Jokaisen suomalaisen pitää ryhtyä tinkimään elintasostaan sanoo valtiovarainministeri Annika Saarikko

Oikeastaan meidän pitäisi ajatella että jokaisen maailman ihmisen täytyy ryhtyä tinkimään elintasostaan, koska meidän talousmallimme eikä myöskään maapallomme kestä sitä, että talouden on kasvettava ikuisesti. Siis mikään talous ei voi ikuisesti olla noususuhdanteessa. Meillä vain on rajallinen määrä resursseja käytettävissämme tällä pallolla, ja vaikka Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan, niin meidän pitäisi silti lähteä siitä, että kulutusta on vähennettävä kaikilla sektoreilla. Eli pelkkä hiilidioksidin tuotannon vähentäminen ei riitä, jos halutaan oikeasti kestävää kehitystä. 

Tietenkin tiedän että Saarikon puhe liittyy Ukrainan sotaan, mutta se että me oikeasti lähdemme hoitamaan myös tätä maailman suurinta ongelmaa eli ilmastonmuutosta tarkoittaa sitä, että me emme voi jatkaa tällä tavalla kulutusta. Siis jos ajatellaan esimerkiksi huoltovarmuutta, niin olen varmaan jossain määrin väärässä, mutta en usko että huoltovarmuutemme voi perustua yksityiseen huoltoasemien ketjuun. Eli se että puolustusvoimamme tarvitsee dieseliä ei voi tarkoittaa sitä, että kaikkien maamme kansalaisten olisi ostettava diesel- tai bensiiniauto, jotta voimme pitää yllä huoltovarmuutta. 

Siis huoltovarmuuden ylläpitäminen pitäisi olla valtiovallan eikä yksityisten kansalaisten tehtävä. Ja onko se huoltovarmuutta, että esimerkiksi meidän panssarivaunumme sitten tankkaavat dieseliä paikalliselta Nesteeltä. Tai ehkä joku on suuressa viisaudessaan näin ajatellut. Mutta jos sitten ryhdymme irrottamaan Suomea sekä EU:ta Venäjän kaasusta sekä öljystä, niin silloin meidän pitää tehdä myös ennakkoluulottomia ratkaisuja, kuten esimerkiksi puolustusvoimille varattuja tankkauspisteitä, joiden sijainti on salattu. 

Nimittäin luottaminen Venäjältä tulevaan öljyyn ja kaasuun voi olla kohtalokasta, ja jos Venäjä lisää viimeisiin myymiinsä öljyeriin ennen konfliktia öljyntorjuntamikrobeja, niin se saattaa tehdä koko öljyvarastostamme liisteriä, jota ei voida käyttää yhtään mihinkään. Mutta jos sitten haluamme ajatella globaalisti, niin meidän kannattaa lähteä panostamaan sekä ydinvoimaan että myös muihin, niin sanottuihin ekologisin energianlähteisiin kuten maalämpöön. 

Jos ajattelemme energian tuotantoa, niin mikään malli ei ole täysin ongelmaton. Kaikissa energian tuotantotavoissa on jotain huonoa. Vaikka ehkä esimerkiksi dieselöljyä voidaan tuottaa biotekniikan avulla käyttäen hyväksi samoja bakteereita, jotka tuottava öljyä luonnossa, niin se ei toki poista hiilidioksidipäästöjä. 

Tai tietenkin panssarivaunu voi käyttää kaasuturbiineissa metaania, jota syntyy normaalisti viemäreissä sekä luonnollisen hajoamisen tuloksena. Kaasuturbiini on erittäin tehokas voimanlähde, ja se ei ole erityisen tarkka siitä mitä siellä poltetaan. Eli riittää että palava kaasu saadaan kulkemaan turbiinin läpi, ja se antaa erittäin suuren voiman. Sama kaasuturbiini voi käyttää metaania, vetyä höyrystettyä dieselöljyä, alkoholihöyryä tai mitä muuta palavaa aerosolia hyvänsä. Eli tuollaisiakin ratkaisuja tullaan varmaan tulevaisuudessa miettimään. 

Siis miksi Kiina ei pidä Ukrainan tilanteesta?

  Siis miksi Kiina ei pidä Ukrainan tilanteesta?

Kiina näkee Ukrainan tilanteen sellaisena, että se ei halua nähdä sitä. Syy siihen miksi on näin johtuu siitä, että Kiinalla on kaksi toimintamallia, joita se voisi käyttää tässä tilanteessa. Kumpikaan malli ei ole sille täysin edullinen, ja joka tapauksessa saattaa tilanne olla se, että Kiina joutuu jonkinlaisten pakotteiden kohteeksi, tarjosi se konkreettista tukea Venäjälle tai ei. 

Malli 1 on se, että Kiina toimittaa aseita ja varusteita Vladimir Putinille pitääkseen tämän vallassa. Ja motiivi tähän olisi se, että Kiina haluaa pitää itselleen mieluisaa järjestelmää pystyssä. Eli tuolloin vain ideologialla tai ideologian rippeillä olisi merkitystä. Siis Kiinan politiikka perustuisi siihen, että koska myös Putin on diktaattori, niin hänet kannattaa siksi pitää vallassa. Ja tuolloin ei länsimailla eikä länsimaisilla pakotteilla ole mitään merkitystä. 

Riittää että Putin pysyy vallassa, koska hän on niin mukava mies. Joten siksi Putinille kannattaa toimittaa aseita, jotta hän pystyy hoitamaan Ukrainan. Samalla taataan myös se, että Venäjän ydinaseet pysyvät poliittisessa kontrollissa. Mutta mitä sitten kun Putin lopulta väistyy? Onko silloin luvassa kovan luokan puhdistus vai sisällissota? Siis tuo Putinin tukeminen tietenkin siirtää tuota ydinaseita koskevaa ongelmaa eteenpäin. Parinkymmenen vuoden sisällä on kuitenkin edessä tilanne, missä Putin väistyy, ja silloin edessä saattaa olla valtataistelu samaan tapaan kuin Stalinin kuoltua. 

Malli 2 on se että Putinin annetaan kaatua. Tuo malli takaisi Kiinalle sen, että se voisi kahmaista Venäjältä jäävän tyhjiön itselleen. Nimittäin vaikka Putin vallan kahvassa pysyisi, niin en oikein usko että ainakaan Venäjälle on niillä ihmisillä mitään asiaa  jotka ovat siirtäneet yhtiönsä varat pois tai kirjoittaneet pahaa Vladimir Putinin hallinnosta. Eli he joutuvat odottamaan seuraavaa Venäjän matkaa siihen, kunnes Putin lähtee pois vallasta. Myös nuo yhtiöt jotka ovat lähteneet Venäjältä voivat olla kiinnostuneita myös Kiinasta toimintaympäristönä. Antamalla Putinin kaatua voisi Kiina päästä nappaamaan rusinat pullasta. 

Mutta asia ei ole näin yksinkertainen. 

Mitä jos Kiina on seuraavana pakotelistalla? Tuo maa ei ole kuuluisa siitä, että se kohtelisi mitenkään kovin lempeästi ihmisiä, joita se nimittää kansan vihollisiksi. Ja noita ihmisiä on todella paljon. Poliittiset vastustajat sekä uiguurit saavat valtion virkamiesten vihat päälleen hyvin helposti. 

Nimittäin Kiinan ongelma on siinä, että jos pakotteita aletaan soveltaa Ukrainan kriisin jälkeen myös maihin, joissa ihmisoikeustilanne on muuten huono, niin se sitten vaikuttaa myös Kiinaan. Eli Kiinaa voi kohdata samanlainen pakotteiden suma kuin Venäjää. Vaikka tietenkään kukaan ei halua pahaa tavallisille venäläisille, niin kuitenkin meidän pitää muistaa se, että pakotteiden jatkaminen myös mahdollisen Ukrainan tulitauon tai sodan jälkeen on mahdollista. 

Siis pakotteita jatkettaisiin kunnes Putin on lähtenyt vallan kahvasta eläkkeelle. Se mikä tekee tästä asiasta hyvin mutkikkaan on se, että vaikka esimerkiksi valtiolliset pakotteet poistettaisiin, niin silloin tietenkin on jäljellä se, että kuka enää uskaltaa lähteä Venäjälle tai investoimaan tuohon maahan? Jos esimerkiksi oma työnantaja on päättänyt lopettaa toiminnan Venäjällä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että siitä on vaikeuksia luvassa, jos joku tuon yhtiön työntekijä menee Venäjälle. Eli kaikki varmaan tietävät, että niiden ihmisten elämä on Venäjän maalla vaikeaa, jotka ovat sanoneet sanaakaan Putinia vastaan. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/kiinan-presidentti-joe-bidenille-ukrainan-kriisi-on-jotain-mit%C3%A4-emme-halua-n%C3%A4hd%C3%A4/ar-AAVeWkx?ocid=msedgntp

Siis ryhtyykö Kiina tukemaan Venäjää? Ja jos Kiina tukeaan antaa, niin mitä se vaatii vastalahjaksi?

Aina on ihmisiä jotka toivovat Venäjän voittavan sekä sitä, että maailma palaa entiseen. Mutta voidaan sanoa, että ne yhtiöt jotka ovat lähteneet Venäjältä ovat ehkä tervetulleita sinne takaisin vasta kun Putin on lähtenyt. Mutta se että ainakin jotkut nimekkäät oligarkit ovat alkaneet poistua Putinin ympäriltä kertoo siitä, että jotain on tapahtumassa. Oligarkit ovat siis puolivaltiollisia liikemiehiä, joilla ei ole muodollista asemaa virkakoneistossa. Mutta he ovat tärkeässä asemassa, kun Venäjän hallinto hankkii rahaa. Oligarkit ovat tukeneet Putinia, koska tämä on tarjonnut vakautta. Ja siksi he eivät ole sanoneet mitään Putinia vastaan. 

Mutta se että oligarkit ovat alkaneet ottaa Putiniin eroa merkitsee sitä, että rotat ovat jättämässä uppoavan laivan. Oligarkkien rooli Putinin valtakoneistossa on se, että jos joku sanoo sanan Venäjän johtoa vastaan, niin silloin oligarkki antaa tuolle henkilölle potkut. Ja henkilö joka on sitten sanonut jotain ilkeää suuresta Vladimirista joutuu työelämässä mustalle listalle, eli hänen on vaikeaa saada uutta työtä. 

Mutta mitä jos Kiina lähtee tukemaan Putinia? No varmaan Kiina vaatii sitten jotain vastalahjaksi, eli joka tapauksessa tulos on Putinin kannalta vähintään huono. Eli ryhtyykö hän sitten ajamaan Kiinan asiaa maailmalla. Oli miten oli, niin haluaako Kiina sitten tukea Putinia silläkin uhalla, että se joutuu itse talouspakotteiden kohteeksi? Tietenkin maiden ideologia on lähellä toisiaan, mutta miten sitten Kiina suhtautuu siihen, että se menettää ehkä joukon länsimaisia kauppakumppaneita? 

Toisaalta taas jos sitten käy niin, että Venäjä luhistuu, niin silloin Kiinan vaikutusvalta maailmalla kasvaa sellaiselle tasolle, missä se ei koskaan ennen ole ollut. Jos Venäjän valtarakenteet kaatuvat, niin silloin Kiina voi kahmaista Venäjältä jäävän potin itselleen. 

Bloombergin käyttämien yhdysvaltalaisten viranomais-lähteiden mukaan Kiina saattaa toimittaa Venäjälle lennokkeja sekä ruoka-apua. Mutta tekeekö se niin? Siis kyse on nimittäin siitä, että jos Kiina tuota apua toimittaa, niin se ei sitä ilmaiseksi aio tehdä. Jos Kiina tuota apua sitten toimittaa, niin sillä on arvaamattomat vaikutukset tuon maan hyvin ongelmallisiin länsisuhteisiin. Ukrainan sota on tietenkin Kiinan kannalta hyvä asia, koska se aiheuttaa sen, että maailma katsoo välillä johonkin muualle kuin Kiinan omaan toimintaan. 

Eli Kiinan omat ongelmat kuten aluevesien laajentaminen Etelä-Kiinan merellä, suhtautuminen oppositioon sekä tuon maan oma korruptio tietenkin ovat asioita, jotka ovat tehneet noista länsisuhteista sekä erityisesti länsimaisten tuotteiden lisensseistä sekä niiden valmistamisesta Kiinassa ongelman yrityksille, jotka ovat vieneet tuotantoa Kiinaan. Nykyään nimittäin tuotteen maabrändillä on myös väliä. Kiinan tapa kohdella uiguureja, sekä oppositiota ovat asioita, joilla on enemmän merkitystä kuin mitä yleensä uskotaan. 

Mellakkapoliisien linjat, juustopalkalla ympäripyöreitä päiviä ahertavat työläiset sekä kaikkinainen valvonta sekä kyvyttömyys puuttua korruptioon ovat tietenkin valtion sisäisiä asioita, jotka eivät ehkä merkitse mitään ihmisille, joiden asenne kaikkeen on että "sori vaan bisnes on bisnestä". Mutta vaikka noilla asioilla ei ehkä ole muuta merkitystä, niin ne myös lisäävät painetta muissa maissa painostaa erityisesti tuotteiden valmistajia. Ei ole mukavaa tietää, jos omat farmarit tai muut vastaavat asiat on tehty vankityöllä. 

Se että Venäjälle on määrätty pakotteita, ja että yhtiöt poistuvat sieltä ovat asioita, joita on ehkä harkittu jo kauemman aikaa. Ukrainan sota on vain laukaiseva tekijä tuossa tekojen ketjussa, joka on alkanut silloin 1990-luvulla. Se miksi Venäjää ei ole uhattu pakotteilla tai sotatoimilla kun se suoritti aggressioita Georgiaa sekä Ukrainaa vastaan 2000-luvun alussa sekä 2010-luvun puolivälissä johtuu siitä, että tuon maan ydinaseiden on pelätty valtatyhjiössä joutuvan vääriin käsiin. Venäjän sisäisen romahduksen estämiseksi on sitten Putinin toimia siedetty. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/bloomberg-useat-yhdysvaltalaisviranomaiset-uskovat-kiinan-valmistautuvan-tukemaan-ukrainaan-hy%C3%B6k%C3%A4nnytt%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4%C3%A4-voisi-tarjota-my%C3%B6s-sotilaallista-apua/ar-AAVd1Q5?ocid=msedgntp

Kun rotat jättävät uppoavan laivan

Nyt lopulta on myös yritysmaailmassa tajuttu, että Venäjä ei ole sellainen bisnes-paratiisi, että sinne kannattaa laittaa rahoja. Tuo maa on todella huonoa mainosta jokaiselle brandylle, mitä ihminen saattaa kuvitella. Eikä esimerkiksi Venäjän surkea puuttuminen korruptioon sekä viranomaisten asenteeseen ole asia, jota voidaan loputtomiin hyväksyä. 

Yritys joka toimii Venäjällä ruokkii korruptiota. Ja kuten tiedämme, niin koskaan ei saa lisätä korruptiota maksamalla kaiken maailman lunnaita. Nimittäin jos poliisien tai muiden toimijoiden lahjus vaatimukseen vastataan "kyllä" ja rahat maksetaan, niin silloin se rohkaisee poliisia tai muita virkamiehiä pyytämään lisää rahaa. 

Näennäisesti Ukrainan sota on tietenkin asia, mikä on aiheuttanut yritysten poistumisen Venäjältä, mutta sitten voidaan sanoa että tämä Ukrainan sota on ollut vain piste sille kehitykselle, joka on johtanut yritysten pakenemiseen Venäjältä. Syy siihen miksi länsimainen pääoma pakenee Venäjältä on yksinkertaisesti pelko siitä, että rahat joko jäävät tuonne Venäjälle tai sitten pelko siitä, että viranomaiset kohtelevat yrittäjiä mielivaltaisesti. Siis Ukrainan sota on vain piste i:n päälle. Eli melko pitkän tien sinetti. 

Kun yritykset lähtevät pois Venäjältä, niin se tietenkin vaikeuttaa Vladimir Putinin sekä hänen tukijoidensa elämää. Nimittäin jos Venäjältä lähdetään nyt pois, niin sinne ei ehkä ole paluuta niin kauan kuin Putinin hallinto jatkaa vallassa. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjä on edelleen Venäjä. Jos ajatellaan sitä, että joku on lähtenyt sijoittamaan varojaan Venäjään, niin silloin olisi ehkä kannattanut perustaa yhteisyritys venäläisen kanssa. 

Ja se yritys kannatti perustaa Suomeen. Tuolloin Venäjällä tehty tuotto olisi siirretty Suomessa toimivan yhtiön tilille ja sieltä jaettu osinkoina toimijoille. Sitten olisi venäinen toimija hoitanut asiat venäläisten viranomaisten kanssa, koska hän varmaan tuntee sen puolen paremmin. Niin olisi sitten voitu välttyä ikäviltä yllätyksiltä kuten asunnon tai yhtiön toimitiloja sekä elektroniikkaa ja muuta tavaraa. Ehkä tuosta olisi tullut tappioita, mutta ainakaan ei pamppu olisi niin innokkaasti eikä olisi fyysisiä vammoja tullut tuosta ehkä hiukan kovakouraisesta poliisitoiminnasta. 

Samoin tuossa maassa poliisi on ikään kuin lain yläpuolella. Ja kukaan ei siellä voi tehdä mitään valituksia poliisien tai muiden viranomaisten toiminnasta ilman että saa pelätä seurauksia. Joten sen takia ainakin itse miettisin kaksi kertaa, että matkustaisinko Venäjälle, tai sijoittaisinko rahojani Venäjään. 

Mutta me tiedämme että Vladimir Putin ei pidä siitä, että hänen maastaan lähdetään. Mutta kaikella on hintansa. Me voimme jatkaa Putinin mielistelyä, mutta siitä ei näköjään kovin hyvää seurannut. Ja jos sitten yritykset poistuvat Venäjältä, niin silloin Putin voi olla hyvin kostonhimoinen. Eli realistisesti ajatellen tämä yritysten poistuminen Venäjältä merkitsee sitä, että nuo yhtiöt  eivät ehkä palaa takaisin ennen kuin Putin on jättänyt paikkansa Venäjän presidenttinä. Nimittäin tuossa maassa saa kyllä pelätä terveyden puolesta, jos on sattunut suututtamaan Putinin tai jonkun hänen lähipiiristään.                                                                                     

Mitä ihmiset usein unohtavat? (Sen että kaikissa asioissa on kaksi puolta)

Tähän otsikkoon voidaan vastata, että kaikissa sopimuksissa on kaksi puolta, joiden etu pitää sopimistilanteissa sovittaa yhteen. Kun keskustellaan esimerkiksi työmarkkinoista, niin tietenkin on olemassa tahoja jotka ajavat työnantajien sekä työntekijöiden etua. Mutta aina välillä kohtaamme mielenkiintoisen kysymyksen, ja se kuuluu näin, että ketä varten nuo ihmiset oikeastaan ovat? 

Siis kaikki etujärjestöissä työskentelevät ovat tietenkin ainakin omissa lausunnoissaan puolustamassa työväen tai oman eturyhmänsä etua, mutta miten sitten esimerkiksi ammattijärjestön toimistossa työskentelevän ihmisen etu poikkeaa muiden ihmisten edusta? Jos ammattijärjestöjen toimistossa työskenteleville tulee riitoja oman esimiehen kanssa, niin kuka silloin noita riitoja ratkoo?

Rivijäsenet maksavat noiden virkailijoiden palkat, mutta sitten tietenkin meidän pitää kysyä itseltämme, että kuka on se, jonka etua nuo virkailijat ajavat? Jos ajatellaan työnantajapuolta, niin EK eli Elinkeinoelämän Keskusliitto varmaan ilmoittaa ilolla ajavansa yhtiöiden sekä yrittäjien etua. Mutta tuolloin unohdamme sen, että yritysten etu ei ole aina aivan sama. Jos ajatellaan että työntekijän irtisanominen on liian helppoa, niin silloin esimies voi käyttää asemaansa väärin. Jos taas irtisanomisen suoja on liian kova, niin silloin "mätä omena" voi pesiytyä yhtiöön. 

Siis sääntöjä pitää olla, mutta kuitenkin jossain vaiheessa pitää muistaa se, että kummallakin puolella saattaa olla ihmisiä, joilla on vain oma etu mielessään. Ja vaikka jonkun vanhan tutun kanssa on asioita sovittu suusanallisesti. Mutta jos yhtiötä kehitetään siten että sen kokoa kasvatetaan, niin vastaan tulee tilanne, jossa täysin tuntematon ihminen istuu työhaastattelussa. Ja tuolloin pitää jokaisen asian mitä kummaltakin osapuolelta vaaditaan löytyä paperista. 

Puhutaan että keskusjärjestöt ja erityisesti työnantajapuoli haluaa siirtyä paikalliseen sopimiseen. Mutta tuossakin mallissa on vaaransa. Kuka tulee töihin yhtiöön, jossa irtisanominen tapahtuu aina kun esimies sattuu haluamaan? Ja kuka esimerkiksi vuokraa työvoimaa yritykseen, jossa työsuhteen voi lopettaa milloin työnantaja haluaa sen lopettaa. Työehto- ja työsopimuksessa on määritelty se, mikä asia oikeuttaa työnjohtajan tai työnantajan edustaja purkaa työsuhde. Jos työntekijä tekee noita asioita, jotka oikeuttavat työsuhteen irtisanomiseen eli purkamiseen, niin silloin työntekijän kustannuksella voidaan palkata uusi työntekijä. 

Mutta paikallisessa sopimisessa on yksi asia, mikä ei ehkä aina tule esiin. Suurilla kansainvälisillä toimijoilla on mahdollisuus palkata lakimiehiä laatimaan työsopimusten tekstejä. Mutta esimerkiksi pienillä ja keskisuurilla yrityksillä saattaa mennä todella suuria summia lakimiesten palveluihin, jos he sitten teettävät sopimuspohjia lakimiehillä. Ja työsopimuksia luetaan todella tarkasti varsinkin irtisanomistilanteessa. 

Saattaa olla että pienyrityksen etu voi vaikuttaa samalta kuin jonkun miljoonien liikevaihdolla varustetun suuren ja kaikkien tunteman toimijan etu. Mutta sitten kun ajatellaan että vastakkain esimerkiksi työvoimaa rekrytoitaessa ovat suuri sekä kansainvälisesti tunnettu yritys sekä pieni keuruulainen perheyritys, niin silloin tietenkin esimerkiksi tilanteessa, missä joku jää eläkkeelle on edessä uuden työntekijän hankkiminen. Ja silloin saattaa keuruulaisen pienen tai keskisuuren yrityksen ilmoituksen vieressä komeilla suuren kansainvälisen yrityksen vastaava ilmoitus. 

Niin tietenkin jos ajatellaan että suuri määrä yrityksiä tuo kilpailua, ja alentaa kuluttajahintoja sekä pitää tuotteen laadun hyvänä, niin silloin voidaan myös huomioida sitä, että suuret kansainväliset yhtiöt tukahduttavat pienet toimijat alleen. Taloudelliseen darwinismiin kuuluu sellainen käsitys, että jos yhtiö ei kykene toimimaan, niin se poistuu konkurssin kautta markkinoilta. Mutta sitten tullaan yhtiöiden omistajien etuun, joka on se, että yhtiöiden tuotto on mahdollisimman suuri. 

Eli tuotantohinnat painetaan mahdollisimman alas, ja niistä saatava voitto taas maksimoidaan. Tuolloin voidaan raa'asti sanoa että pieni määrä toimijoita takaa tuotteen menekin, ja samoin mahdollistaa voittojen maksimoinnin. Suuren kansainvälisen toimijan on myös mahdollista sijoittaa tuotanto eri maihin kuin missä asiakkaat ovat. Ja myös Internetin kautta tapahtuva myynti sekä markkinointi auttavat pitämään tuotantopuolen kustannukset alhaisina. 

Mutta esimerkiksi keuruulaisen pienyrityksen ongelma saattaa olla se, että noissa yhtiöissä vaikkapa luottamusmies saattaa olla yrittäjän kaveri. Se ei ehkä kuulosta pahalta, mutta jos sitten tulee riitoja, niin tuo henkilökohtainen suhde vaikuttaa aina siihen, miten noita riitoja ratkotaan. Samoin jos yhtiössä on voimakas "me" henki, niin se tietenkin näkyy esimerkiksi vuokratyöntekijöiden sekä muiden määrä-aikaisessa työsuhteessa olevien syrjintänä. 

Kuka määrittelee mikä on parempi musta vai valkea lammas?

Olemme kaikki kuulleet termin "perheen musta lammas". "Musta lammas" tarkoittaa meille erilaista, vastarannan kiiskeä, häpeäpilkkua tai jotain muuta vastaavaa. Mutta mitä jos tuon käsitteen keksijällä olisi ollut enemmän mustia kuin valkeita lampaita? "Puhuisimmeko sitten perheen valkeasta lampaasta"? Tai oikeastaan kun me lähdemme pohtimaan tuota sanontaa, niin mikä tekee valkeasta lampaasta mustaa paremman? 

Mustat lampaat syövät aivan samaa ruokaa kuin valkeat lampaat. Irti päästessään valkeat lampaat aiheuttavat samaa tuhoa kuin mustat lampaat. Ja samaa villaa saa molemmista lampaista. Mustan villan voi valkaista peroksidilla, joten sen takia ei mustaa lammasta pitäisi alentaa. Mutta miksi valkea on positiivisempi kuin musta? 

Olen elämäni aikana kuullut paljon erilaisia tarinoita. Yhdessä tarinassa kerrotaan kuninkaasta, joka määräsi kaikki valtakuntansa mustat lampaat muuttumaan valkeaksi. Siinä sitten joku pesi ja pesi mustia lampaita, mutta ei tuo pesu niiden väriä muuttanut. Tai sitten voimme siirtyä käyttämään vetyperoksidia, joka muuttaa lampaan kauniin valkeaksi.  Sitten ryhdyttiin kokeilemaan hiusväriä, ja kaikki meni hyvin, kunnes lampaille kasvoi uusi villa, joka oli musta. 

Tuo tarina voisi kertoa esimerkiksi siitä, miten me yritämme muuttaa aineen pintaa, mutta vaikka kuinka yritämme sitä muotoilla, niin silti me emme pysty vaikuttamaan tuon aineen syvimpään olemukseen. Eli me emme voi muuttaa normaalein, kaikkien käytössä olevin menetelmin aineen olemusta toiseksi. Me emme siis pesemällä ja värjäämällä voi saada aikaan muuta kuin näennäisen tuloksen. Siis voimme tietenkin uurastaa niin paljon kuin haluamme, ja värjätä lampaita, mutta sitten voimme olla varmoja että ennemmin tai myöhemmin vastaan tulee musta lammas. 

Mutta jos sitten ajatellaan että kuningas on hyväksynyt kaikki valtion alueella olevat lampaat, niin miksi hän ei vain sitten poista mustia lampaita? Miksi hän ei soita naapurimaan kuninkaalle, ja vaihda mustia lampaita valkeiksi? Siinä sitten voidaan lammaskanta muuttaa helposti valkeaksi. Mutta mihin kuningas tarvitsee mustia lampaita? Hän tarvitsee niitä estämään lampaiden degeneroitumista. Jos valkeiden lampaiden joukko alkaa muuttua degeneroituneeksi, niin silloin kuningas tuo joukkoon mustan lampaan genomeja, ja silloin tietenkin lampaiden genetiikka muuttuu rikkaaksi. Mutta siis tämä on moderni versio vanhasta ajatuksesta. 

Mustan lampaan eli järjestelmän ikuisen vastarannan kiisken tehtävä on kritisoida valtion johtoa sekä muistuttaa siitä, että vaikkapa sotaretken kaikkia yksityiskohtia ei olla otettu huomioon jossain isänmaallisessa hurmoksessa. Siis mustan lampaan tehtävä yhteiskunnassa on tuoda muitakin kuin vain niitä sovinnaisia ajatuksia yhteiskunnalliseen sekä muuhun keskusteluun. Siis musta lammas symboloi oppositiota. 

Mutta sitten mieleeni on tullut se, että mistä oikeastaan on peräisin näkemys siitä, että nimenomaan valkoinen lammas on se, mikä tarkoittaa järjestelmää tukevaa voimaa? Siis miksi tuo käsite musta lammas ei ole toisin päin? Miksi valkoinen lammas ei tarkoita oppositiota, ja musta lammas sitä, joka tukee enemmistöä. Saattaa olla niin, että tuon käsitteen musta lammas keksijällä on ollut paljon valkeita lampaita. Mutta entä jos sitten tuolla musta lammas-käsitteen luojalla olisi ollut enemmistö mustia lampaita? Olisiko sitten sanonnan "perheen musta lammas" paikalla "perheen valkea lammas"?

 

Sankari vai konna

Tässä heti aluksi haluan sanoa, etten ollut tuolloin Turun kauppatorilla, kun maamme ensimmäinen terrori-isku tapahtui. En ollut koko kaupungissa tuolloin, ja siksi tätä asiaa kommentoin sen perusteella, mitä olen mediasta lukenut. Turun iskussa haavoittunut auttaja sai mitalin, mutta sen jälkeen hänen tekoaan alettiin vähätellä, ja sitten esiin nousi vain hänen rikollinen menneisyytensä. Moni asia varmasti näyttää jälkeenpäin selkeältä ja yksinkertaiselta, joten sen takia esimerkiksi joku saattaa kokea riittämättömyyden sekä häpeän tunnetta, kun hän on lähtenyt karkuun. 

Ja kuten monesti ennenkin jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. Kun itse en ollut huutavien ihmisten keskellä peläten mahdollista puukottajaa, niin tietenkin näitä asioita on helppo käsitellä. Tunteet sekä omat odotukset sekä se mikä on todellinen toiminta saattavat muuttaa käsitystä siitä, mitä tuolloin olisi pitänyt tehdä, ja miten itse kukin olisi sitten voinut toimia paremmin tai huonommin.

Moninkertainen rikollinen Hassan Zubier oli kumartunut auttamaan uhria, kun hän sai puukosta selkäänsä. Aluksi hän oli sankari, ja siinä sitten sankari muuttui konnaksi. Mutta sanotaan että tuo mies kantaa joka päivä puukoniskun jälkeä mielessään ja kehossaan. Siis jos tuota asiaa ajatellaan esimerkiksi sitä taustaa vasten, mikä hänellä on, niin sillä hetkellä oli hänessä miestä. Ollaan hänestä muuten mitä mieltä hyvänsä. Siis hän ehkä päätti rikollisen uransa Turun torilla veitsenisku selässään.Ja emme koskaan tiedä mitä hän olisi muuten tehnyt. Mutta sen voimme lukea lehdestä mitä hän tuossa paikassa silloin teki. Eli otti puukosta selkäänsä ja päätyi rullatuoliin. 

Siis missä tuo sankarimyytti oikeastaan on? Onko se tuossa tapauksessa Turun kauppatorilla, vai onko hän ehkä kertonut muistakin sankariteoista? Eli onko hän ehkä väittänyt kuuluvansa johonkin kuvitteelliseen moni-kansalliseen “Rainbow 6” tyyppiseen YK n alaiseen iskujoukkoon? Tai onko hän ehkä kertonut työskennelleensä jossain YK n päämajassa. Tai mitä hän on noista kuvitteellisista YK tehtävistä kertonut? Siis perustuuko sankarimyytti siihen yhteen tapaukseen, vai onko hän ehkä väittänyt olleensa useinkin hengenvaarassa? 

Eli hän pelasti tuolloin jonkun hengen. Vaikka hän ehkä on vakavalla rikosrekisterillä varustettu ihminen. Hän saattoi valehdella työstään sekä muista vastaavista asioista, mutta olisiko hän sitten ollut suurempi sankari, jos hän olisi oikeasti ollut se ihminen, joka hän väitti olleensa? Olisiko kaikille ollut helpompi, jos hän olisi ollut joku ensihoitaja, YK ssa työskennellyt sekä muuta vastaavaa. Eikä mikään katujen kasvatti, linnakundi sekä valehtelija ja rosvo. 

Syrjäytynyt hylkiö sai mitalin, ja se sitten aiheuttaa joissakin ihmisissä suuria tunteita. Sitä ei voi tapahtua että linnakundi pelastaa jonkun viattoman ihmisen hengen, ja tuosta ei pääse yli eikä ympäri. Hän on tietenkin patologinen valehtelija, joka ehkä nauttii siitä, että saa kertoa omia juttujaan, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Joten mikään normaali sankari hän ei ole. 

Kun ihminen ryhtyy auttamaan muita ja saa puukosta selkäänsä, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on tehnyt suuren uhrauksen toisen edestä. Se koskee aivan jokaista, vaikka hänellä olisi miten pitkä rikosrekisteri takanaan. Kun sitten sankarin menneisyys paljastuu hiukan “vähemmän silotelluksi”, kun se mitä kaikki haluavat kuulla, niin silloin tietenkin vastareaktio on todella voimakas. 

Eli miksi minä uskoin toista niin kritiikittömästi, ja sitten samalla lähdetään toisen mainetta käsittelemään sillä tavalla, että se varmasti huomataan kaikkialla. Jos ihminen on tuomittu rikollinen niin on noloa joutua tällaisen henkilön pelastamaksi. Rikollinen pelastamassa viattomia ihmisiä ei jotenkin istu siihen malliin, mikä meillä on hengenpelastajasta. Ja jos henkilön oma kirjoittelu on ollut kovin ulkomaalais- tai varsinkin muslimien vastaista, niin silloin tietenkin otetaan lähtökohdaksi kokonaiskuva. Kun toinen on rikoksia tehnyt, niin silloin hän on rikollinen eikä millään muulla ole mitään väliä. 

Jos olisin seisonut pari metriä lähempänä… Niin mutta en seisonut. 

Siis mitä olisin tehnyt jos olisin ollut Turun kauppatorilla? Se on hyvä kysymys. En tuolloin ollut siellä, enkä ole koskaan spekuloinut sillä, että mitä jos vaikka joutuisin tuollaiseen tilanteeseen. Tai ainakaan en myönnä itseni harjoittaneen spekulointia sillä että, miten itse toimisin tuossa tilanteessa. Ja ehkä tuo on joskus säästänyt itseni nololta tilanteelta. 

Kun mietitään tilannetta Turun kauppatorilla, jossa on useita ihmisiä puukotettu, niin silloin varmaan jokainen on oikeasti pelännyt tuossa tilanteessa. Ja sitten kun eteen tulee ilmoitus että joku on heilunut puukon kanssa, niin omaa pelkoa saattaa joku ryhtyä häpeämään. Päässä saattaa liikkua ajatus, että mitä jos vaikka olisin lyönyt tuota puukottajaa jollain jakkaralla päähän. Ja sitten tietenkin myös niiden vaikuttimet, jotka ovat toisia auttaneet voivat muuttua omissa silmissä. Aluksi ihmisen mielessä on sellainen oman riittämättömyyden sekä häpeän tunne. “miksi en toiminut toisin”?

Siitä puolentoista metrin päästä olisin voinut lyödä tuota hirviötä saattaa olla ajatus, kun ihminen sitten myöhemmin istuu kotonaan ja katsoo televisiota. Ja sitten tietenkin jälkeenpäin ajatellen tilanne saattaa olla hyvinkin helpon näköisesti selvitettävissä. Mutta tuolloin tietenkään kukaan ei oikeasti voi tietää että onko kyseessä puukko vai ehkä joku tuliase. Joten joku sitten voi ehkä lähteä pakoon, koska häntä on pienestä pitäen neuvottu, että puukon kanssa ei saa lähteä kilpasille. 

Eli “toinen oli varmaan varkaissa” on ensimmäinen ajatus silloin kun joku “lajien mies” on lähtenyt karkuun tuosta tilanteesta, jossa hän ei ole tietenkään voinut yhtään mitään. Ja sitten se että toinen on saanut puukosta selkään sekä mitalin rintaan varmasti aiheuttaa kateutta sekä ahdistusta. Ja silloin muissa halutaan nähdä paljon negatiivisia piirteitä. Tai niin ainakin itse olen ajatellut. 

Kun sitten auttajan historiasta  paljastuu rikosrekisteri, niin tuolloin varmasti myös uutisointi kääntyy siten, että henkilön menneisyys on päällimmäisenä, eikä tuota ehkä tuon ihmisen oman elämän ensimmäistä sankaritekoa enää haluta muistella. Halutaan muistaa se, kuinka kauhea ihminen tuo auttaja on. Jos pari minuuttia aikaisemmin on tullut annettua sankarille potkut, tai ilmoitettua että työpaikka ei ole hänen, niin silloin tietenkin on vaikeaa olla tuossa tilanteessa. Mutta kukaan ei voinut tietää että hetken päästä on edessä kauhua ja tuskaa. 

Halutaan huomioida se, kuinka pitkä rikosrekisteri tuolla henkilöllä sitten on. Ja jos hän on vähän “leikkinyt” jotain rauhanturvaajaa tai jotain muuta vastaavaa, niin se sitten varmasti nostaa joissakin tapauksissa hien joidenkin ihmisten iholle. Kun toinen on loukkaantunut vakavasti, niin häntä tietenkin halutaan uskoa. Eli kun joku kertoo tarinoita jostain kovasta menneisyydestä, niin ainakaan itse en noita tarinoita uskaltaisi tai haluaisi mitenkään kommentoida. Nimittäin se varmasti aiheuttaa suurta vihaa myös sen päälle, joka ei noita tarinoita usko tai halua uskoa. 

Siis kun sitten ajatellaan mitalia, mitä tuo henkilö sai, niin silloin pitää muistaa se, että hän sai sen Turun kauppatorilla tapahtuneesta toiminnasta, eikä hänen ehkä paljonkin yliampuva somessa tapahtunut asioiden vääristely ole siihen vaikuttanut. Tietenkään hän ei ole perinteinen kotimainen sankari, joka mielellään haluaa sulautua massaan kuten me olemme tottuneet palomiesten sekä poliisien ja ehkä myös sotilaiden kohdalla näkemään. Ja ehkä tuo esiintyminen sitten ärsyttää joitakin ihmisiä. Mutta kuitenkin hän siinä toista auttaessaan otti puukosta selkäänsä, mikä olisi voinut olla hänen viimeinen kokemuksensa. 

Eli tuo asia varmaan kannattaa ottaa huomioon, kun tuota henkilöä arvioidaan. Hän teki tuolloin uhrauksen eikä sitä asiaa voida kiistää, vaikka hänestä muuten oltaisiin mitä mieltä hyvänsä. Enkä itse tiedä miten olisin tuossa samassa tilanteessa toiminut. Eikä noita kunniamitaleja ole syyttä missään nimessä annettu, vaikka Hassan Zubier hieman rosoinen saattaa joidenkin silmissä olla. 

()https://yle.fi/aihe/a/20-10001094