieltä. Teknologian kehitys tuo esiin tietenkin monia ongelmia, joista tärkein on muutosvastaisuus. Muutosta vastustetaan aina. Mutta aina on muutos kuitenkin tapahtunut. Se mitä tekoäly tuo esimerkiksi 3D printtaukseen on automaattinen laaduntarkastus. Eli 3D-printteriin liitetty röntgenkone tekee mahdolliseksi esimerkiksi korkealaatuisten metallituotteiden valmistamisen. Eli se että joskus ennen ei voitu valmistaa moottoreita tai muita koneen osia 3D printtauksella on taakse jäänyttä elämää. 

Nykyään esimerkiksi rakettimoottoreita valmistetaan myös 3D printterillä. Eli tyhjiön tai suojakaasun käyttö sekä niihin yhdistetty röntgen-laitteisto noissa laitteissa mullistaa monen ennen niin vaikeasti valmistettavan tuotteen valmistuksen. Tuon takia esimerkiksi meidän tulee miettiä myös esimerkiksi aseiden laittoman valmistamisen synnyttämää uhkaa. Vaikka joku asia oli muutamia vuosia sitten mahdotonta, niin nykyään asia ei ole niin. 

https://theconversation.com/3d-printed-rocket-engines-the-technology-driving-the-private-sector-space-race-168146

https://www.designnews.com/design-hardware-software/spacex-reveals-3d-printed-rocket-engine-parts#:~:text=SpaceX%27s%20first%203D-printed%20rocket%20engine%20part%20already%20launched,liquid%20oxygen%2C%20withstanding%20high%20vibration%20and%20cryogenic%20temperatures.

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Miten tieto voi vahingoittaa ihmistä?

 

 

Siionin viisaiden pöytäkirjat ovat väärennös, jonka nimissä on surmattu miljoonia ihmisiä. Kyseistä asiakirjaa epäiltiin väärennökseksi jo sen ilmestyttyä julkisuuteen. Mutta miksi tuo väärennös sai sen voiman, mikä sillä oli, ja osittain on vieläkin? Tuolloin oli voimassa sensuuri, ja kaikki lehdistön kirjoitukset kulkivat sensuurin läpi. Eli jos tuota asiakirjaa sekä sen aitoutta edes epäiltiin, niin silloin lehtijuttu, jossa epäilys tuotiin julki poistettiin. 

Tuo väärennös joka tekaistiin aikoinaan Ohranan eli tsaarin poliittisen poliisin toimesta oli asiakirja, jota esimerkiksi Adolf Hitler käytti omassa propagandassaan. Tuollaiset väärennökset sekä totuuden vääristelyt ovat oikeastaan jokapäiväisiä asioita, kun puhutaan esimerkiksi valtion johtamasta propagandasta. Meille länsimaissa asuville henkilöille on itsestään selvää, että media jakaa puolueettomasti tietoa, jonka se on hankkinut puolueettomasta lähteestä sekä käyttänyt faktan tarkastusta. Venäjän valtiollinen propaganda on tietenkin tuonut sen asian ihmisten eteen, että valtiovallan käyttäessä asemaansa väärin, voi se esittää mitä hyvänsä asioita totuutena. 

Yksi vaarallisimmista propagandan muodoista on yksinkertaisesti se, että jaetaan tietoa joka sinänsä saattaa pitää sisällään ainakin osan totuudesta. Mutta siinä totuutta käsitellään yksipuolisesti. Mutta miten tällainen asia sitten todistetaan? Meidän pitää pyrkiä neutraaliin tietojen käsittelyyn. Meidän pitää kyetä erottamaan tunteet järjestä, ja propagandisti pyrkii nimenomaan vaikuttamaan tunteisiin sekä myös yksilön omaan luontaiseen narsismiin. Eli pyritään todistamaan, että jos ihminen katsoo muualle eikä koskaan sano mitään kohdatessaan esimerkiksi pseudotiedettä tai valheita, niin hän säästyy monelta harmilta. 

Ja jos sitten katsomme muualle, niin meitä palkitaan joko valtavalla määrällä lahjakaasua tai sitten jääkiekko-ottelun lipuilla. Se mikä palkinto tulee siitä, että on hiljaa riippuu siitä skaalasta missä vääryys tapahtuu. Me kaikki olemme mielestämme aina kriittisiä saamamme tiedon suhteen. Kritiikkiä saa aina harjoittaa, mutta sitten me huomaamme että jotkut ihmiset ovat kriittisiä vain sen suhteen, mikä palvelee heidän omaa hyväänsä sekä omaa mukavuuttaan. 

Esimerkiksi kritiikki saattaa jonkun mielestä tarkoittaa muutosvastarintaa. Mitä varten meidän pitää muuttaa mitään, kun kaikki on sujunut ennenkin hyvin. Ja uudet tuotteet kuten sähköautot sekä monet muut asiat varmasti kohtaavat kritiikkiä, eli kun sähköautolla ei voinut ajaa 1000 km matkaa lataamatta sitä 30 asteen pakkasessa, niin se on täysi susi. 

Kun ihmiset puolustavat esimerkiksi hiilivetyjen eli bensiinin sekä dieselin käyttöä liikennevälineissä, niin he puolustavat samalla yhtä lahjusten mallia, mitä ihmiset eivät ehkä ole koskaan edes ajatelleet. Tuo lahjus on ilmainen bensiini tai diesel. Eli kun joku muu maksaa polttoaineen, niin silloin tietenkin mitä enemmän ajaa, niin sitä halvemmaksi vain tulee. Mutta sitten eteen tulee aina joku huoltovarmuuskeskus, jonka mukaan meillä pitää olla sellainen huoltoasemaverkosto, josta voi rintamalle lähtevä sotilas tankata pari Leopard-tankkia. 

Mutta voiko olla olemassa neutraalia tietoa tai tiedon jakajaa? Meidän oma kokemusmaailmamme on asia, mikä muokkaa näkemyksiämme todella tehokkaasti. Samoin jos lapsina omaksumme tietyn ajatusmaailman, niin tuo ajatusmaailma vaikuttaa meihin läpi koko elämämme. Siis kukaan meistä ei voi olla täysin neutraali tiedon jakaja, vaikka sitä haluaisimme olla. Me olemme ihmisiä jotka tekevät virheitä. Ja tietenkin on malli missä kukaan meistä ei voi tehdä virheitä. Tuo malli on se, että emme tee yhtään mitään. Jos ihminen ei tee mitään, niin hän ei voi myöskään tehdä mitään väärin. Mutta viekö tuollainen malli sitten asioita yhtään eteenpäin? Siinäpä vasta kysymys. 

 Kun muistelemme esimerkiksi YYA-Suomea, niin silloinkin oli maassamme sanan- sekä lehdistön vapaus, mutta kuitenkin itsesensuuri poisti osan tiedoista. Eli tuolloin jaettiin kyllä tietoa, mutta se oli yksipuolisesti Neuvostoliiton näkemyksiä myötäilevää tietoa, josta jätettiin pois asioita, joista ehkä moni olisi halunnut tietää. Nuo ajat ovat takana, ja ihmisten ei tarvitse enää pelätä joutuvansa trollaamisen kohteeksi, jos he ovat arvostelleet esimerkiksi ulkopoliittista johtoa tai presidenttiä. 

Vai onko asia oikeasti niin? Siis aina silloin tällöin me kaikki kohtaamme tilanteen, missä "vanha kunnon YYA-Suomi" nostaa päätään. Eli vieläkin on henkilöitä, joiden mielestä me emme saa ärsyttää Venäjää. Mutta sitten kun me lähdemme miettimään sitä, että mitä tarkoittaa yksipuolinen tiedon jakaminen, niin silloin me tietenkään emme muista sitä, että yksipuolinen tiedon jakaminen liittyy esimerkiksi pakolais- tai energiakysymykseen. Esimerkiksi tuulivoiman käytön negatiivisia asioita kuten hintaa korostetaan. Samoin korostetaan sitä, että kuinka pakolais-statusta käyttävät henkilöt ovat tehneet rikoksia maassamme, ja ylipäätään vain tuota nimenomaista rikoksia tekevää ryhmää käsitellään. 

Muistan tässä muutamia vuosia sitten erään tapauksen, missä lehdistö nosti näkyvästi esille erään naisen kokeman joukkoraiskauksen. Tapausta käsiteltiin näkyvästi, mutta sitten kun tuo nainen paljastui itse ulkomaalaistaustaiseksi, niin silloin lehdistö menetti kiinnostuksen sitä kohtaan. 

Siis tietenkin toimittajien oma kanta asioihin varmasti tulee ilmi, kun heidän tekemiään juttuja käsitellään. Mutta toisaalta kuten me kaikki tiedämme, niin meillä kaikilla ihmisillä on tunteemme, aatteemme sekä asenteemme, jotka eivät aina ole samanlaisia kuin niiden asenteet, jotka istuvat vieressämme. Me emme ehkä aina osaa tai halua asettua toisten asemaan. Eli kun ajatellaan antisemitismiä, niin esimerkiksi pari "hyvää juutalaisvitsiä", eivät ehkä meistä jotka emme ole juutalaisia tunnu yhtään miltään. Mutta nuo pari mautonta vitsiä saattavat todella loukata jotain muuta ihmistä.

Kun puhutaan esimerkiksi äärioikeiston vihakirjoittelusta, niin silloin juuri nuo tahot markkinoivat vihapuheen sekä trollaamisen sallimista sillä, että keskustelu saadaan muuttumaan värikkääksi. Äärioikeiston mukaan esimerkiksi henkilön trollaamista sekä mustamaalaaminen pitää sallia, koska se edustaa nimenomaan sananvaputta. Ja jos joku on eri mieltä, niin hän saa sitten myös kokea tämän asian. 

Sosiaalinen media on tuonut esimerkiksi koulukiusaamisen ihmisten tietoisuuteen. On huomattu että kiusaaminen ei ole mikään yksittäinen, pariin yksittäiseen oppilaaseen kohdistuva asia. Vaan kyse on ilmiöstä joka voi koskettaa hyvin suurta määrää ihmisiä. Eli kiusaamista tapahtuu lähes jokaisessa koulussa. Tietenkään me emme varmaan halua nähdä, että joku ihminen josta olemme ehkä pitäneet on kiusaaja. Mutta kuitenkin sosiaalinen media on tuonut myös kiusaamisen laajuuden ihmisten tietoon. 

Ja ongelma on siinä, että kiusaaminen saattaa joidenkin ihmisten kohdalla jatkua läpi elämän erilaisena eristämisenä sekä muuna vastaavana asiana. Jos kaikki yritykset tehdä tuttavuutta toisten kanssa saavat aikaan sen legendaarisen kommentin "painu vittuun", niin silloin ihminen kyllä muuttuu epäsosiaaliseksi. Vai haluaisitko ehkä itse kuunnella tuollaisia kommentteja. Ja sitten tietenkin tuollaista kiusaamista on saatettu peitellä lähettämällä henkilö työterveysasemalle. Syy miksi kiusaaminen sekä eristäminen saattavat jatkua läpi koko ihmisen iän, johtuu siitä, että kiusaamista saattaa harjoittaa valtava joukko. Ja ei ole varmaan mukavaa ajatella että oman kiusaamisen kohde tulee istumaan esimerkiksi taukopöytään. Eli tuo saattaa aiheuttaa varsin kiusaantuneen olon jollekin. 

Mutta sitten jos puhutaan siitä, miten populistit suhtautuvat itseensä kohdistuvaan huumoriin. Jos esimerkiksi äärioikeistolaisen liikkeen johtaja esiintyy, niin silloin kaikkien pitää olla kuin kirkossa, ja kuunnella tarkkaavaisesti, miten valtion kassaa elvytetään ensi vuonna. Eli valtion ei tarvitse maksaa velkojaan, ja kaikki kynnelle kykenevät menevät armeijaan töihin. Tuolla tavoin saadaan sitten tilastot näyttämään siltä miltä niiden halutaan näyttävän. 

Yksi osoitus siitä, miten tilastoja voidaan lukea on se, että esimerkiksi maassamme on noin 3000 koronakuolemaa. Silloin kuolleesta otetaan verikoe, jossa ilmeisesti on koronavirusta. Tuolloin tietenkään ei muisteta mainita kyseessä olevan esimerkiksi keuhkosyöpää sairastava henkilö, joka saattaa olla saattohoidossa. Eli koronatestiä käsitellään tietenkin erikseen, eikä sitä liitetä psykofyysiseen kokonaisuuteen. Ja miksi meidän pitäisi mitään siitä välittää, että mitä muita sairauksia tuollaisella ihmisellä on. Riittää että hän saanut koronan ja kuollut siihen. 

Vain todellinen huumorimies voi jatkuvasti kertoa hyviä vitsejä toisista ihmisistä. Mutta odotas kun tuohon huumorimieheen itseensä kohdistuu "humoristisia" kommentteja. Silloin kyllä pinna palaa hyvin helposti. Vladimir Putin on hyvä esimerkki huumorimiehestä. Hän pitää varmaan hyvin paljon hyvistä vitseistä, ja mielellään kertoo niitä muille. Mutta sitten jos häneen kohdistetaan kritiikkiä, niin johan loppuu huumorintaju. 

Eli kun äärioikeiston tai radikaalin oikeiston edustajaan itseensä kohdistuu trollaamista, niin hän mielellään rynnistää poliisilaitokselle tekemään asiasta rikosilmoitusta. Venäjällä esimerkiksi valtiollisen sensuuriviranomaisen eli Roskomnadzorin, Viestinnän, tietotekniikan ja joukkotiedotusvälineiden liittovaltion valvontapalvelun sensuuri ei kuitenkaan ulotu ihmisiin, jotka jakavat Kremlille mieluisaa tietoa. Eli esimerkiksi opposition edustajien trollaamiseen tuo virasto ei juurikaan ilmeisesti puutu. 

 Kun me kerromme muille hyviä vitsejä heidän ylipainostaan, niin olemmeko koskaan muuten ajatelleet miltä tuosta ihmisestä oikeasti tuntuu. Saattaa olla ihan mukavaa, että keskustelu on värikästä, sekä tietenkin värikkyyttä keskusteluun tuo toisten piikittely. Mutta sitten tuo piikittely saattaa joku päivä kohdistua meihin itseemme. Silloin onkin huumori tiukassa, kun meitä itseämme aletaan trollata tai haukkua. Me kaikki tiedämme että kiusaamiseen pitäisi puuttua, ja jonkun pitäisi sanoa kiusaajille että se ei ole kivaa. Mutta kuitenkin jostain syystä esimerkiksi netissä tapahtuvan trollaamisen vain annetaan jatkua, koska se kohdistuu johonkin toiseen. 

Kun keskustellaan esimerkiksi alaikäisiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ikävimmästä muodosta, eli houkuttelusta pornografisen materiaalin lähettämiseen johonkin palveluun, niin silloin me kaikki tiedämme että kyseessä on rikollinen sekä moraaliton toiminta. Mutta sitten kun noita kuvia aletaan levitellä, niin me kohtaamme sellaisen ilmiön, että tuo lapsi jonka ehkä kaverina tai terapeuttina esiintynyt aikuinen on houkutellut noihin kuviin jää aivan yksin. Jos joku sitten on tuon lapsen kanssa, niin hänet sitten jätetään myös muun kaveripiirin ulkopuolelle, eli silloin tylsyys tarttuu myös niihin, jotka haluaisivat ehkä eheyttää tuota henkilöä. 

Eli tuo lapsi jota ehkä aikuinen on vedättänyt jätetään ilman seuraa, eikä häntä kutsuta mihinkään juhliin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin. Samoin häntä syytellään esimerkiksi varastelusta tai muusta vastaavasta toiminnasta. Syy tähän on se, että hän on ollut mukana tekemässä asioita, joita pidetään moraalittomina. Toisin sanoen hän on luottanut aikuiseen, joka sitten on levitellyt tuon henkilön asioita ympäriinsä. Eli jostain syystä lasta syyllistetään mielellään tällaisessa asiassa. Monesti noissa jutuissa asiakirjoja merkitään salaiseksi, mutta jostain syystä uhrin henkilöllisyys vuotaa hyvin helposti julkisuuteen. Mutta houkuttelijan identiteetti salataan noissa sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa. 

Kuten olemme huomanneet esimerkiksi massamurhaaja Andreas Behring Breivikin tapauksessa, niin meillä on jotenkin kaksinaismoralistinen näkemys asioihin. Vaikka me kaikki tuomitsemme periaatteessa rikoksen, niin aina löytyy joku, joka kantaa suurta huolta siitä, miten Breivik palaa yhteiskuntaan. Hänen uhrinsa eivät yhteiskuntaan palaa, mutta jostain syystä Breivikin oikeusturvasta kannetaan suurta huolta. 

Sama koskee myös esimerkiksi Kontulan nuorisosurmaajia. Heitä kyllä puolustetaan lehdistössä, ja jotenkin tuntuu siltä, että heidän tekojaan ymmärretään. Eli jostain syystä kovia rikoksia tehneitä ihmisiä käsitellään silkkihansikkain sekä heidän edistymistään seurataan tarkoin. 

Samaa huolta ei toki kanneta siitä, että miten käy seksuaalisen hyväksikäytön uhrille, joka on koulussa leimattu ties miksi. Tai kukaan ei välitä siitä, miten satunnaisen väkivallan uhrille käy. Kun joku pahoinpitelee esimerkiksi pikkulapsen, joka on käymässä kaupassa, niin silloin ei ketään kiinnosta se, että mitä lapselle tapahtuu. "Eihän hän saanut kuin pari naarmua" on asenne, mikä joillakin ihmisillä on tällaiseen tapaukseen, missä ehkä pulloja keräämällä saatu raha on anastettu. Jostain syystä tuollaiset "jokapäiväiset" rikokset eivät juurikaan tule ihmisten tietoon. Siinä saatetaan kuitenkin esimerkiksi lasta uhkailla hyvinkin pahasti. 

https://yle.fi/uutiset/3-12415116

https://fi.wikipedia.org/wiki/Siionin_viisaiden_p%C3%B6yt%C3%A4kirjat

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Euroopan antisemitismi nostaa jälleen päätään vai nostaako?

Euroopan Unionissa on havahduttu yhteen Euroopan ikävimmistä ja vanhimmista ilmiöistä. Tuon ilmiön nimi on antisemitismi. Joidenkin mielestä antisemitismi on taas nostamassa päätään, kun taas joidenkin muiden mielestä sosiaalinen media on vain nostanut tuon ilmiön yleiseen tietoisuuteen. Antisemitismin päätöksen piti olla se, kun Neuvostoliiton joukot valtasivat Berliinin, ja tekivät yhdessä muiden liittoutuneiden kanssa selvää Adolf Hitleristä, jonka hallinto surmasi noin kuusi tai seitsemän miljoonaa juutalaista. Siis kaikkia juutalaisia ei murhattu kuolemanleireillä, joita oli kuusi. Noilla leireillä surmattiin noin kolme miljoonaa ihmistä. Mutta myös esimerkiksi työleireillä sekä pidätysten yhteydessä tapahtuneiden joukkoampumisten yhteydessä surmattiin useita ihmisiä. 

Tai siis oikeastaan myös poliittisista syistä pidätettyjä, sekä romaneja ja homoseksuaaleja saatettiin merkitä juutalaisiksi, joten sen vuoksi tuo arvio holokaustissa surmattujen juutalaisten määrässä vaihtelee. Samoin esimerkiksi kun saksalaiset tuhosivat kyliä Valko-Venäjällä sekä Ukrainassa, niin he saattoivat merkitä murhattuja juutalaisiksi ilman mitään sen suurempaa syytä. Samoin kun Saksan miehityshallinto yritti tuhota valtion kulttuuri- ja älymystön vaikuttajia, niin he merkitsivät surmattuja opettajia, professoreja sekä kulttuurielämän vaikuttajia juutalaisiksi. Mutta kun puhumme Adolf Hitleristä, niin unohdamme että esimerkiksi Venäjällä ja myös muualla Euroopassa oli voimassa vähintään asenteita, joiden mukaan juutalaiset olivat jotenkin uhka muulle Euroopalle. 

On kuin kohtalon ivaa, että maailmanhistorian kuuluisin väärennös "Siionin viisaiden pöytäkirjat" väärensi Ohrana tai sen ulkomaanosaston päällikkö. Tai tuo asiakirja väärennettiin hänen alaisuudessaan. Tuota asiakirjaa pidettiin väärennöksenä jo kun se tuotiin julkisuuteen, mutta jostain syystä tuo asiakirja on vieläkin joissain piireissä asemassa, jossa sen ei pitäisi olla. Siionin viisaiden pöytäkirjat tarjosivat ihmisille sitä, mitä he kaipasivat. Yksinkertaisia sekä selviä selityksiä, joilla tuettiin ihmisen luontaista tarvetta rangaista ihmisiä. Samaa periaatetta käyttävät nykyajan populistit hankkiessaan ääniä. Eli he tarjoavat yksinkertaisia sekä mahdollisimman maskuliinisia toimintamalleja, joilla ratkaistaan monia asioita. 

Siionin viisaiden pöytäkirjat tekaistiin jotta Venäjän tsaari voisi niiden perusteella käynnistää pogomeja eli juutalaisvainoja. Noiden vainojen avulla tsaari haki kansansuosiota sekä myös täydennystä omaan kassaansa. Ja pogomien avulla ainakin osa kansasta pidettiin tyytyväisenä. Heille tarjottiin yksinkertaisia selityksiä sille, että esimerkiksi sotaretki meni huonosti tai kaupungin kassasta olivat rahat loppu. Samaan tarkoitukseen nuo asiakirjat kelpasivat myös natsien käsissä. 

Syylliseksi osoitettiin juutalaiset, jotka historiallisista syistä harjoittivat lähinnä kauppias- tai pankkiirin ammatteja. Eli koska juutalaiset eivät saaneet omistaa maata, jäi heille esimerkiksi työt lakimiehenä tai kirjanpitäjänä. Tuo syrjintä oli perua keskiajalta, jolloin juutalaisia syytettiin siitä, että "he surmasivat Jeesuksen".  Mustan surman eli ruton aikaan juutalaisia syytettiin siitä, että he olivat aiheuttaneet ruton, ja sen takia syntyi mellakoita, joissa kuoli valtava määrä ihmisiä. Se mikä yllytti mellakointiin oli se, että jos juutalainen rahanlainaaja kuoli, niin hänelle ei enää tarvinnut maksaa velkoja. Toki tuon rahanlainaajan piti jollain elää, ja siksi hän peri kohtuullista korkoa. Mutta jostain syystä rahanlainaus oli "epäkristillistä". 

Mutta myöhemmin kun esimerkiksi kommunistit ottivat vallan, niin he alkoivat vainota juutalaisia, jotka olivat heistä umpikapitalisteja. Samoin natsit sekä äärioikeisto selittivät kommunismin olevan juutalaisten keksintöä, koska Marx oli juutalainen. Se mikä sitten teki Adolf Hitlerin antisemitismistä sellaisen, että se aiheutti holokaustin oli se, että juutalaislakeja käytettiin hänen aikanaan myös poliittisen opposition hiljentämiseen. 

Antisemitismin tavaramerkki on se, että siinä puhutaan jostain juutalaisten maailmanlaajuisesta salaliitosta. Toisin kuin muut rasismin muodot, niin antisemitismissä nimenomaan kuka tahansa voidaan nimetä juutalaiseksi tai "salajuutalaiseksi". Eli kyseessä on enemmänkin uskonnollinen kuin etninen syrjintä sekä vaino. 

Natsien kohdalla juutalaiset olivat suuri etninen vähemmistö, jonka päälle oli helppo vierittää syy Saksan tappiosta Ensimmäisessä Maailmansodassa. Heitä voitiin syyttää lähes kaikesta, ja koska juutalaisvainoihin yllyttäjinä toimivat valtiovallan edustajat, niin nuo vainot muuttuivat säälimättömäksi murhaamiseksi. Natsit kauppasivat antisemitismiä sellaisella mallilla, missä "arjalaiset" eli enemmistöön kuuluvat seisoivat konepistooli kaulassa kiviä hakkaavien juutalaisten vieressä. 

Natsismi takasi joukolle ihmisiä aseman, jossa he saattoivat leikkiä jumalaa. Heille tarjottiin kuin tarjottimella mahdollisuus päästä korkeaan asemaan yksinkertaisesti vetämällä ruskean paidan päälleen. Mitään muuta koulutusta kuin natsinuorten opettama käden ojennus ei tarvittu, kun henkilöstä tehtiin keskitysleirin vartija. Jos joku sanoin noille fanaatikoille jotain, mistä he eivät pitäneet, niin silloin he ottivat pamput mukaan ja hakkasivat tuon onnettoman. Tai sitten hänestä tehtiin juutalainen ja lähetettiin keskitysleirille ilman oikeudenkäyntiä ja suoraan varmaan kuolemaan. 

Eli tuo takasi arjalaisille, mikä tarkoittaa enemmistöön kuuluvaa automaattista esimiesasemaa, ja arjalaiset saattoivat siirtää kaikki tehtävänsä juutalaisille. He vain seisoskelivat ja katselivat päältä, kun juutalaiset hakkasivat kiviä. Antisemitismi on edelleen osa eurooppalaista perinnettä, josta olisi jo aika päästä eroon. Ja sosiaalinen media on asia, mikä on tuonut nuo hyvin ikävät vitsit ja muut asiat, jotka liittyvät antisemitismiin kaikkien ihmisten silmien eteen. Eli se mitä kotona puhutaan ilmaantuu kaiken kansan tietoon. 

Ja vaikka esimerkiksi me kaikki olemme periaatteessa antisemitismiä vastaan, niin esimerkiksi eräissä aivan normaaleissa sanomalehtien jutuissa on kysytty, että miksi esimerkiksi Hitlerin keskitysleirien vartijoita viedään oikeuteen vielä 90 vuotiaana? Tai koko holokausti on kyseenalaistettu. Eli Birkenaun leiri ei muka voinut yksin tappaa kuutta miljoonaa. No ehkä haluatte tietää pari faktaa. Ensinnäkin noiden oikeudenkäyntien tarkoitus on osoittaa, että myös vanhat murhat saatetaan oikeuteen. 

Ja jos sitten puhutaan Birkenaun kuolemanleiristä, niin se ei ole ainoa keskistysleiri, jossa vankeja surmattiin kaasulla. Birkenau tai oikeastaan Auschwitz-Birkenaun leiri on "vain" yksi osa valtavaa keskitysleirijärjestelmää, jossa jokaisessa leirissä tapahtui murhia. Mutta kuten tiedämme, niin antisemitismiä tutkineita henkilöitä on halvennettu, eli heidän motiivejaan on kyseenalaistettu. Tai sitten lehtimies on saattanut kirjoittaa juttuunsa, että "onko jossain komissiota, missä ei ole juutalaisia"? Nuo kommentit kertovat siitä, kuinka vielä nykyäänkin on ihmisiä, jotka kokevat antisemitismin jotenkin omakseen. 

https://yle.fi/uutiset/3-12411179

https://fi.wikipedia.org/wiki/Holokausti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keskitysleiri

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_natsien_keskitysleireist%C3%A4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Siionin_viisaiden_p%C3%B6yt%C3%A4kirjat

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuhoamisleiri

Niinpä niin, mikä olisi parempi aika hakea NATO:n jäsenyyttä?

Kun mediassa keskustellaan asioista kuten NATO-jäsenyydestä, niin aina silloin tällöin julistetaan sitä, kuinka joku on muuttanut mieltään. Siis kuten laulussa sanotaan, niin "ennen oli ennen ja nyt on nyt". Tuolloin edellisen kerran kun NATO-optiota käsiteltiin ei Venäjä ollut vielä aloittanut hyökkäystä Ukrainaan, ja kaikki näytti niin kovin turvalliselta. Mutta sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja se merkitsi sitä, että turvallisuuspoliittinen tilanne muuttui äkisti. Nyt olisi hyvä tilaisuus hakea tuon sotilasliiton jäsenyyttä, kun suuri osa Venäjän asevoimista on kiinni Ukrainassa. 

NATO-optio on asia, mikä varmasti on kaikkien huulilla. Mutta kyse ei ole vain siitä, miten itse näemme asiat. Esimerkiksi Venäjä varmasti huomaa sen, että integroimme asejärjestelmiämme NATO:oon sekä osallistumme NATO:n harjoituksiin. Se mikä meitä ajaa kohti NATO:a ovat erinäiset joukkohaudat Ukrainassa sekä Putinin sodissa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset. Me olemme hyssytelleet Venäjän johtoa, ja tuo hyssyttely on saanut aikaan sen, että Putin uskalsi hyökätä Ukrainaan, ja kiitos nykyaikaisen tiedonvälityksen, niin Ukrainan sota on vallitsevassa roolissa tämän hetken mediassa. Mietin muuten juuri äsken sitä, miten tästä Ukrainan sodasta olisi tiedotettu, jos olisimme YYA-Suomessa. 

Jos ajatellaan että Venäjä  sitten hyökkää maahamme kun olemme esittäneet sen NATO-hekemuksen, niin olisiko oikeasti niin, että NATO ei antaisi maallemme tukea, vaikka se ei vielä olisi NATO:n jäsen? Siis tuo ajatus perustuu siihen, että koska maamme ei vielä olisi tuolloin NATOn jäsen, niin NATO-maiden ei olisi pakko auttaa maatamme. Mutta minkä signaalin siitä sitten saisi esimerkiksi Valdimir Putin? Jos taas lähdemme esimerkiksi Marine Le Penin ajatuksesta, jossa Suomi ja Ukraina olisivat puskurivaltioita NATOn sekä Venäjän välissä, niin silloin meidän pitää muistaa että taistelut käytäisiin meidän alueellamme joka tapauksessa. 

Siis olen muuten ollut väärässä Ranska on vuonna 2009 palannut NATO:n täysjäseneksi, vaikka on siitä eronnut vuonna 1966. 

Venäjän johto puhuu noin 13 000 kaatuneesta, ja muutamista sadoista haavoittuneista. Tuo tieto oli vain vähän aikaa netissä.  Joten jos tuota asiaa tarkastellaan esimerkiksi kokomusta lähellä olevien Verkkouutisten lukuja vasten, jossa puhutaan 21 000 kaatuneesta venäläisestä, niin silloin voidaan sanoa että palkkasotureiden sekä vierastaistelijoiden sekä ehkä myös vankien käyttö operaatiossa mahdollistaa lukujen kaunistelun.. Mutta Verkkouutiset kertoo saaneensa tiedon tuosta tappioiden määrästä Ukrainalta. 

Ja sitten voidaan myös ehkä kysyä, että onko tappioihin laskettu mukaan esimerkiksi Donetskin alueen separatistitaistelijoiden tappioita, jotka ovat tapahtuneet ennen alueen liittymistä Venäjään? Siis kun Moskova pani toimeen kansanäänestyksen esimerkiksi Krimillä liittymisestä Venäjään, niin oliko noille ihmisille eli separatisteille kerrottu sitä, että heidän kohtalonaan on ollut liittyä "äiti Venäjään" ja sen suojelukseen? 

Samoin ovatko nuo Donbassin eli Donetskin alueen separatistitaistelijat oikeasti paikallisia? Vai ovatko he ehkä Wagner Groupin paikalle tuomia palkkasotilaita, jotka ovat tulleet paikalle "suojelemaan venäjänkielistä väestöä". Putinin into suojella venäläisiä on esimerkillistä. Ja ehkä hän sitten joskus tulevaisuudessa osoittamassa halua suojela myös Suomessa asuvia venäläisiä. Kukaaan muu kuin Putin itse ei tiedä mitä tuo mies tahtoo. 

Ukrainan sota on asia, josta tullaan puhumaan vielä pitkään. Sodan alussa moni uskoi Venäjän voittoon, ja ehkä silloin ajateltiin, että jos Putin voittaa sodan nopeasti, niin silloin se unohtuu nopeasti. Tuolloin uutisissa oli vankkumaton linja, että Venäjän ylivoima tulee takaamaan nopean voiton, mutta nyt on tilanne muuttunut siten, että Venäjän voimat eivät ehkä ole riittäviä koko Ukrainan tai edes sen itäisten osien miehitykseen, tai edes siihen että se saisi Krimin alueen maayhteyden rakennettua. 

Ja joka minuutti, kun Ukraina pitää puolensa sekä aiheuttaa tappioita Venäjän asevoimille, joiden iskukykyisen osa lienee tällä hetkellä Ukrainassa rohkaisee länsimaisia toimijoita asettumaan Putinia vastaan. Ukraina on osoittanut että myös näennäisen alivoimainen vihollinen voi aiheuttaa suuria tappioita viholliselle osoittamalla luovuutta sekä tilannetajua. Eli usko itseen on myös tärkeää. Jos Venäjä menettää yhden sen suurista ristelijöistä Mustalla merellä, niin tuo menetys varmasti karsii myös halua lähteä rintamalle sekä värväytymään esimerkiksi Wagner Groupin palvelukseen. 

Eli Ukraina on tuonut uuden doktriinin taisteluun. Vaikka sen joukot ovat näennäisen alivoimaisia, niin ne ovat kyenneet aiheuttamaan Venäjälle tappioita, joita se ei voi peitellä. 

Vaikka siis Ukraina olisikin melko kaukana, niin kuitenkin maamme on oikeasti saman valtion naapurina, joka hyökkäsi Ukrainaan. Ja sitten tietenkin olemme kuulleet Venäjän  valtion edustajien varoittelua siitä, että ydinaseita yms. välineitä suunnataan meidän maahamme. Mutta mikä sitten estää Venäjää suuntaamasta ydinaseitaan meidän alueellemme, vaikka meillä ei olisi omia tai NATO:n ydinaseita maamme alueella? Siis tietenkin me voimme aina elää siinä toivossa, että Venäjä ei käytä ydinaseitaan, jos se jää konventionaalisessa sodassa alakynteen. Tai sitten me voimme toivoa, että Venäjä ei hyökkää maahamme, koska hyökkäyssota on sen lakikirjassa kiellettyä. 

Tietenkin meillä on eduskunnassa ihmisiä, joista on varmaan hyvin tärkeää olla ärsyttämättä Venäjää, ja tämä malli tietenkin on sikäli meille kaikille tuttu, että se vie meitä takaisin kohti YYA-Suomea sekä itsesensuuria sekä suomettumista. Siis voimmeko oikeastaan tehdä muuta kuin lähteä hakemaan NATO:n jäsenyyttä? 

Mikäli pelkäämme Venäjän johdon suuttuvan siihen, että teemme jotain ilman sen lupaa, niin silloin meidän pitää muistaa, että emme ehkä ole enää samassa asemassa kuin ennen. Nimittäin koska olemme antaneet aseita Ukrainalle, niin olemme vahingoittaneet maidemme välisiä suhteita. Joten me emme voi lähteä siitä, että olemme jossain erityisessä asemassa maailmalla.  Sanotaan että NATO-jäsenyys sulkee meiltä joukon ovia. 

Mutta me itse olemme osan noista ovista sulkeneet antamalla apua Ukrainalle. Joten ehkä meidän olisi lopulta osattava valita se puoli, joka on meille parasta. Siis haluammeko olla ehkä Putinin kavereita, vai haluammeko olla länsimaiden kanssa samassa rintamassa vastustamassa despotismia sekä diktatuuria. Kas siinä vasta kysymys, johon ehkä me kaikki löydämme vastauksen historiasta. Kun meidän isoisämme puolustivat maatamme, niin he puolustivat sen vapauden arvoja. Nuo arvot kuten oikeusvaltio ovat niitä asioita, joiden takana mekin olemme päättäneet seisoa. Joten voidaan kysyä, että onko Valdimir Putin arvoineen se mies, jonka kanssa haluamme keskustella asioista? 

Se että meidän oli Venäjän hyökkäyksen alussa valittava joko EU tai joku muu linja oli aivan selvää. Jos emme olisi lähteneet tukemaan EU:n määräämiä pakotteita sekä toimittamaan sotilasapua Ukrainaan, niin meidät olisi luokiteltu samaan kastiin mm. Kiinan kanssa. Se että me nostimme Ukrainan liput salkoon hyökkäyksen sattuessa osoittaa sitä, että me tuemme Ukrainaa. Ja sitä Venäjä ei tule anteeksi antamaan. Samoin niiden ihmisten sekä yhtiöiden, jotka ovat lähteneet pois Venäjältä boikotin takia ei ole mahdollista palata niin kauan kuin Putin on vallassa. 

Saattaa olla että Ruotsissa päädytään toiseen ratkaisuun, mutta meidän pitää uskaltaa tehdä tämä päätös ajatellen omaa etuamme. Ruotsissa saatetaan ajatella, että meidän asevoimamme hidastavat Venäjän armeijaa, ja se antaisi Ruotsille mahdollisuuden valmistella omia operaatioitaan vähän paremmin. Mutta silloin me unohdamme sen, miksi me olemme itsenäisiä. Syy tähän on ainakin osittain se, että Ruotsin ja Venäjän  sodat käytiin aina Suomen alueella, joten ehkä tuotakin asiaa kannattaa miettiä, kun puhutaan historiasta. Siis meidän kansallista etuamme varjostaa naapuruus Venäjän kanssa. Ja olemme tähän asti uskoneet, että olemme erityistapaus. 

Mutta emme sitten voi tähän asiaan oikeasti ehkä enää samalla tavoin luottaa kuin ennen. Saattaa olla että olemme edenneet NATO-keskustelussa todella nopeasti, mutta itse olen sitä mieltä, että jossain saattaa olla henkilöitä, jotka ovat toivoneet yleisen mielipiteen kääntävän kannat taas NATO-kielteiseksi. Eli tuolloin päätöksen tekijät voisivat perääntyä yleisen mielipiteen taakse. Ja jos sitten lähdetään siitä, että Venäjän sotarikokset Ukrainassa ovat todella kaameita, niin se varmasti saa aikaan sen, että NATO:a tuetaan yhä laajemmalla kentällä. 

Jos ainoa seikka mikä on maamme NATO-jäsenyyttä vastaan on se, että emme saisi ärsyttää Venäjää, niin silloin se merkitsisi rähmällään olemista. Me emme voi enää valita tietä, joka pitää kaikki ovet auki. Ei ole olemassa ratkaisua, joka tarkoittaisi paluuta menneeseen. Eli joko valitsemme lännen tien tai sitten paluun YYA-Suomeen. Eli olisiko sitten ehkä aika repiä se viimeinen YYA-linnake, ja liittyä NATOoon. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ven%C3%A4j%C3%A4n-tappiot-voivat-olla-jo-afganistaninkin-sotaa-suuremmat-n%C3%A4in-paljon-tiedot-kuolleiden-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4st%C3%A4-ukrainassa-eroavat/ar-AAWvhDe?ocid=uxbndlbing

https://www.verkkouutiset.fi/a/venajan-tappiot-kasvavat/#2a22a90e

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/sota-k%C3%A4%C3%A4nsi-kd-n-enemmist%C3%B6n-naton-kannalle-viidennen-artiklan-voima-on-suurimmillaan-silloin-kun-se-tekee-itsens%C3%A4-tarpeettomaksi/ar-AAWvDUv?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=e58285938d884c6080f201d33c1da29c

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato

Puolustusvoimat löivät USA:n merijalkaväen harjoituksissa

Maamme puolustusvoimat on juuri tehnyt sen, mitä sen pitikin. "Cold Respose"-harjoituksessa meidän poikamme osoittivat että mikään ei ole ennalta voitettu. Eli USAn kuuluisa merijalkaväki hävisi 100-0 meidän asevelvollisillemme. Joten ei kun vain itseä onnittelemaan. Siinä osoitettiin että meidän miehemme eivät kuvia kumartele. Eikä noiden varusmiesten tarvitse nyt ainakaan kuunnella, että "ottakaa mallia USA:n merijalkaväestä". Tai ehkä merijalkaväki olisi toiminut toisin, jos olisi ollut oikea tilanne. Mutta jos tämä olisi ollut oikea tilanne, niin merijalkaväki olisi ollut vainaa. 

Eli uutta tilaisuutta ei oikeassa tehtävässä olisi tullut. Vaikka toisella on maine, niin mitään voittoja ei ole ennalta määrätty, vaan kaikki pelit pitää pelata loppuun asti. Eli sijoituksia ei ole jaettu etukäteen, ja sen nämä maamme miehet ovat nyt osoittaneet. Ehkä tämä viesti meni perille myös Putinille. 

Ja onhan Suomen asevoima osoittanut ennenkin hyvää kykyä puolustaa omaa maataan, joten ehkä tämä asia taas voidaan huomioida myös NATOn puolella. Olemme myös menestyneet hyvin kyberhyökkäysten torjunnassa, ja elektroninen sodankäynti varmaan lisääntyy edelleen jatkossa, koska satelliitteihin perustuvia paikannusjärjestelmiä häiritsemällä voidaan esimerkiksi täsmäaseiden kohdentamista sekä tarkkuutta häiritä. Mutta palataan taas USAn merijalkaväkeen. 

Hyvin se meni, eli tarvittiin vain pieni herpaantuminen tarkkaavaisuudessa, niin johan sitten romahtivat jopa maailmankuulut merijalkaväen joukot. Aina silloin tällöin tapahtuu niin, että esimerkiksi erikoisjoukkojen miehet lähtevät joko harjoitus- tai oikeaan tehtävään hiukan väärällä asenteella tai antavat muuten pään täyttyä ajatuksista, jotka eivät liity tehtävään. Ja sitten seuraa katastrofi, eli joku pizzaseurue voittaa "maailman parhaat" tai maailman kuuluisimmat. 

Se miksi näin pääsee tapahtumaan saattaa joskus liittyä siihen asenteeseen, eli varusmiestä tai ehkä kouluttamatonta sissiä ei muka tarvitse pelätä, ja sitten se vain tapahtuu. Eli juuri tällaista tilannetta varten järjestetään kansainvälisiä sotaharjoituksia. Ammattisotilaiden ongelma on joskus se, että he ovat monesti hiukan liian kaavamaisia, ja sitten tulee tilanne, missä joku luovuutta käyttäen pääsee tekemään valtavaa tuhoa.  

Meidän asevoimamme saattavat olla varusmiehistä koostuvia joukkoja. Mutta nuo joukot tarvitsevat tietenkin itsetuntoa sekä tunnetta osaamisestaan siinä missä muutkin sotilaat ja siviilit. Eli meidän pitää opetella puhumaan myös asevelvollisista siihen sävyyn, että he kokevat olevansa tärkeitä osasia koneistossa, joka ehkä joskus joutuu maatamme puolustamaan. Jos kaikki palaute mitä varusmies saa on negatiivista, niin hän saattaa kokea olevansa jopa komppanian murheenkryyni tai riippakivi. Ja tuolloin tietenkin hän saattaa kehittää sellaisen ajatuksen, että hän on oikeasti pelkkä painolasti, sekä sitten lopettaa palveluksen. Siis positivismin avulla voidaan saada hyvää jälkeä aikaan. Eli myös onnistumisia on mukava lukea. 

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008769246.html

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/puolustusvoimien-joukko-l%C3%B6i-maailmankuulun-yhdysvaltain-merijalkav%C3%A4en-nato-sotaharjoituksessa/ar-AAWuAwo?ocid=msedgntp&cvid=4e06c7d8523b4d2a88d3af3c92c49ead

Koulukiusaamisesta Helsingin yliopistolla

 

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat ovat kohdanneet koulukiusaamista, mikä ei missään nimessä ole hyväksyttävää. Yliopisto-opiskelu on asia, missä vaaditaan yleensä tiettyä kypsyyttä, ja jos ihminen kiusaa toista, niin hän ei varmasti ole mitenkään erityisen kypsä. Kun puhutaan kiusaamisesta, niin yhden asian varmaan jokainen meistä tietää. Yliopistoilla ei opeteta mitään turhia asioita, joten kaikki tiedekunnat sekä niiden opiskelijat ovat saman arvoisia. Mutta kuten me kaikki tiedämme, yksi asia meiltä kaikilta on usein unohtunut, nimittäin opiskelijoiden vähättely on suuri ongelma. Median luomien stereotypioiden ongelma on siinä, että ne yllyttävät ihmisiä kiusaamaan noiden stereotypioiden kohdetta. 

Yhteen aikaan esimerkiksi ohjelmoijat olivat kiusaamisen kohteena, koska heistä luotiin sellainen stereotypia, että he eivät osaa vetää pukua päälleen, jättävät armeijan käymättä sekä ovat kyvyttömiä mukautumaan niihin kaavoihin, mihin muut ihmiset mukautuvat. Ja sen takia sitten seurattiin kuinka esimerkiksi koodaaja vain halusi lähteä sairaslomalle. Sitä ei tietenkään koskaan näytetty kuinka vaikeaa työtä koodaaminen on, koska sen "joku opetteli vapaa-ajallaan". Siis osaako joku itse opiskellut henkilö sitten rakentaa esimerkiksi toimivan sekä turvallisen verkkokaupan on eri asia, kuin se että saa ruudulle sanat "hello world". 

Eli koodaajat ja ICT-asiantuntijat ovat epäsosiaalisia ihmisiä, mutta kukaan ei koskaan kysynyt miksi nuo ihmiset ovat epäsosiaalisia? Onko ehkä heillä koulussa joskus käynyt niin, että he jäävät joukon ulkopuolelle? Tai mitä jos esimerkiksi ensimmäinen tutustumisen yritys koulussa on päättynyt siihen kuuluisaan sanapariin "painu vittuun" tai ehkä sitä on tehostettu isällisellä huomautuksella, missä kolmasluokkalainen on sanonut että "tietenkään et voi tulla mukaan". Ja sitten annettu vähän isällistä avokämmentä. Siinä sitten on paljon harrastuksia joita tuollainen henkilö voi valita. Nimittäin jos esimerkiksi paikallinen urheilujoukkue sitten ilmoittaa että, "tietenkään tuo ei voi tänne tulla", niin silloin jää jäljelle joku epäsosiaalisten ihmisten harrastus. 

Jos me ajattelemme negatiivisia stereotypioita, niin niiden avulla on mukava tuhota toisten elämä. Eli epäsosiaaliset rillipäät eivät kykene muuhun kuin tietokoneiden näpyttelyyn. Ja sitten tietenkin nuo ihmiset kuulevat sellaisia kommentteja, kuin että "mitä jos vaikka menisit psykiatrin puheille"?. 

Jos ajatellaan että kiusaamisen kohteeksi valikoitui politiikan ja viestinnän tieteenalan opiskelijoita, niin emme ehkä ole ajatelleet miksi näin tapahtui. Siis jostain syystä esimerkiksi valtiotieteellinen tiedekunta on ollut melko paljon "unholassa". Ja jostain syystä esimerkiksi ulkoiset toimijat kuten media sekä elokuvateollisuus ovat esittäneet valtiotieteellisen sekä tekniikan opiskelijoita sellaisina stereotyyppeinä, jotka käyvät koulua aurinkolasit silmillä, vihreät armeijan ylijäämätakit päällä, ja jotka eivät muuta tee kuin istu syömässä popcornia sekä häiriköimässä muita. 

Tuo jostain syystä erittäin ikävä stereotypia on ollut voimissaan ainakin "Delta Jengi"-elokuvassa. Ja tuota stereotypiaa ruokitaan valtamediassa sekä somessa kertomalla noista tiedekunnista lähinnä niitä negatiivisia asioita. Eli "valtsikkaan pääsevät ne, jotka eivät muualle pääse". On asia mikä usein ainakin ennen iskivät vasten opiskelijoiden kasvoja. Ja noita kommentteja sitten tehostettiin nenänvartta pitkin katsomalla, ja vinkkaamalla peukalolla ovea kohti. Tiedän että kiusaamista käsitellään välillä tavalla, joka ei ole ehkä kaikista ihmisistä mieluisa. Mutta kuitenkin ainakin itse kysyn, että pitääkö kiusaamista sitten käsitellä miellyttävällä tavalla? 

Oikeastaan kaikki muut paitsi lääkärit ovat kohdanneet esimerkiksi sellaisia kommentteja, kuten "teille pääsee vähän liian helposti". Tai että "en tuohon tiedekuntaan edes olisi nenääni pistänyt". Nimittäin jostain syystä valtiotieteellistä tiedekuntaa aivan kuten myös matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa on aina joskus vähätelty. Tai oikeastaan kaikki muut tiedekunnat paitsi lääketieteellinen ovat joskus kohdanneet vähättelyä. 

Ikäväkseni olen joskus kohdannut tilanteita, missä henkilö joka kertoo olevansa valtiotieteellisestä tiedekunnasta saa kohdata ikäviä kommentteja, jotka saattavat loukata jotain henkilöä. Kaikkein epämiellyttävin kommentti, jonka olen kuullut on se, että "ai sinne pääsee varmaan aika helposti". No jos valtiotieteelliseen on niin helppoa päästä, niin sitten voi tuollainen henkilö tulla vaikka kokeilemaan pääsykokeita. 

Valtiotieteellisen opiskelijan paikalle voitte muuten laittaa esimerkiksi tietojenkäsittelyn, hallintotieteiden tai kielitieteiden sekä historiallis-kielitieteellisen opiskelijan. Teekkareita syytetään välillä lapsellisuudesta, kun he vain niitä koneita rassaavat. Kemian opiskelijat vain valmistavat sitä amfetamiinia. Kauppatieteiden opiskelijoita on syytetty aina välillä oman edun tavoittelusta. 

Eli he opiskelevat vain omaa itseään varten, kun taas lääkärit sekä sairaanhoitajat ovat suuria altruisteja, jotka opiskelevat vain tehdäkseen hyvää koko kansalle. Kaikki lääkärit ilmeisesti haluavat vain tehdä hyvää kaikille muille, ja heistä jokainen ilmeisesti valmistuu tuleviksi korona- tai onnettomuus spesialisteiksi. Siis kukaan ei varmaan koskaan valmistu lääketieteellisestä esimerkiksi plastiikkakirurgiksi tai muuhun vastaavaan "turhaan" lääketieteen alaan. Eli kukaan ei tee koskaan valmistumisen jälkeen rasvaimuja tai muuta vastaavaa. 

Tähän vähäteltyjen opiskelijoiden joukkoon mahtuu tietenkin myös tekniikan ja kauppatieteiden, taideaineiden sekä teologian opiskelijat. Siis vain sellaiset tiedekunnat kuten lääketieteellinen ovat joidenkin mielestä asioita, joita kannattaa arvostaa. Toki jos ajatellaan esimerkiksi tulkin ammattia, niin kyseessä ei ole mikään kovin helppo työ. 

Sanotaan että näihin tiedekuntiin kuuluvat jostain syystä eivät ole samanlaista arvonantoa saavia kuin esimerkiksi lääketieteen tai jonkun muun niin sanotun "raflaavan" tieteenalan edustajat. Meistä jokainen voi käydä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kotisivuilla katsomassa, miten helppoja nuo aineet mitä siellä luetaan oikeasti ovat. Eli ehkä sosiaalipsykologian tai globaalin kehitystutkimuksen opiskelut sujuvat täydentävinä aineina erittäin helposti, mutta sitten jos niistä halutaan saada jotain muuta kuin hylättyjä, niin silloin noihin asioihin pitää panostaa todella paljon. 

Eli näissä oppiaineissa mistä löytyy lista valtiotieteellisen kotisivuilta  käsitellään valtavia kokonaisuuksia. Valtiotieteellisen tiedekunnan nimi löytyy Helsingin yliopiston tiedekuntien sekä yksiköiden listalta viimeiseksi sen takia, että se alkaa tiedekuntien ja yksiköiden listan alkukirjaimien viimeisellä kirjaimella. Eli kyseessä ei ole mitenkään erityisen huono tai helppoja opintoja tarjoava yksikkö. Mutta voin sanoa että mikään yksikkö ei tee turhaa työtä tai opeta turhia asioita. 

Jostain syystä tuo yliopiston opiskelijoiden kokema arvostus ei ole kuitenkaan tasapuolista. Jos ajatellaan että kaikki tutkinto-opiskelijat saavat saman verran rahaa kuukaudessa, ja jos sitten ajatellaan toimisto- yms. töitä niin ainakin omasta mielestäni esimerkiksi tietojenkäsittelyn opiskelija sitten ehkä sopisi noihin töihin hiukan paremmin kuin esimerkiksi lääkäri. Eli mistä tuo lääketieteellisen valtava arvostus oikeastaan johtuu? Onko lääkärin työssä jotain, mikä tekee noista hyvin tärkeää ja ihmisläheistä työtä tekevistä ihmisistä parempia kavereita kuin esimerkiksi ICT-alan opiskelijasta? 

Tai mistä minä tiedän, mihin noiden ihmisten suosio perustuu? Tai miksi ylipäätään tietyistä tiedekunnista esitetään stereotypia, että niiden opiskelijat ovat epäsosiaalisia pitkätukkia? Jos puhutaan siitä että jostain tiedekunnasta tai yhteisöstä annetaan vain negatiivinen kuva, niin silloin tietenkin me kaikki tiedämme, että tuo toiminta yllyttää kiusaamaan noita opiskelijoita sekä henkilökuntaa. 

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008759859.html

https://www.helsinki.fi/fi

https://www.helsinki.fi/fi/valtiotieteellinen-tiedekunta

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Mitä Marine Le Penin voitto tarkoittaisi Suomelle, ja miten se liittyy NATO-keskusteluun?

Tänään mediassa oli se paljon puhuttu kysymys, eli mitä Marine Le Penin voitto tarkoittaisi Suomelle? Siis Marine Le Pen on niitä paljon puhuttuja "äärioikeiston ehdokkaita", joilla on omassa maassaan eli Ranskassa suuri kansansuosio. Ja miten sitten tuon ihmisen valinta nykyisen presidentti Macronin sijaan merkitsisi Suomelle? Vastaus on hyvin mielenkiintoinen, nimittäin sitä että aina on jotenkin mukavampaa, jos toista valtiota johtaisi tuttu henkilö, jonka tavat ja mieltymykset jotenkin tunnetaan. 

Mutta toisaalta taas sitten Marine Le Pen ilmeisesti edustaa jotenkin äärioikeistoa, mutta sitten taas voidaan kysyä, että millä tavoin tuo nainen on äärioikeistolainen? Siis onko äärioikeisto oikeastaan yhteisnimike kaikille, jotka uskaltavat haastaa istuvan presidentin? Ranska on Euroopan voimakkaimpia valtioita, ja siksi sen sana painaa todella paljon. Se on tällä hetkellä ainoa EU maa jolla on omia ydinaseita, joten sen takia Ranskan sanalla on painoarvoa ainakin paikallisesti. Mutta Ranska ei ole NATO:n jäsen, eli se ei voisi estää maamme pääsyä NATOoon. 

Suhtautuminen Marine Le Peniin on vähän samanlainen kuin suhtautuminen maamme NATO jäsenyyteen. Ensimmäistä kertaa historiassa maassamme on tilanne, missä tuosta asiasta voidaan oikeasti keskustella, ja tietenkin meidän pitää muistaa että NATO avaa meille uusia teitä, mutta samalla se sulkee joitakin vanhoista malleista, joihin meillä on totuttu. Ennen NATO keskustelu pyöri sen asian ympärillä, että presidentti sekä kansan enemmistö ovat NATOa vastaan, ja kuka sitten edes haluaa kysellä muiden mallien perään. Mutta NATO-mielipidekin voi muuttua. 

Jos ajatellaan että meidän NATO kantamme on muuttunut, niin ehkä Putin tai joku muu YYA-aikoja haikaileva henkilö oli salaa toivonut, että kansan enemmistön kanta auttaisi vetämään tuon NATO-selonteon sekä estämään NATO-keskustelut. Tietenkin on ihmisiä jotka panevat toivonsa esimerkiksi Viktor Orbaniin, jonka toivotaan estävän maamme NATO-jäsenyys. Siis jos oman maan kansalaisten huomattava enemmistö kannattaa NATOa, niin silloin olisi tietenkin kaikille parasta, että joku muu maa estäisi maamme liittymisen tuohon sotilasliittoon. Silloin ei poliitikon tarvitse missään nimessä toimia kansallista etua sekä äänestäjien tahtoa vastaan. Riittää että joku muu maa tekee päätöksen siitä, että  maamme ei liity NATOoon, ja sillä tavoin poliitikko voi säilyttää kasvonsa.                          

Se että kansa tietää asiat kaikkein parhaiten, jos kansan mielipide tukee sitä näkemystä asioista, mitä  valtion johdolla on, kuuluu YYA-henkeen. Jos kansa ei ole samaa mieltä päällikön kanssa, niin silloin voidaan vedota siihen, että kansalla ei ole tarpeeksi tietoja, koska selonteot sisältävät salaista tietoa. 

Venäjän tapa varoitella muita maita tietenkin voi pelottaa, mutta varmasti me kaikki tiedämme, että uhkailu ja väkivalta ovat puuttumista toisten valtioiden omiin asioihin. Se että meidän uutisoinnissamme ilmenee välillä vanhan kunnon YYA-Suomen henki on myös nähtävissä. Eli ikään kuin kehotetaan siihen, että nostetaan kädet pystyyn sekä annetaan vain periksi, niin kyllä Putin meidät taas palkitsee sillä maakaasulla sekä öljyllä. 

Sillä tavoin saadaan sähkölasku pidetyksi aisoissa, sekä kaiken maailman pölvästit poissa kertomassa mielipiteitä, joita ei kukaan ole kysynyt. Nimittäin YYA henkeen kuuluu se, että mielipiteitä esittävät vain ne, joilla on tärkeä asema yhteiskunnassa. Siis jo vakiintuneet ja ansioituneet poliitikot saivat esittää mielipiteitä, kunhan olivat ne presidentin kansliassa hyväksyttäneet. Eikä ulkopolitiikka ollut mikään pyrkyrimäisten pikku räksyttäjien paikka esitellä mielipiteitä. Jos mielipide oli väärä, niin silloin saattoi Kremlin johtaja raivostua. 

Tietenkin tuo asetelma tarjosi mahdollisuuden vetäytyä Venäjän pelon turviin, jos sitten käy niin, että kansa ei pidä jostain päätöksestä. Eli nykyään YYA-poliitikko sanoisi, että "Iso paha Putin pakotti" hänet tekemään päätöksen, joka oli hyvin epämiellyttävä. 

Mutta tietenkin meillä on ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi YYA oli varsin mukavaa aikaa. Silloin pääsy idänkaupan toimijoiden piiriin takasi mukavat tulot. Ja jos sitten ajatellaan Venäjän asennoitumista esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen, niin sen johto ehkä toivoi sitä, että operaatio saadaan loppuun muutamassa tunnissa, ja sitten taas naapurit saadaan unohtamaan tämä pikku juttu. Ja jos oltiin oikein kilttejä, niin saatiin palkkioksi vähän kaasua sekä öljyä. 

YYA-henkinen päästövapaa ratkaisu energiantuotantoon on tietenkin se, että energian tuotanto siirretään mukavasti tuonne Venäjälle. Silloin ei meidän maassamme synny yhtään hiilidioksidia, kun päästöt on ulkoistettu Venäjälle. Tuolloin me voimme ylpeillä ensimmäisellä hiilidioksidivapaalla valtiolla maailmassa. Kun kaikki energia tuodaan venäjältä, niin silloin ei meidän tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että olemme Kremlille mieliksi joka päivä. Jos emme ole mieliksi, niin silloin saattaa siirtolinjaan tulla pieni vika.