Erityislapsen ongelmista

 

Erityislapsen ongelmista

ADHD-nuorten ongelma on se, että he eivät ole “tarpeeksi vammaisia”. Suurin osa näistä nuorista on oikeastaan aivan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ehkä ulkonäön perusteella mitenkään eroa muista. Mutta sitten kun he kiihtyvät, niin silloin he saattavat esimerkiksi kävellä muutamia kierroksia kaupan hyllyjen välissä. Se että ADHD- sekä myös tourettea ja muista vastaavista asioista kärsiviä nuoria ei juuri erota muista ikään kuin oikeuttaa muut syrjimään heitä, ja ennen oli tapana että tuollainen nuori erotettiin koulusta, koska hän häiriköi jatkuvasti.

ADHD-nuori ei poikkea ulkonäöltään muista, joten häntä on mukava käyttää syntipukkina. Samoin ADHD-nuoresta ei saa sosiaalisia “plus-pisteitä”, jos hänen kanssaan joku sitten viettää aikaansa. Sosiaalisia “plus-pisteitä” saa vain niistä “oikeasti vammaisista” nuorista sekä mummoista. Mistään punkkarista niitä ei tule. Ja jos joku sitten erehtyy olemaan ADHD-nuoren kaveri, niin silloin saattavat hänen vanhempansa saada mukavia puhelinsoittoja siitä, millaisessa seurassa tuo heidän nuorensa viettää aikaa.

ADHD on asia mitä hoidetaan lääkkeillä, ja tuollaisen terapian ongelma on siinä, että tällaiset terapiat sitten eristävät noita nuoria tavallisista ihmisistä. Ja tuota eristämistä perustellaan sillä, että “muiden ei tarvitse yhden takia kärsiä”. Mieleen tulee sitten se, että onko esimerkiksi kuuluisa pankkirosvo Matti “Volvo”Markkanen kohdannut aikoinaan tuollaista kohtelua, kun mies sitten teki ne kuuluisat ryöstöt? Eli ihminen joka kokee elämänsä turhaksi saattaa muuttua hyvin vaaralliseksi.

Taas tänään on ollut hienoa lukea artikkeli siitä, miten paljon erityislapset eli ilmeisesti ADHD-nuoret tai heidän perheensä kärsivät siitä, että perheessä on ikiliikkuja, joka aiheuttaa päänvaivaa vanhemmille. Tietenkin on hienoa lukea tuollaisen perheen arjesta sekä siitä, millaista jaksamista sitten lapsen ja nuoren kanssa eläminen vaatii vanhemmilta. Se että näistä asioista kertovissa jutuissa korostuu vanhempien jaksaminen on merkittävää. Samoin sitä aina korostetaan, että se ja se häiriköi luokassa.

Tuolloin puhutaan sitten koulun keskeyttämisestä sekä niistä summista, mitä se koulunkäyntiavustaja tuo yhteiskunnalle. Mutta koskaan ei puhuta siitä, miten suuria laskuja esimerkiksi koulupudokkuuden takia rikosten poluille joutunut henkilö tuo samalle yhteiskunnalle. Siis vankipaikkojen takia muodostuvista kustannuksista ei juurikaan puhuta, mutta siitä kuinka erityisnuoret sitten aiheuttavat ongelmia sekä kustannuksia tavalliselle ihmiselle, koska heille pitää järjestää joku avustaja aiheuttaa.

Samoin siitä mielellään puhutaan paljon, että kuinka erityisluokat koulussa leimaavat nuoria, mutta samalla laitokset kuten mielisairaalat ja vankilat eivät ilmeisesti sitten ketään leimaa, kun  niistä ei koskaan mitään pahaa olla sanottu. Eikä varsinkaan vankila varsinkaan suljettuna versiona toteutettuna missä vangit eristetään täysin muusta yhteiskunnasta, niin että he eivät tapaa muita kuin muita vankeja ole koskaan tuonut yhtään tarpeetonta maksuerää veronmaksajille.

Mutta kuitenkaan ei juurikaan ajatella sitä, että esimerkiksi jossain vaiheessa nuori kasvaa aikuiseksi, eivätkä vanhemmat lopun elämää hänen vierellään kulje. Siis jos sitten lähdetään siitä, että nuori muuttaa kodista laitokseen, ja sitten jostain syystä esimerkiksi heitetään sieltä ulos, niin silloin saattaa edessä olla hyvin surullinen lehtijuttu, ja jos ADHD-nuori sitten ryhtyy tekemään rikoksia, niin siitä tulee hyvin suuri lasku yhteiskunnalle.

Oletteko koskaan muuten miettineet sitä, miten tärkeää olisi se, että myös lapsen ja nuoren oma etu otettaisiin tässä asiassa huomioon? Siis jos ADHD-nuori sitten joutuu myöhemmin rikosten poluille, niin siitä tulee sitten moninkertainen lasku yhteiskunnalle, kuin jos tuo nuori saatettaisiin sellaiseen kuntoon, että hän ei ryhdy esimerkiksi jonkun MC:n jäseneksi.

Kuitenkin tässä eteen tulee sellainen kysymys, että miten lapsen elämässä turvataan jatkuvuus sekä estetään erityislapsen joutuminen niin sanottuun väärään seuraan sitten vanhemmalla iällä. Jatkuvuuteen panostaminen tarkoittaa sitä, että lapsen ja nuoren oma etu on se, että hän jatkaisi koulussa, sekä tietenkin se että hän kykenisi elämään itsenäisesti jatkossa.

Siis miksi tätä asiaa tässä sitten pohdin? Katsokaas jos ihminen kokee että hänen elämänsä on arvotonta, niin silloin on vaara siitä, että hän sortuu rikoksiin, joista osa saattaa olla hyvin vakavia, ja siksi nuorta pitäisi kannustaa siihen, että hän löytää paikkansa yhteiskunnassa myös sen jälkeen, kun vanhemmat eivät häntä enää jaksa hoitaa. Eli miten estetään se, että tuo henkilö ei sitten aikuisena ryhdy tekemään pahaa muille? 

Alla pari linkkiä aiheeseen liittyviin juttuihin:

https://yle.fi/uutiset/3-11815649

https://yle.fi/uutiset/3-11817373

Venäjällä kaikki on politiikkaa

 

Venäjällä kaikki on politiikkaa

Vaikka eilisessä tiedotustilaisuudessa pääministeri Sanna Marin sanoi, että “sputnik”-rokotteen ostaminen Venäjältä ei ole politiikkaa tai siihen ei sisälly politiikkaa, niin hän voi tähän asiaan toki vastata vain omasta sekä tietenkin Suomen puolesta. Venäjällä kaikki asiat nimittäin ovat politiikkaa tai ainakin kiinteästi sidoksissa politiikkaan.

Siis tietenkin myönnän sen, että uusia rokotteita tarvitaan hyvin nopeasti, mutta samalla pitää muistaa sellainen asia, että myös Vladimir Putin voi olla niin sanottu “Carpe Diem”-mies, mikä tarkoittaa sitten tietenkin sitä, että hän saattaa myöhemmin ottaa hetkestä kiinni, ja ryhtyä muistuttamaan siitä, mitä tuo rokote sitten sai aikaan. Ja tietenkin Putin saattaa odottaa vastapalveluksia, kuten sitä, että eräiden Venäjän opposition edustajien kohtelu ikään kuin unohdetaan. Tuo tietenkin on länsimaiden etu tuolla hetkellä, kun Venäjän johto sitten alkaa toimittaa tuota rokotetta Länteen.

Itse voisin vaikka kuvitella että se, että Navalnyin titteli muutetaan mielipidevangista joksikin toiseksi, voisi olla hyvä tapa rakentaa pohjaa tällaista kauppaa ajatellen.  Siis periaatteessa Navalnyi ei ole mielipidevanki koska hänet on virallisesti tuomittu siitä, että tuo mies on rikkonut ehdonalaista koskevia määräyksiä. Samalla tietenkin unohdetaan se, että noita määräyksiä on vähän vaikea lähteä noudattamaan, kun pääosan esittäjä on maannut koomassa sairaalassa.

Mielipidevanki on asia, mikä näyttää joka kerran rumalta, joten tietenkin joku lausunto tai puhe, missä tuomitaan esimerkiksi siirtolaisuus Moskovaan jostain Siperian perukoilta voi olla hyvin antoisa syy sille, että tuollaiset ihmiset unohdetaan jonnekin Siperiaan, kun hän tehnyt tuolla vankileirillä ties mitä. Mutta tietenkin Moskova voi tällaisen asian takia kehitellä esimerkiksi diagnoosin, missä Navalnyi todetaan skitsofreenikoksi, jolloin hän ei ehkä sitten ole enää vanki, vaan mielisairas.

Samalla tietenkään kukaan ei koskaan lähde erittelemään sitä, että kuinka invalidisoiva sairaus skitsofrenia oikeastaan on. Siis pelkkä diagnoosi on silloin varmasti aivan riittävä syy lähettää Navalnyi Siperiaan toimintaterapiaan, eli tekemään metsätöitä ja sitten samalla koko kiusallinen ongelma sitten voidaan samalla unohtaa.

Tuota taktiikkaa sovellettiin aikoinaan Andrei Saharovin tapauksessa, missä tunnettu ydinfyysikko sekä ydinaseiden suunnittelija määriteltiin skitsofreenikoksi, koska hän oli kirjoittanut kriittisesti Neuvostoliiton järjestelmää vastaan. Tuolloin Saharov sitten jätettiin tuomitssematta, mutta hänellä todettiin olevan skitsofrenia, ja tuo “ongelma” hoidettiin lähettämällä Saharov kauas pois mielisairaalaan.

Tuolla teolla KGB eli turvallisuuspalvelu tarjosi länsimaille sekä Saharovin ystäville tilaisuutta pestä kädet koko jutusta, eli kun Saharov oli todettu sairaaksi, niin hänet sitten voitiin hyvällä omallatunnolla sulkea pois omasta elämästä.  Sanotaan että asioilla on kaksi puolta, joista kumpikaan ei ole koskaan ehkä niin upea kuin miltä ne saattavat vaikuttaa. Psyykkisten syiden käyttäminen poliittisten vastustajien eliminoimiseen ei ole mitään kovin uutta maailmassa.

Tuota metodia ovat käyttäneet ainakin natsit oman asiansa ajamiseen. Eli poliittiset vastustajat lähetettiin mielisairaalaan, minne heidät sitten jätettiin, koska ei ollut hyväksi keskustella mielenterveys tapausten kanssa, nimittäin tuo asia olisi saattanut aiheuttaa sen, että oma ura saattoi tuhoutua tai itse joutua epäillyksi siitä, että oli mielenvikainen

https://yle.fi/uutiset/3-11814966

Helsinkiläinen ylikonstaapeli neuvoi äärioikeistoa siinä, miten “pitää” toimia

 

 

 

 

.

Helsinkiläinen ylikonstaapeli neuvoi äärioikeistoa siinä, miten “pitää” toimia

Tästä asiasta on sitten juttu YLE:n kotisivuilla, ja linkki siihen on tämän kirjoitelman alla. Mieleen tulee sitten kohta, missä mainitaan ylikonstaapelin antaneen äärioikeistolaiselle kontaktilleen sellaisia neuvoja, että poliisi tarvitsee “perustellun syyn tehdä ratsioita esimerkiksi autoon” eli tässä oli kysymys sitten paikkatarkastuksena tunnetusta ajoneuvoon kohdistuvasta tarkastuksesta, joka on mainittu joskus nimellä “H-etsintä”. No itse olen mielenkiinnolla seurannut näiden poliisien sekä äärikoistoksi nimetyn joukon edesottamuksia, ja mieleen tulee se, että mikä mahtaa olla se “perusteltu syy” tehdä noita tarkastuksia?

Itse muistelen takavuosien poliisin työtä käsitelleissä dokumenteissa syynä tuohon etsintään olleen se, että poliisi sattui epäilemään autossa olevan huumeita tai aseita. Joten eikö pari peräkkäin ajavaa autoa täynnä pilottitakkiin pukeutuvia pulipäitä ole se syy, mikä oikeuttaa tekemään noita tarkastuksia? Ylikonstaapeli on myös neuvonut laittamaan aseet yhteen autoon, ja pitämään ne piilossa. Ja että sillä tavalla neuvoo sitten Helsinkiläinen poliisimies. No joidenkin mielestä poliisin pitää olla isänmaallinen, ja ehkä se selittää sitten sen, että poliisilla on välillä ollut suhteita näihin isänmaallisiin eli nationalistisiin piireihin, joita myös äärioikeistoksi kutsutaan.

Kyllä on hyvin tiedossa sitten kaikki muutkin säännöt, mitkä tuovat virkamiehelle arvostusta sekä kunnioitusta, mutta miten sitten määritellään se niin paljon puhuttu “painava syy”? Muistaakseni joskus on käytetty sellaista perustetta, että kuljettajan tai matkustajien olemus eli miehen korvakoru tai tatuointi sekä hiphop vaatteet ja kovaääninen musiikki, on riittänyt siihen että tarkastus pannaan toimeen.

Kuitenkaan tuon YLE:n jutussa mainitun poliisimiehen mielestä esimerkiksi joukko pää kaljuksi ajeltuja bodareita sukkahousut päässä ja nyrkkiraudat taskuissa ei ole mikään syy edes ajatella, sitä että tuollainen joukkio sitten voisi olla luvattomilla teillä. Mutta kuten tiedämme, niin tämä asia ei ehkä niin paljon kiinnostaisi ilman sosiaalista mediaa. Saattaa olla että tuota juttua ei koskaan olisi kirjoitettu, jos sosiaalista mediaa sekä nettiä ei olisi olemassa.

https://yle.fi/uutiset/3-11822559

Maapallon ilmakehän tilan parantaminen on pitkän tähtäyksen prosessi, ja vetytalouteen siirtyminen varmaan nopeuttaisi tätä prosessia

 

.

Maapallon ilmakehän tilan parantaminen on pitkän tähtäyksen prosessi, ja vetytalouteen siirtyminen varmaan nopeuttaisi tätä prosessia

Miksi kaikkia asioita tarkastellaan aina lyhyen tähtäimen kaavalla? Eli jos ajatellaan että Maapallon ilmasto lämpiää, koska siitä poistuvat hiukkaset, ja ilmakehän kirkastuminen tuo Auringon energian maan lähelle, niin tuolloin kannattaa sitten ajatella myös vähän pidemmälle.

Eli ilmakehän puhdistuminen on prosessi, jonka aikana tietenkin aluksi koetaan asioita, jotka ovat meille uusia. Yksi niistä on tietenkin ilmakehän lämmön hetkellinen kohoaminen, mutta kuten tiedämme, niin pitkällä tähtäyksellä ilmakehän lämpötila laskee.  Mutta ensin tietenkin pienhiukkaset poistuvat ilmasta, jolloin pilvisyys vähenee.

Jos puolet Saharasta peitetään aurinkopaneeleilla, niin se nostaisi Maapallon lämpötilaa puoli astetta, sanotaan joissakin lehtijutuissa. Se ehkä pitää aurinkopaneelien kohdalla paikkansa, koska ne ovat tummempia kuin hiekka, ja mustat aurinkopaneelit sitten imevät Auringon lämpöä eri tavalla kuin vaalea Saharan hiekka. Noiden aurinkopaneelien avulla voidaan meriveden vettä muuttaa vedyksi ja hapeksi, ja samalla saadaan esimerkiksi natriumia sekä klooria. Tuota vetyä voidaan polttaa olemassa olevissa laitoksissa, mikä sitten vähentäisi ilmakehän saastepitoisuutta.

Vetyä polttoaineenaan käyttävä auto voi tuottaa polttoaineena käytettävän vedyn sisäisesti elektrolyysin avulla

Vetykäyttöisen auton etuja tavalliseen autoon verrattuna on se, että vety ja happea voidaan tuottaa autossa itsessään olevassa elektrolyysi kammiossa, missä vettä hajotetaan vedyksi ja hapeksi elektrolyysin avulla. Tuolloin hybridiauto voidaan varustaa vedyn varastointiin sopivalla tankilla sekä nesteytys laitteistolla, jossa vetykaasun lämpötila lasketaan hyvin matalaksi, jolloin se nesteytyy. Eli tuollainen järjestelmä voidaan asentaa hybridiautoon tai lentokoneeseen. 

Ja vetyä voidaan käyttää joko polttokennoissa tai turbiineissa. Tuolloin hybridiauto voi ajaa sähkömoottoreilla sekä perinteisillä akuilla pieniä matkoja, mutta sitten pidemmillä matkoilla voidaan ottaa käyttöön polttokennot. Elektrolyysi tarvitsee vain vettä ja sähkö, jotta sen avulla voidaan tuottaa polttoainetta vetykäyttöiselle autolle.

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että aurinkopaneelit lämmittävät ilmakehää, niin saatetaan olla oikeassa. Mutta tuolloin saatetaan unohtaa se, että samalla myös esimerkiksi teollisuuden sekä lämmityksen takia ilmakehään pääsevän hiilidioksidin määrä vähenee, ja yhdessä ilmakehän puhdistumisen kanssa saattavat pitkä-aikaiset vaikutukset olla päinvastaiset, kuin mitä lyhyen tähtäimen vaikutukset ovat. Eli lyhyellä tähtäimellä ilmakehä saattaa lämmetä, mutta jos sitten voidaan maakaasu korvata vedyllä energianlähteenä, niin pitkällä tähtäyksellä saadaan aikaan toivottuja tuloksia.

Lyhyellä tähtäimellä ilmansaasteiden määrän vähentyminen saa aikaan sen, että ilma muuttuu lämpimämmäksi, koska erityisesti Auringon säteilyä pääsee silloin maahan asti, ja ensin ilmakehästä poistuu tietenkin hienojakoinen hiilipöly. Tuolloin pilvisyys vähenee sekä ilmakehä alkaa muutenkin muuttua läpinäkyväksi, ja sitten vasta vähän ajan kuluttua alkaa hiilidioksidin määrä vähetä. 

Kuva: http://www.nanoteslab.com/wp-content/uploads/2014/07/solar-panels_1.jpg

Pomo ja minä: eli kuinka opit rakastamaan auktoriteettia?

   

Pomo ja minä: eli kuinka opit rakastamaan auktoriteettia?

Työelämän kultainen sääntö: muista aina kunnioittaa pomoasi. Siis pelkkä kunnioitus riittää, pitää hänestä ei tarvitse. Sen kun muistaa, niin pääsee pitkälle. 

Seuraavan kirjoituksen tarkoitus ei ole haukkua ketään. Sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä kenenkään yksilön kanssa, joten jos tunnistatte itsenne tai jonkun tilanteen tästä kirjoituksesta, niin se on puhdas sattuma. 

Aluksi minun pitää sanoa se, että joka kerta kun ihminen saa potkut työstään, niin silloin tietenkin vastakkain on joskus kaksi näkemystä asiasta. Pomo sanoo aina että alainen ei ole tehnyt töitä kuten ne pitäisi tehdä, ja alaisen näkemys asioista varmasti on toinen. Ja mitä korkeampi palkka tuolla irtisanottavalla on ollut, niin sitä helpommin asioista lähdetään kiistelemään oikeudessa.  

Joskus työpaikalla kaksi pomoa alkaa riidellä, ja sitten saattaa käydä niin, että kumpikin pakottaa omat alaisensa seuraamaan itseään. Aina puhutaan siitä, että kaikkien pitää aina kestää jotain sellaista, mistä ei satu pitämään. Mutta kuitenkin voidaan kysyä että mitä jos kaikki palaute on negatiivista, tai mitä jos johtaja kumoaa kaiken viikon aikana kokemansa negatiiviset asiat alaisen päälle. 

Haluanko kuulla rakentavaa palautetta siitä, miten tyhmä, ääliö sekä sonni ja porsas olen? Siinä hyvä kysymys, johon vastaus omalla kohdallani on se, että “en halua, mutta minun on niitä joskus aina pakko kuulla”. Eli mikä on kohtuullinen palaute? Pomolla on oikeus ja velvollisuus ojentaa alaistaan, mutta sitten jos pomo jatkuvasti kaataa suoraan sanottuna paskaa jonkun sähköpostiin tai päin naamaa, niin silloin kyllä myös rauhallisena tunnettu mies tai nainen lopulta suuttuu lopullisesti. Mitä jos aikuista ihmistä kohdellaan työpaikalla kuin lasta? 

Jos alaista pelkästään haukutaan, niin hän ei sitten kyllä enää viitsi lähteä tekemään yhtään mitään, koska seurauksena on aina joku huuto tai muuten mukava murjaisu. Tuolloin käy lopulta niin, että alaisen mitta tulee täyteen, ja hä lähtee etsimään uutta työpaikkaa. Toleranssiraja tulee aina lopulta täyteen, jos kaikki palaute on negatiivista, ja sitten seuraa se, että alainen jää mieluummin pois töistä vaikka edessä on karenssi ja muut ikävät asiat. 

Onko se sentin päästä naamasta sadan desibelin voimalla karjuttu erilaisilla sivistyssanoilla maustettu ilmoitus siitä, että kaltaiseni ihmiset ovat täysin kyvyttömiä elämään yhteiskunnassa, kun en edes solmiota osaa kaulaan laittaa, sekä vihjauksia siitä kun jonkun superjohtajan kaveri työskentelee jossain lääkäriasemalla? Tai ehkä työryhmästä olisi ollut kauan sitten parempi että heidän kuppinsa pestään puku päällä, niin he saavat sitten kunnon naurut kaupan päälle? 

Maassamme arvostetaan johtamista yli kaiken. Ilman johtajaa ei ole yritystä, valtiota tai mitään toimintaa. Itseohjautuvan järjestelmän kohdalla sitten lähdetään aina siitä, että miten tuota järjestelmää johdetaan? Kas kummaa kun tuo asia tuli tässä mieleen, kun katselen uutisia. Johtaminen on asia, mikä tarkoittaa sitä, että joku asettaa työpaikalla selvät sävelet kaikelle sille, mitä muut tekevät, ja sillä selvä. 

Työpaikalla pitää olla rautainen kuri, ja kysykää vaikka keneltä johtajalta sitä, että mitä tapahtuu jos järjestelmä muuttuu sellaiseksi, että kaikkien työntekijöiden työtä ei tarvitse jatkuvasti valvoa seisomalla heidän takanaan tuijottamassa ruutua olan yli. Oikeus katsoa alaisen ruutua tekee johtajalle auktoriteetin, ja sen takia tuosta auktoriteetista sekä johtamisen ulkoisista tuntomerkeistä pidetään mielellään kiinni. Se mitä alaiset tuosta asiasta ovat mieltä ei varmaan ketään kiinnosta, jos tiettyjen henkilöiden asennetta johtajuuteen tarkastellaan tarkasti. 

Kuitenkin kuten tiedämme, niin alaisen ei tarvitse johtajasta pitää, riittää että johtajaa totellaan sekä kunnioitetaan syvästi. Samoin hänen antamiaan potkuja, huomautuksia sekä muita mukavia rakentavia palautteita voi jokainen pelätä. Mutta jos rakentavaa palautetta tulee jatkuvasti, niin silloin ryhtyy alainen ehkä aivan oma-aloitteisesti etsimään uutta työtä.

Jos järjestelmästä pudotetaan ihmisiä, niin todellisuudessa työväkeä ei voida loputtomiin vähentää. Eli jossain vaiheessa myös työnjohtajat saattavat kohdata tilanteen, että heitä ei tarvita. Ja yhtiöt poistavat mielellään tarpeettomat osat itsestään. Mikäli tehtäviä ei ole, niin silloin saa henkilö lähteä etsimään uutta työpaikkaa. 

Mutta mitä jos yhtiön työntekijät saavat usein potkuja, tai esimerkiksi työnvälityksessä on jatkuvasti samoja tehtäviä auki samassa yrityksessä? Se saattaa kertoa siitä, että yhtiössä on huono ilmapiiri. Ja tuollainen tuo sitten tietenkin eteen rekrytointia koskevia vaikeuksia. 

Samoin esimerkiksi ulkoistetun yhtiön kohdalla tietenkin ongelmia tulee silloin, kun sen työntekijät eivät miellytä. Jos sitten ajatellaan asioita alihankkijan näkökulmasta, niin onko heillä sitten varaa valita työntekijöistä? Tai ovatko he sellainen yritys joka voi rekrytoida mielin määrin sellaista työvoimaa, joka sitten miellyttää kaikkia? Onko Kainuussa toimiva ICT-alan yritys samassa asemassa rekrytoinnin kannalta kun Pirkanmaalla toimiva serkku? Siinä hyvä kysymys, jota voidaan vielä työpaikan kahvikoneen luona pohtia, jos korona tästä hellittää. 

Valmiuslait sekä maailman sulkeminen ovat asioita, jotka ovat taas pinnalla

.

Valmiuslait sekä maailman sulkeminen ovat asioita, jotka ovat taas pinnalla

Tässä heti aluksi pari sanaa siitä, mitä sana “pitäisi” tarkoittaa. Se että meidän pitäisi tehdä jotain, ei tarkoita sitä että teemme sitä mitä meidän pitäisi tehdä, ja sitten tietenkin se kysymys velloo kaiken aikaa mielessä, että kuinka kauan sitten jaksamme esimerkiksi noudattaa valmiuslakia? Kun sanotaan että johtajat ovat asiantuntijoiden vietävissä, niin yhtään valtiota ei tietääkseni johda epidemiologi. Joten ainakin osa valtioiden johtajista on aivan asiantuntijoidensa armoilla näissä asioissa. 

Siis teoriassa meidän vain pitäisi sulkea kaikki mahdolliset yksityiset sekä julkiset kokoontumistilat. Ja sitten vain odottaa epidemian laantumista. Eikö olekin helppoa? Mutta sitten voidaan kysyä, että kestääkö sitten ihmisten pinna tuota toimintaa? Lapset eivät voi olla kotona ja koulussa samaan aikaan, eikä kaikkia töitä voi vieläkään tehdä etätyönä. 

Eikä se sitten varmaan ketään auta, jos koulut ovat auki joka toinen viikko, tai vaikka kaikki julkiset tilat olisivat kiinni, niin silti korona voi tarttua esimerkiksi kuntosalilla tai jääkiekkoharjoituksissa. Mutta toki sen voi saada ilmeisesti missä tahansa muuallakin. Siis se että meidän pitäisi tehdä jotain ei tarkoita että teko olisi sitten meistä mieluisa tai että edes oikeasti tekisimme sitä mitä meidän pitäisi tehdä. Joku joskus on kysynyt, että mitä sitten jos välittömästi koronan jälkeen tulee joku uusi virus, joka aiheuttaa pandemian? Otetaanko silloinkin yhtä järeät toimet käyttöön?

Valmiuslain ongelma on siinä, että sitä ei tarvitsisi ottaa jos ihmiset noudattavat ohjeita. Ja sitten tietenkin voidaan sanoa, että koskaan ei olla oltu siinä tilanteessa, että koko maa pannan pariksi vuodeksi kiinni. Se kuinka kauan ihmiset sitten jaksavat tätä sulkua on sitten eri asia. Siis kuten olen kirjoittanut, niin koko maa pitäisi panna kiinni pariksi kolmeksi kuukaudeksi, jos haluamme sitten saada koko epidemian loppumaan. 

Mutta kestääkö sitten ihmisten pinna tuota asiaa? Maassamme on tietenkin todettu taas tapauksia, joissa henkilö on sitten sairastunut kahdesti ja siitä pitää tehdä todella iso uutinen. Eli pysykää vain rauhallisina, kun tuollainen uutinen sitten ryöpsähtää silmille, ja sitten seuraa tietenkin kaiken maailman uutisia siitä ja tästä korona variaatiosta, eli kuten tiedämme, niin kaikkein pahin asia minkä ihmiset voivat kohdata on hysteria. 

Kun katsotaan esimerkiksi sitä, miten koronaviruksesta nyt ylipäätään on kirjoitettu, niin se on ylipäätään melko skandaali henkistä, ja samalla ikään kuin tarkoituksellista pelon levittämistä. Siis viruksen vaikutusta aivoihin sekä hermostoon korostetaan, sekä samalla tietenkin korostetaan sitä, kuinka vaikeaa kotona on tehdä työtä. 

Koronan ongelma on siinä, että sen voi kyllä saada myös koulusta tai harrastustoiminnasta, eikä yksityisten harrastusten salliminen ole ainakaan sellaista toimintaa, mikä takaisi karanteenin aukottoman tehon. Kun jotain tietä lähdetään kulkemaan, niin tien muuttaminen on silloin vaikeaa. 

Se vaatisi sitä että virheitä pitäisi ryhtyä myöntämään, mikä on varmaan todella vaikeaa. Eli me kaikki tiedämme että järeillä toimilla saadaan paljon näyttävää toimintaa aikaan, mutta esimerkiksi se että korona voi todella tarttua myös koulussa sekä päiväkodeissa ja urheiluhallin pukuhuoneessa on ilmeisesti täysin unohdettu. Kuitenkaan yksityisten harrastusten jatkamista ei mitenkään voida kieltää. Kuitenkin kaikkien julkisten sekä yhteisten tilojen sulkeminen voisi tukahduttaa koronan, mutta olemmeko sitten siihen valmiita?

Suomen lainsäädännössä ei ole otettu huomioon epidemioita

   

.

Suomen lainsäädännössä ei ole otettu huomioon epidemioita

Seuraavassa kirjoitelmassa en yritä väittää COVID-19 virusta esimerkiksi Kiinassa tahallaan irti lasketuksi. Mutta kuitenkin esimerkiksi maanpuolustuksen yhteydessä pitäisi puhua myös biologisten komponenttien aiheuttamasta uhasta. Epidemiaa hallitaan periaatteessa samalla tavalla, ja voidaan ajatella että joku valtio laskee viruksia tai bakteereja toisten valtioiden alueelle, ja sitten odottaa epidemian vaikutusta ennen kuin se ilmaisee olevansa toiminnan lähteen.

Siis myös vahingossa irti päässyt bakteeri tai virus voi laskea valtion puolustuskykyä merkittävästi. Jos varuskunnan veteen pääsee Coli tai Kolera-bakteereita tai siellä alkaa riehua influenssa, niin silloin se saattaa aiheuttaa hyvinkin suuren joukon miehille tilan, missä he eivät kykene tekemään tehtäviään. 

Epidemiaa voidaan toki käyttää massatuhoon sekä valtion puolustuskyvyn laskemiseen, mutta epidemioiden torjunta on aina samanlaista työtä riippumatta niiden alkuperästä. Biologisten aseiden kehittäminen tai valmistaminen ei ole vaikeaa. Periaatteessa luonnollisia organismeja voidaan sellaisenaan käyttää biologisena aseena. Ja jos jossain laboratoriossa on yksi kappale viruksia, niin se voidaan monistaa hyvin nopeasti melko pienissä laboratorioissa. 

Biologisten aseiden ongelma on siinä, että ne eivät ole kovin näyttäviä mutta sitäkin tehokkaampia. Jos ajatellaan esimerkiksi nanoteknologiaa, niin esimerkiksi itseään kopioivat entsyymit sekä muut molekulaariset koneet voidaan kyllä mieltää biologisiksi aseiksi. Ja siksi niiden kehittämisestä pitäisi keskustella paljon enemmän.  

Epidemioiden uhkaan ei olla riittävästi panostettu Euroopan Unionissa tai Suomessa. Epidemia on uhka minkä aiheuttaja ei ole älyllinen, vaan virusten tapauksessa kyseessä on pelkkä DNA- tai RNA-molekyylin pätkä, joka aiheuttaa solujen tuhoutumista sekä sen kautta mahdollisesti jopa kuoleman, ja sen takia meidän olisi ehkä pitänyt paremmin varautua näiden eliöiden aiheuttamaan uhkaan.

Se onko epidemia tahallaan aiheutettu vai ei on aina aivan sama asia uhrien kannalta. Ja yhä useammin valtiota vastaan kohdistuva toiminta alkaa joko erilaisilla hyökkäyksillä, missä hyödynnetään tietoverkkoja sekä esimerkiksi sujuttamalla tahallaan infektoitu henkilö varuskuntaan. Siis on oikeasti aivan yhdentekevää onko esimerkiksi virus tartutettu henkilöön vahingossa tai tahallaan, koska epidemian rajoittamiseen käytettävät toimet ovat joka tapauksessa samat.

Mutta kohteeksi valittu henkilö voidaan infektoida esimerkiksi ruiskuttamalla hänen kehoonsa mikrobeja kadulla aivan tavallisella injektioruiskulla. Kun henkilöt ovat samassa tilassa useita tunteja päivässä, niin silloin bakteeri tai virus siirtyy toiseen henkilöön hyvin tehokkaasti. Bioaseiden kehittäminen on kielletty kansainvälisessä laissa, mutta ongelma sitten on se, että noiden lakien valvonta ei toimi. Ja syy siihen miksi mikro-organismien käyttö aseena ei ole ilmeisesti kovin hyvin tunnettua johtuu siitä, että noita epidemioita ei voida rajoittaa kovin helposti. Eli vaikka isku itse päättyy, niin biologinen ase jatkaa vaikuttamista. Mutta tässä sitten voidaan todeta, että vahingollisia viruksia voi tarttua ihmiseen muutenkin kuin vain tahallaan tapahtuvan tartuttamisen kautta. Eli luonnollinen virus tai bakteeri voi aiheuttaa erittäin vakavia epidemioita.