Kun mediassa keskustellaan asioista kuten NATO-jäsenyydestä, niin aina silloin tällöin julistetaan sitä, kuinka joku on muuttanut mieltään. Siis kuten laulussa sanotaan, niin "ennen oli ennen ja nyt on nyt". Tuolloin edellisen kerran kun NATO-optiota käsiteltiin ei Venäjä ollut vielä aloittanut hyökkäystä Ukrainaan, ja kaikki näytti niin kovin turvalliselta. Mutta sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja se merkitsi sitä, että turvallisuuspoliittinen tilanne muuttui äkisti. Nyt olisi hyvä tilaisuus hakea tuon sotilasliiton jäsenyyttä, kun suuri osa Venäjän asevoimista on kiinni Ukrainassa.
NATO-optio on asia, mikä varmasti on kaikkien huulilla. Mutta kyse ei ole vain siitä, miten itse näemme asiat. Esimerkiksi Venäjä varmasti huomaa sen, että integroimme asejärjestelmiämme NATO:oon sekä osallistumme NATO:n harjoituksiin. Se mikä meitä ajaa kohti NATO:a ovat erinäiset joukkohaudat Ukrainassa sekä Putinin sodissa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset. Me olemme hyssytelleet Venäjän johtoa, ja tuo hyssyttely on saanut aikaan sen, että Putin uskalsi hyökätä Ukrainaan, ja kiitos nykyaikaisen tiedonvälityksen, niin Ukrainan sota on vallitsevassa roolissa tämän hetken mediassa. Mietin muuten juuri äsken sitä, miten tästä Ukrainan sodasta olisi tiedotettu, jos olisimme YYA-Suomessa.
Jos ajatellaan että Venäjä sitten hyökkää maahamme kun olemme esittäneet sen NATO-hekemuksen, niin olisiko oikeasti niin, että NATO ei antaisi maallemme tukea, vaikka se ei vielä olisi NATO:n jäsen? Siis tuo ajatus perustuu siihen, että koska maamme ei vielä olisi tuolloin NATOn jäsen, niin NATO-maiden ei olisi pakko auttaa maatamme. Mutta minkä signaalin siitä sitten saisi esimerkiksi Valdimir Putin? Jos taas lähdemme esimerkiksi Marine Le Penin ajatuksesta, jossa Suomi ja Ukraina olisivat puskurivaltioita NATOn sekä Venäjän välissä, niin silloin meidän pitää muistaa että taistelut käytäisiin meidän alueellamme joka tapauksessa.
Siis olen muuten ollut väärässä Ranska on vuonna 2009 palannut NATO:n täysjäseneksi, vaikka on siitä eronnut vuonna 1966.
Venäjän johto puhuu noin 13 000 kaatuneesta, ja muutamista sadoista haavoittuneista. Tuo tieto oli vain vähän aikaa netissä. Joten jos tuota asiaa tarkastellaan esimerkiksi kokomusta lähellä olevien Verkkouutisten lukuja vasten, jossa puhutaan 21 000 kaatuneesta venäläisestä, niin silloin voidaan sanoa että palkkasotureiden sekä vierastaistelijoiden sekä ehkä myös vankien käyttö operaatiossa mahdollistaa lukujen kaunistelun.. Mutta Verkkouutiset kertoo saaneensa tiedon tuosta tappioiden määrästä Ukrainalta.
Ja sitten voidaan myös ehkä kysyä, että onko tappioihin laskettu mukaan esimerkiksi Donetskin alueen separatistitaistelijoiden tappioita, jotka ovat tapahtuneet ennen alueen liittymistä Venäjään? Siis kun Moskova pani toimeen kansanäänestyksen esimerkiksi Krimillä liittymisestä Venäjään, niin oliko noille ihmisille eli separatisteille kerrottu sitä, että heidän kohtalonaan on ollut liittyä "äiti Venäjään" ja sen suojelukseen?
Samoin ovatko nuo Donbassin eli Donetskin alueen separatistitaistelijat oikeasti paikallisia? Vai ovatko he ehkä Wagner Groupin paikalle tuomia palkkasotilaita, jotka ovat tulleet paikalle "suojelemaan venäjänkielistä väestöä". Putinin into suojella venäläisiä on esimerkillistä. Ja ehkä hän sitten joskus tulevaisuudessa osoittamassa halua suojela myös Suomessa asuvia venäläisiä. Kukaaan muu kuin Putin itse ei tiedä mitä tuo mies tahtoo.
Ukrainan sota on asia, josta tullaan puhumaan vielä pitkään. Sodan alussa moni uskoi Venäjän voittoon, ja ehkä silloin ajateltiin, että jos Putin voittaa sodan nopeasti, niin silloin se unohtuu nopeasti. Tuolloin uutisissa oli vankkumaton linja, että Venäjän ylivoima tulee takaamaan nopean voiton, mutta nyt on tilanne muuttunut siten, että Venäjän voimat eivät ehkä ole riittäviä koko Ukrainan tai edes sen itäisten osien miehitykseen, tai edes siihen että se saisi Krimin alueen maayhteyden rakennettua.
Ja joka minuutti, kun Ukraina pitää puolensa sekä aiheuttaa tappioita Venäjän asevoimille, joiden iskukykyisen osa lienee tällä hetkellä Ukrainassa rohkaisee länsimaisia toimijoita asettumaan Putinia vastaan. Ukraina on osoittanut että myös näennäisen alivoimainen vihollinen voi aiheuttaa suuria tappioita viholliselle osoittamalla luovuutta sekä tilannetajua. Eli usko itseen on myös tärkeää. Jos Venäjä menettää yhden sen suurista ristelijöistä Mustalla merellä, niin tuo menetys varmasti karsii myös halua lähteä rintamalle sekä värväytymään esimerkiksi Wagner Groupin palvelukseen.
Eli Ukraina on tuonut uuden doktriinin taisteluun. Vaikka sen joukot ovat näennäisen alivoimaisia, niin ne ovat kyenneet aiheuttamaan Venäjälle tappioita, joita se ei voi peitellä.
Vaikka siis Ukraina olisikin melko kaukana, niin kuitenkin maamme on oikeasti saman valtion naapurina, joka hyökkäsi Ukrainaan. Ja sitten tietenkin olemme kuulleet Venäjän valtion edustajien varoittelua siitä, että ydinaseita yms. välineitä suunnataan meidän maahamme. Mutta mikä sitten estää Venäjää suuntaamasta ydinaseitaan meidän alueellemme, vaikka meillä ei olisi omia tai NATO:n ydinaseita maamme alueella? Siis tietenkin me voimme aina elää siinä toivossa, että Venäjä ei käytä ydinaseitaan, jos se jää konventionaalisessa sodassa alakynteen. Tai sitten me voimme toivoa, että Venäjä ei hyökkää maahamme, koska hyökkäyssota on sen lakikirjassa kiellettyä.
Tietenkin meillä on eduskunnassa ihmisiä, joista on varmaan hyvin tärkeää olla ärsyttämättä Venäjää, ja tämä malli tietenkin on sikäli meille kaikille tuttu, että se vie meitä takaisin kohti YYA-Suomea sekä itsesensuuria sekä suomettumista. Siis voimmeko oikeastaan tehdä muuta kuin lähteä hakemaan NATO:n jäsenyyttä?
Mikäli pelkäämme Venäjän johdon suuttuvan siihen, että teemme jotain ilman sen lupaa, niin silloin meidän pitää muistaa, että emme ehkä ole enää samassa asemassa kuin ennen. Nimittäin koska olemme antaneet aseita Ukrainalle, niin olemme vahingoittaneet maidemme välisiä suhteita. Joten me emme voi lähteä siitä, että olemme jossain erityisessä asemassa maailmalla. Sanotaan että NATO-jäsenyys sulkee meiltä joukon ovia.
Mutta me itse olemme osan noista ovista sulkeneet antamalla apua Ukrainalle. Joten ehkä meidän olisi lopulta osattava valita se puoli, joka on meille parasta. Siis haluammeko olla ehkä Putinin kavereita, vai haluammeko olla länsimaiden kanssa samassa rintamassa vastustamassa despotismia sekä diktatuuria. Kas siinä vasta kysymys, johon ehkä me kaikki löydämme vastauksen historiasta. Kun meidän isoisämme puolustivat maatamme, niin he puolustivat sen vapauden arvoja. Nuo arvot kuten oikeusvaltio ovat niitä asioita, joiden takana mekin olemme päättäneet seisoa. Joten voidaan kysyä, että onko Valdimir Putin arvoineen se mies, jonka kanssa haluamme keskustella asioista?
Se että meidän oli Venäjän hyökkäyksen alussa valittava joko EU tai joku muu linja oli aivan selvää. Jos emme olisi lähteneet tukemaan EU:n määräämiä pakotteita sekä toimittamaan sotilasapua Ukrainaan, niin meidät olisi luokiteltu samaan kastiin mm. Kiinan kanssa. Se että me nostimme Ukrainan liput salkoon hyökkäyksen sattuessa osoittaa sitä, että me tuemme Ukrainaa. Ja sitä Venäjä ei tule anteeksi antamaan. Samoin niiden ihmisten sekä yhtiöiden, jotka ovat lähteneet pois Venäjältä boikotin takia ei ole mahdollista palata niin kauan kuin Putin on vallassa.
Saattaa olla että Ruotsissa päädytään toiseen ratkaisuun, mutta meidän pitää uskaltaa tehdä tämä päätös ajatellen omaa etuamme. Ruotsissa saatetaan ajatella, että meidän asevoimamme hidastavat Venäjän armeijaa, ja se antaisi Ruotsille mahdollisuuden valmistella omia operaatioitaan vähän paremmin. Mutta silloin me unohdamme sen, miksi me olemme itsenäisiä. Syy tähän on ainakin osittain se, että Ruotsin ja Venäjän sodat käytiin aina Suomen alueella, joten ehkä tuotakin asiaa kannattaa miettiä, kun puhutaan historiasta. Siis meidän kansallista etuamme varjostaa naapuruus Venäjän kanssa. Ja olemme tähän asti uskoneet, että olemme erityistapaus.
Mutta emme sitten voi tähän asiaan oikeasti ehkä enää samalla tavoin luottaa kuin ennen. Saattaa olla että olemme edenneet NATO-keskustelussa todella nopeasti, mutta itse olen sitä mieltä, että jossain saattaa olla henkilöitä, jotka ovat toivoneet yleisen mielipiteen kääntävän kannat taas NATO-kielteiseksi. Eli tuolloin päätöksen tekijät voisivat perääntyä yleisen mielipiteen taakse. Ja jos sitten lähdetään siitä, että Venäjän sotarikokset Ukrainassa ovat todella kaameita, niin se varmasti saa aikaan sen, että NATO:a tuetaan yhä laajemmalla kentällä.
Jos ainoa seikka mikä on maamme NATO-jäsenyyttä vastaan on se, että emme saisi ärsyttää Venäjää, niin silloin se merkitsisi rähmällään olemista. Me emme voi enää valita tietä, joka pitää kaikki ovet auki. Ei ole olemassa ratkaisua, joka tarkoittaisi paluuta menneeseen. Eli joko valitsemme lännen tien tai sitten paluun YYA-Suomeen. Eli olisiko sitten ehkä aika repiä se viimeinen YYA-linnake, ja liittyä NATOoon.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ven%C3%A4j%C3%A4n-tappiot-voivat-olla-jo-afganistaninkin-sotaa-suuremmat-n%C3%A4in-paljon-tiedot-kuolleiden-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4st%C3%A4-ukrainassa-eroavat/ar-AAWvhDe?ocid=uxbndlbing
https://www.verkkouutiset.fi/a/venajan-tappiot-kasvavat/#2a22a90e
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/sota-k%C3%A4%C3%A4nsi-kd-n-enemmist%C3%B6n-naton-kannalle-viidennen-artiklan-voima-on-suurimmillaan-silloin-kun-se-tekee-itsens%C3%A4-tarpeettomaksi/ar-AAWvDUv?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=e58285938d884c6080f201d33c1da29c
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.