Kurittomasti alkanut Venäjän hyökkäys on umpikujassa, sanoo MTV3.

Kuva yllä: Katjuša rakeniheitinten toiminta voi olla näyttävää, mutta se kuluttaa paljon ammuksia. Ja suuri ammusten kulutus vaatii tehokasta huoltoa. 

Venäjän hyökkäys Ukrainassa on umpikujassa, ja osittain syy saattaa olla esimerkiksi palkkasotureissa. Jos ajatellaan että palkkasoturit ovat eronneet armeijasta ja liittyneet vähemmän muodolliseen Wagner Groupin kaltaiseen joukkoon, niin voidaan kyllä kysyä että ovatko nuo palkkasoturit tehneet esimerkiksi sotilaallisia harjoituksia kuten niitä pitää tehdä. 

Vai onko noilla miehillä takanaan joku 15 vuotta sitten käyty armeija, ja sen jälkeen heidän on omatoimisesti pitänyt käydä harjoittelemassa. Jos taisteluharjoituksia sekä esimerkiksi kuntoharjoittelua ei suoriteta oikein, niin silloin kunto ei kestä eikä ehkä sitten enää muisteta mitä pitää tehdä, kun esimerkiksi kohdetta lähestytään. 

Mutta saattaa olla että syynä on myös asevoimien rakenteellinen ongelma. 

Venäjän asevoimat on rakennettu Neuvostoliiton asevoimien mallin mukaan. Tuossa asevoimassa on aikoinaan ollut sellainen toimintamalli, että poliittinen luotettavuus ajaa pätevyyden ohitse. Siis upseerin sekä kaiken muun toiminnan pitää olla erityisesti poliittisesti luotettavaa. Eli vain se että henkilö on poliittisesti luotettava merkitsee jotain. Venäjän asevoimien toimintaa kautta sen koko historian on leimannut massiivinen tulenkäyttö, joka kuluttaa paljon ammuksia.

Samoin tuohon malliin siältyy se, että jokaisella miehellä on tarkoin määrätty tehtävä joukko-osastossa, eikä tuon tehtävän ulkopuolella saanut koskaan toimia. .Ja tuo malli on ollut se, että jokaisella miehellä on omat tehtävänsä. Eli esimerkiksi kuorma-auton kuljettajilla tai tankkimiehillä ei ole ehkä jalkaväkisodan koulutusta ollenkaan, ja jos sitten väline ammutaan alta, niin sitten miehet ovat pulassa. Eli en tiedä että onko noilla tankkimiehillä siellä edes rynnäkkökivääreitä. Mutta sitten tietenkin tullaan siihen, että ovatko esimerkiksi upseerit ennakoineet vaikkapa Javelin-ohjusten käyttöä ollenkaan? Eli onko Venäjän  armeijassa käynyt niin, kuin kävi aikoinaan Tsushiman meritaistelussa vuonna 1905?

Tuolloin Venäjä menetti koko laivastonsa. koska venäläiset upseerit eivät olleet päivittäneet koulutustaan, ja eivät sen takia osanneet ennakoida sitä, että Japani käyttäisi taistelussa torpedoja sekä torpedoveneitä isojen taistelulaivojen sijasta. Eli onko historia toistanut itseään myös Ukrainassa.  Eli onko Venäjällä ennakoitu noiden keveiden sekä tehokkaidenohjusten että kauko-ohjattavien taistelulennokkien eli tappaja-droonien käyttöä? 

Paraskaan ohjus ei korvaa ilmavoimia.

Jos ajatellaan että Venäjä on panostanut ohjuksiin, niin silloin tietenkin ohjusten käyttäjillä pitäisi olla tiedossa myös kohteiden tarkkaa sijainti, jotta tulenkäyttö olisi tehokasta. Jos vastustaja liikkuu kaiken aikaa, pitää ohjusten päivittää kohteiden koordinaatteja jatkuvasti. Eli vaikka Venäjä tietäisi jonkun kasarmin sijainnin, niin ei kai sen komentaja kuvittele että tuolla kasarmissa enää on ketään. Jotta ohjukset olisivat tehokkaita liikkuvaa vihollista vastaan, niin niiden kohdetietoa pitää voida päivittää kaiken aikaa. 

Liikkuvaa vihollista vastaan toimittaessa vain lentokone tai lennokkien sekä miehitettyjen lentokoneiden hybridikäyttö on tehokasta. Tuo hybridikäyttö tarkoittaa sitä että miehitetyt lentokoneet lentävät korkeammalla, ja dronet lentävät taas maan lähellä. Kyseinen taktiikka vähentää miehitettyjen koneiden riskiä joutua alasammutuksi.  Jos miehitetty kone joutuu ohjuksen kohteeksi, niin silloin drone voi syöksyä esimerkiksi ohjuksen sekä lentokoneen väliin. 

Nuo järjestelmät toimivat yhdessä siten että jos dronea tulitetaan, niin joko drone-ohjaaja voi komentaa muita droneja iskemään kohteeseen, tai sitten tehtävän voi ottaa miehitetyn koneen lentäjä. Eli kun partioiva lentokone näkee kohteen, niin sen pitää välittömästi pommittaa sitä tai määrätä itseään suojaavan dronen iskemään tuohon kohteeseen.

Siis ei yksi robotti- tai miehitetty lentokone. Vaan molemmat yhdessä ovat asioita, joilla dominoidaan tulevaisuuden taistelukenttää. Aseistettu tiedustelukone on laite, jolla voidaan iskeä välittömästi vihollista vastaan, koska jos vihollinen havaitsee että se on havaittu, vaihtaa se välittömästi paikkaa. Joten sen takia on tärkeää että omat järjestelmät pystyvät nopeasti sekä tarkasti reagoimaan muuttuvaan tilanteeseen. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/n%C3%A4ist%C3%A4-taktisista-syist%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4n-kurittomaksi-luonnehdittu-hy%C3%B6kk%C3%A4ys-on-nyt-umpikujassa-on-l%C3%A4hdetty-haukkaamaan-liian-isoa-kakkua/ar-AAVfMki?ocid=msedgdhp&pc=U531

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsushiman_meritaistelu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Katju%C5%A1a_(ase)

Kuva: https://www.militaryimages.net/media/bm-21s-ripple-firing.1465/full?d=1521486749

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Jokaisen suomalaisen pitää ryhtyä tinkimään elintasostaan sanoo valtiovarainministeri Annika Saarikko

Oikeastaan meidän pitäisi ajatella että jokaisen maailman ihmisen täytyy ryhtyä tinkimään elintasostaan, koska meidän talousmallimme eikä myöskään maapallomme kestä sitä, että talouden on kasvettava ikuisesti. Siis mikään talous ei voi ikuisesti olla noususuhdanteessa. Meillä vain on rajallinen määrä resursseja käytettävissämme tällä pallolla, ja vaikka Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan, niin meidän pitäisi silti lähteä siitä, että kulutusta on vähennettävä kaikilla sektoreilla. Eli pelkkä hiilidioksidin tuotannon vähentäminen ei riitä, jos halutaan oikeasti kestävää kehitystä. 

Tietenkin tiedän että Saarikon puhe liittyy Ukrainan sotaan, mutta se että me oikeasti lähdemme hoitamaan myös tätä maailman suurinta ongelmaa eli ilmastonmuutosta tarkoittaa sitä, että me emme voi jatkaa tällä tavalla kulutusta. Siis jos ajatellaan esimerkiksi huoltovarmuutta, niin olen varmaan jossain määrin väärässä, mutta en usko että huoltovarmuutemme voi perustua yksityiseen huoltoasemien ketjuun. Eli se että puolustusvoimamme tarvitsee dieseliä ei voi tarkoittaa sitä, että kaikkien maamme kansalaisten olisi ostettava diesel- tai bensiiniauto, jotta voimme pitää yllä huoltovarmuutta. 

Siis huoltovarmuuden ylläpitäminen pitäisi olla valtiovallan eikä yksityisten kansalaisten tehtävä. Ja onko se huoltovarmuutta, että esimerkiksi meidän panssarivaunumme sitten tankkaavat dieseliä paikalliselta Nesteeltä. Tai ehkä joku on suuressa viisaudessaan näin ajatellut. Mutta jos sitten ryhdymme irrottamaan Suomea sekä EU:ta Venäjän kaasusta sekä öljystä, niin silloin meidän pitää tehdä myös ennakkoluulottomia ratkaisuja, kuten esimerkiksi puolustusvoimille varattuja tankkauspisteitä, joiden sijainti on salattu. 

Nimittäin luottaminen Venäjältä tulevaan öljyyn ja kaasuun voi olla kohtalokasta, ja jos Venäjä lisää viimeisiin myymiinsä öljyeriin ennen konfliktia öljyntorjuntamikrobeja, niin se saattaa tehdä koko öljyvarastostamme liisteriä, jota ei voida käyttää yhtään mihinkään. Mutta jos sitten haluamme ajatella globaalisti, niin meidän kannattaa lähteä panostamaan sekä ydinvoimaan että myös muihin, niin sanottuihin ekologisin energianlähteisiin kuten maalämpöön. 

Jos ajattelemme energian tuotantoa, niin mikään malli ei ole täysin ongelmaton. Kaikissa energian tuotantotavoissa on jotain huonoa. Vaikka ehkä esimerkiksi dieselöljyä voidaan tuottaa biotekniikan avulla käyttäen hyväksi samoja bakteereita, jotka tuottava öljyä luonnossa, niin se ei toki poista hiilidioksidipäästöjä. 

Tai tietenkin panssarivaunu voi käyttää kaasuturbiineissa metaania, jota syntyy normaalisti viemäreissä sekä luonnollisen hajoamisen tuloksena. Kaasuturbiini on erittäin tehokas voimanlähde, ja se ei ole erityisen tarkka siitä mitä siellä poltetaan. Eli riittää että palava kaasu saadaan kulkemaan turbiinin läpi, ja se antaa erittäin suuren voiman. Sama kaasuturbiini voi käyttää metaania, vetyä höyrystettyä dieselöljyä, alkoholihöyryä tai mitä muuta palavaa aerosolia hyvänsä. Eli tuollaisiakin ratkaisuja tullaan varmaan tulevaisuudessa miettimään. 

Siis miksi Kiina ei pidä Ukrainan tilanteesta?

  Siis miksi Kiina ei pidä Ukrainan tilanteesta?

Kiina näkee Ukrainan tilanteen sellaisena, että se ei halua nähdä sitä. Syy siihen miksi on näin johtuu siitä, että Kiinalla on kaksi toimintamallia, joita se voisi käyttää tässä tilanteessa. Kumpikaan malli ei ole sille täysin edullinen, ja joka tapauksessa saattaa tilanne olla se, että Kiina joutuu jonkinlaisten pakotteiden kohteeksi, tarjosi se konkreettista tukea Venäjälle tai ei. 

Malli 1 on se, että Kiina toimittaa aseita ja varusteita Vladimir Putinille pitääkseen tämän vallassa. Ja motiivi tähän olisi se, että Kiina haluaa pitää itselleen mieluisaa järjestelmää pystyssä. Eli tuolloin vain ideologialla tai ideologian rippeillä olisi merkitystä. Siis Kiinan politiikka perustuisi siihen, että koska myös Putin on diktaattori, niin hänet kannattaa siksi pitää vallassa. Ja tuolloin ei länsimailla eikä länsimaisilla pakotteilla ole mitään merkitystä. 

Riittää että Putin pysyy vallassa, koska hän on niin mukava mies. Joten siksi Putinille kannattaa toimittaa aseita, jotta hän pystyy hoitamaan Ukrainan. Samalla taataan myös se, että Venäjän ydinaseet pysyvät poliittisessa kontrollissa. Mutta mitä sitten kun Putin lopulta väistyy? Onko silloin luvassa kovan luokan puhdistus vai sisällissota? Siis tuo Putinin tukeminen tietenkin siirtää tuota ydinaseita koskevaa ongelmaa eteenpäin. Parinkymmenen vuoden sisällä on kuitenkin edessä tilanne, missä Putin väistyy, ja silloin edessä saattaa olla valtataistelu samaan tapaan kuin Stalinin kuoltua. 

Malli 2 on se että Putinin annetaan kaatua. Tuo malli takaisi Kiinalle sen, että se voisi kahmaista Venäjältä jäävän tyhjiön itselleen. Nimittäin vaikka Putin vallan kahvassa pysyisi, niin en oikein usko että ainakaan Venäjälle on niillä ihmisillä mitään asiaa  jotka ovat siirtäneet yhtiönsä varat pois tai kirjoittaneet pahaa Vladimir Putinin hallinnosta. Eli he joutuvat odottamaan seuraavaa Venäjän matkaa siihen, kunnes Putin lähtee pois vallasta. Myös nuo yhtiöt jotka ovat lähteneet Venäjältä voivat olla kiinnostuneita myös Kiinasta toimintaympäristönä. Antamalla Putinin kaatua voisi Kiina päästä nappaamaan rusinat pullasta. 

Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. 

Mitä jos Kiina on seuraavana pakotelistalla? Tuo maa ei ole kuuluisa siitä, että se kohtelisi mitenkään kovin lempeästi ihmisiä, joita se nimittää kansan vihollisiksi. Ja noita ihmisiä on todella paljon. Poliittiset vastustajat sekä uiguurit saavat valtion virkamiesten vihat päälleen hyvin helposti. 

Nimittäin Kiinan ongelma on siinä, että jos pakotteita aletaan soveltaa Ukrainan kriisin jälkeen myös maihin, joissa ihmisoikeustilanne on muuten huono, niin se sitten vaikuttaa myös Kiinaan. Eli Kiinaa voi kohdata samanlainen pakotteiden suma kuin Venäjää. Vaikka tietenkään kukaan ei halua pahaa tavallisille venäläisille, niin kuitenkin meidän pitää muistaa se, että pakotteiden jatkaminen myös mahdollisen Ukrainan tulitauon tai sodan jälkeen on mahdollista. 

Siis pakotteita jatkettaisiin kunnes Putin on lähtenyt vallan kahvasta eläkkeelle. Se mikä tekee tästä asiasta hyvin mutkikkaan on se, että vaikka esimerkiksi valtiolliset pakotteet poistettaisiin, niin silloin tietenkin on jäljellä se, että kuka enää uskaltaa lähteä Venäjälle tai investoimaan tuohon maahan? Jos esimerkiksi oma työnantaja on päättänyt lopettaa toiminnan Venäjällä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että siitä on vaikeuksia luvassa, jos joku tuon yhtiön työntekijä menee Venäjälle. Eli kaikki varmaan tietävät, että niiden ihmisten elämä on Venäjän maalla vaikeaa, jotka ovat sanoneet sanaakaan Putinia vastaan. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/kiinan-presidentti-joe-bidenille-ukrainan-kriisi-on-jotain-mit%C3%A4-emme-halua-n%C3%A4hd%C3%A4/ar-AAVeWkx?ocid=msedgntp

Siis ryhtyykö Kiina tukemaan Venäjää? Ja jos Kiina tukeaan antaa, niin mitä se vaatii vastalahjaksi?

Aina on ihmisiä jotka toivovat Venäjän voittavan sekä sitä, että maailma palaa entiseen. Mutta voidaan sanoa, että ne yhtiöt jotka ovat lähteneet Venäjältä ovat ehkä tervetulleita sinne takaisin vasta kun Putin on lähtenyt. Mutta se että ainakin jotkut nimekkäät oligarkit ovat alkaneet poistua Putinin ympäriltä kertoo siitä, että jotain on tapahtumassa. Oligarkit ovat siis puolivaltiollisia liikemiehiä, joilla ei ole muodollista asemaa virkakoneistossa. Mutta he ovat tärkeässä asemassa, kun Venäjän hallinto hankkii rahaa. Oligarkit ovat tukeneet Putinia, koska tämä on tarjonnut vakautta. Ja siksi he eivät ole sanoneet mitään Putinia vastaan. 

Mutta se että oligarkit ovat alkaneet ottaa Putiniin eroa merkitsee sitä, että rotat ovat jättämässä uppoavan laivan. Oligarkkien rooli Putinin valtakoneistossa on se, että jos joku sanoo sanan Venäjän johtoa vastaan, niin silloin oligarkki antaa tuolle henkilölle potkut. Ja henkilö joka on sitten sanonut jotain ilkeää suuresta Vladimirista joutuu työelämässä mustalle listalle, eli hänen on vaikeaa saada uutta työtä. 

Mutta mitä jos Kiina lähtee tukemaan Putinia? No varmaan Kiina vaatii sitten jotain vastalahjaksi, eli joka tapauksessa tulos on Putinin kannalta vähintään huono. Eli ryhtyykö hän sitten ajamaan Kiinan asiaa maailmalla. Oli miten oli, niin haluaako Kiina sitten tukea Putinia silläkin uhalla, että se joutuu itse talouspakotteiden kohteeksi? Tietenkin maiden ideologia on lähellä toisiaan, mutta miten sitten Kiina suhtautuu siihen, että se menettää ehkä joukon länsimaisia kauppakumppaneita? 

Toisaalta taas jos sitten käy niin, että Venäjä luhistuu, niin silloin Kiinan vaikutusvalta maailmalla kasvaa sellaiselle tasolle, missä se ei koskaan ennen ole ollut. Jos Venäjän valtarakenteet kaatuvat, niin silloin Kiina voi kahmaista Venäjältä jäävän potin itselleen. 

Bloombergin käyttämien yhdysvaltalaisten viranomais-lähteiden mukaan Kiina saattaa toimittaa Venäjälle lennokkeja sekä ruoka-apua. Mutta tekeekö se niin? Siis kyse on nimittäin siitä, että jos Kiina tuota apua toimittaa, niin se ei sitä ilmaiseksi aio tehdä. Jos Kiina tuota apua sitten toimittaa, niin sillä on arvaamattomat vaikutukset tuon maan hyvin ongelmallisiin länsisuhteisiin. Ukrainan sota on tietenkin Kiinan kannalta hyvä asia, koska se aiheuttaa sen, että maailma katsoo välillä johonkin muualle kuin Kiinan omaan toimintaan. 

Eli Kiinan omat ongelmat kuten aluevesien laajentaminen Etelä-Kiinan merellä, suhtautuminen oppositioon sekä tuon maan oma korruptio tietenkin ovat asioita, jotka ovat tehneet noista länsisuhteista sekä erityisesti länsimaisten tuotteiden lisensseistä sekä niiden valmistamisesta Kiinassa ongelman yrityksille, jotka ovat vieneet tuotantoa Kiinaan. Nykyään nimittäin tuotteen maabrändillä on myös väliä. Kiinan tapa kohdella uiguureja, sekä oppositiota ovat asioita, joilla on enemmän merkitystä kuin mitä yleensä uskotaan. 

Mellakkapoliisien linjat, juustopalkalla ympäripyöreitä päiviä ahertavat työläiset sekä kaikkinainen valvonta sekä kyvyttömyys puuttua korruptioon ovat tietenkin valtion sisäisiä asioita, jotka eivät ehkä merkitse mitään ihmisille, joiden asenne kaikkeen on että "sori vaan bisnes on bisnestä". Mutta vaikka noilla asioilla ei ehkä ole muuta merkitystä, niin ne myös lisäävät painetta muissa maissa painostaa erityisesti tuotteiden valmistajia. Ei ole mukavaa tietää, jos omat farmarit tai muut vastaavat asiat on tehty vankityöllä. 

Se että Venäjälle on määrätty pakotteita, ja että yhtiöt poistuvat sieltä ovat asioita, joita on ehkä harkittu jo kauemman aikaa. Ukrainan sota on vain laukaiseva tekijä tuossa tekojen ketjussa, joka on alkanut silloin 1990-luvulla. Se miksi Venäjää ei ole uhattu pakotteilla tai sotatoimilla kun se suoritti aggressioita Georgiaa sekä Ukrainaa vastaan 2000-luvun alussa sekä 2010-luvun puolivälissä johtuu siitä, että tuon maan ydinaseiden on pelätty valtatyhjiössä joutuvan vääriin käsiin. Venäjän sisäisen romahduksen estämiseksi on sitten Putinin toimia siedetty. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/bloomberg-useat-yhdysvaltalaisviranomaiset-uskovat-kiinan-valmistautuvan-tukemaan-ukrainaan-hy%C3%B6k%C3%A4nnytt%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4%C3%A4-voisi-tarjota-my%C3%B6s-sotilaallista-apua/ar-AAVd1Q5?ocid=msedgntp

Kun rotat jättävät uppoavan laivan

Nyt lopulta on myös yritysmaailmassa tajuttu, että Venäjä ei ole sellainen bisnes-paratiisi, että sinne kannattaa laittaa rahoja. Tuo maa on todella huonoa mainosta jokaiselle brandylle, mitä ihminen saattaa kuvitella. Eikä esimerkiksi Venäjän surkea puuttuminen korruptioon sekä viranomaisten asenteeseen ole asia, jota voidaan loputtomiin hyväksyä. 

Yritys joka toimii Venäjällä ruokkii korruptiota. Ja kuten tiedämme, niin koskaan ei saa lisätä korruptiota maksamalla kaiken maailman lunnaita. Nimittäin jos poliisien tai muiden toimijoiden lahjus vaatimukseen vastataan "kyllä" ja rahat maksetaan, niin silloin se rohkaisee poliisia tai muita virkamiehiä pyytämään lisää rahaa. 

Näennäisesti Ukrainan sota on tietenkin asia, mikä on aiheuttanut yritysten poistumisen Venäjältä, mutta sitten voidaan sanoa että tämä Ukrainan sota on ollut vain piste sille kehitykselle, joka on johtanut yritysten pakenemiseen Venäjältä. Syy siihen miksi länsimainen pääoma pakenee Venäjältä on yksinkertaisesti pelko siitä, että rahat joko jäävät tuonne Venäjälle tai sitten pelko siitä, että viranomaiset kohtelevat yrittäjiä mielivaltaisesti. Siis Ukrainan sota on vain piste i:n päälle. Eli melko pitkän tien sinetti. 

Kun yritykset lähtevät pois Venäjältä, niin se tietenkin vaikeuttaa Vladimir Putinin sekä hänen tukijoidensa elämää. Nimittäin jos Venäjältä lähdetään nyt pois, niin sinne ei ehkä ole paluuta niin kauan kuin Putinin hallinto jatkaa vallassa. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjä on edelleen Venäjä. Jos ajatellaan sitä, että joku on lähtenyt sijoittamaan varojaan Venäjään, niin silloin olisi ehkä kannattanut perustaa yhteisyritys venäläisen kanssa. 

Ja se yritys kannatti perustaa Suomeen. Tuolloin Venäjällä tehty tuotto olisi siirretty Suomessa toimivan yhtiön tilille ja sieltä jaettu osinkoina toimijoille. Sitten olisi venäinen toimija hoitanut asiat venäläisten viranomaisten kanssa, koska hän varmaan tuntee sen puolen paremmin. Niin olisi sitten voitu välttyä ikäviltä yllätyksiltä kuten asunnon tai yhtiön toimitiloja sekä elektroniikkaa ja muuta tavaraa. Ehkä tuosta olisi tullut tappioita, mutta ainakaan ei pamppu olisi niin innokkaasti eikä olisi fyysisiä vammoja tullut tuosta ehkä hiukan kovakouraisesta poliisitoiminnasta. 

Samoin tuossa maassa poliisi on ikään kuin lain yläpuolella. Ja kukaan ei siellä voi tehdä mitään valituksia poliisien tai muiden viranomaisten toiminnasta ilman että saa pelätä seurauksia. Joten sen takia ainakin itse miettisin kaksi kertaa, että matkustaisinko Venäjälle, tai sijoittaisinko rahojani Venäjään. 

Mutta me tiedämme että Vladimir Putin ei pidä siitä, että hänen maastaan lähdetään. Mutta kaikella on hintansa. Me voimme jatkaa Putinin mielistelyä, mutta siitä ei näköjään kovin hyvää seurannut. Ja jos sitten yritykset poistuvat Venäjältä, niin silloin Putin voi olla hyvin kostonhimoinen. Eli realistisesti ajatellen tämä yritysten poistuminen Venäjältä merkitsee sitä, että nuo yhtiöt  eivät ehkä palaa takaisin ennen kuin Putin on jättänyt paikkansa Venäjän presidenttinä. Nimittäin tuossa maassa saa kyllä pelätä terveyden puolesta, jos on sattunut suututtamaan Putinin tai jonkun hänen lähipiiristään.                                                                                     

Mitä ihmiset usein unohtavat? (Sen että kaikissa asioissa on kaksi puolta)

Tähän otsikkoon voidaan vastata, että kaikissa sopimuksissa on kaksi puolta, joiden etu pitää sopimistilanteissa sovittaa yhteen. Kun keskustellaan esimerkiksi työmarkkinoista, niin tietenkin on olemassa tahoja jotka ajavat työnantajien sekä työntekijöiden etua. Mutta aina välillä kohtaamme mielenkiintoisen kysymyksen, ja se kuuluu näin, että ketä varten nuo ihmiset oikeastaan ovat? 

Siis kaikki etujärjestöissä työskentelevät ovat tietenkin ainakin omissa lausunnoissaan puolustamassa työväen tai oman eturyhmänsä etua, mutta miten sitten esimerkiksi ammattijärjestön toimistossa työskentelevän ihmisen etu poikkeaa muiden ihmisten edusta? Jos ammattijärjestöjen toimistossa työskenteleville tulee riitoja oman esimiehen kanssa, niin kuka silloin noita riitoja ratkoo?

Rivijäsenet maksavat noiden virkailijoiden palkat, mutta sitten tietenkin meidän pitää kysyä itseltämme, että kuka on se, jonka etua nuo virkailijat ajavat? Jos ajatellaan työnantajapuolta, niin EK eli Elinkeinoelämän Keskusliitto varmaan ilmoittaa ilolla ajavansa yhtiöiden sekä yrittäjien etua. Mutta tuolloin unohdamme sen, että yritysten etu ei ole aina aivan sama. Jos ajatellaan että työntekijän irtisanominen on liian helppoa, niin silloin esimies voi käyttää asemaansa väärin. Jos taas irtisanomisen suoja on liian kova, niin silloin "mätä omena" voi pesiytyä yhtiöön. 

Siis sääntöjä pitää olla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pitää muistaa se, että kummallakin puolella saattaa olla ihmisiä, joilla on vain oma etu mielessään. Ja vaikka jonkun vanhan tutun kanssa on asioita sovittu suusanallisesti. Mutta jos yhtiötä kehitetään siten että sen kokoa kasvatetaan, niin vastaan tulee tilanne, jossa täysin tuntematon ihminen istuu työhaastattelussa. Ja tuolloin pitää jokaisen asian mitä kummaltakin osapuolelta vaaditaan löytyä paperista. 

Puhutaan että keskusjärjestöt ja erityisesti työnantajapuoli haluaa siirtyä paikalliseen sopimiseen. Mutta tuossakin mallissa on vaaransa. Kuka tulee töihin yhtiöön, jossa irtisanominen tapahtuu aina kun esimies sattuu haluamaan? Ja kuka esimerkiksi vuokraa työvoimaa yritykseen, jossa työsuhteen voi lopettaa milloin työnantaja haluaa sen lopettaa. Työehto- ja työsopimuksessa on määritelty se, mikä asia oikeuttaa työnjohtajan tai työnantajan edustaja purkaa työsuhde. Jos työntekijä tekee noita asioita, jotka oikeuttavat työsuhteen irtisanomiseen eli purkamiseen, niin silloin työntekijän kustannuksella voidaan palkata uusi työntekijä. 

Mutta paikallisessa sopimisessa on yksi asia, mikä ei ehkä aina tule esiin. Suurilla kansainvälisillä toimijoilla on mahdollisuus palkata lakimiehiä laatimaan työsopimusten tekstejä. Mutta esimerkiksi pienillä ja keskisuurilla yrityksillä saattaa mennä todella suuria summia lakimiesten palveluihin, jos he sitten teettävät sopimuspohjia lakimiehillä. Ja työsopimuksia luetaan todella tarkasti varsinkin irtisanomistilanteessa. 

Saattaa olla että pienyrityksen etu voi vaikuttaa samalta kuin jonkun miljoonien liikevaihdolla varustetun suuren ja kaikkien tunteman toimijan etu. Mutta sitten kun ajatellaan että vastakkain esimerkiksi työvoimaa rekrytoitaessa ovat suuri sekä kansainvälisesti tunnettu yritys sekä pieni keuruulainen perheyritys, niin silloin tietenkin esimerkiksi tilanteessa, missä joku jää eläkkeelle on edessä uuden työntekijän hankkiminen. Ja silloin saattaa keuruulaisen pienen tai keskisuuren yrityksen ilmoituksen vieressä komeilla suuren kansainvälisen yrityksen vastaava ilmoitus. 

Niin tietenkin jos ajatellaan että suuri määrä yrityksiä tuo kilpailua, ja alentaa kuluttajahintoja sekä pitää tuotteen laadun hyvänä, niin silloin voidaan myös huomioida sitä, että suuret kansainväliset yhtiöt tukahduttavat pienet toimijat alleen. Taloudelliseen darwinismiin kuuluu sellainen käsitys, että jos yhtiö ei kykene toimimaan, niin se poistuu konkurssin kautta markkinoilta. Mutta sitten tullaan yhtiöiden omistajien etuun, joka on se, että yhtiöiden tuotto on mahdollisimman suuri. 

Eli tuotantohinnat painetaan mahdollisimman alas, ja niistä saatava voitto taas maksimoidaan. Tuolloin voidaan raa'asti sanoa että pieni määrä toimijoita takaa tuotteen menekin, ja samoin mahdollistaa voittojen maksimoinnin. Suuren kansainvälisen toimijan on myös mahdollista sijoittaa tuotanto eri maihin kuin missä asiakkaat ovat. Ja myös Internetin kautta tapahtuva myynti sekä markkinointi auttavat pitämään tuotantopuolen kustannukset alhaisina. 

Mutta esimerkiksi keuruulaisen pienyrityksen ongelma saattaa olla se, että noissa yhtiöissä vaikkapa luottamusmies saattaa olla yrittäjän kaveri. Se ei ehkä kuulosta pahalta, mutta jos sitten tulee riitoja, niin tuo henkilökohtainen suhde vaikuttaa aina siihen, miten noita riitoja ratkotaan. Samoin jos yhtiössä on voimakas "me" henki, niin se tietenkin näkyy esimerkiksi vuokratyöntekijöiden sekä muiden määrä-aikaisessa työsuhteessa olevien syrjintänä. 

Kuka määrittelee mikä on parempi musta vai valkea lammas?

Olemme kaikki kuulleet termin "perheen musta lammas". "Musta lammas" tarkoittaa meille erilaista, vastarannan kiiskeä, häpeäpilkkua tai jotain muuta vastaavaa. Mutta mitä jos tuon käsitteen keksijällä olisi ollut enemmän mustia kuin valkeita lampaita? "Puhuisimmeko sitten perheen valkeasta lampaasta"? Tai oikeastaan kun me lähdemme pohtimaan tuota sanontaa, niin mikä tekee valkeasta lampaasta mustaa paremman? 

Mustat lampaat syövät aivan samaa ruokaa kuin valkeat lampaat. Irti päästessään valkeat lampaat aiheuttavat samaa tuhoa kuin mustat lampaat. Ja samaa villaa saa molemmista lampaista. Mustan villan voi valkaista peroksidilla, joten sen takia ei mustaa lammasta pitäisi alentaa. Mutta miksi valkea on positiivisempi kuin musta? 

Olen elämäni aikana kuullut paljon erilaisia tarinoita. Yhdessä tarinassa kerrotaan kuninkaasta, joka määräsi kaikki valtakuntansa mustat lampaat muuttumaan valkeaksi. Siinä sitten joku pesi ja pesi mustia lampaita, mutta ei tuo pesu niiden väriä muuttanut. Tai sitten voimme siirtyä käyttämään vetyperoksidia, joka muuttaa lampaan kauniin valkeaksi.  Sitten ryhdyttiin kokeilemaan hiusväriä, ja kaikki meni hyvin, kunnes lampaille kasvoi uusi villa, joka oli musta. 

Tuo tarina voisi kertoa esimerkiksi siitä, miten me yritämme muuttaa aineen pintaa, mutta vaikka kuinka yritämme sitä muotoilla, niin silti me emme pysty vaikuttamaan tuon aineen syvimpään olemukseen. Eli me emme voi muuttaa normaalein, kaikkien käytössä olevin menetelmin aineen olemusta toiseksi. Me emme siis pesemällä ja värjäämällä voi saada aikaan muuta kuin näennäisen tuloksen. Siis voimme tietenkin uurastaa niin paljon kuin haluamme, ja värjätä lampaita, mutta sitten voimme olla varmoja että ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee musta lammas. 

Mutta jos sitten ajatellaan että kuningas on hyväksynyt kaikki valtion alueella olevat lampaat, niin miksi hän ei vain sitten poista mustia lampaita? Miksi hän ei soita naapurimaan kuninkaalle, ja vaihda mustia lampaita valkeiksi? Siinä sitten voidaan lammaskanta muuttaa helposti valkeaksi. Mutta mihin kuningas tarvitsee mustia lampaita? Hän tarvitsee niitä estämään lampaiden degeneroitumista. Jos valkeiden lampaiden joukko alkaa muuttua degeneroituneeksi, niin silloin kuningas tuo joukkoon mustan lampaan genomeja, ja silloin tietenkin lampaiden genetiikka muuttuu rikkaaksi. Mutta siis tämä on moderni versio vanhasta ajatuksesta. 

Mustan lampaan eli järjestelmän ikuisen vastarannan kiisken tehtävä on kritisoida valtion johtoa sekä muistuttaa siitä, että vaikkapa sotaretken kaikkia yksityiskohtia ei olla otettu huomioon jossain isänmaallisessa hurmoksessa. Siis mustan lampaan tehtävä yhteiskunnassa on tuoda muitakin kuin vain niitä sovinnaisia ajatuksia yhteiskunnalliseen sekä muuhun keskusteluun. Siis musta lammas symboloi oppositiota. 

Mutta sitten mieleeni on tullut se, että mistä oikeastaan on peräisin näkemys siitä, että nimenomaan valkoinen lammas on se, mikä tarkoittaa järjestelmää tukevaa voimaa? Siis miksi tuo käsite musta lammas ei ole toisin päin? Miksi valkoinen lammas ei tarkoita oppositiota, ja musta lammas sitä, joka tukee enemmistöä. Saattaa olla niin, että tuon käsitteen musta lammas keksijällä on ollut paljon valkeita lampaita. Mutta entä jos sitten tuolla musta lammas-käsitteen luojalla olisi ollut enemmistö mustia lampaita? Olisiko sitten sanonnan "perheen musta lammas" paikalla "perheen valkea lammas"?